VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Kauppa Vapaakauppa on talouskasvun lähde Uusien markkinoiden avautuminen auttaa taloutta kasvamaan ja edellyttää EU:lta aktiivista vapaakauppa- ja investointipolitiikkaa.
SISÄLLYS VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Julkaisu kuuluu sarjaan, jossa esitellään EU:n toimia sekä niiden taustoja ja tuloksia eri politiikan aloilla. Miksi tarvitsemme kauppapolitiikkaa?.... 3 Miten EU kehittää kauppapolitiikkaa?.... 7 Mistä kauppapolitiikka koostuu?... 10 Kauppapolitiikan tulevaisuus...15 Lisätietoa....16 Julkaisuja voi ladata verkosta: http://europa.eu/pol/index_fi.htm http://europa.eu/!xc36vk Tietoa EU:n toiminnasta 12 oppituntia Euroopasta Eurooppa 2020 -strategia: Euroopan kasvustrategia EU:n perustajat Aluepolitiikka Digitaalistrategia Elintarvikkeiden turvallisuus Energia Humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu Ilmastonmuutos Kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat Kansanterveys Kauppa Kilpailu Koulutus, nuoriso ja urheilu Kulttuuri ja audiovisuaaliala Kuluttajat Laajentuminen Liikenne Maatalous Meri- ja kalastusasiat Muuttoliike ja turvapaikka-asiat Oikeusasiat, perusoikeudet ja tasa-arvo Pankki- ja rahoitustoiminta Petostentorjunta Rajavalvonta ja turvallisuus Sisämarkkinat Talous- ja rahaliitto ja euro Talousarvio Tulli Tutkimus ja innovointi Työllisyys- ja sosiaaliasiat Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Verotus Ympäristö Yritystoiminta Valokeilassa Euroopan unionin politiikka Kauppa Euroopan komissio Viestinnän pääosasto Kansalaistiedotus 1049 Bryssel BELGIA Teksti on päivitetty marraskuussa 2014 Kansi ja sivun 2 kuva: istockphoto.com/grzegorz Petrykowski 16 s. 21 29,7 cm ISBN 978-92-79-42732-9 doi:10.2775/98382 Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014 Euroopan unioni, 2014 Tekstin jäljentäminen on sallittua. Yksittäisten valokuvien käyttöön tai jäljentämiseen on haettava lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.
K A U P P A 3 Miksi tarvitsemme kauppapolitiikkaa? Euroopan unionin kauppapolitiikkaa on tarkasteltava kahden nykypäivän tosiasian valossa. Ensimmäinen seikoista on unionin merkitys tärkeänä globaalina toimijana. Toinen on globalisaation aikaansaamat muutokset kansainvälisessä ympäristössä. EU on maailman suurin talous, suurin viejä ja tuoja, suurin sijoittaja ja ulkomaisten sijoitusten kohde sekä maailman suurin avunantaja. Vaikka EU:ssa asuu vain seitsemän prosenttia maailman väestöstä, EU:n osuus koko maailman varallisuudesta on yli neljänneksen, kun varallisuutta mitataan bruttokansantuotteella (BKT) eli tuotettujen tavaroiden ja palvelujen kokonaisarvolla. Unionin kyky luoda uusia työpaikkoja käymällä kauppaa muiden maiden ja alueiden kanssa perustuu sisämarkkinoihin eli tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella. Sisämarkkinoista vastaa EU, eivät jäsenmaiden hallitukset. EU myös hallinnoi kauppasuhteita muuhun maailmaan. Puhuessaan yhdellä äänellä EU:lla on kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa paljon enemmän valtaa kuin yhdelläkään sen jäsenmaista. EU on aktiivinen talouden ja politiikan toimija, jonka alueelliset ja maailmanlaajuiset edut ja vastuut kasvavat kaiken aikaa. MAAILMAN SUURIMMAN TALOUDET (2013) Euroopan unioni (28 jäsenmaata) Nimellinen BKT (miljardia euroa) % maailman BKT:stä Julkisen talouden bruttovelka, % BKT:stä 13 186 17,2 88,0 Argentiina 460 0,9 41,0 Australia 1 134 1,0 28,6 Brasilia 1 691 3,0 66,2 Etelä-Afrikka 264 0,7 45,2 Etelä-Korea 982 1,7 33,9 Indonesia 655 2,3 26,1 Intia 1 413 6,6 61,5 Japani 3 688 4,6 243,2 Kanada 1 375 1,5 88,8 Kiina 7 130 15,8 39,4 Meksiko 949 2,0 46,4 Saudi-Arabia 564 1,5 2,7 Turkki 617 1,4 36,3 Venäjä 1 579 3,4 13,9 Yhdysvallat 12 626 16,5 104,2 Maailma 56 245 100,0 Lähde: IMF, raportti maailmantalouden kehityksestä. EU:n kaupan avainlukuja EU:n osuus maailman viennistä ja tuonnista: 16,4 % (2013) EU:hun tehdyt suorat ulkomaiset sijoitukset: 3 947 miljardia euroa (2012) EU:sta ulkomaille tehdyt suorat sijoitukset: 5 207 miljardia euroa (2012) Valmistusteollisuuden kaupan ylijäämä öljyä lukuun ottamatta: yli 400 miljardia euroa (2013) Palvelukaupan ylijäämä: 110 miljardia euroa (2013) EU:n kehitysapu: 56,5 miljardia euroa (2013). EU on yksi maailman ulospäin suuntautuneimmista talouksista ja aikoo olla sitä jatkossakin. EU:n kauppa muun maailman kanssa kaksinkertaistui vuosina 1999 2010, ja nykyään lähes kolme neljännestä tuonnista tuodaan EU:hun alennetuin tullein tai tulleitta. Yhä perittävät tullit olivat vuonna 2012 keskimäärin vain 2,2 prosenttia teollisuustuotteilta ja 2,6 prosenttia kaikilta tavaroilta yleensä. EU on 59 valtion suurin kauppakumppani. Vertailun vuoksi Kiina on suurin kauppakumppani 36 maalle ja Yhdysvallat 24:lle. EU:n tavaroiden ja palvelujen ulkomaankaupan osuus unionin BKT:stä on 35 prosenttia viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin Yhdysvalloilla. EU on suuri markkinaalue: tänne tuodaan kehitysmaista yhtä paljon maataloustuotteita kuin Australiaan, Kanadaan, Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Yhdysvaltoihin yhteensä. Maiden yhteenlaskettu väkiluku on yhtä suuri kuin EU-maiden.
4 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A istockphoto/rainerplendl Nykyään autoja ja muita tuotteita valmistetaan harvoin alusta loppuun samassa paikassa. EU:n avoimuus on sen vahvuus, sillä maailma muuttuu jatkuvasti. Globalisaatiossa yhdistyy teknologian kehitys ja talouden vapautuminen, ja globalisaation ansiosta tavarat, palvelut, pääomat, yritykset ja ihmiset voivat saavuttaa maailman melkein joka kolkan nopeasti ja helposti. Globalisaatio Nykypäivänä tuotteita ei enää valmisteta alusta loppuun samassa paikassa. Sen sijaan valmistusprosessi koostuu monista erillisistä vaiheista, jotka usein toteutetaan eri puolilla maailmaa. On poikkeuksellista, että tuotteen valmistusmaaksi on merkitty vain yksi maa. Tuonnissa ja viennissä on siis kyse muustakin kuin valmiiden tuotteiden toimittamisesta. Tarvitaan monitahoisempaa lähestymistapaa. Talouden muut voimanpesät, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, jatkavat kasvuaan. Maat kilpailevat entistä kovemmin tuottamiensa tavaroiden hinnalla ja laadulla. Ennen kaikkea kilpailu kiristyy energian ja raakaaineiden saannin suhteen. Maihin on myös syntynyt uusi varakkaiden kuluttajien joukko, ja maiden taloudet ovat avoimempia kuin kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Kiinan perimät tuontitullit pienenivät vuonna 1996 peritystä 19,8 prosentista 4,7 prosenttiin vuonna 2012. Samana aikana Intian tullit pienenivät 20,1 prosentista 7,0 prosenttiin ja Brasilian 13,8 prosentista 10,0 prosenttiin. Kehityksestä huolimatta maissa on yhä muita, huomaamattomampia esteitä, jotka haittaavat EU:n vientiä. MAAILMAN SUURIMMAT KAUPPAMAHDIT % tavaroiden maailmanlaajuisesta viennistä, 2013 % palvelujen maailmanlaajuisesta viennistä, 2013 Muut 55 % EU 15 % Muut 42 % EU 25 % Yhdysvallat 10 % Japani 5 % Yhdysvallat 19 % Kiina 15 % Intia 4 % Kiina 6 % Japani 4 % Lähde: Eurostat - WTO.
K A U P P A 5 Aktiivinen vapaakauppapolitiikka suhteessa nopeasti kehittyviin markkinatalouksiin tarjoaa EU:lle uusia mahdollisuuksia talouskasvun luomiseen ja kaupan vapauttamiseen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi, että vuoteen 2015 mennessä 90 prosenttia talouskasvusta syntyy Euroopan ulkopuolella. Pelkästään Kiina tuottaa tuosta kasvusta kolmanneksen. istockphoto/kikkerdirk Vapaakauppa voi auttaa EU:ta selättämään talouskriisin. Mahdolliset taloudelliset hyödyt Euroopan komissio on laskenut, että kaikkien käynnissä olevien vapaakauppaneuvottelujen saattaminen päätökseen voisi kasvattaa EU:n BKT:tä yli kaksi prosenttia. Kasvu vastaa sitä, että EU:n talouteen liitettäisiin Itävallan tai Tanskan kaltainen maa. Kasvun avulla voitaisiin myös tukea yli kahta miljoonaa työpaikkaa. Vapaakauppa ja kilpailukyky EU:n kauppapolitiikka on olennainen osa laajaa Eurooppa 2020 -strategiaa, jolla pyritään parantamaan työllisyyttä ja luomaan nykyaikainen, elinvoimainen ja kestävä talous. Jotta EU:n talous olisi elinvoimainen, unionin on oltava entistä kilpailukykyisempi ulkomailla. Vapaakauppa on yhä tärkeämpi osa talouskasvua ja työpaikkojen luomista. Kaksi kolmasosaa EU:n tuonnista koostuu EU:ssa toimivien valmistajien tarvitsemista raaka-aineista, puolivalmisteista ja osista. Euroopan markkinoiden on pysyttävä avoimina tällaisille tarvikkeille. Niiden liikkumisen rajoittaminen tai tuontikulujen kasvattaminen kostautuisi: kustannukset kasvaisivat ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyky heikkenisi niin sisämarkkinoilla kuin ulkomaillakin. Vapaakauppa voi osaltaan auttaa EU:ta selättämään nykyisen kriisin, joka alkoi Yhdysvaltojen subprimelainamarkkinoiden romahdettua vuosina 2007 2008. Kriisi on paljastanut perustavanlaatuisia ongelmia myös EU:ssa. Vapaakauppa on sisämarkkinoiden syventämisen ja Euroopan laajuisten tutkimukseen, koulutukseen ja energiaan kohdistettujen investointien ohella yksi avaintekijöistä Euroopan talouden piristämisessä. Muita vapaakaupan hyötyjä Markkinoiden avoimuus auttaa EU:ta ja sen kumppaneita lisäämään talouskasvua ja luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja. Vuonna 2011 EU:n työpaikoista 14 prosenttia oli välillisesti tai välittömästi riippuvaisia muualle maailmaan suuntautuvasta viennistä. Määrä on kasvanut noin 50 prosenttia vuodesta 1995. Myös suorat ulkomaiset sijoitukset ovat tärkeitä työpaikkojen luomisen kannalta: esimerkiksi amerikkalaiset ja japanilaiset yritykset työllistävät Euroopassa yli 4,6 miljoonaa työntekijää. Kaupan vapauttaminen luo uusia innovointimahdollisuuksia ja vauhdittaa tuottavuuden kasvua. Kauppa- ja investointivirrat levittävät uusia ideoita, innovaatioita, teknologiaa ja huippututkimusta, joiden avulla kuluttajien ja yritysten käyttämiä tuotteita ja palveluita voidaan kehittää. EU-maiden kokemukset osoittavat, että talouden avoimuuden lisääntyessä yhdellä prosentilla työn tuottavuus paranee seuraavana vuonna 0,6 prosenttia. Vapaakaupan ansiosta muualta tuodut elintarvikkeet, kulutustavarat ja Euroopassa valmistettavien tuotteiden osat halpenevat. Kuluttajille tämä hyöty näkyy halvempina hintoina ja parempana valikoimana.
6 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Laajemmat yhteiskunnalliset ja ympäristökysymykset ovat EU:lle tärkeitä. Vapaakauppasopimuksia voidaan hyödyntää myös kestävän kehityksen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien edistämisessä. Jotta kaupankäynti olisi sujuvaa, pienempien vientitullien neuvotteleminen ei riitä. Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on olennainen osa vakaata ja ennakoitavaa toimintaympäristöä, ja siksi on tärkeää puuttua myös vähemmän ilmeisiin kaupan esteisiin, kuten tullimuodollisuuksiin, liialliseen byrokratiaan ja paikoin myös hyvän tavan vastaisiin kaupankäynnin käytäntöihin. 300 EU:N SUURIMMAT KAUPPAKUMPPANIT: TAVARAT 250 EU:n vienti (miljardia euroa) EU:n tuonti (miljardia euroa) Shutterstock 200 150 100 Kaupassa on kyse muustakin kuin konkreettisten tavaroiden kuljettamisesta: siihen sisältyvät myös palvelut ja sijoitukset. 50 0 Yhdysvallat Kiina Venäjä Sveitsi Norja Turkki Japani Etelä-Korea Brasilia Intia Ei ainoastaan tuotteita ja palveluja Ennen vanhaan, kun kaupankäynti oli konkreettisten tavaroiden kuljettamista maailman yhdeltä kolkalta toiselle, kauppaneuvotteluissa käsiteltiin lähes yksinomaan tulleja ja kiintiöitä. Nyt kun talous on monimutkaisempaa, kauppapolitiikka kattaa monia erilaisia toimia ja käytäntöjä. Kauppapolitiikan osana käsitellään esimerkiksi palveluita, teollis- ja tekijänoikeuksia, suoria ulkomaisia sijoituksia sekä kasvien ja eläinten terveyttä, teollisuus- ja muita tuotteita, lupakäytäntöjä ja kotimaisia veroja koskevia sääntöjä. Afrikka: tuonti 168,3; vienti 154,7 Keski- ja Etelä-Amerikka: tuonti 102,4; vienti 120,9 Muut Euroopan maat: tuonti 477,6; vienti 488,7 Pohjois-Amerikka: tuonti 223,8; vienti 320,5 Oseania: tuonti 14,6; vienti 39,0 Aasia: tuonti 678,6; vienti 573,7 Luvut ovat vuodelta 2013. Lähde: Eurostat.
K A U P P A 7 Miten EU kehittää kauppapolitiikkaa? Unioni on vastuussa jäsenmaidensa kauppapolitiikasta, ja Euroopan komissio käy neuvotteluja jäsenmaiden puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisen jäsenmaan hallinto ei voi suunnitella kahdenvälistä kauppasopimusta EU:n ulkopuolisen kumppanin kanssa. Vastuunjako perustuu EU:n perussopimuksiin. Vapaakauppasopimusten tavoitteet: avata tavaroille ja palveluille uusia markkinoita parantaa sijoitussuojaa ja -mahdollisuuksia alentaa kaupan kustannuksia pienentämällä tullimaksuja ja karsimalla byrokratiaa nopeuttaa kaupankäyntiä helpottamalla tulliselvitystä ja asettamalla yhteensopivat tekniset standardit ja terveysnormit lisätä varmuutta selkeiden teollis- ja tekijänoikeuksia, kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen avulla tukea kestävää kehitystä edistämällä yhteistyötä, avoimuutta ja vuoropuhelua yhteiskunnallisissa ja ympäristöasioissa. Sama pätee myös EU:n sisäisiin toimitusketjuihin, sillä EU:n alueella rajat ovat talouden alalla hämärtyneet ja kauppasuhteet muuttuvat. Vientiyritykset luovat työpaikkoja maahan, josta tavarat ja palvelut viedään, mutta myös koko muun unionin alueelle. Palveluilla on erityisen suuri merkitys EU:n pääsemiselle osaksi maailmanlaajuisia toimitusketjuja ja työpaikkojen säilymiselle Euroopassa. Noin kolmannes Euroopasta vietävien teollisuustuotteiden ansiosta syntyvistä työpaikoista on yrityksissä, jotka tarjoavat tukipalveluita tuotteita vieville yrityksille. EU:n viennin EU:ssa tuotetusta lisäarvosta 50 prosenttia on peräisin palveluista. 200 150 100 EU:N SUURIMMAT KAUPPAKUMPPANIT: PALVELUT EU:n vienti (miljardia euroa) EU:n tuonti (miljardia euroa) 50 Uuteen tilanteeseen sopeutuminen Maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa on tapahtunut olennaisia muutoksia. Siitä, missä arvonlisäys tapahtuu, on tullut tärkeämpää kuin siitä, missä maassa viennit lopulta kirjataan. Siksi EU:n kauppapolitiikan tavoitteena ei ole pitää kaikkia tuotantovaiheita EU:n alueella, vaan politiikalla pyritään säilyttämään EU:n paikka maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa ja tarvittaessa määrittelemään se uudelleen. Kaupassa on yhä enemmän kyse arvon lisäämisestä eri työvaiheissa aina tutkimuksesta ja tuotekehityksestä osien valmistukseen, tuotteiden kokoamiseen ja logistiikkaan. 0 Yhdysvallat Sveitsi Kiina Luvut ovat vuodelta 2013. Lähde: Eurostat. Venäjä Vaikka pienet ja keskisuuret yritykset eivät välttämättä itse vie tuotteitaan ulkomaille, monet niistä toimittavat osia, komponentteja ja palveluita, joita suuret yritykset hyödyntävät vientituotteissaan. Virallisesti Saksasta viedyksi kirjattu tuote voi tosiasiassa sisältää osia esimerkiksi Tšekistä, Belgiasta tai Puolasta. Japani Kanada Intia Brasilia Hongkong
8 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Monikansalliset valmistusketjut Kiinasta löytyy useita esimerkkejä siitä, miten tuotanto on yhä enenevässä määrin pirstoutunut useisiin eri maihin. Saattaa esimerkiksi olla, että Kiinassa kootun älypuhelimen jalostusarvosta alle neljä prosenttia on tuotettu Kiinassa ja yli 16 prosenttia Euroopassa. Osassa eurooppalaisista älypuhelimista ja tablettitietokoneista, joiden valmistusmaaksi on ilmoitettu Kiina, jalostusarvosta yli puolet voi olla tuotettu Euroopassa. Sama saattaa päteä myös muihin tuotteisiin aina leluista lentokoneisiin. Tästä huolimatta monet maat nojaavat viennissään voimakkaasti kotimaiseen lisäarvoon. Noin 87 prosenttia EU:n viennin lisäarvosta on tuotettu EU:ssa. Kiinassa vastaava osuus on 76 prosenttia. Arvoketjuista on silti tullut yhä tärkeämpiä kaupan vaikutusten hahmottamisessa, etenkin työmarkkinoiden suhteen. Esimerkiksi EU:n ja Kiinan välisten tuotantoyhteyksien lisääntyminen tarkoitti vuonna 2009 sitä, että EU:n työpaikoista 1,1 miljoonaa perustui Kiinan vientitoimiin ja 5,5 miljoonaa kiinalaistyöpaikkaa EU:n vientiin. Vapaakauppasopimukset EU neuvottelee kumppanimaidensa ja alueellisten ryhmittymien kanssa aktiivisesti laaja-alaisista vapaakauppasopimuksista. Sopimukset antavat osapuolille etuoikeutetun pääsyn toistensa markkinoille ja mahdollistavat poikkeamisen Maailman kauppajärjestön (WTO) perusperiaatteesta, jonka mukaan kaikkia kauppakumppaneita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti. Sopimuksia on monenlaisia riippuen EU:n neuvottelukumppanina olevien maiden tai maaryhmien erityistavoitteista ja valmiuksista. Ei ole yleispätevää mallia, joka sopisi kaikille. Koska monilla EU:n Talouskumppanuussopimuksissa yhdistyy kauppa ja kehitystavoitteet. istockphoto/joesboy kumppaneilla on erilaiset tavoitteet, sopimusten sisältö räätälöidään aina tilanteen mukaan. Teollisuusmaiden ja nousevan talouden maiden kanssa solmituissa vapaakauppasopimuksissa pääpaino on taloudessa, ja ne perustuvat yleensä vastavuoroiseen markkinoiden avaamiseen. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa tehtävät talouskumppanuussopimukset sisältävät sekä kauppa- että kehitystavoitteita. EU:n kauppapolitiikassa keskitytään tärkeimpiin kumppaneihin, kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Japaniin, mutta huomiota kiinnitetään myös nouseviin talouksiin, kuten BRICS-maihin (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka). Näitä maita pidetään maailmantalouden uusina vetureina, ja niiden kanssa solmituista sopimuksista on EU:n vientiyrityksille selvää hyötyä. Tullit eli tullimaksut, joita yritykset maksavat myydessään tuotteitaan muualle maailmaan, ovat yhä viiden prosentin luokkaa. Joissakin maissa tullit voivat olla huomattavasti korkeampiakin. Tavallisesti sopimukset koskevat useita eri aloja ja aiheita ja niissä täsmennetään aikataulut yksittäisten tuotteiden tullien alentamiselle. Nykyaikaisiin EU:n kauppasopimuksiin sisältyy myös muita kuin tulleihin liittyviä seikkoja aina teollis- ja tekijänoikeuksista julkisiin hankintoihin. Sopimuksiin sisältyy alkuperäsääntöjä ja muita määräyksiä, joilla määritetään, miltä tuotteilta voidaan alentaa tai poistaa tulleja. EU:n kauppajärjestelmä perustuu sääntöihin, jotka menevät WTO:n puitteita pidemmälle. Vapaakauppasopimukset vahvistavat EU:n järjestelmää tekemällä siitä osan kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä. Näin suojellaan kauppaa ja investointeja, jotta ne voisivat kukoistaa. Aineeton omaisuus Euroopan kilpailukyky maailmantaloudessa perustuu pitkälti innovointiin ja tuotteiden jalostusarvoon. Eurooppalaisten ideoiden, tuotemerkkien ja tuotteiden väärentäminen tai laiton valmistaminen ja julkaiseminen uhkaavat talouskasvua ja työpaikkoja EU:ssa. Jotta eurooppalaiset keksijät ja yritykset voisivat estää häikäilemättömiä kilpailijoitaan tekemästä laittomia kopioita tuotteistaan, niiden on tärkeä suojata teollis- ja tekijänoikeuksiaan, kuten patentteja, tavaramerkkejä, muotoilua tai maantieteellisiä merkintöjä. EU suojaa teollis- ja tekijänoikeuksia eli immateriaalioikeuksia eri tavoin. EU tuki WTO:ssa sopimusta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan
K A U P P A 9 liittyvistä näkökohdista. EU myös neuvottelee asiaan liittyvistä seikoista kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja tekee tiivistä yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa vahvistaakseen oikeuksien suojaa. Investoinnit EU on suurin suorien ulkomaisten sijoitusten eli investointien lähde. EU kannattaa selkeitä sääntöjä rahoitusmuodon suojaamiseksi. Suorat ulkomaiset sijoitukset ovat tärkeä osa yritysten perustamista ja työpaikkojen luomista ulkomaille sekä maailmanlaajuisten toimitusketjujen rakentamista. Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan vuonna 2009 EU sai vastuun neuvotella unionin ulkopuolisiin maihin tehtyjen eurooppalaisten investointien suojasta. Julkiset hankinnat Euroopan unioni on sitoutunut varmistamaan, että eurooppalaisilla yrityksillä on tasapuoliset mahdollisuudet kilpailla julkisista hankintasopimuksista eli viranomaisille tarjottavista tavaroista, töistä ja palveluista myös EU:n ulkopuolella. Julkiset hankinnat voivat koskea esimerkiksi tietotekniikkalaitteita tai suuria infrastruktuurihankkeita, kuten teiden ja sairaaloiden rakentamista, ja niihin liittyvä kauppa on arvoltaan noin biljoona euroa vuodessa. MIHIN JA MISTÄ SIJOITUKSIA TEHDÄÄN? EU:sta ulkomaille tehdyt suorat sijoitukset Muut maat 22 % Norja 3 % Hongkong 2 % Kanada 3 % Kiina (ilman Hongkongia) 4 % Yhteensä: 341 miljardia euroa Yhdysvallat 28 % Offshore-keskukset 14 % WTO muutti joulukuussa 2011 julkisia hankintoja koskevaa GPA-sopimusta. Muutokset ovat merkittävä edistysaskel julkisten hankintojen kansainvälisten markkinoiden avaamisessa. Komissio on mennyt vielä pidemmälle ja ehdottanut lainsäädäntöä, jolla estettäisiin unionin ulkopuolisten maiden yrityksiä osallistumasta eurooppalaisiin tarjouskilpailuihin, jos niiden kotimaat eivät noudata WTO:n sääntöjä ja syrjivät EU:n yrityksiä. Venäjä 4 % Brasilia 8 % Sveitsi 11 % Vapaakauppasopimusten solmiminen EU:hun tehdyt suorat ulkomaiset sijoitukset Muut maat 10 % Hongkong 2 % Singapore 2 % Brasilia 2 % Venäjä 3 % Norja 3 % Kanada 4 % Sveitsi 11 % Yhteensä: 303 miljardia euroa Offshore-keskukset 18 % Yhdysvallat 45 % Suorat ulkomaiset sijoitukset tarkoittavat sitä, että henkilö tai yritys omistaa toisessa maassa yrityksen tai osan yritystä. EU:sta tehdyillä suorilla ulkomaisilla sijoituksilla tarkoitetaan siis sitä, että jokin taho EU:n alueelta omistaa EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneita yrityksiä. EU:hun tehdyissä sijoituksissa tilanne on päinvastainen. Luvut ovat 27 EU-maan yhteenlaskettuja keskiarvoja vuosilta 2009 2012. Lähde: Eurostat. Tavoitteena on antaa sijoittajille oikeusvarmuus ja luoda vakaa, ennakoitava, oikeudenmukainen ja asianmukaisesti säännelty liiketoimintaympäristö. Tavoitteen saavuttaminen perustuu pitkälti WTO:n palvelukaupan yleissopimukseen eli GATS-sopimukseen ja mahdollisuuksien mukaan kahdenvälisiin sopimuksiin. Kauppaneuvotteluja edeltää monen kuukauden huolellinen valmistautuminen. Valmistautumisvaiheessa järjestetään julkisia kuulemisia ja arvioidaan sopimuksen mahdollisia vaikutuksia eurooppalaisiin yrityksiin ja kuluttajiin. Lisäksi komissio ja neuvottelukumppanina oleva maa tai alue käyvät virallisia ja epävirallisia keskusteluja sopimukseen sisällytettävistä seikoista. Perusteellisten valmistelujen jälkeen komissio pyytää EU-maiden hallitusten edustajista koostuvalta ministerineuvostolta valtuutuksen neuvottelujen aloittamiseen. Neuvosto ja komissio sopivat tavoitteista, jotka komission olisi saavutettava. Neuvottelut kestävät yleensä useita vuosia. Komissio antaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille säännöllisesti tietoja neuvottelujen etenemisestä. Kun sopimus viimein saadaan aikaan, neuvosto antaa muodollisen hyväksynnän sen allekirjoittamiselle. Euroopan parlamentilla on Lissabonin sopimuksen myötä valta hyväksyä tai hylätä sopimus, mutta se ei voi muuttaa sopimustekstiä. Yksittäisten EU-maiden saattaa täytyä ratifioida eli vahvistaa sopimus oman kansallisen menettelynsä mukaisesti ja näyttää sille vihreää valoa kansainvälisellä tasolla. Sopimus tulee voimaan tiettynä päivänä, mutta sitä voidaan soveltaa väliaikaisesti jo etukäteen.
10 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Mistä kauppapolitiikka koostuu? EU:lla on kauppapolitiikassa kolme keskeistä toimintatapaa: EU on aktiivinen WTO:n puitteissa käytävissä monenvälisissä neuvotteluissa. EU syventää kahdenvälisiä kauppasuhteita yksittäisten maiden ja alueiden kanssa ja toteuttaa yksipuolisia toimenpiteitä esimerkiksi antamalla kehitysmaille oikeuden etuuskohteluun. EU:lla on strategia, jolla pyritään poistamaan tärkeillä vientimarkkinoilla esiintyviä esteitä. Monenväliset toimet Euroopan unioni kannattaa monenvälisiä toimia. EU on tukenut kauppaneuvottelujen Dohan kehityskierrosta siitä lähtien, kun WTO käynnisti neuvottelut vuonna 2001. Dohan kierroksella neuvotellaan tavaroiden ja palvelujen kaupan vapauttamisesta, kehitysmaiden markkinoillepääsyn helpottamisesta ja kauppasääntöjen tarkistamisesta. Neuvottelujen onnistumisesta seuraisi mittavia hyötyjä. On arvioitu, että maailmankauppa lisääntyisi kaksi prosenttia ja että kauppamenettelyt sekä logistiikka- ja kuljetusjärjestelyt helpottuisivat huomattavasti. Sopimusta ei kuitenkaan vielä ole saatu aikaan, sillä käsiteltävät asiat ovat hyvin monimutkaisia ja neuvottelujen osapuolilla on erilaisia tavoitteita. Maailman kauppajärjestö Maailman kauppajärjestö WTO perustettiin 1. tammikuuta 1995 toisen maailmansodan jälkeen solmitun tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen seuraajaksi. WTO:ssa on nykyään 160 jäsenmaata, ja 24 maalla on järjestössä tarkkailija-asema. WTO on auttanut luomaan säännöstön, jolla maailmantalous voidaan pitää avoimena kaupalle. WTO hallitsee järjestön puitteissa tehtyjä kauppasopimuksia, toimii neuvottelufoorumina, ratkoo kiistoja, seuraa kansallisia politiikkoja, antaa kehitysmaille teknistä apua ja koulutusta sekä järjestää yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. Uusi kauppaa koskeva neuvottelukierros aloitetaan, kun WTO:n jäsenet haluavat päivittää monenvälisiä sääntöjä. Viimeisimpänä on käynnistetty Dohan kierros, joka on yhä kesken. VAPAAKAUPPASOPIMUKSET EU pyrkii edistämään markkinoiden vastavuoroista avaamista tärkeimpien kahdenvälisten kauppakumppaniensa kanssa ennennäkemättömän laajasti. Tärkein väline on vapaakauppasopimukset. Ennen vuotta 2006 vapaakauppasopimusten piiriin kuului alle neljännes EU:n kaupasta. Jos kaikki käynnissä olevat neuvottelut saadaan päätettyä sopimuksiin, osuus kasvaa kahteen kolmannekseen. Jo vuoden 2012 lopussa EU:lla oli 28 voimassa olevaa kauppasopimusta. EU on tärkeä toimija WTO:ssa. iwto
K A U P P A 11 VOIMASSA OLEVAT VAPAAKAUPPASOPIMUKSET Itäiset naapurimaat: EU sai vuonna 2013 yleisten assosiaatiosopimusten yhteydessä päätökseen neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta Moldovan, Armenian ja Georgian kanssa. Ukrainan kanssa neuvottelut saatiin päätökseen joulukuussa 2011. Moldova, Georgia ja Ukraina ratifioivat assosiaatiosopimukset ja niihin liittyvät pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset kesällä 2014. Moldovan ja Georgian kanssa tehtyjä sopimuksia on sovellettu väliaikaisesti syyskuusta 2014 alkaen. Myös Ukrainan kanssa tehtyä sopimusta on sovellettu väliaikaisesti marraskuusta 2014 lähtien, lukuun ottamatta vapaakauppasopimusta, jota aletaan soveltaa 1. tammikuuta 2016. Syyskuussa 2013 Armenia päätti liittyä Venäjän johtamaan tulliliittoon ja keskeytti EU:n kanssa tehtävää assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta koskevat menettelyt. Peru ja Kolumbia: Kauppasopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2012. Peru on soveltanut sitä väliaikaisesti maaliskuusta 2013 lähtien ja Kolumbia elokuusta 2013 lähtien. Väliaikaisen soveltamisen ensimmäisen kalenterivuoden lopussa EU:n ja Perun välisen kaupan arvo oli 8,7 miljardia euroa ja EU:n ja Kolumbian välisen kaupan 13,5 miljardia euroa. EU ja Ecuador sopivat heinäkuussa 2014 Ecuadorin liittymisestä sopimukseen. Etelä-Korea: EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan heinäkuussa 2011. Se on ensimmäinen niin sanotuista uuden sukupolven vapaakauppasopimuksista, joita EU alkoi neuvotella vuonna 2007. Sopimuksella poistetaan kaupan esteitä ja helpotetaan eurooppalaisten ja korealaisten yritysten kauppaa aiempaa laajemmin. Vapaakauppasopimuksen kolmantena soveltamisvuonna EU:n tavaravienti Koreaan kasvoi 35 prosenttia ja oli arvoltaan 41,5 miljardia euroa. Vuotta ennen sopimuksen voimaantuloa viennin arvo oli 30,6 miljardia euroa. Samana aikana niiden tavaroiden vienti, joiden tullit poistettiin vapaakauppasopimuksella kokonaan tai osittain, kasvoi enemmän kuin vienti kokonaisuudessaan: kokonaan tullista vapautettujen tavaroiden vienti kasvoi 46 prosenttia ja osittain vapautettujen tuotteiden 37 prosenttia. Chile: Vuonna 2002 tehty assosiaatiosopimus sisältää laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2003. Voimaantulon jälkeen kahdenvälinen kauppa on yli kaksinkertaistunut: vuonna 2013 kaupan arvo oli 18 miljardia euroa. EU on Chilen toiseksi suurin tuonnin lähde ja kolmanneksi suurin vientimarkkina. Meksiko: Sopimus tuli voimaan lokakuussa 2000, minkä jälkeen kahdenvälinen kauppa on kaksinkertaistunut. Kaupan arvo kasvoi vuoteen 2013 mennessä 21,7 miljardista 45 miljardiin euroon. EU ja Meksiko harkitsevat sopimuksen päivittämistä, jotta se olisi enemmän vapaakauppasopimusten uusimman sukupolven kaltainen ja vastaisi Meksikon talouden kehitystä. Etelä-Afrikka: Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva sopimus on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien. Sopimuksella luotu vapaakauppa-alue kattaa 90 prosenttia kahdenvälisestä kaupasta EU:n ja Etelä-Afrikan välillä. Etelä-Afrikka on EU:n suurin kauppakumppani Afrikassa. Eteläisen Välimeren maat: Algerian, Egyptin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Marokon, palestiinalaishallinnon ja Tunisian kanssa vuosina 1995 2002 solmittuihin assosiaatiosopimuksiin sisältyi myös tavaroiden kaupan kattavia vapaakauppasopimuksia. Keski-Amerikka (Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja Panama): EU:n ja Keski- Amerikan maiden assosiaatiosopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2012. Sopimuksen kauppaa koskevaa osiota on sovellettu väliaikaisesti Hondurasin, Nicaraguan ja Panaman kanssa elokuusta 2013 lähtien, Costa Rican ja El Salvadorin kanssa lokakuusta 2013 lähtien ja Guatemalan kanssa joulukuusta 2013 lähtien. Vuonna 2013 alueiden välinen kauppa oli arvoltaan 12 miljardia euroa. VALMIIT VAPAAKAUPPASOPIMUKSET, JOTKA EIVÄT OLE VIELÄ VOIMASSA Singapore: EU:n ja Singaporen välinen vapaakauppasopimus parafoitiin pääosin syyskuussa 2013, ja investointisuojaa koskevat neuvottelut saatiin päätökseen lokakuussa 2014. Singaporesta tuli ensimmäinen Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) maa, joka on tehnyt sopimuksen EU:n kanssa. Kanada: Neuvottelut EU:n ja Kanadan välisestä kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta saatiin päätökseen syyskuussa 2014. Sopimuksella poistetaan 99 prosenttia tulleista ja monia muita kaupan esteitä. Sopimuksen täytäntöönpanon myötä EU:n BKT voi kasvaa noin 12 miljardia euroa. Sopimus on luettavissa internetissä. Jotta sopimus tulee voimaan, molempien osapuolten on ensin ratifioitava se. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT-maat): AKT-maiden ja EU:n välillä ollaan tekemässä ja panemassa täytäntöön talouskumppanuussopimuksia. Mailla on ollut etuuskohteluun perustuva pääsy unionin markkinoille yli 30 vuoden ajan. Se ei kuitenkaan
12 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A ole vahvistanut paikallistalouksia riittävästi eikä luonut talouskasvua tai lisännyt AKT-maiden vientiä EU:hun. Talouskumppanuussopimusten tavoitteena on auttaa AKT-maita yhdentymään maailmantalouteen, saavuttamaan kestävää kasvua ja vähentämään köyhyyttä. Talouskumppanuussopimuksia on käytössä neljä: Karibialla (14 valtiota), Itä-Afrikassa (Madagaskar, Mauritius, Seychellit ja Zimbabwe), Keski- Afrikassa (Kamerun) ja Tyynenmeren alueella (Papua- Uusi-Guinea ja Fiji). Vuonna 2014 saatiin päätökseen kahta uutta talouskumppanuussopimusta koskevat neuvottelut. Toinen sopimuksista tehtiin Länsi-Afrikan (16 valtiota) ja toinen eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) kanssa (6 valtiota). NEUVOTTELUVAIHEESSA OLEVAT VAPAAKAUPPA SOPIMUKSET Intia: Neuvottelut käynnistettiin vuonna 2007. Intia on ensimmäinen suuri nousevan talouden maa, jonka kanssa EU pyrkii kahdenväliseen kaupan vastavuoroiseen avaamiseen. ASEAN-maat (Kaakkois-Aasian maiden liitto): Yksittäisten ASEAN-maiden kanssa käydään kahdenvälisiä neuvotteluja (katso Singaporea koskevat tiedot edeltä). Neuvottelut Malesian kanssa aloitettiin toukokuussa 2010. Vietnamin kanssa neuvottelut käynnistettiin kesäkuussa 2012 ja Thaimaan kanssa maaliskuussa 2013. EU:lle yksittäisten ASEAN-maiden kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset ovat välivaihe matkalla kohti pitkän aikavälin tavoitetta eli alueiden välistä sopimusta. Mercosur-maat (Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela): Vuonna 2013 Mercosur-maat olivat EU:n kuudenneksi suurin vientikohde, ja tavaroita vietiin alueelle 57 miljardin euron edestä. Vuonna 2012 EU vei maihin palveluita yli 21 miljardin euron arvosta. Jos EU:n ja Mercosur-maiden väliset vapaakauppaneuvottelut onnistuvat, sopimuksella luodaan Euroopan ja Etelä-Amerikan välille maailman suurin kahden alueen välinen vapaakauppa-alue. Sopimus hyödyttäisi molempia osapuolia merkittävästi. Persianlahden yhteistyöneuvosto (Saudi-Arabia, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatar, Bahrain ja Oman): Alue on EU:lle merkittävä kauppakumppani. Vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut keskeytettiin vuonna 2008, mutta epävirallinen yhteydenpito jatkuu. Japani: EU ja Japani käynnistivät vapaakauppasopimusneuvottelut virallisesti maaliskuussa 2013. Meneillään olevissa neuvotteluissa käsitellään muun muassa tavaroiden ja palveluiden kaupan asteittaista vapauttamista, investointeja, julkisia hankintoja ja tullien ulkopuolisten esteiden poistamista. Kaupan pitäisi hyödyttää myös kehitysmaita. istockphoto/stefaniegiglio
K A U P P A 13 Marokko: EU ja Marokko aloittivat neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta maaliskuussa 2013. Yhdysvallat: EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteet ovat laajuudessaan ja tiiviydessään vertaansa vailla. Siltikään kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty. Koska tullit ovat keskimäärin neljän prosentin luokkaa, tärkeintä on puuttua tullien ulkopuolisiin esteisiin. Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevat neuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2013. Riippumattoman tutkimuksen mukaan kunnianhimoisen kumppanuuden täysimääräisestä täytäntöönpanosta voisi koitua EU:lle vuosittain 119 miljardin euron taloudellinen hyöty. Tämä tarkoittaisi vuosittain 545 euron lisäystä EU:ssa asuvan nelihenkisen perheen käytettävissä oleviin tuloihin. TULEVAT NEUVOTTELUT Eteläisen Välimeren maat (Egypti, Jordania, Marokko ja Tunisia): EU-maiden hallitukset hyväksyivät joulukuussa 2011 neuvotteluvaltuudet voimassa olevien vapaakauppasopimusten syventämiseksi ja laajentamiseksi. Ensimmäisenä neuvottelut käynnistettiin Marokon kanssa maaliskuussa 2013 (lue lisää edeltä). Vapaakauppasopimukset ovat keskeinen osa monia assosiaatiosopimuksia. EU on muodostanut useiden naapurimaidensa kanssa myös tulliliittoja (Andorra, San Marino ja Turkki). Euroopassa vapaakauppasopimuksia on voimassa Färsaarten, Islannin, Norjan ja Sveitsin kanssa ja Välimeren eteläpuolisella alueella Algerian, Egyptin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Marokon, palestiinalaishallinnon, Syyrian ja Tunisian kanssa. Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtyjen vakautus- ja assosiaatiosopimusten lisäksi sovelletaan yksipuolista kauppajärjestelmää EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Albanian, Montenegron, Bosnia ja Hertsegovinan, Serbian ja Kosovon (*) välillä. (*) Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen. Strategiset suhteet Kiina: Kiina on nykyään EU:n toiseksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen, ja EU on Kiinan suurin kauppakumppani. EU ja Kiina ilmoittivat marraskuussa 2013 aloittavansa neuvottelut laajasta investointisopimuksesta. Sopimuksella vapautetaan investointeja asteittain ja poistetaan osapuolten väliltä esteitä, jotka haittaavat niiden markkinoille tehtäviä investointeja. Venäjä: EU on Venäjän ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani. Sen osuus Venäjän tuonnista ja viennistä on yli puolet. Venäjän liittyminen WTO:hon vuonna 2012 alensi maan tuontitulleja ja antoi osapuolille uuden foorumin, jolla ratkoa kahdenvälisiä ongelmiaan. Toisin kuin EU:ssa odotettiin, Venäjä on sittemmin alkanut käyttäytyä protektionistisemmin eli suojella kotimarkkinoitaan. Ukrainan kriisin myötä linja on korostunut entisestään. Kehitysmaat Euroopan unioni kannustaa kehitysmaita aktiivisesti hyödyntämään kauppaa talouden ja elintason kehittämiseksi. Kaupan kasvu voi lisätä maiden vientituloja ja auttaa maita monipuolistamaan talouttaan hyödykkeisiin ja raaka-aineisiin keskittymisen sijaan. Kehitysmaiden vientiä helpottaakseen EU perusti ensimmäisenä yhteenliittymänä maailmassa vuonna 1971 yleisen tullietuusjärjestelmän, jonka puitteissa kaikille kehitysmaille myönnettiin tuontitullietuuksia ja elintärkeä pääsy Euroopan markkinoille. Viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana maailmantalouden ja -kaupan tasapaino on kuitenkin muuttunut valtavasti. Useat edistyneemmät kehitysmaat ovat onnistuneet pääsemään mukaan maailman kauppajärjestelmään. Toisaalta köyhemmistä maista yhä useampi on jäänyt kaupassa jälkeen entistä pahemmin. Kovan kilpailun keskellä tullietuuskohtelua on sovellettava maihin, jotka sitä eniten tarvitsevat. Vuonna 2014 voimaan tulleessa uudistetussa yleisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP) on keskitytty tukemaan vähiten kehittyneitä maita ja muita alhaisen tulotason tai alemman keskitulotason maita, joilla ei ole muuta etuuskohteluun perustuvaa pääsyä EU:n markkinoille. Tällaisia maita on tällä hetkellä 88. GSP-järjestelmän tullietuudet on poistettu Venäjän, Brasilian, Kuwaitin ja Saudi-Arabian kaltaisilta mailta, jotka Maailmanpankki on luokitellut korkean tulotason tai ylemmän keskitulotason maiksi, ja mailta, joilla on pääsy EU:n markkinoille jonkin yleistä tullietuusjärjestelmää vastaavan tai paremman järjestelyn, kuten vapaakauppasopimuksen, perusteella.
14 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Erityisessä GSP+-kannustusmenettelyssä muita heikommassa asemassa oleville maille myönnetään lisäalennuksia tulleihin, jos ne sitoutuvat ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia sekä ympäristöasioita ja hyvän hallintotavan normeja koskeviin 27 kansainväliseen yleissopimukseen. Lisäksi EU:n Kaikki paitsi aseet -järjestelyssä annetaan 49:lle vähiten kehittyneelle maalle tulli- ja kiintiövapaa pääsy Euroopan markkinoille kaikkien tuotteiden paitsi aseiden ja ammusten osalta. Euroopan komissio tarjoaa myös erityistä vientineuvontapalvelua yrityksille sellaisista kehitysmaista, joilla ei ole rahkeita tarjota neuvontaa. Komission palvelu toimii neljällä kielellä (englanti, ranska, espanja ja portugali). Markkinoillepääsystrategia Strategialla luodaan EU:n yrityksille uusia mahdollisuuksia viedä tuotteita ja palveluja EU:n ulkopuolisten maiden markkinoille ja etenkin niihin maihin, joiden kanssa ei ole tehty vapaakauppasopimusta. Komissio, EUmaat, yritykset ja paikalliset asiantuntijatahot, kuten kauppakamarit, voivat yhteistyöllään edistää kaupan esteiden tunnistamista ja poistamista. Markkinoillepääsytietokanta on EU:n ylläpitämä ilmainen ja vuorovaikutteinen tietopankki, josta saa tietoa EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvasta viennistä. Palvelussa kerrotaan alakohtaisista kaupan esteistä ja eri maiden tuontimuodollisuuksista. Lisäksi se sisältää tilastotietokantoja ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia. WTO:n riitojenratkaisumenettely on tärkein kauppakiistojen ratkomisen järjestelmä. Kaikki kauppajärjestön jäsenet voivat antaa kiistan erityisen paneelin käsiteltäväksi. Riitojenratkaisupaneeli tekee päätöksensä voimassa olevien kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. Jos jäsen ei noudata paneelin suosituksia, voidaan tapauksessa soveltaa kaupan korvauksia tai kauppapakotteita. EU:lla on joukko omia, WTO:n sääntöjen mukaisia kaupan suojatoimia, joilla se voi taata reilun pelin kovan kilpailun maailmassa. Suojatoimet on suunniteltu huolella, jotta niillä voitaisiin varmistaa kaikille tasapuoliset toimintaedellytykset ja välttää protektionistisia väärinkäytöksiä. Kilpailun vilpillisyys voi johtua kahdesta seikasta: tuista tai polkumyynnistä. Tukien tapauksessa valtio tukee tiettyä alaa. Se vääristää kilpailua, sillä tuettujen tuotteiden kilpailukyky on keinotekoista. Polkumyynnissä puolestaan on kyse siitä, että EU:n ulkopuolisissa maissa toimivat valmistajat myyvät tuotteitaan unioniin alle kotimarkkinoidensa normaalin myyntihinnan. Jos komissio epäilee jonkin tahon käyttävän väärin tukia tai harrastavan polkumyyntiä tai jos komissio saa väitteitä kyseisistä käytännöistä, se tutkii asiaa. Jos kauppasääntöjen rikkominen osoitetaan todeksi, EU voi toteuttaa tasoitustoimenpiteitä, kuten lisätulleja, poistaakseen vilpillisen kilpailuedun, jota sääntöjä rikkonut maa tavoitteli. Kaupan suojatoimet Kauppaneuvotteluilla voidaan luoda perusta tulevalle vauraudelle, mutta yhtä tärkeää on varmistaa, että jo sovittuja oikeuksia ja sääntöjä kunnioitetaan ja noudatetaan. Jos näin ei tehdä, unionin kansainvälinen kilpailukyky voi heikentyä. Se puolestaan on uhka EU-alueen työpaikoille. Komissio kiinnittää huomiota erityisesti moitteettomaan täytäntöönpanoon. Se valvoo tarkasti kauppakumppaniensa käytäntöjä voidakseen toimia nopeasti havaitessaan epäoikeudenmukaisia käytäntöjä tai syrjiviä tai kohtuuttomia kaupan esteitä, kuten vaikeuksia saada patentteja tai lupia. Täytäntöönpano voidaan varmistaa monin eri tavoin, kuten diplomaattisten ja poliittisten kanavien, neuvottelujen ja sääntely-yhteistyön avulla tai WTO:n kautta.
K A U P P A 15 Kauppapolitiikan tulevaisuus EU on sitoutunut toteuttamaan kunnianhimoista kauppastrategiaansa myös tulevaisuudessa. EU:ssa uskotaan markkinoiden avaamiseen kilpailulle ja kaupan hyödyntämiseen talouskriisin ratkaisemisessa. Kauppaneuvottelujen saattaminen päätökseen on myös EU:n kanssa kauppaa käyvien maiden ja alueiden etu, sillä EU on maailman suurin markkina-alue niiden vientituotteille. Vapaakauppasopimuksia on myös arvosteltu. Euroopassa sopimusten on katsottu altistavan EU:n tuottajat halpojen tuontituotteiden epäterveelle kilpailulle. Toisaalta unionia on syytetty erityisesti kehitysmaiden markkinoille tunkeutumisesta ja niiden paikallisten työpaikkojen katoamisesta. Arvostelijat eivät kuitenkaan ota huomioon päinvastaisia todisteita ja huomattavia hyötyjä, joita sekä EU että sen kumppanit ovat sopimuksista saaneet. Protektionismin torjunta Aina on niitä, jotka pitävät protektionismia eli kotimaisen tuotannon suojelemista ratkaisuna moniin ongelmiin. Suurten teollisuusmaiden G20-ryhmä on virallisesti sitoutunut olemaan toteuttamatta kauppaa rajoittavia toimenpiteitä ja puuttumaan ilmeneviin rajoituksiin välittömästi. Todellisuus voi kuitenkin poiketa huippukokousten lupauksista ja periaatteista. Sitoumuksestaan huolimatta monet nousevan talouden maat vaikuttavat olevan taipuvaisempia käyttämään kauppaa mahdollisesti rajoittavia toimia suojellakseen kotimarkkinoitaan kansainväliseltä kilpailulta. EU aikoo jatkaa protektionismin torjuntaa. Protektionististen toimien toteuttamisesta olisi EU:lle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä EU on riippuvainen monista tuontitavaroista. Niihin liittyvien kustannusten kasvattaminen heikentäisi EU:n kilpailukykyä niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellakin ja johtaisi suoraan eurooppalaisen tuotannon kutistumiseen ja työpaikkojen vähenemiseen. Kymmenen prosentin lisäys kaupan rajoituksissa voisi johtaa kansantulon pienenemiseen neljällä prosentilla. EU on maailman johtava kauppa-alue. Siksi avoimet markkinat ja selkeät sääntelykehykset ovat sen etu. EU on tietoinen suuresta vastuustaan sekä omia kansalaisiaan että muuta maailmaa kohtaan. Siksi se aikoo jatkaa nykyistä strategiaansa ja puolustaa maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta monenvälisten ja kahdenvälisten sopimusten avulla. Alankomaiden Rotterdamissa sijaitsee yksi maailman suurimmista konttisatamista. istockphoto/opla
16 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A NA-04-14-870-FI-C Lisätietoa XX EU:n kauppa: http://ec.europa.eu/trade XX EU:n kauppaa koskeva uutiskirje: http://trade.ec.europa.eu/eutn XX Viennin neuvontapalvelu: http://exporthelp.europa.eu XX Markkinoillepääsytietokanta: http://madb.europa.eu XX Europe Direct -palvelu vastaa kysymyksiin EU:sta ja sen toiminnasta: 00 800 6 7 8 9 10 11 http://europedirect.europa.eu ISBN 978-92-79-42732-9 doi:10.2775/98382