Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arviointi kannattaa keskittää työterveyshuoltoon

Terveydenhuolto tieteessä Jukka Kivekäs dosentti, ylilääkäri Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma jukka.kivekas@varma.fi Timo Hannu dosentti, asiantuntijalääkäri Keva Tanja Rokkanen LL, asiantuntijalääkäri Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma Tapio Ropponen LL, YTM, johtajaylilääkäri Keva Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arviointi kannattaa keskittää työterveyshuoltoon Lähtökohdat Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa työkyvyttömyys eläkettä tai kuntoutustukea varten laadittujen B-lääkärinlausuntojen laatua sekä niiden lääketieteellisen sisällön että hakijan työhön ja työkykyyn liittyvien tietojen osalta. Menetelmät Tutkimuksessa arvioitiin ensimmäistä täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea varten kirjoitetut B-lausunnot, joissa hakija oli alle 60-vuotias ja työsuhde oli lausunnon kirjoittamisaikaan voimassa. Kohteena olivat kahden työeläkevakuuttajan (Keva ja Varma) eläkehakemukset ja lausuntojen arvioinnin suorittivat näiden laitosten omat asiantuntijalääkärit. Tulokset Aineistoon sisältyi 109 lääkärinlausuntoa, joista 57 (52 %) oli työterveyshuollossa kirjoitettuja. Vain kolmannes kaikista lausunnoista oli laadittu B2-lomakkeelle. Tilankuvaus (status) puuttui 19 %:sta työterveyshuollon ja 30 %:sta erikoissairaanhoidon lausuntoja. Diagnostisten ja toimintakykyä kuvaavien tutkimusten tulokset oli paremmin kuvattu työterveyshuollon (79 %) kuin erikoissairaanhoidon lausunnoissa (64 %). Erikoissairaanhoidon lausunnoissa oli useammin arvioitu sairauksien ennustetta ja esitetty hoitosuunnitelma, kun taas työterveyshuollon lausunnoissa oli perehdytty enemmän hakijan työhön ja siinä selviytymiseen. 20 %:ssa lausunnoista esiintyi merkittäviä puutteita ja 18 %:ssa tapauksista jouduttiin tilaamaan lisäselvityksiä ennen etuushakemuksen ratkaisemista. Päätelmät Työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon lausuntojen lääketieteellisessä sisällössä ei ollut merkittäviä eroja, mutta työhön ja työkykyyn liittyvät tiedot oli kuvattu työterveyshuollon lausunnoissa paremmin kuin erikoissairaanhoidon lausunnoissa. Tutkimuksen tulokset tukevat 1.6.2012 voimaan tullutta sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolain uudistusta, joka korostaa työterveyshuollon koordinoivaa roolia pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arvioinnissa. Vertaisarvioitu VV Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt pyrkivät pidentämään suomalaisten työuria saamalla nuoret nopeammin koulutukseen ja koulutuksesta työelämään, vähentämällä työstä poissaoloja ja vaikuttamalla eläkkeelle siirtymisen myöhentymiseen. Merkittävin työuran aikainen poissaolon syy on työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen. Työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä on sairaudesta johtuva työkyvyn alenema, jonka osoittamiseksi tarvitaan lääkärinlausunto. Työkyvyn arvioimiseen tarkoitettu lausunto on usein lääkärinlausunnoista laajin ja vaativin. Todistusten keskeisen sisällön muodostavat tiedot, joiden perusteella on pääteltävissä, kykeneekö hakija suorituskyvyn toiminnallisen laskun takia selviytymään sellaisista tehtävistä, joita häneltä voidaan kohtuudella edellyttää ottaen huomioon koulutus, aikaisempi toiminta, ikä ja asuinpaikka sekä näihin verrattavat muut seikat (1). Miten hyvin edellä mainitut tavoitteet ja periaatteet toteutuvat tällä hetkellä terveydenhuollon toimintatavoissa ja näkyvätkö ne myös lääkärinlausunnoissa? Vuonna 2011 julkaistuissa työryhmämietinnöissä painotetaan työterveyshuollon koordinoivaa roolia erityisesti pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arvioinnissa (2,3). Mietinnön pohjalta sairausvakuutuslakia ja työterveyshuoltolakia on 1.6.2012 muutettu siten, 2229

terveydenhuolto Kirjallisuutta 1 Suomen Lääkäriliitto. Ohjeisto lääkärintodistuksen kirjoittamisesta (päivitetty 1.4.2011). www. laakariliitto.fi/etiikka/liiton_ohjeet/ laakarintodistus.html. 2 Työterveyshuolto ja työkyvyn tukeminen työterveysyhteistyönä. Työryhmän loppuraportti. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2011:6. 3 Työhyvinvointityöryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:4. 4 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolain muuttamisesta. HE 75/2011. www.finlex.fi. 5 Lääkärin käsikirja. Lääkärintodistuksia ja -lausuntoja koskevat yleisohjeet (päivitetty 30.12.2011). www.terveyskirjasto.fi. 6 Virta L. Työkyvyttömyyden lääketieteellisen arvioinnin vaikeudet ja eläkkeiden hylkääminen. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 47, 2001. 7 Pakkala I. Facultas toimintakyvyn arviointi. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2008. www.terveysportti.fi/dtk/tyt/koti. 8 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. TOIMIA-tietokanta (päivitetty 26.3.2012). www.toimia.fi. 9 Repo E, Hukkamäki R, Melkas T ym. Psykoterapia kuntoutuksena. Lääkärinlausuntojen laadun arviointi. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 58, 2003. 10 Scheil-Adlung X, Sandner L. The case for paid sick leave. World Health Report, Background Paper 9. WHO 2010. 11 Socialstyrelsen. Försäkringsmedicinskt beslutsstöd - vägledning för sjukskrivning. Stockholm 2007. 12 Socialstyrelsen. Försäkringsmedicinskt beslutsstöd (siteerattu 29.1.2012). www.socialstyrelsen. se/riktlinjer/forsakringsmedicinsktbeslutsstod. 13 Työterveyslaitos. Sairaaksikirjoittamisen ohjeisto (siteerattu 29.1.2012). www.ttl.fi/fi/tyoterveyshuolto/sairaaksikirjoittaminen/sivut/default.aspx. 14 Söderberg E. Försäkringsmedicinskt beslutsstöd en vägledning för sjukskrivning. Socialmedicinsk tidskrift 2011;88:389 98. 15 Pelkonen R. Valassa vara parempi. Suom Lääkäril 2008;63:7. sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia. että sairauspäivärahan maksamisen edellytyksenä 90 sairausvakuutuspäivän jälkeen on työterveyshuollon lausunto, jossa vakuutetun jäljellä oleva työkyky ja työhön paluun mahdollisuudet on selvitetty (4). Työterveyslääkäri pystyy työpaikan olosuhteiden tuntemuksensa ja työnantajan kanssa tehtävän työterveyshuoltoyhteistyön avulla parhaiten selvittämään hakijan mahdollisuudet työhön paluuseen sekä tähän liittyvät tuki muodot. Lainmuutoksen tavoitteena on näin vähentää pitkiä työkyvyttömyysjaksoja. Halusimme selvittää, eroavatko työterveyslääkärien ja erikoissairaanhoidon lääkärien kirjoittamat B-lääkärinlausunnot edellä mainittujen tekijöiden osalta. Vakuutuslääkäreinä hypoteesimme oli, että työterveyslääkärit kuvaavat paremmin työpaikan kanssa tehtävän yhteistyön, kun taas erikoissairaanhoidon lääkärit kuvaavat paremmin hakijan terveydentilaan liittyvät tiedot. Aineisto ja menetelmät Selvitimme kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä varten kirjoitettujen B-lääkärinlausuntojen laatua kahden työeläkevakuuttajan (Keva ja Varma) eläkehakemuksista. Aineistoon haluttiin erityisesti sellaisiin hakemuksiin liittyviä lausuntoja, joissa työhön palaaminen olisi mahdollista. Sen vuoksi tarkasteluun otettiin mukaan vain ensimmäistä täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea varten kirjoitetut lausunnot, joissa hakija oli alle 60-vuotias ja työsuhde oli työsuhderekisterin mukaan lausunnon kirjoittamisaikaan voimassa. Esiselvityksen perusteella syöpäsairauksien vuoksi kirjoitetut lausunnot jätettiin pois, koska niissä työhön paluun todennäköisyys oli hoitojen keskeneräisyyden vuoksi pieni. Aineisto ryhmiteltiin työterveyshuollossa tai erikoissairaanhoidossa kirjoitettuihin lausuntoihin. Työterveyshuollon lausunnoista ei voitu erottaa, olivatko ne työterveyshuollon erikoislääkärien vai muiden työterveyshuollossa toimivien lääkärien laatimia. Vastaavasti erikoissairaanhoidon lausunnoista ei eroteltu, oliko kyseessä erikoislääkäri vai erikoistuva lääkäri. Kliinisten alojen erikoislääkärien avohoidossa laatimat lausunnot luokiteltiin erikoissairaanhoidossa kirjoitetuiksi. Kustakin hakemuksesta arvioitiin vain viimeisin lääkärilausunto. Lausuntojen arviointi tehtiin ennen kuin vakuutuslääkäri otti kantaa hakijan työkyvyttömyyteen, joten etuushakemuksesta tehty päätös (myöntö tai hylkäys) ei vaikuttanut tutkimukseen mukaan ottamiseen. Lausunnot arvioi neljä vakuutuslääkäriä lokajoulukuussa 2011. Laatua arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyn tiedonkeruulomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistuvat vakuutuslääkärit testasivat lomaketta (kummaltakin eläkevakuuttajalta 10 lausuntoa), minkä jälkeen kirjauksia tarkasteltiin yhdessä kaikkien arvioijien kesken ja sovittiin kriteereistä esille tulleiden ongelmakohtien suhteen. Lausunnon taustatietojen (hakijan ikä ja suku puoli, lääkärin erikoisala, pääasiallinen diagnoosi) lisäksi kirjattiin tietoja lausuntojen lääketieteellisestä sisällöstä, ammatillisen ja muun kuntoutuksen toimenpiteistä sekä hakijan työhön paluun mahdollisuuksien selvittelyyn liittyvistä seikoista. Jos lausunnossa oli suoraan viitattu aiempiin lausuntoihin, arvioitiin tältä pohjalta syntynyttä tiedon kokonaisuutta. Lisäksi teimme vakuutuslääkärin kokonaisarvion B-lausunnosta päätöksenteon kannalta (riittävät tiedot, lieviä puutteita, merkittäviä puutteita) ja arvion lisätietojen tilaamisen tarpeellisuudesta ennen etuusratkaisun tekemistä. Aineisto kerättiin Digium Enterprise -tiedonkeruuohjelmalla. Tietosuojasyistä lausuntokohtaista vertailua eläkelaitosten välillä ei tehty. Koska tutkimuksessa tarkasteltiin vain lääkärinlausuntoja eikä hakijoihin tai lausunnon kirjoittaneisiin lääkäreihin oltu yhteydessä eikä heitä koskevia tunnisteellisia tietoja kerätty, eettisen toimikunnan arviointia ei pidetty aiheellisena. Tulokset Aineistoon kertyi yhteensä 109 lääkärinlausuntoa (taulukko 1). Hakijoiden keski-ikä oli 51 vuotta ja naisia heistä oli 63 (58 %). Lausuntoon kirjattu pääasiallinen työkyvyttömyyden aiheuttaja oli useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairaus (54 %) tai mielenterveyden häiriö (22 %). Työterveyshuollossa kirjoitettuja lausuntoja oli 57 (52 %). Psykiatrian erikoisalan sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien erikoisalojen lausuntoja oli kumpiakin 17 (16 %). Vain kolmannes kaikista lausunnoista oli laadittu B2-lomakkeelle. Yhteen hakemukseen liittyi keskimäärän 4,7 lausuntoa. Työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa kirjoitettujen lausuntojen välillä ei ollut 2230

tieteessä Lainmuutoksen tavoitteena on vähentää pitkiä työkyvyttömyysjaksoja. taulukko 1. Arvioidut lääkärinlausunnot (n = 109). Käytetty lomake n B1 76 B2 33 Lääkärin erikoisala Työterveyshuolto 57 Tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä 17 Psykiatria 17 Muu erikoisala 16 Pääasiallinen diagnoosi Tuki- ja liikuntaelinten sairaus 59 Psykiatrinen sairaus 24 Muu sairaus 25 Hakijoiden keski-ikä, v 51 Hakijoiden sukupuoli Nainen 63 Mies 45 Käytettävissä olevien lausuntojen määrä hakemuksessa 4,7 lääke tieteellisen sisällön osalta merkittävää eroa (taulukko 2). Keskeiset työkykyyn vaikuttavat diagnoosit oli perusteltu riittävästi 84 %:ssa työterveyshuollon ja 82 %:ssa erikoissairaanhoidon lausuntoja. Diagnostisten ja toimintakykyä kuvaavien tutkimusten tulokset oli kuvattu paremmin työterveyshuollon (79 %) kuin erikoissairaanhoidon (64 %) lausunnoissa, joissa taas oli useammin arvioitu sairauksien ennustetta (52 % vs. 33 %) ja esitetty hoitosuunnitelma (98 % vs. 86 %). Tilankuvaus puuttui viidesosasta työterveyshuollon ja lähes kolmasosasta erikoissairaanhoidon lausuntoja. Työhön, työkykyyn ja työhön paluun suunnitteluun liittyvät tiedot oli esitetty työterveyshuollon lausunnoissa paremmin kuin erikoissairaanhoidon lausunnoissa (taulukko 3). Valtaosa työterveyshuollon lääkäreistä kuvasi hakijan nykyistä työtä (65 % vs. 34 %) ja siinä selviytymistä (70 % vs. 46 %). Puolessa työterveyshuollon lausunnoissa raportoitiin yhteydenotoista työnantajaan ja yli kolmasosassa otettiin kantaa mahdollisuuksiin muokata hakijan työtehtäviä. Vastaavat luvut erikoissairaanhoidon lausunnoissa olivat 8 % ja 6 %. Työterveyslääkärit pohtivat myös hakijan toimintakykyä suhteessa työn vaatimuksiin useammin (51 %) kuin erikoissairaanhoidon lääkärit (36 %). 20 %:ssa kaikista lausunnoista esiintyi merkittäviä puutteita ja 18 %:ssa tapauksista jouduttiin tilaamaan lisäselvityksiä ennen etuushakemuksen ratkaisemista. Yleisin lisäselvitysten pyytämisen syy oli tilankuvauksen puuttuminen. Pohdinta Tutkimuksen hypoteeseista ensimmäinen (työterveyshuolto kuvaa paremmin työhön paluun selvittelyyn liittyviä asioita) toteutui varsin selvästi. Erityisesti työpaikan kanssa tehtävä yhteistyö oli työterveyshuollon lausunnoissa taulukko 2. Työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa laadittujen lausuntojen lääketieteellisen sisältö. Arvioitu asia Kyllä-vastausten osuus, % Työterveyshuolto Erikoissairaanhoito Keskeiset työkykyyn vaikuttavat diagnoosit perusteltu lausunnossa riittävästi 84 82 Anamneesi kuvattu lausunnossa riittävästi 77 74 Diagnostisten ja toimintakykyyn vaikuttavien tutkimusten tulokset riittävästi kuvattu 79 64 Työkykyyn vaikuttavia sairauksia hoidettu 91 98 Työkykyyn vaikuttavien sairauksien hoitovaste kuvattu 78 80 Työkykyyn vaikuttavien sairauksien ennustetta arvioitu 33 52 Lausunnossa oli tilankuvaus (status) 81 70 Lausunnossa oli kuvattu toimintakykyä 63 58 Toimintakyvyn kuvaus lääkärin havainnoimaa 23 20 Toimintakyvyn kuvaus potilaan kertomaa 61 56 Lausunnossa oli hoitosuunnitelma 86 98 Otettu kantaa lääkinnällisen kuntoutuksen suunnitelmaan 63 60 Otettu kantaa ammatillisen kuntoutuksen suunnitelmaan 47 54 2231

terveydenhuolto TAULUKKO 3. Työhön ja työkykyyn liittyvät tiedot työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa laadituissa lausunnoissa. Arvioitu asia Kyllä-vastausten osuus, % Työterveyshuolto Erikoissairaanhoito Kuvaus nykyisestä työstä 65 34 Kuvattu työn toimintakykyvaatimuksia 55 36 Kuvattu selviytymistä nykyisessä työssä 70 46 Oltu yhteydessä työnantajaan 49 8 Otettu kantaa työhönpaluusuunnitelmaan 51 38 Otettu kantaa työtehtävien muokkaamismahdollisuuksiin 36 6 Pohdittu toimintakykyä suhteessa työn vaatimuksiin 51 36 Pohdittu jäljellä olevaa työkykyä 33 16 Pohdittu, mihin työhön jäljellä oleva työkyky riittäisi 20 8 paremmin kuvattu. Työterveyshuollon tulisi tutkimuksemme mukaan kuitenkin tehostaa jäljellä olevan työkyvyn arviointia tilanteissa, joissa hakijan kuntoutuminen aiempaan työhön ei näytä todennäköiseltä. Näin työterveyshuolto voisi koordinoida pitkittyviin työkyvyttömyyksiin liittyvää työhön paluuta nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Tutkimuksen toinen hypoteesi (lääketieteelliset tiedot kuvataan paremmin erikoissairaanhoidon kuin työterveyshuollon lausunnoissa) toteutui vain osittain. Erikoissairaanhoidon lausunnoissa esitettiin lähes aina hoitosuunnitelma ja otettiin kantaa sairauden ennusteeseen, mutta muilta osin lausuntojen lääketieteellisessä sisällössä ei ollut juurikaan eroja työterveyshuoltoon verrattuna. Pitkäaikaista työkyvyttömyyttä varten laadittujen lausuntojen taso oli yleisesti hyvä, koska 80 % niistä sisälsi riittävät tiedot päätöksentekoa varten. Kuitenkin lähes viidesosassa jouduttiin pyytämään lisätietoja. Vuonna 2011 Kevassa tehtiin 1 088 lisäselvityspyyntöä, jolloin vakuutuslääkärien tekemän arvioinnin keskimääräinen kesto oli 23,4 päivää, kun se muuten oli 3,3 päivää. Puutteellinen lausunto pidentää siten hakemuksen käsittelyaikaa merkittävästi ja saattaa aiheuttaa katkon hakijan toimeentuloon. Lausuntoa kirjoittavien lääkäreiden on myös hyvä tietää, että eläkehakemuksen käsittelyssä on yleensä käytettävissä useampia (tässä tutkimuksessa keskimäärin 4,7) lääkärinlausuntoja, joten vakuutuslääkäri pystyy muodostamaan käsityksen hakijan työ- ja toimintakyvystä yhtä lausuntoa laajemman informaation pohjalta. Lääkärin käsikirjan mukaan pitkäaikaista työkyvyttömyyttä koskevat lausunnot tulisi pääsääntöisesti kirjoittaa B2-lomakkeelle (5). Tässä tutkimuksessa vain 31 % lausunnoista (työterveyshuollon 42 % ja erikoissairaanhoidon 18 %) oli laadittu B2-lomakkeelle. Prosenttiosuus on kuitenkin liki kaksinkertainen verrattuna vuonna 2000 tehtyyn tutkimukseen, jossa osuus oli 17 % (6). Viime vuosien kehityshankkeissa on laadittu kaikkien lääkärien saataville ohjeistuksia toimintakyvyn kuvaamisesta (7,8), joiden toivotaan vaikuttavan myös lääkärinlausuntojen sisältöön. Yksityissektorin lausunnoissa on jostain syystä yleistynyt tapa, jossa lausuntoon on kopioitu lukuisia vastanottokäyntejä ilman loogista yhteenvetoa (ns. kopioi-ja-liitä -lausunto). Samaten yllättävän usein tilankuvaus pysyy sanasta sanaan samana eri lausunnoissa. Tämä tietotekniikan helposti tarjoama mahdollisuus vaarantaa kuitenkin hakijoiden oikeusturvaa eikä sitä voida pitää hyvän käytännön mukaisena lääkärintyönä. Tutkimuksen aineisto oli suhteellisen pieni ja siksi tuloksia on pidettävä suuntaa-antavina. Lausuntoja arvioineet vakuutuslääkärit olivat kaikki työterveyshuollon toimintaan orientoituneita, mikä saattaa aiheuttaa lievää tulkintaharhaa erityisesti työhön paluun selvittelyyn liittyvien tietojen tulkinnassa. Lääkärinlausuntojen sisältöä arvioivia tutkimuksia on Suomessa tehty vähän lausuntojen merkityksellisyyteen nähden. Kelassa vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin, onko lääkärinlausuntojen hakemuskohtaisilla puutteilla yhteyttä vakuutuslääkärin ehdottamiin eläke ratkaisuihin (6). Hyväksyttyjen ja hylättyjen hakemusten lääkärinlausuntoja on verrattu myös Kelan harkinnanvaraisena lääkinnällisenä kuntoutuksena tukeman psykoterapian osalta (9). Useissa Euroopan maissa pyritään työurien pidentämiseen ja mm. Hollannissa ja Ruotsissa on onnistuttu vähentämään pitkiä sairaslomia ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Hollannissa on korostettu työnantajien roolia työhön paluun mahdollisuuksien selvittämisessä säätämällä heille vastuu sairauspoissaolon kustannuksista kahteen vuoteen asti (10). Ruotsissa on lainsäädännöllä aktiivisesti puututtu pitkittyviin 2232

tieteessä Tästä asiasta tiedettiin Edellytyksenä työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutustuen myöntämiselle on hyvä lääkärin kirjoittama B-lausunto. Lääkärinlausuntojen sisältöä koskevia tutkimuksia on Suomessa tehty vain vähän. Tämä tutkimus opetti Työhön paluun mahdollisuudet selvitettiin paremmin työterveyshuollon kuin erikoissairaanhoidon lausunnoissa. Erikoissairaanhoidon lausunnoissa esitettiin useammin hoitosuunnitelma ja sairauden ennuste. Viidesosassa lausuntoja oli merkittäviä puutteita. sairaslomiin. Lisäksi ruotsalainen lääkärikunta on yhdessä sosiaalivakuutuksen kanssa laatinut lääkäreille sairaslomien määräämiseen liittyvän ohjeiston (11,12), joka on myös suomennettu (13). Selvitysten mukaan tämä päätöksenteon tukiväline on muuttanut lääkärien käyttäytymistä (14). Suomen terveydenhuoltojärjestelmälle on ominaista toimiva työterveyshuolto, joten keskeiseksi keinoksi on valittu työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön lisääminen (2). Tämän tutkimuksen tulokset tukevat kesäkuussa voimaan tulleen lakiuudistuksen (4) mukaista työnjakoa pitkäaikaisen työkyvyttömyyden arvioinnissa. Hoidosta vastaava kliinikko tuntee potilaan sairauden ja sen aiheuttaman toiminta kyvyn aleneman sekä osaa kuvata sairauden hoitoa ja ennustetta. Työterveyslääkäri tuntee työntekijän työn, sen terveysvaatimukset, työn järjestelemisen mahdollisuudet ja sosiaaliturvan tukimuodot osittaiseen työntekoon (osasairauspäiväraha, työkokeilu, korvaava työ yms.). Tämän mallin mukaisesti työterveyshuolto on saamassa nykyistä keskeisemmän, mutta juuri sen omaan osaamisalueeseen perustuvan roolin suhteessa muuhun terveydenhuoltoon. Niin työterveyslääkärin kuin kliinikonkin tulee työkyvyttömyyden arvioinnissa muistaa arkkiatri Risto Pelkosen ohjeet lääkärin roolista: parantajana lääkäri on potilaan puolella, ihmisenä hyvin lähellä häntä, mutta asiantuntijana riittävän etäällä (15). n English summary www.laakarilehti.fi > in english More significant role for occupational health care in long-term disability assessment ELÄMÄSI LÄÄKÄRIKOULU Oppimismahdollisuuksia ympäri Suomen Koulutuskalenteri koulutuskalenteri.promedico.fi Finska Läkaresällskapet, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Lääkäriliitto 2233

english summary Jukka Kivekäs Senior Lecturer, Physician-in-Chief Mutual Pension Fund Varma jukka.kivekas@varma.fi Timo Hannu Tanja Rokkanen Tapio Ropponen More significant role for occupational health care in long-term disability assessment Background The aim of this study was to assess the quality of medical statements on B -forms issued for disability pension or rehabilitation subsidy applications by occupational health care and specialised medical care facilities in the pension applications of two pension insurance providers (Keva and Varma Mutual Pension Insurance Company). Methods The study included B -form statements written for application for a first full disability pension or a cash rehabilitation benefit where the claimant was below the age of 60 and in a valid employment relationship at the time the statement was issued. The statements were grouped according to the place of issue: occupational health care or specialised medical care. The quality of the medical statements was assessed by collecting data using a data acquisition form. The statements were evaluated in each pension insurance company by two consultant physicians. Results The material included 109 medical statements. The average age of the claimants, of whom 63 were women (57.8%), was 51. The number of medical statements issued by occupational health care totalled 57 (52.2%). Only a third of the statements had been drawn up on a B2 form. Health status was missing from 19% of the statements issued by occupational health care and from 30% of the statements issued by specialised medical care. The results of diagnostic and functional capacity related examinations were described more clearly in statements issued by occupational health care (79%) than in statements issued by specialised health care (64%). Statements issued by specialised medical care more frequently assessed disease prognosis and proposed treatment plans, while statements issued by occupational health care more frequently described the patients current work and their ability to cope. There were significant deficiencies in 20% of the statements, and in 18% of the cases it was necessary to request further clarification before making a decision on a benefit application. Conclusions There were no significant differences with respect to medical content between statements issued by occupational health care and those issued by specialised medical care, but information relating to the patients work and work capacity was described more clearly in statements issued by occupational health care than in statements issued by specialised medical care. The results of the study support the division of responsibility in long-term disability assessment under future legislation in which occupational health care would be given a more significant role in relation to other health care than is currently the case. 2234