Minimalismi musiikissa Jaakko Penttinen 2012
Steve Reich America s greatest living composer
Lapsuus ja nuoruus Syntynyt lokakuussa 1936 New Yorkissa ylempään keskiluokkaiseen perheeseen. Vanhemmat olivat taustaltaan Euroopan juutalaisia, isä lakimies ja äiti ammattilaulaja. Aloitti 7-vuotiaana pianon soiton ja myöhemmin rumpujen soiton. Nuoruudessa kolme tärkeää musiikillista kokemusta: barokkimusiikki, 1900-luvun taidemusiikki ja jazz.
Musiikillinen ura Musiikillinen ura voidaan jakaa neljään vaiheeseen: 1. Opiskeluvuodet 1953-1961 2. Nauhamusiikki-kokeilut vuodet 1961-1965 3. Minimalistinen vaihe vuodet 1965-1971 4. Minimalismin jälkeinen aika 1971- alkaen
Opiskeluvuodet 1953-1961 Opiskeli vuosina 1953-1957 Cornell Universityssa. Pääaineena filosofia, oli kiinnostunut Ludwig Wittgensteinin ajattelusta. Cornellissa tutustui musiikinhistorian professoriin William Austiniin, joka rohkaisi musiikilliselle uralle. Austinin tulkinta länsimaisen musiikinhistoriasta vaikutti suuresti Reichiin.
Opiskeluvuodet 1953-1961 Palasi vuonna 1957 takaisin New Yorkiin ja kirjautui The Juilliard School of Musiciin, jossa opiskeli myös Philip Glass. Keskittyi säveltämiseen ja luopui jazzin soittamisesta. Tutustui Stockhausenin, Boulezin ja Berion musiikkiin ja serialismin eli sarjallisuuden perintöön. Vuonna 1961 jätti Juillardin kesken ja lähti San Franciscoon beat-kulttuurin innoittamana.
Vuodet San Franciscossa 1961-1965 Aloitti opinnot San Franciscon Mills Collegessa vuonna 1961 Luciano Berion ja Darius Milhaudin alaisuudessa. Reichia kiinnostivat sarjallisuuden sijaan Berion nauhamusiikki-teokset. Vaikuttui serialismin systemaattisuudesta, mutta halveksi sen atonaalisuutta. Riitautui Berion kanssa esittäessään omia sävellyksiään. Reich koki helpotuksena Berion sarkastisen palautteen If you want to write tonal music, why don t you write tonal music. Käytännössä opiskeli päivät Mills Collegessa ja vietti illat jazz-klubeilla.
Mime Troupe Osallistui vuosina 1963-1965 Mime Troupe katuteatteri-ryhmän toimintaan. Sävelsi ryhmän esityksiin kollaasimaiset nauhamusiikkiteokset Ubu Roi (1963) ja Livelihood (1964). Sävelsi musiikin kolmeen Robert Nelsonin elokuvaan mm. The Plastic Haircut (1964). Perusti ensimmäisen oman kokoonpanon, jossa soittivat mm. Jon Gibson ja Tom Constanten.
Mime Troupe Sävelsi Pitch Charts teoksen omalle kokoonpanolleen, joka esitettiin Mime Troupessa. Tapasi Terry Rileyn, joka esitteli Reichille uuden teoksensa In C (1964). Reich tarjoutui auttamaan teoksen esittämisessä ja keksi teokseen pulssin rytmiä ylläpitävänä elementtinä. Riley teki Reichiin suuren vaikutuksen ja Reich aloitti heti tutkimaan toistoon perustuvaa rakennetta omassa musiikissaan.
It s Gonna Rain (1964) Reich nauhoitti 1964 San Franciscon Union Squarella pastori Waltheria saarnaamassa maailmanlopusta. Teoksessa on kaksi samanlaista ja yhtäaikaista melodista looppia It s Gonna Rain, jotka hitaasti muuttuvat vaihesiirto-tekniikan (phasing) avulla eriaikaisiksi. Reich lisäsi looppien määrän kahdeksaan, jonka seurauksena syntyy mielenkiintoisia rytmisiä yhdistelmiä ja alkuperäisillä sanoilla ei ole enää merkitystä. Teoksen ensiesitys oli vuonna 1965 San Francisco Tape Music Centerissä, jota myös Riley kuuntelemassa.
Paluu New Yorkiin 1965- Palasi New Yorkiin kotiseudulleen, mutta ei kokenut kuuluvansa henkisesti yläkaupungin akateemisiin piireihin eikä alakaupungin avantgarde-ryhmään. Oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan ja heidän yhteinen lapsi oli kuollut. Teki hanttihommia kunnes sai sävellystilauksen, josta syntyi Come Out -teos.
Come Out (1966) Teos syntyi osana rahankeruukampanjaa uusinta oikeudenkäyntiin, jossa mustia nuoria (Harlem Six) syytettiin valkoisen kaupanpitäjän surmasta. Reich nauhoitti pahoinpidellyn nuoren Daniel Hammin puhetta, jossa hän pyysi siirtoa putkasta sairaalaan. I had to, like, open the Bruise up and let some of the Bruise blood come out to show them Reich leikkasi sanat Come out to show them ja muodosti niistä kahdeksan nauhalooppia, joihin käytti aiemmin löytämäänsä vaihesiirto-tekniikkaa (phasing).
Nauhamusiikkikausi Molemmat teokset It s Gonna Rain (1964) ja Come Out (1966) ovat varhaisen minimalistisen musiikin taidonnäytteitä. Keskeistä Reichin varhaisissa nauhamusiikki-teoksissa on äärimmäisen rajattu musiikillinen materiaali, vaihesiirtotekniikan (phasing) käyttäminen, ihmisäänen hyödyntäminen ja lyhyen moduulin jatkuva toistaminen. Reich: Once the process is set up and loaded, it runs by itself Reichin musiikki on mekaanisempaa ja sen yleinen tunnelma on selkeästi synkempi kuin Rileylla ja Youngilla sekä.
Piano Phase (1967) Reich halusi toteuttaa vaiheensiirto-prosessin oikeilla soittajilla. Toteutti Piano Phase -teoksen aluksi yksin nauhurilla ja yhdellä pianolla ja sitten kahdella pianistilla ilman elektronisia apuvälineitä. Teoksen kantaesitys oli vuonna 1967 New Yorkissa Park Place Galleryssa minimalistisen taiteen näyttelyn yhteydessä. Kirjoitti näyttelyä varten esseen Music as Gradual Process, josta tuli musiikillisen minimalismin manifesti. Vakuuttui, että hänen yleisönsä on akateemisten ja avantgardemusiikkipiirien ulkopuolella taidemaailmassa.
Piano Phase (1967) Olennaista on, että ennalta määrätty hitaan muutoksen prosessi on kuultavissa musiikissa koko ajan ja prosessin tuloksena syntyy ennalta tarkoittamattomia musiikillisia ilmiöitä, jotka hyväksytään sellaisenaan. Teoksen muodostaa yksi 12-nuotin kuvio. Molemmat pianot aloittavat sen vuorotellen. Vähitellen toinen piano kasvattaa tempoa hitaasti siten, että se tulee nuotin edelle toista pianoa. Tällöin prosessi taukoaa ja uutta muodostelmaa toistetaan hetki, kunnes toinen piano kasvattaa jälleen tempoa ja prosessi käynnistyy taas. Kun kaikki vaiheet on käyty läpi, molemmat pianot palaavat alkupisteeseen. Teoksessa ei ole muutoksia sävelkorkeudessa tai dynamiikassa.
Piano Phase (1967)
Muita 1960-luvun lopun teoksia Violin Phase (1967) Piano Phase -teoksen kaltainen vaiheensiirto-tekniikkaa hyödyntävä neljälle viululle sävelletty teos. Uutena tekniikkana resultanttikuviot. Pendulum Music (1968) Teos neljälle mikrofonille ja vahvistimelle Augmentaatio-tekniikka eli nuotin keston asteittainen pidentäminen Four Organs (1970) Teos neljälle urulle ja marimballe Augmentaatio-tekniikka eli nuotin keston asteittainen pidentäminen
Matka Afrikkaan 1970 Tapasi Columbia Universityssa ghanalaisen rumpalin Alfred Ladzepkon, jonka innoittamana lähti Länsi-Afrikan Ghanaan opiskelemaan afrikkalaista rummutusta. Ghanassa opiskeli Ghana Dance Ensemblen kanssa, jonka musiikille oli ominaista se, että jokainen soittaja soittaa samaa rytmikuviota toistuvasti ja kaikki kuviot soitetaan yhtä aikaa päällekkäin. Kaikilla soittajilla on oma aloituspiste ja eri soittajat pidetään kasassa kellon avulla. Reich löysi Afrikasta samantyyppisen rakenteen kuin hänellä oli jo omassa musiikissaan. Yhteistä oli monirytmisyys, rytmin ensisijaisuus suhteessa melodiaan ja toisto musiikin rakenteellisena välineenä.
Drumming (1971) Palattuaan Afrikasta Reich sävelsi yli vuoden ajan Drumming- teosta, jonka kantaesitys oli New Yorkin modernin taiteen museossa joulukuussa 1971. Rytmisesti ja harmonisesti hyvin staattinen teos. Teos koostuu neljästä osasta, joista jokaiselle soitin ryhmälle on oma ja viimeisessä osassa kaikki soittavat yhtä aikaa. Instrumentteina bongot, marimba ja kellopeli sekä ihmisääni ja piccolo-huilu.
Drumming (1971) Sävellystekniikkana edelleen vaiheensiirto, mutta mukaan tulee myös uusia tekniikoita, joita Reich hyödynsi enemmän tulevissa teoksissaan: Rytmin rakentaminen ja purkaminen (Rhytmic construction and reduction) Resultanttikuviot (Resultant patterns) Tuplaaminen (Doubling) Viimeinen teos, jossa vaihesiirto-tekniikka käytössä.
Muita 1970-luvun alun teoksia Clapping Music (1972) Vaiheensiirto-tekniikka Music for Pieces of Wood (1973) Rytmin rakentaminen ja purkaminen Six Pianos (1973) Rytmin rakentaminen ja purkaminen
Music for 18 Musicians (1976) Teoksen instrumentaatio, rakenne ja harmonia ovat uudenlaisia verrattuna aiempaan. Perusmateriaalina on 11 soinnun sekvenssi, joka kuullaan teoksen alussa ja lopussa. Uusina elementteinä teoksessa mm. Sisäinen kello, joka ohjaa orkesteria Harmonian ja melodian suhteen korostaminen Pysyvä pulssi, jota vasten eri kuviot soitetaan Painopisteen vaihto melodisessa kuviossa Reichin ehkäpä tunnetuin teos
Myöhemmät vaiheet Säveltänyt yhtäjaksoisesti uutta musiikkia 1960-luvun puolesta välistä lähtien. Kiinnostui 1980-luvulla uskonnollisuudesta ja juutalaisista juuristaan. Muutama tärkeä minimalismin jälkeinen teos Different Trains (1988) Double Sextet (2007) WTC 9/11 (2010) Vaikuttanut suuresti englantilaiseen kokeelliseen musiikkiin, länsimaiseen klassiseen musiikkiin ja populaarimusiikkiin.
Julkaisuja Early Works (sis. Come Out, It s Gonna Rain, Piano Phase, Clapping Music) Drumming (1971) Music for 18 Musicians (1978) Phases (Box Set) Works (Box Set) Double Sextet/2x5 (2010) WTC 9/11 /Mallet Quartet/ Dance Patterns (2011)
Lähteet ja tietoa Internet ubuweb.com stevereich.com Kirjallisuutta Reich, Steve: Writings about Music. Potter, Keith. Four Musical Minimalists. Schwarz, Robert K. Minimalists. Nyman, Michael. Experimental Music Cage and Beyond. Mertens, Wim. American Minimal Music.