KIRJALLINEN KYSYMYS 276/2003 vp Lasinkeräyksen järjestäminen ja kierrätys Eduskunnan puhemiehelle Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on ilmoittanut lopettavansa jätelasin keräämisen toimialueellaan siksi, että vastuuta kotitalouksista kertyvän jätelasin, muun kuin pantillisten pullojen, keräyksestä ja kierrätyksestä ei ole valtiovallan toimesta säädetty millekään taholle. Kuitenkin suomalaiset on opetettu kierrättämään myös kertakäyttöiset lasipakkaukset, joista saatavaa raaka-ainetta käytetään pakkaus- ja lasivillateollisuudessa. Kestävän kehityksen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että ympäristöystävällisten kulutustottumusten tukeminen jatkuu. Viesti päättäjiltä ei saa tehdä naurunalaiseksi kansalaiskuuliaisuutta, jonka ansiosta suuri määrä lasijätettä otetaan hyötykäyttöön ja samalla pois kuormittamasta kaatopaikkojamme. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin ympäristöministeri aikoo ryhtyä, että kotitalouksissa syntyvä jätelasi saadaan pääkaupunkiseudulla edelleen asianmukaiseen kiertoon ja että vastaava lasinkeräyksen loppumisen uhka ei toteudu muuallakaan Suomessa? Helsingissä 3 päivänä syyskuuta 2003 Hanna-Leena Hemming /kok Tapani Mäkinen /kok Sari Sarkomaa /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 276/2003 vp: Mihin toimiin ympäristöministeri aikoo ryhtyä, että kotitalouksissa syntyvä jätelasi saadaan pääkaupunkiseudulla edelleen asianmukaiseen kiertoon ja että vastaava lasinkeräyksen loppumisen uhka ei toteudu muuallakaan Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Ympäristöministeriö on pannut huolestuneena merkille Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan ilmoituksen luopua jätelasin keräämisestä toimialueellaan vuoden 2005 alkuun mennessä. Jo 19.9.2000 päivätyssä vastauskirjeessään Suomen Kuntaliiton ja Jätelaitosyhdistyksen aloitteeseen ministeriö ilmoitti, että tuottajayhteisöjen ja kuntien tehtävien selkiyttäminen ja mahdollinen siirtyminen täydelliseen tuottajanvastuuseen otetaan vakavasti harkittavaksi. Kirjeessä todettiin, että tämän on määrä tapahtua siinä vaiheessa, kun pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen kansallisia hyödyntämis- ja kierrätystavoitteita tarkistetaan. Ympäristöministeriö on pyrkinyt löytämään ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin ennen lainsäädännöllisten toimien valmistelua myös neuvotteluteitse. Suomen uudet kansalliset kierrätystavoitteet ovat sidoksissa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin (94/62/EY) uudistamisaikatauluun. Voimassa olevan direktiivin hyödyntämis- ja kierrätystavoitteet on asetettu niin, että ne tuli saavuttaa vuoden 2001 puoliväliin mennessä. Pakkausdirektiivi edellytti muun muassa, että kussakin jäsenvaltiossa saavutetaan vähintään 15 prosentin kierrätysaste pakkausmateriaalityypeittäin, siis esimerkiksi lasipakkausten suhteen. Samalla aikataululla vähintään 50 prosenttia ja enintään 65 prosenttia kaikesta pakkausjätteestä tuli hyödyntää. Pakkausdirektiivi siirrettiin Suomen lainsäädäntöön valtioneuvoston päätöksellä pakkauksista ja pakkausjätteistä (962/1997). Sen mukaan lasipakkausjätteistä tuli kierrättää vähintään 42 prosenttia vuoden 2001 puoliväliin mennessä. Yleinen pakkausjätteen hyödyntämistavoite on vastaavalla aikajaksolla 61 prosenttia. Pakkausjätteiden hyödyntämistä kuvaavat tuoreimmat seurantatiedot ovat vuodelta 2001. Niiden mukaan Suomessa on päästy asetettuihin kansallisiin tavoitteisiin, jotka ovat kunnianhimoisemmat kuin mitä Euroopan unioni on edellyttänyt. Vuonna 2001 pakkauslasia kerättiin talteen vajaat 45 000 tonnia eli 72 prosenttia tuotetun pakkauslasijätteen kokonaismäärästä. Teollisuus käytti pakkauslasia lasivillan ja pakkauslasin raaka-aineena samana vuonna 30 000 tonnia eli 49 prosenttia pakkauslasijätteen kokonaismäärästä. Noin 85 prosenttia kerätystä pakkauslasista on Alkon ja panimoteollisuuden talteen ottamia panttipulloja. Pääkaupunkiseudulla pakkauslasia on saatu talteen viime vuosina noin 1 500 tonnia ja kunnissa kaikkiaan 7 000 9 000 tonnia vuodessa. Ongelmana kuntien keräämässä lasissa ovat olleet sen sisältämät epäpuhtaudet, jotka vaativat teollisuuden raaka-ainevaatimusten mukaisen puhdistuksen. Pakkausdirektiiviuudistuksen keskeisenä sisältönä ovat uudet, nykynäkymillä vuoden 2008 loppuun ulottuvat tavoitteet pakkausjätteiden 2
Ministerin vastaus KK 276/2003 vp Hanna-Leena Hemming /kok ym. hyödyntämisestä ja kierrätyksestä. Pakkauslasijätteen kierrätystavoite olisi 60 prosenttia. Direktiiviuudistus on tällä hetkellä Euroopan unionin sovittelumenettelyssä. Todennäköistä on, että direktiivi saataisiin lopullisesti hyväksytyksi vuoden 2003 lopussa. Tämän jälkeen jäsenvaltioille jäisi puolitoista vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään. Ympäristöministeriö pitää toivottavana, että pääkaupunkiseudun asukkaita kohtuullisen hyvin palvellut ja kustannuksiltaan verrattain edullinen lasinkeräysjärjestelmä voisi jatkaa toimintaansa siihen asti, kun pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva uusi lainsäädäntö uusine tavoitteineen ja pelisääntöineen tulee voimaan. Näillä näkymin uudet säädökset tulevat voimaan vasta vuoden 2005 alun jälkeen. Sen tähden ympäristöministeriö suosittelee edelleen, että YTV ja muutkin kunnat jatkaisivat lasinkeräystään toistaiseksi. Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2003 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Hanna-Leena Hemming /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 276/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar miljöministern vidta för att det glasavfall som uppstår i hushållen i huvudstadsregionen alltjämt skall komma till vederbörlig återvinning och att motsvarande hot om att glasinsamlingen upphör inte heller skall aktualiseras på andra håll i Finland? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Miljöministeriet har med oro lagt märke till att Huvudstadsregionens samarbetsdelegation har meddelat att de avser att avveckla insamlingen av returglas i sitt verksamhetsområde före början av år 2005. Ministeriet meddelade redan 19.9.2000 i sitt svarsbrev till Finlands Kommunförbund och den finländska avfallsverksföreningen JLY på grund av deras initiativ att frågan om ett förtydligande av producentsammanslutningarnas och kommunernas uppgifter och en eventuell övergång till komplett producentansvar kommer att övervägas mycket grundligt. I brevet konstaterades att detta kommer att ske i det skede då de nationella målen för återvinning och materialutnyttjande enligt statsrådets beslut om förpackningar och förpackningsavfall ses över. Miljöministeriet har gått in för att finna lösningar på problemen genom underhandlingar redan innan beredningen av lagstiftningsåtgärder inleds. Finlands nya nationella mål för återvinning är bundna till tidtabellen för revideringen av direktivet om förpackningar och förpackningsavfall (94/62/EG). I det gällande direktivet har målen för återvinning och materialutnyttjande ställts så att de bör nås före mitten av år 2001. Förpackningsdirektivet förutsätter bland annat att varje medlemsstat uppnår en återvinningsgrad av minst 15 procent för varje typ av förpackningsmaterial, alltså t.ex. i fråga om glasförpackningar. Med samma tidtabell skall minst 50 procent och högst 65 procent av allt förpackningsavfall återvinnas. Förpackningsdirektivet överfördes till Finlands lagstiftning genom statsrådets beslut om förpackningar och förpackningsavfall (962/1997). Enligt beslutet skall minst 42 procent av glasförpackningsavfallet återvinnas fram till mitten av år 2001. Det allmänna målet för återvinning av förpackningsavfall under motsvarande period är 61 procent. De färskaste uppgifterna om återvinningen av förpackningsavfall är från år 2001. Enligt dessa uppgifter har Finland nått sina nationella mål, som var mer ambitiösa än vad Europeiska Unionen förutsatte. År 2001 insamlades inemot 45 000 ton förpackningsglas, dvs. 72 procent av den totala mängd förpackningsglasavfall som producerades. Industrin använde samma år 30 000 ton förpackningsglas som råmaterial för glasull och förpackningsglas, dvs. 49 procent av den totala mängden förpackningsglasavfall. Ca 85 procent av det insamlade förpackningsglaset består av returflaskor som Alko och bryggerierna tog till vara. I huvudstadsregionen har ca 1 500 ton förpackningsglas tagits till vara under de senaste åren, i kommunerna 7 000 9 000 ton årligen. Problemet med det glas som kommunerna samlat in är att det innehåller föroreningar som krävt rening i enlighet med industrins krav på råmaterial. 4
Ministerns svar KK 276/2003 vp Hanna-Leena Hemming /kok ym. Det centrala innehållet i revideringen av förpackningsdirektivet är nya mål för återvinning och materialutnyttjande av förpackningsavfall, som för närvarande avses sträcka sig till utgången av år 2008. Målet för återvinning av förpackningsglasavfall avses bli 60 procent. I detta nu är revideringen av direktivet föremål för ett förlikningsförfarande i Europeiska Unionen. Det är sannolikt att direktivet slutgiltigt kan godkännas i slutet av år 2003. Därefter har medlemsstaterna ett och ett halvt år på sig för att genomföra direktivet så att det blir en del av den nationella lagstiftningen. Miljöministeriet anser det önskvärt att det relativt förmånliga system för glasinsamling som relativt väl betjänat dem som bor i huvudstadsregionen och vars kostnader varit jämförelsevis fördelaktiga kunde fortsättas till dess att den nya lagstiftningen om förpackningar och förpackningsavfall jämte nya mål och spelregler kan träda i kraft. Enligt nuvarande utsikter träder de nya bestämmelserna i kraft först efter ingången av år 2005. Därför rekommenderar miljöministeriet alltjämt att SAD och också de övriga kommunerna tills vidare skall fortsätta med glasinsamlingen. Helsingfors den 24 september 2003 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5