Liite 1 - Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen (1022/2006) 12 :n mukainen suunnitelma

Liite 1 - Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen (1022/2006) 12 :n mukainen suunnitelma Sisällys 1. Johdanto... 2 2. Tausta... 3 2.1 Pintavesille haitallisten aineiden tunnistaminen... 3 2.2 Vesistöjen ekologinen ja kemiallinen tila... 4 2.3 Kuormituksen vähentäminen... 4 3. Päivityksessä käytetyt tiedot... 7 3.1 Käyttötiedot... 7 3.2 Päästötiedot... 9 3.3 Ympäristöpitoisuustiedot... 11 3.4 Ehdotus bronopolin, ja tribenuroni-metyylin poistamiseksi... 12 3.4.1 Bronopoli... 12 3.4.2 Tribenuroni-metyyli... 13 3.5 Ehdotus bisfenoli a:n, triasulfuronin ja atsoksistrobiinin lisäämisestä... 14 3.5.1 Bisfenoli A (BPA)... 14 3.5.2 Triasulfuroni... 24 3.5.3 Atsoksistrobiini... 24 3.6 Ehdotus ympäristönlaatunormien lisäämisestä kolmelle listan 1D aineelle ja metamitronin ympäristönlaatunormien muuttamisesta... 26 3.6.1 Ympäristönlaatunormien lisääminen niille listan 1 D aineille, joilta se on puuttunut... 26 3.6.2 Metamitronin ympäristönlaatunormien muuttaminen... 27 3.7 Ehdotus hetkellisen pitoisuuden ympäristönlaatunormien (MAC-EQS) lisäämisestä... 28 3.8 Ehdotus näytematriisin tarkentamisesta... 30 3.9 Ehdotus uuden biologisia vaikutuksia mittaavan menetelmän käyttöönotosta... 31 4. Ehdotusten yhteenveto... 33 Liitteet... 37 1

1. Johdanto Vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Vesistöjen ekologisen ja kemiallisen tilan arviossa huomioidaan myös vesiympäristölle haitalliset aineet. Kansallisesti haitallisista aineista säädetään valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Asetuksen tarkoituksena on suojella pintavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Asetus tuli ensimmäisen kerran voimaan joulukuussa 2006 ja siinä asetettiin ainekohtaisia päästökieltoja, päästöraja-arvoja sekä ympäristönlaatunormeja. Asetusta on päivitetty ensimmäisen kerran vuonna 2010 ns. ympäristönlaatunormidirektiivin (2008/105/EY) toimeenpanemiseksi ja päivitetään parhaillaan uusitun vesipuitedirektiivin (2013/39/EU) toimeenpanemiseksi. Asetuksen 1022/2006 pykälän 12 mukaan Suomen ympäristökeskus laatii vähintään kuuden vuoden välein suunnitelman kansallisessa menettelyssä valittujen aineiden luetteloiden päivittämiseksi. Suunnitelmassa voidaan ehdottaa aineita poistettavaksi ja lisättäväksi. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoumien rajoittamistoimet. Ehdotusten tulee perustua riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta pintavedelle ja pintaveden välityksellä ihmisille sekä seurantatietoon. Suunnitelma sisältää lisäksi, ympäristöministeriön pyynnön mukaisesti, ehdotuksen haitallisten aineiden kalanäytematriisin tarkentamisesta sekä ehdotuksen uuden haitallisten aineiden biologisia vaikutuksia mittaavan menetelmän käyttöönotosta. Suunnitelma tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja se tulee tehdä toisen kerran viimeistään 22.12.2015. Suunnitelma perustuu ympäristöhallinnon rekistereissä oleviin käyttö-, päästö- ja ympäristöpitoisuustietoihin sekä viimeaikaisista kartoituksista ja tutkimuksista saatuun tietoon. 2

2. Tausta 2.1 Pintavesille haitallisten aineiden tunnistaminen Vesienhoidon kannalta olennaisia haitallisia aineita ja aineryhmiä luetellaan vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä VIII (kohdat 1-9). Ympäristönsuojeluasetuksen liitteessä I on lueteltu aineryhmät, joiden päästöt vesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin ovat ympäristöluvanvaraisia. Liitteet kattavat käytännössä kaikki aineet, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti vesiympäristöön tai vesiympäristön kautta ihmisen terveyteen tai muihin eliöihin. Tästä syystä yksittäisten haitallisten aineiden vesistöriskien tunnistus aloitetaan aineiden tunnistamisella. Tuhansien haitallisten aineiden joukosta tunnistetaan sellaisia aineita, jotka voivat olla vesiympäristölle haitallisia tai vaarallisia. Aineiden tunnistuksen kannalta haitalliset aineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. EU:n prioriteettiaineet 2. kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet 3. vesienhoitoalueilla tunnistetut haitalliset aineet Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) kattaa nykyisellään 33 EU:n prioriteettiainetta, 8 muuta haitallista ainetta sekä 12 kansallisesti valittua haitallista ainetta. Direktiivin muutoksen 2013/39/EU myötä tuli 12 uutta EU:n prioriteettiainetta ympäristönlaatunormeineen sekä joidenkin vanhojen EU:n prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormeja tiukennetaan. Direktiivin myötä jäsenvaltioiden tulee aloittaa seuranta, jolla kerätään tietoa uusista aineista, jotka komissio mahdollisesti esittää sisällytettäväksi direktiiviin uusiksi prioriteettiaineiksi (ns. tarkkailulistan aineet). Lisäksi komission tulee laatia 13.9.2015 mennessä strategisen lähestymistavan lääkkeistä aiheutuvaa veden pilaantumista varten. Direktiivin muutos tuli voimaan 14.9.2013 ja se on vietävä kansalliseen lainsäädäntöön viimeistään 14.9.2015. Kansallisesti on tunnistettu 15 haitallista ainetta, joista 12 aineen laatunormit on vahvistettu asetuksessa 1022/2006. Kolmelle aineelle ei ole vahvistettu laatunormeja, sillä niiden ympäristöpitoisuuksien määrittämiseksi ei ollut saatavilla riittävän laadukasta kemiallista analytiikkaa. Aineet valittiin riskiperusteisesti ympäristöpitoisuus- ja myrkyllisyystietojen perusteella. Kansallisessa menettelyssä korostui kemikaalien valmistus- ja maahantuontimäärien käyttö altistuksen arviossa, sillä haitallisten aineiden pitoisuuksista ympäristössä on vähän tietoa. Ensimmäisellä kerralla tarkasteltiin käytännössä niitä aineita, jotka on ilmoitettu kansalliseen kemikaalituoterekisteriin (KETU), ja joista on saatavilla valmistus- ja maahantuontimääriä. Kasvinsuojeluaineet valittiin asiantuntija-arviolla riskiperusteisesti siten, että ne edustivat kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia markkinoilla yleisesti käytössä olevia kasvinsuojeluaineita. Vuonna 2009 laaditun valtioneuvoston asetuksen 1022/2006 mukaisen suunnitelman (Dnro SYKE- 2009-P-94-P2) sisältö lyhyesti: Aineita ei ehdotettu lisättäväksi tai poistettavaksi asetuksen 1022/2006 aineluetteloihin kansallisella menettelyllä, koska se ei ollut sillä hetkellä tarkoituksenmukaista (toteutettiin) Kolmelle aineelle (resorsinoli, TCMTB, bentsotiatsoli-2-tioli), joille ei ole vahvistettu asetuksessa 1022/2006 laatunormeja, ehdotettiin harkittavaksi laatunormien vahvistamista (ei toteutettu) 3

Uusille hyväksyttäville kasvinsuojeluaineille ja biosideille vahvistettaisiin ennakkohyväksymisen yhteydessä ympäristönlaatunormit (ei toteutettu) Koska haitallisten aineiden päästöjen arvioiminen laskennallisesti mallintamalla saattaa joissakin tapauksissa olla perusteltua, tulisi harkita mahdollisuutta tallentaa VAHTIrekisteriin myös laskennallisia tietoja (toteutettu) 2.2 Vesistöjen ekologinen ja kemiallinen tila EU:n ympäristönlaatunormeja vesipolitiikan alalla koskeva direktiivi (2008/105/EY) tuli voimaan tammikuussa 2009. Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös vaarallisten aineiden asetuksessa. (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja sen muutos (asetus 868/2010 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta). Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen EU:n prioriteettiaineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. Ainelistat ovat toisella vesienhoitokaudella samat kuin ensimmäisellä vesienhoitokaudella, mutta ympäristönlaatunormit on nyt lainsäädännössä vahvistettu 33:lle EU:n prioriteettiaineelle. Elohopealla, heksaklooribentseenillä ja heksaklooributadieenillä normi on pitoisuus kalassa (ahven) ja muilla aineilla pitoisuus vedessä. Asetuksen kansallisesti haitalliset aineet määrittävät ekologiseen tilaan liittyvän kemiallisen tilan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EUprioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin. Pintavesien kemiallinen luokittelu on vielä kesken, mutta alustavien tulosten perusteella Suomen pintavesistä mitatut haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuudet ovat pääosin olleet alle laatunormien tai aineita ei ole lainkaan havaittu vedestä. Kemiallinen tila on kuitenkin arvioitu hyvää huonommaksi enimmäkseen kalojen sisältämän elohopean vuoksi joillakin sisävesialueilla sekä TBT:n vuoksi joillakin satama-alueilla. Lisäksi useissa Pohjanmaan joissa, jotka sijaitsevat happamilla sulfaattimailla, ja joissa esiintyy mm. korkeita kadmiumin pitoisuuksia. Kemialliseen tilaan vaikuttavia metalleja esiintyy vesissä myös luontaisesti, mikä on otettava huomioon luokittelussa. Luontaisesti korkeiden metallipitoisuuksien ei katsota heikentävän kemiallista tilaa. Tiedot kemialliseen tilaan vaikuttavien aineiden esiintymisestä pintavesissä ovat parantuneet ensimmäiseen vesienhoitokauteen verrattuna mutta ovat edelleen puutteelliset. Lisätietoja: Pintavesien luokittelun periaatteet: //www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Pintavesien_tila/Pintavesien_luokittelu 2.3 Kuormituksen vähentäminen Ensimmäiset vesipuitedirektiivin mukaiset vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat hyväksyttiin vuonna 2009 Manner-Suomen seitsemälle vesienhoitoalueelle. Suunnitelmissa ja 4

toimenpideohjelmissa esitetään tietoa vesien tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tarvittavista toimista, joilla vesien hyvä tila aiotaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Toimialakohtaista opastusta vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelulle vesienhoidon toiselle kaudelle 2016-2021 on valmisteltu. Toisen vesienhoidon kauden ohjeistuksessa on painotettu enemmän haitallisia aineita kuin ensimmäisellä kaudella. Haitallisten aineiden vesistökuormituksen vähentämiskeinoja on toteutettu ja tullaan edelleen esittämään vesipuitedirektiivin mukaisissa vesienhoitosuunnitelmien toimenpideohjelmissa, jotka kattavat mm. seuraavat ihmistoiminnot: yhdyskunnat ja haja-asutus, teollisuus, maatalous, metsätalous sekä pohjavedet ja pilaantuneet maa-alueet. ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus ovat laatineet ympäristönlaatunormidirektiivin 5 artiklan velvoittaman selvityksen eli inventaarion vesiympäristölle vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 1C ja 1D aineiden päästöistä tai huuhtoutumista pintavesiin. Inventaarioon sisältyy 41 EU:n prioriteettiainetta tai -aineryhmää ja 15 kansallista haitallista ainetta. Kuormitusinventaario on tehty vesienhoitoaluetasolla. Kuormitusinventaarion tehtävä on tukea vesien- ja merenhoidon suunnittelua sekä erityisesti toimenpideohjelmien laatimista ja niiden vaikuttavuuden arviointia. Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupajärjestelmä on keskeinen keino kuluttaja- ja teollisuuskemikaaleista aiheutuvan ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Se kattaa periaatteessa teollisesta toiminnasta tulevien päästöjen lisäksi myös mm. yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta tulevat haitallisen aineiden päästöt. Kattavaa tietoa asetuksen huomioimisesta ympäristölupapäätöksissä ja niiden mukaisissa tarkkailuohjelmissa ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi haitallisten aineiden kartoituksia on tehty melko kattavasti vesienhoidon ensimmäisellä kaudella 2009-2015 mm. vesihuoltolaitoksilla ja kaatopaikoilla. Vuonna 2006 valmistuneesta vaarallisia kemikaaleja koskevasta kansallisesta kemikaaliohjelmasta on tehty väliarviointi vuonna 2012. Ohjelmassa on arvioitu kemikaalien aiheuttamaa haittaa kuluttajille, kansanterveydelle sekä työntekijöiden terveydelle ja ympäristölle kemikaalin koko elinkaaren aikana. Ohjelmassa on ehdotettu riskienhallintatoimia erityisesti sellaisille yhteiskunnan osa-alueille ja toimintoihin, jotka tähän asti ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ohjelman tavoitteena on mm. saavuttaa EU:n kemikaaliasetusten (REACH ja CLP) tavoitteet ja hyödyntää saatua uutta tietoa, koota tietoa ja seurata vaarallisille aineille altistumista, kehittää yritysten ja muiden toiminnanharjoittajien kemikaalien riskinarviointia ja riskinhallintaa sekä vähentää tuotteiden aiheuttamia kemikaaliriskejä. Lisäksi on tehty erillisiä toimenpidesuosituksia kemikaaleihin liittyvästä viestinnästä. Lisätietoja: Vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden (2010-2015) suunnitteluasiakirjoja (ml. toimenpideohjelmat) vesienhoitoalueittain: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitte lumateriaalia_ja_julkaisuja Toimialakohtaista opastusta vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelulle vesienhoidon toiselle kaudelle 2016 2021; www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitte luopas 5

Vesipuitedirektiivin mukaiset vesienhoitoaluekohtaiset vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario-raportit tausta-aineistoineen: www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitte luopas/vesipuitedirektiivin_mukainen_vesiympari(29371) Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen - Kuvaus hyvistä menettelytavoista; Ympäristöministeriön raportti 15/2012: www.ym.fi/fi- FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Raportteja_RA/YMra152012 Vesiymparistolle_vaarallisis(447 1) Kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma: www.ym.fi/fi- FI/Ymparisto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Kansallinen_vaarallisia_kemikaaleja_koskeva_o hjelma 6

3. Päivityksessä käytetyt tiedot 3.1 Käyttötiedot Tiedot kansallisesti valittujen haitallisten aineiden käyttömääristä perustuvat pääosin Turvallisuusja kemikaaliviraston (Tukes) ylläpitämään kemikaalien kansalliseen tuoterekisteriin (KETUrekisteri). Kemikaalien maahantuojat ja valmistajat ilmoittavat rekisteriin vaarallisiksi luokitellut kemikaalit. Ilmoitettavat tiedot vastaavat kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteen tietoja. Lisäksi ilmoitetaan kemikaalin maahantuonti- ja valmistusmäärät. Määrätietojen ilmoituskäytäntöä muutettiin vuonna 2012. Muutoksen myötä uusimmat (vuosien 2012 ja 2013) määrätiedot on ilmoitettu tarkemmin ja ne on ilmoitettu entistä useammasta kemikaalituotteesta. Vuoteen 2011 asti kemikaalituotteen määrätiedot ovat olleet yliarvioita, jos toiminnanharjoittaja on halunnut ilmoittaa aineen määrätiedot vaihteluvälinä. Eli vuodesta 2012 lähtien pelkästään ilmoituskäytännön muutoksesta johtuen on tuotteiden määrä saattanut lisääntyä, mutta määrät jopa pienentyä, koska ilmoitustarkkuus on parantunut. Aineen käyttömäärä on merkitty "ei-julkiseksi" jos ainetta sisältäviä kemikaalituotteita on KETU-rekisterissä 3 kpl. Diklooribentseeniyhdisteiden käyttö on kasvanut kun taas bentsyylibutyyliftalaatin ja dibutyyliftalaatin käyttömäärät puolestaan ovat laskeneet huomattavasti. Bentsotiatsoli-ryhmän kemikaaleista 2-(tiosyanometyyiltio)-bentsotiatsolin (TCMTB) ja bentsotiatsoli-2-tiolin (MBeT) määrät ovat laskeneet. Toisaalta MBTS:n, joka hajoaa MBeT:ksi, käyttömäärä on edelleen huomattava (20 40 t/a). Laskua on havaittavissa myös kasvinsuojeluaineiden myyntimäärien kohdalla. Muiden aineiden osalta maahantuonti- ja valmistusmäärissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta 2000- luvun alun ja 2000-luvun puolenvälin tilanteeseen nähden (Taulukko 1). Taulukko 1. Arvio nykyisten kansallisten haitallisten aineiden käytöstä Suomessa. Lähteet: KETUrekisteri; kasvinsuojeluaineiden myyntimäärien kohdalla Tukes) Aine Ainetta sisältävien kemikaalituotteiden tietoja käytöstä valmistus- ja maahantuontimäärät; kasvinsuojeluaineilla myyntimäärät (t/a) 2001-2003 2005-2008 2009 2010 2011-2013 Teollisuus- ja kuluttajakemikaalit klooribentseeni 500 800 450 1500 1,2-diklooribentseeni 2 3 ei julkist a 1,4-diklooribentseeni 10 100 10 300 1100 1300 500 1900 100 800 ei julkista ei julkista liuotinkäyttö hyönteisten ja punkkien torjunta-aineissa, välituotteena ja liuottimena erilaisissa öljyissä, rasvoissa, puhdistusaineissa, kosmetiikkatuotteissa, lääkevalmisteissa, maaleissa ja lämmönsiirtoaineissa klooribentseenin valmistuksen sivutuote, välituote torjunta-aineiden valmistuksessa, liuotinkäyttö maaleissa, lakoissa, painoväreissä, puhdistus ja pesuaineissa (laivojen koneiden huolto), hajuste kosmetiikassa ja pesuaineissa 280 610 hajuste kosmetiikassa, pesuaineissa (mm. WC-raikastimet), koipalloissa, 7

bentsyylibutyyliftalaat ti (BBP) dibutyyliftalaatti (DBP) resorsinoli eli 1,3-bentseenidioli 2- (tiosyanometyyiltio)- bentsotiatsoli (TCMTB) bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT)* 20 200 150 250 300 700 15 25 17 26 bronopoli 200 500 100 600 100 300 150 850 100 2011: 100 2012-13: 0,1 0,2 100 300 700 800 desinfiointiaineissa (mm. tekstiilien viimeistelyyn). pehmitin muovituotteissa, maaleissa, lakoissa, painoväreissä, liimoissa kosmetiikkatuotteissa 1 7 pehmitin muovituotteissa, maaleissa, lakoissa, painoväreissä, liimoissa kosmetiikkatuotteissa 310 360 kovetin metallivaluteollisuuden muottien valmistuksessa ja liimoissa (vaneri- ja puulevyjen valmistus). Saattaa esiintyä kosmetiikkatuotteissa (hiusvärit). 1 2 1 ei julkista hajoaa MBT:ksi. säilytys- ja desininfiointiaine mm. nahan käsittelyssä, paperi- ja selluteollisuuden limantorjunnassa ja puunsuojamaaleissa 1 11 10 0,5 5 kiihdytinaine kumin vulganoinnissa, esiintyy kumituotteissa (mm. renkaat, hihnat, tiivistimet, jalkineet), korroosionestoaine limantorjunta-aineissa 200 600 200 300 210 220 limantorjunta-aine massa- ja paperiteollisuudessa, vesihomeen torjuntaaine kalankasvatuksessa, Kasvinsuojeluaineet 2001-2003 2005-2008 2009 2010 2011-2012 dimetoaatti 20 10 ei julkista ei julkista kasvinsuojeluaine, tuhohyönteisten torjunta puutarha- ja peltoviljelyksillä MCPA 410 320 330 275 kasvinsuojeluaine, rikkakasvien torjunta (vilja, herne, pellava, nurmi, tienvarret, pientareet) metamitroni 50 30 ei julkista 2012: 22 kasvinsuojeluaine, rikkakasvien torjunta (sokerijuurikas, rehujuurikasviljelykset) prokloratsi 20 10 10 8 kasvinsuojeluaine, sienitautien torjunta (viljat) mankotsebi 80 60 40 45 kasvinsuojeluaine, perunaruton torjunta (laatunormi annettu mankotsebin hajoamistuotteelle ETU:lle) tribenuroni-metyyli 2 2 1 1 kasvinsuojeluaine, rikkakasvien torjunta (syys- ja kevätviljaviljelykset), pienannosherbisidi * MBTS:n (CAS 120-78-5) valmistus ja maahantuontimäärä oli vuosina 2005 2008 70 110 t/a, v. 2009 2013 20 40 t/a. MBTS hajoaa MBeT:ksi. Sen käyttötarkoitukset ovat samankaltaisia kuin MBeT:n. Lisätietoja: Kemikaalituoterekisteri: www.ketu.fi/ketu/juke.nsf/sp?open&cid=etusivu&leftnavinf=juke\etusivu&leftnavinfa=o Vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden käyttökohdetietoja: Ympäristöministeriön raportti 15/2012: www.ym.fi/fi- FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Raportteja_RA/YMra152012 Vesiymparistolle_vaarallisis(4471) Kasvinsuojeluaineluettelosta valmistekohtaiset hyväksytyt käyttökohteet: http://www.tukes.fi/fi/toimialat/kemikaalit-biosidit-jakasvinsuojeluaineet/kasvinsuojeluaineet/hyvaksytyt-valmisteet/kasvinsuojeluaineluettelo/ 8

3.2 Päästötiedot Vesipuitedirektiivin kuormitusinventaarion (2013) mukaiset kansallisesti valittujen aineiden jokikuormia ja huuhtoumia on esitetty taulukoissa 2.1 2.2. Kansallisten teollisuus- ja kuluttajakemikaalien päästöistä pintavesiin ei ole tietoa. Jokikuormat on määritetty mitattujen pitoisuus- ja virtaamatietojen perusteella vain niille aineille ja niille joille, joista on mittaustuloksia. Siten kokonaispäästöt ovat laskettuja jokikuormia suurempia. Jokien kautta Itämereen päätyvistä kansallisista orgaanisista teollisuus- ja kuluttajakemikaaleista on tietoa vain dibutyyliftalaatista ja bentsyylibutyyliftalaatista (Taulukko 2.1). Taulukko 2.1. Tutkittujen jokien kautta Itämereen (VHA2-6), Venäjälle (VHA1) sekä Norjaan ja Venäjälle (VHA 7) päätyvä dibutyyliftalaatin (DBP) ja bentsyylibutyyliftalaatin (BBP) ainevirtaama vuosina 2008-2009. VHA DBP kg/a BBP kg/a VHA 1 ei tietoa ei tietoa VHA 2 149 3 514 2 361 3 566 VHA 3 30 4 067 639 4 799 VHA 4 1 010 1 886 3 007 3 413 VHA 5 ei tietoa ei tietoa VHA 6 ei tietoa ei tietoa VHA 7 ei tietoa ei tietoa Yhteensä 1 189 9 467 6 007 11 778 Kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumat vaihtelevat merkittävästi vuodesta toiseen. Suurimmat jokikuormat ja suurimmat arvioidut huuhtoumat olivat MCPA:lla, jota levitettiin arvion mukaan joka viidennelle viljapellolle ja jonka käyttömäärät olivat melko suuria. MCPA:n huuhtoutumat olivat suurimmat vesienhoitoalueilla, joilla on runsaasti viljapeltoja (VHA2 ja VHA3). Tosin Porvoonjoen ja Vantaanjoen jokikuormat (molemmat VHA2) ovat laskeneet tasaisesti. Tätä saattavat selittää parantuneet viljelykäytännöt ja se, että viljelyssä on näillä valuma-alueilla siirrytty enenevässä määrin käyttämään MCPA:n sijasta uudempia rikkakasvien torjunta-aineita. MCPA:n arvioitu huuhtouma-arvio on melko luotettava. Toiseksi suurimmat huuhtoutumat olivat metamitronilla, jota levitettiin valtaosalle sokerijuurikaspelloista useamman kerran kesässä. Sitä arvioitiin huuhtoutuvan eniten pintavesiin Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella (VHA3), jossa on merkittävä osa Suomen juurikaspelloista. Etyleenitiourean (ETU) huuhtoumat eivät todennäköisesti ole kovin suuria, mutta ainevirtaamia ei voitu määrittää luotettavasti ja asia vaatii vielä jatkoselvitystä. Tribenuroni-metyylin, dimetoaatin ja prokloratsin huuhtoumat pintavesiin ovat vähäisiä. 9

Taulukko 2.2. Kasvinsuojeluaineiden tyypillinen huuhtouma pintavesiin 2000-luvun lopulla. Tyypillinen huuhtouma kuvaa huuhtoumaa hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräisenä vuonna. VHA MCPA (kg/a) tribenuronimetyyli dimetoaatti (kg/a) metamitroni (kg/a) prokloratsi (kg/a) ETU (kg/a) (kg/a) VHA1 44 0,01 1,7 0,3 0 0,5 130 VHA 2 105 0,02 3,4 7,3 0 1,4-171 VHA 3 286 0,06 10 138 0 24-2 962 VHA 4 43 0,01 1,3 0 0 4,5-560 VHA 5 0,7 0 0 0 0 0,2-22 VHA 6 0,6 0 0 0 0 0,04-5 VHA 7 0 0 0 0 0 0 Yhteensä 479,3 0,1 16,4 145,6 0 epävarma 10

3.3 Ympäristöpitoisuustiedot Ympäristötiedon hallintajärjestelmään (HERTTA) kerätyt tiedot ovat peräisin etupäässä ympäristöhallinnon seurannasta ja kartoituksista (Taulukko 3). Kartoitukset on teollisuus- ja kuluttajakemikaalien osalta kohdennettu jätevedenpuhdistamojen alapuolisiin vesiin. Kasvinsuojeluaineiden ja bronopolin esiintymistä on seurattua mm. mereen laskevista joista. MCPA:ta ja dibutyyliftalaattia on löytynyt pintavesistä eniten. Vuosikeskiarvot ja yksittäisten näytteiden pitoisuudet ovat olleet alle ympäristönlaatunormin kaikilla mitatuilta aineilla. Bronopolia, prokloratsia ja tribenuroni-metyyliä ei ole löydetty kertaakaan pintavesistä. Prokloratsin vesi-sedimentti jakaantumiskertoimen perusteella se todennäköisesti siirtyy pääosin vesifaasista sedimenttiin, minkä vuoksi sitä ei ole löytynyt vesinäytteistä. Kuudesta aineesta ei ole mitattua pitoisuustietoa pintavesistä. Taulukko 3. Tiedot aineiden pitoisuuksista pintaveden vesifaasissa v. 2007-2012 (PIVETrekisteri). Lähde: HERTTA-rekisteri (www.ymparisto.fi/oiva). MR = määritysraja Aine näytteenottopaikkojen lkm tulosten lkm >MR tulokset MR µg/l laatunormi µg/l klooribentseeni - - - - - 1,2-diklooribentseeni - - - - - 1,4-diklooribentseeni - - - - - bentsyylibutyyliftalaatti 11 77 1 0,3 10 dibutyyliftalaatti 11 77 22 0,3 10 resorsinoli - - - - - TCMTB - - - - - bentsotiatsoli-2-tioli - - - - - bronopoli 37 521 0 0,2 4 dimetoaatti 37 533 16 0,01 0,7 MCPA 37 532 270 0,01 1,6 metamitroni 37 533 34 0,01 32 prokloratsi 37 539 0 0,1 1 etyleenitiourea (ETU) 3 32 3 0,5 200 tribenuroni-metyyli 5 42 0 0,01 0,1 Lisätietoja ympäristöpitoisuuksista: Vesipuitedirektiivin mukainen vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaarion tausta-aineiston yhteenveto (2013): www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitte luopas/vesipuitedirektiivin_mukainen_vesiympari(29371) Vesiympäristölle haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus (VESKA 1). Suomen ympäristö 3/2011: www.ymparisto.fi/download/noname/%7b873ee808-cba0-4efe- 9AD0-4F35024610AF%7D/91395 Pohjoismaisten kartoitusten tulokset: nordicscreening.org/ Ympäristötiedon hallintajärjestelmä HERTTA: www.ymparisto.fi/oiva 11

3.4 Ehdotus bronopolin, ja tribenuroni-metyylin poistamiseksi 3.4.1 Bronopoli Bronopolia ei ole havaittu tulevasta ja puhdistetusta yhdyskuntien jätevedestä, kaatopaikkojen suotovedestä eikä pintavesistä Suomessa eikä muissa pohjoismaissa (Taulukko 3, Liitteen A taulukot A.1-A.3). Bronopolia on tutkittu myös lukuisista sedimentti- ja kalanäytteistä (Remberger ym. 2006). Suurin osa näytteistä oli erilaisten tuotantolaitosten tai jätevedenpuhdistamoiden välittömässä vaikutuspiirissä. Mistään näytteestä ei havaittu bronopolia. Myös Dye ym. (2007) tutkivat laajasti näytteitä erilaisista ympäristömatriiseista havaitsematta bronopolia Suomessa tai muissa pohjoismaissa (Liitteen A taulukot A.1 ja A.3). Bronopolin suuresta käyttömäärästä huolimatta sitä ei löydy jätevesistä eikä ympäristöstä. Syy on todennäköisesti aineen nopea hydrolyyttinen hajoaminen. Bronopoli ei ole biokertyvää eikä sedimenttiin kertyvää (Londesborough 2005, YM 2005). Edellä mainittujen perustelujen nojalla bronopolia ehdotetaan poistettavaksi vaarallisten aineiden asetuksen liitteestä 1D. Kirjallisuutta Dye, C., Schlabach, M., Green, J., Remberger, M., Kaj, L., Palm-Cousins, A. & Brorström-Lundén, E. 2007. Bronopol, Resorcinol, m-cresol and Triclosan in the Nordic Environment. Nordic Council of Ministers, Denmark. TemaNord 2007:585. 81 s. www.norden.org/en/publications Londesborough, S. 2005. Proposal for Environmental Water Quality Standards in Finland. The Finnish Environment 749/2005. 177 s. Olofsson, E. 2008. Bronopol ett miljöproblem i Sverige? Magister-uppsats, Institutionen för fysik, kemi och biologi, Linköpings universitet. Remberger, M., Woldegiorgis, A., Lennat, K., Andersson, J., Palm Cousins, A., Dusan, B., Ekheden, Y. & Brorström-Lundén, E. 2006. Results from the Swedish screening 2005. Subreport 2. Biocides. IVL Report 1700, IVL Swedish Environmental Research Institute Ltd. Toivikko, S. 2011. HAVAVESI-raportti. Vesi- ja viemärilaitos. 5 s. + liitteet. Virolainen, M. 2010. Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä E-PRTR-raportointi. Itä- Uudenmaan Jätehuolto Oy. Ramboll Oy, tutkimusraportti 82129180. YM 2005. Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet pintavesissä. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön moniste 159. Ympäristöministeriön työryhmän mietintö. 202 s. 12

3.4.2 Tribenuroni-metyyli Tribenuroni-metyyli oli 2000-luvun alkupuolella eniten myyty pien annosherbisidi ja sen vuoksi se nousi kasvinsuojeluaineiden valinnassa käytetyllä riski-indikaattorilla kansalliselle listalle (Londesborough 2003, liite 5). Pien annosherbisidien kokonaismyynti on kasvanut vuosituhannen alkuvuosista lähes kaksinkertaiseksi. Tribenuroni-metyylin myyntimäärät ovat kuitenkin sen sijaan laskeneet jonkin verran eikä se ole enää eniten myyty pien annosherbisidi. Tribenuroni-metyylin pitoisuutta seurattiin Löytäneenojan pienen valuma-alueen (<6 km 2 ) valunnassa kesällä 2004. Alueen kasvinsuojeluaineiden käyttö selvitettiin viljelijähaastatteluin MYTVAS-hankkeessa. Valuma-alueella käytettiin noin kymmentä kasvinsuojeluaineen tehoainetta ja tribenuroni-metyyli oli kuudenneksi laajimmalle levitetty aine. Vedestä määritettiin tribenuronimetyylin hetkellinen pitoisuus viikottain ja lisäksi automaattinoutimella puolen tunnin välein kerättyjen osanäytteiden avulla määritettiin viikottainen keskimääräinen pitoisuus. Tribenuroni-metyyliä havaittiin vesistä osasta näytteitä määritysrajan tuntumassa olevina pitoisuuksina. Määritysraja oli vain kymmenesosa ympäristönlaatunormista eli analytiikka oli riittävä. Muita pien annosherbisidejä, joita oli valuma-alueella käytetty pienempiä määriä, havaittiin valumavesistä korkeampina pitoisuuksina. Myöhemmässä kasvinsuojeluaineiden seurannassa tribenuroni-metyyliä on seurattu vain muutamalta paikalta, sillä se on pitänyt analysoida erillisellä analyysillä, joka on nostanut seurannan hintaa. Seurantapaikat on pyritty valitsemaan intensiivisiltä viljan viljelyalueilta, joilla sitä olisi voitu käyttää. Tribenuroni-metyyliä ei kuitenkaan ole havaittu kertaakaan jokivesistä. Sen sijaan kasvinsuojeluaineiden pintavesiseurannan avulla on löydetty useita muita pien annosherbisidejä pitoisuuksina, jotka aiheuttavat suuremman riskin vesiympäristölle. Tribenuroni-metyyliä ehdotetaan poistettavaksi liitteestä 1D sillä sen pitoisuudet luonnonvesissä ovat alhaisia ympäristönlaatunormiin verrattuna. Tilalle ehdotetaan toista pien annosherbisidiä (triasulfuronia), jonka havaitut pitoisuudet ovat ylittäneet ehdotetut ympäristönlaatunormit (kpl 3.5.2). 13

3.5 Ehdotus bisfenoli a:n, triasulfuronin ja atsoksistrobiinin lisäämisestä 3.5.1 Bisfenoli A (BPA) Ominaisuudet Liitteen B Taulukossa B.1 on esitetty bisfenoli A:n fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin, pysyvyyteen, kulkeutuvuuteen ja kertyvyyteen liittyvää tietoa. Bisfenoli A hajoaa aerobisten mikrobien toimesta nopeahkosti sekä maassa että vedessä. Abioottisissa tai hapettomissa oloissa hajoaminen puolestaan on hyvin hidasta. Kohtalainen vesiliukoisuus edistää hieman bisfenoli A:n kulkeutumista, mutta haihtuminen on erittäin vähäistä. Bisfenoli A myös sitoutuu melko tehokkaasti maan ja veden orgaaniseen ainekseen. Tämän ja nopean biohajoamisensa ansiosta se on vain hieman tai kohtalaisen myrkyllistä maaperän eliöille. Sen sijaan vesieliöille bisfenoli A on myrkyllistä tai erittäin myrkyllistä. Yhdiste ei ole kovin kertyvää vesieliöihin (EC 2003a & EC 2010a). BPA voi aiheuttaa vakaviakin häiriöitä eliöiden hormonijärjestelmässä. BPA on tunnistettu Kategoria 1:n hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi (EU:n hormonitoimintaa häiritsevien aineiden prioriteettilista). BPA:n riskinarviointiraporteissa (EC 2003a & EC 2010a) ja niiden haitattoman pitoisuustason määrittämisessä ei ole huomioitu BPA:n hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia, koska niiden kriteerejä ei ole pystytty vahvistamaan EU-tasolla. Näyttö BPA:n endokriinivaikutuksista on suhteellisen vaikuttava. Vesiympäristöön kohdistuva alustava riskinarvio BPA:n aiheuttamaa riskiä vesiympäristölle on arvioitu vesiympäristöön kohdennetulla riskiin perustuvalla alustavalla arvioinnilla. Riskinarviointi pohjautuu EU:n kemikaalien riskinarvion teknisiin ohjeisiin eli TGD-ohjeisiin (EC 2003b). Alustavassa riskinarvioinnissa on käytetty sekä mallintamisesta saatua tietoa että mitattua pitoisuustietoa päästöistä ja ympäristön eri osista. Tämä alustava kansallinen riskinarvio on tehty mahdollisimman kattavasti aineen koko elinkaarelle kvalitatiivisesti tai kvantitatiivisesti. Aineen ammattimaisen käytön ja kuluttajakäytön yhteydessä pitkäikäisten tuotteiden ja esineiden (> 1 vuoden käyttöikä) käytöstä (ns. service life) aiheutuu kulumisen yhteydessä hidasta kuormitusta ympäristöön. Se on jäänyt tässä riskinarviossa vähäiselle huomiolle (kvalitatiivinen arvio). Aineen esiintymisestä kaatopaikkojen suotovesissä ja hulevesissä on arvioitu ensisijaisesti mitatun pitoisuustiedon perusteella, mutta myös kvalitatiivisesti aineen fysikaalis-kemiallisiin, pysyvyyteen, kulkeutuvuuteen ja kertyvyyteen liittyvien ominaisuuksien sekä ainetta sisältävien kemikaalituotteiden käyttökohteiden perusteella. Riskin luonnehdinnassa verrataan aineelle mallintamalla arvioitua pintaveden pitoisuutta haitattomaan pitoisuuteen. Mallinnuksessa ei ole arvioitu pitoisuuksia sedimentissä ja kalassa. Aineiden käyttökohteista on mallinnettu ne, joilla käyttömäärät ovat merkittäviä. Tiedot käyttömääristä ja käyttökohteista on saatu Tukesin ylläpitämästä kemikaalituoterekisteristä (KETU-rekisteri). Mallinnuksessa on käytetty vuoden 2013 tietoja. Riskinarvioinnin päästöjen arvioinnissa (päästökerroin, päästöpäivien lukumäärä ja tarkasteltavan laitoksen osuus kyseisen käyttökohteen kokonaiskäytöstä) on käytetty EU:n TGDriskinarviointiohjeiden IV:n osan toimialakohtaisia päästöskenaario-ohjeita (ESD, EC 2003b). Jos 14

sopivaa ESD-ohjetta ei ollut käytettävissä, on käytetty TGD-ohjeiden II osan liitteen I yleisiä päästötaulukoita (EC 2003b). Lämpöherkän paperin valmistuksen osalta on asiantuntija-arvion perusteella käytetty TGD-ohjeiden oletusarvojen sijaan Suomen olosuhteita paremmin kuvaavia arvoja joillekin muuttujille. Tarkempaa tietoa mallintamisen pohjana olevista oletusarvoista löytyy kansallisten haitallisten aineiden työryhmän mietinnöstä (YM 2005). Päästölähteet Bisfenoli A on fenolinen yhdiste, jota ei tuoteta Suomessa. Bisfenoli A:ta sisältävien kemikaalituotteiden vuosittainen käyttömäärä (valmistus + maahantuonti) Suomessa on noussut 2000-luvulla olleen nykyisin n. 500-1100 tonnia/a. Myös markkinoilla myynnissä olevien BPA:ta sisältävien kemikaalituotteiden määrä on noussut 2000-luvun alusta (Taulukko 4.1). BPA:ta käytetään Suomessa pääasiassa lämpöherkän paperin pinnoituksessa. Lämpöherkkää paperia käytetään pääosin (75 %) kauppakuiteissa ja fax-paperissa, mutta jossain määrin myös pääsy-, bussi- ja arvontalipuissa. Seuraavaksi suurin käyttökohde oli maalien valmistus ja käyttö (n. 3 tonnia/a, <0,5% osuus kokonaismäärästä Suomessa). BPA:lla on runsaasti käyttökohteita Suomessa (Taulukko 4.2). BPA:ta sisältäviä esineitä, artikkeleita ja kemikaalituotteita on kattavasti listattu Ranskan ehdottamassa REACH-asetukseen nojalla tehdyssä Bisfenoli A:n rajoitusehdotuksessa (ANSES 2014). Bisfenoli A:ta käytettiin EU-alueella noin 865 000 tonnia vuodessa vuosina 2005 2006 ja käyttömäärät ovat nousseet n. 68% 1990-luvun loppuun verrattuna. Aineen pääkäyttökohteet olivat polykarbonaatin tuotanto (865 000 tonnia/a, 75 % kokonaiskäytöstä) ja epoksihartsien valmistus (n. 192 000 tonnia/a, 17 % kokonaiskäytöstä). BPA:ta käytettään pääasiassa polykarbonaattituotteissa kuten ruuan säilytysastioissa, mikroaaltouuni-käyttöön tarkoitetuissa astioissa ja ruokasäilykkeiden sekä juomatölkkien sisäosien suojapinnoituksissa. Lämpöherkän paperin valmistuksessa käytettiin BPA:ta noin 1 890 tonnia/a, 0,2% kokonaiskäytöstä, EC 2010a). Aineen käyttöprofiili Suomessa on siis hyvin erilainen EU-alueeseen verrattuna. Vesipäästöt arvioitiin kvantitatiivisesti mallintamalla vain yhdelle käyttökohteelle (lämpöpaperin valmistus), koska sen osuus kokonaiskäyttömäärästä on erittäin suuri. Lämpöpaperin valmistuksen arvioidaan olevan päästölähteenä merkittävyysluokkaa I eli päästöt vesiympäristöön voivat olla merkittäviä (Taulukko 4.2). Tätä johtopäätöstä tukee myös ainoan suomalaisen lämpöpaperia valmistavan laitoksen mitattu pitoisuustieto. Lämpöpaperin kierrätyksen, polykarbonaatti- ja PVC-tuotteiden käytön aikaisten sekä käyttövesiputkien pinnoitteista irtoavan päästöjen merkittävyyttä ei pystytä kvantitatiivisesti arvioimaan. PVC-tuotteista irtoavan BPA-kuormitus EU-tasolla on arvioitu merkittäväksi, joten se voi olla merkittävää myös Suomessa. Taulukko 4.1 Bisfenoli A:ta sisältävien kemikaalituotteiden maahantuonti- ja valmistusmäärä (tonnia BPA/a) Suomessa vuosina 2001-2013 (lähde: KETU-rekisteri). v. 2001 2004 v. 2005 2008 2009 2013 Maahantuonti- ja valmistusmäärä (tonnia/a) 101-657 370-637 541-1082 Kemikaalituotteiden lukumäärä (kpl) 74-92 77-97 100-124 15

Taulukko 4.2 Bisfenoli A:n käyttökohteet Suomessa vuonna 2013. Käyttökohteet, joissa ainetta on käytetty eniten, ovat tummennettu. Bisfenoli A:ta sisältävien kemikaalituotteiden maahantuonti- ja valmistusmäärä Suomessa vuonna 2013 oli 638 tonnia/a (KETU-rekisteri). Toimiala, jolla Ainetta sisältävän tuotteen Kuormitusreitti Päästölähteen Aineen elinkaaren vaihe tuotetta käytetään käyttötarkoitus vesiympäristöön merkittävyys Lämpöherkän paperin valmistus Muovituotteiden valmistus Maalien valmistus Painaminen ja siihen liittyvät palvelut Lasin ja lasituotteiden valmistus Sementin, kalkin ja kipsin valmistus Lämpöherkkää paperia mm. etiketeissä ja kassakuiteissa. Aiheuttaa värin muodostumisen paperille 1 Kovetin mm. epoksihartseille, pehmittimet pehmeille PVC - laaduille epoksimaali, primer/karkaisuaine, kovetin (mm. epoksiresiinijärjestelmissä), stabilisaattori, prosessinsäätäjä Mustesuihkuprosessin muste Täyteaine Vulkanoimisaine a.) Formulointi b.) Ammattikäyttö c.) Loppukäsittely (kierrätys) Ammattikäyttö & lopputuotteen käytön aikainen kuluminen Formulointi (maalien valmistus) & ammattikäyttö (maalaus) Ammattikäyttö Ammattikäyttö Ammattikäyttö Metallien valu Katalysaattori valimoteollisuudessa Ammattikäyttö Elektronisten komponenttien ja piirilevyjen valmistus Moottoriajoneuvojen valmistus Liiman kovetin Autoalan rakenteellinen liima, korin liitos- ja tiivistysaine Ammattikäyttö Ammattikäyttö Pistekuormitusta asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta - Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta - Hajakuormitusta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjäteveden- a. ja b): I c): II IIIa IIIa IIIa IIIa IIIa IIIa IIIa

Laivojen ja veneiden rakentaminen Ilma- ja avaruusalusten ja niihin liittyvien koneiden valmistus Metallituotteiden, teollisuuden koneiden ja laitteiden korjaus ja huolto Asuin- ja muiden rakennusten rakentaminen & viimeistely Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus Kovete teollisessa käytössä, komposiittituotteiden valmistus, liima- ja sideaine Kovetin työkaluhartseja ja liimajärjestelmiä varten, katalyytti, keraaminen pinnoite Kovetin Saumamassan kovetin, pinnoite, epoksimaalin/-primerin kovete, epoksisilloite Jarruneste, kytkinneste Muita mahdollisia käyttökohteita/päästölähteitä * Polykarbonaatti- ja PVCtuotteet Asuin- ja muiden rakennusten korjaus - Käyttövesiputkien pinnoitus, jotkut PEX-käyttövesiputkityypit 1 BPA:n pitoisuus lämpöpaperissa 0,3-2,8% (ANSES 2014) Ammattikäyttö Ammattikäyttö Ammattikäyttö Ammattikäyttö Ammatti- ja kuluttaja käyttö Lopputuotteen käytön aikainen kuluminen (mm. PC-pullojen pesu, PVC-tuotteet) Lopputuotteen käytön aikainen kuluminen (aine irtoaa putken pinnalta veteen) puhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Pistekuormitusta teollisuuden oman tai asutusjätevedenpuhdistamon kautta Hajakuormitusta Pistekuormitusta asutusjätevedenpuhdistamon kautta tai hajakuormitusta Pistekuormitusta asutusjätevedenpuhdistamon kautta tai hajakuormitusta Pistekuormitusta asutusjätevedenpuhdistamon kautta tai hajakuormitusta IIIa IIIa IIIa IIIa IIIa II (merkittävä päästölähde EUtasolla, EC 2003a) Päästölähteiden merkittävyysluokitus: I = Päästöt vesiympäristöön voivat olla merkittäviä alustavan kvantitatiivisen riskinarvion perusteella (PEC/PNEC suhde >1) II =Päästöjen alustava kvantitatiivinen riskinarviointi ei ole mahdollista puuttuvan tiedon vuoksi ja siten päästölähteiden merkittävyyttä ei pystytä arvioimaan. IIIa = Päästöt vesiympäristöön eivät ole merkittäviä kvalitatiivisen arvion (esim. käyttömäärä vähäinen tai päästöt vesistöön muusta syystä epätodennäköisiä) perusteella IIIb = Päästöt vesiympäristöön eivät ole merkittäviä alustavan kvantitatiivisen riskinarvioinnin (PEC/PNEC suhde <1) perusteella II

Jätevesi- ja ympäristöpitoisuuksia BPA:n käyttäytyminen jätevedenpuhdistamolla ja ympäristössä, mallinnustulokset: - jätevedenpuhdistamo: aine pääosin hajoaa, päätyy jossain määrin pintavesiin, sitoutuu vähäisesti puhdistamolietteeseen, ei haihdu (Taulukko 4.3) - valtaosa ympäristöön päästetystä BPA:sta päätyy pintavesiin, vähemmässä määrin maahan ja erittäin vähäisesti pohjasedimenttiin (Taulukko 4.4) Taulukko 4.3 BPA:n jakautuminen biologis-kemiallisessa jätevedenpuhdistamolla (Simple Treat malli, EC 2003a). Ilmassa [%] Vedessä [%] Aktiivilietteessä [%] Hajonnut [%] Mitätön 12 6 82 Taulukko 4.4 BPA:n jakautuminen ympäristössä erilaisissa päästöskenaarioissa (EQC malli, EC 2003a). Vedessä [%] Maaperässä [%] Sedimentissä [%] Päästöistä 20% ilmaan, 55% veteen ja 25% maaperään* 74 22 4 Päästöistä 1/3 ilmaan, 1/3 veteen ja 1/3 maaperään 16 83 1 * Tämä skenaario kuvaa paremmin päästöjen jakautumista päivitetyn EU-riskinarviointiraportin perusteella (EC 2010a) Bisfenoli A:ta löytyy yleisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetusta jätevedestä sekä kaatopaikan suotovedestä ja jossain määrin myös puhdistamolietteestä Suomessa ja muissa pohjoismaissa (Liitteen B Taulukot B.2 ja B.3) sekä Itämeren maissa (Nakari ym. 2011). Bisfenoli A:n pitoisuudet puhdistetussa jätevedessä ovat pääsääntöisesti olleet Suomessa luokkaa 0,2 0,5 μg/l ja samaa suuruusluokkaa kuin muissa pohjoismaissa (Liitteen B Taulukot B.2 ja B.6). Pitoisuudet kaatopaikkojen suotovesissä Suomessa vaihtelevat suuresti (<0,05-300 μg/l) mutta ovat keskimäärin korkeampia kuin puhdistetun yhdyskuntajäteveden pitoisuudet. On viitteitä siitä, että pitoisuudet Suomessa ovat keskimäärin korkeampia kuin muissa pohjoismaissa (Liitteen B Taulukot B.3 & B.6) ja Itämeren muissa maissa (Nakari ym. 2011, Mehtonen ym. 2012). BPA:ta löytyy jossain määrin puhdistamolietteestä, mutta aine sitoutuu melko vähäisesti lietteeseen. Pitoisuudet Suomessa ovat samaa tasoa kuin muissa pohjoismaissa (Liitteen B Taulukot B.2 ja B.6, Nakari ym. 2011). BPA:ta on löydetty Suomessa myös teollisuusjätevedestä (päästöt rannikkovesiin, keskiarvo 0,3 μg/l) ja toisen teollisuusalueen hulevedestä (keskiarvo 0,4 μg/l) (Huhtala ym. 2011, Nakari ym. 2012). Ainetta löytyy myös kolmelta tanskalaiselta ja yhdeltä ruotsalaiselta teollisuusalueelta (<0,1-92 μg/l; Source Partnership 2009 & Nakari ym. 2011). Arkipäivinä ja viikonloppuna tehtyjen näytteenottojen perusteella teollisuusjätevedet eivät yksinään selitä puhdistamolle tulevan jäteveden BPA-ainevirtaamaa. On viitteitä siitä, että kotitaloudet ovat bisfenoli A:n päästölähteitä, koska kahden tanskalaisen asuma-alueen jätevedestä on löytynyt sitä keskimääräisellä pitoisuustasolla 1-2 μg/l (Source Partnership 2009). Kotitaloudet ovat Suomessa BPA:n päästölähteitä, mutta ainetta käyttävät teollisuuslaitokset aiheuttavat suuremman kuormituksen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille olettaen, että valtaosa ainetta käyttävistä teollisuuslaitoksista on liittynyt yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle. 18

Kaupunkialueiden hulevesistä löytyy bisfenoli A:ta (5 tanskalaista aluetta; 0,02-0,3 μg/l & yksi ruotsalainen alue; 0,07-3 μg/l, Source Partnership 2009). Laajassa useita Itämeren maita koskevassa kattavassa haitta-aineiden päästöselvityksessä (Nakari ym. 2011) havaittiin bisfenoli A:n olevan vallitsevin fenolinen yhdiste jätevesissä (yhdyskuntajätevesi, teollisuusjätevesi, kaatopaikan suotovesi & hulevesi) kun muut selvitetyt yhdisteet olivat nonyylifenolit ja niiden etoksylaatit sekä oktyylifenolit ja niiden etoksylaatit. BPA:ta havaittiin melkein kaikista hulevesinäytteistä (93% havaitsemisfrekvenssi, maksimipitoisuus 3,1 μg/l) ja kaikista kaatopaikkojen suotovesinäytteistä (maksimipitoisuus 700 μg/l; Nakari ym. 2011). Aineen esiintyminen kaatopaikkojen suotovesissä ja hulevesissä: - Kaatopaikkojen suotovedet; ainetta voi esiintyä haitallisena pitoisuutena - Hulevedet; ainetta voi esiintyä haitallisena pitoisuutena BPA:ta on havaittu Suomessa 14 vesistö-näytteenottopaikalta (paikkoja yhteensä 19 kpl). Eurajoen ylä- ja alajuoksulla pitoisuudet ovat olleet korkeampia kuin arvioitu haitaton pitoisuustaso (PNEC sisävesi 1,5-1,6 µg/l). Muilla näytteenottopaikoilla pitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin PNEC. Kohonneita BPA-pitoisuuksia on lisäksi havaittu Mustionjoelta ja Porvoonjoelta. Kaatopaikkojen läheisyydessä olevissa ojapisteissä BPA-pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti suuruusluokkaa 0,1-3 µg/l. Suomen rannikkovesistä on hyvin vähän mitattua tietoa, mutta pitoisuudet ovat todennäköisesti alhaisempia kuin sisävesissä (Liitteen B Taulukot B.4 & B.5). BPA:ta löytyy erityisesti merialueen pohjasedimentistä niin Suomesta kuin muistakin pohjoismaista korkeina pitoisuuksina (Taulukot 5.9 & 5.10). Yhdiste ei ole kovin kertyvää vesieliöihin, mitä tukee myös mitattu pitoisuustieto. Suurin eliö-pitoisuus pohjoismaisessa kartoituksessa on mitattu Suomesta (Suomenlahti Helsingin edusta, (Liitteen B Taulukot B.5 & B.6). Riskinhallintatoimet Nykylainsäädäntö BPA:n käyttöä on rajoitettu EU:n alueella polykarbonaatista valmistettujen tuttipullojen valmistuksessa (2011/8/EU). Lisäksi joidenkin EU-maiden (Ranska, Ruotsi, Tanska) kansallisessa lainsäädännössä on rajoitettu aineen käyttöä ruokaan suorassa kontaktissa olevissa materiaalissa (Tanska, Belgia, Ruotsi, Ranska ja Saksa) sekä tuteissa (Itävalta, Ranska). Lisäksi BPA:n käyttöä lämpöpaperissa on rajoitettu Japanissa, Taiwanissa ja Connecticutin osavaltiossa USA:ssa. BPA oli vesipuitedirektiivin prioriteettiainelistan ehdokaslistalla ehdokaslistalla mutta sitä ei vahvistettu EU:n prioriteettiaineeksi direktiivin muutoksessa 2013/39/EU. BPA ei sisälly REACH-asetuksen (1907/2006/EU) liitteen 14 Luvanvaraisten aineiden luetteloon (Authorisation List) eikä kandidaattiainelistaan (SVHC-aineita, Candidate List of Substances of Very High Concern for Authorisation). 19

Lainsäädäntöehdotukset, prosessi kesken Joissakin EU-maissa BPA:n rajoituslainsäädäntötyö on kesken ja ne koskevat lämpöpaperia (Ruotsi), ruokaan suorassa kontaktissa olevia materiaaleja (Belgia & Ranska), sairaanhoitovälineitä (Ranska) ja juomavesiputkien pinnoitusta (Ruotsi). Ranska on tehnyt REACH-asetuksen nojalla BPA:n rajoitusehdotuksen (ANSES 2014) koskien aineen käyttöä lämpöpaperissa EU-alueella. Perusteluina on ihmisterveyden suojelu (raskaana olevat, työntekijät ja kuluttajat). Ehdotus koskee REACH-asetuksen liitteen 17 muuttamista. Rajoitusehdotuksessa esitetään BPA:n käytön rajoittamista markkinoille asetettavassa lämpöpaperissa siten, että BPA-pitoisuus ei saa olla 0,02 massa-% (nykyisin pitoisuus keskimäärin 0,3-2,8%). Siirtymäajaksi on ehdotettu 3 vuotta. Belgia ja Ruotsi ovat ehdottaneet riskinvähennystoimia BPA:n lämpöpaperikäytöstä johtuen, mutta niitä ei ole vielä hyväksytty. Rajoitusehdotuksen julkinen konsultointi on alkanut 18.6.2014 ja loppuu 18.12.2014. Rajoitusehdotuksen seurauksena käytännössä BPA:n käyttö loppuu kokonaan kolmen vuoden siirtymävaiheen jälkeen. Suomessa rajoitus koskisi yhtä tehdasta. Terveyshyödyt oli arvioitu suuriksi. On kuitenkin mahdollista, että hyödyt ovat arvioitua pienemmät johtuen korvaavien aineiden (todennäköisesti muita bisfenoli-yhdisteitä kuten bisfenoli S eli BPS), mahdollisista arvioitua suuremmista terveyshaitoista. Kustannukset aiheutuvat pääosin BPA:n korvaamisesta muilla aineilla (ANSES 2014). Lisätietoja: www.echa.europa.eu/web/guest/restrictions-underconsideration/-/substance/6316/search/80-05-7/term Bisfenoli A:lle on ehdotettu CLP-asetuksen mukaista luokitusta lisääntymismyrkylliseksi (repro 1B). Lisätietoja: http://www.echa.europa.eu/web/guest/opinions-of-the-committee-for-riskassessment-on-proposals-for-harmonised-classification-and-labelling?search_criteria=80-05-7 Vaarallisten aineiden asetuksen mukaiset riskinhallintakeinot Ympäristölupamenettely ja tarkkailu Ympäristönsuojelulain ja asetuksen mukaan haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöille on asetettava tarpeelliset lupamääräykset johdettaessa niitä vesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin, jos näistä aineista voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Toiminnanharjoittajan tulee lupahakemuksessa antaa selvitys siitä, joutuuko jätevesiin mahdollisesti nyt tarkastelun alla olevia aineita ja missä määrin. Tämä koskee kaikkia ympäristöluvan varaisia toimialoja riippumatta siitä minkä merkittävyysluokan päästölähde kyseessä on päästömallinnuksen perusteella. Lupaviranomainen ratkaisee tapauskohtaisesti päästöjen hallintatoimien tarpeen ja tarkkailun velvoitteet ottaen kuitenkin huomioon aineita koskevat oikeudelliset määräykset. Ympäristölupamenettelyssä on erityisen tarkasti syytä tarkastella lämpöpaperia valmistavia ja lämpöpaperia kierrättäviä laitoksia arvioitaessa vesiympäristölle aiheutuvia riskejä sekä seurattaessa ja tarkkailtaessa vesimuodostumissa aineiden pitoisuuksia vedessä, kalassa tai sedimentissä. Lämpöpaperia valmistava toiminnanharjoittaja voi olla liittynyt vesihuoltolaitoksen viemäriin ja siten voi kuormittaa BPA:lla merkittävästi yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa. Vesihuoltolaitoksen tulee valvoa, että teollisuusjätevesisopimusten ehtoja noudatetaan. Jos vesihuoltolaitosten verkkoon jätevetensä johtavalla yrityksellä on ympäristölupa, lupamääräysten noudattamista valvoo ympäristönsuojelulain määräysten nojalla joko kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai paikallinen ELY-keskus. 20

Ympäristölupaehdoissa voidaan asettaa vaatimuksia vesihuoltolaitoksen viemäriin liittyneen laitoksen jäteveden esikäsittelyn tehostamiseksi tai BPA:n korvaamisesta vähemmän haitallisella aineella tai menetelmällä tietyn ajanjakson sisällä. BPA:n korvaaminen on havaittu ongelmalliseksi, koska sitä korvaavat aineiden käytössä on omat riskinsä tai niiden riskien arvioimiseksi ei ole tarpeeksi tietoa. Uudet paperittomat teknologiat ovat vähitellen korvaamassa kuitit, mutta siirtyminen niihin on hidasta (Christensen ym. 2014). Siten on tärkeää, että aineen korvaaminen toisella kemikaalilla arvioidaan huolellisesti ennen käyttöönottoa. Tämä edellyttää tarpeeksi pitkien siirtymäaikoja korvaavien aineiden käyttöönottoon. Kaatopaikkojen BPA:n päästöjen selvittämistä tulee tehostaa. Lupapäätöksissä tulee asettaa tarvittaessa tarkkailuvelvoitteet tavanomaisen kaatopaikkojen suotovesille ja vesistötarkkailulle. Ympäristömerkinnät Pohjoismainen Joutsenmerkki ja Euroopan ympäristömerkki kertovat tuotteen tai palvelun ympäristömyönteisyydestä ja opastavat ympäristön kannalta parempiin ostopäätöksiin. Ympäristömerkkien kautta voidaan vaikuttaa niin kuluttajien, teollisuuden, yritysmaailman kuin julkisen sektorin ostopäätöksiin ja toimintaan. Vain ympäristön kannalta parhaat ja laadukkaat tuotteet tai palvelut voivat saada oikeuden käyttää pohjoismaista Joutsenmerkkiä. Pohjoismaisen ympäristömerkkien myöntämiskriteerejä laaditaan jatkuvasti uusille tuoteryhmille ja jo vahvistettuja kriteerejä uusitaan 3-5 vuoden välein, jotta ne pysyisivät ajan tasalla mm. teknologian kehittyessä. Ympäristömerkin kriteerien laadinnassa tarkastellaan tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Valmiit ja valmisteilla olevat tuoteryhmäkohtaiset Pohjoismaisen Joutsenmerkin myöntämiskriteerit sekä lisätietoa Joutsenmerkistä löytyy Internetistä: http://joutsenmerkki.fi/ BPA tulee ottaa huomioon pohjoismaisen ja mahdollisuuksien mukaan myös Euroopan ympäristömerkkien kriteerien valmistelussa. Sitä mukaan kun kriteerejä laaditaan uusille tuoteryhmille ja kun uudistetaan vanhoja kriteerejä, otetaan huomioon BPA:n mahdollinen käyttö kyseisessä tuotteessa tai sen valmistuksessa päästölähteen merkittävyysluokasta riippumatta. Jos EU-tasolla päädytään jossain vaiheessa rajoittamaan BPA:n käyttöä esimerkiksi lämpöpaperin osalta, se täydentää Suomen kansallisia vesipuitedirektiivin riskinhallintatoimia. Ristiriitoja kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä ei asiasta synny. Ehdotetut ympäristönlaatunormit BPA:lle ehdotetaan seuraavia pintaveden ympäristönlaatunormeja, jotka perustuvat vesipuitedirektiivityön yhteydessä koottuihin tietoihin (EC 2010b), jotka ovat peräisin EU:n BPAriskinarviointiraporteista (EC 2003 & EC2010a): Vuoden keskiarvopitoisuuden ympäristönlaatunormi (AA-EQS), sisämaan pintavedet: 1,5 μg/l Vuoden keskiarvopitoisuuden ympäristönlaatunormi (AA-EQS), muut pintavedet (merivesi): 0,15 μg/l On huomattava, että yllä mainitut EU:n riskinarviotyössä määritetyt vaikutuksettomat pitoisuudet, joihin EQS-ehdotus perustuu, eivät huomio aineen hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia. Hormonitoimintaan liittyviä vaikutuksia on havaittu ehdotettuja laatunormeja huomattavasti 21