KIRJALLINEN KYSYMYS 1291/2001 vp Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen eläkeikäraja Eduskunnan puhemiehelle Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät sopimukseen yksityisten alojen työeläkkeiden kehittämisestä. Yksityisalojen työeläkkeen ikäraja muuttuu jatkossa joustavaksi. Eläkkeelle voi siirtyä 62-vuotiaana tai työntekoa jatkaa aina 68 vuoden ikään saakka. Eläkeiän nouseminen on ristiriidassa vapaaehtoisen eläkevakuutusjärjestelmän kanssa, koska vakuutuksenottaja voi jäädä eläkkeelle jo 60-vuotiaana. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen avulla voi näin ollen laskea omaa eläkeikäänsä. Suosittua ja usein varakkaiden käyttämää järjestelmää on viimeksi korjattu vuonna 1999, jolloin eläkeikä nostettiin 60 vuoteen. Nyt, kun yksityisten alojen eläkeikä nousee 62 vuoteen, tulee myös vapaaehtoisen eläkevakuutuksen alaikäraja nostaa 60 vuodesta 62 vuoteen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen eläkkeelle siirtymisen 60 vuoden alaikärajan synnyttämästä ongelmasta, kun yksityisalojen työeläkkeiden eläkeikäraja nousee 62 vuoteen, ja jos on, niin mitä hallitus aikoo tehdä vapaaehtoisen eläkejärjestelmän eläkeikärajan nostamiseksi tai vaihtoehtoisesti koko vapaaehtoisen eläkevakuutusjärjestelmän verovähennysoikeuden poistamiseksi? Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2001 Pirkko Peltomo /sd Tapio Karjalainen /sd Kari Rajamäki /sd Jouni Backman /sd Heli Paasio /sd Kalevi Olin /sd Saara Karhu /sd Erkki Kanerva /sd Klaus Hellberg /sd Reijo Kallio /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Peltomon /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1291/2001 vp: Onko hallitus tietoinen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen eläkkeelle siirtymisen 60 vuoden alaikärajan synnyttämästä ongelmasta, kun yksityisalojen työeläkkeiden ikäraja nousee 62 vuoteen, ja jos on, niin mitä hallitus aikoo tehdä vapaaehtoisen eläkejärjestelmän eläkeikärajan nostamiseksi tai vaihtoehtoisesti koko vapaaehtoisen eläkevakuutusjärjestelmän verovähennysoikeuden poistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kysymyksessä esiintyvä ongelma nousee luonnollisesti esiin sen johdosta, että työmarkkinaosapuolet ovat tehneet sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotuksen yksityisten alojen eläkejärjestelmän muuttamiseksi. Työmarkkinaosapuolet ovat muun muassa ehdottaneet, että vanhuuseläkkeelle siirtyminen voisi tapahtua joustavasti 62 ja 68 ikävuoden välillä. Ikävälillä 62 63 olisi mahdollista siirtyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle, jolloin ansaittuun eläkkeeseen tehtäisiin 0,6 prosentin varhennusvähennys kutakin varhennuskuukautta kohti. Lisäksi 68 ikävuoden täyttämisestä eteenpäin vanhuuseläkettä voisi lykätä, jolloin sitä korotettaisiin 0, 4 prosentilla kutakin lykkäyskuukautta kohti. Yksilöllisten vapaaehtoisten eläkkeiden verokohtelua pohdittiin perinpohjaisesti sekä vuoden 1992 verouudistuksessa että nykyisen hallituksen ohjelmaa laadittaessa. Pohdinnan aiheena oli erityisesti, onko aihetta antaa verojärjestelmän kautta tukea järjestelyille, joissa on pitkälti kysymys myös säästämis- ja sijoitustoiminnasta. Asiaa on ollut paikallaan tarkoin harkita erityisesti sen vuoksi, että eläkemaksujen eli käytännössä sijoitetun pääoman vähennyskelpoisuus säästämiskauden alussa johtaa tuoton erittäin edulliseen verotukseen. Sekä verouudistuksen yhteydessä että nykyistä hallitusohjelmaa laadittaessa päädyttiin lopulta siihen, että rajoitettua verotukea yksityiselle eläkevakuutukselle on syytä edelleenkin antaa. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että pakollinen ja lakisääteinen turva jää vielä joissain tapauksissa vajaaksi. Näin on asianlaita varsinkin yrittäjillä. Tukemalla yksityistä eläkevakuutusta verovähennyksin kansalaisia voidaan kannustaa omatoimiseen eläkesäästämiseen ja tällä tavoin osaltaan helpottaa yleiseen eläketurvajärjestelmään kohdistuvia paineita. Yksityisen eläkevakuutuksen verotukea on kuitenkin haluttu rajoittaa siten, että laaja verovähennysoikeus on sidottu pakollisella ja yksityisellä eläkevakuutuksella yhteensä saavutettavan eläketurvan tasoon. Myös eläkeikää on haluttu tässä yhteydessä säädellä. Verouudistuksen yhteydessä vuonna 1992 päädyttiin 58 vuoden vähimmäiseläkeikään ja 66 %:n eläketasoon. Istuvan hallituksen ohjelmaa laadittaessa näitä rajoja päätettiin tiukentaa siten, että eläkkeelle voi yksityisen vakuutuksen turvin siirtyä aikaisintaan 60-vuotiaana ja eläketaso voi olla enintään 60 prosenttia eläkkeen perustana olevasta tulosta. Muutokset tulivat voimaan vuoden 2000 alusta. Valtiovarainministeriöstä saadun tiedon mukaan hallituksessa ei ole vireillä vapaaehtoista 2
Ministerin vastaus KK 1291/2001 vp Pirkko Peltomo /sd ym. eläkejärjestelyä koskevaan verokohteluun muutoksia. Tämä kysymys liittyy pitkälti myös yksityisten säästämisen tukemiseen ja toisaalta myös eläkkeellejäämisiän nostamiseen. Näihin kysymyksiin on tarkoituksenmukaista palata, kun saadaan riittävästi tietoa siitä, miten nyt ehdotettavat eläkemuutokset vaikuttavat eläkkeelle jäämiseen. Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2001 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pirkko Peltomo /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 1291/2001 rd: Är regeringen medveten om det problem som den nedre åldersgränsen på 60 år för pension med hjälp av frivillig pensionsförsäkring skapar när åldersgränsen för arbetspensionerna i de privata branscherna höjs till 62 år, och om så är fallet, vad ämnar regeringen göra för att höja åldersgränsen för pension inom det frivilliga pensionssystemet eller alternativt för att slopa skatteavdragsrätten i fråga om hela det frivilliga pensionsförsäkringssystemet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Orsaken till det problem som tas upp i spörsmålet är naturligtvis den att arbetsmarknadsparterna har lagt fram ett förslag för social- och hälsovårdsministeriet om ändring av pensionssystemet för den privata sektorn. Arbetsmarknadsparterna har bl.a. föreslagit att övergången till ålderspension skulle kunna ske flexibelt när arbetstagaren är mellan 62 och 68 år. När arbetstagaren är 62 63 år kan han eller hon gå i förtida ålderspension varvid det på grund av tidigareläggningen görs ett avdrag på 0,6 % från den intjänade pensionen per varje tidigarelagd månad. Dessutom kan ålderspensionen skjutas upp när arbetstagaren har fyllt 68 år varvid den höjs med 0,4 % per varje månad den skjuts upp. Behandlingen av individuella, frivilliga pensioner i skattehänseende dryftades grundligt både i samband med reformen 1992 och när programmet för den nuvarande regeringen utarbetades. Det dryftades särskilt om det finns anledning att via skattesystemet ge stöd till arrangemang i vilka det i hög grad också är fråga om spar- och placeringsverksamhet. Det har varit på sin plats att noggrant överväga saken speciellt av den orsaken att pensionsavgifternas, dvs. i praktikens det placerade kapitalets, avdragsgillhet i början av besparingsperioden leder till en särdeles förmånlig beskattning av avkastningen. Både i samband med skattereformen och när det nuvarande regeringsprogrammet utarbetades stannade man slutligen för att det fortfarande är skäl att ge begränsat skattestöd till privata pensionsförsäkringar. Detta beror framför allt på att det obligatoriska och lagstadgade skyddet fortfarande i vissa fall förblir knappt. Så är fallet i synnerhet för företagare. Genom att stöda privata pensionsförsäkringar genom skatteavdrag kan man uppmuntra medborgarna till pensionssparande på eget initiativ och på det här sättet till en del underlätta det tryck som riktas till det allmänna pensionsskyddssystemet. Man har dock velat begränsa skattestödet för den privata pensionsförsäkringen så att den omfattande skatteavdragsrätten har bundits till nivån på det pensionsskydd som sammanlagt nås med den obligatoriska och privata pensionsförsäkringen. Också pensionsåldern har man i detta sammanhang velat reglera. I samband med skattereformen 1992 stannade man för en lägsta pensionsålder på 58 år och en pensionsnivå på 66 %. När programmet för den sittande regeringen utarbetades beslutade man att skärpa dessa gränser så att man med hjälp av en privat pensionsförsäkring kan gå i pension tidigast som 60-åring och pensionsnivån kan vara högst 60 % av den pensionsgrundande inkomsten. Ändringarna trädde i kraft vid ingången av 2000. 4
Ministerns svar KK 1291/2001 vp Pirkko Peltomo /sd ym. Enligt uppgifter från finansministeriet är inga ändringar i behandlingen av frivilliga pensionsarrangemang i skattehänseende aktuella i regeringen. Denna fråga hänför sig i hög grad också till stödjandet av privat sparande och å andra sidan också till höjningen av den ålder då folk går i pension. Det är ändamålsenligt att återkomma till dessa frågor när man får tillräcklig kunskap om hur de ändringar i fråga om pensioner som nu föreslås påverkar hur folk går i pension. Helsingfors den 14 december 2001 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5