k i e l i s i lta s u o m e n v i i t t o m a k i e l e n t u l k i t r y 02 2012
2 Kielisilta ISSN 1797-4739 Julkaisija Suomen Viittomakielen Tulkit ry Toimitus Kielisilta, Suomen Viittomakielen Tulkit ry c/o Törnroos, Tuukkalantie 15 D 101, 00940 Helsinki kielisilta@tulkit.net, www.tulkit.net/kielisilta-lehti Palautusosoite Hanna Törnroos, Tuukkalantie 15 D 101, 00940 Helsinki Päätoimittaja Heidi Kenttälä, puheenjohtaja@tulkit.net Toimitussihteeri Liisa Halkosaari Toimittajat Liisa Halkosaari, Titta Shemeikka, Maija Tjukanov, Minna Turunen Toimittajien osoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@tulkit.net. Editori Riikka Karppinen, riikka.karppinen@tulkit.net Kuvankäsittely ja kuvitus Kaisa Snellman, kaisa.snellman@tulkit.net Suvi Sipronen, suvi.sipronen@kolumbus.fi Oikoluku Sirpa Lotsari Markkinointi Toimitus, kielisilta@tulkit.net Taitto ja ulkoasu Kairo Graphics Oy Paino Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki Paperi sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk Osoitteenmuutokset Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen SVT:lle osoitteeseen hanna.tornroos@tulkit.net. Aineistopäivä, ilmestymispäivä 3/2012 aineistopäivä 29.8., ilmestyy 28.9. 4/2012 aineistopäivä 14.11., ilmestyy 14.12. Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehtitilaukset tilaus@tulkit.net Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut) Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa. Kannen kuva Lintu oksalla sekatekniikka tekijä Laura Mykkänen Tein Lintu oksalla -teoksen muuttettuani Tampereelle kaksi vuotta sitten, kun pääsin opiskelemaan kuvataidetta Tampereen ammattikorkeakouluun. Seinäni huokailivat tyhjinä uudessa asunnossani ja päätin saada hieman väriä niihin. Löysin muuttokuorman seasta sinistä kartonkia, sakset, paperia sekä mustetta ja valkoista akryyliä. Kuinka lintu löysi tiensä kanteen? Kansanopistoaikana tutustuin Suviin, joka on nykyään mukana lehden kuvatoimituksessa. Hän kyseli, olisiko minulla kansikuvamateriaalia. Lintu tuli mieleeni miettiessäni kesää ja ilokseni se lennähtikin kanteen. jäsenmaksut 2012 Varsinainen jäsen 1,3 % päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Opiskelijajäsen 0 /vuosi. Mikäli työssäoloehto täyttyy, opiskelija maksaa tuloistaan 1,3 % Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Kannatusjäsen Henkilöjäsenet 42 /vuosi. Lasku lähetetään. Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt 84 /vuosi. Lasku lähetetään.
Kielisilta 02/2012 Toimitukselta 3 02 Kannen kuva 03 Toimitukselta 04 Puheenjohtajan palsta 05 SVT 30 vuotta Syyskokous ja juhlat 06 Hallituksen kuulumisia Virtuaalisia kevättuulia 07 Kevätkokous Ylijäämistä vihdoin eroon 08 Miksi kuulua liittoon? Friikkuaika 10 Terveisin vapaa tulkki 12 Olipa kerran tulkki: Kati Kunnas 14 Sitä friikulla silmään joka vanhoja muistelee 17 Kauaskantoinen ja hyödyllinen teko 18 Aluejuhlatunnelmia 20 Tulkkisihteerin palsta Oikeustulkin erikoisammattitutkinto 22 Nyt on mihin osallistua 24 Itsensä kehittäminen takaa laadun 26 Kommunikaatio-opetusta avoimesti ja vaivattomasti 28 Opinnäytetöitä esittelyssä 32 Rakkautta ensi viittomalla! 33 Tulkin paikka terapiassa 34 Uutisia 35 Sarjakuva 36 Ilmoitustaulu kuva Tuomas jämsén Pari varoituksen sanaa. Uusi Kielisilta voi johdattaa sinut yllättäviin kesäkokemuksiin: Päätät ehkä lähteä METKAA! -nimisen porukan bileisiin tai opetat vauvasi (ja naapurin vauvan) viittomaan ymmärrettävästi AURINKO. Riskinä on myös jäätelön tahaton putominen kädestäsi, kun luet freelance-tulkkien uskomattomia tositarinoita männävuosilta. Tässä numerossa kurkistamme etenkin viittomakielentulkkauksen friikkuaikaan aina 1980-luvulta 1990-luvun loppuun, jolloin ei tulkkausalan yrityksiä vielä ollut. Kuntien viroissa olevat tulkkikeskustulkitkin olivat freelancereihin verrattuna vähemmistössä. Työ oli siis hyvin erilaista - vai oliko sittenkään? Päättele itse. Muisteloiden lisäksi saat lukea esimerkiksi, millaisiin ajankohtaisiin aiheisiin piakkoin valmistuvat tulkkiopiskelijat ovat opinnäytetöissään tarttuneet ja miksi ammattiliitosta tai -yhdistyksestä ei todellakaan kannata erota. Pääset katsastamaan myös tunnelmia SVT:n kevätkokouksesta ja juhlavuoden alueellisista pirskeistä. Nauti, ihmettele ja inspiroidu! Maija
4 puheenjohtajan palsta Kevättä! TEKSTI Heidi Kenttälä KUVA Laura Dickman Kevättä ilmassa ja kesää kohti mennään, sen huomaa jo monestakin asiasta. Eilen töihin pyöräillessäni huomasin puiston laidalla olevan jäätelökioskin jo auenneen ja poikaporukan nurmikolla pelaamassa mölkkyä. Jäätelön syönti ei houkuttanut, vilukissa kun olen, mutta näky sai aikaiseksi hymyn ja muutaman vauhdikkaan polkaisun. Aurajoen ranta täyttyy iltasella kävelijöistä, jotka nauttivat leppoisasta kevättuulesta ja valoisista illoista. Kävelysillan narsissit tuotiin jokin aika sitten kaunistamaan Turun kevättä, ja hyvin kukat ovat jaksaneet sinnitellä muutaman lumimyräkänkin läpi. Hyvän ystäväni kanssa olemme jo ehtineet ihmetellä, miten sitä jaksoi pimeän talven läpi, nyt kun valo tuntuu taas niin uskomattoman hyvältä! Ihmiset ovat ryömineet talvipesistään vastaanottamaan kaiken sen hyvän, mitä luonnolla on meille tarjota, ja siihen ei lasketa katupölyä ja koiranjätöksiä. 2012 on SVT:n juhlavuosi. Siihen mahtuu monenlaista asiaa ja toimintaa, muun muassa aluejuhlat, palkkasuositusten päivitys ja kevätkokous mukavilla lisämausteilla. Koko vuoden kruunaa valtakunnallinen juhla, jonka yhteydessä pidetään myös syyskokous ja opintopäivät. Tämän lisäksi hallituksen jäsenet työskentelevät ympäri vuoden hoitaen omia pestejään parhaansa mukaan. Hallituksen kevätkauden päättävät perinteiset kesäpäivät, jotka näillä näkymin vietetään Närpiössä. Turun ja Porin aluejuhla järjestettiin Turussa maaliskuun lopulla. Maljapuheen aikana toin esille ammattiyhdistyksen merkityksellisyyttä yksittäisen tulkin elämässä, ja havahduin tähän asiaan itsekin katsellessani kanssajuhlijoita. Usein arjen aherruksessa ei ammattiyhdistys välttämättä nouse esille, mutta erilaisten tapahtumien jälkeen huomaa, kuinka tärkeää on tavata tulkkikollegoita ja muita alalla työskenteleviä. Ammattiyhdistys toimii siltana alalla työskenteleville - yli tulkkifirmojen, kaupunkien ja jopa yli maiden rajojen. Juhlavuoden teema on I tulkki, ja tämä mielessä pitäen tykätään toisistamme ja tökätään toisiamme, jotta tämä alamme rikkaus ei häviäisi. Ollaan siis yhteydessä, verkostoidutaan ja tutustutaan uusin ja vanhoihin kollegoihin! Lämmintä ja aurinkoista kevättä, sekä mainiota kesän odotusta! Heidi
ajankohtaista svt:ssä 5 kuva Will Clayton, flickr.com SVT 30 vuotta Syyskokous ja synttärikalaasit Juhlavuotemme huipentuu Helsingissä 6. 7.10.2012 syyskokouksen yhteydessä pidettäviin juhlallisuuksiin. Ohjelma tarkentuu myöhemmin, mutta tällä kaavalla mennään: la 6. 10.»» klo 12 14 syyskokous»» klo 14 15.30 lounas»» klo 15.30 17 perinteikästä opintopäiväohjelmaa Lauantai-ilta huipentuu kolmikymppisen nuorekkaan yhdistyksen synttäribileisiin, jotka alkavat klo 19. su 7. 10.»» klo 10 12 brunssi»» klo 12 > opintopäiväohjelmaa Kotiinpaluu veturilla, taksilla, valtamerilaivalla ja kimppakyydeillä iloisina ja virkistyneinä! Syyskokouksen esityslistan näet ohessa. Muu ohjelma ja paikkatiedot tarkentuvat myöhemmin, ja niistä tiedotetaan yhdistyksen kotisivuilla www.tulkit.net, yhdistyksen Facebook-ryhmässä: SVT Suomen Viittomakielen Tulkit ry sekä sähköpostilistoilla ja Kielisillassa 3/2012. Viimeinen ilmoittautumispäivä tulee vastaan ennen seuraavaa Kielisiltaa, joten seuraa verkkoviestintää! Tervetuloa! Suomen Viittomakielen Tulkit ry Syyskokous 6. 10. 2012, Helsinki Esityslista 1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijat. 2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. 3. Hyväksytään kokouksen esityslista. 4. Käsitellään yhdistyksen toimintasuunnitelma seuraavaksi kalenterivuodeksi. 5. Päätetään yhdistyksen hallituksen jäsenten ja muiden toimihenkilöiden palkkioista ja tilintarkastajien palkkioperusteista. 6. Päätetään yhdistyksen jäsenmaksu seuraavalle kalenterivuodelle 7. Käsitellään yhdistyksen talousarvio seuraavalle kalenterivuodelle. 8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, joka toimii myös yhdistyksen puheenjohtajana, kahdeksi vuodeksi joka toinen vuosi. 9. Valitaan hallituksen varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle ja yleisvarajäsenet, sekä päätetään missä järjestyksessä varajäsenet kutsutaan varsinaisen jäsenen tilalle kokoukseen. 10. Valitaan seuraavalle tilivuodelle kaksi varsinaista tilintarkastajaa sekä heille henkilökohtaiset varatilintarkastajat. 11. Valitaan edustajat liiton hallintoelimiin. 12. Käsitellään kokoukselle tehdyt aloitteet. 13. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 14. Kokouksen päättäminen.
6 hallituksen kuulumisia Virtuaalisia kevättuulia ja live-elämyksiä Mitä hallitus oikein hommailee kesän korvilla? Tämä kysymys mielessäni lähdin selvittelemään kuulumisia hallituksen jäseniltä, ja kaikenlaista paljastui. TEKSTI Matu Alapuranen Liisa kertoi asioidensopimisentaitonsa olevan heikoilla jäillä näin auringon paistaessa ja kaipasi toimitussihteeriä tai lisätoimittajia melomaan kanssansa kelluvaa teliä eteenpäin kohti valmista Kielisiltaa. Terhi taas oli varsin vappuhumussa kertoillessaan ihanasti onnistuneista alueellisista juhlista niin Turussa, Jyväskylässä, Oulussa kuin Helsingissäkin. Suuret aplodit paikallisjuhlien vastuuhenkilöille! Syksylläkin on juhlia vielä jäljellä, joten kesän jälkeen ei tarvitse vaipua synkkyyteen. Pääjuhlan suunnittelu on alkanut, mutta mukaan ehtii vielä. Mikäli sinua kiinnostaa olla mukana ideoimassa tai talkoilemassa, heitä postia osoitteeseen terhi.kalliomäki@tulkit.net, ja tule mukaan tekemään tulkkien näköinen juhla. Satua ovat nyt hankien huvetessa työllistäneet niin palkkasuositusten päivitys kuin ay-mainonta. Lisäksi hän on hieman tutkaillut työhyvinvointia. Satu myös kertoi, että vuoden loppuun mennessä luultavasti saadaan uusia luottamusvaltuutettuja. Taivaalla on valitettavasti myös harmaita pilviä, sillä tuntipalkkaisten ongelmat työssä alkavat näkyä vähän joka kanavalla, joten jatkossa Satu tulee painimaan asian kanssa enemmänkin. Anna odottaa matkalaukku valmiina Färsaarille ja Nordic-seminaariin suuntaamista. Onneksi matkaan intoutui pari seuralaista, jottei tarvitse yksinään lähteä talsimaan lampaiden keskelle. Anna kertoili myös, että I tulkki -tavaraa löytyy vielä. Jos sinulla on jatkuvasti nälkä tai muistisi pätkii tai tykkäät vain piirustella ajankuluksi, tarkista tilausohjeet joko netistä tai edellisestä Kielisillasta ja laita tilausta tulemaan, niin Anna muistaa sinua paketilla. Kati vartoo syksyä ja efslin vuosikokousta sekä konferenssia. Lisäksi hän yrittää tarjota meille kaikille helpon väylän tutustua kansainväliseen meininkiin välittämällä kvposteja omalla saatteellaan. Kati on myös kokenut saavansa hallitustyöstä hupia kuin Sirkus Finlandian esityksestä. Sihteerikkömme Elsa on Katin kanssa seikkaillut niin Amalfi Coastin rannikolla gaala-illallisella kuin Turun Logomon backstagella. Elsan pyrkimyksenä on sisäistää sihteerikön hommat ja jatkaa perehtymistä siihen, mitä duuni pitääkään sisällään ja miten niiden pöytäkirjojen kanssa piti puljata, jotta ne voi julkaista. Tavoitteen hän aikoo saavuttaa hankkimalla mansikanpunaisen kynsilakan (tsempatakseen identiteettiään) ja muistitikun (kohentaakseen järjestelmällisyyttään). Matu yrittää aina aika ajoin vastustaa linnunlaulun kutsua ja keskittyä nettisivujen päivitykseen. Pikkuhiljaa asia etenee, mutta vauhti ei ole päätähuimaava. Tavoitteena on saada akuutit asiat (kuten jäätelöauton aikataulu) nettiin heti, ja vähemmän kiireisiä muutellaan sitä mukaa kun on aikaa ja jaksamista. Puheenjohtaja Heidi kävi kurkistelemassa Akavan Erityisalojen liittokokousta ja antina totesi, että oli kiva nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä. Heidi valitteli aivojen kaipaavan kesälomaa kaiken uuden oppimisen jälkeen. Kysyttäessä kuulumisia Susanna tuuletteli uuden yhdyshenkilön johdosta. Kenties keväthuumalla on vaikutuksensa, kun Turun seutu sai viimein yhdyshenkilön: Helena Näätäisen. Sähköposti ja sen keväiset tulvahuiput aiheuttavat edelleen aika ajoin harmaita hiuksia hallituslaisille. Tulvaa on kuivattanut Terhin hallitukselle värkkäämä sivusto, jonka kautta asiat hoituvat sutjakkaasti. Tiedostoja, kuten tästä lehdestä löytyvää syyskokouskutsua, päivitellään vuorotellen ja yhtä aikaa verkkoalustalla, kunnes tulos on tyydyttävä.
ajankohtaista svt:ssä 7 Ylijäämistä vihdoin eroon TEKSTI Liisa Halkosaari kuvat satu siltaloppi Kevätkokous soudettiin läpi ennätysnopeassa ajassa, sihteeri mittasi maaliintuloajaksi 68 minuuttia. Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hallitus oli koostanut tiiviiksi, havainnollisiksi diaesityksiksi, joiden avulla käytiin läpi vuoden 2011 toiminta ja siihen käytetyt varat. Tilinpäätös näytti ennätykselliset 20000 euroa miinusta, mutta suunnitellusti edellisten vuosien ylijäämät oli tarkoituskin ottaa käyttöön. Ihan kaikki kulut eivät olleet vuodelta 2011, koska esimerkiksi edellisen kalenterin painotyö viivästyi, ja myös lasku saapui vasta seuraavan vuoden puolella. Tämä pois lukien alijäämä olisi vain 12 500 euroa. Yhdistys on pyrkinyt käyttämään varoja sekä jäsenten hyödyksi että yhdistyksen tulevaisuuden turvaamiseen, mutta myös kansainvälisen yhteistyön ylläpitoon. Vuoden 2011 suurimpia menoeriä olivat perinteisen Kielisillan lisäksi kansainvälinen toiminta ja hallinnon palkkiot. Neljän vuoden välein järjestettävään WASLIn konferenssiin, Etelä- Afrikkaan, lähti yksi edustaja, ja efslin vuosikokoukseen ja seminaariin Italiaan kaksi. Vuoden 2010 syyskokous korotti sekä hallituksen että Kielisillan kokouspalkkioita reilusti, mikä luonnollisesti näkyi menoissa. 500 euroa kuussa kului loppuvuonna puheenjohtajan palkkioon, jolla on tarkoitus mahdollistaa keskittyminen luottamustehtävään oman työn ohessa vaikka työaikaa lyhentämällä. Jäseniä SVT:llä oli vuoden 2011 lopussa 655, joista opiskelijajäseniä huimat 144. Oppilaitosvierailuja onkin tehty ahkerasti, yhteistyötä opiskelijoiden kanssa on tehty myös tilaamalla opinnäytetöitä. Myös paikallistoiminta oli virkeää, teemat vaihtelivat geokätköilystä viittomakielen tutkimukseen. Toimintakertomus ja kevätkokouksen pöytäkirja löytyvät verkosta, käy vilkaisemassa: www.tulkit.net/arkisto.
8 edunvalvontaa Miksi liittoon? Teksti Satu Siltaloppi En keksi yhtään hyvää syytä myös yhdistyksen ja liiton kannalta. Liitolla olla kuulumatta liittoon! Liiton on hyvä olla mahdollisimman suuri järjestäytymisprosentti aina kultakin edustamal- jäsenmaksu on pieni prosentti palkasta. Se on verovähennyskelpoinen verotuksessa, ja sillä saa niin sanavaltaa neuvotteluissa järjestäytyneiden taan ammattialalta, jotta sillä on todellista paljon hyvää. Ai mitä hyvää? työnantajien kanssa. Kaikki perusjäsenedut (tankkaus, lehdet, kalenteri, koulutukset, tapahtumat ja Ammattiliittojen asemaa uhataan kaikki muut edut), liiton palvelut ongelmatilanteissa, lakimiehen tuen ja turvan. Jos taa solidaarisuutta menneitä sukupolvia Minä haluan jäsenyydelläni myös osoit- työnantajasi yhtäkkiä haluaa muuttaa palkkaustasi huonompaan suuntaan tai piden- työviikkoni on viisipäiväinen, että minulla on kohtaan. Haluan kiittää heitä siitä, että tää työpäivääsi säännöllisesti tunnilla ilman maksimityöaika, työturvallisuudestani pidetään lakisääteisesti huolta, ja niin monesta lisäkorvauksia mitä teet? Jos työpaikallasi on luottamusmies tai -valtuutettu, otat muusta asiasta, jotka meillä työntekijöillä on yhteyttä häneen. Yhdessä liiton lakimiehen hyvin heidän ansiostaan. kanssa hän auttaa sinua, mutta vain, jos Mutta työ ei ole vielä läheskään valmis. kuulut liittoon. Jos olet päättänyt kuulua Ammattiliittojen asemaa tahdotaan heikentää. Halutaan mennä ohi vain työttömyyskassaan, olet yksin. työehtosopimusten ja sallia paikallinen sopiminen. Ei tehdä kolmikantasopimuksia. Yritetään kieltää lakkoilu. Ei ammattiliittojen asemaa saa heikentää! Jos ammattiliittoja ei olisi, olisivat työntekijät pahimmillaan työnantajien omavaltaisen päätöksenteon uhreja ilman mahdollisuutta vastalauseeseen! Vertaistukea ja apua SVT:ltä saat vertaistuen sekä matalan kynnyksen tuen ja avun lisäksi kaiken hauskan, joihin viime vuosina olemme tottuneet (juhlia, tapahtumia, mielettömän hienon lehden, kalenterin yms.). Tule jäseneksi, pysy jäsenenä! Jos liitossa tai yhdistyksessä ja niiden toiminnassa on jotain, joka ei mielestäsi suju, tai jopa häiritsee sinua niin paljon, että harkitset eroa, kerro siitä ensin meille katsotaan, jos asialle saisi tehtyä jotain! Kirjoittaja on SVT:n edunvalvontavastaava ja äidinmaidosta ay-tietoisuutensa saanut paluumuuttaja Olemassa sinua varten Työnantajasi on parhaassa tapauksessa kuin ystävä, joka hoitaa firmaansa niin, että kaikilla on hyvä olla, eikä ongelmia tule. Mutta mokia tapahtuu. On erilaisia paineita, ulkoisia ja firman sisäisiä. Pitää ehkä säästää? On työntekijöiden välisiä riitoja, häirintää, jopa kiusaamista. Luottamusmies, luottamusvaltuutettu ja ammattiliitto auttavat työntekijää, kuten SVT:kin. Voit aina ottaa yhteyttä meihin, jos et tiedä mitä tekisit ja kenen puoleen kääntyisit. Olemme olemassa sinua, jäsentämme, varten. Mielestäni liiton jäsenyys on yksiselitteisesti tärkeä. Jäsenen ei tarvitse olla järjestöaktiivi, ei ole pakko osallistua tapahtumiin, vastata yhteenkään viestiin tai lukea lehteä. On toki ihanaa, kun jäsenet ovat aktiivisia, kysyvät mieleen tulevia asioita ja ovat läsnä, mutta pakko ei ole. Jäsenyys on tärkeää Joukkovoimaa Teksti Satu Siltaloppi kuva markku ojala Akavan Erityisalojen kehittämispäällikkö Kimmo Kumlander pohti vaisuuden ja kehittymisen kannalta pidän Erityisen tärkeänä pienen alan tule- liiton jäsenyyttä viittomakielen sitä, että työmarkkinajärjestökentällä on tulkin näkökulmasta: suorat ja pysyvät keskusteluyhteydet niin Itse pidän kaikkein tärkeimpänä työnantajiin kuin ministeriöihinkin. Esimerkiksi AMK-uudistuksen yhteydessä on ollut sitä, että viittomakieliala on pieni erityisala, johon sisältyy paljon erityispiirteitä. paljon keskusteluja koko viittomakielialan Ammattijärjestö käy työehtosopimusneuvottelut, joilla pystytään luomaan puitteet, oikeutuksesta. Näissä kohdin on tärkeää tulevaisuudesta ja jopa olemassaolon jotka ottavat nämä erityispiirteet huomioon. jäsenkunnan yhtenäisyys sanoman takana Lisäksi ammattijärjestö pystyy tuomaan ja että on isompi ryhmä tuomassa tärkeää alaa tunnetuksi ja nostamaan sitä esiin koko asiaa esiin (tässä tapauksessa työtä on jäsenkuntansa voimin. tehty Akavan kautta, jolloin asia on saanut
edunvalvontaa 9 Kimmo Kumlander taakseen koko yli 500 000 korkeakoulutetun painoarvon). Sillä on yllättävän suuri merkitys: yleensä ei näissä suunnitelmissa ole kyse pahasta tahdosta vaan siitä, ettei kerta kaikkiaan tiedetä, mistä on kyse, ja päätökset joudutaan kuitenkin tekemään. Jos kukaan ei tuo viestiä juuri oikeisiin korviin, päätökset tehdään mutu-pohjalta. Perusasiat ovat tietenkin aina tärkeitä: oikeus järjestäytyä ja valita luottamusmies sekä työsuojeluvaltuutettu omalle työpaikalle huolehtimaan siitä, että pelisäännöistä pidetään kiinni ja ihmiset jaksavat töissään myös tulevaisuudessa. Luottamusmiesten tärkeys on ymmärretty jo pitkään, mutta yhä tärkeämmäksi on noussut viime vuosina myös työsuojelupuoli eli siitä huolen pitäminen, että töissä jaksetaan ja edellytykset hyvinvointiin työssä ja työn ulkopuolella ovat kunnossa. Ja sitten se perusjuttu, mihin jäsenmaksurahan suurin osuus käytetään: joskus työelämässä ei mene hyvin, eikä aina ole kyse siitä, mitä itse on tai ei ole tehnyt. Työttömyyttä vastaan voi vakuuttaa itsensä kassassa, mutta esimerkiksi lakimiespalvelut sekä vastuu- ja oikeusturvavakuutus ovat sellaisia, joita ei saa muilta luukuilta. Toki ne voi ostaa rahalla, mutta tuhansien eurojen kulut sinä hetkenä kun on muutenkin vastoinkäymisiä, ovat usein melkoinen kynnys. Ja myös vastuupuoli on entistä tärkeämpi, kun yhä useammin haetaan se, kenen vuoksi jotakin on tapahtunut, ja häneltä pyritään saamaan rahat. Edunvalvonta ennen ja nyt Teksti Heidi Kenttälä kuva veikko somerpuro Akavan Erityisalojen lakimies Tuire Torvela vastaa tulkkien edunvalvonnasta. Tavoitin lakimiesnaisemme sähköpostitse juuri ennen hänen lomaansa. Torvela vastasi muutamiin kysymyksiin freelance-ajasta. Freelance-ajan suurimpana ongelmana Torvelan mukaan oli kysymys siitä, olivatko freelancerit työsuhteessa vai eivät, ja kumpi oli tulkin työnantaja, kunta vai asiakas. Tulkkauspalvelun siirtyminen Kelalle on poistanut tämän epätietoisuuden. Freelance-ajan aikana yleisimmät asiat, joiden takia tulkit ottivat lakimieheen yhteyttä, liittyivät lomakorvausten maksamiseen, sunnuntaityökorvauksiin ja matkakustannusten maksamiseen. Myös tulkkausten peruuntumiseen liittyvistä asioista kyseltiin, sekä oikeudesta saada peruuntuneesta tulkkauksesta sovittu palkka. Freelance-aikana ei kuitenkaan tullut tilanteita, joiden takia olisi käräjäoikeuteen asti menty. Kerran yhtä juttua oltiin jo viemässä oikeuteen, mutta asia kuitenkin päättyi sovintoon, ennen kuin haastehakemus ehdittiin nostaa. Tällä hetkellä, Kela-ajan myötä, tulkit ovat yhteydessä lakimieheen erilaisissa työsuhteisiin liittyvissä asioissa. Nyt pinnalla ovat esimerkiksi työajat, määräaikaisen työsopimukset perusteet, työmatkoihin liittyvät päivärahat, sairausajan palkka, oikeus äitiysvapaan palkkaan On myös yleistä, että tulkki toimittaa työsopimuksen lakimiehelle kommentoitavaksi, ennen kuin sopimus allekirjoitetaan. Tuire Torvela
10 friikkuaika Terveisin vapaa tulkki Onhan niitä joissakin ammateissa yhä. Komeasti downshiftaukselta ja impulsiivisilta lomanvietoilta kalskahtava etuliite vapaa kuuluu esimerkiksi monien muusikoiden, toimittajien ja näyttelijöiden ammattinimikkeisiin. Tulkkauspalvelujen kilpailutuksen myötä vapaat viittomakielentulkit katosivat kuitenkin historiankirjoihin. Samoin kävi opiskelutulkkien työsuhteille, jossa työnantajatahona toimi kuuro asiakas. Mistä asioista freelance-kentällä sitten kohistiin? Katsotaanpa SVT:n salaisista kansioista. TEKSTI Maija Tjukanov KUVA Suvi Sipronen SVT on saanut jo alkuvuosistaan lähtien lukuisia kirjeitä tulkeilta ja eri yhteistyötahoilta. Kirjeissä tulkit kertovat arjestaan, työoloistaan ja alueensa yleisistä kuulumisista. Yhteydenotot ovat olleet SVT:lle eittämättä arvokkaita, sillä ne ovat kertoneet jäsenien kokemuksista 1980- ja 1990-lukujen työolojen sekavuudesta. Toisaalta monesta kirjeestä paistaa myös vilpitön into työtä kohtaan sekä valtava taistelutahto asioiden parantamisen puolesta. Jaksaa, jaksaa! Ilman työsuhdetta oli elämä erilaista. Tulkki saattoi käydä kalenteri käpälässä sopimassa itselleen haluamansa työt tulkkikeskuksen kanssa ja loma-ajat sai päättää itse. Friikun vapaus oli vapautta valvovasta silmästä ja työaikojen sitovuudesta. Toisaalta työtä kirjanpidon, palkkojen perimisen ja käytännön asioiden selvittelyn kanssa riitti, eikä niistä hommista kukaan maksanut mitään. Työnajantajan puuttuessa puuttuivat freelancerilta myös usein eläke- ja sosiaaliturva sekä lomaedut ja vakuutukset. Kun tulkin työtä johti käytännössä tulkki itse, myös jaksamisesta huolehtijaa sai etsiä lähinnä peilin kautta. Ei ollut tavatonta, että opiskelutulkkauksen päätteeksi tulkki paineli vielä hoitamaan illaksi asioimistulkkauksia. Kalenteriaan sai täyttää vapaasti, eikä kahdeksantuntisen työpäivän palkalla vielä herroiksi eletty. Päivät saattoivat siis venyä huimiksi, kuten eräs tulkki SVT:lle osoittamassaan kirjeessä 1980-luvun lopussa kuvaa. Positiivista asennetta ei tulkilta silti puutu. On ollut todella mukava tehdä tätä työtä. Joskus työpäivät ovat venyneet aamukahdeksasta iltayhdeksään, mutta niinä päivinä on ollut onneksi matkustuksia sen verran, että on saanut levätä. [--] Tänään on 3 tulkkausta, pitää ehtiä syödä ennen kuin lähden taas. Tuo syöminen muuten tahtoo unohtua. Oletteko huomanneet samaa? (Tulkin kirje SVT:lle 3. 11. 1987) Opiskelutulkkausta ilmaiseksi? Opiskelutulkkauksessa tulkeille jännittäviä hetkiä aiheutti palkan riippuvuus opiskelijan koulunkäynnistä ja toisinaan myös kunnan armeliaisuudesta. Tulkki kertoo SVT:lle kunnassaan käsiteltävästä palkkakiistasta: [Kunta X:n] sosiaalitoimistossa ratkotaan parhaillaan mielenkiintoista tapausta: kuuro ilmoitti liian myöhään [--] opiskelutulkille olevansa viikon poissa. Tulkki tiedusteli palkkaansa ja sosiaalitoimisto alkoi selvittää asiaa. Voi tätä byrokratian paljoutta! Mutta ainakaan vaatimusta ei heti tyrmätty... (Tulkin kirje SVT:lle 3. 11. 1987) Eräs opiskelutulkki oli saanut tietää pääsevänsä kuukausipalkkaiseksi, mutta todellisuus ei ilmeisesti vastannutkaan lupaavalta kuulostanutta työsuhdemuotoa. Luvatusta palkasta nimittäin laskettiinkin hänelle
friikkuaika 11 erikseen tuntipalkka ja kuukausipalkkaiseen työsuhteeseen kuuluvien etuuksien saaminen jäi ilmeisesti hataraksi haaveeksi. Karvas pettymys on ymmärrettävää. Lisäksi olen saanut tietää, että ikälisää ei tule, vaikka olisin 30 vuotta opiskelutulkkina, ja kun koulu on kiinni, ei palkkaa tule. Kun kuuro on sairas, palkka maksetaan 7:ltä päivältä, samoin jos itse sairastun. [--] Vuosilomakorvauksesta, lomarahasta, äitiysloman palkasta, matkakorvauksista, itsenäisyyspäivän ym. pyhien palkasta en tiedä mitään. Lisäksi kaupunki vaatii lukujärjestyksen ja kuuron allekirjoituksen, jotta tietää, moneltako tunnilta palkka maksetaan. Joten loppujen lopuksi tässä ei tullutkaan mitään uutta hyvää, kun kaikki ne kuukausipalkan hyvät puolet karsitaan pois. Palkka vain pieneni reilusti! (Tulkin kirje SVT:lle 28. 9. 1988) Yhteistä taistelutahtoa Vaikka tuulimyllykamppailut kuntien kanssa olivat epäilemättä puuduttavia, on asioita jaksettu kirjeiden perusteella ajaa ihmeen sisukkaasti ja yhteen hiileen puhaltaen. Aina eivät nimittäin edes kättä pidemmät keinot, kuten esimerkiksi SVT:n palkkasuositukset, ole riittäneet, vaan kohtuullisen korvauksen saamiseksi on tarvittu myös tulkkien neuvottelukykyjä: [Kaupunki X] ei suosituksen tullessa suostunut maksamaan sen [palkkasuosituksen] mukaisesti ja veimme asian henkilöstölautakunnalle. [--] Muuallakin kannattaisi kokeilla tätä keinoa. Meidän on varmasti vielä kokeiltava samaa [kaupunkiin Y], sillä sieltä lähetetään tiliotteen ohessa tiedote, jossa suosituksen mukaista palkkaa ei suostuta maksamaan. [Kaupunki A] ja [kaupunki B] eivät myöskään suostu maksamaan sunnuntaityökorvauksia. Mm. tästä keskustelimme viimeksi, enkä usko, että kukaan suostuu tekemään sunnuntaityötä näissä paikoissa. (Tulkin kirje SVT:lle 5. 6. 1996 ) Kirjeiden perusteella tulkit osasivat laittaa kuntien selät tarvittaessa tiukasti seinää vasten: [--] en ole vieläkään saanut vastauksia sosiaalilautakunnalle esittämääni kysymykseen: Mihin sosiaalihallituksen yleiskirjeeseen ja mihin kohtaan siinä vedoten X:n kunta edellyttää, että tulkintatilanteesta on aina etukäteen sovittava kunnan kanssa palkkion saadakseen? (Tulkin kirje SVT:lle 1980-luvun lopussa. Tarkka päiväys puuttuu.) Sinnikkyyskin saavuttaa kuitenkin rajansa aikanaan, ja lasi läikkyy väistämättä yli. Toisinaan turhautuminen jatkuvien epäkohtien kanssa rämpimiseen saattoi kulminoitua esimerkiksi äärimmäisten työtaistelukeinojen ehdottamisena: En ole ainoa huonossa asemassa oleva. Mulla ei ole varaa olla tällä palkalla ko. töissä kovin kauaa jne. jne. Toivon lakkoa tai muuta vastaavaa toimenpidettä, jolla asioiden kulkua nopeutettaisiin, yksin mun on turha kotona murjottaa! (Tulkin kirje SVT:lle 28. 9. 1988) Freelance-tulkkien teksteistä välittyy yhteistyöhenki, mutta myös vahva muutoksen toive. Iloa antoi itse tulkkaustyö, mutta pään sai taatusti jokaisella enemmän tai vähemmän savuamaan jatkuva kiistely työntekijän perusoikeuksista, kuten rahallisista korvauksista. Ei ehkä ole sattumaa, ettei rennolta elämältä maistuva suomennos vapaa tulkki ole koskaan vakiintunut käyttöön freelance-tulkin rinnalle. Lähteet»» SVT:n arkistot ja kokouspöytäkirjat vuodesta 1982 eteenpäin
12 friikkuaika Olipa kerran tulkki Kati Kunnas entinen freelance-tulkki, nykyinen yrittäjä Teksti Minna Turunen Kuva marja viitanen Olet ollut freelance-tulkki. Kuvaile sitä aikaa kolmella sanalla. Opettavaista mielenkiintoista sitten sanoisin monipuolista. Freelancer-ajasta oli hyötyä, mutta oli se nuorelle tulkille rankkaa. En ollut vielä henkisesti valmis. Meitä ei ollut valmennettu tulkkikoulutuksessa siihen, miten haastavaa oikeasti on olla tulkkina. Tässä työssä tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja itseluottamusta, joita ei vielä kaksikymmentävuotiaalla välttämättä ole. Freelancer-aika vai Kela-aika? Miksi? Kyl mä valitsen Kela-ajan. Kela kelaa! Nyt ollaan jotenkin kuosissa ison lafkan alla. Freelancer-aika oli villiä aikaa. Kyllä Kelakin voi aiheuttaa ylläreitä, mutta silti on strukturoiduttu. Ei olla enää vain hyvästä sydämestä hoiva-alalla. Tää on ihan fine. Missä vaiheessa tulkki on todellinen ammattilainen? En haluaisi korostaa pelkästään tulkkien teknisiä taitoja, vaikka ilman niitä ei tietenkään voi toimia. Pitää olla tietyt palikat, jotta voi ottaa tulkkauskeikkoja vastaan. Vaikea kysymys... Ammattilaisia voi olla erilaisia - jokainen on oma persoonansa. Kaikkien ei tarvitse olla samalla muotilla valettuja. Todellinen ammattilainen Kun osaa lukea tilanteita ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla kuitenkin eettisten sääntöjen puitteissa. Ammattilainen näkee myös omat onnistumisensa, seisoo oman ammattiidentiteettinsä takana ja uskoo itseensä. Hän uskaltaa ottaa vastaan myös haasteita ja hypätä välillä pois omalta mukavuusalueltaan. Ammattilainen myös kieltäytyy rohkeasti tilauksista, joihin ei tunne voivansa mennä. Kuka on idolisi? Kaikki kollegat ovat idoleitani, sillä he jaksavat tehdä tätä työtä. Olen tehnyt töitä erilaisten hyvien tulkkien kansaa. Arvostan yleisesti ammattikuntaa, sillä tämä on haastava työ. Kerro koskettavin tulkkauskokemuksesi? Aina ristiäistilanteet. Niissä ollaan herkkien asioiden kanssa tekemisissä, ja tunnelma on erityinen. Niissä tilanteissa et ole vain neutraali tulkki, vaan myös läsnä ihmisenä. Oudoin tulkkauskokemuksesi? Voi hiivatti! Vaikea muistaa. Olin miesten kanssa saunassa juhlissa. Istuin siellä pyyhe päällä ja tulkkasin niiden jorinoita. Kollega joutui menemään miesten kanssa ulos vesipaljuun Ei sovi olla turhan kainovieno. (Virnistää.) Onko moka lahja? On. Voi sen ottaa niin. Mokia on tullut tehtyä paljon. Ne pitävät sopivan nöyränä, mikä on yksi ammattilaisuuden merkki. Enkä tässä tarkoita nöyryydellä nöyristelyä, vaan sen hyväksymistä, että virheitä tulee tehtyä. Kartta vai navigaattori? Miksi? Eräs tulkkiopiskelija sanoi ihailevansa minua, koska en käytä navigaattoria. Mulla
friikkuaika 13 on kännykässä ihan onneton sellainen englanninkielinen navigaattori, joka ei puhu mitään. Mutta vastaan: navigaattori. En ole kartalla, jos luen karttaa. Tarvitsisin kovalla äänellä puhuvan navigaattorin. Suosikkitulkkauspaikkakuntasi? Miksi? Se olisi jossain etelän palmujen No ei. Tykkään Helsingistä, enkä osaa nähdä itseäni muualla. Jatka lausetta: Päätin ryhtyä viittomakielentulkiksi, kun... Kävin lukion jälkeen Lahden kansanopistoa vuoden. Siellä osallistuin viittomakielenkurssille, jonka opettaja oli hyvin värikäs persoona. Opettaja kertoi viittomakielen tulkin koulutuksesta ja kehotti minua hakemaan siihen. Mulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä viittomakielen tulkki oikeasti tekee. Pääsykokeessa ajattelin, että vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että tähän koulutukseen haluan. Missä olit 30 vuotta sitten, kun SVT syntyi? Olin silloin 14-vuotias Haaveilin näyttelijän ammatista. Ei tullut näyttelijää, mutta tuli tulkki.. Kati viittoo nimensä kameralle.
14 friikkuaika Sitä friikulla silmään, joka vanhoja muistelee koonnut Titta Shemeikka kuvitus suvi sipronen Kielisilta jodlaili friikkuajan ihanimpien, hauskimpien ja kamalimpien kokemusten perään saatujen vastauksien lukeminen koetteli välillä nauruhermoja! Friikkutulkit ovat siis kokeneet yhtä jos toista. On tarvittu autoa, käyty ihan muualla kuin mitä tilauksessa lukee, hoidettu lasta ja paperisotaa samanaikaisesti ja tapeltu kunnan kanssa. Monet kiitokset näiden tarinoiden jakamisesta! Seuraavassa teidän kokemuksianne ja muistojanne ajalta ennen kilpailutusta. Lämmöllä muistelen niitä aikoja, kun saatoin kävellä kalenteri kourassa suoraan Tulkkikeskukseen ja kysäistä mitäs työtä minulle olisi seuraavan kuukauden ajalle tarjolla. Välittäjän kanssa räätälöitiin sopivaa työpakettia, tunnin keikkoihin oli helppo löytää tulkkeja ja keikkojen siirtäminen esimerkiksi viiden päivän reissutulkkausten tieltä onnistui. Lisäksi oli helppoa, kun lähti toiseen kaupunkiin tapaamaan tuttuja tai sukulaisia - saattoi ottaa paikalliseen tulkkikeskukseen yhteyttä ja kysellä olisiko siellä jotain hommia vierailun ajalle. Ei tarvinnut miettiä, millä alueella juuri meidän firman tulkit voivat tehdä työtä, ja pääsi tienaamaan lomareissun kuluja lomailun ohessa. - Tulkki vm. 2000 Kun tulin kotiin, menin ensimmäiseksi katsomaan, vilkkuuko puhelinvastaaja, ja kuuntelemaan vastaajan viestit, jos olisi tullut tulkkitilauksia. Myöhemmin olikin hienoa, kun ostin kaukokuunneltavan puhelinvastaajan. Siihen soittelin puhelinkopeista keikkamatkoilta. Aina piti muistaa, että puhelinkortti oli mukana. Mitä tapahtuu? Missä olen? Silloin joskus, kun sai tulkata yksin palkalla jo opiskeluaikana, olin opintojen välisen kesän muualla Suomessa puolison kesätyön perässä, ja reippaana tyttönä tein sitten keikkaa ympäri maakuntaa. Yksi tilaus oli terveyskeskukseen, jonne huristin puolison papan vanhalla Skodalla. Paikalla ei kuitenkaan asiakasta löytynyt, ei fyysisesti eikä ajanvarauksesta. Soitin tulkkikeskukseen, josta lopulta sain selville, että olen ihan väärässä kaupungissa! Olin puhelimessa tilausta kysyessäni kirjannut kaupungin päin seiniä ja kun ei ollut paikkaa, josta tiedot olisi voinut tarkistaa, mentiin omien muistiinpanojen varassa tässä tapauksessa kymmeniä kilometrejä harhaan. Muistini on onneksi armahtanut minut muistamasta, mitä sitten tapahtui, taisin körötellä takaisin kotiin Muistan kerran, kun minut oli tilattu hammaslääkäriin tulkiksi. No, kyseessä ei ollutkaan hammaslääkäri vaan psykiatrinen hoitoneuvottelu. En ymmärtänyt asiakasta lainkaan, enkä osannut oikeastaan mitään. Olo oli kurja ja ajattelin, etten lähde ikinä enää mihinkään tulkiksi. Seuraavalla viikolla tulkkikeskus soitti ja kertoi, että kyseinen asiakas oli toivonut minua seuraavaankin tilaukseen tulkiksi. Mitä? Ehkä sitten osasinkin jotain... Käynti karhunpesällä Työskentelin freelancerina lähellä itärajaa, ja sain tilauksen aiheella käyminen karhunpesällä. Alueen välitys ja minä arvioimme, että kyseessä on tuttu metsästysmaja nimeltä Karhunpesä. Tapasin asiakkaan, ja haimme retkelle mukaan vielä tuttavarouvan. Sekä minä että rouva elimme siinä uskossa, että menemme metsästysmajalle. Ajoimme peräkanaa yhä vain kapenevia
friikkuaika 15 teitä keskelle itärajan korpimetsää. Perillä asiakas antoi meille lumikengät ja nosti aseen selkäänsä. Kysyin, onko pitkäkin matka majalle, eikö perille menisi autotietä. Asiakas mietti hetken kysymystäni ja huvittuneena vastasi, etteivät karhut aja autolla. Vasta tässä vaiheessa minulle alkoi valjeta tilanteen todellinen luonne: olimme menossa katsomaan asiakkaan löytämää oikeaa karhunpesää! Oli kevättalvi ja juurikin sitä aikaa, jolloin karhut heräilevät pesistään ja liikkuvat nälkäisinä metsissä sydämeni tykytti hurjana. Rohkaisin mieleni, nieleskelin palaa kurkustani, ja lohduttauduin ajatuksella, että onneksi asiakkaalla on ase mukana. Minun pelkoni ei tosin ollut vielä mitään verrattuna rouvan pelkoon, sillä hän meni sokkiin. Rouva lukittautui autoon sisälle eikä suostunut tulemaan ulos. Asiakkaan naurulle ei meinannut tulla loppua. Löysimme viimein ihka oikean karhunpesän, ja asiakas putosi pesää tutkiessaan syvään poteroon! Auttaessani asiakasta ylös, olin ihan varma että ase laukeaa. Sain asiakkaan ylös poterosta, ja lähdimme takaisin hakemaan rouvaa. Joimme vielä iltamyöhällä pannukahvit rouvan maatilalla. En ole vielä vajaan kymmenen vuoden tulkkiurallani kohdannut toista yhtä mieleenpainuvaa tulkkaustilannetta. Vaikka todella pelkäsin tuona päivänä, ja mietin, miten olen joutunut tähän tilanteeseen, olen yhtä arvokasta kokemusta rikkaampi. Pelkoni karhuja kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään mutta ehkä omien pelkojen kohtaaminen on joskus hyväksi. Ei fysiikka kestä? Toimin vuosia sitten friikkuna Keski- Suomessa. Muistan kerran, kun menin leikkaukseen tulkiksi. Ajattelin, että mahtavaa saada kymmenen tunnin keikka! Luulin, että asiakas nukutetaan ja sitten pääsen tauolle ja syömään. Vaan toisin kävi: Lääkäri teki operaation paikallispuudutuksessa ja tulkin piti seistä napottaa koko ajan leikkaussalissa. Tulihan siinä huono olo, ja melkein pyörryin. Paikalla oli onneksi nokkela opiskelija, joka haki minulle tuolin ja mehua. Sillä sitä sitten selvittiinkin iltaan saakka. Tästä opin suklaapatukan arvon, niitä on oltava aina takataskussa tai ainakin laukussa! Olin lupautunut keikalle eräänlaiseen haastatteluun. Keikka oli sovittu kahta viikkoa aiemmin, sillä välitys oli auki vain parina päivänä viikossa. Sairastuin kovaan kuumeeseen, mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ilmoittaa asiakkaalle. Vedin pyjaman päälle toppapuvun, talvi kun oli, ajoin paikalle ja asiakkaan viereen. Autosta viitoin: 'En voi tulla sulle tulkiksi, kun mulla on kova kuume eikä ääntä!' Joskus 90-luvun lopussa olin keikalla sukujuhlissa maaseudulla. Löysin perille pikku Fiatillani, ja keikkakin sujui lähes kommelluksitta. Kun oli kotiinlähdön aika, moikkasin asiakasta, joka oli jäämässä sinne vielä illaksikin. Lähdin ajelemaan, kunnes tajusin, etten ollut muistanut pyytää allekirjoitusta. Hetken mietin mitä tehdä, ja päätin kääntyä takaisin hakemaan sitä. Koukkasin pienelle metsätielle, käänsin ja jostain ihme syystä ajoin ojaan. Siinä sitä oltiin nimettömällä tiellä keskellä korpea. Jättikokoisesta Nokian matkapuhelimesta oli huono akku loppu, joten ei auttanut kuin lähteä kävelemään. Kävelin lähimmälle maatalolle kysymään apua, ja siellä oltiin onneksi kotona ja avuliaita. He soittivat naapurille, joka tuli traktorilla hinaamaan minut ylös. Ja tottakai kyselivät, että kenes likkoja sitä ollaan ja mun piti kertoa koko tarina. Kuten myös asiakkaalle, kun hänet sitten vielä allekirjoituksen merkeissä tapasin. Kun vihdoin pääsin kotimatkalle oli aika hervoton olo. Ei voi olla totta, että minua hinataan traktorilla ojasta keskellä ei-mitään! - Huippukuski Paperisotaa ja kädenvääntöä kunnan kanssa Muistanpa tapauksen kun eräs pikkukunta Turun ulkopuolelta oli päättänyt antaa tulkkivälityksen kunnan sosiaalityöntekijän hoidettavaksi. Kunta ei halunnut maksaa välityspalkkiota tulkkikeskukselle. Asiakkaat asioivat siis muutaman kerran kynän ja paperin kanssa, tulkit soittelivat lisätietoja puutteellisiin tilauksiin, ja työntekijä jätti automaattivastaajiin viestejä yrittäen metsästää tulkkeja virka-aikaan. (Tulkin sai kiinni tietyllä kellonlyömällä, jonka tulkki oli itse ilmoittanut; elettiin aikaa ennen kännyköitä.) Sattui myös muutama kunnon väärinkäsitys, ja sosiaalityöntekijä sai kuulla kunniansa. Viimein kunta ilmoitti sittenkin sallivansa kunnan kahdelle kuurolle tulkkikeskuspalveluiden käytön.
16 friikkuaika Valmistumiseni jälkeen tuloni olivat työssä nousseet opiskeluajoista, joten Kelaan piti tehdä selvitys viimeisen kuuden kuukauden tuloista. Kuntiin lähetettyjä laskuja oli kertynyt paksu mapillinen ja palkkakuitteja toinen mokoma. Vastasyntyneen kanssa vierähti kivasti 3-4 tuntia Kelan takahuoneessa: Virkailija kopioi kaikki kuittini, joista minä peitin asiakkaan nimitiedot, ja mapittelimme näitä kopioita Kelalle. Välillä imetin vauvelini, ja taas jatkoimme uurastusta. Ja sitten saikin vetäytyä odottelemaan huikeaa äitiyspäivärahapäätöstä. Hmmm... Onneksi friikkuaikani jäi lyhyeksi. Työkkärikorvauksia pääsi anomaan vasta kun viimeisetkin palkat olivat toukoelokuulta tulleet, sillä satunnaiset keikat kesällä vähensivät saatavaa korvausta. Kun nämä satunnaispalkat oli syyskuussa maksettu ja laitoit anomukset kesän työttömyyspäiviltä menemään, saatoit saada korvaukset käyttöösi jo marraskuussa. Ja ei ku lomailemaan! Saattoi tehdä kesällä tiukkaa rahan kanssa, ellei ollut jäänyt talvelta sukanvarteen... (Asiakkaan) mamma betalar Olin vastavalmistunut tulkki, ja sain viikonloppukeikan muutaman sadan kilsan päähän. Alkuviikosta kävi ilmi, etten saisi palkkaa ajallaan. Sekä pankkitili että auton tankki olivat tyhjillään, joten ilmoitin tulkkikeskukseen, etten voi lähteä keikalle, koska en saa ostettua bensaa. Asiakkaalle ilmoitettiin tulkin peruuntuminen. Pian asiakkaan äiti soittaa ja tivaa tiukkaan sävyyn tilinumeroani: 'Lapseni ei jää ilman tulkkia tässä tilanteessa! Nyt tilinumero tänne, tulkkia on jo kaivettu kivien ja kantojen alta viikkoja ja sinä annat nyt tilinumerosi, niin laitan bensarahat. Tiedän tulkkien ja kuntien tilanteen kyllä hyvin ja maksat sitten, kun alat saada rahojasi kunnilta.' Annoin sitten tilinumeron ja suuntasin pankkiin nostamaan käteistä, ostin bensaa tankkiin ja lauantaina kohti keikkaa. Kokemus oli niin nöyryyttävä, että heti kun sain parin kuukauden palkat ja minulla oli näyttää pankille, että saan 'säännöllistä' palkkatuloa, niin minulta lähti luottokorttianomus. Toiste ei tarvinnut asiakkaan äidin rahoilla tehdä töitä. Kiitos on tulkin palkka? Olin valmistunut tulkiksi ja sain ensimmäisen työpaikan. Asiakas oli ihana, ja pidin työpaikastani ja kaikesta uudesta. Ainoa negatiivinen asia oli palkanmaksu: Aloitin työt elokuussa ja ensimmäisen palkkani sain joulukuussa! Voi miten se tuntui kivalta saada palkka - tosin viiden kuukauden viiveellä. Muistan tapelleeni Muuramen kunnan kanssa kerran jos toisenkin. He eivät maksaneet ilta- eikä viikonloppulisiä. Tulkit eivät niitä kuulemma tarvitse. Kunnan mukaan myöskään heidän ei tarvitse maksaa, jos keikka on tilattua lyhyempi. Kenelle nyt maksettaisiin tekemättömästä työstä? Olin ollut tulkkina eräässä kylpylässä, jossa oli kaksipäiväinen työpaikkakoulutus. Kunnan palkanlaskija soitti minulle laskuni saatuaan: Tämä paikkahan on kylpylä! Miten voit laittaa tänne laskun omasta vapaa-ajan vietosta? Enpä tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun olin kaksipäivää vetänyt tiukkaa tekstiä. Otin vastaan viikon leiritulkkauksen, asiakas ei ollut minulle tuttu, enkä ollut tehnyt yhteistyötä hänen kotikuntansa kanssa. Puolessa välissä leiriä tajusin, etten ollut missään vaiheessa varmistanut mitenkään, mitä kunta maksaa työstäni! Hyvässä lykyssä painoin pitkää päivää vaikka legendaarisella päiväpalkalla. Leirin jälkeen ynnäilin summat laskuihin ja laitoin menemään. Meni pari päivää ja puhelin soi, toisessa päässä asiakkaan kotikunnan sossu. Sydän kurkussa valmistauduin puolustamaan työtuntejani. Yllätyksekseni vallan ystävällinen sosiaalityöntekijä soitti kertoakseen, että olin laskenut iltalisät vähän väärin. Että ne lasketaan peruspalkasta, ei korotetusta tuntipalkasta. Hän vain ajatteli ilmoittaa, etten sitten ihmettele, kun osa laskuttamastani palkasta jää puuttumaan, ei muuta. Olin aivan järkyttynyt ja samalla niin onnellinen! Olin pokalla laskuttanut kaiken, mitä suositukset vain antoivat myöten ja tämä ystävällinen rouva löysi meidän palkkasuosituksistamme tämän täsmennyksen. Mahtavaa!
svt 30 vuotta 17 Kauaskantoinen ja hyödyllinen teko TEKSTI Mirja Palokankare, toimittanut Minna Turunen Teksti on lyhennelmä Mirja Palokankareen puheesta SVT:n paikallisessa 30-vuotisjuhlassa Turussa Ravintola Koulussa 31. 3. 2012. Kun nyt katselen meidän joukkoamme, näkymä on hyvin erilainen kuin silloin 30 vuotta sitten, kun olimme Hyvinkäällä tulkkiyhdistystämme perustamassa. Perustajajoukosta suurin osa oli iäkkäitä naisia. Heidän ja alkuaikojen aktiivisten osallistujien tausta oli yleensä se, että oli kuuro omainen: vanhemmat, puoliso tai lapsi. Tai ammatin kautta oltiin tekemisissä kuurojen maailman kanssa. Kun Suomen Viittomakielen Tulkit ry Finlands Teckenspråkstolkar rf perustettiin, meillä oli viittomakielen tulkkien opintopäivät viikonloppuna 2. 3.10.1982 eräässä hotellissa Hyvinkäällä. Kotoa lähtiessäni en tiennyt, että olisin sunnuntaina mukana perustamassa tulkkiyhdistystä. Se selvisi vasta opintopäivillä. Sunnuntaina sitten menimme tilausbussilla Åvikiin. Perustamispaikkana kuuroille merkittävä Åvik Tulkkiyhdistys olisi tietysti voitu perustaa siinä hotellissa, missä jo muutenkin olimme opintopäivillä, mutta perustamispaikaksi haluttiin saada joku kuuroille merkittävä paikka. Åvik jos mikä on sellainen. Alkuaikojen kokouksissa keskusteltiin, mihin suuntaan SVT:tä halutaan kehittää. Tehtäisiinkö viittomakielen tulkkauksesta ammatti vai jatkuisiko se harrastuspohjalta kutsumuksena ja olosuhteiden tuomana velvollisuutena. Eräs tulkkiystäväni, joka on minua parikymmentä vuotta vanhempi, ja jonka vanhemmat olivat olleet kuuroja, kertoi, että alussa tuntui kauhealta, kun tulkkauksesta alkoi saada palkkaa. Lähtökohta tulkkaukseen oli eri kuin nykyään. Itsestänikin ammatillisuus tuntui pahalta. Ajattelin, että inhimillisyys vähenisi, kun raha ja ura tulisivat korostetun tärkeiksi. Ammatillisuudesta välttämättömyys Myöhemmin kyllä, alan kehittymisen vuoksi, ammatillinen ote on ollut välttämätöntä. Tulkkaustilanteiden kirjo on nyt paljon laajempi kuin alussa ja vaativuustaso on kasvanut kuurojen elämän ja koulutuksen muuttuessa monipuolisemmaksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että viittomakielisten elämään eniten vaikuttanut yksittäinen asia on juuri tulkkipalvelu. SVT:n valtakunnalliset kokoukset olivat pitkään vain yhden kerran vuodessa. Osanotto oli erittäin runsasta ja tunnelma oli lämmin ja kotoinen. Ikäjakauma alkoi muuttua vähitellen. Iäkkäiden joukkoon tuli vastavalmistuneita tulkkeja, jotka sitten vuosien varrella ovat saaneet ikävuosia itsekin. SVT ainoa yhteinen foorumi yksittäisille puurtajille Alkuvuosina SVT:n valtakunnallisiin tapaamisiin osallistuttiin siis aina sankoin joukoin. Viime keväänä, kun osallistuin Turussa järjestettyyn kevätkokoukseen, osallistujia ei ollut paljoa, itsekin olin siellä pitkästä aikaa, kun se sattui olemaan omalla paikkakunnalla. Alkuaikoina SVT:n valtakunnalliset ja paikalliset tapaamiset olivat ainoa foorumi, missä saatoimme käsitellä asioitamme ja kysyä neuvoja, kun yksittäiset tulkit joutuivat itse hoitamaan palkkaerimielisyyksiään ja erityistilanteiden palkkojaan kuntien kanssa. Kaiken kaikkiaan, SVT:n perustaminen 30 vuotta sitten oli kauaskantoinen ja erittäin hyödyllinen teko. Mirja Palokankare»» tulkkina vuodesta 1979»» SVT:n perustajajäsen»» nykyinen työnantaja Viittomakielialan Osuuskunta Via
18 svt 30 vuotta Aluejuhlatunnelmia kuva mervi kumpulainen kuva kati pöllänen Jyväskyläläiseen Soppabaari-ravintolaan mahtuu parvittain perhosia, tuoreet tukulliset tulppaaneja ja vähän vajaat kolmekymmentä tulkkia. Kekkerit järjestettiin intiimisti omalla porukalla ja yksityistilaisuutta varten varattuun tilaan luotiin rento, mutta juhlava ilme. Illan päävieraana oli Kelan erityisasiantuntija Heikki Levonen (koomikko Mikko Maasola), joka nauratti juhlivia tulkkeja kuohkeine tupeineen. Leikkihevosemme esitteli uudet esitäytetyt 3-6 kuukauden sairauslomalomakkeet, joita odotamme työnantajien monistavan vinoin pinoin raskaimpien työkuukausien varalle. Tulkkien pukeutumispulma tuli sekin ratkaistuksi, kun Levonen paljasti suunnitelmat pukevasta kaavusta, josta tulee lähiaikoina kaikkien Kelan virkamiesten työasu. Asun väri ei ole musta. Pääruuaksi juttelun lomaan tarjolla oli tarjolla runsaasti maistuvia tapas-napsuja. Illan hostina toimi rento ja iloinen Kati Pöllänen, jonka ansiota oli myös onnistunut tilan somistus. Merja Toppi (kuvassa) suoraan Savosta hersytteli runoillaan sekä herkästi että reteästi. Hänen runonsa kuvaavat elämää ja ammattiamme niin osuvasti, että kuulijan vaihtoehtona on vain vuoroin nauraa ja nyökyttää. Merjan aito esiintyminen katsoi jälleen tulkkia suoraan silmiin. Alavien maiden tulkit vahvistivat keskisuomalaista juhlatunnelmaa, mikä näkyi Paikalle Uudenmaan, Lahden ja Kaakkois-Suomen aluejuhliin Suomenlinnaan saapui viiden henkilön vahvuinen joukkio juhlistamaan SVT:n synttäreitä, sillä viime hetken sairastapaukset olivat vähentäneet osallistujamäärää. Pienellä porukalla pääsimmekin porisemaan vallan mm. Marja Forsénin helavyössä. Hänen viittomansa laulu kiitteli lämmöllä sekä entisiä että tulevia tulkkipareja: Sinä oot minun kaunein lauluni nyt, sinä saat minut taas elämään. Kun mä raskaasti maahan iskeydyn, sinä nostat ja viereeni jäät. Sanat löytyvät Palava-yhtyeen kappaleesta Laulujen laulu. Minttu Laine, Veera Wusu ja Sanna Kauppinen mainiosti, ja juttua olisi riittänyt hamaan yöhön asti, vaan useilla oli sunnuntaina töitä. Illallisen puitteet ja tarjoilut olivat loppujenlopuksi sivuseikka, pääasiana oli miellyttävä ajankäyttö harvoin tavattujen kollegojen kanssa. Martti Jenu
svt 30 vuotta 19 kuva päivi granö Oulun, Kainuun ja Lapin yhteiset alueelliset juhlat vietettiin tunnelmallisessa Ravintola Perlassa lauantaina 21. 4. Kunniavieraiksi saapuivat Marja Irjala sekä Suomen Kuurosokeat ry:n Oulun alueen aluesihteeri Hilkka Kälkäinen. Marja Irjala on ollut perustamassa SVT:tä ja ollut ensimmäisessä hallituksessa mukana. Marja kertoi SVT:n alkutaipaleesta koskettavasti, kiitos siitä. Hän mietiskeli myös, että kuinka kummassa meni aina hallituksen kokouksiin Oulusta asti, sillä olivathan lentoliput siihen aikaan todella kalliita. Mutta kas, hän oli sattumoisin töissä sellaisessa suuressa firmassa kuin Rautaruukki, ja heillä sattui olemaan oma kymmenenpaikkainen lentokone. Niin Marja pääsi lentelemään Oulu-Helsinki -väliä firman piikkiin. Voisiko siis sanoa, että Rautaruukki on ollut SVT:n ensimmäinen sponsori? Suomen Kuurosokeat ry:n Oulun aluesihteeri Hilkka Kälkäinen on kestinnyt meitä tulkkeja pikkujoulun merkeissä reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Hilkka mainitsi puheessaan, että on huomannut tulkkien tarpeet vuosien aikana ja toimitti meille juhlaan monta kiloa karkkia, NAM! Juhlat olivat kokonaisuudessaan lämminhenkiset ja pohjoisen tulkkien näköiset sekä oloiset. Päivi Granö, Oulun toinen yhdyshenkilö kuva päivi granö kuva taru niemelä kuva taru niemelä Turun ja Porin alueelliset juhlat pidettiin 31. 3. 2012 tunnelmallisessa Panimoravintola Koulussa Turun keskustassa. Juhlien järjestäjinä toimivat Heidi Kenttälä (kuvassa) ja Helena Näätänen. Ilmoittautuneita oli 28, joista paria vaille kaikki saapuivat paikalle. Juhlan alussa SVT:n tämänhetkinen puheenjohtaja Heidi Kenttälä piti maljapuheen. SVT:tä 30 vuotta sitten perustamassa ollut Mirja Palokankare kertoi meille myöhemmin mielenkiintoisista hetkistä yhdistyksen alkutaipaleelta. Myös Terhi Rissanen lausui muutaman sanan. Menuun kuuluivat alkumalja, alkuruoka, pääruoka sekä jälkiruoka. Juhlasalin vieressä oli lisäksi baaritiski, josta halukkaat pystyivät illan aikana tilaamaan juotavaa. Upeita ja viihtyisiä juhlia tukivat tulkkifirmat Mokoma ja Viparo. Helena Näätänen
20 tulkkisihteerin palsta Oikeustulkin erikoisammattitutkintoa valmistellaan Opetushallituksessa: Askel kohti yhtenäisiä pätevyysvaatimuksia ja systemaattista laadunvalvontaa teksti Virpi Thurén, erityisasiantuntija, Kuurojen Liitto ry kuva Sam Howzit, Flickr.com Oikeustulkkauksen alalla valmistellaan oikeustulkin erikoisammattitutkintoa, joka alkuvaiheessa on tarkoitettu puhuttujen kielten tulkeille. Jatkossa se voidaan muuntaa myös viittomakielen tulkkaukseen soveltuvaksi. Uuden erikoisammattitutkinnon laatimisen taustalla on lokakuussa 2010 annettu direktiivi 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä. Siinä on määritelty missä ja milloin ja kenellä on oikeus tulkkaukseen. Direktiivi ei oikeuta saamaan tulkkausta äidinkielelle, vaan kielelle, jota epäilty/ syytetty puhuu ja ymmärtää riittävästi. Direktiivissä otetaan kantaa myös tulkkauksen laatuun ( tulkkauksen oltava riittävän laadukasta ) sekä tulkkien kuin oikeusalan toimijoidenkin koulutukseen. Direktiivissä mainitaan oikeustulkkirekisteri ( olisi pyrittävä perustamaan [--] tarvittavan pätevyyden omaavien tulkkien [--] ). Direktiivi ei kuitenkaan määrittele tulkkien pätevyysvaatimuksia tai sitä, millainen tulkkirekisterin tulisi olla. Direktiivin ja sen sisältö koskee myös kuulo- ja puheviasta kärsivien oikeutta saada tulkkausapua. Oikeustulkin erikoisammattitutkinto Opetushallitus järjesti oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnosta Helsingissä 8. 3. 2012 seminaarin, jossa uuden koulutuksen rakennetta esiteltiin. Oikeusministeriön työryhmä koostuu niin tulkkauksen kuin oikeus- ja poliisialojen asiantuntijoista, sekä opetushallituksen edustajista. Työryhmä oli etukäteen pyytänyt eri tahoilta kommenttipuheenvuoroja. Tämä tutkinto olisi jatkotutkinto asioimistulkin ammattitutkinnolle, joka kuuluu Opetushallituksen alaisiin näyttötutkintoihin. Nähtävästi viittomakielen ja viittomakielentulkkauksen sisällyttämiseen tutkintokielten valikoimaan ei olisi esteitä, mutta tässä vaiheessa sitä ei, toiveistamme huolimatta, koulutukseen lisätä. Perustelu tähän oli Opetushallituksen edustajan, opetusneuvos Ulla Aunolan mukaan se, ettei työryhmän toimeksianto koskenut tässä vaiheessa viittomakieltä. Tavoitteena on kuitenkin suunnitella tutkinto, jota voidaan jatkossa soveltaa kieleen kuin kieleen. Suunniteltu koulutus pohjautuu EQF:n (European Quality Framework) sekä NQF:n (National Quality Framework) tasoihin ja pätevyys- ja taitomääritelmiin, joissa on kahdeksan osaamistasoa. Jää nähtäväksi, asettuuko oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinto tasolle kuusi vai seitsemän. Tavoitteena on, että tutkinto voidaan liittää suoraan myös Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kautta niin sanottuun Europassiin, viiden asiakirjan yhdistelmään, jonka avulla opiskelijat ja työntekijät voivat osoittaa osaamisensa ja pätevyytensä työmarkkinoilla ja koulutuksessa. Lisätietoa tästä löytyy osoitteesta: www.europass.fi/fi/europassitietoa