2.3. PERJANTAISARJA 10 Musiikkitalo klo 19.00

Transkriptio

1 2.3. PERJANTAISARJA 10 Musiikkitalo klo Joshua Weilerstein, kapellimestari Jean-Efflam Bavouzet, piano Anders Hillborg: Four Transitory Worlds A Flock descends into the Coral Forest Waltz Machine Ecstatic Air with Echoing Birds Maurice Ravel: Pianokonsertto vasemmalle kädelle D-duuri Lento Andante Allegro Tempo 1 6 min 18 min VÄLIAIKA 20 min Antonín Dvořák: Sinfonia nro 8 G-duuri op. 88 I Allegro con brio II Adagio III Allegretto grazioso - Molto vivace IV Allegro, ma non troppo 35 min Väliaika noin klo Varsinainen konsertti päättyy noin klo Myöhäisillan kamarimusiikki alkaa noin 10 minuutin tauon jälkeen Konserttisalissa. Yleisöä pyydetään siirtymään permannolle kuuntelemaan Myöhäisillan kamarimusiikkia. Numeroimattomat paikat. Ranskalainen cocktail - Jean-Efflam Bavouzet soittaa ranskalaista pianomusiikkia Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä yle.fi/rso. 1

2 ANDERS HILLBORG (1954 ): FOUR TRANSITORY WORLDS Anders Hillborg on luonut orkesteriteoksillaan niin erilaisia ja taiturillisia sointimaisemia, että oli vain ajan kysymys milloin häneltä tilataan teos kapellimestarikilpailuihin. Tanskassa pidettäviin Nikolai Malko -kapellimestarikilpailuihin vuonna 2009 valmistunut Four Transitory Worlds pakkaa pieneen tilaan tiuhaan vaihtuvia kohtauksia, rytmejä ja liikeratoja. Neljä väliaikaista maailmaa noin kuudessa minuutissa on reipasta matkantekoa valppaallekin kuulijalle, mutta kapellimestarin on lisäksi muistettava mistä hän on tulossa ja minne menossa. Näkemys olemassaolon väliaikaisuudesta ja liikkeestä kohti korkeampaa totuutta liittää teoksen buddhalaiseen ajatusmaailmaan, höystettynä pienellä silmäkulman pilkkeellä. Teoksen ensimmäinen jakso, Maelstrom ( Kurimus ), alkaa pyöriä orkesterin matalassa rekisterissä hitaan ja uhkaavan passacaglian tavoin. Vauhti kiihtyy nousevissa ja laskevissa asteikkomuodostelmissa. Laskeva liike asettuu seuraavaksi majesteetilliseksi näyksi, jossa Parvi laskeutuu korallimetsään (A Flock descends into the Coral Forest). Taustalla tuntuu häälyvän Toru Takemitsun teos A Flock descends Into the Pentagonal Garden (1977), mutta Hillborgin parvi koostunee monivärisinä välkkyvistä eksoottisista kaloista. Valssikone (Waltz Machine) kilahtaa käyntiin autontorven, pikkukellojen, fleksatonin ja guiron muodostaman rytmiryhmän avustamana. Humoristiset kokeilut valssirytmillä pääsevät juuri kiinni jousien viihteelliseen melodiaan, kun kaikki on ohi ja ilmoille kohoaa haltioitunut aaria kaikuna vastaavine lintuineen (Ecstatic Air with Echoing Birds). Päätös on haastava yhdistelmä atonaalista vapautta, nykivää kontrapunktia, iloa ja energiaa. Hillborgin Four Transitory Worlds kuultiin ensi kerran vuoden 2009 Malko-kilpailussa, jonka voitti Joshua Weilerstein. Kilpailun tuomaristossa istuivat myös professori Jorma Panula ja RSO:n intendentti Tuula Sarotie. MAURICE RAVEL ( ): PIANOKONSERTTO D-DUURI VASEMMALLE KÄDELLE Elokuussa 1914 luutnantti Paul Wittgenstein, tunnetun filosofin veli, johti tiedustelupartiota Puolassa, kun tarkka-ampujan luoti osui hänen oikeaan käsivarteensa. Vangiksi jääneen Wittgensteinin käsi amputoitiin venäläisten kenttäsairaalassa. Siperialaisella vankileirillä hän piirsi pianon koskettimiston puulaatikon päälle ja harjoitteli kohmeisin sormin seitsemän tuntia päivässä. Ensimmäisen konserttinsa yksikätisenä pianistina Wittgenstein piti vuonna Vuonna 1929 Wittgenstein tilasi pianokonserton vasemmalle kädelle Maurice Ravelilta joka oli jo sairastunut vakavasti ja joutunut umpikujaan G-duuripianokonserttonsa kanssa. Ravel veti yhteen ideansa yhden käden konsertosta: Tällaisessa teoksessa on tärkeää luoda vaiku- 2

3 telma tekstuurista, joka ei ole sen ohuempi kuin kahdelle kädelle sävelletty. Samasta syystä pitäydyin tyyliin, joka on lähempänä perinteistä juhlavaa konserttoa. D-duuri-pianokonsertossa vaeltavat maailmansodan aaveet. Ravel palveli sodassa ambulanssijoukoissa, mutta purki kokemuksiaan vain harvoissa sävellyksissä. Wittgensteinin lailla hän oli silti muuttunut mies sodan jälkeen. Taakse oli jäänyt aistillinen impressionismi ja uusissa teoksissa soivat karu ankaruus tai kiiltävä dekadenssi. Myös jazz kiinnosti 1920-luvulla Ravelia. Taidesävellyksissä se symboloi yleensä anarkistista elämäniloa, mutta pianokonsertossa vasemmalle kädelle jazzvaikutteet uppoavat tummaan yleisväriin ja uhkaavaan tunnelmaan. Konsertto vasemmalle kädelle voidaan hahmottaa kolmitaitteiseksi (Lento- Andante Allegro Tempo I), mutta rakenne on tarkoituksellisen moniselitteinen. Koko teoksella on yhden suuren ja musertavan crescendon luonne, etäisesti Boleroa muistellen. Teoksen alun kontrabassojen säestämästä kontrafagottisoolosta alkaen Ravel käyttää konsertossa paljon orkesterin matalaa rekisteriä. Se vahvistaa klaviatuurin bassopuolelle sijoittuvaa vasenta kättä, mutta antaa myös vaikutelman hautamaisista syvyyksistä, josta marssivat tai bluesmaiset teemat nousevat. Moniselitteisyyttä lisäävät espanjalaistyyliset vaikutteet ja draama, joka tiivistyy hämäristä käynnistyksistä majesteetillisiin huipentumiin. Yksiosaisen konserton alkupuolelle sijoittuva soolokadenssi on tekninen mestariluomus Wittgenstein tosin ei sellaista kaivannut: Jos olisin halunnut soittaa yksin, en olisi tilannut konserttoa. Allegro-taitteen kimmeltävää 6/8-rytmiikkaa Ravel luonnehti improvisatoriseksi ja huomautti, että sen jazztematiikka oli itse asiassa koostettu teoksen avausaiheista. Jälkimmäinen kadenssi on helmeilevän runollinen ja koodassa Ravel pusertaa yhteen teoksen orkestraaliset lonkerot. Pelon ja aggression pimeydestä elämän valoon johtavat säikeet tiivistyvät villisti ja pelottomasti soivaksi hyökyaalloksi. Antti Häyrynen ANTONÍN DVOŘÁK ( ): SINFONIA NRO 8 G-DUURI OP. 88 Antonín Dvořákin teosten kirjoon mahtuu yhdeksän sinfonian ohella lukuisia oopperoita sekä muita teoksia konsertoista tanssisarjoihin. Monipuolisuus luonnehtii myös säveltäjän tyyliä, joka ammentaa monista eri perinteistä. Dvořákin musiikilliseen ajatteluun jätti jo varhain jäljen muusikko-ravintoloitsija isän pitämän kapakan tunnelma ja viulunsoiton opiskelun ohella tehdyt lukuisat esiintymiset esimerkiksi hääjuhlissa. Hän myös soitti vuosia Prahan oopperan orkesterissa alttoviulua. Akateemikkopiirien ulkopuolella vietetty aika sekä kiinnostus böömiläisiin juuriin kuuluu säveltäjän kansallisromanttisessa tyylissä, jota värittävät tšekkiläisestä kansanmusiikista ammentavat melodiat sekä vauhdikkaat rytmikuviot. 3

4 Dvořákin vankkaan aikalaissuosioon vaikutti osaltaan kollega Johannes Brahms ( ), joka istui juryssä vuonna 1874 Dvořákin anoessa sävellystyöhönsä apurahaa Itävallan valtiolta. Brahms ihastui oitis Dvořákin musiikkiin. Lisäksi hänellä oli tarjota nuoremmalle säveltäjälle arvokkaita suhteita, jotka mahdollistivat sävellysten kansainvälisen leviämisen ja sitä kautta varmemman toimeentulon musiikin parissa. Dvořák kävi itse johtamassa teostensa kantaesityksiä lukuisia kertoja esimerkiksi Englannissa. Uran huippu ajoittuu New Yorkin konservatorion johtotehtävissä vietettyihin vuosiin ; vuonna 1893 sai ensiesityksensä säveltäjän ehkä tunnetuin teos, 9. sinfonia Uudesta maailmasta. Yhdysvalloissakin Dvořákia kiinnosti kansallisten musiikkiperinteiden erityisesti afroamerikkalaisten ja Amerikan alkuperäiskansojen musiikin hyödyntäminen taidemusiikissa. Tummasävyinen 7. sinfonia syntyi vuonna 1885 Dvořákin äidin ja vanhimman lapsen kuolemien jälkeisessä tunnekuohussa. 8. sinfonia, jonka säveltäjä kirjoitti kotonaan silloisen Böömin alueella vain kahden ja puolen kuukauden aikana syksyllä 1889, taas on aikansa trendeistä poiketen luonteeltaan häpeilemättömän hyväntuulinen ja vapautunut. Sen kansanomaisuus on käsin kosketeltavaa. Rakkaus kotimaata kohtaan kuuluu lämminhenkisenä, nykykuulijalle jopa elokuvamaisena maisemamaalailuna sekä paikoitellen lennokkaina tanssirytmeinä, varoen äitymästä aikakaudelle ominaiseen raskauteen. Kahdeksannen on sanottu Dvořákin sinfonioista parhaiten ilmentävän böömiläisyyden vaikutusta säveltäjän musiikilliseen ilmaisuun. Jaakko Kaski Teosesittely on toteutettu yhteistyönä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. Kirjoittaja on musiikkitieteen opiskelija. JOSHUA WEILERSTEIN Joshua Weilerstein voitti vain 21-vuotiaana kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun Kööpenhaminassa Tänään kuultava Anders Hillborgin Four Transitory Worlds oli tuolloin kilpailun ohjelmistossa. Malko-kilpailusta lähtien hänen uransa on edennyt huikeaa vauhtia. Valmistuttuaan New Englandin konservatoriosta 2011 Hugh Wolffin johdolla, hänet nimitettiin New Yorkin filharmonikoiden apulaiskapellimestariksi. Weilerstein on opiskellut myös David Zinmanin johdolla American Academy of Conducting -kurssilla Aspenin musiikkijuh- lilla. Aspenissa hänet palkittiin Aspenin kapellimestaripalkinnolla sekä Robert J. Harth -palkinnolla. Joshua Weilerstein on johtanut mm. Tapiola Sinfoniettaa, Malmön ja Norrköpingin sinfoniaorkestereita sekä Houstonin sinfoniaorkesteria. Hän kuuluu myös Los Angelesin filharmonikkojen Dudamel Fellowship -ohjelmaan, jossa nuoret kapellimestarit pääsevät henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi johtamaan filharmonikkoja ja osallistumaan mm. orkesterin yleisötyöprojekteihin. Kuluvalla kaudella Weilerstein debytoi mm. Toronton sinfo- 4

5 niaorkesterin, Frankfurtin ja Saksan radion sinfoniaorkesterien, Northern Sinfonian ja Oslon filharmonikkojen kapellimestarina. Kapellimestariuransa ohella Joshua Weilerstein on myös viulisti. Hän esiintyi 2007 Símon Bolívar nuoriso-orkesterin solistina Venezuelassa. Weilerstein asuu tällä hetkellä New Yorkissa, missä hän on konserttimestarina Discovery Ensemblessa, jonka tavoitteena on tutustuttaa lapsia musiikkiin työpajojen ja koulukonserttien avulla. JEAN-EFFLAM BAVOUZET Häikäisevänä esiintyjänä tunnettu pianisti Jean-Efflam Bavouzet on palkittu monilla merkittävillä palkinnoilla. International Classical Music Awards valitsi hänet juuri Vuoden taiteilijaksi ja loppuvuodesta 2011 hänet palkittiin arvostetulla Gramophone -palkinnolla. Gramophonen Bavouzet sai tänä iltana kuultavan Ravelin konserton levytyksestä. Hän on itse todennut teoksesta, että se on niin haastava että siinä tarvittaisiin yhden käden sijaan ennemminkin kolme kättä. Bavouzet opiskeli Pariisin Kon se r- vatoriossa Pierre Sancanin johdolla. Hänet valittiin Young Concert Artists -ohjelmaan New Yorkissa Läpimurtonsa hän teki, kun kapellimestarilegenda Sir George Solti kutsui hänet johtamansa Pariisin orkesterin solistiksi Bavouzet on voittanut Beethoven -kilpailun Kölnissä. Bavouzet kiertää säännöllisesti esiintymässä maailman merkittävimpien orkestereiden solistina ja työskentelee huippukapellimestarien, kuten mm. Pierre Boulez n, Valeri Gergijevin, Neeme Järven ja Leonard Slatkinin kanssa. Kuluvalla kaudella Bavouzet esiintyy mm. Bostonin sinfoniaorkesterin, Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin, Philharmonia-orkesterin sekä Japanin radion sinfoniaorkesterin solistina. Soolokonsertteja Bavouzet soittaa säännöllisesti mm. Lontoon Wigmore Hall ssa, Amsterdamin Concertgebouwssa sekä Pariisin Cité de la Musique -konserttitalossa. Jean-Efflam Bavouzet n levytykset ovat voittaneet useita palkintoja. Debussyn pianoteosten kokonaislevytyksen osat 3 ja 4 toivat hänelle BBC Music Magazine - sekä Gramophone -palkinnot. Haydnin pianoteosten kokonaislevytyksen ensimmäinen osa sai Choc de l annee -palkinnon. Seuraavaksi Bavouzet tarttuu Beethovenin pianosonaattien taltioimiseen. Bavouzet toimii norjalaisen Lofoten -pianofestivaalin taiteellisena johtajana. 5

6 RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2003 alkaen toiminut Sakari Oramo. Uutena ylikapellimestarina syksyllä 2013 aloittaa Hannu Lintu, joka toimii ensin RSO:n päävierailijana kaudella Orkesterin kunniakapellimestari on Jukka-Pekka Saraste, joka toimi ylikapellimestarina vuosina ja tekee edelleen tiivistä yhteistyötä orkesterin kanssa. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Saariahon, Resphigin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta julkaistu levytys (Ondine) sai ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Magnus Lindbergin klarinettikonserton levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg-levytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla yli 300 konserttia. Kaudella orkesteri esiintyy mm. Bonnin arvostetulla Beethoven-festivaalilla ja Amsterdamin Concertgebow-konserttitalossa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella ja katsella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (yle.fi/rso). 6