15.1. KESKIVIIKKOSARJA 8

Transkriptio

1 15.1. KESKIVIIKKOSARJA 8 Musiikkitalo klo Hannu Lintu, kapellimestari Angela Hewitt, piano Valérie Hartmann-Claverie, ondes Martenot W. A. Mozart: Konsertto pianolle ja orkesterille nro 23 A-duuri KV min I Allegro II Adagio III Allegro assai VÄLIAIKA 20 min Olivier Messiaen: Turangalîla-sinfonia pianolle, ondes Martenot lle ja orkesterille 80 min I Introduction (Johdanto) (Modéré, un peu vif) II Chant d amour 1 (Rakkauslaulu 1) (Modéré, lourd) III Turangalîla 1 (Presque lent, rêveur) IV Chant d amour 2 (Rakkauslaulu 2) (Bien modéré) V Joie du sang des étoiles (Tähtien veren ilo) (Vif, passionné, avec joie) VI Jardin du sommeil d amour (Rakkauden unen puutarha) (Très modéré, très tendre) VII Turangalîla 2 (Un peu vif, bien modéré) VIII Développement de l amour (Rakkauden kasvu) (Bien modéré) IX Turangalîla 3 (Bien modéré) X Finaali (Modéré, presque vif, avec une grande joie) Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys Yle Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/klassinen). 1

2 W. A. Mozart ( ): Konsertto pianolle ja orkesterille nro 23 Euroopan musiikkipääkaupunkiin Wieniin vuonna 1781 muuttanut Mozart etsi unelmakaupungistaan menestystä vapaana säveltäjänä. Wienin kuumin trendisoitin oli tuolloin piano, mikä auttoi nostamaan virtuoosipianisti Mozartin nopeasti suosioon. Hän sävelsi pianokonserttoja ensisijaisesti itsensä esitettäväksi: vakuuttaakseen yleisön ei ainoastaan sävellys- vaan myös soittotaidoistaan oli merkittävä vuosi Mozartin uralla. Figaron häät -oopperan ja lukuisten muiden työn alla olevien sävellysten ohella sai maaliskuun 2. päivä ensi-iltansa pianokonsertto nro 23 A-duuri (KV 488). Mozartin tuotteliaimpina ja menestyksekkäimpinä wieniläisvuosinaan säveltämä teos häikäisee sielukkuudellaan. Ensimmäinen osa Allegro alkaa aurinkoisesti lempeällä melodialla. Jousten ja puhaltimien esittelemät pää- ja sivuteemat toistuvat pianolla selväpiirteisen kirkkaasti. Sonaattimuotoa mukaileva Allegro saa uuden käänteen, kun Mozart rikkoo kaavamaisuuden uudella, odottamattomalla sävelmällä. Kertausjaksossa teemat esittäytyvät uudelleen toisiinsa sulautuneina. Toinen osa, hidas Adagio, on tunnelmaltaan surumielinen, vaikka keskijaksossa toivo pilkahtaakin haikeuden keskellä. Tunteita vuodattava Adagio on Mozartin tuotannon ainoa fis-molliin sävelletty osa, ja harvinaista hänen teoksilleen on myös tässä esiintyvä pisteellinen siciliano-rytmi. Viimeinen osa Allegro assai yllättää riemuisalla ilmapiirillään. Runsasteemainen finaali äkillisine aiheiden vaihdoksineen heijastaa Mozartin kykyä luoda dramatiikkaa soitinnuksella. Konserttoja säveltäessään Mozartia inspiroi ajatus kohdella orkesterin kaikkia soittimia tasavertaisesti. Puhallin- ja jousisoittimet soivat tasapuolisesti, ja soolosoitin ja orkesteri esittäytyvät vastakkaisina voimina kontrasteja korostaen. Juuri pianokonsertoissa Mozart oppi luomaan väkevää musiikillista draamaa ilman tekstiä, juonta tai lavastettuja kohtauksia: pianistin sävelkeskustelu orkesterin kanssa kertoo mukaansatempaavan tarinan. Pianokonsertto nro 23 lukeutuu säveltäjän parhaimmistoon suosionsakin perusteella, sillä konsertosta tuttuja teemoja kuulee usein elokuvissa ja mainoksissa. Tuula Musakka 2

3 Olivier Messiaen ( ): Turangalîla-sinfonia Se on rakkauslaulu. Olivier Messiaen Turangalîla (suom. rakkauslaulu, hymni ilolle) on Olivier Messiaenin vuosina säveltämä tilausteos Bostonin sinfoniaorkesterille. Tilauksen teki kapellimestari Serge Koussevitzky, joka antoi Messiaenille täysin vapaat kädet sävellystyön suhteen. Alun perin neliosainen sinfonia paisuikin kymmenosaiseksi fantasiaksi, jonka voisi luokitella pikemmin valtavaksi pianokonsertoksi. Soitinnus on mielenkiintoinen. Sinfoniaorkesterin lyömäsoitinsektio on paisutettu 8 11 soittajan eksoottiseksi patteristoksi, joka ulottuu amerikkalaisesta vibrafonista japanilaisiin temppeliblokkeihin ja latinalaisamerikkalaisiin marakasseihin. Pianon lisäksi mukana on sähköinen ondes Martenot, jota voisi kuvailla pienten urkujen ja jousisoittimen risteymäksi. Sävellys poikkeaa Messiaenin tuotannon tyypillisesti uskonnollisesta kehyksestä. Säveltäjällä oli teoksensa kirjoittamisen aikana meneillään Tristan ja Isolde -buumi, ja teoksen neljästä pääteemasta tärkein, rakkausteema, muistuttaakin kyseisen oopperan huokailevaa alkusoittoa. Turangalîla on Messiaenin teoksista maanläheisimpiä, joskin paikoittain karkeastakin äänierotiikasta leijaillaan korkealle eteerisen rakkauden kosmisiin sfääreihin. Messiaenin persoonallinen tyyli on teoksessa selkeästi esillä: linnunlaulun jäljittelyä intialaisten rytmikaavojen viidakossa mitä erilaisimpien sointivärien vaihdellessa rauhallisesta yksivärisestä väreilystä häikäisevän räikeisiin ilotulituksiin. Messiaenia kuunnellessa onkin olennaista hahmottaa musiikkia väreinä, mille säveltäjän sointimaailma pitkälle perustuu. Kuuntelukokemuksena Turangalîla on vähintäänkin huikea jo pelkästään pituutensa ja laajan sointispektrinsä ansiosta. Helisevät, rapisevat, kumisevat ja räjähtävät lyömäsoittimet ravistelevat musiikkia eteenpäin ondes Martenot n kiihkeiden liukusävelten voihkiessa kohti kliimakseja. Hurmion puuskien välillä musiikki levähtää unenomaisissa suvannoissa lintujen (pianon ja puupuhaltimien) herätellessä muita ääniä alati uuteen tanssiin. Turangalîla on kuin ranskalaista Stravinskia wagneriaanisella lemmenkuololla höystettynä ja kaikki tämä musiikillisen kaleidoskoopin lävitse heijastettuna: ylistys rakkauden joka ulottuvuudelle sateenkaaren kaikissa väreissä. Toni Heino Teosesittelyt on tehty yhteistyössä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. 3

4 Hannu Lintu Hannu Lintu, sinulla on menossa Angela Hewittin kanssa mittava Mozartin pianokonserttojen levytysprojekti. Kun piano on omakin soittimesi, miten paljon lähestyt näitä teoksia oman pianismisi kautta? Läheisin suhde minulla tietysti on niihin konserttoihin, joita itse olen opiskeluaikoina soittanut, mukaan lukien tämä A-duuri-konsertto. Teoksen tuttuus pianotuolilta käsin vaikuttaa varmaankin eniten tempokäsitykseen. Kapellimestarilla ei ole fyysistä kontaktia soittimeensa ja tämä saattaa hankaloittaa oikean tempon löytämistä. Joskus on valaisevaa ja opettavaista lähestyä asiaa instrumentaaliselta kannalta. Tempo, sen eloisuus ja toimivuus ovat ne parametrit joiden myötä Mozartin musiikki elää tai kuolee. Meneillään olevan levytysprojektin aikana on tullut taas kerran todistettua, että jos tempo on oikea, monet karaktääreihin ja fraasien muotoiluun liittyvät ongelmat ratkeavat automaattisesti. En johda kovin usein Mozartia, sinfonioistakin vain kahta. Sen sijaan olen kyllä esittänyt oopperoita ja näitä pianokonserttoja: niissä on enemmän dramatiikkaa ja musiikillisen vastuun kantajia. Moni kapellimestari välttelee syystäkin Mozartia, sama koskee orkestereita. Mozart on kuin valtava valokeila joka lankeaa esittäjien ylle ja paljastaa kaikki tyylitajun, sävelpuhtauden, fraseerauksen ja artikulaation ongelmat. Siksi esimerkiksi orkestereiden koesoitoissa halutaan kandidaattien soittavan juuri Mozartia. Minkälaiset ajatukset sitten linkittävät Mozartin ja Messiaenin toisiinsa? Minua pyydetään usein selittämään, miksi olen valinnut jotkut tietyt kappaleet konserttiohjelmaan. Joskus linkit ovat ilmeisiä, osaa ei välttämättä pysty selittämään itsekään. Ohjelmasuunnitteluni tapahtuu usein intuitiivisesti. Parhaassa tapauksessa ohjelman sisäisiä lankoja tuntuu löytyvän loputtomasti, enemmän kuin itse ajattelinkaan. Joskus taas tuntuu siltä, ettei idea valkene kenellekään. On myös muistettava, että mitään ideaa ei välttämättä olekaan: on vain tunne siitä, että näin sen nyt vaan on mentävä. Kun tarkastelimme Angelan Hewittin kanssa tämän konsertin ohjelmaa, totesimme, että kokonaisuus on harmoninen vaikka näitä kahta teosta ei musiikillisella, filosofisella tai historiallisella tasolla mikään liitäkään toisiinsa. Joskus voi olla hankalaa yhdistää toisiinsa kahta musiikillisesti vahvaa ja syvällistä teosta; on parempi laittaa niiden väliin jotakin kevyemmin sulavaa ja antaa yleisönkin aivoille mahdollisuus levätä. Mutta nämä kaksi mestariteosta toivottavasti tukevat toisiaan niin, että kokonaisuus ei mene tukkoon. Tietysti tiedämme, että Mozart oli Messiaenille yksi suurimmista. Mutta niin oli moni muukin: Messiaenin vaikutteethan tulevat niin monesta suunnasta, ettei voida sanoa hänen omaksuneen Mozartilta mitään erityistä. Toisaalta minusta tuntuu, että jotkut Messiaenin syvällisen ilon ilmaukset olisivat miellyttäneet Mozartiakin. 4

5 Messiaenin Turangalîla-sinfonia on iso 1900-luvun teos, jonka partituuri on kirjoitettu hyvin yksityiskohtaisesti, ja sitä on esitetty paljon. Onko erityisen vaikeaa ruveta tekemään omaa versiotaan tällaisesta teoksesta, joka on tavallaan kartoitettu niin tarkkaan? Minun mielestäni sitä ei ole kartoitettu mitenkään kattavasti. Kuten kaikista hyvistä partituureista, tästäkin löytää aina uusia puolia lukujen vaihteessa oli jonkinlainen buumi jolloin tätä esitettiin todella paljon. Nykyäänkin Turangalîla kuuluu 1900-luvun kulttiteoksiin mutta esityksiä on aika harvassa. Turangalîla on niin monimutkainen partituuri, että sitä voi lähestyä lukemattomilla eri tavoilla. Vielä on ihan varmasti kymmeniä erilaisia lähestymistapoja kokeilematta. Jotkut Turangalîlan levytykset ovat musiikillisesti hienoja mutta niiden balanssi on epämääräinen, toiset taas ovat vähän parempia äänityksiä mutta soitossa on paljon sotkua. Olen pohtinut tätä paljon nyt kun aiomme teoksen myös levyttää. Pitäisi yhdistää koherentti esitys ja tarkka äänitys. Toivoisin, että saisimme aikaan totuttua tasapainoisemman lopputuloksen. Ja siinä onkin haastetta kerrakseen. Turangalîla tulee olemaan balanssiltaan monimutkaisin partituuri mitä olen koskaan levyttänyt. Pelkästään ondes Martenot n ja lyömäsoitinten äänittäminen ovat luku sinänsä. Toisaalta uskon, että teos on parhaimmillaan juuri korkeatasoisena äänitteenä: konsertissa soitinryhmien ja solistien välinen suhde on auttamatta hiukan epätasapainossa. Loppujen lopuksi Turangalîla ei ole tekstuuriltaan kovin kompleksinen vaikka se kuulostaakin hirvittävän monimutkaiselta. Partituurissa saattaa olla samanaikaisesti kolme tai neljä erilaista elementtiä, joiden voimasuhteita muuttamalla musiikin saa kuulostamaan aivan erilaiselta. Suuri osa sinfoniasta perustuu musiikillisen materian toistoon. Jokaisessa osassa on kahdesta neljään erilaista materiablokkia, jotka joko seuraavat toisiaan tai soivat päällekkäin. Turangalîla on itse asiassa kuin valtava musiikillinen Meccano-rakennussarja. Teemoja ja motiiveja ei varioida mutta ne esiintyvät eri osissa eri rooleissa. Turangalîla-sinfonian osien struktuuri on oikeastaan aika nopeasti selvitetty. Tällä siis tarkoitan niiden rakenteen yksinkertaisuutta. Partituurin opiskeluun menee kyllä runsaastikin aikaa, sillä sivuja siinä on lähes neljä ja puoli sataa, varmasti enemmän kuin yhdessäkään sinfoniakirjallisuuden keskeisessä teoksessa. Haastattelijana Lotta Emanuelsson 5

6 Angela Hewitt Kanadalainen pianisti Angela Hewitt esiintyy säännöllisesti soolokonserteissa ja orkestereiden solistina Euroopassa, Amerikoissa ja Aasiassa. Hän on tullut tunnetuksi ylistetyistä Bach-levytyksistään ja esiintymisistään. Kymmenen vuoden mittaisen projektin aikana Hewitt taltioi kaikki Bachin suurimmat pianoteokset Hyperionlevymerkille ja voitti useita palkintoja. Bachin lisäksi hän on levyttänyt mm. Beethovenin, Schumannin, Messiaenin, Ravelin, Chopinin ja Rameaun musiikkia. Kuluvan kauden kohokohtiin lukeutuvat konsertit RSO:n, Lontoon ja Brysselin filharmonikkojen, Sidneyn ja Brasilian sinfoniaorkestereiden sekä Walesin kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Hewittin soolokonsertteja kuullaan mm. Soulissa, Tokiossa, Glasgow ssa, Bilbaossa ja San Franciscossa. Hän myös osallistuu Musica Vivan Australian-kiertueelle. Vuonna 2006 Gramophone-lehti valitsi Hewittin vuoden taiteilijaksi ja samana vuonna Englannin kuningatar myönsi hänelle OBE-arvonimen. Lontoossa asuvalla Hewittilla on kodit myös Ottawassa ja Italiassa, jossa hän toimii Trasimenon musiikkifestivaalin taiteellisena johtajana Valérie Hartmann- Claverie Valérie Hartmann-Claverie opiskeli ondes Martenot n soittoa Pariisin konservatoriossa, jossa hän tällä hetkellä opettaa. Ensikonserttinsa Hartmann- Claverie piti Wienissä 1973 ja nykyisin hän kiertää esiintymässä ympäri maailmaa merkittävien orkestereiden, kuten Berliinin ja New Yorkin filharmonikkojen, BBC:n sinfoniaorkestereiden ja Wienin sinfonikkojen solistina. Hartmann-Claverie on tehnyt yhteistyötä huippukapellimestarien, kuten muun muassa Seiji Ozawan, Kent Naganon, Kurt Masurin, Zubin Mehtan ja Pierre Boulezin kanssa. Hänet kutsutaan säännöllisesti esittämään Messiaenin teoksia eri puolille maailmaa, ja hän on myös levyttänyt lukuisia Messiaenin teoksia. Hartmann-Claverie toimi Loriodsekstetin jäsenenä vuosina ja perusti vuonna 1996 kvartetin nimeltä Ondes de Choc. 6

7 RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähettää kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. 7