From: Ilkka Pirinen [mailto:ilkka.pirinen@gmail.com] Sent: Friday, May 01, 2009 10:22 AM To: MARE BALTIC SALMON CONSULTATION Cc: reijo.harkman@mail.suomi.net; 'Petter Nissen'; 'Ilkka Mäkelä' Subject: Contribution to the consultation - Non-registered Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri ry Puheenjohtaja Reijo Härkman Notaarintie 1 A 15 90650 OULU FINLAND Unit E2 "Conservation and Control unit for the Baltic and the North Sea" DG for Maritime Affairs and Fisheries European Commission 99 rue Joseph II B 1049 Brussels Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri ry. Kotipaikka Oulun kaupunki, Suomi. Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri ry edustaa vapaa-ajankalastajia Oulun läänin alueella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri ry esittää kantanaan hoitosuunnitelmaan seuraavaa. 4.1. Yleiset tavoitteet 1) Kaikki kuulemisasiakirjassa esitetyt tavoitteet ovat tärkeitä. Erittäin tärkeää on turvata lohikantojen geneettinen monimuotoisuus. 2) Lohenkalastuksen painopistettä tulee siirtää meri- ja rannikkokalastuksesta jokiin ja niiden välittömälle vaikutusalueelle. Itämeren alueella on lukuisa määrä uhanalaisia lohikantoja. Lohen kalastuksessa tulee siirtyä merellä tapahtuvasta eri kantojen sekakalastuksesta jokikohtaiseen kalastukseen, jonka tehokkuutta voidaan säädellä tarkemmin eri lohikantojen tilan mukaan. Lohenkalastuksen taloudellinen kannattavuus tulee huomioida kalastuksen ohjauksessa. Vapakalastus joissa ja merellä tuottaa parhaan taloudellisen hyödyn suhteessa käytettyyn luonnonvaraan. Lohen ammattimainen merikalastus nykyisen kaltaisena sekakalastuksena vaarantaa uhanalaisten lohikantojen lisäksi erittäin uhanalaisia meritaimenkantoja. 4.2. Pyyntiä koskevat valvontasäännöt, TACit mukaan luettuna 3a) Merikalastuksen TAC ei ole täyttynyt vuosiin ja se on ollut ylimitoitettu. Jokikalastusta ei tulisi asettaa TACin piiriin. Jokikalastuksessa enimmäissaalis tulisi määritellä jokikohtaisesti lohikannan sen hetkisen tilan mukaan. Jokikalastuksen hallinnoinnista ja saaliskiintiöiden
määrittelystä voisi vastata jäsenmaa noudattaen 100% tavoitetta joen lohikannan luontaisen lisääntymisen osalta. 3b) Lohen ammattikalastusta merellä tulisi vähentää nykyisestä. Maakohtaisia merikalastuksen lohikiintiöitä tulisi pienentää nykyisestään noin 25% tasolle tai pienemmäksi. Tämä mahdollistaisi tavoitellun luontaisen smolttituotannon kasvun ja parantaisi uhanalaisimpien lohikantojen tilaa. 4.3. Tekniset toimenpiteet 4) Nykyiset toimenpiteet tulee sisällyttää hoitosuunnitelmaan. Erityisesti ajoverkkojen käyttökielto on tärkeä toimenpide. Kaikkien verkkojen silmäkoon osalta tulee huomioida myös alamittaisten lohien ja meritaimenten turvaaminen kalastukselta, koska kalojen vapauttaminen verkoista ei ole usein mahdollista ja ne kuolevat usein verkkoon ennen kokemista. Merikalastuksessa Itämeren pääaltaalla, Suomenlahdella ja Pohjanlahdella vaellusreiteillä tulisi välttää kaikkien alle 60 mm solmuvälin verkkojen käyttöä. 4.4. Tuotantotavoitteet 5) Jokikohtaisesti ohjattu vapaa-ajankalastus hyödyntää lohikantoja vaarantamatta luontaista lisääntymistä ja mahdollistaa luontaisen lisääntymisen osalta smolttituotannon 100 % tuotantotavoitteen saavuttamisen. Smolttituotannon 100% tuotantotavoite tulisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Jokien luontainen lisääntymispotentiaali tulee hyödyntää täysimääräisesti. 4.4.1. Köyhtyneitä jokia koskeva erityistavoite 6) Köyhtyneille joille on syytä asettaa erityistavoitteita. Köyhtyneiden jokien lohikantojen liikakalastus merellä on yhteinen ongelma kaikille joille. Merikalastuksen mitoittaminen tuottoisampien lohijokien ja istutusten perusteella aiheuttaa tilanteen, jossa köyhtyneiden jokien lohikannat joutuvat kestämättömän tehokkaan kalastuksen piiriin merellä. Merikalastuksen säätelyn tulisi perustua heikoimpien kantojen tilaan, jotta nämäkin kannat pääsisivät elpymään. Rajoitukset ja toimenpiteet jokialueilla eivät riitä elvyttämään heikoimpia lohikantoja, koska jokiin ei pääse kutuvaelluksella riittävästi kutevia yksilöitä. 4.5. Toimenpiteet luonnonvaraisten ja viljeltyjen lohisaaliiden erottamiseksi toisistaan. 7) Pelkästään kalastusta varten suoraan mereen tehtävistä lohi-istutuksista tulisi asteittain luopua kokonaan. Kalastusta varten tehtävät istutukset vain lisäävät uhanalaisille kannoille haitallista sekakalastusta merellä. Pitkäaikaiset kokemukset Suomesta esimerkiksi Tornionjoen osalta osoittavat, että pelkkä lohien istuttaminen ei ole tehokas keino hoitaa lohikantaa. Joen luontainen lohikanta elpyi vasta merikalastuksen rajoittamisen avulla. Välttämättömissä tilanteissa lohien istutustoiminnan tulisi perustua heikentyneiden luontaisten kantojen hoitoon ja elvyttämiseen. Istutukset tulisi tehdä poikasistutuksina jokiin. Viljellyn lohen pyynti tulisi keskittää jokialueelle niiden kutuvaelluksen aikana, jolloin lohet luontaisen vaistonsa varassa palaavat istutusalueelleen. 8) Lohien pitkät vaellukset kotijoista syönnösalueille ja takaisin kutemaan ovat hyvin tunnettuja. Luonnonlohien alkuperää tai kotijokea ei voida selvittää merikalastuksessa pyydysten kokemisen yhteydessä millään tavalla. Uhanalaisimpien kantojen elvyttämiseksi
paras ratkaisu olisi päästää kaikki luonnonlohet merikalastuksessa vapaaksi kaikilla Itämeren alueilla. 9) Lohikantojen sekakalastusta merellä tulisi vähentää. Lohenkalastuksessa olisi siirryttävä jokikohtaiseen kalastukseen, joka huomioi lohikannan tilan. 4.6. Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen 10) Geneettinen monimuotoisuus tulisi säilyttää jokikohtaisesti. Tutkimuksissa on havaittu muun muassa Tenojoella, että suuremmissa yksittäisissäkin joissa esiintyy niin sanottuja osakantoja, jotka poikkeavat toisistaan käyttäytymisen perusteella. Osa saman joen kannoista käyttää tiettyjä suurimpia sivujokia tai tiettyä aluetta joessa kutu- ja poikastuotantoalueinaan. Sama ilmiö koskee varmasti Itämeren luontaisia lohikantojakin niiden ollessa nykyistä paremmassa tilassa. 11) Geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisen edellyttämä vähimmäismäärä kutevia luonnonvaraisia yksilöitä voitaisiin määrittää ensisijaisesti köyhtyneille joille. Muissa joissa geneettinen monimuotoisuus varmistettaisiin nostamalla luontainen smolttituotanto 100% tasolle vuoteen 2015 mennessä. 12) Istutettujen lohien määrän vähentäminen on kannatettavaa ja vähentäminen on monin tavoin hyödyksi koko Itämeren alueen jokien luontaisille lohikannoille. 13) Hoitosuunnitelmassa tulisi kieltää merilaiduntaminen eli lohien istuttaminen suoraan mereen pelkästään kalastuksen saaliiksi. Välttämättömät istutukset tulisi toteuttaa aina jokialueilla. Istutuksissa tulisi käyttää jokipoikasia, joiden alkuperä olisi mahdollisimman sopiva kyseiseen jokeen. Tuhoutuneiden kantojen osalta tulisi käyttää lähijokien kantoja. Lohikantojen elpyessä istukkaat tulisi tuottaa joesta pyydetyistä emokaloista, jotka pyydettäisiin vuosittain kutunousun yhteydessä. 14) Geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi mahdollisimman rikkaana tärkeintä on tavoitella luontaisen smolttituotannon 100% tasoa. 4.7. Toimenpiteet elinympäristöjen ja vedenlaadun parantamiseksi 15) Kaikki kuulemisasiakirjassa esitetyt toimenpiteet elinympäristön ja veden laadun parantamiseksi ovat kannatettavia ja niitä tulisi sisällyttää hoitosuunnitelmaan. Useissa joissa on lohien poikasvaiheille merkittäviä ihmistoiminnan aiheuttamia ongelmia vedenlaadun ja elinympäristön suhteen. Elinympäristöjen kunnostaminen joissa on tärkeää. Lohien kutunousua tulee edistää rakentavalla kalaportaita ja poistamalla nousuesteitä. Alavilla mailla erityisesti maanviljely- ja karjatalousalueilla tulisi lisätä luontaisia rantavyöhykkeitä ja puustoisia suojavyöhykkeitä jokien ranta-alueilla. 4.8. Täytäntöönpanosuunnitelmat 16) Jokikohtaiset täytäntöönpanosuunnitelmat ovat kannatettavia. Niissä voidaan yksilöidä ja tarkastella tarkemmin eri jokien lohikantojen tilaa ja ohjata toimenpiteitä jokikohtaisesti.
17) Jäsenvaltioissa on erilaisia kalastus- ja ympäristöviranomaisia. Myös vesialueiden hallinnointi poikkeaa maittain. Suomessa täytäntöönpanosuunnitelmista voisivat vastata kalastus- ja ympäristöviranomaiset yhdessä. 4.9. Tukiryhmä 18) Mahdolliseen kansalliseen tukiryhmään voisi kuulua Suomessa edustajat kalastus- ja ympäristöviranomaisista, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lohitutkijoista, kalastusalan järjestöistä ja kalastusmatkailun toimialalta. 4.10. Seuranta ja raportointi 19) Jäsenvaltioiden kalastuksen ja lohisaaliiden seuranta tulee edelleen säilyttää ja niistä on raportoitava vuosittain. Smolttituotannon, kutevien naaraspuolisten yksilöiden määrän ja poikastiheyksien seuraaminen on kannatettavaa toimintaa, joka antaa riittävän hyvän kuvan jokien lohikantojen tilasta. 4.11. Valvonta ja vaikeudet erottaa toisistaan meritaimen ja lohi 20a) Lohen ja meritaimenen erottaminen toisistaan vaatii erityisosaamista. Lajityypillisten tuntomerkkien kuten kylkien pilkutuksen sijainnin, yläleuan pituus suhteessa silmän sijaintiin ja pyrstön muodon perusteella lajit pystytään pääsääntöisesti erottamaan toisistaan. Osalla kalayksilöistä lajityypilliset tuntomerkit ovat kuitenkin huonosti erotettavissa ja sekaannuksien mahdollisuus on olemassa. 20b) Kalastusyksiköiden saaliiden seurantaa on lisättävä merellä ja saaliin purkamisen yhteydessä. Mikäli meritaimeneksi nimetystä saaliista yli 5% on lohta tulee määrätä sanktio. Toistuvasta väärän lajin pyynnistä tulee seurata kalastusoikeuden menettäminen. 21) Luontaiset meritaimenkannat ovat erittäin uhanalaisia. Meritaimenen sisällyttäminen hoitosuunnitelmaan on hyvin perusteltua, koska luontaisten taimenkantojen tila on vielä huonompi kuin lohella. Selvitysten mukaan merkittävin syy kantojen huonoon tilaan on meritaimenten kalastaminen merellä alamittaisina ennen niiden sukukypsyyden saavuttamista. 4.12. Tutkimus 22) Komission kuulemisasiakirjaan yksilöimät aiheet lisätutkimustarpeesta ovat kaikki perusteltuja ja tarpeellisia lohikantojen hoitosuunnitelmassa. Lisää tutkimusta kaivattaisiin lohenkalastuksen kansantaloudellisesta kannattavuudesta ammattimaisessa kalastuksessa merellä ja kalastusmatkailussa joissa suhteessa hyödynnetyn luonnonvaran määrään. Lisää tutkimusta kaivattaisiin myös siitä kuinka paljon kalastusmatkailutoimintaa ja vapakalastusta voitaisiin lisätä eri joissa vaarantamatta lohikantojen luontaista lisääntymistä, sekä millaiset taloudelliset ja työllistävät vaikutukset kalastusmatkailun lisäämisellä olisi lohijokien lähistön talousalueisiin. Oulussa 30.4.2009 Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri ry Reijo Härkman
puheenjohtaja Puolesta Ilkka Pirinen Varapuheenjohtaja