EUROOPAN KOMISSIO TERVEYS- JA KULUTTAJA-ASIOIDEN PÄÄOSASTO DG(SANCO) 2012-6401 - MR FINAL

Ref. Ares(2013)502949-25/03/2013 EUROOPAN KOMISSIO TERVEYS- JA KULUTTAJA-ASIOIDEN PÄÄOSASTO Linja F Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto DG(SANCO) 2012-6401 - MR FINAL LOPULLINEN RAPORTTI SUOMESSA 3. 7. SYYSKUUTA 2012 SUORITETUSTA AUDITOINNISTA TARKOITUKSENA ARVIOIDA ELÄINTEN TERVEYTEEN LIITTYVIEN VALMIUSSUUNNITELMIEN JA ELÄINTEN SUOJELUA TAUDINTORJUNTATARKOITUKSESSA SUORITETUN JOUKKOLOPETUKSEN AIKANA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Raporttiluonnoksessa olleet asiavirheet on korjattu toimivaltaisen viranomaisen toimittamien tietojen perusteella. Selvennykset esitetään alaviitteissä. Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen

Tiivistelmä Tässä raportissa esitetään tulokset auditoinnista (toiminnan tarkastamisesta), jonka elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) suoritti Suomessa 3. 7. syyskuuta 2012 osana FVO:n tarkastusohjelmaa. Tavoitteena oli arvioida niitä resursseja ja järjestelyjä, joilla pannaan täytäntöön valmiussuunnitelmia koskevat Euroopan unionin vaatimukset sekä säännökset, jotka koskevat eläinten suojelua yhden tai useamman eläinkulkutaudin purkauksen torjumiseksi suoritettavien joukkolopetusten yhteydessä. Raportissa päätellään yleisesti seuraavaa: Tärkeimpiä tauteja koskevat valmiussuunnitelmat on laadittu Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. Versioita ei kuitenkaan hallinnoida riittävästi, joten on vaikea tarkistaa, mikä suunnitelma on voimassa. Eläinkulkutautien taudinpurkausten torjunnan tärkein ohjausväline on toimintakäsikirja, joka on keskustasolla Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira) laadittu kattava asiakirja-aineisto. Sitä ei kuitenkaan aina pidetä ajan tasalla alueellisella tasolla. Johtamis- ja ohjausjärjestelyt eläinkulkutautien taudinpurkausten torjumiseksi on määritelty selkeästi sekä keskus- että paikallishallinnossa. Renderöintilaitosten kapasiteetin pitäisi riittää eläinkulkutautien purkausten käsittelemiseksi, ja on epätodennäköistä, että muita hävittämismenetelmiä saatettaisiin tarvita. Eri tauteja seurataan Euroopan unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, ja Eviran keskuslaboratorio suorittaa diagnostiset testit. Vaikka kyseisellä laboratoriolla on laatujärjestelmä ja ISO 17025 -akkreditointi, sillä ei kuitenkaan ole akkreditoituja ja validoituja diagnostisia testimenetelmiä kaikille eläintaudeille, joista ne vaaditaan. Vuosittain järjestetään eläinkulkutautien puhkeamista koskevia valmiusharjoituksia, joista useissa tehdään yhteistyötä muiden maiden kanssa Pohjoismaiden ja Baltian maiden eläintautivalmiusyhteistyöryhmän puitteissa. Valmiussuunnitelmiin ei sisälly asetuksen (EY) N:o 1099/2009 mukaisia eläinten hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia (asetus ei ollut tarkastushetkellä vielä voimassa). Toimintakäsikirjassa sen sijaan tietoja on lopetusmenetelmistä, jotka ovat suurelta osin linjassa neuvoston direktiivin 93/119/EY nykyisten vaatimusten kanssa. Tarkastusmatkan tiedonhankintaosuuteen liittyen auditointiryhmä totesi, että eläinkulkutauteja seurataan rutiininomaisesti ja että eläintautien Suomeen leviämisen riskistä tehdään kattavia arvioita, joita käytetään tiedotuskampanjoiden priorisoinnissa. Teollisuuslähtöisiä bioturvallisuusjärjestelmiä on myös pantu tehokkaasti käytäntöön. Raportissa annetaan toimivaltaisille viranomaisille suosituksia aloista, joilla on vielä parantamisen varaa.

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Tavoitteet... 1 3 Oikeusperusta... 2 4 Tausta... 2 5 Havainnot ja määritelmät... 2 5.1 Toimivaltaiset viranomaiset... 2 5.1.1 Toimivaltaisen viranomaisen rakenne... 3 5.1.2 Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet... 3 5.1.3 Yhteistyö toimivaltaisissa viranomaisissa ja niiden välillä valmiussuunnitelmien laatimisessa 3 5.2 Valmiussuunnitelmat... 5 5.2.1 Kattavuus ja hyväksyminen... 5 5.2.2 Asiakirja-aineisto ja uudelleentarkastelu- ja päivitysjärjestelmä... 5 5.2.3 Toimivaltaisen viranomaisen johtamisrakenne eläinkulkutaudin puhjetessa... 6 5.2.4 Rahoitusjärjestelyt... 8 5.2.5 Suoja- ja valvontavyöhykkeiden määrittäminen ja valvonta... 8 5.2.6 Viestintämenettelyt taudinpurkauksen aikana... 9 5.2.7 Epidemiologisen asiantuntemuksen saatavuus... 9 5.2.8 Eläinten tunnistaminen ja siirtojen valvonta... 9 5.2.9 Välineistön saatavuus... 10 5.2.10 Rokotuspolitiikka ja rokotteiden saatavuus... 11 5.3 Valmiudet ja tietoisuus... 12 5.3.1 Eläinkulkutautiriskin analyysi ja hälytystasot... 12 5.3.2 Ilmoitusvaatimukset (rauhanaikana)... 13 5.3.3 Valvonta- ja seurantajärjestelmät... 14 5.3.4 Tiedotustoiminta normaaliaikana... 15 5.3.5 Eläinten pitopaikoissa käytössä olevat bioturvallisuustoimet... 16 5.3.6 Henkilöstön koulutus... 16 5.3.7 Valmiusharjoitukset... 17 5.4 Laboratoriot... 18 5.4.1 Eläintautivirologian ja TSE-testauksen yksikkö... 19 5.4.2 Patologian tutkimusyksikkö... 21 5.5 Eläinten joukkolopettaminen eläinkulkutautien torjuntatarkoituksessa... 21 5.5.1 Suomen lainsäädäntö... 22 5.5.2 Valmiussuunnitelmat / Toimintakäsikirjat / Ohjeet... 22 5.5.3 Lopettamistavat ja laitteiden saatavuus... 22 5.6 Ruhojen hävittäminen... 23 6 Yleiset päätelmät... 25 7 Päätöskokous... 25 8 Suositukset... 25 Liite 1 - Lainsäädäntöviitteet... 27 III

Raportissa käytetyt lyhenteet ja määritelmät Lyhenne Selitys AVI Evira ETT FVO FVO:n raportti 9100/2003 MMM OIE ELY NBVCG BTSF Aluehallintovirasto Elintarviketurvallisuusvirasto Eläintautien torjuntayhdistys Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto Raportti Suomeen tehdystä tarkastusmatkasta aiheena eläintauteja koskevien valmiussuunnitelmien arviointi Maa- ja metsätalousministeriö Maailman eläintautijärjestö (Organisation Mondiale de la Santé Animale) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Pohjoismaiden ja Baltian maiden eläintautivalmiusyhteistyöryhmä Parempi koulutus turvallisten elintarvikkeiden puolesta

1 Johdanto Auditointi suoritettiin Suomessa 3. 7. syyskuuta 2012 osana elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston (FVO) suunniteltua auditointiohjelmaa. Auditointiryhmään kuului kolme FVO:n auditoijaa ja yksi kansallinen asiantuntija. Auditoinnin aikana auditointiryhmän mukana oli koko ajan tämän auditoinnin osalta Suomen toimivaltaisen keskusviranomaisen, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, edustajia. 2 Tavoitteet Päätavoitteena oli arvioida niitä resursseja ja järjestelyjä, joilla pannaan täytäntöön valmiussuunnitelmia koskevat Euroopan unionin vaatimukset sekä säännökset, jotka koskevat eläinten suojelua joukkolopetusten yhteydessä yhden tai useamman seuraavan eläinkulkutaudin puhjetessa: suu- ja sorkkatauti, sinikielitauti (Bluetongue), klassinen sikarutto, afrikkalainen sikarutto, sian vesikulääritauti, afrikkalainen hevosrutto, lintuinfluenssa, Newcastlen tauti ja joukko muita tauteja. Toissijaisena tavoitteena oli kerätä tietoja ja kartoittaa parhaat käytännöt, jotka liittyvät joukkoon kysymyksiä, jotka ovat eläinkulkutautien valvonnan kannalta tärkeitä mutta joita ei nimenomaisesti käsitellä EU:n lainsäädännössä. Tällaisia kysymyksiä ovat eläinkulkutautien rutiininomainen seuranta, riskien analysointi ja hälytystasojen määrittäminen sen perusteella sekä bioturvallisuustoimenpiteitä maatiloilla koskevat jäsenvaltioiden vaatimukset. Kaikkia näitä tauteja koskevat valmiussuunnitelmat kuuluivat tämän auditoinnin piiriin, mutta siinä keskityttiin erityisesti afrikkalaiseen sikaruttoon, jonka leviämisriskiä pidettiin auditoinnin aikaan tavallista suurempana, koska kyseistä tautia esiintyi Suomen naapurimaassa. Eläintauteja koskevia valmiussuunnitelmia on arvioitu edellisessä FVO:n suorittamassa tarkastuksessa DG(SANCO) 9100/2003, jäljempänä FVO:n raportti 9100/2003, joka on julkaistu FVO:n verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/food/fvo/index_en.cfm Tässä auditoinnissa on kyse nykytilanteen uudelleenarvioinnista, sillä toimivaltaisissa viranomaisissa tapahtui merkittävää uudelleenorganisointia Eviran perustamisen vuonna 2006 ja EU-lainsäädännön muutosten takia. FVO:n raportista 9100/2003 ei ole jäänyt avoimia suosituksia. Tavoitteen täyttämiseksi tehtiin tarkastuskäynnit seuraaviin kohteisiin: KOKOUKSET / KÄYNNIT Lukumäärä HUOMIOITA Toimivaltaiset viranomaiset Keskustaso 2 Aloitus- ja päätöskokous Eviran kanssa. Läsnä oli myös MMM:n edustajia. Lisäksi käytiin kansallisessa taudinvalvontakeskuksessa ja tavattiin Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) asiantuntijaryhmiä ja edustajia. Aluetaso 2 Aluehallintovirastot kahdella alueella. Myös paikallista henkilökuntaa tavattiin paikan päälle tehtyjen käyntien aikana. Lisäksi käytiin paikallisissa taudinvalvontakeskuksissa. Laboratoriot 2 Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikkö ja patologian tutkimusyksikkö Tilat / pitopaikat 2 Yksi sikatila ja yksi broilerien tuotantoyksikkö Markkinapaikat ja keräyskeskukset 0 Suomessa ei järjestetä karjamarkkinoita. Vieraillussa sikateurastamossa nähtiin sikojen välitysjärjestelmän esittely. 1

Lastauspaikka sikojen vientiä varten 1 Bioturvallisuutta koskevat tuotannonalan säännöt estävät kolmansista maista tulevien eläinkuljetusten pääsyn tiloille Eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelylaitos 1 Paikka, jossa ruhot hävitetään eläinkulkutaudin purkauksen yhteydessä Teurastamot 2 Siipikarjateurastamo ja sikateurastamo, jotka lähettävät henkilöstöä tiloille lopettamaan eläimiä eläinkulkutaudin purkauksen yhteydessä 3 Oikeusperusta Auditointi suoritettiin EU:n lainsäädännön yleisten säännösten ja erityisesti seuraavien säännösten nojalla: rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 45 artikla. Liitteessä 1 on kattava luettelo viittauksista tässä raportissa mainittuihin EU-säädöksiin ja tapauksen mukaan aina niiden viimeisimpään versioon. 4 Tausta Kun otetaan huomioon eläinkulkutautien potentiaaliset vaikutukset, on tärkeää, että jäsenvaltiot voivat toimia välittömästi, tehokkaasti, koordinoidusti ja yhteistyössä naapurimaidensa kanssa. EU:n lainsäädössä edellytetään, että jäsenvaltioilla on valmiussuunnitelmat tällaisten taudinpurkausten torjumiseksi ja niiden haitallisten seurausten hillitsemiseksi. Eläinkulkutautien torjumisessa ratkaisevan tärkeää on nopea taudinmääritys ja valmiussuunnitelman ensimmäisten vaiheiden toteuttaminen. Suomen tilanne on historiallisesti seuraava: Eläintautien esiintyminen Suomessa Tauti Vuosi, jolloin tautia viimeksi ilmeni Suu- ja sorkkatauti 1959 Klassinen sikarutto 1917 Afrikkalainen sikarutto Newcastlen tauti* 2004 Lintuinfluenssa** Sinikielitauti Sian vesikulääritauti Afrikkalainen hevosrutto EI KOSKAAN EI KOSKAAN EI KOSKAAN EI KOSKAAN EI KOSKAAN * Virusta havaittiin koristekyyhkysissä vuonna 2012. Viime vuosina on tehty joitakin PMV-1- havaintoja luonnonvaraisissa kyyhkysissä. ** Siipikarjassa ei ole koskaan esiintynyt lintuinfluenssaa. Joitakin seropositiivisia tarhattuja hanhia ilman kliinisiä oireita on havaittu (virusta ei eristetty) sekä joitakin matalapatogeenisia viruksia luonnonvaraisissa linnuissa. 5 Havainnot ja päätelmät 2

5.1 Toimivaltaiset viranomaiset Lakisääteiset vaatimukset Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään virallisen valvonnan suorittamisesta, ja sen 4 artiklassa edellytetään, että on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset ja varmistettava tosiasiallinen ja tehokas koordinointi ja yhteistyö kaikissa toimivaltaisissa viranomaisissa ja niiden välillä ja että niillä on riittävä toimivalta. Riittävä toimivalta valmiussuunnitelman täytäntöönpanemiseksi mainitaan useimmissa asiaa koskevissa direktiiveissä (ks. liite 2). Lisäksi neuvoston direktiivissä 2003/85/EY (74 artiklan 3 kohdan d, g ja i alakohta ja liitteessä XVII oleva 6 kohta) edellytetään tiivistä yhteistyötä ympäristöviranomaisten ja täytäntöönpanoviranomaisten kanssa suu- ja sorkkataudin torjumiseksi, ja lintuinfluenssan torjumista koskevassa neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (62 artiklan 3 kohta) edellytetään eri alojen toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti eläinten terveydestä, kansanterveydestä, ympäristöasioista sekä työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta vastaavien viranomaisten välistä läheistä yhteistyötä. Asetuksen (EY) N:o 1099/2009 18 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että joukkolopetuksesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on ennen toimenpiteen käynnistämistä laadittava toimintasuunnitelma, jonka avulla varmistetaan kyseisessä asetuksessa säädettyjen sääntöjen noudattaminen. Havainnot: 5.1.1 Toimivaltaisen viranomaisen rakenne Tietoja Suomen toimivaltaisen viranomaisen rakenteesta on maaprofiilissa. Katso: http://ec.europa.eu/food/fvo/country_profiles_en.cfm Sivuilta saa tietoja toimivaltaisten viranomaisten vastuualueista normaalioloissa. Eläinten terveyden valvontaa koskevien toimenpiteiden osalta Suomen ylin viranomainen on Evira, joka on vastuussa maa- ja metsätalousministeriölle (MMM). Eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista on vastuussa 88 kunnallista elintarvikevalvontaviranomaista ja 405 kunnaneläinlääkäriä (joista noin 63 kokoaikavastaavaa valmiuseläinlääkäriä), joiden suorittamaa valvontaa kontrolloi kuusi aluehallintovirastoa (AVI). Lisäksi on olemassa 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY), jotka suorittavat virallista valvontaa Eviran puolesta tietyillä aloilla. MMM:n elintarvike- ja terveysosasto vastaa eläintautilainsäädännöstä Suomessa ja valvoo sen täytäntöönpanoa. Se myös ilmoittaa OIE:lle, EU:lle ja muille jäsenvaltioille taudinpurkauksista. Jäljempänä jaksossa 5.2.3 esitetään valmiussuunnitelmien mukaiset eri toimivaltaisten viranomaisten vastuualueet eläinkulkutaudin purkauksen yhteydessä. 5.1.2 Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet Suomen lainsäädännössä on joukko lainkohtia, joilla annetaan Suomen toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat valtuudet panna täytäntöön eläinkulkutautien valvonnassa tarvittavat toimenpiteet. Niihin kuuluu sekä yleinen lainsäädäntö, jossa annetaan tarvittavat valtuudet erilaisten eläintautien torjumiseksi, sekä erityislainsäädäntö, jossa annetaan valtuudet yksittäisten tautien torjumiseksi. Eläintautilakia 55/80 (annettu tammikuussa 1980, viimeksi muutettu huhtikuussa 2010) ja lakia helposti leviävien eläintautien vastustamisesta 488/60 (annettu joulukuussa 1960, viimeksi muutettu huhtikuussa 2006) on päivitetty useita kertoja, ja ne antavat johdetun oikeuden ohella toimivaltaisille viranomaisille valtuudet torjua eläintauteja. Näihin valtuuksiin kuuluu oikeus päästä tiloihin, oikeus määrätä eläinten siirtämistä koskevia rajoituksia, oikeus vaatia puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteitä, oikeus määrätä eläinten teurastamisesta suojavyöhykkeillä ja valvontavyöhykkeillä jne. Lainsäädännössä myös vahvistetaan velvoite ilmoittaa eläintautiepäilyistä ja edellytetään, että kaikki alle 50-vuotiaat laillistetut eläinlääkärit, eläinlääketieteen loppututkinnon suorittaneet ja eläinlääketieteen ylioppilaat ovat valmiita auttamaan eläintauteihin liittyvissä hätätapauksissa. Heitä voi hallinnoida Evira, joka pitää eläinlääkärirekisteriä. 3

5.1.3 Yhteistyö toimivaltaisissa viranomaisissa ja niiden välillä valmiussuunnitelmien laatimisessa Eviran valvontaosaston eläinten terveys- ja hyvinvointiyksikkö vastaa valmiussuunnitelmien laatimisesta eläintautien torjumiseksi. Se vastaa valmiussuunnitelmien kehittämisestä ja päivittämisestä yhteistyössä tutkimus- ja laboratorio-osaston asiantuntijoiden ja oikeudellisten asioiden yksikön juristien kanssa. Seuraavia tauteja varten on omat valmiussuunnitelmansa: suu- ja sorkkatauti, lintuinfluenssa, afrikkalainen sikarutto, klassinen sikarutto, sinikielitauti, sian vesikulääritauti, afrikkalainen hevosrutto, Newcastlen tauti ja hirvieläinten epitsoottinen verenvuototauti (EHD). Lisäksi on erillissuunnitelmia, jotka kattavat seuraavat: karjarutto, pienten märehtijäin rutto (PPR), lammas- ja vuohirokko, Lumpy Skin -tauti ja Rift Valley -kuume. Valmiussuunnitelmia päivitetään, kun organisaatiossa tai lainsäädännön vaatimuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia tai kun riskinarviointi osoittaa riskin muuttuneen merkittävästi. Tarkoituksena on tarkistaa suunnitelmia uudestaan vuonna 2013, kun Suomen uusi eläintautilaki tulee voimaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut kansallisen varautumissuunnitelman influenssapandemiaa varten: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=240565&name=dlfe-20728.pdf. Suunnitelma on laadittu vastauksena vuosien 2005 2006 influenssapandemian uhkaan. Eläimillä ilmenevien zoonoottisten taudinpurkausten torjunnassa käytettävät johtamis- ja ohjausjärjestelyt ovat yleensä samat kuin eläinkulkutautien puhjetessa, paitsi vakavissa kriisitilanteissa, jolloin yhteiskunnan turvallisuusstrategia voidaan panna täytäntöön. Tällaisessa tapauksessa voidaan perustaa ministeriöiden välisiä yhteistyöelimiä. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian kuvaus: http://www.yhteiskunnanturvallisuus.fi/en/materials/doc_download/25-security-strategy-for-society Osana valmiussuunnitteluprosessia on laadittu joukko sopimuksia. Niitä ovat: sopimus renderöintilaitoksen kanssa ruhojen tuhoamisesta tautitapauksissa, sopimus erään yrityksen kanssa siipikarjan kaasutuslaitteiston asettamisesta käyttöön, sopimus Pohjoismaiden ja Baltian maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa henkilöstön asettamisesta käyttöön vakavien taudinpurkausten torjumiseksi. (Lisäksi näiden maiden kanssa keskustellaan toisesta sopimuksesta, joka koskee välineistön vaihtoa eläinkulkutaudin purkausten torjunnassa.) aluehallintoviranomaisten tasolla tehtyjä paikallisia sopimuksia, jotka liittyvät välineiden ja teurastustiimien asettamiseen käyttöön. Evira on kuullut metsästäjiä ja maataloustuottajia siitä, miten pitäisi käsitellä epäilyjä eläinkulkutaudeista, jotka voivat vaikuttaa myös luonnonvaraisiin eläimiin ja tarttua niiden välityksellä. Toimivaltainen viranomainen ilmoitti auditointiryhmälle, että poliisi- ja sotilasviranomaisia kuullaan valmiussuunnitelmien ja eläinkulkutautien valvontaa koskevan toimintakäsikirjan valmistelun aikana. Tätä kuulemista johtaa MMM keskustasolla ja aluehallintovirastot alueellisella tasolla. Suomen lain mukaan poliisin on tarvittaessa annettava eläinlääkintäviranomaisille virka-apua eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Aluehallintoviraston yhteen toimipaikkaan tehdyn vierailun aikana auditointiryhmä tapasi poliisin yhteyshenkilön, joka vahvisti, että poliisia käytetään siirtorajoitusten täytäntöönpanossa ja että se avustaa yleisön suojelemisessa taudinpurkauksen tai tautiepäilyn yhteydessä. Valmiussuunnitelmia ja toimintakäsikirjaa ei ole julkaistu internetissä. Ne on tarkoitus lähitulevaisuudessa asettaa asiasta kiinnostuneiden tahojen saataville ekstranettiin 1. 1 Vastauksessaan luonnosraporttiin toimivaltainen viranomainen ilmoitti, että toimintakäsikirja on nyt kaikkien virkaeläinlääkäreiden saatavilla ekstranetissä, joka otettiin käyttöön 1. lokakuuta 2012. 4

Auditointiryhmä tapasi paikallisen ympäristötarkastajan yhdellä paikan päälle tehdyistä käynneistä. Tarkastaja oli tietoinen eläinten ruhojen hävittämiseen liittyvistä ympäristönäkökohdista ja esitteli ryhmälle paikkakunnan pohjavesikartan, johon oli merkitty alueet, joilla ruhojen hautaaminen on tärkeiden pohjavesiesiintymien takia kielletty. Jos ruhot on hävitettävä hautaamalla, tarkastaja tekee yhteistyötä paikallisen taudinvalvontakeskuksen kanssa sellaisen alueen löytämiseksi, jolla ruhojen hautaaminen on mahdollista. Toimivaltainen viranomainen huomautti, että eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelylaitos on aina ensisijainen vaihtoehto ja että sitä käytetään aina, kun katsotaan, että ruhojen kuljettaminen laitokseen on turvallisempaa kuin niiden hautaaminen paikan päällä, jotta vältetään taudin leviäminen kuljetuksen aikana (ks. jakso 5.6 jäljempänä). Toimivaltaisia viranomaisia koskevat päätelmät: Toimivaltaiset viranomaiset on nimetty, ja niillä on riittävästi toimivaltaa, jotta valmiussuunnitelmat voidaan laatia ja eläinkulkutauteja valvoa torjua asetuksen (EY) N:o 882/2004 vaatimusten mukaisesti. Neuvoston direktiivin 2003/85/EY 74 artiklan 3 kohdassa edellytetty koordinaatio ympäristöviranomaisten kanssa on taattu. 5.2 Valmiussuunnitelmat Lakisääteiset vaatimukset: Jäsenvaltioilla on oltava valmiussuunnitelmat seuraavien tautien purkausten torjumiseksi: suu- ja sorkkatauti (neuvoston direktiivi 2003/85/EY), sinikielitauti (neuvoston direktiivi 2000/75/EY), klassinen sikarutto (neuvoston direktiivi 2001/89/EY), afrikkalainen sikarutto (neuvoston direktiivi 2002/60/EY), sian vesikulääritauti ja joukko muita tauteja (neuvoston direktiivi 92/119/ETY), afrikkalainen hevosrutto (neuvoston direktiivi 92/35/ETY), lintuinfluenssa (neuvoston direktiivi 2005/94/EY) ja Newcastlen tauti (neuvoston direktiivi 92/66/ETY). Liitteessä 2 on yhteenveto joistakin erityisvaatimuksista kunkin taudin osalta. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 18 artiklassa edellytetään, että suunnitellut tainnutus- ja lopetusmenetelmät ja niitä vastaava toimintaohjeisto, jonka avulla varmistetaan kyseisessä asetuksessa säädettyjen sääntöjen noudattaminen, on sisällytettävä eläinten terveyttä koskevan yhteisön oikeuden edellyttämiin valmiussuunnitelmiin 2. Tilarekisteriä, eläinten tunnistetietoja sekä nautojen, lampaiden ja sikojen siirtojen valvontaa koskevat vaatimukset vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1760/2000, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 21/2004, neuvoston direktiivissä 2008/71/EY ja niihin liittyvissä täytäntöönpanotoimenpiteissä. Havainnot: 5.2.1 Kattavuus ja hyväksyminen Kaikista merkityksellisistä taudeista on saatavilla erillinen valmiussuunnitelma. Euroopan komissio on alun perin hyväksynyt valmiussuunnitelmat, mutta niitä on sen jälkeen päivitetty ilman, että niitä olisi toimitettu Euroopan komissiolle uudelleenhyväksymistä varten. Valmiussuunnitelmat ovat korkean tason kuvailevia asiakirjoja, jotka sisältävät toimintakäsikirjaan sisällytettävät eläinkulkutautien valvontaa koskevat yksityiskohtaiset ohjeet. Auditointiryhmän jäsenten oli vaikea varmistua siitä, että heidän tarkasteltavanaan oli suunnitelman viimeisin versio. Valmiussuunnitelmaan kuuluvissa asiakirjoissa ei ollut tunnistetta, josta olisi käynyt selkeästi ilmi, mikä versioista oli voimassa. Valmiussuunnitelmissa ei viitata eläinten suojeluun lopettamisen yhteydessä. Eläinten suojelua lopettamisen yhteydessä koskeviin tietoihin viitataan toimintakäsikirjassa (ks. jakso 5.5 jäljempänä). 5.2.2 Asiakirja-aineisto ja uudelleentarkastelu- ja päivitysjärjestelmä Valmiussuunnitelmat eivät ole laajassa jakelussa, sillä ne ovat korkean tason kuvailevia asiakirjoja. Ne eivät ole julkisia. 2 Asetusta (EY) N:o 1099/2009 ei vielä sovellettu auditoinnin aikana (se tuli voimaan 1. tammikuuta 2013). 5

Evira laatii toimintakäsikirjan. Se sisältää yleisen osuuden, jossa on kaikkien eläinkulkutautien valvontaa koskevia ohjeita, sekä erityisosuudet, jotka koskevat lintuinfluenssaa, sinikielitautia, Newcastlen tautia, klassista sikaruttoa ja suu- ja sorkkatautia. Toimintakäsikirja jaetaan aluehallintovirastoille sähköisesti vähintään kerran vuodessa. Tällöin pyydetään päivittämään paikalliset yhteystiedot ja lähettämään paikallisesti räätälöity suunnitelma Eviraan hyväksymistä varten. Taudinpurkauksen alkuvaiheissa afrikkalaista sikaruttoa käsiteltäisiin klassista sikaruttoa koskevien ohjeiden mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen aikoo laatia toimintakäsikirjaan afrikkalaista sikaruttoa koskevan oman osuuden. Yhdessä vierailun kohteena olleessa aluehallintoviranomaisessa paikallisia yhteystietoja ei ollut päivitetty puhelinnumerojen hiljattaisen muuttumisen myötä. Lisäksi osa paikallisessa toimintakäsikirjassa mainituista henkilöistä oli vaihtanut tehtävää. Käytössä ei ollut laadunvarmistusjärjestelmää, jolla taattaisiin, että toimintakäsikirja pidetään ajan tasalla kaikissa toimipaikoissa. Vierailluilla tiloilla tavatut kunnaneläinlääkärit ilmoittivat, etteivät he konsultoisi toimintakäsikirjaa, kun heiltä kysyttiin, miten he menettelisivät eläinkulkutautiepäilyn suhteen tai taudinpurkauksen ilmetessä. Kunnaneläinlääkärien ensimmäinen reaktio oli edetä aikaisemman kokemuksensa tai koulutuksensa perusteella ja noudattaa toimintakäsikirjaa vain, jos heitä kehotettiin tekemään niin. 5.2.3 Toimivaltaisen viranomaisen johtamisrakenne eläinkulkutaudin puhjetessa Eläinkulkutautien valvontaa koskevassa ilmoitusketjussa on kolme tasoa: kansallinen, alueellinen ja kunnallinen. MMM:n elintarvike- ja terveysosaston päällikkö (eläinlääkintäpäällikkö) on viime kädessä se viranomainen, joka vastaa tautivalvonnasta kansallisella tasolla. Hän on delegoinut valmiussuunnittelun ja päivittäiset vastuut Eviralle. Tehtävät kuuluvat Eviran työjärjestyksen mukaan eläinten terveys- ja hyvinvointiyksikölle. Läänineläinlääkärit ovat yleensä eläinten terveys- ja hyvinvointiyksikön alaisia, ja heidät voidaan määrätä suorittamaan eläintautilain mukaisia tehtäviä eläintautitapauksissa, mutta muutoin läänineläinlääkärit vastaavat eläintautivalvonnasta kunkin aluehallintoviraston toimialueella. Evira tekee vuosittain tulossopimuksen kunkin aluehallintoviraston kanssa. Eläinkulkutaudin purkausten aikana Evira toimii kansallisena taudintorjuntakeskuksena. Läänineläinlääkärit toimivat Eviran eläinten terveys- ja hyvinvointiyksikön päällikön alaisuudessa ja vastaavat tautivalvonnasta aluetasolla. Kunnaneläinlääkärit ovat kuntien työntekijöitä ja läänineläinlääkärien valvonnassa ja alaisia ainoastaan asioissa, jotka liittyvät valtakunnalliseen viralliseen valvontaan, kuten eläintautivalvontaan. Kaikki kunnaneläinlääkärit ovat saaneet peruskoulutuksen eläinkulkutautien valvonnassa. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa, että henkilökuntaa on saatavilla hätätapauksessa, kunkin aluehallintoviraston toimipaikan alueelta on valittu 4 6 vapaaehtoista kunnaneläinlääkäriä, joille on annettu erityiskoulutusta taudinpurkausten käsittelyssä. 5.2.3.1 Kansallinen taudintorjuntakeskus Eläinkulkutaudin purkausten aikana kansallinen taudintorjuntakeskus koordinoi taudintorjuntatoimet kansallisella tasolla siten, että se tukee paikallisia taudintorjuntakeskuksia (jotka toimivat aluehallintovirastojen toimipaikoissa) määrittää suoja- ja valvontavyöhykkeiden laajuuden (yhdessä paikallisten taudintorjuntakeskusten kanssa) antaa luvan eläinten lopettamiselle tekee yhteistyötä paikallisten taudintorjuntakeskusten kanssa epidemiologisten tietojen keräämiseksi tukee paikallisia taudintorjuntakeskuksia henkilöstön asettamisessa käyttöön 6

järjestää taudinvalvontatoimenpiteissä tarvittavat laitteet ja resurssit päättää parhaista toimenpiteistä torjua tauteja huolehtii eläinkulkutautien valvontaan liittyvistä menoista ja valvontatoimenpiteistä johtuvista korvauksista antaa tietoja MMM:lle ja Eviran muille yksiköille antaa tietoja Eviran viestintäyksikölle ja on yhteydessä sen kanssa. Kansallinen taudintorjuntakeskus toimii Eviran päätoimipaikassa sijaitsevissa tiloissa ja on tarvittaessa välittömästi käytettävissä. Käytössä on kaikki modernit viestintävälineet (puhelin, sähköposti, internet ja videokonferenssilaitteet). Videokonferenssijärjestelmän avulla voidaan vaihtaa tietoja aluehallintoviraston kanssa. Järjestelmä esiteltiin auditointiryhmälle paikan päälle tehdyn vierailun yhteydessä. Tietokoneistettua Kartturi-järjestelmää käytetään määrittämään 3 kilometrin suojavyöhykkeet ja 10 kilometrin valvontavyöhykkeet. Virallisen rokotusohjelman hallinnointiin on erillinen tietojärjestelmä, Rokotusrekisteri. Suomen eläintautilainsäädännön mukaan MMM määrittää 3 km:n ja 10 km:n vyöhykkeet kansallisen taudintorjuntakeskuksen (Evira) neuvojen perusteella ja yhdessä alueellisten taudintorjuntakeskusten kanssa. Vyöhykkeet määritellään aluksi täsmällisinä ympyröinä eikä luonnollisia tai maantieteellisiä rajoja oteta huomioon. Ohjelmisto mahdollistaa vyöhykkeiden määrittelemisen uudestaan ja on riittävän joustava, jotta maantieteellisiä rajoja voidaan seurata. Eviran päätoimipaikassa ja aluehallintovirastojen toimipaikoissa on yhteydet eläintietokantoihin, ja 3:n ja 10 kilometrin vyöhykkeillä sijaitsevat pitopaikat pystytään tunnistamaan ja eläinten lukumäärät ja lajit toteamaan. Saatavilla oli luettelo henkilöstöstä ja muista henkilöstä, joihin on otettava välittömästi yhteys. Evira on nimittänyt asiantuntijaryhmät lintuinfluenssaa / Newcastlen tautia, sinikielitautia, klassista sikaruttoa / afrikkalaista sikaruttoa, suu- ja sorkkatautia, kalatauteja ja desinfiointia varten. Asiantuntijaryhmiin kuuluu asiantuntijoita Evirasta (eläinten terveys, virologia, tuotantoeläinterveys, riskinarviointi ja lihantarkastus), MMM:stä, Helsingin yliopistosta, aluehallintovirastoista ja Eläintautien torjuntayhdistyksestä sekä yksityisen terveydenhuollon eläinlääkäreitä. Tautitilanteissa asiantuntijoita pyydetään antamaan neuvoja kansalliselle taudintorjuntakeskukselle. Asiantuntijaryhmät ovat tarvittaessa pitäneet kokouksia tautitilanteiden arvioimiseksi. 5.2.3.2 Paikallinen taudintorjuntakeskus Paikalliset taudintorjuntakeskukset sijoitetaan seitsemään aluehallintovirastoon. Tilat ovat saatavilla, ja alueelliset taudintorjuntakeskukset voidaan sijoittaa niihin välittömästi. Puhelinlinjat ja internetyhteydet ovat valmiina. Viestintä kansallisen taudintorjuntakeskuksen kanssa tapahtuu videokonferenssijärjestelmän välityksellä. Kehitteillä on järjestelmä, jonka kautta kaikki alueen eläinlääkärit pääsevät Eviran ekstranettiin, mutta se ei ole vielä käytössä. Kaikki aluehallintovirastoissa tavatut läänineläinlääkärit olivat tietoisia eläintaudinpurkausten torjunnassa tarvittavista menetelmistä. Taudinpurkauksen ilmetessä saatavilla on erityiskoulutettuja valmiuseläinlääkäreitä, jotka ovat paikallisia kunnaneläinlääkäreitä. Kunnaneläinlääkäreillä on yksityiset vastaanotot, ja he voivat suorittaa virallisia tehtäviä toimivaltaisten viranomaisen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti. 7

Olemassa on ympärivuorokautinen päivystysjärjestelmä ilmoitettuihin tautiepäilyihin vastaamiseksi. Auditointiryhmä tarkasteli hiljattain ilmennyttä lintuinfluenssaepäilyä koskevia asiakirjoja. Aineistoon kuului asiakirjoja, jotka koskivat epäilyksenaikaisia siirtorajoituksia, näytteenottoa ja rajoitusten poistamista. Paikalliset toimintakäsikirjat olivat saatavilla käynnin kohteina olleissa aluehallintovirastoissa. Ne sisälsivät paikallisia ohjeita ja tietoja. Paikalliset toimintakäsikirjat lähetetään Eviralle, joka hyväksyy ne. Säännöllistä päivitysmenettelyä ei ole. Päivitykset tehdään ja lähetetään Eviralle aina pyydettäessä tai kun se katsotaan aiheelliseksi. Toimintakäsikirjojen versioiden hallintaa ei suoriteta. Yhdessä vierailun kohteena olleessa aluehallintovirastossa tavatulla asiasta vastuussa olevalla läänineläinlääkärillä oli kannettavalla tietokoneellaan ja USB-tikullaan eri versiot toimintakäsikirjasta. Luettelo henkilöistä, joihin on otettava yhteys, oli olemassa, mutta se ei ollut ajantasainen (puhelinnumeroissa oli virheitä). Aluehallintovirastossa oli taudinpurkauksen yhteydessä käytettävien materiaalien varasto. Materiaalimäärät olivat toimintakäsikirjassa vaaditut. Vakavan taudinpurkauksen puhjetessa kyseiset määrät saattavat olla liian pieniä, mutta ne riittävät taudinpurkauksen alkuvaiheesta selviämiseksi. 5.2.4 Rahoitusjärjestelyt Eläinkulkutaudin puhjetessa rahoitus otetaan yleisistä verovaroista. MMM pyytää rahoitusta valtiovarainministeriöltä. Toimivaltainen viranomainen ilmoitti auditointiryhmälle, ettei tarvittavan rahoituksen saamisessa ole ongelmia eläinkulkutaudin puhjetessa. Rahoitusta tulee olemaan saatavilla lopetettujen eläinten korvaamiseen, materiaalien, desinfiointiaineiden, rokotteiden ja vaatetuksen hankkimiseen, (henkilöstön ja ruhojen) kuljetuksiin, lisähenkilöstön palkkaamiseen, ruhojen hävittämiseen jne. Kunnaneläinlääkäri, mieluiten valmiuseläinlääkäri, arvottaa eläinkulkutaudin purkauksen yhteydessä teurastettavat eläimet. Korvaushakemus ja kunnaneläinlääkärin lausunto toimitetaan läänineläinlääkärille, joka toimittaa ne oman lausuntonsa kanssa Eviralle, joka suorittaa lopullisen arvioinnin ja huolehtii maksatuksista asianomaisille kasvattajille. Tilalle taudinpurkauksen johdosta maksettavan korvauksen määrä riippuu kasvattajalle aiheutuneiden taloudellisten tappioiden suuruudesta ja siitä, miten tappiot vaikuttavat kasvattajan toimeentuloon. Korvauksista säädetään Suomen eläintautilain 55/80 20 pykälässä. 5.2.5 Suoja- ja valvontavyöhykkeiden määrittäminen ja valvonta Heti tautiepäilyn vahvistuttua perustetaan suoja- ja valvontavyöhykkeet asiaa koskevien direktiivien mukaisesti. Voimassa olevan eläintautilain mukaan alueiden lakisääteisen perustamisen suorittaa MMM. Alueiden rajaamista koskevan ensimmäisen ehdotuksen tekee Evira. Vuonna 2013 voimaan tulevan uuden eläintautilain mukaan Evira huolehtii vyöhykkeiden lakisääteisestä määrittämisestä. Vyöhykkeiden määrittäminen tehdään Kartturi-tietokoneohjelmalla (ks. kohta 5.2.3.1 edellä). Läänineläinlääkäreillä on kylttejä valmiina sijoitettaviksi pääteiden varsille. Lisäksi kaikille vyöhykkeellä sijaitseville tiloille ilmoitetaan voimaan tulevista rajoituksista mahdollisimman pian. 8

Evira on antanut ohjeet tilanteisiin, joissa rajoitusvyöhykkeisiin saatetaan tarvita poikkeuksia. Riippuen siitä, mikä tauti on kyseessä, eläimiä voi saada siirtää, jos se on sallittu lainsäädännössä ja jos asiasta vastaava läänineläinlääkäri antaa siirrolle luvan. Jos eläimiä ei voida kuljettaa tai siirtää toiseen rakennukseen, pitopaikkaan tai laitokseen, jotkin eläimet joudutaan ehkä lopettamaan eläintiheyttä koskevan ongelman ratkaisemiseksi. Vakavan taudinpurkauksen tapauksessa valvonnan täytäntöönpano suoritetaan yhteistyössä poliisin ja tarvittaessa armeijan kanssa. MMM:n, sosiaali- ja terveysministeriön ja asianomaisten täytäntöönpanoviranomaisten välisiä tavanomaisia viestintäkäytäntöjä pidetään yllä ja vahvistetaan kriisitilanteissa. Kriisinhallinta on asianomaisten ministeriöiden, toimivaltaisten viranomaisten sekä keskus-, alue- ja paikallishallintojen vastuulla niiden omien toimivaltuuksien puitteissa. Jos tilanne kehittyy vakavaksi kriisiksi, valvontatoimia ja viestintää hoidetaan Suomen hallituksen 16. joulukuuta 2010 vahvistaman yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti. 5.2.6 Viestintämenettelyt taudinpurkauksen aikana Kansallinen taudintorjuntakeskus sijaitsee Eviran rakennuksessa. Kansallisen taudintorjuntakeskuksen ja aluehallintovirastoissa sijaitsevien paikallisten taudintorjuntakeskusten välinen suora viestintä taataan ohivalintanumerojen, matkapuhelinnumerojen, sähköpostin ja videokonferenssilaitteiden avulla. Taudinpurkauksen ilmenemispaikalla olevat ja seurantatyötä suorittavat kunnaneläinlääkärit raportoivat läänineläinlääkärille, joka raportoi Eviralle. Eviralle raportoidun tautiepäilyn tapauksessa Evira ilmoittaa asiasta läänineläinlääkärille, joka pyytää kunnaneläinlääkäriä menemään tilalle ja ottamaan näytteitä. Kun kansalaisille tiedotetaan tarttuvista taudeista, periaatteena on, että Evira hoitaa valtakunnallisen tiedottamisen tilallisille, maaseudun väestölle, elintarvikealan toimijoille, muulle väestölle jne. ja paikalliseläinlääkärit huolehtivat alueellisesta ja paikallisesta tiedottamisesta. MMM vastaa kansainvälisestä tiedottamisesta mm. OIE:lle, EU:n komissiolle ja naapurimaille. 5.2.7 Epidemiologisen asiantuntemuksen saatavuus Evira on nimittänyt asiantuntijaryhmät lintuinfluenssaa, Newcastlen tautia, sinikielitautia, klassista sikaruttoa / afrikkalaista sikaruttoa, suu- ja sorkkatautia ja desinfiointia varten. Asiantuntijaryhmiin kuuluu asiantuntijoita Evirasta (eläinten terveys, virologia, tuotantoeläinterveys, riskinarviointi ja lihantarkastus), MMM:stä, Helsingin yliopistosta, aluehallintovirastoista ja Eläintautien torjuntayhdistyksestä sekä yksityisen terveydenhuollon eläinlääkäreitä. Tautitilanteissa asiantuntijoita pyydetään antamaan neuvoja kansalliselle taudintorjuntakeskukselle. Asiantuntijaryhmät pitävät aina tarvittaessa kokouksia tautitilanteiden arvioimiseksi. Sikaruton asiantuntijaryhmän kokous pidettiin kesäkuussa 2011, kun afrikkalaisen sikaruton uhasta keskusteltaessa tarvittiin riskinhallintaa koskevia neuvoja. Myös sinikielitaudin asiantuntijaryhmä tapasi useita kertoja vuosina 2008 2009, kun sinikielitautia koskevaa strategiaa ja sen seurantaa suunniteltiin. Asiantuntijaryhmät kattavat kaiken asiaankuuluvan osaamisen eläinlääketieteen ja epidemiologian aloilta. Asiantuntijaryhmien jäsenet ovat osallistuneet vuoden 2009 uusien valmiussuunnitelmien laatimiseen. Monet asiantuntijat ovat jäseninä useammassa kuin yhdessä asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmien kokoonpanossa oli tapahtunut joitakin muutoksia sen jälkeen, kun nimitykset oli tehty vuosina 2007 2009, mutta virallista nimitysasiakirjaa ei ollut muutettu 9

eikä kaikkia sikaruttojen (klassinen/afrikkalainen) asiantuntijaryhmän vuoden 2011 kokouksen osaottajia ollut virallisesti nimitetty. Asiantuntijaryhmien vakituisina jäseninä ei ollut meteorologian, entomologian tai luonnonvaraisten eläinten ja metsästyksen alan asiantuntijoita. Saatavilla oli kuitenkin asiakirjoja, joissa oli tiedot näiden alojen asiantuntijoista, joihin voitaisiin ottaa tarvittaessa yhteyttä. Asiantuntijaryhmät eivät kokoonnu säännöllisesti, vaan niiltä voidaan pyytää lausunto Eviraa varten esim. uuden tieteellisen ja epidemiologisen näytön perusteella. Evira käyttää asiantuntijaryhmiä myös asiantuntijapaneeleina ja kysyy usein mieluummin asiantuntijaryhmän jonkin yksittäisen jäsenen mielipidettä kuin pyytää koko ryhmän muotoilemaa lausuntoa. Myös Eviran riskinarviointiyksikkö käyttää joidenkin tautien osalta termiä asiantuntijaryhmä, mutta kyseisten ryhmien kokoonpano poikkeaa valmiussuunnitelmia koskevan EU:n lainsäädännön nojalla edellytettyjen asiantuntijaryhmien kokoonpanosta. 5.2.8 Eläinten tunnistaminen ja siirtojen valvonta Suomessa ei ole eläinmarkkinoita eikä keräyskeskuksia. Täysikasvuiset eläimet myydään ja ostetaan suoraan tiloilta. Teurastamoilla on nuorten vasikoiden ja sikojen välitysjärjestelmä, jossa eläimet siirretään suoraan yhdeltä tilalta toiselle. Eläinten takapihakasvatus on hyvin pienimuotoista, ja tällöinkin eläimet ostetaan suoraan tiloilta. Broilerisektori toimii tiiviisti integroidussa verkossa, jossa teurastamo ja sen eläinlääkäri valvovat eläinten siirtoja. Suomessa pitopaikalla tarkoitetaan maantieteellistä paikkaa, jossa eläimiä pidetään, kasvatetaan tai hoidetaan pysyvästi tai tilapäisesti (laki eläintunnistusjärjestelmästä 238/2010). Kyseisen lain mukaan eläimiksi määritellään myös hedelmöitetyt sukusolut, siitosmunat, alkiot ja toukat. Evira on antanut pitopaikan määrittelemistä koskevia lisäohjeita. Näiden ohjeiden mukaan saman omistajan kaksi pitopaikkaa voidaan yhdistää tai rekisteröidä yhdeksi pitopaikaksi, jos ne ovat maantieteellisesti yhteydessä toisiinsa ja muodostavat epidemiologisen yksikön niin, ettei näiden kahden alueen välissä ole (toisen omistajan omistamaan) toiseen pitopaikkaan kuuluvaa maa-aluetta eikä eläinten terveys, elintarviketurvallisuus tai -valvonta vaarannu. Tämä määritelmä koskee myös saariryhmää, jota käytetään esimerkiksi lampaiden laitumena, jos pitopaikka on tällöin luonnollinen yksikkö. Eläinten siirrot pitopaikkojen välillä on ilmoitettava nautojen, lampaiden ja vuohien sekä sikojen lajikohtaisiin rekistereihin. Eläintenpitäjien on rekisteröidyttävä kuntatasolla maaseutuviranomaiselle. Jokainen pitopaikka on rekisteröitävä erikseen, ja muutostapauksissa, esim. omistajuuden muuttuessa, vaaditaan aina uusi rekisteröinti. Evira pitää pitopaikkojen ja eläintenpitäjien keskusrekisteriä. Naudat on merkittävä kahdella korvamerkillä 20 päivän ikäisinä tai aikaisemmin, jos ne siirretään syntymäpaikastaan. Lampaat ja vuohet on merkittävä kahdella korvamerkillä 6 kuukauden ikään mennessä tai aikaisemmin, jos ne siirretään syntymäpaikastaan. Suomessa ei vaadita lampaiden ja vuohien elektronista tunnistamista (muiden kuin unionin sisäiseen kauppaan tarkoitettujen eläinten osalta), koska lammas- ja vuohieläinten kokonaismäärä on Suomessa alle 600 000 eläintä, jolloin elektroninen tunnistaminen on asetuksen N:o (EY) 21/2004 9 artiklan mukaisesti valinnaista. Asetuksen (EY) N:o 21/2004 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen mukaisesti ennen 12 kuukauden ikää teurastettavaksi siirrettävillä karitsoilla saa myös olla vain yksi korvamerkki. Sikoja voidaan siirtää eläinerien merkintäjärjestelmän mukaisesti siten, että niihin lyödään lapojen alueelle tatuointi, jolla tunnistemerkitään teurastamoihin siirrettävät sikaerät. 10

Nautojen, lampaiden ja vuohien sekä sikojen osalta tiloilla pidetään keskusrekisterejä eläinten lukumäärästä. Siipikarjan osalta ei pidetä rekisteriä lintujen lukumäärästä, vaan siipikarjanpitäjien on rekisteröitävä tilansa ensimmäisestä pidetystä linnusta lähtien. Tämä vaatimus koskee myös koristetarkoituksiin käytettävien lintujen, kuten riikinkukkojen, rekisteröintiä. Eläinten siirrot ilmoitetaan kansalliseen keskusrekisteriin seitsemän päivän sisällä eläinten siirrosta, kuten toimittiin myös vieraillulla sikatilalla. Eläinten lukumäärä ilmoitetaan joka kuukauden osalta joko kuukausittain tai vähintään neljän kuukauden välein. Eläinten liikkeet jäljitetään ja tunnistettaan sekä tilan lokikirjassa että eläinrekistereissä. Alueet, joilla eläintiheys on korkea, voidaan tunnistaa reaaliajassa eläinten tunnistamisrekisteristä. 5.2.9 Välineistön saatavuus Toimintakäsikirjassa on luettelo välineistä, jotka pitäisi olla jokaisen aluehallintoviraston varastossa. Välineiden on oltava saatavissa ympäri vuorokauden. Hätätapauksen varalta varastossa on oltava perusohjeistus tautiepäilyjä käsitteleville eläinlääkäreille, suojavaatetus, näytteenottovälineet, välineet diagnoosin tekemistä varten, välineet eläinten käsittelyä varten, desinfiointiaine ja -välineet sekä kartat ja varoitusmerkit. Yhdessä vieraillussa aluehallintovirastoissa hätävarasto oli sijoitettu yliopistollisessa sairaalassa olevaan suojeltuun tilaan. Saatavilla oli selkeät ohjeet tilaan pääsystä, ja oli nimetty vastuuhenkilö varmistamaan, että varastossa olevat tuotteet eivät pääse vanhentumaan. 5.2.10 Rokotuspolitiikka ja rokotteiden saatavuus Valmiussuunnitelmien EU:n hyväksymissä versioissa olevat hätärokotusta koskevat tiedot ovat puutteellisia tai vanhentuneita, mutta valmiussuunnitelmien luonnoksissa, jotka koskevat suu- ja sorkkatautia (2009), lintuinfluenssaa (2009), afrikkalaista sikaruttoa (2009) ja sinikielitautia (2007), hätärokotuksia koskevat suunnitelmat ovat EU:n lainsäädännön vaatimusten mukaiset. Kyseisissä suunnitelmissa mainitaan rokotuskriteerit, rokoteannosten arvioitu lukumäärä (suu- ja sorkkatauti, sinikielitauti), rokotusten hankinta, rokotusten jakeluketju ja rokotukset suorittava henkilöstö. Hiljattain (vuonna 2011) suoritetussa, suu- ja sorkkataudin leviämistä Suomessa ja hätärokotuksia koskevassa kattavassa riskinarvioinnissa, jossa käytettiin hyväksi mm. suu- ja sorkkataudin asiantuntijaryhmän arvioita, pääteltiin, että taudinpurkaus rajoittuisi hyvin todennäköisesti vain muutamiin tiloihin ja että hätärokotukset eivät näin ollen olisi Suomessa tarpeen eivätkä taloudellisesti kannattavia (ks. kohta 5.3.1). Newcastlen tautia koskevia rokotusvaatimuksia ei mainita lintuinfluenssaa ja Newcastlen tautia koskevassa valmiussuunnitelmassa (2002), mikä ei ole neuvoston direktiivin 92/66/EY 21 artiklan 1 kohdan ja liitteessä VII olevan 9 kohdan vaatimusten mukaista. Hyväksytyssä valmiussuunnitelmassa itse asiassa todetaan, että tehoavia tai turvallisia rokotteita ei ole saatavilla. Klassista sikaruttoa koskevassa valmiussuunnitelmassa (2003) todetaan, että rokotuspolitiikan ja -suunnitelman uudelleentarkastelu aiotaan tehdä riskinarvioinnin tultua saataville vuoden 2004 lopussa. Vuoden 2003 valmiussuunnitelma on kuitenkin muuttamatta. Kaikissa tautikohtaisissa toimintakäsikirjoissa (lintuinfluenssa, sinikielitauti, Newcastlen tauti, klassinen sikarutto ja suu- ja sorkkatauti) on rokotuksia koskeva luku. Siipikarjan rutiinirokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty Suomessa. Newcastlen tautia koskeva toimintakäsikirja sisältää kuitenkin vaatimuksen kyyhkysten rokottamisesta Newcastlen tautia vastaan tietyntyyppisillä tiloilla sekä siipikarjan hätärokotusta koskevan suunnitelman. 11

Suu- ja sorkkatautia ja klassista sikaruttoa koskevat suunnitelmat ovat epätäydellisiä. Niissä kuvataan kriteerit ja näkökohdat, mutta ei rokotteen hankintaa, tarvittavien rokoteannosten arvioitua määrää, jakelua eikä rokotusten suorittamiseen tarvittavaa henkilökuntaa. Toimintakäsikirjassa ei ole vaatimuksia siitä, että näytteiden tai näytesäiliöiden sinettien olisi oltava väärinkäytöltä suojattuja. Yksityishenkilöt, mm. oireilevien eläinten omistaja, voivat kuljettaa näytteitä. Evira ei kuitenkaan kannata tätä. Suomen lainsäädäntö antaa toimivaltaiselle viranomaiselle valtuudet vaatia kenen tahansa (alle 50-vuotiaan) eläinlääkärin tai viimeisellä vuosikurssilla olevan eläinlääketieteen opiskelijan apua hätärokotuksissa. Valmiussuunnitelmia koskevat päätelmät: Valmiussuunnitelmat ovat voimassa, kuten neuvoston direktiiveissä 2003/85/EY, 2000/75/EY, 2001/89/EY, 92/119/ETY, 92/35/ETY, 2005/94/EY, 92/66/ETY ja 2002/60/EY edellytetään. On kuitenkin vaikea varmistua siitä, onko kyseessä suunnitelman viimeisin versio, sillä versioita ei hallinnoida. Yksityiskohtaiset ohjeet eläinkulkutaudin purkausten käsittelemiseksi on dokumentoitu toimintakäsikirjaan, mutta ne eivät kuitenkaan aina ole täysin ajan tasalla aluehallintovirastoissa olevien paikallisten tietojen kanssa. Toimintakäsikirja on yhtä kaikki hyödyllinen ja kattava asiakirja, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten eläinkulkutautien epäilyjen ja taudinpurkausten suhteen toimitaan. Asiantuntijaryhmät on perustettu, kuten neuvoston direktiiveissä 2001/89/EY, 2003/85/EY ja 2002/60/EY edellytetään. Jäsenluettelo ei aina ollut ajan tasalla, ja käytetty terminologia on hämmentävää, koska termiä asiantuntijaryhmä käytetään myös riskinarviointiyksikön nimittämistä ryhmistä 3. Hyväksyttyjen valmiussuunnitelmien, valmiussuunnitelmien luonnosten ja toimintakäsikirjan välillä on rokotusten osalta epäjohdonmukaisuuksia. Dokumentoidut rokotusmenettelyt eivät ole neuvoston direktiiveissä 2003/85/EY ja 2001/89/EY säädettyjen EU:n vaatimusten mukaisia. Rokotusten suhteen ei ole aina selvää, mitä valmiussuunnitelman versiota olisi taudinpurkauksen sattuessa sovellettava. 5.3 Valmiudet ja tietoisuus Lakisääteiset vaatimukset: Kaikkia tämän auditoinnin kannalta merkityksellisiä eläinkulkutauteja koskee vaatimus, että taudin esiintymisestä on aina ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Afrikkalaista hevosruttoa lukuun ottamatta ilmoituksen tekeminen Euroopan komissiolle on pakollista. Sinikielitaudin ja lintuinfluenssan osalta vaaditaan seurantaohjelmat ja -järjestelmät taudin toteamiseksi varhaisessa vaiheessa. Joidenkin tautien tapauksessa valmiussuunnitelmassa on ilmoitettava riskitekijät (esim. alueet, joilla eläintiheys on suuri, pahin mahdollinen tilanne). Suu- ja sorkkataudin osalta on täsmennetty valmiuksia ja tietoisuutta koskevat kriteerit. Useimpien muiden merkityksellisten tautien osalta vaaditaan viestintästrategia ja asianmukainen viestintäkoulutus. Suu- ja sorkkataudin ja lintuinfluenssan osalta varalta on järjestettävä reaaliaikaisia hälytysharjoituksia. Klassisen sikaruton ja afrikkalaisen sikaruton varalta on järjestettävä valmiusharjoituksia. Tämän raportin liitteessä 2 on yhteenveto asiaa koskevista lakisääteisistä vaatimuksista. Havainnot 5.3.1 Eläinkulkutautiriskin analyysi ja hälytystasot Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikkö ja sen edeltäjät ovat vuodesta 2001 suorittaneet useita afrikkalaiseen sikaruttoon, klassiseen sikaruttoon ja suu- ja sorkkatautiin liittyviä riskinarviointeja. 3 Vastauksessaan luonnosraporttiin toimivaltainen viranomainen totesi, ettei Evira pitä asiantuntijaryhmiä koskevaa terminologiaa hämmentävänä. Eviran kaltaisessa asiantuntija- ja tutkimuslaitoksessa on useita hankkeita, joissa termiä asiantuntijaryhmä voidaan käyttää myös muissa yhteyksissä kuin eläintautien valvonnassa. Termin käyttö määrittyy asiayhteyden mukaan. Toimintakäsikirjassa ja valmiussuunnitelmissa termillä on vain yksi merkitys. 12

Eläintautien lisäksi kyseinen 19 työntekijän yksikkö työskentelee kasvinterveyden ja elintarviketurvallisuuden parissa. Yksikkö suorittaa Eviran tai MMM:n pyytämiä riskinarviointeja ja riskiprofilointeja. Eviran verkkosivustolla on julkaistu helposti leviäviä eläintauteja koskevia useita raportteja: http://www.evira.fi/portal/en/evira/about_us/operation_areas/risk_assessment/reports/ AFRIKKALAINEN SIKARUTTO: Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä - riskiprofiili (Eviran tutkimuksia 4/2011 suomeksi, 5/2011 englanniksi) Afrikkalaisen sikaruton maahantulon tunnistetut riskitekijät ovat maahantulo infektioalueella matkustaneiden ihmisten mukana, infektoituneen lihan tai lihatuotteen mukana, elävien kesysikojen ja sperman mukana, kontaminoituneiden eläinkuljetusajoneuvojen mukana, kansainvälisen liikenteen ruokajätteen mukana ja Suomeen vaeltavan infektoituneen villisian mukana. SUU- JA SORKKATAUTI: - The spread of foot-and-mouth disease (FMD) within Finland and emergency vaccination in case of an epidemic outbreak (Eviran tutkimuksia 1/2011, englanniksi). - Suu- ja sorkkataudin leviäminen Suomessa (EELAn julkaisu 5/2006, tiivistelmä englanniksi) Tunnistettuja suu- ja sorkkataudin leviämisen riskitekijöitä olivat eläinten ja raatojen kuljetukset sekä eläinlääkäreiden käynnit tiloilla. Tuulen välityksellä ja lampaiden liikkumisen välityksellä leviämistä ei pidetty kovin merkittävänä riskinä Suomessa. BLUETONGUE-TAUTI: Bluetonguen maahantulo ja leviäminen Suomessa (Eviran tutkimuksia 3/2009, tiivistelmä englanniksi). Sinikielitaudin leviämisriski perustuu Suomen ilmastovyöhykkeisiin. Infektoituneiden polttiaisten esiintymisen kannalta suuririskinen alue on noin 29 000 neliökilometrin suuruinen alue Suomen lounaisosassa. Muut: - Selvitys vähittäiskaupan raakojen entisten eläimistä saatavien elintarvikkeiden eläintautivaaroista (Eviran tutkimuksia 1/2009). - Klassisen sikaruton epideeminen taudinpurkaus Suomessa - kvantitatiivinen riskinarviointi (EELAn julkaisu 6/2005, tiivistelmä englanniksi). - Kvalitatiivinen riskinarviointi - Klassisen sikaruton maahantulo ja leviäminen Suomessa (EELAn julkaisu 6/2002, tiivistelmä englanniksi). Kutakin tehtävää varten riskinarviointiyksikkö nimittää i) projektiryhmän asianomaiseen osastoon, ii) mm. meteorologeista ja entomologeista koostuvan asiantuntijaryhmän, joka antaa tietoja ja tukea, ja iii) yhteistyöryhmän, jossa ovat edustettuina tuotannonala ja muut sidosryhmät. Riskinarvioinnin tutkimusyksikkö suorittaa kattavia riskinarviointeja, joiden valmistuminen vie usein useita vuosia (suu- ja sorkkatautia koskevaa vuoden 2011 raporttia laadittiin viisi vuotta), ja niiden lisäksi riskiprofilointia. Riskiprofiilin tekeminen kestää yleensä 1 12 kuukautta. Riskinarviointeja ja riskiprofiileja hyödynnetään pitkän tai keskipitkän aikavälin valmiussuunnittelussa, jossa niitä käytetään erityisesti taudinpurkauksen laajuuden ja keston arviointiin ja seurantatoimien kohdentamiseen. Esimerkkinä jälkimmäisestä on seurannan kohdistaminen tarhattuihin villisikoihin afrikkalaisen sikaruton valvonnassa kyseistä tautia koskevan vuoden 2011 arvioinnin jälkeen. Riskinarviointeja ja riskiprofiileja on viime aikoina hyödynnetty tullin henkilökunnalle tarkoitetuissa Eviran ohjeissa ja koulutuksessa (tautien leviämisestä maahan henkilökohtaisten matkatavaroiden välityksellä), ulkomaalaisia maataloustyöntekijöitä työllistäville maatiloille kohdistetuissa ETT:n toteuttamissa tiedotuskampanjoissa ja ohjeissa sekä maatiloille tarkoitetuissa Eviran tietokorteissa tautiriskeistä. 13