Hyvinvointia eläimille, parempaa tiedettä Novo Nordisk DIREKTIIVI 2010/63/EU TIETEELLISIIN TARKOITUKSIIN KÄYTETTÄVIEN ELÄINTEN SUOJELUSTA VAKAVUUDEN ARVIOINTIKEHYS YMPÄRISTÖ
Sisällys: Valmisteluasiakirja vakavuuden arviointikehyksestä 1-20 Esimerkkejä vakavuuden luokittelun, päivittäisen arvioinnin ja 21-73 tosiasiallisen vakavuuden arvioinnin prosessista
Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun direktiivin 2010/63/EU täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset Valmisteluasiakirja vakavuuden arviointikehyksestä Bryssel, 11. 12. heinäkuuta 2012 Komissio on perustanut toimenpiteiden vakavuuden arvioinnin asiantuntijatyöryhmän tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun direktiivin 2010/63/EU täytäntöönpanon helpottamiseksi. Kaikkia jäsenvaltioita ja keskeisiä sidosryhmien järjestöjä pyydettiin nimittämään työhön osallistuvia asiantuntijoita. Vakavuuden arvioinnin asiantuntijatyöryhmä kokoontui kahdesti: joulukuussa 2011 keskityttiin muuntogeenisiin eläimiin, ja toukokuussa 2012 keskusteltiin eläinten toimenpiteissä kokeman tosiasiallisen vakavuuden arvioinnin yleisestä kehyksestä. Tämä asiakirja on tulosta asiantuntijatyöryhmän kokouksissa tehdystä työstä, jäsenvaltioiden kanssa käydyistä keskusteluista sekä komission oikeudellisesta panoksesta vakavuuden arviointikehyksen, sen osien, osanottajien sekä työvälineiden ja -menetelmien ymmärtämiseen. Direktiivin 2010/63/EU täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset hyväksyivät asiakirjan 11. 12. heinäkuuta 2012 pitämässään kokouksessa. Vastuuvapauslauseke: Tämä asiakirja on tarkoitettu ohjeistukseksi, joka auttaa jäsenvaltioita ja muita tämän direktiivin vaikutusalaan kuuluvia osapuolia pääsemään yhteisymmärrykseen direktiivin säännöksistä. Kaikkia huomioita tulee tarkastella tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun direktiivin 2010/63/EU puitteissa. Vain Euroopan unionin tuomioistuimella on valtuudet tulkita EU:n lainsäädäntöä oikeudellisesti sitovalla tavalla. 1
Sisällysluettelo: Direktiivin 2010/63/EU keskeiset artiklat... 3 Yleistä taustaa... 3 Vakavuuden arviointia koskevia yleisiä huomioita... 4 Huomioitavaa ennen tutkimusta... 5 Vakavuusindikaattorit... 6 Pääluokat... 6 Tosiasiallisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettavat tekijät... 7 Yhtenäisyyden varmistaminen tosiasiallisen vakavuuden arvioinnissa ja määrittelyssä... 9 Toimenpidekohtaisen arviointilomakkeen laatiminen... 10 Yhtenäisyys tosiasiallisen vakavuuden arvioinnissa... 10 Tosiasiallisen vakavuuden arviointiin osallistujat... 11 Seurantavälineet ja muut huomioon otettavat seikat... 12 Liite I - Kliinisten havaintojen sanasto... 14 Liite II - Taustakirjallisuutta, ohjeistusta ja verkkomateriaalia tieteellisissä toimenpiteissä käytettävien eläinten hyvinvoinnin arvioimiseen... 17 2
Direktiivin 2010/63/EU keskeiset artiklat 4 artiklan 3 kohta: Jäsenvaltioiden on varmistettava eläinten kasvatuksen, säilytyksen ja hoidon sekä toimenpiteissä käytettävien menetelmien parantaminen siten, että eläimille mahdollisesti aiheutuva kipu, tuska, kärsimys tai pysyvä haitta vältetään tai että se vähennetään mahdollisimman vähäiseksi. 15 artiklan 1 kohta: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki toimenpiteet luokitellaan tapauskohtaisesti liitteessä VIII vahvistettuja luokitteluperusteita käyttäen luokkiin ei toipumista, lievä, kohtalainen tai vakava. 16 artiklan 1 kohdan d alakohta: se [uudelleenkäyttö] on eläinlääkinnällisten ohjeiden mukaista, kun otetaan huomioon eläimen koko elinkaaren kokemukset. 54 artiklan 2 kohta: Jäsenvaltioiden on vuosittain kerättävä ja julkistettava tilastotietoja eläinten käytöstä toimenpiteissä, mukaan lukien tietoa toimenpiteiden tosiasiallisesta vakavuudesta sekä toimenpiteissä käytettyjen apinoiden alkuperästä ja lajeista. Yleistä taustaa Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetussa direktiivissä 2010/63/EU vaaditaan, että hankkeen kunkin toimenpiteen vakavuus arvioidaan ennakolta (15 artikla) ja luokitellaan luokkiin ei toipumista, lievä, kohtalainen tai vakava. Liitteessä VIII luetellaan tekijöitä, jotka on otettava huomioon arvioitavissa ennakoitua vakavuutta, ja annetaan esimerkkejä jokaisesta vakavuusluokasta. Raportointia koskevassa 54 artiklassa vaaditaan, että tilastotietoja varten on ilmoitettava eläimen kokeman kivun, tuskan, kärsimyksen ja pysyvän haitan tosiasiallinen vakavuus (ei hankkeen arvioinnin yhteydessä tehtyä ennakoivaa arviointia). Lisäksi aiempien toimenpiteiden tosiasiallinen vakavuus on keskeisessä asemassa päätettäessä, voidaanko eläintä käyttää uudelleen muissa toimenpiteissä (16 artikla). Nämä toimet mahdollistavat tieteen laadun ja hyvinvoinnin parantamisen hanke-ehdotusten ennakoivan arvioinnin avulla. Eläinten tosiasiallisen kärsimyksen huomioimisen ansiosta niiden pitäisi myös lisätä avoimuutta ja tietoutta tieteellisten toimenpiteiden vaikutuksista eläinten hyvinvointiin. Tosiasiallisen vakavuuden ennakoivan arvioinnin, valvonnan, arvioinnin ja kirjaamisen tärkeimpiä hyötyjä: mahdollisuus erityisesti soveltaa parantamisen periaatetta ja vähentää kärsimystä, vaikka ennakoivat keskustelut tarjoavat tavallisesti myös mahdollisuuden harkita, onko eläinten käyttö ylipäätään tarpeen (korvaaminen) ja voidaanko eläinten käyttö minimoida tutkimuksessa (vähentäminen) eläimen hyvinvoinnin parantuminen, jos esimerkiksi kärsimys havaitaan ja sitä lievitetään aiemmin 3
avoimuuden parantuminen, sillä tilastot kuvastavat paremmin eläinten hyvinvointiin kohdistuvia tosiasiallisia haittoja viestinnän parantuminen eläinten käytöstä, hoidosta ja seurannasta vastaavien henkilöiden välillä tietojen saaminen hankkeen takautuvaan arviointiin, jos sellainen toteutetaan (39 artikla) tieteellisen tiedon laadun parantuminen paremman hyvinvoinnin ansiosta vakavuuden arviointia ja kliinisiä merkkejä koskevan tiedon lisääntyminen, mikä parantaa arviointien yhtenäisyyttä, mikäli lähestymistavoista ja tuloksista tiedotetaan esimerkiksi lehdissä, keskusteluryhmissä ja kokouksissa materiaalin saaminen tutkijoiden, eläinteknikkojen ja laboratorioeläinlääkärien koulutuksiin, mikäli tulosten pohjalta laaditaan esimerkkejä sellaisten näyttöön perustuvien tietojen saaminen, joiden pohjalta voidaan arvioida ennakolta haittoja ja hyötyjä vastaavissa tulevissa hankkeissa. Vakavuuden arviointia koskevia yleisiä huomioita Toimenpiteen vakavuuden arvioinnin tulisi olla jatkuva prosessi, joka alkaa tutkimuksen alkuperäisestä suunnittelusta, jatkuu hankkeen aikaisena eläinten tutkimuskohtaisena päivittäisenä seurantana ja päättyy tutkimuksen päätteeksi tehtävään tosiasiallisen vakavuuden arviointiin, jonka pohjalta voidaan tehdä parannuksia tulevia tutkimuksia varten. VAKAVUUDEN ARVIOINTI JATKUVA PROSESSI Liite I Pääluokat hankkeen ja toimenpidekohtaisten pisteytyslomakkeiden kehittämisen perustana. Liite II Viitemateriaali hankkeen ja toimenpidekohtaisten pisteytyslomakkeiden kehittämistä varten. HANKKEEN SUUNNITTELU Laaditaan hanke-, lajija kantakohtainen vakavuuden arviointi. Päätetään seurannan välineistä ja tiheydestä sekä pisteytystavasta. Sovitaan toimista, joita toteutetaan havaittaessa merkkejä kivusta, kärsimyksestä tai tuskasta. Varmistetaan, että hankkeen henkilöstöllä on kaikki tarvittava ammattitaito. HANKKEEN AIKANA Johdonmukainen havainnointi, koulutettu henkilöstö. Tehokas päivittäinen seuranta. Hyvä viestintä osallistujien välillä. Arviointikäytännön jatkuva tarkistaminen tarvittaessa. Tosiasiallisen vakavuuden arviointi ja pisteytys. Liite II Viitemateriaali arviointia ja pisteytystä varten. HANKKEEN JÄLKEEN Analyysi ja palaute Tilastotiedot. Palaute tulevia tutkimuksia varten. Hankkeen takautuva arviointi. Tarkastellaan uusia mahdollisuuksia toteuttaa 3R-periaatetta. Aineistoa aihekohtaisiin tarkasteluihin. Esimerkkejä hanke- tai toimenpidekohtaisista vakavuuden arvioinneista, jotka sisältävät päivittäisen arvioinnin lomakkeet, pisteytysvälineet, seurantamenetelmävaihtoehdot ja lopullisen arvioinnin. Tämän lähestymistavan avulla voidaan paremmin varmistaa, että korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaate (3R-periaate) otetaan huomioon ja sitä noudatetaan koko prosessin ajan, että kaikkien asianosaisten välinen viestintä paranee ja että yhtenäisyys kasvaa. 4
Tehokas vakavuuden arviointi edellyttää seuraavia asioita: ryhmälähestymistapa, johon osallistuu henkilöitä, joilla on asiantuntemusta ja kokemusta eri aloilta (esimerkiksi tutkijoita, eläinteknikkoja, hoitohenkilöstöä ja hoitava eläinlääkäri) hyvä suunnittelu koko henkilöstön asianmukainen ja jatkuva koulutus päivittäisen vakavuudenarvioinnin järjestelmät, jotka on suunniteltu laji-, kanta- ja hankekohtaisesti ja joihin kuuluu muun muassa tietoon perustuva ja jäsennelty eläinten havainnointi asianmukaisen väliajoin (esimerkiksi tavallista tiheämmin toimenpiteiden aikana ja jälkeen) hyvin tiedotetut ja tehokkaat käyttäytymisen ja kliinisten merkkien arviointikäytännöt havaintojen analysointi perustellun arvion tekemiseksi kärsimyksen luonteesta ja tasosta tieto kunkin toimenpiteen vakavuudesta ja toimista, joihin ryhdytään, kun tämä taso saavutetaan tai ylitetään yhtenäinen lähestymistapa tosiasiallisen kärsimyksen (lievä, kohtalainen, vakava) yleiseen arvioimiseen tilastotietoja varten korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteen (3-Rr) toteutumisen arvioiminen ja mahdollisten parannusten pohtiminen tulevia tutkimuksia varten. Huomioitavaa ennen tutkimusta Tieteellisten toimenpiteiden vakavuuden minimoinnin varmistaminen alkaa suunnitteluvaiheessa, jossa harkitaan, onko elävien eläinten käyttäminen tieteellisten tavoitteiden saavuttamiseen tarpeellista ja perusteltua. Kun elävien eläinten käyttäminen on tarpeellista ja perusteltua, on tärkeää varmistaa, että tutkimukseen valitaan asianmukainen malli ja että tutkimussuunnitelma on vakaa. Tutkimuksen kaikki kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa mahdollisesti aiheuttavat osa-alueet on tunnistettava ja niiden vaikutusten minimoimiseen on kiinnitettävä huomiota muun muassa konsultoimalla tarpeen mukaan alan kirjallisuutta, kollegoja, eläinteknikkoja, eläinlääkäriä ja eläinten hyvinvoinnista vastaavaa elintä. Toimenpiteen suositellun ennakoidun vakavuusluokituksen tulisi perustua suurimpaan vakavuuteen, jonka odotetaan kohdistuvan johonkin tutkimuksessa käytettävään eläimeen. Tutkimusta varten tulee laatia siihen sopiva yksilöllinen eläinten havainnointisuunnitelma. Vakioterminologia, jota kaikki tutkimukseen osallistuvat henkilöt ymmärtävät, parantaa raportoinnin ja tulkinnan yhdenmukaisuutta. On tärkeää varmistaa, että tutkimuksen tekemiseen sekä eläinten seurantaan ja hoitamiseen on käytettävissä riittävästi koulutettua ja pätevää henkilöstöä. 5
Vakavuusindikaattorit Toimenpiteiden vakavuutta voidaan arvioida häkin (tai esimerkiksi altaan tai karsinan) ulkopuolelta eläimen käyttäytymisen ja kliinisten merkkien perusteella. Näiden kuvaamisessa tulee käyttää terminologiaa, jonka kaikki eläinten käyttöön, seurantaan ja hoitoon osallistuvat henkilöt tuntevat. Kaikissa vakavuuden arviointijärjestelmissä on olennaisen tärkeää tuntea hyvin tarkkailtavan lajin (tai kannan) normaali terveydentila, käyttäytyminen ja hyvinvoinnin tila. Tavoitteena tulisi olla saavuttaa eläimelle paras mahdollinen elämänlaatu varmistaa, että tieteellisistä toimenpiteistä aiheutuva kärsimys tunnistetaan, ja minimoida se. Samalla on kuitenkin toimittava tieteellisten tavoitteiden mukaisesti. Arviointijärjestelmässä on havaittava tehokkaasti poikkeamat normaalista terveydentilasta ja hyvinvoinnin tilasta, jotta tarkkailija voi kirjata ja välittää selkeän ja johdonmukaisen arvion kustakin eläimestä. Lajille, kannalle, yksilölle ja toimenpiteelle tarkoituksenmukaisesti suunnitellun vakavuudenarviointikäytännön laatimiseen voidaan käyttää yksinkertaista hierarkkista lähestymistapaa. Häkissä tehtävää arviointia koskevan käytännön laatimisprosessissa tulisi ottaa huomioon kaikki haittavaikutukset, joita eläimeen voi kohdistua esimerkiksi säilytyksen, kasvatuksen, hoidon ja käsittelyn yhteydessä, sekä tieteellisistä toimenpiteistä ja niiden seurauksista aiheutuvat haittavaikutukset. Kaikkien näiden haittavaikutusten huomioimisessa tulisi käyttää indikaattoreita, joiden avulla eläimen hyvinvointia voidaan arvioida tehokkaasti sen ollessa häkissä. Indikaattorit tulee suunnitella käytettävän lajin, kannan ja koetoimenpiteen mukaan. Niiden yhdenmukaisen ymmärtämisen, tunnistamisen ja kirjaamisen tulisi olla helppoa. On kuitenkin tärkeää taata, että järjestelmässä voidaan havaita myös odottamattomia haittavaikutuksia ja kirjata ne esimerkiksi vapaan tekstin muodossa. Pääluokat Alla on luettelo kaikkiin lajeihin sovellettavista laajoista pääluokista, joiden pohjalta voidaan luoda kattava luettelo kunkin toimenpiteen tai eläintenhoito-ohjelman erityisistä indikaattoreista. Tavoitteena on laatia tutkimuskohtainen luettelo riittävän tarkoista indikaattoreista, joilla pystytään minimoimaan kärsimyksen merkkien huomaamatta jäämisen riski. Järjestelmä ei saa kuitenkaan olla liian monimutkainen, jolloin se vaatisi tarpeettoman paljon byrokratiaa ja aikaa. Pääluokat ovat yleinen olemus elintoiminnot 6
ympäristö käyttäytyminen toimenpidekohtaiset indikaattorit muut havainnot (muut merkittävät havainnot). Jokaisen luokan indikaattoreita voidaan soveltaa mihin tahansa lajiin. Niiden pohjalta tulisi luoda luettelo havainnoitavista ominaisuuksista, joita asianmukaisesti koulutettu henkilö voi arvioida kokonaisarvion tekemiseksi eläimen terveydentilasta ja hyvinvoinnin tilasta. Indikaattoreista tulisi keskustella ja ne tulisi valita yhdessä eläinten hyvinvoinnin valvonnasta vastaavien henkilöiden ja tarvittaessa eläinten hyvinvoinnista vastaavan elimen kanssa. Sen jälkeen niiden pohjalta tulisi luoda tutkimuskohtainen häkkihavaintojen kirjaamisjärjestelmä päivittäistä havainnointia, seurantaa ja arviointia varten. Liitteessä I on esimerkki siitä, miten pääluokat voidaan jakaa alaluokkiin ja miten niiden pohjalta voidaan laatia sopivia havainnointiperusteita, joissa käytetään yhteistä kuvaavaa terminologiaa. Liitteessä II on tietoa ohjeista ja verkkomateriaaleista, joista on apua tieteellisissä toimenpiteissä käytettävien eläinten hyvinvoinnin asianmukaisessa arvioimisessa. Tosiasiallisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettavat tekijät On tärkeää huomata, että tilanteesta riippuen useat tekijät saattavat vaikuttaa vakavuuteen myönteisesti tai kielteisesti ja että lajierot on otettava huomioon. Tosiasiallinen vakavuus tulee arvioida yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa tulee käyttää eläimistä päivittäisessä seurannassa tehtyjä havaintoja. Tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan voidaan hyödyntää myös tutkimustarkoituksiin tarvittavia lisäparametreja. Tutkimuksessa saatetaan tarvita esimerkiksi indikaattoreita, joita ei voida havainnoida silmämääräisesti (esimerkiksi ruumiinlämpö, paino, biokemialliset parametrit ja biotelemetriatiedot, kuten sydämen syke). Ne tulee ottaa huomioon vakavuuden arvioinnissa, jos niistä voi saada lisää tarpeellista tietoa. Yksittäistä eläintä koskevan tosiasiallisen vakavuuden tulee perustua toimenpiteen aikana koettuun korkeimpaan vakavuustasoon, ei vakavuuteen toimenpiteen lopussa. Arviointia ei myöskään tule pitää yksinkertaisena yhteenlaskuprosessina, jossa esimerkiksi tietty määrä lieviä toimenpiteitä tarkoittaisi kohtalaista vakavuutta. Vakavuuden tulee perustua eläimen koko toimenpiteen aikaisten kokemusten kokonaisarviointiin. Alla olevassa luettelossa on esimerkkejä tekijöistä, jotka tulee ottaa huomioon ja arvioida tosiasiallisen vakavuuden arviointiprosessissa. Toimenpide, tekniikka: kirurginen / ei kirurginen kiinnipitämisen aste ja kesto 7
kivunpoiston/anestesian epääminen, kun toinen tai jompikumpi olisi normaalisti tarpeen uusi malli tai toimenpide ympäristötekijät (muun muassa säilytys sekä ravinnon ja veden rajoitukset) stressi/kärsimys toistuvat toimenpiteet ja niiden tiheys (huomioon on otettava myös rajan alapuolelle jäävien toimenpiteiden tiheys ja yhdistelmät) uudelleenkäyttö tai jatkuva käyttö. Laji, kanta, kehitysaste, aiemmat kokemukset: tämä on tärkeä näkökohta: jotta vakavuus voidaan ennakoida ja arvioida tehokkaasti, on tunnettava lajin tai kannan (ja joskus yksilönkin) biologiset ominaisuudet ja käyttäytyminen laji ja kanta eläimen alkuperä (esimerkiksi tavoitekasvatettu, villi tai villiintynyt) hankintapaikka (aiemmat säilytysolosuhteet mukaan luettuina) ja kuljetus perimä, ilmiasu, sukupuoli, ikä, immuniteetti luontainen käyttäytyminen ja biologiset ominaisuudet (esimerkiksi eri aistien merkitys, kuten näköaistin tärkeys kädellisille ja hajuaistin tärkeys jyrsijöille, ja laboratorioympäristön vaikutus näihin) säilytys yksin/ryhmässä (onko perustetta säilyttää sosiaalisia eläimiä yksin tai erottaa niitä vakiintuneesta ryhmästä lyhyeksi tai pitkäksi ajaksi) vuorokausirytmi (esimerkiksi yöeläimillä valoisaan aikaan tehtävien tieteellisten ja säilytystä koskevien toimenpiteiden vaikutus) emosta erottaminen kaikilla lajeilla, jyrsijät mukaan luettuina kognitiiviset kyvyt, tietoisuus, muisti, toimenpiteiden vaikutusten käsittäminen. Tiheys, voimakkuus: Tiheyden ja vakavuuden välillä ei ole suoraa yhteyttä, eli kasvanut tiheys ei välttämättä lisää vakavuutta. Tämä johtuu siitä, että toimenpiteiden tai tekniikoiden toistamisen vaikutus vakavuuteen riippuu useista tekijöistä, kuten kunkin toimenpiteen voimakkuudesta ja kestosta sekä lajista ja yksilöllisestä kokemuksesta. Kun toimenpiteitä toistetaan, eläin voi tottua niihin, mikä saattaa vähentää vakavuutta (esimerkiksi tehtäessä lieviä toimenpiteitä apinoille). Toistaminen voi kuitenkin myös lisätä vakavuutta (esimerkiksi stressaavan toimenpiteen ennakoimisen vuoksi tai herkistyneen kivuntunnon vuoksi, jos on kyse kirurgiasta). Mahdollisuudet käyttää positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja palkita eläin toimenpiteiden jälkeen. Tietoihin tulee kirjata vakavuuden korkein taso, ei vakavuuden toipumisenaikaista tasoa. 8
Vaikutuksen kesto: Kesto liittyy voimakkuuteen (ja siten myös vakavuuteen). Merkittävää on, onko mahdollista käyttää aikaisia inhimillisiä tai tieteellisiä päätepisteitä. Parannusten tehokkuus: asianmukainen kivunpoisto, nukutus ja leikkauksenjälkeinen hoito virikkeellistäminen: sekä ympäristön virikkeet että sosiaalisten eläinten säilytys ryhmissä säilytys, kasvatus ja hoito: onko näitä mahdollista parantaa uusimpien parhaiden käytäntöjen mukaisiksi vai edellyttääkö toimenpide rajoituksia, kuten säilyttämistä pienemmissä tiloissa (esimerkiksi metaboliahäkeissä), verkkolattiaa tai altistumista ympäristöoloille, jotka saattavat aiheuttaa stressiä eläimen kouluttaminen yhteistyöhön ja toimenpiteisiin tottumisen helpottaminen häkissä tehtäviä arviointeja koskevien käytäntöjen tehokkuus. Kumulatiivinen vakavuus: Toimenpiteessä, johon kuuluu useita vaiheita tai toimia, on otettava huomioon kunkin eläimen koko elinkaaren kokemukset. Vakavuuteen saattavat vaikuttaa esimerkiksi säilytyksen parantamismahdollisuuksien rajoitukset ja usein toistuvan kiinni ottamisen, käsittelyn ja kiinni pitämisen tarve. Aiemmat toimenpiteet vaikuttavat uudelleenkäytön yhteydessä. Uudelleenkäyttöä harkittaessa on otettava huomioon elinkaaren kokemukset, joihin kuuluvat muun muassa hankintalähde (esimerkiksi aikainen vieroitus) ja kuljetus. Yhtenäisyyden varmistaminen tosiasiallisen vakavuuden arvioinnissa ja määrittelyssä Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa tarvitaan tavallisesti lausuntoja tutkijoilta, eläinteknikoilta, eläinlääkäreiltä ja eläinten hoitohenkilöstöltä, jotta toimenpiteen lopuksi määritettävä tosiasiallinen vakavuus voidaan perustaa asianmukaisiin tietoihin. Lopullinen päätös tosiasiallisesta vakavuusluokasta tehdään kuitenkin käyttäytymistä, kliinisiä merkkejä ja muita asianmukaisia parametreja koskevien havaintojen analysointitulosten pohjalta. Yhtenäisyyttä edistävät seuraavat tekijät: - monien asiantuntemusalojen, kokemusten ja painopisteiden yhdistäminen: ryhmälähestymistapa - päivittäistä arviointikäytäntöä (havaintojen kuvaamiseen käytettävä yhteinen terminologia mukaan luettuna) koskeva koulutus 9
- eläinten terveyttä, hyvinvointia ja käyttäytymistä koskeva asiantuntemus - tulosten säännöllinen arviointi - viestintä kaikkien tutkimuksen tekemisestä ja eläinten seuraamisesta vastaavien henkilöiden välillä (ylhäältä alas, alhaalta ylös, kaikkien välillä) - valvonta paikallisella (esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista vastaava elin), alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Seuraavat keskeiset tekijät tulisi ottaa huomioon, jotta voidaan varmistaa tosiasiallisen vakavuuden arvioinnin yhtenäisyys: Toimenpidekohtaisen arviointilomakkeen laatiminen Ennen hankkeen käynnistämistä tulisi sopia laji-, kanta- ja tutkimuskohtaisesti suunniteltavista arviointilomakkeista ja laatia ne. Tutkimuskohtaisten arviointilomakkeiden laatimisessa tulisi hyödyntää tehokkaasti kaikki saatavilla oleva aiheeseen liittyvä tieto, kuten aiemmat kokemukset, in vitro- tai in silico -tutkimusten tulokset, kirjallisuushaut, pilottitutkimuksista saadut tiedot sekä ihmisillä tai muilla eläimillä havainnoidut kliiniset merkit. Häkissä tulisi olla tiedot siitä, mitä parametreja havainnoidaan ja miten seuranta toteutetaan. Ennakoitu vakavuusluokitus sanelee osaltaan osallistumisen tarpeen toiminnan tasolla eli sen, tarvitaanko seurannassa ryhmälähestymistapaa ja keiden tulee osallistua tosiasialliseen havainnointi- ja kirjaamisprosessiin. Tutkimuskohtaisen arviointikäytännön kehittäjien tulisi määrittää lopullinen tosiasiallinen vakavuus ja/tai vahvistaa se. Tutkimuksen monimutkaisuudesta riippuen voi olla hyödyllistä laatia eri osille erilliset arviointilomakkeet, esimerkiksi vakiomuotoinen perioperatiivisen hoidon lomake, jota käytetään yhdessä yksilöidyn tutkimussuunnitelma-arvion kanssa. Joissain tapauksissa tutkimuskohtaisiin arviointilomakkeisiin voi olla tarpeen sisällyttää eläinryhmän hallintaa koskevia tietoja, kuten geenimuunneltujen eläinten kasvatusta ja kasvua koskevia tietoja. Yhtenäisyys tosiasiallisen vakavuuden arvioinnissa Tosiasiallinen vakavuus arvioidaan toimenpiteen lopussa. Se edellyttää, että eläimen tosiasiassa kokemasta kokonaisvakavuudesta tehdään arvio, joka perustuu päivittäisiin arviointeihin ja jossa otetaan huomioon suoritetut toimenpiteet. Yksi yleisesti käytettävä lähestymistapa on määrittää kullekin päivittäisessä arvioinnissa käytettävälle indikaattorille lievä, kohtalainen ja vakava taso ja arvioida näiden vakavuus tapauskohtaisesti. 10
Päivittäisen seurannan tavoin myös tosiasiallisen vakavuuden arvioinnin perusteet on suunniteltava toimenpide-, laji- ja kantakohtaisesti. Esimerkiksi kymmenen prosentin painonmenetys vaikuttaa hyvin eri tavoin esimerkiksi nuoren, kasvavan rotan, nopeasti kasvavaa kasvainta kantavan aikuisen hiiren ja aikuisen koiran terveyteen ja hyvinvointiin. Joidenkin indikaattoreiden yhteydessä (erityisesti painonmenetys sekä ravinnon ja veden kulutus) ilmenemisen ajallinen kesto on myös tärkeä huomioitava tekijä. Arviointi perustuu päivittäisten arviointien tietoihin, ja siinä otetaan huomioon eläimelle tehty toimenpide, haittavaikutusten kesto ja se, käytettiinkö eläintä uudelleen. Tähän liittyy väistämättä jonkin verran subjektiivisuutta, mutta sitä tulisi pyrkiä vähentämään havainnoitsijan asianmukaisella koulutuksella. Tosiasiallisen vakavuuden määrittäminen, kun eläimiä löytyy kuolleina Jos eläin löytyy kuolleena (sitä ole lopetettu), syynä saattaa olla joko koetoimenpide tai jokin siihen liittymätön tekijä 1. Kuolleina löydettyjen eläinten osalta tosiasialliseksi vakavuudeksi tulisi ilmoittaa vakava, ellei voida varman tiedon perusteella todeta, ettei eläin kokenut ennen kuolemaan vakavaa kärsimystä. Jos on epätodennäköistä, että eläin koki ennen kuolemaa vakavaa kärsimystä, tosiasiallisen vakavuusluokan tulee vastata kokemusta, jonka tiedetään edeltäneen kuolemaa. Seurantatiheys, kivunpoiston käyttö ja muut vastaavat tekijät on otettava huomioon. (Pysyvää) haittaa voivat kokea vain elävät eläimet. Vakavuuden luokittelua, päivittäistä arviointia ja tosiasiallisen vakavuuden lopullista arviointia koskevasta prosessista tulisi laatia esimerkkejä, jotka tuodaan tiedeyhteisön saataville. Tosiasiallisen vakavuuden arviointiin osallistujat Vaikutusten havainnointi ja kirjaaminen ovat usein erillisiä prosesseja, jotka eivät kuulu tosiasiallisen vakavuuden määrittelyyn. Eläinten päivittäisen seurannan tehokkuuden varmistamiseksi tulisi määrittää selvät velvoitteet, joihin liittyy asianmukainen tuki ja valvonta. 1 Tilastotietojen kannalta tosiasiallisen vakavuuden tulee perustua ensisijaisesti koetoimenpiteiden vakavuuteen, ei niihin liittymättömiin tapahtumiin, kuten tautien puhkeamiseen tai häkin tulvimiseen. Tällaiset tapahtumat liittyvät terveysongelmiin tai kasvatus- ja hoitomenetelmiin, eivät toimenpiteistä johtuviin haittoihin. Ne tulee kuitenkin kirjata ylös ja tutkia, ja niiden jälkeen on jatkettava seurantaa uusiutumisen ehkäisemiseksi. 11
Yhtenäisyyden edistämiseksi käytössä tulisi olla vahvistusprosessi, jossa voitaisiin esimerkiksi vertailla eri henkilöiden kirjaamia arviointipisteitä. Eläinten havainnointia ja seuraamista sekä tosiasiallisen vakavuuden arviointia koskevan tehtäväjaon tulisi olla joustava ja muokattavissa tutkimuksen monimutkaisuudesta ja vakavuudesta riippuen. Kärsimyksen havaitsemisen ja minimoimisen varmistamista koskevan oikeudellisen vastuun tulee silti pysyä hankkeen hyväksynnässä nimetyllä henkilöllä. Eläinten hyvinvoinnista vastaavien elinten tulisi osallistua laitostasolla yhtenäisyyden varmistamiseen. Myös kansalliset komiteat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat osallistua johdonmukaisuuden parantamiseen. Seurantavälineet ja muut huomioon otettavat seikat Hankkeen suunnitteluvaiheessa tulisi harkita pisteytyslomakkeiden käyttöä. Pisteytyslomakkeiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia mutta riittävän yksityiskohtaisia, ja ne tulee muokata tutkimukseen sopiviksi. Aiemmin laadittuja arviointilomakkeita voidaan käyttää, jos ne sopivat tutkimukseen sekä siinä käytettyyn lajiin ja kantaan. Myös sähköisestä kirjanpidosta voi olla apua johdonmukaisuuden ja kaikkien tarpeellisten tietojen helpon saatavuuden varmistamisessa. On suositeltavaa käyttää vakiintunutta kieltä ja terminologiaa. Kirjattujen tietojen tulee olla mahdollisimman objektiivisia. Numeerisen pisteytyksen ja binaarisen havainnointijärjestelmän (jossa indikaattoreiden ilmenemistä kuvataan vaihtoehdoin on tai ei ole ) hyödyt ja haitat tulisi miettiä tapauskohtaisesti. Kaikissa havaintojen kirjaamistyypeissä tulisi olla mahdollisuus lisätä vapaamuotoista tekstiä ja ennalta määrittämättömiä indikaattoreita odottamattomien havaintojen kirjaamista varten. Henkilöstölle on tärkeää antaa tehokasta koulutusta, joka kattaa erityisesti vakavuuden ja hyvinvoinnin arvioinnin sekä seurantatekniikat. Koko henkilöstölle tulisi laatia viestintäsuunnitelma, joka sisältäisi tavan ilmoittaa odottamattomista tuloksista nopeasti kaikille asianmukaisille henkilöille ja tarvittaessa toimivaltaiselle viranomaiselle. Seuranta tulee suhteuttaa odotettuihin vaikutuksiin: toimenpiteet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa kärsimystä, vaativat tavallisesti tiheämpää ja yksityiskohtaisempaa seurantaa. Keskeytystoimien toteuttamiselle tulee olla selvät perusteet, esimerkiksi tiettyjen parametrien havaitseminen ja ennalta määritetyn kärsimystason ylittyminen. Henkilöstön tulee tuntea nämä perusteet ja tietää, miten niiden täyttyessä toimitaan ja keneen otetaan yhteyttä. 12
Jos vakavuuden arviointiprosessi toteutetaan tehokkaasti, eläimet sekä niiden hoitamiseen ja käyttöön osallistuva henkilöstö hyötyvät eläinten hyvinvoinnin, tieteellisen pätevyyden ja avoimuuden parantumisesta. Vielä suurempaa hyötyä tarjoaa hyvä sisäinen ja ulkoinen viestiminen vakavuuden arviointiprosessista ja korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteen soveltamisesta. 13
Liite I Kliinisten havaintojen sanasto Vakavuuden arviointijärjestelmän onnistunut toiminta edellyttää hyvinvointi-indikaattoreita, jotka ovat helposti ja luotettavasti tunnistettavissa mittaavat hyvinvointia hyvin ja tehokkaasti ovat merkittäviä tieteellisen tutkimuksen sekä siinä käytettävän lajin ja kannan kannalta (jos käytössä) ovat helposti toteutettavissa eivätkä häiritse eläintä liikaa mahdollistavat johdonmukaisen mittauksen, tulkinnan ja analyysin. Yhteinen lähestymistapa kliinisten havaintojen kirjaamiseen onkin toivottava tavoite, sillä se auttaa kehittämään yhtenäisiä lähestymistapoja vakavuuden arviointiin. Tämä helpottaisi kliinisten havaintojen vertaamista eri tutkimusten välillä ja tiedon jakamista vakavuuden arviointiin osallistuville henkilöille. Havainnot jäsennetään seuraavien kuuden pääluokan mukaan: Yleinen olemus / elintoiminnot / ympäristö / käyttäytyminen / toimenpidekohtaiset indikaattorit / muut havainnot Pääluokat Asiat, joihin havainnoinnissa keskitytään Seurattavat yksittäiset indikaattorit Yleinen olemus Ruumiin kunto Painonmenetys/painonnousu Lihava Laiha 14
Kehon kuntopisteet (jos käytössä) Turkin ja ihon kunto Piloerektio Siistimätön Rasvainen turkki Karvanlähtö Kuivuminen, kimmoisuuden heikkeneminen Ihovauriot: turvotus, ruvet, haavaumat, vamma/haava Uloste- tai virtsatahrat Vuoto Silmät, nenä, urogenitaalinen, porfyriinitahrat joillain lajeilla, esimerkiksi rotilla Silmät Syvälle painuneet tai kiillottomat Kiinni tai puoliksi kiinni Silmävamma tai -vaurio (esimerkiksi sarveiskalvon haavaumat) Suu Syljeneritys Purentavika / ylikasvaneet hampaat Muut Kipuilme (esimerkiksi puoliksi kiinni olevat silmät ja nenän pullistuminen hiirillä) Vatsanalueen supistukset Turvonnut ruumiinosa (esimerkiksi paisunut vatsa) Elintoiminnot Hengitys Tiheä hengitys (takypnea) Raskas hengitys (hyperpnea) Hengenahdistus (dyspnea) Hengityksessä kuuluu vinkunaa tai muuta ääntä Ravinnon/veden kulutus Lisääntynyt/vähentynyt Ruumiinlämpö Noussut/laskenut, mitattu ruumiinlämpö, jos mahdollista (esimerkiksi mikrosiru tai telemetrialaite, lämmönmittaus kosketuksessa tai etäältä), jyrsijöillä ääritilanteissa väri Aistit Heikentynyt näkö, kuulo, tasapaino Ympäristö Säilytystila sekä pehku- ja Ulosteen esiintyminen ja koostumus 15
pesämateriaali ja virikkeet Kosteat kuivikkeet (esimerkiksi runsaan virtsanerityksen vuoksi) Oksennusta tai verta Käyttääkö eläin virikkeitä, kuten pesämateriaalia tai puruharkkoja Käyttäytyminen Sosiaalinen kanssakäyminen Luonteen muuttuminen: levoton/aggressiivinen muiden eläinten seurassa, ahdistunut (esimerkiksi selvät pakoreaktiot, piiloutuminen) Eristäytynyt muista tai syrjäänvetäytynyt ryhmässä Epätoivottava käytös Toistuva/stereotyyppinen käytös Karvojen ja viiksien repiminen (jyrsijät), trikotillomania Aggressiivisuuden lisääntyminen ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan Asento ja liikkuvuus Epänormaali asento Epänormaali käynti, ontuminen, liikkumattomuus, väsymys, haluttomuus annettaessa ärsykkeitä Kömpelöt liikkeet Vatsa kaartunut, pää kenossa Muut Vapina Kohtaukset, kouristukset, krampit Ääntely: itsestään tai näkyvästä syystä (Huomio: Jotkin lajit, esimerkiksi jyrsijät, ääntelevät usein ultraäänten korkeudella, joten kuuluvaan ääntelyyn pitää kiinnittää erityistä huomiota. Ihminen ei kuule kanin normaalia ääntelyä, joten kuuluva ääntely merkitsee tuskaa.) Toimenpidekohtaise t indikaattorit Nämä määritetään yksittäisten hankkeiden, niiden mahdollisten haittavaikutusten ja odotettavien indikaattorien pohjalta. Esimerkiksi EAE-mallissa näitä voivat olla heikentynyt hännän jäntevyys, takaraajojen heikkous, eturaajojen heikkous, halvaus, rakon hallinnan menettäminen. Vapaat havainnot Vakavuuden arviointijärjestelmässä tulisi aina olla mahdollisuus ilmoittaa odottamattomia haitallisia hyvinvointivaikutuksia koskevista havainnoista. 16
Liite II Taustakirjallisuutta, ohjeistusta ja verkkomateriaalia tieteellisissä toimenpiteissä käytettävien eläinten hyvinvoinnin arvioimiseen American College of Laboratory Animal Medicine (ACLAM) (2006). Guidelines for the Assessment and Management of Pain in Rodents and Rabbits. Ladattavissa osoitteesta http://www.tinyurl.com/65ez5vh. Assessing the Health and Welfare of Laboratory Animals (AHWLA), koulutusmateriaali. Katso http://www.ahwla.org.uk/index.html. Canadian Council on Animal Care (CCAC). Welfare assessment. Katso http://www.ccac.ca/, valitse Three Rs microsite ja tee haku sanalla welfare assessment (englanniksi tai ranskaksi). Categorising the severity of scientific procedures on animals - Summary and reports from three round-table discussions, toim. Jane, A. Smith ja Maggy Jennings Boyd Groupin ja RSPCA:n puolesta, heinäkuu 2004. Julkaisija: RSPCA Research Animals Department. FELASA Working Group on the Reporting of Clinical Signs in Laboratory Animals (2012) (painossa). Institute for Laboratory Animal Research (ILAR) (2008). Recognition and Alleviation of Distress in Laboratory Animals. Washington, DC: National Academies Press. Institute for Laboratory Animal Research (ILAR) (2009). Recognition and Alleviation of Pain in Laboratory Animals. Washington, DC: National Academies Press. Katso http://dels.nas.edu/animal_pain/. Johansen, R., Needham, J. R., Colquhoun, D. J. et al. (2006). Guidelines for health and welfare monitoring of fish used in research. Laboratory Animals 40: 323 340. Joint Working Group on Refinement (2011). A guide to defining and implementing protocols for the welfare assessment of laboratory animals. Laboratory Animals 45: 1 13. Leach, M. C. et al. (2008). Identification of appropriate measures for the assessment of laboratory mouse welfare. Animal Welfare 17: 161 170. National Centre for the Three Rs (NC3Rs). Welfare assessment. Katso http://www.nc3rs.org.uk/welfareassessment. 17
National Health and Medical Research Council (2008). Guidelines to Promote the Wellbeing of Animals Used for Scientific Purposes: The Assessment and Alleviation of Pain and Distress in Research Animals. Canberra: Australian Government. Katso http://www.nhmrc.gov.au ja tee haku sanoilla pain and distress. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) (2000). Guidance Document on the Recognition, Assessment, and Use of Clinical signs as humane endpoints for experimental animals used in safety evaluation. OECD Environmental Health and Safety Publications Series on Testing and Assessment No. 19. Pariisi: OECD. Wells, D. J., Playle, L. C., Enser, W. E. J. et al. Assessing the welfare of genetically altered mice. Koko versio on osoitteessa http://www.nc3rs.org.uk/gamice, tiivistelmä julkaisussa Laboratory Animals 40: 111 114. Workman, P. et al. (2010). Guidelines for the welfare and use of animals in cancer research. British Journal of Cancer 102: 1555-1577. Ladattavissa osoitteessa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/pmc2883160/?tool=pubmed. 1.2 Aiheeseen liittyviä suositeltuja julkaisuja Applied Animal Behaviour Science Animal Technology and Welfare Animal Welfare Contemporary Topics in Laboratory Animal Science ja Journal of the American Association for Laboratory Animal Science Lab Animal ja Lab Animal Europe Laboratory Animals http://www.appliedethology.org/applied_animal_behaviour_scie nce.html http://www.iat.org.uk/publications/atw.htm http://www.ufaw.org.uk/animal.php http://www.aalas.org/publications/index.aspx #ct http://www.labanimal.com/laban/index.html http://www.labanimaleurope.eu/ http://la.rsmjournals.com/ 1.3 Avainsanaehdotuksia kirjallisuushakuihin Seuraavista avainsanoista on apua haettaessa tietoa vakavuuden arvioinnista: 18
vaikuttaa haittojen ja hyötyjen arviointi positiiviset indikaattorit vakavuuden luokitus eläinten hyvinvointi inhimillinen päätepiste hyvinvoinnin parantaminen sairauskäyttäytyminen eläimen kärsimys tarpeet kvalitatiivinen käyttäytymisen arviointi stressi arviointi objektiivinen arviointi elämänlaatu tuska epämukavuus kipu parannus kärsimys kivun arviointi pisteytys haittojen arviointi kivun mittaaminen pisteytysjärjestelmä hyvinvoinnin arviointi hyvinvoinnin indikaattori hyvinvointia koskevat tulokset Tosiasiallisen vakavuuden luokitteluun liittyviä lähteitä CCAC (1998). Guidelines on: Choosing an Appropriate Endpoint in Experiments Using Animals for Research, Teaching and Testing. Canadian Council on Animal Care. Luettavissa osoitteessa http://www.ccac.ca/en_/standards/guidelines (englanniksi) ja http://www.ccac.ca/fr_/normes/lignes_directrices (ranskaksi). FELASA Working Group on Pain and Distress (1994). Pain and distress in laboratory rodents and lagomorphs. Laboratory Animals 28: 97 112. Jones, H. R. P., Oates, J. ja Trussell, B. A. (1999). An applied approach to the assessment of severity. Teoksessa Hendriksen, C. F. M. & Morton, D. B. (toim.), Humane Endpoints in Animal Experiments for Biomedical Research. Proceedings of the International Conference, 22-25 November 1998, Zeist, The Netherlands. Royal Society for Medicine Press Ltd., Lontoo, s. 40 47. LASA /APC (2008). Final Report of a LASA/APC Working Group to Examine the Feasibility of Reporting Data on the Severity of Scientific Procedures on Animals. Luettavissa osoitteessa http://www.lasa.co.uk/publications.html. 19
Morton, D. B. ja Hau, J. (2011). Chapter 18: Welfare assessment and humane endpoints. Teoksessa Handbook of Laboratory Animal Science, 3 rd Edition, Volume 1 Essential Principles and Practices. Hau, J. ja Schapiro, S. J. (toim.), CRC Press LLC, USA, s. 535 572. Prescott, M. J., Morton, D. B., Anderson, D., Buckwell, A., Heath, S., Hubrecht, R., Jennings, M., Robb, D., Ruane, B., Swallow, J. ja Thompson, P. (2004). Refining dog husbandry and care, Eighth report of the BVAAWF/FRAME/RSPCA/UFAW Joint Working Group on Refinement. Laboratory Animals 38 Suppl 1: 1:1 1:94. Wolfensohn, S. ja Lloyd, M. (2003). Handbook of Laboratory Animal Management and Welfare, 3 rd Edition. Blackwell Publishing Ltd, Oxford (4. painos valmisteilla). (Kaikki URL-osoitteet on tarkistettu viimeksi 24. toukokuuta 2012.) 20
Esimerkkejä vakavuuden luokittelun, päivittäisen arvioinnin ja tosiasiallisen vakavuuden arvioinnin prosessista Bryssel, 11. tammikuuta 2013 Euroopan komission asiantuntijatyöryhmän laatimassa vakavuuden arviointikehystä koskevassa valmisteluasiakirjassa 1, jonka tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun direktiivin 2010/63/EU täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset hyväksyivät heinäkuussa 2012 pitämässään kokouksessa, suositellaan, että vakavuuden luokittelua, päivittäistä arviointia ja tosiasiallisen vakavuuden lopullista arviointia koskevista prosesseista laadittaisiin esimerkkejä, jotka tuotaisiin tiedeyhteisön saataville. Tästä syystä asiantuntijatyöryhmä laati joukon esimerkkejä, joista ilmenee, miten valmisteluasiakirjassa kuvattua prosessia voidaan soveltaa eri toimenpiteisiin. Esimerkkien tarkoituksena on auttaa toimivaltaisia viranomaisia, käyttäjiä, eläinteknikkoja, eläinlääkäreitä ja muuta asiaan liittyvää henkilöstöä varmistamaan kivun, tuskan ja kärsimyksen tehokkaan ennakoimisen, tunnistamisen, lievittämisen ja mahdollisuuksien mukaan myös yhtenäisen arvioinnin toimenpiteiden aikana. Direktiivin 2010/63/EU täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset hyväksyivät tämän asiakirjan 23. 24. tammikuuta 2013 pitämässään kokouksessa. Näiden esimerkkien yhteydessä tulee ottaa huomioon useita tärkeitä tekijöitä: Oletuksena on, että hyvää käytäntöä noudatetaan eläinten säilytyksessä, kasvatuksessa ja hoidossa, toimenpiteiden parantamisessa, henkilöstön koulutuksessa ja harjoittelussa, pätevyyden arvioinnissa, korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan ajantasaisen tiedon hankkimisessa ja soveltamisessa sekä kokeiden suunnittelussa. Esimerkkeihin sisältyvien pisteytyslomakkeiden tarkoituksena on täydentää, ei korvata, koulutetun, pätevän ja empaattisen henkilöstön tekemää arviointia. Tavoitteena on mahdollistaa kärsimyksen järjestelmällisempi ja objektiivisempi havainnointi, kirjaaminen ja arviointi, mutta ei syrjäyttää ammattilaisen arviota. 1 http://ec.europa.eu/environment/chemicals/lab_animals/pdf/consensus%20doc%20on%20severity%20assessment.pdf. 21
Kussakin esimerkissä käsitellään hypoteettista mutta realistista tilannetta. Niissä ei ole tarpeen antaa kaikkia todellisuudessa käytettävissä olevia tietoja, mutta niihin on sisällytetty riittävästi tietoa osoittamaan, miten prosessi toimii. Kuten valmisteluasiakirjassa todetaan, on tärkeää, että vakavuuden arviointi suunnitellaan tarkoin ja sovitetaan kuhunkin lajiin, kantaan ja yksittäisessä laitoksessa tehtävään toimenpiteeseen sopivaksi. Siksi asiantuntijatyöryhmä suosittelee voimakkaasti, että esimerkkien taulukoita ja pistelomakkeita ei käytetä sellaisinaan edes samoissa toimenpiteissä. Kaikkien vakavuuden arviointikäytäntöjen tehokkuus tulisi tarkistaa säännöllisesti, ja käytäntöjä tulisi tarvittaessa uudistaa. Esimerkkejä voidaan tarkistaa, kun kivun, tuskan ja kärsimyksen indikaattoreista saadaan lisää tietoa ja vakavuuden arvioinnin luokittelun lähestymistavat muuttuvat. Esimerkkeihin on kirjattu päivämäärät. Päivitykset löytyvät Euroopan komission verkkosivuilta osoitteesta http://ec.europa.eu/environment/chemicals/lab_animals/interpretation_en.htm. Otamme mielellämme vastaan palautetta esimerkkien hyödyllisyydestä ja ehdotuksia uusista lisättävistä toimenpiteistä. Kommentit voi lähettää osoitteeseen env-laboratory-animals@ec.europa.eu. 22
Sisällysluettelo: Malli 1 syöpätutkimukset..... 24 Malli 1 a ihmisen kasvainsolulinjojen ylläpitäminen immuunipuutteisissa karvattomissa hiirissä...25 Malli 1 b uusien lääkeaineiden vaikutus kasvaimen kasvuun......28 Malli 2 kokeellinen autoimmuuni enkefalomyeliitti (EAE) hiirillä...34 Malli 3 niveltulehdus.....41 Malli 4 aivohalvaus.........49 Malli 5 polyklonaalisten vasta-aineiden tuottaminen kaneissa....... 59 Malli 6 muuntogeenisten eläinten tuottaminen ja ylläpitäminen.....64 Malli GeeniA tm1a(funding)lab....... 65 Malli Tg(GeeniB) Labcode 70 Malli GeeniC tm1a(funding)lab..........72 23
Esimerkkejä vakavuusprosesseista Malli 1 syöpätutkimukset (1 a ja 1 b) Päivitetty viimeksi 5. helmikuuta 2013 1. Eläinmallit syöpätutkimuksessa (1 a ja 1 b) Yleinen asetelma: uusien syöpälääkkeiden arviointi in vivo -menetelmin Syöpä on yksi yleisimmistä kuolinsyistä teollisuusmaissa, ja väestön ikääntyminen lisää väistämättä syövän aiheuttamaa rasitusta. Vuonna 2010 syöpään liittyvän kuoleman todennäköisyys alle 70-vuotiailla oli EU:ssa noin yksi seitsemästä. Syövän hoitoon on siksi kehitettävä uusia ja tehokkaampia lääkkeitä. Tavoitteena on vähentää syövästä aiheutuvaa kuolleisuutta ja parantaa tulevaisuudessa syöpään sairastuvien elämänlaatua. Syövän hoitoon tarkoitettujen uusien lääkkeiden kehittämisessä käytetään tietokonemallintamisen sekä soluviljelyn kaltaisten in vitro -menetelmien lisäksi myös eläinmalleja. Kun yhdisteiden selektiivisyys ja aktiivisuus on varmistettu in vitro -menetelmin, vain toivottuja ominaisuuksia sisältäviä yhdisteitä testataan eläimillä. Sietokykytutkimukset tehdään pienillä eläinryhmillä, jotta suurin siedetty annos ja annostusohjelman sopivuus voidaan selvittää ennen laajempia tehokkuustutkimuksia. Vaikutusten vakavuus eläimillä riippuu käytetyistä malleista ja tutkimuksen tarkoituksesta. Esimerkiksi kasvainsolulinjojen ylläpitämisellä ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta hyvinvointiin edellyttäen, että prosessissa noudatetaan hyvää käytäntöä, eläinten asianmukainen seuranta ja aikaisten inhimillisten päätepisteiden käyttö mukaan luettuina. Metastaasimalleilla tehtävät uusien hoitomuotojen arviointitutkimukset vaikuttavat kuitenkin todennäköisesti hyvinvointiin merkittävämmin, koska kasvaimia kehittyy useita ja sytotoksisilla lääkkeillä on usein haitallisia vaikutuksia. Eläinten hyvinvoinnista ja käytöstä syöpätutkimuksessa on julkaistu useita ohjeistuksia, muun muassa British Journal of Cancer -lehdessä (Workman et al. 2010). Ne sisältävät yksityiskohtaisen katsauksen eläimillä käytettäviin erilaisiin kasvainmalleihin, eläimiin kohdistuviin vaikutuksiin ja kärsimyksen minimointikeinoihin. Tässä annetaan kaksi esimerkkiä, joissa käsitellään syöpätutkimuksen eri vakavuusluokkien eläinmalleja. Viitteet Workman et al. (2010). Guidelines for the welfare and use of animals in cancer research. British Journal of Cancer (2010) 102(11), 1555 1577. Ladattavissa maksutta osoitteesta http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/pmc2883160/pdf/6605642a.pdf. 24
1 a ihmisen kasvainsolulinjojen ylläpitäminen immuunipuutteisissa karvattomissa hiirissä Osa ihmisen kasvainsolulinjoista ei kahdennu luotettavasti viljelyssä, joten ihmisen solulinjoja on ajoittain ylläpidettävä ja tutkittava ksenogeenisessä in vivo -mallissa. Tutkimus 30 karvattoman BALB/C-uroshiiren vasempaan kylkeen injisoidaan ihonalaisesti 10³ HCT 116 -solususpensiota 0,1 millilitrassa suolaliuosta. Eläimiä säilytetään yksittäisilmastoiduissa ryhmähäkeissä, joissa on pehku- ja pesämateriaalia. Eläinten hyvinvointi arvioidaan päivittäin, ja eläimet punnitaan neljän päivän välein. Eläimet palpoidaan kasvainten varalta joka toinen päivä, ja havaittavat kasvaimet mitataan työntömitalla joka toinen päivä. Eläimet lopetetaan 15. päivänä kasvainten kokoamiseksi. Alkuperäinen ennakoiva arviointi sekä erityisten parannusten ja inhimillisten päätepisteiden huomioiminen Mitä tutkimuksessa tehdään eläimille? Immuunipuutteisten hiirten ylläpito Kasvainsolujen ihon alle injisointi Mitä eläimet kokevat? Paljonko Miten kärsimys minimoidaan? kärsimystä voi aiheutua? Mikä voi pahentaa kärsimystä? Haittavaikutukset Menetelmä ja puuttumiset Päätepisteet Eläimet ovat alttiita infektioille. Eläimiä säilytetään Eläimet, joilla ilmenee merkkejä yksittäisilmastoiduissa häkeissä, ja terveysongelmista, lopetetaan. kasvatuskäytännöt on suunniteltu minimoimaan tartuntariski. Eläimiä säilytetään ryhmissä, ja stressiä vähennetään ympäristöä virikkeistämällä. Kasvatusta ja hoitoa tarkistetaan, jos havaitaan merkkejä kärsimyksestä, aggressiivisuudesta tai epänormaalista käytöksestä. Injisointia seuraava hetkellinen epämukavuus. Injisointi suoritetaan vain kerran. Yhdistettä injisoidaan asianmukainen määrä (enintään 0,2 ml). Eläimiä seurataan tiiviisti heti Eläin lopetetaan humaanilla tavalla, jos injisoinnin jälkeen havaitaan lievää vakavampaa kärsimystä tai epämukavuutta, joka ei lakkaa 25
Kasvaimen kasvu Saattaa aiheuttaa epämukavuutta tai vaikuttaa normaaliin käytökseen tai liikkumiseen. Kasvain voi tulehtua tai haavautua (sen ei pitäisi lähettää etäpesäkkeitä). Analyysi injisoinnin jälkeen. Kasvaimen kasvu mitataan joka toinen päivä. Seuranta kattaa asennon, käynnin sekä kasvaimen koon ja kunnon huolellisen havainnoinnin. nopeasti (hyvin harvinaista). Eläin lopetetaan, jos kasvain haavautuu, vaikuttaa normaaliin käytökseen, asentoon tai liikkumiseen tai jos sen läpimitta on yli 1,2 cm (Workman et al. 2010). Eläinten odotetaan kokevan vain LIEVÄÄ epämukavuutta. Ne lopetetaan, jos terveyttä tai hyvinvointia koskevat ongelmat ylittävät tämän tason. Ennakoitu vakavuusluokitus on siksi LIEVÄ. Tämän mallin lopussa on esimerkki täytetystä havainnointilomakkeesta. Kliiniset havainnot Tutkimusta varten laadittiin yksinkertainen pisteytyslomake, jossa keskitytään kasvaimen kokoon, ruumiinpainoon, asentoon ja käyntiin, koska muita kliinisiä merkkejä ei juuri odotettu. Lomakkeessa on tilaa odottamattomien kliinisten merkkien kirjaamiselle vapaan tekstin muodossa. Ei havaittua poikkeavuutta vahvistaa, että eläimet on tarkistettu eikä poikkeavuuksia ole havaittu. Alla on annettu esimerkki. Tulokset Millään eläimistä ei havaittu merkittävää painonmenetystä. Viidellä eläimellä ei havaittu kasvainta. 25 eläimellä kehittyi kasvain kylkeen. Nämä kasvaimet eivät vaikuttaneet normaaliin käytökseen. Suurimman kasvaimen läpimitta oli yksi senttimetri päivänä 14, jolloin eläimet lopetettiin tutkimussuunnitelman mukaisesti kasvainten keräämistä varten. Yhdessä häkissä esiintyi jonkin verran aggressiivista käytöstä ja tappelua: yhdellä eläimellä oli puremahaavoja hännässä ja selässä, joten se siirrettiin yksilöhäkkiin. Haavat desinfioitiin paikallisesti päivittäin, kunnes ne parantuivat, ja eläin pidettiin hengissä toimenpiteen loppuun saakka. 26
Tosiasiallisen vakavuuden arviointi 29 eläintä koki kokeen aikana vain lievää injisoinnista ja kasvaimen kasvusta aiheutunutta tuskaa. Tosiasiallisen vakavuuden katsottiin olevan LIEVÄ. Yhdellä eläimellä oli puremahaavoja, jotka hoidettiin tehokkaasti. Tämä eläin koki jonkin verran enemmän tuskaa aggressiivisuuden seurauksena, mutta tuska ei liittynyt itse toimenpiteeseen. Nämä tapahtumat hoidettiin tehokkaasti, ja tuska minimoitiin. Tämän eläimen kokeman tuskan taso oli kohtalainen, mutta koska tapahtuma ei liittynyt itse toimenpiteeseen, toimenpiteen raportoitavaksi tosiasialliseksi vakavuudeksi arvioitiin LIEVÄ. Esimerkki havainnointilomakkeesta (täytetty hypoteettisen tapauksen perusteella) Kasvaimen kasvatus karvattomissa hiirissä toimenpide- ja havainnointilomake Häkki 1: hiiret 1 5 Päivämäär ä Toimenpide Kasvaimen koko (cm) Paino (g) Kliiniset havainnot asennon ja käynnin huolellinen tarkistus 28.2. Injisointi ihon alle 1: 21 2: 22 3: 21 4: 22 5: 22 Ei merkkejä hyvinvointiin liittyvistä ongelmista injisoinnin jälkeen. 1.3. Ei havaittua poikkeavuutta. 2.3. Palpointi Ei havaittua poikkeavuutta. 3.3. Ei havaittua poikkeavuutta. 4.3. Palpointi 1: 21 2: 22 3: 21 4: 22 5: 22 Ei havaittua poikkeavuutta. 5.3. Ei havaittua poikkeavuutta. 6.3. Palpointi Ei havaittua poikkeavuutta. 7.3. Hieman aggressiivista käytöstä, ei näkyviä haavoja. 8.3. Kasvaimen 1: 0,1 1: 21 Hiirellä 1 oli puremahaavoja hännässä ja selässä 27
mittaaminen 2: 0,1 3: 0,1 4: ei kasvainta 5: 0,2 2: 22 3: 21 4: 22 5: 22 paikallishoito ja siirto yksilöhäkkiin. Yksin säilytettävällä hiirellä oli pesäkoppi, mutta muiden neljän hiiren häkistä koppi poistettiin mahdollisen aggressiivisuusvaikutuksen vuoksi. 9.3. Hiiren 1 haavat desinfioitu ja paranevat hyvin. Muiden eläinten välillä ei havaittavissa aggressiivisuutta. 10.3. Kasvaimen mittaaminen Hiiren 1 haavat desinfioitu. 1: 0,2 2: 0,1 3: 0,1 4: ei kasvainta 5: 0,2 11.3. Hiiren 1 haavat desinfioitu. 12.3. Kasvaimen Hiiren 1 haavat parantuneet, desinfiointi lopetettu. mittaaminen 1: 0,4 2: 0,3 3: 0,3 4: ei kasvainta 5: 0,5 1: 22 2: 22 3: 21 4: 21 5: 23 13.3. Ei havaittua poikkeavuutta. 14.3. Lopettaminen ja kasvainten kerääminen 1 b uusien lääkeaineiden vaikutus kasvaimen kasvuun monivaiheinen toimenpide Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida uusien lääkeaineiden vaikutusta kasvainsolujen kasvun vähentämiseen tai pysäyttämiseen. Kasvaimen on oltava riittävän suuri ennen hoidon aloittamista (yleensä 0,5 senttimetrin läpimitta riittää). Tutkimuksen keston vuoksi osa kasvaimista voi kehittyä läpimitaltaan jopa 1,2-senttisiksi, useimmiten kantaja-ainetta saaneessa kontrolliryhmässä. Sytotoksiset lääkkeet vaikuttavat usein haitallisesti hyvinvointiin. 28