Gustav Mahler: Sinfonia nro 9 D-duuri

Transkriptio

1 5.4. TORSTAISARJA 7 Musiikkitalo klo Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Franz Schubert: Sinfonia nro 8 h-molli D.759 Keskeneräinen I Allegro moderato II Andante con moto 25 min VÄLIAIKA 20 min Gustav Mahler: Sinfonia nro 9 D-duuri 75 min I Andante comodo II Im Tempo eines gemächlichen Ländlers - Etwas täppisch und sehr derb III Rondo-buleski (Allegro assai Sehr trotzig) IV Adagio (Sehr langsam und noch zurueckhaltend) Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo

2 FRANZ SCHUBERT ( ): SINFONIA NRO 8 H-MOLL Franz Schubertin kaksiosainen sinfonia nro 8, lisänimeltään Keskeneräinen, on päivätty Wienissä, itävaltalaisen säveltäjän kotikaupungissa. Keskeneräisen tarina on mysteeri. Yleensä teosten keskeneräisyys johtuu säveltäjän kuolemasta tai inspiraation puutteesta, mutta Schubertin tapaukseen eivät nämä selitykset sovi. Säveltäjä eli vielä kuusi vuotta teoksen päiväyksen jälkeen, ja sävellysintoakin riitti, mikä näkyi muun muassa 9. sinfonian julkaisemisessa (1828). Tultuaan valituksi Grazin musiikkiyhdistyksen kunniajäseneksi Schubert huomioi näennäisen merkityksettömän tunnustuksen lähettämällä 8. sinfonian kaksi valmista osaa yhdistyksen johtajalle Anselm Hüttenbrennerille, jonka huomissa partituuri kuitenkin vaipui unhoon; sinfonia koki ensiesityksensä vasta vuonna 1865, kymmeniä vuosia säveltäjänsä kuoleman jälkeen. Muita osia Schubert ei tiettävästi sinfoniaansa säveltänyt, ainakaan valmiiksi asti; kolmanteen osaan on tosin muutamia tahteja olemassa. Loputon keskustelun aihe onkin, onko teos jäänyt kesken vai jättikö Schubert sen tarkoituksella kaksiosaiseksi. Schubertin varhaisromanttiselle musiikille ominaista ovat runsaat harmoniat ja klassisten muotorakenteiden laajentaminen näin myös Keskeneräisessä. Ensimmäinen osa (Allegro moderato) alkaa sellon ja kontrabasson uhkaavan hiljaisella mörinällä, jota seuraa viulujen tasaisen säestysmaton päälle rakentuva oboen ja klarinetin melodia. Rosoisenkin vaiheittaisesti kasvava ja hiljenevä musiikki rakentuu kuin uni, jossa painajaismainen hulluus ja surullisen kauniit unelmat vuorottelevat. Jousien kiihkeys sekoittuu puhaltimien lyyrisyyteen, ja ote on vahvan romanttinen; tunteita ei säästellä. Viimeisten tahtien voimakkaat soinnut päättävät osan dramaattisesti tavalla, josta Schubertin aikalaiskollega ja ystävä Beethovenkin olisi ollut ylpeä. Toinen osa Andante con moto alkaa käyrätorven ja fagotin kuulaalla keinunnalla, johon jousetkin osallistuvat. Painajaiset ovat poissa, ja uni on rauhallista, lukuun ottamatta joitakin ohimeneviä, koko orkesterin voimalla soitettuja tahteja, joissa jousilla on suuri rooli intensiteetin kasvattajana. Täydelliseen levollisuuteen päättyvät lopputahdit hiljenevät kaukaisuuteen, ja keskeneräisyydestä ei ole tietoakaan; tällaiseksi Schubert on sinfonian tarkoittanut. Paula Kahtola Teosesittely on toteutettu yhteistyönä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. Kirjoittaja on musiikkitieteen opiskelija 2

3 GUSTAV MAHLER ( ): SINFONIA NRO 9 D-DUURI Ensimmäinen osa on taivaallisinta, mitä Mahler on ikinä kirjoittanut. Se ilmentää epätavallisen voimakasta kiintymystä maailmaa kohtaan, kaipausta saada elää rauhassa ja nauttia luonnosta sen syvimpiä tuntoja myöten ennen kuin kuolema tulee. Sillä se tulee vastustamattomasti. Ennakkoaavistus kuolemasta läpäisee koko osan. Kun Alban Berg kirjoitti nämä rivit vaimolleen kesällä 1910, parantumattomasti sydänsairaalla Mahlerilla oli alle vuosi elinaikaa. Mahlerin yhdeksäs sinfonia oli valmistunut saman vuoden keväällä, ja Berg oli saanut sen partituurin lainaksi säveltäjältä. Teos jäi viimeiseksi, jonka Mahler sai valmiiksi, mutta hän ei koskaan ehtinyt kuulla sitä. Teoksen kantaesityksen johti Bruno Walter Wienissä kesällä Kuolemanläheisyys on antanut Mahlerin yhdeksännelle sinfonialle omaa kohtalonomaista merkitystään. Hän ei silti ajatellut sitä miksikään sinfoniseksi testamentikseen vaan ehti aloittaa kymmenennen sinfonian säveltämisen ja kääntyi siinä kohti toisenlaisia, positiivisempia tuntoja. Englantilainen Mahler-tuntija Deryck Cooke, joka on laatinut yleisesti käytetyn esitysversion keskeneräiseksi jääneestä kymmenennestä sinfoniasta, on todennut, että Mahlerin kolmessa viimeisessä teoksessa kuolema on kaikissa läsnä mutta eri tavoin: laulusarjassa Das Lied von der Erde se puetaan runolliseen asuun, yhdeksännessä sinfoniassa se on läsnä omana tuhoavana itsenään ja kymmenennen sinfonian finaalissa noustaan sen yläpuolelle. Kuolemantuntojen kytkeminen yhdeksänteen sinfoniaan ei ole pelkkää historiallisen perspektiivin tuomaa jälkiviisautta vaan jotain, jolle Mahlerin henkilökohtaiset kokemukset tarjosivat perusteen. Vuonna 1907, hiukan ennen sinfonian sävellystyön aloittamista, hän oli kohdannut kolme kohtalokasta iskua: hänet oli painostettu eroamaan Wienin hovioopperan taiteellisen johtajan asemasta, hänen rakas tyttärensä Maria oli kuollut ja häneltä itseltään oli löydetty vakava, sittemmin parantumattomaksi osoittautunut sydänsairaus. Toisaalta niin koskettavan henkilökohtainen itsetilitys kuin yhdeksäs sinfonia onkin, sen voi kokea myös laajemmassa merkityksessä, suuren keskieurooppalaisen sinfoniatradition ja jopa kokonaisen aikakauden jäähyväisteoksena. Mahler on valanut suuren luomuksensa neljään osaan, joiden asema teoksen kokonaisuudessa poikkeaa tavanomaisesta. Laajat hitaat osat ovat reunimmaisina ja kehystävät kahta lyhyempää, sävyltään kirpeää scherzomaista osaa. Teos toteuttaa Mahlerin muutamissa muissakin teoksissa soveltamaa progressiivista tonaalisuutta, sillä avausosan D-duurista musiikki vajoaa päätösosassa puoli sävelaskelta Des-duuriin. Avausosa on täynnä vereslihaista tunnevoimaa, Bergin mainitsemaa epätavallisen voimakasta kiintymystä 3

4 maailmaa kohtaan. Se alkaa kuitenkin aavistelevissa sävyissä, kuin hiljakseen tunnustellen lempeän unelmoivaa ensimmäistä teemaa, jonka ytimenä on Beethovenin pianosonaattiin Les Adieux (Jäähyväiset) viittaava huokausaihe. Osan toisessa keskeisessä teemassa musiikki tummenee d-molliin ja saa tuskaisemman ilmeen. Musiikki ajautuu suuriin huipennuksiin, joista merkittävin saa traagista sävyä, ei vähiten sitä seuraavan surumarssimaisen käänteen vuoksi. Toisessa osassa yhdistyy kolme erilaista tanssia. Osan avaa maanläheinen maalaistanssi (esitysmerkinnältään hiukan kömpelösti ja hyvin rajusti ), jota seuraa pingottuneempi valssimukaelma. Niille selkeänä kontrastina on lyyrissävyinen ländler-jakso osan keskellä. Kolmantena oleva Rondo-Burleske on sinfonian ja koko Mahlerin tuotannon tyylillisesti rohkein osa. Se on kireästi soivaa ja kontrapunktisesti pingottunutta musiikkia, eräänlainen tasajakoisessa tahtilajissa rynnistävä scherzo. Osan repivä kiihkeys väistyy kuitenkin keskivaiheilla rauhallisemmassa mutta tunnelmiltaan ailahtelevassa taitteessa, joka ennakoi temaattisesti päätösosaa. Päätös-adagiota hallitsee jousten pitkälinjainen, usein intohimoiseksi yltyvä laulu, jossa voi aistia sekä nostalgista lämpöä että pakahduttavaa hyvästijätön tuntua. Vastakohtaisena aineksena on autiossa sävelavaruudessa harhailevien melodialinjojen hiljainen kuoleman musiikki. Teoksen viimeisen partituurinsivun maailmasta irtaantuvissa tunnelmissa kuuluu sitaatti Mahlerin teoksesta Kindertotenlieder, sanoista...im Sonneschein. Der Tag ist Schön auf jenen Höh n. Laulun runossa kertoja ajattelee, että kuolleet lapset ovatkin vain ulkona kävelyllä ja heidät voi jälleen tavoittaa vuorilla, missä aurinko paistaa ja päivä on hieno. Kimmo Korhonen JUKKA-PEKKA SARASTE Jukka-Pekka Saraste aloitti syksyllä 2010 kolmivuotisen kautensa WDR Sinfonieorchester Kölnin eli Kölnissä sijaitsevan Westdeutschen Rundfunks -yleisradioyhtiön sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän on toiminut myös Oslon filharmonikkojen musiikillisena johtajana vuodesta 2006 sekä Suomalaisen Kamariorkesterin taiteellisena neuvonantajana ja Tammisaaren kesäkonserttien taiteellisena johtajana. Saraste työskenteli myös Sinfonia Lahden taiteellisena neuvonantajana ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana Saraste toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina Kauden aikana ohjelmassa oli mm. useita vierailuja Euroopassa, kaksi matkaa Kaukoitään ja debyytti Yhdysvalloissa. BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana Saraste oli ja Toronton sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana Hän on työskennellyt myös Skotlantilaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Viime vuosina Saraste on johtanut mm. Chicagon, Lontoon ja Milanon La Scalan filharmonikoita, 4

5 Philharmonia-orkesteria, Amsterdamin Concertgebouw -orkesteria ja Bostonin sinfoniaorkesteria. Savonlinnan oopperajuhlilla Saraste johti Merikannon Juhan vuosina 2002 ja Jukka-Pekka Saraste ja RSO ovat levyttäneet mm. Sibeliuksen kaikki sinfoniat kahdesti (RCA ja Finlandia), Mahlerin 5. sinfonian ja Stravinsky- albumin (Virgin Classics). Levytyksiin kuuluvat myös oopperat Merikannon Juha (Ondine) ja Madetojan Pohjalaisia (Finlandia). Nielsenin sinfonioiden kokonaislevytys valmistui vuonna 2001 (Finlandia). Toronton sinfoniaorkesterin kanssa Saraste on levyttänyt mm. Bartókia, Dutilleux ta, ja Prokofjevia. RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2003 alkaen toiminut Sakari Oramo. Uutena ylikapellimestarina syksyllä 2013 aloittaa Hannu Lintu, joka toimii ensin RSO:n päävierailijana kaudella Orkesterin kunniakapellimestari on Jukka-Pekka Saraste, joka toimi ylikapellimestarina vuosina ja tekee edelleen tiivistä yhteistyötä orkesterin kanssa. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfo niaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Saariahon, Resphigin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta julkaistu levytys (Ondine) sai ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Magnus Lindbergin klarinettikonserton levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg-levytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla yli 300 konserttia. Kaudella orkesteri esiintyy mm. Bonnin arvostetulla Beethoven-festivaalilla ja Amsterdamin Concertgebow-konserttitalossa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella ja katsella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (yle.fi/rso). 5