Energiamarkkinavirasto. Sähkön jakeluverkkotoiminnan laajenemisen kustannusvaikutuksiin liittyvä konsulttityö 24.5.2004

Energiamarkkinavirasto Sähkön jakeluverkkotoiminnan laajenemisen kustannusvaikutuksiin liittyvä konsulttityö 24.5.2004

Energiamarkkinavirasto Sähkön jakeluverkkotoiminnan laajenemisen kustannusvaikutuksiin liittyvä konsulttityö 24.5.2004 PA Knowledge Limited 2004 Raporttinro: Lähettäjä: Dnro 51/25/2004 Akke Kuusela PA Consulting Group Business Park Quartetto Talo Cello, 3. krs Linnoitustie 2 B FIN-02600 Espoo Puh: (09) 530 570 Fax: (09) 530 574 40 www.paconsulting.com Versio: 1.0

SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 1-1 2. Häviöiden tarkastelu 2-1 2.1 Häviöiden suuruuden määrittäminen 2-1 2.2 Häviöiden hinnan määrittäminen 2-1 2.3 Häviöille asettava tehostamisvaatimus 2-2 3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu 3-1 3.1 Muiden operatiivisten kustannusten kehittyminen 1999-2002 3-1 3.2 Operatiivisten kustannusten riippuvuus jakeluverkkotoiminnan kasvusta 3-1 3.3 Malli jakeluverkkotoiminnan kasvun kuvaamiseen 3-2 3.4 Tehdyt analyysit verkon laajuuden ja muiden operatiivisten kustannusten kehityksestä 3-4 4. Ehdotettava malli kasvun huomioon ottamiseksi 4-1 5. Asiantuntijahaastattelut 5-1 5.1 Yhtiöiden kasvun luonne viime vuosina 5-1 5.2 Kustannusten kehittyminen 5-1 5.3 Miten PA:n esittämä malli toimii 5-2 5.4 Haastateltavien muut viestit EMV:lle 5-3 6. Yhteenveto ja suositukset 6-1 7. Viiteluettelo 7-1 LIITE A: Tarkemmat analyysit EMV:n tilastoaineistolla A-1 LIITE B: Analyysit PA:n omalla tietoaineistolla B-1 LIITE C: EMV:n tunnuslukuihin perustuvien ekvivalenttien määrittäminen C-1 LIITE D: Haastatteluiden yhteenvedot D-1 LIITE E: Yrityskohtaiset verkkoliiketoiminnan laajenemista kuvaavat kasvut 1999-2002 E-1 iii Energiamarkkinavirasto.24.5.2004

1. JOHDANTO Tässä raportissa kuvataan Energiamarkkinaviraston (EMV) toimeksiannosta tehtyä selvitystä siitä, mitkä ovat merkittävimmät kustannusajurit yrityksen toiminnan laajuuden muuttuessa ja miten ne vaikuttavat operatiivisiin kustannuksiin. Taustalla on Euroopan Unionin uusi sähkön sisämarkkinadirektiivi (2003/54/EY), joka aiheuttaa muutoksia sähköverkkotoiminnan hinnoittelun valvontaan ja sitä koskevaan lainsäädäntöön. Direktiivi muun muassa edellyttää, että sääntelyviranomaisen on asetettava tai hyväksyttävä ennen niiden voimaantuloa ainakin ne menetelmät, joita käytetään sähkönjakelutariffien laskennassa. Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti helmikuussa 2003 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida ja ehdottaa kohtuullisuusvalvontaa koskevia muutoksia. Työryhmän antoi valvonnan kehittämistä koskevat suuntaviivat raportissaan marraskuussa 2003. Raportissaan työryhmä ehdottaa, että jokaiselle verkonhaltijalle annettaisiin aina ennen kunkin 3-5 vuoden valvontajakson alkua hinnoittelua koskeva metodologiapäätös, jossa määritellään mm. jokaiselle yritykselle valvontajakson ajaksi yrityskohtainen tehostamistavoite, johon voi sisältyä myös tuottavuuden kasvun huomioon ottava toimialan yleinen tehostamistavoite. Vaikka ensimmäisellä valvontajaksolla ei aseteta yleistä tehostamisvelvoitetta, EMV:n tarkoituksena on asettaa yleinen, jokaista jakeluverkonhaltijaa koskeva tehostamistavoite jo ensimmäiselle valvontajaksolle (vuosille 2005 2007). Luonnos yleiseksi tehostamistavoitteeksi julkaistiin Energiamarkkinaviraston luonnoksessa sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivoiksi vuosille 2005 2007 (20.1.2004 Dnro 9/421/2004). Luonnoksen mukaan Energiamarkkinavirasto on määrittänyt ensimmäiselle valvontajaksolle 1,3 % suuruisen vuotuisen yleisen tehostamistavoitteen. Ensimmäisellä valvontajaksolla yleinen tehostamisvaatimus asetetaan verkonhaltijan kontrolloitavissa oleville operatiivisille kustannuksille. Koska esitetty tehostamisvaatimus ilmaistaan prosentuaalisena muutoksena, tulee lisäksi määritellä myös kustannusten lähtötaso, johon tehostamistavoite sidotaan. Luonnoksessa esitetyn perusteella Energiamarkkinavirasto soveltaa lähtötasona vuosien 2000 2003 vahvistetuissa erityissä verkkotoiminnan tilinpäätöksissä esitettyjen vastaavien kustannuserien summien keskiarvoa. Esitetty tehostamisvaatimus kohdistuu kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Yhtenä oletuksena on ollut, että valtaosalla sähkön jakeluverkkotoimintaa harjoittavista yrityksistä toiminnan laajuus ei enää merkittävästi muutu. Koska tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kuin poikkeustapauksissa, toiminnan laajuuden muuttumisen aiheuttama operatiivisten kustannusten muutos tulee ottaa huomioon määriteltäessä yrityksen tehostamistavoitetta. 1-1

1. Johdanto Konsulttityön määrittely Konsulttityön tarkoituksena on esittää lausunto siitä, millainen kustannusvaikutus sähkön jakeluverkkotoiminnan laajuuden muutoksilla on yritysten kontrolloitaviin operatiivisiin kustannuksiin. Lausunnon tulee sisältää ainakin seuraavat selvitykset: 1. Pohdinta siitä, mitkä ovat merkittävimmät kustannusajurit yrityksen toiminnan laajuuden muuttuessa, ts. minkä tekijöiden muutos vaikuttaa verkkotoiminnan operatiivisiin kustannuksiin eniten (johtopituus, siirretty energiamäärä, käyttäjämäärä, sähköasemien tai muuntamoiden lukumäärä jne.). 2. Esitys siitä, kuinka paljon kunkin kustannusajurin muutos vaikuttaa yritysten kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin keskimäärin (toiminnan laajenemisen kustannuskerroin), ja mihin kustannuseriin tämä muutos kohdistuu (käyttö-, kunnossapito-, asiakaspalvelu- ym. kustannukset). Esimerkiksi, jos siirretty energia lisääntyy yhden GWh:n vuodessa, miten paljon yrityksen kustannusten voidaan olettaa lisääntyvän keskimäärin? Kustannusajureita määritettäessä tulee ottaa huomioon, että niiden täytyisi ainakin alkuvaiheessa perustua Energiamarkkinaviraston nykyisin keräämiin tunnuslukuihin. Lausunnossa voidaan myös esittää ehdotus siitä, mitä uusia tunnuslukuja tulisi jatkossa kerätä toiminnan laajuuden ja sitä vastaavien kustannusten muutosten arvioimiseksi. Lausunnon laatiminen edellyttää tutustumista Suomessa käytettävään sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmään sekä tehostamistavoitteen asemaan ko. menetelmässä. Lausunto tulee laatia ottaen huomioon se hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmä, jota Suomessa ryhdytään 1.7.2004 lukien noudattamaan ja jonka osaksi ao. tehostamistavoite tulee. Lausuntoa laadittaessa tulee ottaa huomioon, että luotavan järjestelmän tulee olla riittävän helppokäyttöinen ja yksinkertainen. 1-2

2. HÄVIÖIDEN TARKASTELU EMV:n määritelmän mukaan häviöiden hankinta kuuluu vaikutettavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin (jatkossa operatiiviset kustannukset). Näin ollen tehostamisvaatimus kohdistuisi myös niihin. Toiminnan laajuuden muutosten vaikutuksia tarkastellessa ainoa merkittävä häviöiden kustannusajuri on lyhyellä tähtäimellä siirretty energia sekä häviösähkön hankintahinta. Verkon laajenemisen vaikutukset häviöihin ovat erittäin pienet ja monissa tapauksissa verkon kehittäminen jopa pudottaa häviöiden määrää. Näissä tarkasteluissa häviöitä on lähestytty selvittämällä asiaa kirjallisuudesta sekä analysoimalla EMV:n tilastoja, joista häviöiden kustannukset löytyvät vuosilta 1997-2002. 2.1 HÄVIÖIDEN SUURUUDEN MÄÄRITTÄMINEN Verkostohäviöt voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, tyhjäkäyntihäviöihin, jotka ovat riippuvaisia lähinnä jännitetasosta, sekä kuormitushäviöihin, jotka ovat verrannolliset virran toiseen potenssiin. Häviöiden suuruuden tarkan määrittämisen esteenä on toisaalta verkoston energiataseen tarkan määrittämisen vaikeus ja toisaalta verkostolaskennan riittämättömät lähtötiedot ja tästä seuraava laskennan epätarkkuus. Häviöiden tarkempaa määrittämistä on käsitelty muun muassa Helsingin Energialle ja Vantaan Energia Oy:lle tehdyissä diplomitöissä /2/, /3/. Näissä molemmissa selvityksissä päädyttiin siihen, että häviöiden arvioinnissa on tähän saakka ollut tiettyä epätarkkuutta ja häviöiden määrittämismenetelmää on tarkennettu sen seurauksena. Samansuuntaisia selvityksiä on tehty muissakin sähköyhtiöissä /7/ ja tällä hetkellä jakeluverkon häviöt pystytään määrittämään aikaisempaa tarkemmin. Tyhjäkäyntihäviöt ovat tyypillisesti n. 25-40 % jakeluverkoston häviöistä /1/, /2/, /3/. Tyhjäkäyntihäviöt muodostuvat pääosin pää- ja jakelumuuntajien tyhjäkäyntihäviöistä. Tämä osuus on siis riippuvainen jännitetasosta, jolloin se kasvaa lähinnä verkoston muuntajakapasiteetin kasvun myötä. Kuormitushäviöt muodostavat valtaosan jakeluverkoston häviöistä. Nämä häviöt ovat riippuvaisia virran neliöstä ja näin ollen likimain tehon neliöstä. Häviöiden suuruuden määrittämisen menetelmät ovat kehittyneet ja nykyisin yhtiöiden määrittämät häviömäärät alkavat olla varsin hyvälaatuisia. Suomessa jakeluverkon häviöt ovat kansainvälisessä vertailussa varsin alhaisella tasolla, joten erityisiä paineita häviösähkön määrän valvontaan ei ole. Kinnusen tutkimuksessa /4/ on kuitenkin esitetty malli, jolla kohtuullisen karkeisiin lähtötietoihin perustuvalla mallilla EMV voisi tarkastella asiaa. 2.2 HÄVIÖIDEN HINNAN MÄÄRITTÄMINEN EMV:n tavoite häviökustannusten kohtuullisen tason määrittämiseksi perustuu sekä häviöiden määrän että hankintakustannusten tason arviointiin. Tällöin häviösähkön suuruus ja ajallinen vaihtelu tulee pystyä selvittämään ja samoin pitää määritellä häviösähkön kohtuullinen hankintahinta /4/. Markkinaperusteista hintaa voidaan pitää kohtuullisena hintatasona häviöitä ostettaessa. Kinnusen tutkimuksessa /4/ havaittiin, että eri tyyppisten verkkoyhtiöiden häviökuormituskäyrät eivät poikenneet toisistaan niin paljoa, että häviöiden erilaisilla ostotavoilla olisi ollut merkittäviä vaikutuksia häviökustannusten keskihintaan. Tämän perusteella EMV:n olisi mahdollista käyttää häviökustannuksen vertailuhinnan määrittämiseksi referenssityyppistä häviökuormituskäyrää. 2-1

2. Häviöiden tarkastelu 2.3 HÄVIÖILLE ASETTAVA TEHOSTAMISVAATIMUS Osana vaikutettavissa olevia operatiivisia kustannuksia häviöiden hankintakustannuksille oli tarkoitus asettaa tehostamisvaatimus /5/. Tämän tehostamisvaatimuksen asettamista vaikeuttaa se, että hankintakustannukset ovat riippuvaisia lähinnä kahdesta tekijästä, jotka kummatkin ovat riippumattomia yhtiön omasta toiminnasta. Häviöiden hinta määräytyy jatkossa selkeämmin markkinahinnan mukaan, kun yhtiöt joutuvat sähkön sisämarkkinadirektiivin *) ja sitä myöden uudistuvan sähkömarkkinalain vaatimuksesta kilpailuttamaan häviösähkön hankintansa tai osoittamaan, että se on hankittu markkinahintaan. Häviöiden määrä on taasen riippuvainen sähkön käytön määrästä ja sen ajallisesta jakaumasta ja ajallinen jakauma vaikuttaa edelleen myös häviöiden keskimääräisen hintaan. Alla olevassa taulukossa havainnollistuu se, että esim. vuonna 2000 häviöiden määrässä ja hinnassa on ollut erittäin suuria eroja eri yhtiöiden välillä. Taulukko 1: Yhteenveto Suomessa toimivien jakeluverkkoyhtiöiden verkostohäviöistä ja häviöiden keskimääräisestä hinnasta vuodelta 2000. /4/ Häviö-% Häviöiden hinta (c/kwh) Maksimi 12,40 7,0 Minimi 0,21 0,8 Keskiarvo 4,53 2,7 Keskihajonta 2,28 1,1 Häviöiden hankinnan periaatteet ovat olleet murroksessa viime vuosina. Hankinnassa on lähestytty markkinahintaa ja jatkossa sähkön sisämarkkinadirektiivin vaatimuksesta hankinta joudutaan kilpailuttamaan. Näin ollen häviöiden hankintahinta tulee olemaan tekijä, johon jakeluverkonhaltija ei pysty omilla toimilla vaikuttamaan kuin marginaalisesti. Häviöiden määrittelyn periaatteet ovat viimevuosina vaihdelleet, mutta yritykset ovat tarkentaneet häviöiden määrittämisperiaatteita /2/, /3/, /7/. Tämän vuoksi määrittämisperiaatteet ovat lähestymässä toisiaan. Jakeluverkonhaltija ei näin ollen jatkossa pysty omilla toimilla juurikaan vaikuttamaan häviökustannuksiin, sillä verkoston mitoituksen ja käyttöperiaatteiden vaikutus on varsin pientä ja lyhyellä tähtäimellä vaikutukset ovat häviävän pieniä. Näistä syistä johtuen ei ole mielekästä asettaa häviöille tehostamisvelvoitetta. Vaikka häviökustannuksille ei jatkossa asettaisikaan tehostamisvaatimusta, EMV:n kannattaa seurata häviökustannusten kehitystä. Häviösähkön hankintahinnan kohtuullisuuden seurannassa EMV voi hyödyntää Kinnusen tutkimuksessa /4/ esitettyä yksinkertaistettua häviösähkön hinnan määrittämismenetelmää, mikä antaa hyvän indikaation häviöiden hankinnan markkinahinnan tasosta. Häviöiden määrää EMV voisi seurata tarkkailemalla jakeluverkonhaltijoiden häviöiden kehittymistä toisaalta aikasarjana ja toisaalta vertaamalla samanluonteisten yhtiöiden häviöiden kehittymistä. *) Sähkön sisämarkkinadirektiivi /9/, artikla 14, kohta 5: Jakeluverkonhaltijoiden on hankittava verkkonsa energian hävikin kattamiseksi käytettävä energia ja varakapasiteetti avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti aina kyseistä tehtävää täyttäessään. Tämä vaatimus ei vaikuta ennen 1 päivää tammikuuta 2002 tehtyjen sopimusten mukaisesti hankitun sähkön käyttöön. 2-2

3. MUIDEN VAIKUTETTAVISSA OLEVIEN OPERATIIVISTEN KUSTANNUSTEN TARKASTELU Kontrolloitaviin operatiivisiin kustannuksiin kuuluvat EMV:n määritelmän mukaan eriytetystä tuloslaskelmasta seuraavat erät: Aineet, tarvikkeet ja energiaostot Varastojen lisäys tai vähennys Eriytetyn verkkotoiminnan sähkönostot Henkilöstökulut Vuokrat (pois lukien maksetut verkkovuokrat) Muut vieraat palvelut (pois lukien maksut toisille verkonhaltijoille) Muut kulut Näistä eriytetyn verkkotoiminnan sähkönostot eli häviösähkön ostot on tarkasteltu edellisessä kappaleessa. Niitä kontrolloitavia operatiivisia kustannuksia, joista häviösähkön ostot on poistettu, kutsutaan tästä eteenpäin muiksi operatiivisiksi kustannuksiksi. Tästä kuluryhmästä selkeästi suurin kuluerä on henkilöstökulut, vaikka jakauma vaihtelee huomattavasti yhtiöstä toiseen. 3.1 MUIDEN OPERATIIVISTEN KUSTANNUSTEN KEHITTYMINEN 1999-2002 EMV on kerännyt jakeluverkkoyhtiöiden eriytetyt tilinpäätökset ja tunnusluvut kattavasti vuodesta 1998 lähtien. Operatiivisten kustannusten kehittymistä on tarkasteltu pääosin tämän tilastoaineiston pohjalta. Lisäksi osassa tarkasteluja on hyödynnetty PA:n tekemissä tutkimuksissa kertynyttä aineistoa vuosien 1999-2002 operatiivisista kustannuksista ja verkon laajuudesta. Operatiivisia kustannuksia tarkasteltiin ajanjaksolla 1999-2002, koska sitä vanhemman aineiston laatu ja vertailtavuus on erittäin huonoa. Muut operatiiviset kustannukset ovat tarkasteluajanjaksolla pudonneet keskimäärin yli 4 %. Tämän selittää lähinnä 2000-2002 tapahtunut yhteensä 9 % pudotus, sillä vielä välillä 1999-2000 kustannukset olivat tilastojen mukaan nousussa. Haastattelujen perusteella pudotus on johtunut erityisesti kahdesta syystä. Toisaalta investointeihin liittyviä kustannuksia on alettu aktivoimaan aiempaa johdonmukaisemmin ja toisaalta toimintaa on tehostettu. Koska muutos on ollut monissa tapauksissa melko suuri, on oletettavaa, että useissa yhtiöissä on tehty molempia toimenpiteitä yhtä aikaa. 3.2 OPERATIIVISTEN KUSTANNUSTEN RIIPPUVUUS JAKELUVERKKOTOIMINNAN KASVUSTA EMV:n sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivoissa /5/ tehostamisvaatimus kohdistuu kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Yhtenä lähtöoletuksena on ollut, että valtaosalla sähkön jakeluverkkotoimintaa harjoittavista yrityksistä toiminnan tuotokset (myös laajuus) ei enää merkittävästi muutu. Koska tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kuin poikkeustapauksissa, toiminnan laajuuden muuttumisen aiheuttama operatiivisten kustannusten muutos tulee ottaa huomioon määriteltäessä yrityksen tehostamistavoitetta. Verkkoliiketoiminnan tuotoksia ei voida yksiselitteisesti määrittää. EMV:n aikaisemmin käyttämässä DEA-mallissa tuotokset olivat siirretty energia ja sähkön laatu (kokonaiskeskeytysaika). Ympäristötekijöitä asiakasmäärää ja kokonaisjohtopituutta voidaan pitää myös tuotoksena. Kun tarkastellaan jakeluverkkotoiminnan laajenemisen vaikutuksia, näitä tuotoksia ei voida sellaisenaan hyödyntää. Operatiiviset kustannukset ovat 3-1

3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu riippuvaisia monista muistakin tekijöistä, kuin verkkoliiketoiminnan laajuudesta ja sen muutoksesta. Tämä tekee yksin kasvun vaikutuksen esille saamisen vaikeaksi. Tässä selvityksessä verkkoliiketoiminnan kasvua kuvaaviksi tekijöiksi valittiin verkon laajuus verkon komponenttien ja asiakaslukumäärän kautta määritettynä. Tämä lähestymistapa on esitelty tarkemmin kappaleessa 3.3. Lisäksi tarkasteltiin sitä, miten siirretyn energian määrää voisi hyödyntää kustannusajurina, mutta sen käyttö osoittautui hankalaksi. Tutkimuksen yhteydessä tehdyissä haastatteluissa /7/ kartoitettiin paitsi verkkoliiketoiminnan kasvuun liittyviä operatiivisten kustannusten ajureita myöskin muita kustannusten suuruuteen vaikuttavia tekijöitä. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että suurimpia muutoksia operatiivisiin kustannuksiin ovat aiheuttaneet muutokset kirjaamiskäytännöissä, urakoinnin ulkoistamisen vaikutukset sekä toiminnan tehostaminen. Yksin kirjaamiskäytäntöjen muutokset ovat voineet aiheuttaa jopa parinkymmenen prosentin pudotuksen muihin vaikutettavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Samanaikainen ulkoistaminen ja toimintojen tehostaminen vain korostavat muutosta. Yleisesti ottaen kirjaamiskäytännöt ovat muuttuneet muutamana viime vuonna merkittävästi. Investointeihin liittyvät kuukausipalkkaisten työt on aiempaa selkeämmin aktivoitu ja suunnitelmalliset kunnossapitotyöt aktivoidaan aiempaa kattavammin. Nykyään investointeihin liittyvä verkonsuunnittelu sekä maastosuunnittelu aktivoidaan useimmissa yhtiöissä. Urakoinnin ulkoistaminen myös siirtää aiemmin kuluiksi kirjautuneita kustannuksia investoinneiksi. Useimmissa yhtiöissä on toimintaa tehostettu jo pidemmän aikaa. Tehostamistoimien intensiivisyys on kuitenkin vaihdellut merkittävästi riippuen siitä, minkälaisia ulkoisia ja sisäisiä paineita tehostamiselle on ollut. Kaikki yhtiöt ovat joka tapauksessa hyödyntäneet luonnollista poistumaa toiminnan tehostamisen keinona. Liitteessä D on esitetty laajempi yhteenveto haastatteluissa esille tulleista operatiivisiin kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä. 3.3 MALLI JAKELUVERKKOTOIMINNAN KASVUN KUVAAMISEEN Muiden operatiivisten kustannusten on tarkasteluissa oletettu olevan riippuvaisia jakeluverkon laajuudesta ja asiakaslukumäärästä. Tarkastelunäkökulmaksi valittiin niin sanottu verkkovolyymimalli, jonka PA on kehittänyt Tanskassa /6/ ja jota on kehitetty edelleen Suomen olosuhteita paremmin vastaavaksi /8/. Verkkovolyymimallissa verkon komponentteja pidetään kustannustekijöinä. Yhtenä komponenttina on asiakas, jolloin malli ottaa huomioon myös asiakaslukumäärästä johtuvan kustannusrasitteen. verkon komponentteja voidaan pitää kustannustekijöinä Tarjottava palvelu Tietyn kokoisen verkon käyttö ja ylläpito siihen liitetylle asiakaskunnalle Kustannustekijät verkon komponentit asiakkaat Kuva 1. Verkkovolyymimallissa verkon komponentteja voidaan pitää kustannustekijöinä. 3-2

3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu Verkon volyymi on määritetty ekvivalenttina verkon volyyminä. Kullakin verkoston komponentilla on oma ekvivalenttiarvonsa per pituus tai kappalelukumäärä. Myös sähkönkäyttöpaikkojen lukumäärä on otettu huomioon. Ekvivalenttien suhteet on määritetty kunkin komponentin aiheuttamien operatiivisten kustannusten suhteiden kautta. PA:n malli on oman kehitystyön tulos. Taustalla on toisaalta PA:n 1990-luvun benchmarkingmalli ja toisaalta 1999-2000 tehty PA:n tanskalainen tehokkuuden mittausmalli /6/. Tanskalainen malli perustui konsulttien johdolla määritettyihin kustannusajureihin. Kustannusajurit testattiin verkkoyhtiöissä todellisista kustannuksista toimintopohjaisen kustannuslaskennan periaatteita noudattaen. Näin voitiin eliminoida kulujen ja investointien kirjaamiskäytäntöjen erot. Kustannusajurit testattiin tällä aineistolla ja niistä valittiin ne, joiden vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi testattiin erilaisia ympäristömuuttujia, joista ainoaksi merkittäväksi jäi taajamajakelun osuuden vaikutus. Koska tässä selvityksessä yhtiöitä verrataan itseensä, ei taajamakorjausta ole katsottu tarpeelliseksi käyttää. Edellä mainituista benchmarkinmalleista syntynyt tietämys on yhdistetty vuonna 2002 Senerin tutkimuksessa. Mallien tietojen yhdistämisellä saatu PA:n nykymalli testattiin vuonna 2002 neljässä jakeluverkkoyhtiössä. Yhtiöt tarkistivat omien kustannustietojensa pohjalta, ovatko kertoimet tasapainoiset. Toisaalta heidän tiedoillaan tehtiin alustavat tarkastelut siitä, toimiiko benchmarkingmalli odotetulla tavalla. Molemmat tarkastelut tukivat sitä, että mallin kertoimet antavat kohtuullisen hyvän kuvan verkon eri komponenttien aiheuttamien kustannusten suhteellisista eroista. 400/110 kv 110 kv 110/20 kv 20 kv 20/0,4 kv 0,4 kv Verkon ekvivalentti 110 kv kenttä 15 110 kv ilmajohto 3 110 kv kaapeli 16 110 kv kenttä 15 110/20 kv muuntaja 23 20 kv kenttä 6 20 kv ilmajohto 1 20 kv kaapeli 0,9 muuntamo pylväs 0,3 - - koppi/rakennus 1 0,4 kv ilmajohto 0,6 0,4 kv kaapeli 0,6 asiakas 0,04 Kuva 2. PA:n verkkovolyymimallin kertoimet /8/. Tarkasteluissa käytettiin PA:n alkuperäisiä kertoimia, kun analyysejä tehtiin PA:n omien tutkimusten aineiston pohjalta. Tällöin oli käytettävissä riittävät lähtötiedot. Koska EMV:llä on tällä hetkellä käytössä tätä huomattavasti suppeampi joukko tunnuslukuja, luotiin PA:n mallin pohjalta EMV:n tunnuslukuihin perustuvat kustannusajurit ja niiden ekvivalentit. Näitä uusia ekvivalentteja hyödynnettiin, kun tarkasteluja tehtiin EMV:n tilastoaineiston pohjalta. Muunnos tehtiin siten, että PA:n mallissa olevien, mutta EMV:n tunnusluvuista puuttuvien kustannusajurien painoarvo jaettiin käytössä oleville EMV:n tunnusluvuille oheisen kuvan 3 mukaisesti. Kunkin kustannusajurin painoarvo saatiin PA:n omien tutkimusten aineistosta ja se määritettiin kaikkien vuonna 2003 mukana olleiden 44 jakeluverkon- 3-3

3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu haltijan verkon keskimääräisen jakauman mukaan (kts. myös liite C). Verkon jakauma laskettiin verkon komponenttien määrän tai pituuden ja verkon ekvivalenttien avulla. Näin määritettiin uudet verkon ekvivalentit, jotka normeerattiin niin, että yhden keskijänniteavojohtokilometrin kerroin on 1 ja muut suhteutettiin siihen. 400/110 kv 110 kv 110/20 kv 20 kv 20/0,4 kv 0,4 kv PA:n mallin ekvivalentti EMV:n tunnusluvun 110 kv kenttä 15 ekvivalentti 110 kv ilmajohto 3 110 kv ilmajohto 4,2 110/20 kv muuntaja 23 110 kv kaapeli 16 110 kv kenttä 15 110 kv kaapeli 23 20 kv kenttä 6 20 kv ilmajohto 1 20 kv kaapeli 0,9 muuntamo pylväs 0,3 - - koppi/rakennus 1 0,4 kv ilmajohto 0,6 0,4 kv kaapeli 0,6 asiakas 0,04 20 kv ilmajohto 1 20 kv kaapeli 0,9 0,4 kv johto 0,53 asiakas 0,025 Kuva 3. EMV:n tunnuslukuihin sidotut verkon ekvivalentit. Sähköasemien yläjännitepuolen komponentit on jyvitetty 110 kv johdoille ja päämuuntajat sekä alajännitepuolen komponentit keskijänniteverkolle. Muuntamot on jyvitetty pienjänniteverkolle. Haastatteluissa /7/ kysyttiin jakeluverkkoyhtiöiden asiantuntijoilta, miten hyvin toisaalta PA:n oman mallin ekvivalentit ja toisaalta EMV:n tunnuslukuihin perustuvat ekvivalentit kuvaavat verkon laajuutta. Verkon laajuudella tarkoitettiin tässä yhteydessä verkon laajuutta suhteessa sen aiheuttamaan operatiivisten kustannusten rasitteeseen. Asiantuntijat totesivat, että yleiskuvaltaan PA:n ekvivalentit näyttävät olevan oikeassa suhteessa toisiinsa. Yksi haastateltavista epäili, että 110 kv ilmajohdon ja sähköaseman komponenttien ekvivalentit ovat liian suuria. EMV:n tunnuslukuihin perustuvien ekvivalenttien suurin puute on se, ettei niissä ole mukana sähköasemia. Myös muuntamoiden puuttuminen todettiin puutteeksi. Mielipiteen muodostamista vaikeutti se, että yhtiöissä ei ole käytettävissä kustannuslaskennan tietoja näin yksityiskohtaisella jaolla. 3.4 TEHDYT ANALYYSIT VERKON LAAJUUDEN JA MUIDEN OPERATIIVISTEN KUSTANNUSTEN KEHITYKSESTÄ Verkon ekvivalenttien toimivuutta tarkasteltiin suorittamalla tarkistuslaskentoja PA:n omista tutkimuksista kertyneellä aineistolla. Kustannukset korreloivat hyvin verkon volyymin kanssa, kun tarkasteltiin eri kokoisia yhtiöitä, jotka toimivat saman luonteisessa ympäristössä. Koska operatiiviset kustannukset ovat viime vuosina vaihdelleet voimakkaasti, ei yhtiöiden kustannusten ja verkon laajuuden välillä ollut korrelaatiota tarkasteltuina vuosina, kun yhtiön perättäisiä vuosia vertailtiin toisiinsa. Näin ollen olettamukselle verkon koon kasvun ja operatiivisten kustannusten kasvun yhteydestä ei saatua tukea tilastoaineistoon perustuvalla analyysillä. Tämän vuoksi jakeluverkkoyhtiöissä tehdyt haastattelut nousivat tärkeään rooliin asiaa tarkasteltaessa. Operatiiviset kustannukset ovat eri yhtiöissä kehittyneet hyvin poikkeavasti vuosina 1999-2002. Erityisesti vuodesta 2001 vuoteen 2002 kustannusten kehitys on poikennut erittäin paljon yhtiöstä toiseen, kuten kuvasta 4 voidaan havaita. 3-4

3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu Jakeluverkkoyhtiöiden muiden operatiivisten kustannusten muutos v. 2001-2002 Kasvu 2001-2002 (%) 100,0 % 80,0 % 60,0 % 40,0 % 20,0 % 0,0 % -20,0 % 1 minimi -53 % alin 10 % -25,9 % alakvartiili -16,2 % mediaani -5,3 % yläkvartiili 3,9 % ylin 10 % 13,0 % maksimi 80,6 % 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82 85-40,0 % -60,0 % Kuva 4. Jakeluverkkoyhtiöiden muiden operatiivisten kustannusten muutos vuodesta 2001 vuoteen 2002. Hajonta on erittäin suurta ja keskimäärin kustannukset putosivat 7 %. Tarkastelu tehty EMV:n tilastoaineistolla. Jakeluverkkoyhtiöiden verkoston laajuuden muutos v. 2001-2002 Kasvu 2001-2002 (%) 10,0 % 5,0 % 0,0 % -5,0 % 1 minimi -14 % alin 10 % -0,5 % alakvartiili 0,5 % mediaani 0,9 % yläkvartiili 1,7 % ylin 10 % 2,6 % maksimi 5,6 % 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82 85-10,0 % -15,0 % Kuva 5. Jakeluverkkoyhtiöiden verkon laajuuden muutos vuodesta 2001 vuoteen 2002. Selkeästi valtaosalla toiminnan laajuus on ollut kasvussa keskimääräisen kasvun ollessa 0,6 %. Tarkastelu tehty EMV:n tilastoaineistolla. Kun kustannukset ovat olleet putoamaan päin, niin verkon laajuus ja siirretty energia ovat olleet kasvamaan päin. Vuodesta 1999 vuoteen 2002 verkon kasvu on ollut keskimäärin 0,6 % vuodessa. Kasvu on kuitenkin vaihdellut jonkin verran yhtiöstä toiseen. 3-5

3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu Yhtiöiden muut operatiiviset kustannukset ovat heittelehtineet vuodesta toiseen ja yleisenä trendinä on ollut kustannusten laskusuunta. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että verkoston laajuuden muutoksien ja muiden operatiivisten kustannusten välillä ei ole löydettävissä tilastollista korrelaatiota. Kuvassa 6 on esitetty ristiintaulukoituna kahden edellisen kuvan ilmiöt, mikä osoittaa korrelaation olevan erittäin heikko ja olevan riippuvainen muutamasta yhtiöstä, joiden verkoston laajuus näyttäisi pienentyneen. Näissä yhtiöissä lähinnä alueverkkoa on siirretty pois omasta hallinnasta tai jakelualueessa on tapahtunut pieniä tarkennuksia, jolloin asiakasmäärä ja johtopituudet ovat saattaneet hiukan pudota ja samalla operatiiviset kustannukset ovat hiukan pudonneet. Tarkastelussa on mukana 86 yhtiötä, kun joukosta on karsittu ne, joiden tiedot ovat olleet puutteellisia, toiminnan luonne on muuttunut merkittävästi yritysjärjestelyjen yhteydessä tai kustannuksissa on tapahtunut niin suuri kasvu tai pudotus, että tällaisella tarkastelujaksolla sen ei pitäisi olla mahdollista (yli 50 %). Muiden operatiivisten kustannusten muutoksen verkoston laajuuden muutoksen suhteen v. 2001-2002 40,0 % 30,0 % Kustannusten muutos (%) 20,0 % 10,0 % 0,0 % -15,0 % -10,0 % -5,0 % 0,0 % 5,0 % 10,0 % -10,0 % -20,0 % -30,0 % -40,0 % y = 3,0129x - 0,0796 R 2 = 0,1868-50,0 % Verkoston laajuuden muutos (%) Kuva 6. Muiden operatiivisten kustannusten muutos taulukoituna ristiin verkoston laajuuden muutoksella. Verkoston laajuus on määritetty EMV:n tunnuslukuihin perustuvilla ekvivalenteilla. Kuvan korrelaatiosuoran korrelaatiokerroin osoittaa jonkinasteista korrelaatiota, joka häviää kokonaan, kun joukosta karsitaan yli 30 % kustannuspudotukset. 3.4.1 Tarkastelut siirretyn energian suhteen Pitkällä aikavälillä jakeluverkkotoiminnan kustannusten voidaan katsoa olevan riippuvaisia siirretystä energiasta. Lyhyellä tähtäimellä yhteyttä sotkee mm. siirretyn energian riippuvuus lämpötilasta sekä talouden suhdanteista. Näistä syistä lämpötilakorjaamattoman siirretyn energian määrät voivat useammankin vuoden tarkastelujaksolla vaihdella merkittävästi. 3-6

3. Muiden vaikutettavissa olevien operatiivisten kustannusten tarkastelu Koska pitkällä aikavälillä jakeluverkkotoiminnan kustannukset ovat riippuvaisia myös siirretystä energiasta, tarkasteltiin muiden operatiivisten kustannusten riippuvuutta siirretystä energiasta. Tarkasteluja tehtiin sekä muutaman vuoden liukuvan sähkönsiirron muutoksen suhteen että vuotuisten muutosten suhteen. Korrelaatio oli huonompi kuin verkoston laajuuden suhteen tehdyissä tarkasteluissa. Kun energiaan liittyy vielä edellä mainittuja satunnaisvaihteluja, siirretyn energian toimivuus kustannusajurina osoittautui heikoksi. Kuvassa 7 on esitetty esimerkin vuoksi tarkastelu, jossa käytettiin siirretyn energian pidemmän aikavälin keskimääräistä kasvua. Kuva tulee tätäkin sekavammaksi, jos tarkastellaan lyhyemmän aikavälin muutoksia siirretyssä energiassa. Muiden operatiivisten kustannusten kasvun riippuvuus siirretyn energian kasvusta Operatiivisten kustannusten kasvu 1999-2002 (%) 50,0 % 40,0 % 30,0 % 20,0 % 10,0 % 0,0 % -1,0 % 0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % 6,0 % 7,0 % 8,0 % 9,0 % -10,0 % -20,0 % -30,0 % -40,0 % y = 2,4086x - 0,0794 R 2 = 0,0349-50,0 % Energian kasvu 1998-2002 keskimäärin (%/v) Kuva 7. Muiden operatiivisten kustannusten muutos taulukoituna ristiin jakeluverkon kautta kulutukseen siirretyn energian määrän muutoksella. Energian kasvu tarkasteltu 1998-2002 keskimäärin, kustannusten kasvu 1999-2002. Korrelaatio on olematonta. 3-7

4. EHDOTETTAVA MALLI KASVUN HUOMIOON OTTAMISEKSI Lyhyen aikavälin tarkastelut EMV:n tilastoaineistolla eivät tue verkoston laajuuden toimivan selkeänä tekijänä muiden operatiivisten kustannusten muutoksille. Toisaalta operatiiviset kustannukset vaihtelevat huomattavasti vuodesta toiseen sekä sähköyhtiöstä riippumattomista syistä että yhtiön omista toimista johtuen. Näiden erilaisten satunnaisten ja vaikutettavissa olevien muutosten aiheuttamat vaihtelut kustannuksissa ovat merkittävästi suurempia kuin esitetty tehostamisvaatimus 1,3 % vuodessa. Lisäksi yhtiöt ovat toimintansa tehostamisen suhteen hyvin erilaisessa asemassa samoin kuin sen suhteen, miten investointeihin liittyviä kuukausipalkkaisten kustannuksia on aktivoitu. Yhdessä nämä kaikki tekijät tekevät sen, että vertailuajanjaksolta 2000-2003 määritettävä lähtötilanne on eri jakeluverkonhaltijoiden kannalta hyvin vaihteleva. Vaikka keskimäärin yleinen tehostamisvelvoite johtaakin toiminnan tehostumiseen, yksittäinen yhtiö voi joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Pidemmällä aikavälillä toiminnan laajuuden kasvu tulee joka tapauksessa nostamaan yhtiön vaikutettavissa olevia operatiivisia kustannuksia. Mikäli päädytään edellyttämään, että jakeluverkonhaltijat tehostavat toimintaansa yleisen tehostamistavoitteen mukaan, vaatimusta voidaan kohtuullistaa korjaamalla muiden operatiivisten kustannusten tehostamistavoitetta kunkin yhtiön jakeluverkon laajuuden kasvun perusteella. Jakeluverkonhaltijoiden operatiiviset kustannukset ovat lähtökohtaisesti riippuvaisia verkon laajuudesta sekä asiakaslukumäärästä. Verkon eri komponenteista aiheutuu kustannuksia käytön ja kunnossapidon kautta. Verkon erilaiset rakenteet ja suunnitteluperiaatteet vaikuttava kustannustasoon, mutta kun verrataan yhden yhtiön kehittymistä, voidaan yhtiön verkkotoiminnan laajuuden kuvauksena käyttää verkon eri komponentteja. Asiakaspalvelun ja osin myös käytön ja kunnossapidon kustannukset ovat riippuvaisia asiakaslukumäärästä. Näin ollen on luontevaa ottaa asiakaslukumäärä mukaan jakeluverkkotoiminnan laajuutta. PA:n verkkovolyymimalli antaakin hyvän kuvan yhtiön verkkotoiminnan laajuudesta ja erityisesti sen muutoksesta (kasvusta). Koska selvityksessä haettiin mallia kunkin yhtiön kasvun huomioon ottamiseen, päädyimme lähestymistapaan, jossa verkon kasvua tarkastellaan suhteellisen kasvun kautta. Tällä vältetään ongelmat, jotka liittyvät erilaisissa ympäristöissä toimivien yritysten erilaiseen kustannustasoon. Edellä mainittujen syiden vuoksi esitämme, että jakeluverkkoyhtiön tehostamistavoite määritetään seuraavasti: Tehostamistavoite (%/a) = ( 101,3 / (100 + K v ) - 1 ) * 100 missä K v = verkon laajuuden vuosikasvu kyseisellä tarkasteluajanjaksolla Jos verkon laajuuden kasvu ylittää tehostamistavoitteen, laskennan tuottama negatiivinen tulos tarkoittaa sitä, että kustannukset saavat kasvaa. Liitteessä E on esitetty yhtiökohtaisesti, mikä verkon vuosikasvun K v arvo on kullakin jakeluverkonhaltijalla. Luettelon lopussa on luettelo yrityksistä, joiden tunnusluvut osoittivat niin suuria muutoksia, että laskennan tulokset olisivat todennäköisesti olleet virheellisiä ja jotka on jätetty tuloksista pois. Yhtiökohtaisen tehostamistavoitteen asettamisen kannalta ongelmallisia ovat ne yhtiöt, joilla aikasarjat jakeluverkkoliiketoiminnan kustannuksista ja verkon laajuudesta eivät ole 4-1

4. Ehdotettava malli kasvun huomioon ottamiseksi määritettävissä täsmällisesti esimerkiksi yrityskauppojen tai muiden liiketoimintajärjestelyjen vuoksi. Jos valvontajaksoa edeltävän vuoden tai kahden tiedot ovat käyttökelpoisia, voidaan käyttää näitä tehostamistavoitteen laskennassa. 4-2

5. ASIANTUNTIJAHAASTATTELUT Asiantuntijoiden haastattelut tehtiin strukturoituina avoimiin kysymyksiin perustuvina haastatteluina 23.4.-11.5.2004. Haastatellut yritysten edustajat olivat: Atro Oyj E.ON Finland Oy Fortum Sähkönjakelu Oy Keravan Energia Oy Pohjois-Karjalan Sähkö Oy Rovakaira Oy Vantaan Energia Oy Ari Salovaara Jarmo Holmström, Juha-Heikki Etula Bengt Söderlund Olli Eskola Arto Gylén Tapio Jalonen Risto Lappi Haastatteluissa kartoitettiin yhtiöiden kasvun luonnetta noin viiden viime vuoden aikana, kustannusten kehittymistä sekä kustannusten muutosten taustoja. Lisäksi haastatelluille esiteltiin PA:n tässä raportissa ehdottama malli jakeluverkkotoiminnan kasvun huomioon ottamiseksi ja kysyttiin sen toimivuudesta tehostamistavoitteiden tarkentamisessa. Haastatellut kommentoivat myös yleisesti sitä, miten sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat heidän näkemyksensä mukaan toimivat. 5.1 YHTIÖIDEN KASVUN LUONNE VIIME VUOSINA Haasteltavissa yhtiöissä sähkön käytön kasvu on ollut viime vuosina 1-4 %/v. Nopeinta kasvu on ollut pääkaupunkiseudun liepeillä ja hitainta Pohjois-Karjalassa ja Koillis- Pohjassa. Joillakin kehittyvillä alueilla kasvu on ollut jopa 8 % vuodessa, mutta yhtiötasolla kasvu on ollut tasaisempaa. Pahimmillakin muuttotappioalueilla sähkönkäyttö on pysynyt likimain ennallaan tai kasvanut erittäin hitaasti. Sähkönkäyttäjien määrä on kasvanut hiukan hitaammin kuin sähkönkäytön kasvu. Tämä selittyy sillä, että osa kasvusta on vanhan asiakaskunnan ominaiskulutuksen kasvua. Kaikkien haastateltavien mukaan uudet sähkönkäyttäjät tulevat valtaosaltaan täydennysrakentamisen kautta ja varsinaisia uusia kaavoitettavia alueita on vähän, lähinnä kehittyvien aluekeskusten sekä pohjoisen laskettelukeskusten ympäristössä. Tämä johtaa siihen, että sähkönjakeluverkon kehittäminen tapahtuu vähitellen eikä suuria sähköistettäviä kohteita ole kuin harvoissa tilanteissa. Joillain yhtiöillä vapaa-ajan asuntojen osuus uusista sähkönkäyttökohteista on jopa kaksi kolmannesta, mutta pääosin uudet sähkönkäyttäjät ovat asumiskäyttöä. 5.2 KUSTANNUSTEN KEHITTYMINEN Haastateltujen yhtiöiden muut operatiiviset kustannukset ovat olleet pääosin laskussa viime vuosina. Kun häviösähkön ostot otetaan mukaan tarkasteluun, osalla kustannuskehityksen suunta muuttuu. Kirjauskäytäntöjen muutokset selittävät pääosin kustannusten pudotukset Yhtiöillä, joilla operatiiviset kustannukset ovat olleet noususuunnassa, investointien kirjauskäytännöt ovat säilyneet ennallaan. Kaikilla muilla investointien kirjaamisperiaatteet ovat muuttuneet hyvinkin merkittävästi tarkasteluajanjaksolla. Lisäksi myös urakoinnin ulkoistaminen on osalla osunut tälle ajanjaksolle, mikä vahvistaa aktivoitavien kulujen osuutta investointiluonteisissa hankkeissa. 5-1

5. Asiantuntijahaastattelut Käytön ja kunnossapidon tehokkuus parantunut Kaikki yhtiöt ovat kehittäneet verkkoliiketoimintansa tehokkuutta vähintään luonnollista poistumaa hyödyntäen. Prosesseja on kehitetty ja osin on siirrytty prosessiorganisaatioon. Uusilla toimintatavoilla on paikoin pystytty merkittävään toiminnan tehostumiseen. Samaan suuntaan on vaikuttanut verkon rakentamisorganisaation ulkoistaminen ja se, että tilaaja-toimittajamallia on selkiytetty. Itse käytön ja kunnossapidon toimintaa on saatu tehostumaan näillä eri toimenpiteillä, mutta sääolot ovat viime vuosina kohdelleet kaltoin osaa yhtiöistä, jolloin joidenkin vuosien operatiiviset kustannukset ovat saattaneet heitellä merkittävästikin ylöspäin. Yksi tehostamiskohde on ollut käyttöhenkilöstön päivystysjärjestelyjen keventäminen, jonka suurin osa sähköyhtiöistä on toteuttanut. Nyt ollaan päästy sille tasolle, että sähkön toimitusvarmuuden vaarantumatta päivystystä ei voida keventää edelleen. Useimmat yhtiöt ovat viime vuosina panostaneet sähkönjakelun varmuuden parantamiseen. Tämä on tarkoittanut lisääntyneitä investointeja ja toimintojen uudelleen organisointia. Osin käyttövarmuuden parantaminen on alentanut käytön kustannuksia, kun esimerkiksi kauko-ohjattavien erottimien määrää on lisätty. Toisaalta lisääntyneet ennalta ehkäisevät huolto- ja kunnossapitotoimet nostavat kustannuksia. Asiakaspalvelussa kustannuspaineita Asiakaspalvelussa on ollut nähtävissä paineita palvelun parantamiseen mikä osaltaan on aiheuttanut paineita kustannuksille. Asiakkaat ovat entistä vaativampia ja viime aikoina hiukan aktiivisempi sähköntoimittajan vaihtaminen aiheuttaa lisääntyviä kustannuksia sähkön mittaamisessa ja taseselvityksessä. 5.3 MITEN PA:N ESITTÄMÄ MALLI TOIMII Yleisenä huomiona kaikki haastateltavat toivat vahvasti esiin näkemyksen, että yleinen tehostamistavoite asettaa yhtiöt hyvin eriarvoiseen asemaan. Mikäli kuitenkin päädytään asettamaan yleinen tehostamistavoite, yhtiön toiminnan kasvun huomioon ottaminen lieventää ongelmaa ja tekee tehostamistavoitteesta oikeudenmukaisemman. Kaikki haastellut pitivät tärkeänä, että häviöitä ei oteta mukaan tehostamistavoitetta asetettaessa. Muiden operatiivisten kulujen osalta PA:n mallin yleisperiaate katsottiin sellaiseksi, että se kuvaa kohtuullisesti verkkoliiketoiminnan kasvua. Yksi haastateltava toi esille, että vaihtoehtoisena kustannusajurina voisi käyttää jakeluverkon kautta kulutukseen siirrettyä energiaa. Haastateltavat totesivat, että yleiskuvaltaan PA:n ekvivalentit näyttävät olevan suuruusluokaltaan oikeassa suhteessa toisiinsa. Yksi haastateltavista epäili, että 110 kv ilmajohdon ja sähköaseman komponenttien ekvivalentit ovat liian suuria. EMV:n tunnuslukuihin perustuvien ekvivalenttien suurimmaksi puutteeksi todettiin se, ettei niissä ole mukana sähköasemia. Myös muuntamoiden puuttuminen todettiin puutteeksi. Mielipiteen muodostamista vaikeutti se, että yhtiöissä ei ole käytettävissä kustannuslaskennan tietoja näin yksityiskohtaisella jaolla. Tehostamistavoitteen korjaamismenettelyä pidettiin oikeansuuntaisena, kunhan vain otetaan huomioon yleiseen tehostamistavoitteeseen liittyvät muut heikkoudet, joista tarkemmin kohdassa 5.4. 5-2

5. Asiantuntijahaastattelut 5.4 HAASTATELTAVIEN MUUT VIESTIT EMV:LLE Yleisenä huomiona kaikki haastateltavat toivat vahvasti esiin näkemyksen, että yleinen tehostamistavoite asettaa yhtiöt hyvin eriarvoiseen asemaan. Toiminnan tehostamisessa yhtiöt ovat hyvin erilaisessa vaiheessa. Lisäksi kulujen ja investointien kirjaamiskäytännöt vaihtelevat edelleenkin merkittävästi, vaikka erot ovat kaventuneet. Kun tehostamistavoite perustetaan ajanjaksolle 2000-2003, eriarvoisuus korostuu, sillä tällä ajanjaksolla useilla yhtiöillä kirjaamiskäytännöt ovat muuttuneet merkittävästi. KTM:n työryhmän alkuperäistä ehdotusta, että yhtiökohtaisen tehostamistavoitteen lisäksi voidaan asettaa yleinen tehostamistavoite, pidettiin huomattavasti paremmin toimivana. Yksi haastelluista toi esille yleiseen tehostamistavoitteeseen liittyvän inflaatio-oletuksen. Huomioon otettavan inflaation tulisi kuvata mahdollisimman hyvin verkkoliiketoiminnan kustannustekijät, mitä yleisissä inflaatiotarkasteluissa käytettävät indeksit eivät tee. Kaikki haastatellut totesivat, että valvontamallin tehokkuusvaateiden kohdistuminen vain operatiivisiin kuluihin tulee jatkossa varmasti vääristämään investointien kirjaamiskäytäntöjä. Lisäksi pidemmällä tähtäimellä todettiin vaarana olevan, että epäsymmetrinen tehokkuusvalvonta aiheuttaa muutoksia investointiperusteisiin. Valtaosa haastatelluista toi esille, että kohtuullisen tuoton tasoa pidettiin väärin perustein määritettynä ja tasoltaan liian alhaisena. Monet haastatelluista toivat esille, että uudella hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamallilla tulee olemaan aiempaa mallia vahvempi ohjausvaikutus, koska se perustuu ennalta annettuun metodologiapäätökseen ja koskee kaikkia yhtiöitä. Pari haastateltavaa toi esille riskin, että kohtuullisen tuoton määrittäminen ja mahdollinen verkon laajuuteen kytketty yleisen tehostamistavoitteen korjaamismenettely yhdessä antavat samansuuntaisen kannusteen investointeihin. 5-3

6. YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Emme suosittele tehostamisvaatimuksen asettamista häviösähkölle Häviöiden hankinnan periaatteet ovat olleet murroksessa viime vuosina. Häviösähkön hankinnassa on lähestytty markkinahintaa ja jatkossa sähkön sisämarkkinadirektiivin vaatimuksesta hankinta joudutaan kilpailuttamaan. Näin ollen häviöiden hankintahinta tulee olemaan tekijä, johon jakeluverkonhaltija ei pysty omilla toimilla vaikuttamaan kuin marginaalisesti. Häviöiden määrittelyn periaatteet ovat viime vuosina vaihdelleet, mutta yritykset ovat tarkentaneet häviöiden määrittämisperiaatteita. Tämän vuoksi määrittämisperiaatteet ovat lähestymässä toisiaan. Jakeluverkonhaltija ei näin ollen jatkossa pysty omilla toimilla juurikaan vaikuttamaan häviökustannuksiin, sillä verkoston mitoituksen ja käyttöperiaatteiden vaikutus on varsin pientä ja erityisesti lyhyellä tähtäimellä vaikutukset ovat häviävän pieniä. Edellä mainituista syistä johtuen emme pidä tarkoituksenmukaisena asettaa häviöille tehostamisvelvoitetta. Vaikka häviökustannuksille ei jatkossa asettaisikaan tehostamisvaatimusta, EMV:n kannattaa seurata häviökustannusten kehitystä. Häviösähkön hankintahinnan kohtuullisuuden seurannassa EMV voi hyödyntää Kinnusen tutkimuksessa /4/ esitettyä yksinkertaistettua häviösähkön hinnan määrittämismenetelmää, mikä antaa hyvän indikaation häviöiden hankinnan markkinahinnan tasosta. Häviöiden määrää EMV voisi seurata tarkkailemalla jakeluverkonhaltijoiden häviöiden kehittymistä toisaalta aikasarjana ja toisaalta vertaamalla samanluonteisten yhtiöiden häviöiden kehittymistä. Jos muille operatiivisille kustannuksille asetetaan yleinen tehostamisvaatimus, suosittelemme verkkotoiminnan kasvun huomioonottamista verkon volyymin avulla Eri yritykset ovat tehostaneet toimintaansa hyvin eri tahtiin ja niiden nykytoiminnan tehokkuustaso vaihtelee huomattavasti. Lisäksi kustannusten kirjaamiskäytännöt ovat olleet hyvin erilaiset eri yhtiöissä, minkä lisäksi ne ovat muuttuneet monien yhtiöiden kohdalla merkittävästikin tarkasteluajanjaksolla. Tämä asettaa eri yhtiöt hyvin erilaiseen lähtöasemaan mahdollisesti asetettavan tehostamistavoitteen suhteen. Pidemmällä aikavälillä toiminnan laajuuden kasvu tulee joka tapauksessa nostamaan yhtiön vaikutettavissa olevia operatiivisia kustannuksia. Mikäli päädytään edellyttämään, että jakeluverkonhaltijat tehostavat toimintaansa yleisen tehostamistavoitteen mukaan, vaatimusta voidaan kohtuullistaa korjaamalla muiden operatiivisten kustannusten tehostamistavoitetta kunkin yhtiön jakeluverkon laajuuden kasvun perusteella. Jakeluverkonhaltijoiden operatiiviset kustannukset ovat lähtökohtaisesti riippuvaisia verkon laajuudesta sekä asiakaslukumäärästä. PA:n verkkovolyymimalli antaakin hyvän kuvan yhtiön jakeluverkkotoiminnan laajuudesta ja erityisesti sen muutoksesta (kasvusta). Koska selvityksessä haettiin mallia kunkin yhtiön kasvun huomioon ottamiseen, päädyimme lähestymistapaan, jossa verkon kasvua tarkastellaan suhteellisen kasvun kautta. Tällä vältetään ongelmat, jotka liittyvät erilaisissa ympäristöissä toimivien yritysten erilaiseen kustannustasoon. 6-1

6. Yhteenveto ja suositukset Mikäli yleinen tehostamisvaatimus otetaan käyttöön, suosittelemme siihen verkkoliiketoiminnan kasvun huomioon ottavaa korjausta, joka voidaan määrittää seuraavalla tavalla: Tehostamistavoite (%/a) = ( 101,3 / (100 + K v ) - 1 ) * 100 missä K v = verkon laajuuden vuosikasvu kyseisellä tarkasteluajanjaksolla Jos verkon laajuuden kasvu ylittää tehostamistavoitteen, laskennan tuottama negatiivinen tulos tarkoittaa sitä, että kustannukset saavat kasvaa. Yhtiöt, jotka ovat toteuttaneet yrityskauppoja tai muita yritysjärjestelyjä, jotka estävät vertailukelpoisten aikasarjojen muodostamisen jakeluverkkoliiketoiminnan kustannuksista, voidaan käsitellä erikseen. Tällöin tehostamistavoitteen asettamisessa voidaan hyödyntää valvontajaksoa edeltävän vuoden tai kahden tietoja, jos ne ovat käyttökelpoisia. Suosittelemme tarkempien verkoston tunnuslukujen keräämistä jatkossa EMV:n nykyiset jakeluverkon tunnusluvut eivät mahdollista verkon laajuuden ja luonteen riittävän tarkkaa arviointia. Jos jatkossa halutaan seurata tarkemmin jakeluverkkojen kehitystä, tulisi ainakin sähköasemista ja muuntamoista kerätä tietoa. Eräs mahdollinen jaottelu on PA:n käyttämän verkkovolyymimallin jako, joka on esitetty kappaleessa 3.3. 6-2

7. VIITELUETTELO /1/ Office of Gas and Electricity Markets, Electricity Distribution Losses A consultation document, January 2003 03/03. Iso-Britannia 2003. /2/ Tyynismaa, Petri; Sähkönjakeluverkkojen häviöiden määrittäminen. Diplomityö TKK. Espoo 2003. 71+12 s. /3/ Paloposki, Juho; Taajamaverkon häviöiden vähentäminen. Diplomityö TKK. Espoo 1999. 68 s. /4/ Kinnunen, Markku; Sähkönjakeluverkon tuntihäviöiden ja markkinaperusteisen häviökustannuksen mallinnus. Lisensiaatintyö TKK. Espoo 2002. 156 s. /5/ Energiamarkkinavirasto; Sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2005-2007. Luonnos 20.1.2004 Dnro 9/429/2004. Helsinki 2004. 40 s. /6/ PA Consulting Group, Effektiviseringspotentiale og reguleringsmodeller for netselskaber i den danske elsektor. København 1999. 45 s. /7/ Haastattelut; Ari Salovaara, Arto Gylén, Bengt Söderlund, Jarmo Holmström, Juha- Heikki Etula, Olli Eskola, Risto Lappi, Tapio Jalonen, 23.4.-11.5.2004. /8/ PA Consulting Group, Kustannustehokkuuden parantamispotentiaali jakeluverkkoyhtiöissä - vuosi 2002. Espoo 2003. 15 s. /9/ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta - Käytöstäpoisto- ja jätehuoltotoimia koskevat lausumat, Virallinen lehti nro L 176, 15/07/2003 s. 0037-0056 7-1

LIITE A: TARKEMMAT ANALYYSIT EMV:N TILASTOAINEISTOLLA Jakeluverkkoyhtiöiden verkoston laajuuden muutos - vuosimuutoksen jakaumat v. 1999-2002 15,0 % 10,0 % 5,0 % Kasvu (%) 0,0 % 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82-5,0 % -10,0 % VY kasvu 99-00 VY kasvu 00-01 VY kasvu 01-02 -15,0 % Jakeluverkkoyhtiöiden kustannusten kehitys - vuotuisen muutoksen jakauma v. 1999-2002 90,0 % 70,0 % 50,0 % Kasvu (%) 30,0 % 10,0 % -10,0 % -30,0 % 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82 Kust. kasvu 99-00 Kust. kasvu 00-01 Kust. kasvu 01-02 -50,0 % A-1

A: Tarkemmat analyysit EMV:n tilastoaineistolla Jakeluverkkoyhtiöiden verkoston laajuuden muutos v. 1999-2002 15,0 % 10,0 % 5,0 % Kasvu (%) 0,0 % 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82 85-5,0 % -10,0 % -15,0 % Jakeluverkkoyhtiöiden kustannusten kehitys v. 1999-2002 90,0 % 70,0 % 50,0 % Kasvu (%) 30,0 % 10,0 % -10,0 % 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82-30,0 % -50,0 % A-2

A: Tarkemmat analyysit EMV:n tilastoaineistolla Muiden operatiivisten kustannusten muutoksen verkoston laajuuden muutoksen suhteen v. 1999-2002 70,0 % 50,0 % Kustannusten muutos (%) 30,0 % 10,0 % -30,0 % y = 1,3296x - 0,0143 R 2 = 0,0807-15,0 % -10,0 % -5,0 % 0,0 % 5,0 % 10,0 % 15,0 % -10,0 % -50,0 % Verkoston laajuuden muutos (%) A-3

LIITE B: ANALYYSIT PA:N OMALLA TIETOAINEISTOLLA Kustannusten muutos 1999-2002 (%) Verkon laajuuden kasvun ja kustannusten kasvun yhteys - PA:n omasta aineistosta laskettuna 1999-2002 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % -20 % -30 % -40 % -50 % y = 0,2619x - 0,03 R 2 = 0,0079-10 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % -10 % Verkon laajuuden muutos PA:n tunnusluvuista laskettuna 1999-2002 (%) B-1

LIITE C: EMV:N TUNNUSLUKUIHIN PERUSTUVIEN EKVIVALENTTIEN MÄÄRITTÄMINEN. PA:n mallin komponentit Komponentin osuus verkon volyymistä Komponentin ekvivalentti Kappaleet tai kilometrit yhteensä PA:n tutkimuksen aineistossa 110 kv katkaisijakentät (400/110 kv ja 110/20 kv asemat) 3,8 % 15 435 110 kv ilmajohdot, virtapiirikilometrit 2,4 % 3 1 372 110 kv kaapelit 0,6 % 16 68 110/20 kv muuntajat < 25 MVA 1,8 % 19 166 110/20 kv muuntajat >= 25 MVA 2,2 % 27 143 20 kv katkaisijakentät (tässä annetaan 10-70 kv kentät) 9,8 % 6 2 838 20 kv ilmajohto (sis. PAS, riippukierre) 20,6 % 1 35 723 20 kv kaapeli 2,2 % 0,9 4 331 pylväs tai tornimuuntamo 5,5 % 0,3 31 532 puisto-, koppi- tai kiinteistömuuntamo 4,3 % 1 7 502 0,4 kv ilmajohto 15,5 % 0,6 44 686 0,4kV kaapeli 7,7 % 0,6 22 384 sähkönkäyttöpaikkojen lukumäärä 23,5 % 0,04 1 019 522 EMV:n tunnusluvut Vastaava ekvivalentti 110 kv ilmajohdot 4,2 110 kv kaapelit 23 20 kv ilmajohdot 1 20 kv kaapelit 0,9 0,4 kv johdot 0,53 sähkönkäyttäjät 0,025 C-1