Nuorten aikuisten käsityksiä museoista Suomen käsityön museo on kartoittanut nuorten aikuisten mielipiteitä ja kokemuksia museoista työpajoissa, joita on kuvattu aikaisemmissa blogikirjoituksissa. Tässä kirjoituksessa käydään läpi aineiston tuloksia ja samalla sivutaan myös sen suhdetta esitutkimukseen. Molempia aineistoja on hyödynnetty museon julkaisemassa palvelumuotoilun ohjekirjassa. Suomen käsityön museon järjestämissä nuorten aikuisten (20-30 vuotta) työpajoissa ei käsitelty ainoastaan Suomen käsityön museoon kohdistuvia kysymyksiä, vaan kyse oli yleisesti museoihin liittyvistä mielikuvista. Nuorten asiakkaiden mielikuvia ja toiveita käsittelevä asiakastyöpaja järjestettiin Suomen käsityön museolla ja tästä syystä paikka ohjasi paikoin ideoiden syntymistä suoraan nimenomaan Suomen käsityön museota kohtaan. Tämä näkyy esim. käsityöaiheisina työpajatoiveina. Mitä mielikuvia sana museo herättää nuorissa? Ensimmäisenä kysymyksenä nuorille esitettiin yleisesti museosta syntyviä mielikuvia kartoittava pohdinta ja keskustelu. Museopalveluita käyttävien ryhmässä keskustelu lähti nuorten puolelta liikkeelle museon yhteiskunnallisista tehtävistä ja niiden roolista kulttuuriperinnön säilyttäjinä. Samalla syntyi kriittistä keskustelua siitä, mitä kaikkea museoissa näkyy ja kuinka paljon on sellaista, mitä museossa ei näe, kuten esim. katutaidetta. Yhteisiä nimittäjiä museopalveluita käyttävien ja ei-kävijöiden väliltä löytyi kuitenkin mielikuvien osalta, sillä molemmat ryhmät näkivät museot pölyisinä paikkoina, joihin liittyy hiljaisuus, vaeltelua ja ahdistusta. Jyväskylän näyttelyitä pidettiin pysähtyneinä. Lisäksi museoita ja niiden näyttelyitä pidettiin hankalasti tulkittavina ja nuorilla oli tunne, että pitää tietää jotain, jotta käymisen kynnys ylittyy. Samalla museokäyntiin sisältyi korkeakulttuurinen status ja niitä pidettiin kalliina paikkoina. Tietoon liittyi myös markkinoinnillinen näkökulma: nuorilla ei ollut konkreettista tietoa siitä, mitä kaikkea museoissa voi nähdä ja kokea. Eräs nuorista kommentoi, että hän usein tietää mitä teatterissa menee, vaikka ei varsinaisesti palvelua käytäkään. Lisäksi yksi työpajalaisista totesi, ettei 1
hänellä ole tullut käyttämässään Facebookissa vastaan esim. tietoa siitä, että museoon olisi ilmainen sisäänpääsy. Jyväskylässä on kuitenkin ollut käytäntönä jo pitkään, että perjantaisin pääsee kaupungin museoihin ilmaiseksi sisään. Nuorten aikuisten kulttuuripalvelujen käyttöä käsittelevissä tutkimuksissa on tehty samankaltaisia havaintoja. Kate Pontin toteaa artikkelissaan Why Young People? Attracting a new audience to our museums (2001), että nuorten suurimmat esteet museoissa käymiseen liittyvät nimenomaan mielikuviin ja nuoret eivät aina tiedä, mitä he voivat löytää museoiden sisältä. Artikkelin kirjoittanut Pontin kertoo kuinka hän erään kerran kulki nuorista koostuvan ryhmän kanssa museossa ja huomasi, kuinka nuoret yllättyivät löytäessään heitä kiinnostavaa esineistöä. He huomauttavatkin, että esteille kuten matkustamisen kalleudelle emme voi oikein mitään, mutta voimme vaikuttaa näyttelyiden sisältöön ja siihen, kuinka sitä voidaan tuoda esiin nuorille. Samalla tavalla voimme vaikuttaa museosta syntyviin mielikuviin. Museokokemusten kanssa vastaavutta voidaan löytää suomalaisessa tutkimuksessa Heli Metsäpellon tutkielmasta, jossa hän on selvittänyt nuorten aikuisten teatterissa käymättömyyttä ja toteaa, että teatteri on yläluokan ja ikääntyneiden harrastus, eivätkä nuoret pysty täten samaistumaan teatteriyleisöön. Hänen tutkimuksensa mukaan nuorten vapaa-ajan viettoon kuuluu sosiaalisuus sekä spontaanius ja teatterissa käyminen ei edusta nuorille aikuisille tätä, vaan he kokevat, että teatteriin menemiseen liittyy ennakkovalmistautuminen ja vapaa-ajan aikatauluttaminen. Lisäksi nuoret aikuiset kokivat, että teatteri on paikkana outo ja luotaantyöntävä ja että teatteripalveluiden markkinointi ei ole kohdennettu heille. (Metsäpelto 2010, 1) Lisätietoa aiheesta: Metsäpelto, Heli. 2010. Kulttuuritilaisuuksien ei-kävijät : tarkastelussa nuorten aikuisten teatteripalvelujen käyttämättömyys. Pro gradu tutkielma. Sibelius-Akatemia. Taidehallinto.Kuopio http://ethesis.siba.fi/files/nbnfife201008312382.pdf) 2
Learning to Live. Museums, young people and education. (toim. Bellamy Kate, Oppenheim, Carey.) 2009. Institute for Public Policy Research and National Museum Directors' Conference http://www.nationalmuseums.org.uk/media/documents/publications/learning_to_live.pdf Miksi nuoret käyvät museossa tai miksi he jättävät käymättä? Museokäyntien syyt vaihtelivat, kun asiakastyöpajaan osallistuneilta pyydettiin vastauksia kysymykseen miksi käyt museoissa? Museopalveluita käyttävien joukossa (mm. muotoilija, mediasuunnittelija ja puuseppä) museokäynnin syitä olivat ammatilliset syyt, kuten inspiraation löytäminen, tekniikoiden etsiminen ja niihin tutustuminen, sekä yleisesti mahdollisuus irrottautua arjesta. Inspiraation etsiminen ei heidän kohdallaan liittynyt ainoastaan työhön, vaan museoista haettiin ideoita myös kotiin ja harrastuksiin. Museopalveluita käyttävät kävivät museoissa myös fiilistelemässä ja eräs heistä totesi, että ne tuovat välillä mieleen mummolan - viitaten työpajan tilassa oleviin tekstiileihin. He saattoivat käydä museossa nauttimassa myös omasta ajastaan, mutta ei-kävijöiden kohdalla suuri syy tulla museoon oli tulla ystävän tai puolison matkassa. Sosiaalisuuden merkitys Sosiaalisuus on tärkeää nuorille ja Jyväskylän museoiden kohdalla mahdollisuutta tavata nuoria samanhenkisiä pidettiin pienenä. Sen sijaan Kiasma nousi vastauksissa esiin potentiaalisena paikkana, jossa on mahdollista avata keskustelua satunnaisen museokävijän kanssa. Sosiaalisuuden tarpeeseen liittyy myös tarve puhua taiteesta, keskustella siitä ja nauraa ääneen. Museoon liitettävät mielikuvat hiljaisuudesta eivät anna tälle mahdollisuutta ja nuoret kokivat, ettei museossa ole mahdollista käydä keskustelua näyttelyn sisällöstä. Valtion taidemuseon sivuilla on hyvä kirjoitus ei-kävijätutkimuksesta, jonka Humanistinen ammattikorkeakoulu teki Taidemuseo Tennispalatsille vuosina 2008 09. Tulokset ovat samankaltaisia, kuin museomme asiakastyöpajojen tulokset sosiaalisten suhteiden osalta. Sivuilla todetaan kävijöistä ja annetaan hyviä keinoja heidän tavoittamisekseen: Ei-kävijät olivat tutkimusaineistomme ainoa ryhmä, jolle ystävän mukaan saaminen oli tärkein syy varmasti vierailla 3
useammin taidemuseoissa. Ilmeisin keino korjata yleisörakennetta on hinnoitella liput siten, että ei-kävijä saisi ystävän mukaan. Kaksi yhden hinnalla on parempi idea kuin ilmainen pääsy. Ilmaisuuden sijasta voisi kokeilla myös ystävä mukaan ja itse puoleen hintaan -lippua. Lisätietoa aiheesta: http://www.fng.fi/arvoisayleiso/tutkittuatietoayleisoista/eikavijat Infoähkyä ja mielenkiinnonkohteita Museopalveluita käyttävillä oli museoista myös negatiivisia kokemuksia, jotka usein liittyivät museo- tai infoähkyyn. Esimerkeissä nousivat esiin ulkomaalaiset, vanhempaa maalaustaidetta esittelevät museot, kuten Rooman Villa Borghese ja van Gogh -museo, jossa asiakkaan mukaan piti käydä katsomassa vain pääteokset ja juosta museo muutoin läpi. Villa Borghesen kohdalla asiakkalle oli käynyt sillä tavoin, että hän oli saanut useasta matkaesitteestä hyvän mielikuvan museon tarjonnasta, joka ei sittemmin ollut kuitenkaan vastannut hänen tarpeisiinsa. Hän kuitenkin arveli, että kokemus olisi voinut olla toisenlainen, ellei hän olisi ehtinyt matkallaan käydä jo niin useassa taidemuseossa ja -galleriassa. Ulkomailla museokäyntiin on matalampi kynnys: ne toimivat usein porttina alueen historiaan ja monia paikkoja nuoret käyvät katsomassa jo pelkästään rakennuksen vuoksi. Eräs museopalveluita käyttävistä nuorista on innokas matkustelija ja käy ulkomailla museoissa aktiviisesti, mutta Jyväskylässä ainoastaan silloin, kun hänen pitää esitellä paikkaa ulkomaalaisille ystävilleen. Ulkomailla myös ei-kävijät aktivoituvat ja eräskin totesi, että museoiden näyttelytarjonnan katsominen kuuluu matkan suunnitteluun, vaikka niissä ei tule kuitenkaan käytyä. Näyttelyiden suuntaaminen vastaamaan heidän mielenkiintoaan on hyvä tapa saada nuoret museoihin. Eikävijöistä useat kertoivat käyneensä esim. Brysselissä sijaitsevassa sarjakuvamuseossa, jota he pitivät mielenkiintoisena kohteena. Yksi nuorista huomatti myös, että ulkomailla ollessaan ilmainen sisäänpääsy poistaa esteet epävarmojen tapauksien kohdalla. Museoon on näin helppo mennä, vaikka ei tietäisi mitä kaikkea se pitää sisällään. Kiinnostavan sisällön merkitys nousee esiin myös Metsäpellon tutkimuksessa, jossa hän tuo esiin 4
Oulun seudulla vuonna 2009 tehdyn kyselytutkimuksen, jonka mukaan 81 % 15-24-vuotiaista ja 83 % 25-34-vuotiaista piti kiinnostavan sisällön puutetta erittäin merkittävän tekijänä tarkastellessa kulttuuripalvelujen käytön esteitä (Kyselytutkimus kulttuuripalvelujen käytöstä ja kulttuurin tiedotuksesta Oulun seudulla, 2009.) Laitoin myös syksyllä 2013 museoposti -listalle kysymyksen, jossa toivoin saavani muiden museoiden kokemuksia nuorista. Tampereen museoilta tuli vastauksena hyvä esimerkki näyttelyiden sisällön vaikutuksesta: Meillä oli alkuvuodesta 2010 H.R.Gigerin näyttely mikä keräsi ennätysyleisön, porukkaa tuli joukoin pääkaupunkiseudulta asti "fanittamaan". Tuolloin panimme erityisesti merkille miten suuri osa yleisöstä oli nuoria miehiä - siis juuri sitä porukkaa minkä sanotaan olevan harvinaisinta yleisöryhmää museoissa. Heitä tuli yksin, joukoissa ja tyttöystävineen. Näyttelyaiheen merkitystä summaa ei-kävijän toteamus, jonka mukaan museo ei ole kovin korkealla arvolistassani. Menen mielummin katsomaan bändiä tai vaikka leffaan. Hyvin mielenkiintoinen näyttely on sellainen, että se menee yli. Myös eräs museopalveluita käyttävistä totesi, että hän käy museossa jos on kiinnostunut taiteilijasta tai näyttelystä. Lisätietoa: Infoähkystä ja museokäynnin opettelusta voi lukea hyvän artikkelin museoliiton julkaisemalta Avarampi museo aikuisille -sivulta 104 http://www.museoliitto.fi/doc/avarampi_museo_aikuisille.pdf Spontaanisti museoon, jossa saa nihkeää asiakaspalvelua kalliilla sisäänpääsyllä Museokäynnin spontaanius nousi esiin molemmissa ryhmissä. Kummassakaan ryhmässä museokäynti ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut suunnittelematonta. Suunnitteluun kuuluu usein tiedon hankinta siitä, mitä museoilla tapahtuu ja mitä kaikkea siellä on nähtävänä. Tähän kohtaan nuoret toivoivat museolta parannusta, sillä heidän kokemustensa mukaan tieto museoiden näyttelyistä ja tapahtumista ei tavoita heitä. Museokäynnin suunnittelemisen kynnys 5
näkyy myös ei-kävijöiden syissä siinä, miksi he eivät osallistu museokäyntiin. Eräs asiakkaista totesi, että itse kun lähtee sitä omaa vapaa-aikaa viettämään, niin museo ei ole ensimmäisenä mielessä. Ne pitää suunnitella erikseen. Kävelen mielummin vaikka metsään, kuin menen extempore museoon. Nuoret myös totesivat, etteivät museon aukioloajat sovi heidän päivärytmiinsä. Australialaisessa yleisötutkimuksessa on huomioitu nuorten kokemukset museotilan jakaantumisesta siten, että päiväsaikaan nuoret kokeilevat kilpailevansa perheiden ja muiden kanssa, jonka vuoksi he haluavat tapahtumat ilta-aikaan (Shrapnel 2012, 29). Samoin nuorten museoista muodostettujen mielikuvien mukaisesti tilat ovat kärjistetysti täynnä nipottavia mummoja. Perhe voi olla myös syy siihen, miksi nuoret eivät pääse osallistumaan työpajoihin. Eräällä pajalaisella oli pieni lapsi, jonka kanssa museoon lähteminen ei ole helppoa, sillä museo on paikka, jossa esineisiin ei saa koskea ja jossa koetaan, että tulisi olla hiljaa. Vapaa-ajasta ei kuitenkaan ole kaikki kiinni. Esiin tuotiin myös näkökulma, jossa nuori asuu museon vieressä, mutta ei silti käytä museon palveluita. Hän korostaa asiakaspalvelun merkitystä ja hän haluaa, että hänet toivotetaan tervetulleeksi ja huomioidaan kun hän tulee museoon. Hän totesikin, että usein sisään astuttaessa tuntuu siltä, että tuolla tyypillä on maailman tärkein taidejuttu tuossa koneella menossa. Samaa toivat esiin myös museopalveluita käyttävät nuoret. Tässä museo voikin katsoa itseensä ja miettiä, onko museon asiakaspalvelun kannalta tärkeimmälle henkilölle sälytetty liikaa muita toimistotehtäviä, ettei hän yksinkertaisesti enää ehdi hoitaa jokaista asiakasta haluamallaan tavalla. Asiakaspalvelu nousi esiin useammassakin paikassa molemmissa ryhmissä ja kaikilla oli ikäviä kokemuksia museossa kohtaamastaan palvelusta. Myöhemmässä työpajan kohdassa kartoitettiin nuorten toiveita unelmiensa museosta ja siellä nousi uudelleen sama toive: nuoret toivovat saavansa hyvää palvelua museon tiskiltä. Lippujen hintoja pidettiin ennakkoluuloissa kalliina, etenkin opiskelijoille. Yksi raatilaisista oli kuitenkin sitä mieltä, ettei pidä lippujen hintoja kalliina ja totesi saavansa rahoilleen vastineeksi mukavaa ajanvietettä. Myös työpajojen toivottiin pysyvän joko edullisina, tai ilmaisina. 6
Ateneumista annettiin hyvä esimerkki onnistuneesta tapahtumasta, jonne pääsee ilmaiseksi opiskelijakortilla sisään. Taidetta meille -päivä on noussut nuorten aikuisten hitiksi ja se järjestetään kahdesti vuodessa: http://www.ateneum.fi/fi/taidetta-meille. Päivän aikana on paljon mielenkiintoista ohjelmaa kuten luentoja, opastuksia, työpajoja jne. Heli Metsäpelto tuo tutkimuksessaan esiin Scollenin tutkimuksen, jonka mukaan tarkastelussa olleeseen Talking Theatre projektiin osallistuneille suurin este teatterissa käymiselle oli lippujen hinnat. Muita esiin tulleita syitä olivat Suomen käsityön museon työpajoissakin esiin tulleet seikat, kuten vanhemmuuden sitoumukset, esityksen sisällön laadukkuus, työsitoumukset, kiinnostuksen puute ja seuralaisen puuttuminen. Teatteria pidettiin myös elitistisenä. Teatterissa käyminen koettiin kuitenkin oudoksi, joka toimi suurimpana esteenä. Tämä johti siihen että osallistujat kokivat, että teatterikokemus voi olla ajan ja rahan tuhlausta. Scollenin tutkimus osoitti myös, että ei-kävijät uskoivat, että entuudestaan tuttu taidemuoto olisi myös sopivin. (Scollen 2008, 50-52; ref. Metsäpelto 2010,12). Kynnyksen madaltamista varten Helsingin juhlaviikot -tapahtuma tarjonnut nykytaiteen ensikertalaisille mahdollisuuden kokea tapahtuma vip-vieraana muiden ensikertalaisten kanssa. Tapahtuma on saavuttanut hyvän vastaanoton ja tapahtuma on toistunut. http://www.festivals.fi/helsingin-juhlaviikot-tarjoaa-nykytaidetta-sadalle-ekakertalaiselle/ Lisätietoa aiheesta mainituissa lähteissä: Lindholm, Arto. Lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak http://www.fng.fi/arvoisayleiso/tutkittuatietoayleisoista/eikavijat Avarampi museo aikuisille http://www.museoliitto.fi/doc/avarampi_museo_aikuisille.pdf Scollen, Rebecca 2008. Regional voices talk theatre: audience development for the performing arts. International Journal of Nonprofit and Voluntary Sector Marketing, vol 13 (1), s. 45-56. 7
Shrapnel, Emma. 2012. Engaging Young Adults in museums. An audience Research Study. http://australianmuseum.net.au/uploads/documents/26111/final%20project.pdf Museot eivät kykene rikkomaan arkea Ei-kävijöiden työpajassa esitettiin kysymys siitä, mitä muita kulttuuripalveluja nuoret käyttävät. Heidän antamat vastaukset vastasivat hyvin heidän antamiaan mielikuvia museoista. Siinä missä museoihin liitettiin hiljaisuus ja pysähtyneisyys, totesi eräs nuorista menevänsä mielummin leffaan, sillä se rikkoo arjen samalla tavalla kuin jonkin bändin keikka. Museossa nuori toteaa tiedostavansa, että nyt on keskiviikko ja hänen täytyy mennä tekemään ruokaa. Samoin edelle menevä teatterit, baletti ja festarit, jotka sisältävät heidän perustelujensa mukaan liikettä ja joiden rinnalla museo tuntuu paljon tylsemmältä. Haasteena eivät kuitenkaan ole ainoastaan eläväisemmät kulttuurin muodot, vaan yleisesti toiminnassa tapahtunut muutos. James Chungin mukaan museot menettävät nuoria kävijöitä uusille kulttuurielämän muodoille, kuten grassroots arts and culture offerings like small collectives, community based galleries, DIY arts and crafts, Friday artwalks, and pop-up galleries Esimerkiksi Jyväskylässä aina eri paikassa järjestettävä taidenäyttely Äkkigalleria on saanut erittäin positiivisen vastaanoton asiakkaiden keskuudessa. Ratkaisuna Chung ehdottaakin museoille, että he toimisivat yhteistyössä näiden toimijoiden kanssa ja löytäisivät toisiaan tukevia toimintamuotoja. Yhteistyön merkitystä korostaa myös Nina Simon, joka sanoo nuorten olevan uteliaita, verkostoituneita ja erittäin sosiaalisia. Heille valinnanvapaus on merkityksellistä ja he haluavat rakentaa itse kokemuksensa. He arvostavat asioita, jotka ovat paikallisia (local), aitoja ja läpinäkyviä. Lisäksi he arvostavat yhteisvoimin koostettua tietoa, ns. wiki-malliin tehtyä sen sijaan, että se annettaisiin museon tai muun diktaattorin rakentamana. (http://denverartmuseum.org/sites/all/themes/dam/files/final_report_to_the_field_1.16.2012_fin al, 5). 8
Kuinka museoiden tulisi kehittää palveluitaan, jotta se vastaisi nuorten tarpeita? Museoiden palveluiden kehittäminen kulki aineiston läpi lähes itsestään. Jokaisessa työpajan osiossa nuorilta itseltään tuli vastauksia siihen, millaiseksi he haluaisivat museoita kehitettävän. Teemaa varten oli kuitenkin kehitetty oma kysymyksensä, jossa nuoret saivat vapaasti kehittää ideoita ilman huolta resurssien riittävyydestä. Resurssit ovat tunnetusti museoissa aina tiukalla. Sen vuoksi uusiin yleisöihin kohdistuvan yleisötyön tulisi Kate Pontinin mukaan olla keskeinen prioriteetti ja projektien ei tulisi jäädä ainoastaan projekteiksi. Hänen mukaansa museoiden tulee nuorille suunnattujen projektien yhteydessä työskennellä taitavien yhteistyökumppanien ja työntekijöiden kanssa, joilla on rohkeutta ja uskallusta ottaa uusia näkökulmia toimintaan. Heidän täytyy uskoa tekemiseensä ja olla aidosti mukana nuorten aikuisten kanssa. Tämä ulottuu aina museon johtoon saakka, jonka tulee olla keskeisenä mahdollistajana ja heidän tulee nähdä museon rooli omassa yhteisössään ja sen tavoitteet. Museon onnistuminen ei ole kiinni museosta, sen budjetista tai projektin koosta, vaan henkilöstön sitoutumisesta, realistisista tavoitteista ja hyvistä yhteistyökumppaneista. (Pontin 2009, 110). Itse tekemistä ja kokonaisvaltaista kokemista Perusnäyttelyjä nuoret pitivät tylsinä ja muuttumattomina. Kiertäville ja vaihtuville näyttelyille tuli kannatusta ja niitä pidettiin mielenkiintoisina. Työpajat olivat myös nuoria kiinnostavia aiheita. Eräs ei-kävijöistä sanoi, että oli pitänyt asiakasraatia edeltävän päivän työpajaa aiheeltaan häntä kiehtovana, mutta hän ei kuitenkaan ollut päässyt osallistumaan. Työpajat eivät kuitenkaan saa olla haasteeltaan tai kestoltaan liian pitkiä, annetun kommentin mukaan mitään puukenkiä ei viitsi käydä tekemään. Toiveena myös oli, etteivät pajat olisi aina virkkaamista, vaan nuorekkaampaa origamien tyyliin. 9
Museot saisivat olla enemmän sidoksissa nuoria lähellä olevaan maailmaan. Toiveita tuli esimerkiksi nuorten taiteilijoiden näyttelyistä, tietokoneista, sci-fistä, sarjakuvanäyttelystä, musiikkia, ääntä ja liikkuvaa kuvaa hyödyntävistä näyttelykokonaisuuksista ja esineistä, joihin saisi koskea ja joita saisi kokeilla. Tämän lisäksi henkilökunta voisi olla pukeutunut tunnelman luomiseksi näyttelyaiheisiin pukuihin, josta esimerkkinä toimi entisaikojen muoti, jolloin avoinnapitäjä voisi olla 50-luvun asussa. Kokonaisvaltaisista museoelämyksista tuli hyvä esimerkki Kuopiosta, jossa on kokeiltu yhteistyötä Kuopion kaupunginteatterin kanssa. Projekti alkoi vuonna 2012, esitykset alkoivat kevällä 2013 ja jatkuvat joulukuulle asti. Teatterin ohjaajaharjoittelija Janne Puustinen kirjoitti näytelmän, jota esitetään Kuopion museon tiloissa. Näytelmän päähenkilö on nuori museon siivooja Emma, joka on päättänyt lähteä kotikaupungistaan, ja viettää viimeisen taianomaisen yön työpaikallaan museossa perehtyen rakkauteen erilaisten historiallisten hahmojen opastuksella. Näytelmässä vilahtavat Minna Canth, Juhani Aho ja J.V. Snellman, ja merkittävä rooli on myös museon mammutilla. Kyseessä ei siis ole draamaopastus näyttelyiden sisältöön vaan näytelmän tapahtumien sijoittaminen museoympäristöön.esityksessä liikutaan museon tiloissa ullakkoa myöten. Näytelmät myytiin loppuun. Osallistumisen näkökulmasta näyttelykynnyksen madaltamista toivottiin myös siinä määrin, että se vastaisi toiminnaltaan enemmän (Jyväskylässä) kirjaston yhteydessä olevaa kansalaisopiston näyttelytilaa, johon on helpompi saada omia teoksiaan esiin. Elina Pietarinen sai omassa tutkimuksessaan "Nuoret Joensuun taidemuseon kohderyhmänä" selville, että museon asema pelkkänä museolaitoksena on muuttumassa toimintakeskuksen tapaiseksi. Tutkimuksessa saatiin laadittua erilaisia kehitysehdotuksia taidemuseolle. Syntyneet ideat koskivat erilaisia työpajoja, tapahtumia ja vaihtuvia näyttelyitä. Muita ehdotuksia olivat esimerkiksi kahvilatoiminnan ja myyntinäyttelyiden järjestäminen taidemuseon tiloissa. (Pietarinen 2013, 2) Halu osallistua ja vaikuttaa Osallistuminen oli mukana nuorilla myös erilaisten asiakasraatien muodossa. He esittivät toiveen siitä, että voisivat olla mukana esim. valitsemassa teoksia museoiden kokoelmiin ja vaikuttamassa vastaavien asiakasraatien kautta museon näyttelysisältöihin. Hyvän esimerkin vastaavasta 10
toiminnasta tuo Lontoossa toimiva Junction, joka on kaikille nuorille vapaa raati, johon liittymällä pääsee vaikuttamaan museoiden toimintaan. Junctionin ideaa esitellään The Guardianin artikkelissa: http://www.theguardian.com/culture-professionals-network/culture-professionalsblog/2012/mar/13/museums-junction-engage-young-people. Lisäksi he esittivät toiveen mahdollisuudesta jakaa kokemuksiaan myös muille asiakkaille. Esimerkkinä tuli Anne Frankin museossa ollut laite, jonne sai kirjoitettua terveisensä, joka heijastettiin seinälle muiden vieraiden ihmeteltäväksi. Anne Frankin museossa digitaalinen ratkaisu on helppo ja tehokas väline tunnelmien jakamiseen. Sitä on museoissa hyödynnetty myös asiakaspalautteen keruussa. Museopostilistalta sain hyvän vinkin siitä, kuinka taulutietokoneita voi hyödyntää ajanmukaisen asiakastiedon keruussa. Anna Mikola Forum Marinumista kertoi, että heillä on alettu kerätä asiakaspalautetta tablet-pohjaisella ratkaisulla ja kesällä 2013 noin 44% kaikista vastanneista oli 20 -vuotiaita tai sitä nuorempia. 21-35 vuotiaita vastanneista oli 14,5%. Vastaajia oli yhteensä liki 600 kesä-elokuun aikana. Hän totesi, että vaikka ikäryhmien rajaus meni heillä hieman eri tavalla kuin siinä, mitä Suomen käsityön museo haki, niin on oletettavaa, että vastaava tekniikka voisi toimia palautteen keruussa myös 20-30 -vuotiailla. Palautteenantamisen digitaalinen mahdollisuus muuttu tilannetta siten, että ennen uudistusta nuoria vastaajia oli asiakaspalautteissa huomattavasti vähemmän - ja kaiken kaikkiaan palautetta saatiin kerättyä murto-osa nykyisistä määristä. Tablet -pohjaiseen ratkaisuun he pääsivät Projektiässät -hankkeen kautta, jossa turkulaisista korkeakouluopiskelijoista muodostettu projektiryhmä teki kehittämisprojektin, jonka avulla parannettiin asiakaspalautteen keruuta sekä saatiin uusia markkinointikanavia. Osallistumisesta sain myös muita hyviä esimerkkejä. Valokuvataiteen museolla on perustettu oma Photofuss-ryhmä, joka on suunnattu 16-25-vuotiaille taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille nuorille.tarkoituksena on järjestää museolla tapahtumia, projekteja ja näyttelyitä ja oppia valokuvakulttuurista ja museon toiminnasta. Ryhmää voi seurata omalla Facebook-sivullaan: https://www.facebook.com/photofuss Ohjelman suuntaaminen nuorille 11
Opastuksia toivottiin myös nuorten osalta enemmän ja vielä rakennettuna siten, että ne vastaisivat sisällöltään paremmin heidän kokemusmaailmaansa. Opastuksen sisältö tulisi rakentaa heille siten, että se olisi teemoitettu Art for dummies -tyyliin. Yhtenä esitettynä ajatuksena oli, että opastuksesta tiedotettaisiin Facebookissa ja ihmisillä olisi mahdollisuus esittää kysymyksiä aiheesta, joiden pohjalle myös opastus itse rakentuu. Projektin aikana olen kuullut ohimennen myös eräältä hieman vanhemmalta, vähemmän kulttuurin kanssa tekemisissä olevalta ihmiseltä, että paras hänen koskaan saamistaan opastuksista oli silloin, kun hän salakuunteli alakoulun oppilaiden opastusta museossa kulkiessaan. Tässä määrin selkokieliselle opastukselle voi olla tilausta myös muualla, kuin nuorten keskuudessa. Tapahtumien osalta museoon toivottiin näyttelyiden avajaisia ja mahdollisuutta päästä yölliselle museokierrokselle Museoiden yö - tapahtumassa. Museoiden yö voisi pitää sisällään myös kaikkea muuta tapahtumaa. Lisäksi erilaiset pop-up -tempaukset saivat nuorten haaveissa suosiota. Esimerkkinä Suomen käsityön museo voisi järjestää vaikka myyntitapahtuman tai tempauksen, jonka tuloksena syntyy matto tai muu yhteisöllisesti tehty tuote. Museoiden yö -tapahtumasta on hyviä kokemuksia ainakin Tampereelta. Leena Niemi teki asiakastutkimuksen Tampereen Museoiden yöstä vuonna 2010. Niemen mukaan tutkimuksesta selvisi, että tyypillinen Tampereen Museoiden yön kävijä on 21 30-vuotias tamperelainen nainen, joka on saanut tietää tapahtumasta netistä tai ystävältä. Suurimmaksi markkinointikanavaksi osoittautui internet ja erityisesti Facebook. Häntä kiinnostivat tapahtumassa eniten näyttelyt ja konsertit. Monipuolinen ohjelma houkutteli paikalle nelinkertaisen määrän kävijöitä verrattuna aiempiin vuosiin. (Niemi 2011 s. 2) Tapahtuma oli onnistunut myös Suomen käsityön museon projektin kohderyhmän kannalta, sillä kävijöistä suurin osa oli nuoria aikuisia. Tilastojen mukaan 43 prosenttia vastaajista tavoittelemiamme nuoria aikuisia, eli 21 30-vuotiaita. Tapahtuma kiinnosti tasaisesti myös vanhempia ikäluokkia. (Niemi 2011 s. 20 21). Niemen tutkimuksen tulokset heijastavat myös asiakastyöpajojen tuloksia, sillä suuri osa nuorista kaipasi museolta vahvempaa roolia sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Jyväskylässä ilmestyvä, kulttuuritapahtumista ja toimijoista kertova Aaltoja-lehti lensi suoraan roskiin useilla vastaajilla. Eräs nuorista totesi lukevansa Keskisuomalaista, mutta sanoi ettei siellä mainita kuin aukioloajat. Museon sijaintia pidettiin sen sijaan loistavana. 12
Aiheesta lisää: Vatanen, Julia. Nuorten kulttuuripalvelut Pieksämäellä : tarpeet ja markkinointi. Humak. http://urn.fi/urn:nbn:fi:amk-200911286394 Niemi, Leena 2011. Tampereen museoiden yö 2010. Asiakastutkimus ja kehittämisideoita http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/26708/niemi_leena.pdf?sequence=1 Pietarinen, Elina / Nuoret Joensuun taidemuseon kohderyhmänä https://publications.theseus.fi/handle/10024/61412 Nuorten aikuisten unelmien museo Nuoret saivat asiakasraadin lopuksi tuottaa vapaasti ideoitaan unelmien museoonsa. Ideoissa näkyy Kolbin näkemys siitä, että nuoret ovat kiinnostuneita korkeakulttuurista, kuten klassisesta musiikis-ta, mutta vaativat samalla myös viihtymistä. Heidän kohdallaan täytyy huomioida, että he ovat syntyneet diginatiiveiksi, joille multimedia ja poikkitaiteellisuus ovat arkipäivää. (Kolb 2000,8; ref. Metsäpelto 2010, 10). Ajatuksia ja suunnitelmia syntyi kymmenittäin ja sen sijaan, että niitä eriteltäisiin ja tuotaisiin esiin artikkelin muodossa, niin annetaan ideoiden itsensä puhua. Tässä listattuna nuorten omia ideoita. Ole hyvä ja ota niistä itsellesi sopiva! Kattava katsaus scifiin esim. 60-luvulta. Vaikkapa näkökulma siihen, millaiseksi elämä nyt nähdään Vanhoja pelikonsoleita, joita voi pelata. 13
Flippereitä, joita voi pelata! Taidetta tyhmille! (Taiteen alkeet - nimi ei kiinnosta. Näyttely sen sijaan meille urveloille! Kulttuuria junteille!) Musiikkiesityksiä tai taustalla museossa Hauskat tarinat teosten yhteydessä. Esimerkkinä toimi Suomen käsityön museossa ollut pitsikuvioitu Jopo, johon oli liitetty sen käyttäjän kiehtova tarina. Interaktiivisuus on tätä päivää. Digimaailmasta voisi hakea lisätietoa. Voisi korvata esim. sen paperisen a4:n, joka tulee mukaan Teknisiä sovelluksia mahdollista toteuttaa laitteisiin, jotka tarjoavat sitten opasteet näyttelyyn Tekniset sovellutukset myös muilla käytöissä. Esim. Segwaylla ajaessa ympäri kaupunkia. Kauhumuseo, mitä ihmiset ovat kokeneet eri aikakausina. mitä ollaan pelätty eri aikakausina. näyttely tai museo! Tai sitten fiktiivinen kauhu, kuinka sitä on tehty. Mitä eri puolilla maailmaa pelätään juuri nyt? Museon alakerrassa pubi, johon voi vetäytyä näyttelyn jälkeen lasilliselle keskustelemaan näyttelystä. Yhteistyö jonkin pubin kanssa. Viralliset jatkot siellä, mikset sitten saa museolta vaikka lippua jolla saat etuja muualta? Tee se itse paja, näyttelyn teemaan rakentuva, jaettava siten, että muutkin kävijät näkisivät teoksen Jokin teos muokattavissa eri näköiseksi näyttelyssä Avajaisissa on usein taiteilijoita, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia. ja kaikissa näissä on ollut usein teoksia, joita on saanut mennä näpläämään. 14
Ääntä museoon. Äänen ei tarvitse kuitenkaan olla mitään tiettyä musiikkia, se voi olla mitä ääntä tahansa. Vaikka jonkin teollisuusalueen ääntä tai jotain, joka johdattaa fiilikseen Hyvää asiakaspalvelua ei voita mikään! Huomioiminen ja se kaikki muu, mitä siinä alussa kohtaa. Sekin on hyvää palvelua, että saa koskea eikä aina tulla huutamaan kun menee lähelle teosta Mahdollisuus nauttia ja istahtaa alas Siisteys, ja valoisuus Pop-up museojuttu! Netti on tärkeä meidän ikäisille Kilpailu, jossa voi voittaa jonkun taideteoksen. Vaikka ota kuva jonkin teoksen kanssa ja jaa se jossain Teemaviikot tai teemakuukaudet, jolloin teema vaihtuisi ja pitäisi mielenkiintoa yllä Taidekahvila tai taidebaari Teos, joka vaihtuu kävijöiden myötä Asiakkaiden areena! Viestintää paremmaksi. Kuinka pääsee työpajaan mukaan? Onko se ilmainen? Onko ohjaaja? koskaan ei voi viestiä liikaa! Tempauksia ja asiakkaiden huomioimista: Raahaa kaverisi museoon! Leimakortti, josta saa leiman korttiin Muotipäivät! 15
Museoiden yö! Art For Dummies Sinkkuilta Standuppia, huumoria Musiikkia, ettei ole aina hiljaista 24h auki siten, että se eläisi koko ajan jossain poissa täältä Museo tulee lähelle ihmistä Yöllä museooon! Nuorilla on erilainen vuorokausirytmi. Kuten on se night at the museum elokuva! Suunnataan tapahtumia nuorille! Käyn ravintolassa sen takia, että siellä on kaikki kaverit ja ihmiset. Hei, aletaan käydä Suomen käsityön museossa! Erilaiset haasteet! Mennään museoon kokeilemaan, että osaanko kutoa mattoa? Kumpi on parempi kutomaan! Museokatu, jonka voi läpäistä autolla tai pyörällä. Suomen käsityön museo voisi mennä koko kadun läpi. Ulkoilmamuseoita! Elävä museo tai eloon heräävä museo, joka olisi kokonaisvaltainen ja koettava. Tällaisia asiakastyöpajoja lisää! 3d-tulostin museoon! Galleria, jonne voit lisätä kuvia, olisi vuorovaikutteista 16
Voisivatko museot olla aktiivisemmin mukana vaikka siinä, että luovien alojen nuoret tekijät pääsisivät paremmin esille? Jyväskylässä joulukuussa 2013 projektisuunnittelija Mikko Holm 17