Vastaanottaja Rajakiiri Oy Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 7.11.2011 Työnumero 82138362 KAIRAKONEEN AIHEUT- TAMA MELU VAIKUTUS KALOIHIN
KAIRAKONEEN AIHEUTTAMA MELU VAIKUTUS KALOIHIN Päivämäärä 7.11.2011 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Otso Lintinen ja Janne Ristolainen Eeva-Maria Hatva Eeva-Maria Hatva Viite 82138362 Ramboll Sentnerikuja 2 00440 HELSINKI T +358 20 755 7400 F +358 20 755 7401 www.ramboll.fi
VAIKUTUS KALOIHIN SISÄLTÖ 1. Kalojen kuulokynnys 1 2. Merenpohjan kairauksesta aiheutuva melu 2 3. Kairausmelun vaikutus kaloihin 3 LIITTEET Kartta kairauspisteistä syksyllä 2011
VAIKUTUS KALOIHIN 1 1. KALOJEN KUULOKYNNYS Silakalla (Clupea harengus membras), joka on valtamerillä elävän sillin (Clupea harengus) alalaji, on hyvä kuulo, ja sitä pidetään niin sanottuna kuulospesialistina. Lohella (Salmo salar) kuulokynnys on korkeammalla ja sen kuuloalue rajoittuu kapeammalle taajuusalueelle, kuin silakalla. Lohta pidetäänkin kuulogeneralistina. Kuvissa 1 ja 2 on esitetty luonnossa tehtyihin havaintoihin ja laboratoriomittauksiin perustuvat audiogrammit eli kuulokynnys taajuuden mukaisesti lohelle ja sillille. Kuva 1. Lohen (Salmo salar) audiogrammi (teoksessa: Nedwell et al 2004. Fish and Marine Mammal Audiograms: A summary of available information. Subacoustech Report ref: 534R0214.
VAIKUTUS KALOIHIN 2 Kuva 2. Sillin (Clupea harengus) audiogrammi (teoksessa: Nedwell et al 2004. Fish and Marine Mammal Audiograms: A summary of available information. Subacoustech Re-port ref: 534R0214. Koska kalojen ja muiden vesieläinten kuulokynnys vaihtelee, äänen vaikutusten arvioinnissa käytetään yksikköä db ht (Species), jossa on otettu huomioon lajikohtainen kuulokynnys taajuusjakauman mukaisesti. Esimerkiksi ääni, jonka voimakkuus ylittää lohen kuulokynnyksen 90 db, on voimakkuudeltaan 90 db ht (Salmo salar). 2. MERENPOHJAN KAIRAUKSESTA AIHEUTUVA MELU Kairauksessa syntyvän melun voimakkuus ja tyyppi riippuu kairausmenetelmästä. Painokairauksessa kairaa painetaan pohjaan mekaanisesti ja kairan etenemistä tehostetaan tarvittaessa kiertämällä tai iskemällä. Heijarikairauksessa kairaa ei paineta, vaan isketään pohjaan painon avulla. Porakonekairauksessa ja tärykairauksessa kairaa painetaan pohjaan porakoneen iskun avulla "täryttämällä". Kairattaessa merenpohjaa käytetään pääosin apuna teräksistä suojaputkea, jota ajetaan pohjaan samalla tavoin kuin kairaa. Menetelmästä riippumatta ääni siirtyy veteen pääosin suoraan kairan suojaputken värähtelystä. Ilman tai pohjan kautta veteen siirtyvän äänen osuus on paljon pienempi. Vedenalaisen rakentamisen meluvaikutusten arvioinnissa on pääosin keskitytty paalutusten ja räjäytysten meluvaikutuksiin. Vaikka esim. heijarikairauksessa ääni syntyy paalutuksen tavoin iskusta, heijarikairauksen aiheuttamat äänitasot ovat merkittävästi alhaisempia. Mittaustuloksia heijarikairauksen vedenalaisesta melusta ei ole tiedossa, mutta porauksen vedenalaisesta melusta kyllä. Porakonekairauksesta ja tärykairauksesta aiheutuva melu eroaa heijarikairauksesta siten, että tärykairauksessa melu on tasaisempaa ja siinä on havaittavissa kapeakaistaisuutta eli tiettyjä työmenetelmästä riippuvia taajuuksia. Heijarikairauksen aiheuttama ääni taas on yksittäisiä iskuja ja impulssimaista.
VAIKUTUS KALOIHIN 3 Kairauksen yhteydessä tehtyjen vedenalaisten melumittausten perusteella arvioituna pora/tärykairauksen ääni pääosin vaimenee taustan tasolle noin 0,5 1 km etäisyydellä työkoneesta, mutta tietyt taajuudet saattavat erottua taustaäänestä jopa 3 4 km etäisyydellä äänilähteestä. Kuva 3. North Hoylessa Englannissa mitattu kairakoneen aiheuttama melu veden alla 330 m etäisyydellä melulähteestä. (Kuva teoksesta: Nedwell et. al, 2003. Asseeement of sub-sea acoustic noise and vibration from offshore wind turbines and its impact on marine wildlife; initial measurements of underwater noise during construction off offshore windfarms, and comparison with background noise. Report No. 544 R 0424.) 3. KAIRAUSMELUN VAIKUTUS KALOIHIN Nedwell et. al (2007 1 ) mukaan avovedessä tehdyn tutkimuksen perusteella on olemassa selvä lineaarinen riippuvuus melun voimakkuuden ja kalojen käytöksessä havaittavan reaktion välillä. 95 % silleistä vältti äänilähdettä, josta niihin kohdistui 82 db ht melu. Vastaavasti muilla lajeilla yleisesti vasta 90 db ht melun havaittiin aiheuttavan karttamisreaktion äänilähteestä. Kairakoneen aiheuttama melu on kenttämittausten (kuva 3) perusteella sellaisella taajuus ja painetasolla, että lohen audiogrammin mukaan lajin käytöksessä ei pitäisi tapahtua karttamisreaktiota kairaustyön johdosta. Silakalla sen sijaan, kuulokynnyksen ollessa alempana, kuin lohella, voidaan olettaa tapahtuvan käyttäytymisen muutosta kairauskohteen ympäristössä muutamien satojen metrien etäisyydellä. Silakkaparvet ovat todennäköisesti karttaneet kairausaluetta. Muilla lajeilla karttamisreaktio on todennäköisesti ollut lohta vastaava, eli kairauksella ei ole ollut oleskelualueeseen vaikutusta. 1 Nedwell, turnpenny, Lovell, Parvin, Workman, Spinks, Howell 2007. A validation of the dbht as a measure of the behavioural and auditory effects of underwater noise. Subacoustech Report No. 534R1231
LIITE Kartta kairauspisteistä syksyllä 2011