Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

1/2014 Puheenjohtajan tervehdys.... 3 Lehden ratsukko..... 4 Ratsastuksenopettajan näkökulma.......... 6 Valmennusryhmäläisen saappaissa....... 9 Seuratoiminnasta......... 11 Pelko juttusarja - Osa 5..... 12 Sanna Särkelä: Kirja-arvio...... 14 Hevosenomistajan elämää..... 17 Valokuvaus on hetkien taltioimista.... 19 Muistoissamme: Ronja Robbers Daughter.. 22 Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Jenni Paakkari, Sanna Särkelä, Heli Ollikainen, Anne Komscha, Jonna Enjala, Ronja Salmi, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, 04200 Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kansikuva: Lars Johnson Kannessa: Muusa Enjala & Hops 2

Keväinen tervehdys! Seuran hallitus on taas järjestäytynyt uuden hallituksen tultua valituksi viime vuoden syyskokouksessa. Varapuheenjohtajana jatkaa Sanna Särkelä. Hallituksen sihteeri on Anne Komscha, jäsensihteeri Sanna Särkelä, taloudenhoitaja Caisa Inkinen, kilpailusihteeri Jenni Paakkari, tiedottaja Laura Markoff ja lehden toimituskunnan jäsen Lauran lisäksi Mervi Majoinen. Nimettyihin toimihenkilöihin ja kaikkiin muihinkin hallituksen jäseniin voi olla yhteydessä, jos tulee kysyttävää seuran toiminnasta. Mukaan on jokainen tervetullut, vaikkei hallitukseen haluaisikaan. Tänä vuonna kevät on tullut aikaisin ja olemme päässeet ratsastamaan maneesin lisäksi myös ulkona paljon tavallista aikaisemmin! Kisoja on järjestetty jo kahdet, mutta niiden aikaan ei sää suosinut. Pidetään peukkuja, että äitienpäiväkilpailuissa saadaan nauttia auringosta ja ulkoverkasta! Uudesta hienosta äänentoistojärjestelmästä olemme jo päässeet hyötymään! Seura on tänä vuonna järjestänyt sääntökoulutuksen aluelupaa haluaville ja muille kiinnostuneille, ja lisäksi toimihenkilökoulutuksen, jotta jokainen halukas voi toimia seuran järjestämissä kilpailuissa kokien osaavansa tehtävänsä niin, ettei osallistumista tarvitse jännittää. Toimihenkilöksi on nyt toivottavasti helppoa tulla, ja myös hyödyllistä: Enra cup on käynnissä. Pistetilannetta voi seurata Enran sivuilla. Seuran liikuntakerhon toiminta on polkaistu käyntiin polttopalloilulla. Jatkoakin on suunnitteilla eli seuratkaa seuran sivuja ja tulkaa mukaan! Toiminta on tarkoitettu sekä lapsille että aikuisille. Junnukerho jatkaa toimintaansa vielä kevään Laura Markoffin vetämänä. Syksyyn kerholle haetaan uutta vetäjää - ja samalla odotellaan, josko tänä vuonna saisimme junioritoimintaa varten haettua seuratukea! Syyskaudelle suunnitellaan koulu- ja estevalmennuksia. Kouluvalmennuksia onkin jo ollut, mutta estevalmentajien saaminen paikalle on osoittautunut vaikeaksi. Ponnistelut jatkuvat! Tapaamisiin tallilla! Hallituksen puheenjohtaja 3

Ratsastajan ja hevosen välinen harmonia. Se on jotain, jonka näkee Katrin ja Jallen välillä. Heistä haluankin tällä kertaa kirjoittaa, sillä joka kerta kun näen Katrin ratsastavan Jallella niin parin välillä on aivan mahtava harmonia ja Jallesta huokuu luottamus Katriin. Katri Alaterä on tuttu näky Enjalan Tallilla ja hän on aloittanut ratsastuksen Enjalan Tallilla 13-vuotiaana, jolloin talli vielä sijaitsi Jonnan ja Minnan lapsuudenkodin vieressä. Muistan myös itse Katrin noilta ajoilta Happyn hoitajana ja Katri jo tuolloin auttoi aina kaikkia tallilla, kuten edelleenkin. Katrilla oli pidempi tauko Enjalasta, sillä hänellä on ollut omia hevosia tässä vuosien välissä, mm. englantilainen täysiverinen parin vuoden ajan ja tämän jälkeen pv-ruuna yli kolme vuotta. Tällä hetkellä Katrilla ei ole omaa hevosta ja onkin aktiivisesti käynyt ratsastamassa Enjalassa ainakin 2-3 kertaa viikossa ja välillä tekee myös tallivuoroja. 4

Katri palasi Enjalaan tunneille syksyllä 2011 ja saikin heti Jallen tunnille. Jalle oli suhteellisen tuore tapaus Enjalassa, oli tullut tallille kesällä 2011. Tunnin ratsastuksen jälkeen Katri oli myyty. Jalle oli mahtava ratsastaa ja Katri jatkoi Jallella ratsastamista tunneilla ja vuokrauksen muodossa. Alkuun Jalle oli todella haastava; harjoitusravissa oli vaikea istua, hypätessä kaadettiin kaikki esteet, laukkojen nostot onnistuivat vain voltilla jne. Katrin ja Jallen kehittyminen yhdessä meni nopeasti eteenpäin ja vuoden sisällä harjoitusravissa istuminen oli helpompaa, Jalle kuunteli apuja ja istuntaa paremmin. Kysyin Katrilta, että mikä on hetki minkä hän muistaa parhaiten Jallen kehityksen kannalta ja viime vuoden kevät oli tuo hetki. Jalle kuunteli täysin Katrin apua, vastasi painoapuihin hyvin ja tuntui todella hyvältä. Pukuratsastuskisat olivat myös ikimuistoiset, sillä Katri pystyi täysin keskittymään Jalleen ja yhteinen harmonia toimi hyvin. Katri haluaa vielä kehittyä Jallen kanssa enemmän kisatilanteissa, sillä tuolloin jännitys saattaa vaikuttaa heidän yhteiseen harmoniaan. Tunneilla tätä jännitystä ei ole nähtävissä ja ratsukon välinen harmonia on ihailtavaa. Mahtava parivaljakko. Katrin haaveena onkin Jallen ostaminen joku päivä, sillä Jalle on Katrin elämän hevonen. Jallekin on aina iloinen Katrin nähdessään, sillä tervehtii Katria hörisemällä! Jallen ja Katrin yhteistä menoa pääsee näkemään taas kisaradalla ensi sunnuntain 11.5 Enran koulukisoissa. Teksti: Anne Komscha Kuva: Laura Markoff 5

Toivotetaan tervetulleeksi uusi palsta Enjalan ratsastajien jäsenlehteen. Ratsastuksenopettajan näkökulma esiintyy joka numerossa vaihdellen kirjoittajaa. Palstan kirjoittajat koostuvat Enjalan Tallin ammattitaitoisesta opettajakaartista johon kuuluvat Jonna, Minna, Heli ja Sara. Uuden palstan ensimmäisen kirjoituksen kunnian sai Heli. Ratsastuksenopettajan näkökulma palstan nimi kertoo aika lailla kaiken. Opettajat avaavat tarkemmin varmasti useiden ihmisten mieltä askarruttaneita asioita ja esittävät ammattilaisen mielipiteitä ja tuovat esille oman näkemyksensä ratsastuskoulun opettajana. SOPIVA HEVONEN RATSASTUSKOULUUN Luonne Opetuskäytössä olevan hevosen tärkein ominaisuus on työhön sopiva luonne. Hevosen tulee viihtyä työssään, sillä on toivottaa, että hyvän työkaverin löydettyämme saamme tehdä töitä yhdessä useita vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Usein reippaat hevoset sopivatkin tunneille laiskoja paremmin, koska liian laiska hevonen saattaa vuosien saatossa laiskistua entisestään. Toki on tärkeää, että opetuskäytössä on erilaisia hevosia, jotta taidot kehittyvät monipuolisesti erilaisten hevosten kanssa ja jotta jokaiselle löytyy sopiva ja turvallinen ratsu. Toiset hevoset ovat hieman hitaampia luonnostaan ja saattavat vaatia ratsastajalta enemmän tarkkuutta ratsastuksessa, jotta hevonen pysyy nopeana avuille mutta tämähän ainoastaan kehittää ratsastajaa. Lisäksi ne hieman hitaammat hevoset ovat usein niitä "turvaratsuja", jotka ovat korvaamattomia ja välttämättömiä ratsastuskouluissa. Opetuskäytössä oleva hevonen ei saa myöskään olla liian reaktiivinen, koska tällaiset hevoset reagoivat usein voimakkaasti esim. ratsastajan tasapainottomaan istuntaan tai vahingossa annettuihin apuihin, josta usein seuraa joko hevosen voimakas jännittyminen tai vaaratilanne hevosen säikähdettyä. Hoitotilanteissa hevosen tulisi toimia hyvin. Joskus on kuitenkin vaikea ostotilanteessa ennustaa kuinka hevonen tulee toimimaan ratsastuskouluympäristössä ja erilaisen kokemustason omaavien ihmisten kanssa. Ruunat ovat usein helpompia ja tasaisempia kuin tammat joiden elämää myös kiimat sekoittavat. 6

Jokaiseen ratsastuskouluun mahtuu varmasti myös muutama hieman haastavampi tapaus hoitamisen suhteen ja kunhan kaikki uskaltavat rohkeasti pyytää apua ja noudattaa saatuja ohjeita tämäkin asia toimii ja parantaa kaikkien hevosmiestaitoja. Hieman kiukkuisen hevosen tulee kuitenkin muuten olla erittäin sopiva tähän työhön, eikä se saa olla tyytymätön taikka ahdistunut. Hevoset lukevat meitä ihmisiä taitavasti ja kokeneiden ja itsevarmojen käsittelijöiden hoidossa pääsääntöisesti kaikki hevoset toimivat ja käyttäytyvät mallikkaasti. Hoitamiseen kannattaa siis aina varata reilusti aikaa, jotta ehdit tutustua hevosiin muuallakin kuin ratsastustunnilla ja opit paremmin lukemaan niiden aikeita ja mielialoja. Ja toki samalla pääset nauttimaan niiden ihanasta seurasta ja luomaan ystävyyssuhteita niiden kanssa! Terveys Opetuskäytössä olevan tai siihen käyttöön harkittavan hevosen pitää olla perusterve. Hevosen rakenteen tulee tukea hevosen terveyttä eli sellaisia rakenteellisia vikoja, jotka todennäköisesti johtavat jossain vaiheessa terveydellisiin ongelmiin ei sovi olla. Joskus hevonen, jonka terveys ei välttämättä kestäisi kovaa kisakäyttöä (lyhytkestoista liikutusta, mutta paljon maksimisuorituksia), saattaa toimia erinomaisesti opetuskäytössä, jossa on liikuntaa tasaisesti ja suht runsaasti, mutta hevosen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse useinkaan suoriutua mistään kapasiteettinsa äärirajoilla. Näin ratsastuskouluunkin on välillä mahdollista saada erittäin osaavia opetusmestareita kohtuuhinnalla. Koulutustaso Kun uutta hevosta hankitaan ratsastuskouluun vaatimus koulutustasosta riippuu usein siitä tarvitaanko hevonen mahdollisimman pian menemään normaalin määrän tunteja vai onko mahdollista alkuun mennä vain joitakin tunteja ja kasvattaa koulutustasoa alkuun opettajien ratsastamana. Vaikka hevonen menisi alkuun vain vähän tunteja tulee sillä kuitenkin olla perusasiat hallinnassa. Hevosen "virallinen" koulutustaso ei aina kerro kaikkea siitä mitä hevonen osaa. Kun puhutaan hevosen koulutustasosta oletetaan, että hevonen voi ilmoitetulla koulutustasolla saada hyväksytyn suorituksen kansalliselta tasolta (tai aluetasolta, jos hevosen tasoisia luokkia ei kansallisella tasolla järjestetä). Hevonen kuitenkin usein suorittaa huomattavasti vaikeampia liikkeitä tai ylittää isompia esteitä yksittäisinä tehtävinä sopivan ratsastajan kanssa. Se, miten hevonen liikkuu ja käyttää itseään riippuu kuitenkin täysin ratsastajasta. Tallin hieman hidas "pötkylä" voi sopivan ja osaavan ratsastajan kanssa liikkua hienossa tasapainossa ja tahdissa, jolloin tehtävien suorittaminen on helppoa ja hevonen näyttääkin aivan erilaiselta kuin edeltävällä tunnilla. Ja yhtä lailla se tallin osaavin taikka laadukkain hevonen voi kadottaa kaiken liikkeen ja luistella perusasioidenkin suorittamisesta. Opetuskäytössä olevilla hevosilla saakin olla monta eri vaihdetta, joita sitten otetaan käyttöön sitä mukaan, mitä osaavampi ratsastaja on satulassa. 7

Vähemmän ratsastaneiden tunnilla on lupa mennä vähän "säästöliekillä", jolloin myös ratsastajien on helpompi olla kyydissä, kun hevonen ei välttämättä liiku koko liikelaajuudellaan ja kokeneemmat kuskit pystyvät sitten pyytämään enemmän. Kovin isoliikkeiset taikka suurella hyppykapasiteetilla olevat hevoset eivät myöskään välttämättä ole tunneille parhaiten soveltuvia, koska suurissa liikkeissä on vaikeampi istua, jolloin hevonen saattaa alkaa käyttää itseään väärin (esim. selkä aina alhaalla) ja kipeytyä. Ja jos hevonen on "liian" kyvykäs esteillä, se usein myös on varovainen, jolloin hypyt saattavat olla hyvinkin isoja ja voimakkaita sen välttäessä osumia puomeihin. Tällöin ratsastajan on usein vaikeampaa mukautua hyppyihin ja säilyttää tasapaino, jolloin saattaa seurata vaaratilanteita tai hyppyhaluttomuutta varovaiselle hevoselle, joka ei pysty luottamaan siihen, että ratsastaja on tasapainoisesti ja häiritsemättä mukana hypyissä. Opetushevosella kapasiteetin edelle menevätkin monipuolisuus toimia mahdollisimman monilla ratsastajilla eri tasoisilla tunneilla, kolme tahdikasta askellajia ja helppo sekä varma hyppy esteillä. Muuta Jotta ratsastuskoulu pystyy toimimaan tulee sen olla taloudellisesti järkevää. Tästä syystä opetushevosta etsittäessä myös hinnalla on merkitystä. Jotta hevosen hankinta on järkevää tulee sen tietyssä ajassa tienata oma ostohintansa. Mitä monipuolisempi hevonen on, jolloin se pystyy helposti menemään kaikentasoisille tunneilla, sen helpompi sen on myös olla taloudellinen. Näissä asioissa raha ei kuitenkaan aina ratkaise, vaan välillä se vähemmän kannattava, mutta muuten korvaamaton ja ihana hevonen menee pysyvästi hieman kevennetysti jos esim. terveys niin vaatii. Hieman vanhemmat hevosethan ovat usein niitä parhaimpia opetusmestareita ja opettajien luotettavimpia työkavereita suuren kokemuksen vuoksi. Ja ikähän ei ole mikään este tehdä töitä jos terveys sen vaan sallii ja hevonen viihtyy tunneilla. Pitää kuitenkin muistaa, että hevoset ovat yksilöitä eli hevonen joka saattaa "paperilla" kuulostaa tunneille epäsopivalta voikin todellisuudessa olla oikea kultakimpale taikka toisinpäin. Ratsastuskoulun tehtävä on opettaa oppilaat ratsastamaan ja toimimaan erilaisten hevosten kanssa mahdollisimman hyvin, monipuolisesti, hevoslähtöisesti ja turvallisesti jolloin myös opetushevoset viihtyvät työssään ja pystyvät opettamaan vielä monen montaa ratsastajaa tässä hienossa lajissa eteenpäin! Teksti: Heli Ollikainen Kuva: Laura Markoff 8

Enjalan Tallin valmennusryhmässä ratsastava ja Enjalan ratsastajat ry:n kilpailusihteeri Jenni Paakkari kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta eri aihein valkkaryhmäläisen näkökulmasta. Kysymys kuuluu: Kuinka nopeasti ratsastustaito ruostuu jos tulee esimerkiksi pitkä sairasloma tai jäät raskauden takia pois? Jouduin itse pähkäilemään ja myös hieman pelkäämään oman kolmen kuukauden sairaslomani aikana. Olin joulukuun alussa selkäleikkauksessa josta siis tuo sairasloma johtui. Olen vuodesta 2010 asti kärsinyt alaselän kivuista ja sen vuoksi ratsastustakin aina silloin tällöin laittamaan jäähylle. Toiseksi alimmassa nikamavälissäni todettiin välilevyn pullistuma ja molemmat nikamat siitä vierestä ovat rappeutuneet. Kuljen koko ajan selällä, joka kuuluisi 70-vuotiaalle naiselle. Selkä tosiaan kipuili satunnaisesti ja sen takia myös tuon leikkauspäätöksen tekemiseen meni kolme vuotta. Kauhulla tuolloin joulukuussa tiedostin sen, että pitkään joutuu ainoastaan kentän laidalta katsomaan muiden ratsastusta. Kuinka se vaikuttaisi omaan ratsastukseeni, ja varsinkin tuohon niin helposti katoavaan estesilmään. Yritin aina kun mahdollista käydä tallilla hoitamassa hevosia ja katsomassa muiden tunteja. Huomasinkin ajattelevani tuolloin maneesin reunalla kuinka itse ratkaisisin jonkin tilanteen satulassa ja kuinka itse ratsastaisin tuon tien esteelle. Pyrin ylläpitämään omaa estesilmääni laskemalla esimerkiksi kolmea viimeistä askelta esteelle jonkun muun sitä ratsastaessa. Toivoin, että sitten kun itse taas pääsen selkään, ei olisi tuo taito aivan ruosteessa. Kun viimein se päivä koitti ja pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen istumaan Naomin selkään, olin aivan huumassa. Se tuntui niin kotoisalta ja siltä, kun en päivääkään olisi ollut poissa. Olin Kirsin sanojen mukaan yhtä hymyä koko tunnin ajan. Kuinkas se sitten sujui? 9

No, jäykästi, mutta siinä vaiheessa en välittänyt vaan ajattelin kuinka paljon tätä tunnetta hevosen selässä istuessani rakastankaan. Seuraavalla tunnilla todellisuus sitten iskikin päin näköä. Olen aina ollut jäykkä, mutta kuinka jäykäksi sitä voikaan mennä. Toki tuo varmasti kuuluu asiaan tuollaisen toimenpiteen jälkeen, mutta silti se tuntui kauhealta. Mitäs jos en enää pääse samalle tasolle millä olin ennen leikkausta, tai mitä jos en saa "elastisuuttani" takaisin Aloitin tosiaan ratsastuksen Aira Toivolan istuntatunnilla. Se oli nimittäin avainasemassa selkääni ajatellen. Kaikkein tärkeintä oli saada istuntani sellaiseen kuntoon, jotta se ei rasittaisi tai huonoimmassa tapauksessa rikkoisi selkääni uudelleen. Joka tunnilla tuon jälkeen olen hokenut itselleni, lantio kunnolla eteen ja rintakehää alas jotta vatsalihakset olisivat koko ajan töissä. Keskivartalon tuki on nimittäin nyt ensisijaisen tärkeä. Aika nopeasti huomasinkin, että jos näitä ohjeita en noudattanut, iski kipu päin näköä. En ole aikaisemmin ottanut asiaa niin vakavasti, että keskivartalon tuen saamiseksi on tehtävä kovasti töitä sen satulan ulkopuolellakin. Olen aina ollut liikunnallinen ja ajattelin, että vahvalla liikuntataustallani asia olisi jo automaattisesti kunnossa. Näin ei kuitenkaan ollut vaan pakko olikin suunnata pilatestunneille ja sitä kautta parempaan keskivartalon hallintaan sekä vartalon elastisuuteen. Toinen asia mitä on nyt tullut ymmärrettyä, että ratsastus on ennen kaikkea henkisellä tasolla tehtävää toimintaa. Fyysinen puoli tulee kuin itsestään, mutta ajatustasolla joudut tekemään kovasti töitä jotta osaat hevosen selässä esimerkiksi ajatella kuinka saan pakarat rennoiksi jos istun tässä "uudessa" asennossa, tai kuinka saan esteillä pidettyä hyvän keskivartalon tuen hypyissä ja muut raajat rentoutumaan. Uskon kuitenkin että pitkäjänteisellä asenteella ja näillä kaikilla uusilla opeilla pääsen vielä pidemmälle siitä, millä tasolla aikaisemmin olin. Uskon, että kaikella on aina jokin tarkoitus, ja tämä "uusi" selkäni vie minua johonkin sellaisiin tunteisiin ja unelmiin johon olen aina halunnut. Kaikella on aina tapana järjestyä. Teksti: Jenni Paakkari Kuva: Laura Markoff 10

Seuratoiminnasta Seuratoiminta vaatii paljon, mutta antaa myös. Mukavassa yhteisössä on kiva tehdä ja harrastaa. Yhteen hiileen puhaltaminen onkin koko homman punainen lanka. Kaikki tehdään yhteisen hyvän eteen. Seurassa toimiminen on täysin vapaaehtoista ja jokainen kantaa itselleen sopivan määrän korsia yhteiseen kekoon. Tapahtumien ja kilpailujen järjestäminen tarkoittaa usein pitkiä päiviä, mutta ilman pitkän päivän panosta ei olisi tapahtumiakaan. Näin ollen aivan jokaisen jäsenen panos on tärkeä. Meillä Enrassa on koko tämän vuoden ajan käynnissä Keravan Horse & Riderin sponsoroima Enra Cup. Cupin idea on innostaa ja rohkaista jäseniä osallistumaan. Näin ollen aktiivisimmat (=eniten pisteitä keränneet) saavat palkinnon seuraaktiivisuudestaan. Vaikka seuratoiminta vapaaehtoisuuteen perustuukin, on kiva välillä päästä myös palkitsemaan. Cupissa pisteitä saa kilpailumenestyksestä, mutta isoimmat yksittäiset pisteet tulevat toimihenkilönä toimimisesta. Tule rohkeasti mukaan! Lisää Enra Cupista ja sen säännöistä voit lukea seuramme nettisivuilta! Tsekkaa myös: www.horserider.fi Teksti: Sanna Särkelä 11

Osa 5 PELKO Ronja Salmi Tässä juttusarjassa jaetaan hevosiin ja ratsastukseen liittyviä pelon tunteita ja muotoja eri ihmisten kokemana. Hevosissa pelottaa pelko itse Hevoset ovat väkivahvoja. Hevoset ovat niin vahvoja, että ne voivat heittää ihmisen selästään nanosekunneissa. Kyselemättä ja ilman pienintäkään varoitusta. Hevoset ovat niin vahvoja, että joskus ne ovat pelottavia. Toiset hevoset tuntuvat poikkeuksellisen vahvoilta, ja pelottavilta. Velurs on yksi näistä hevosista. Sillä on leveä rintakehä, isot liikkeet ja klassisesti rakentunut lihaksisto. Jokaisella askeleella sen selässä muistan kumpi meistä vie lihasvoimassa. Velurs ei paina kädelle, eikä puske pohjetta vasten. Mutta se iskee kipinää maneesista kuuluvista äänistä, varjoista ja liikkeistä. Ja minä tiedän, että säikky ruuna voisi tiputtaa minut selästään yhdellä olan kohautuksella. Kun hevonen hätkähtää sivulle, vatsani muljahtaa itsensä ympäri. Hengitys hypähtää rintakehään ja jännitys pingottaa selkärangan. Pelko hyydyttää veren suonissa, ja kylmä hiki viiltää niskassa. 12

Minua pelottaa. Ihminen on selvinnyt tähän päivään asti pelkäämällä vaarallisia tilanteita. Pelko on saanut meidät välttämään korkeita paikkoja, pimeää metsää ja kummallista ruokaa. Liian kovaa vauhtia, voimaa jota ei voi hallita. Arvaamattoman voimakas, säikähtänyt hevonen on asia, jota ihmisen kuuluukin pelätä. Mutta siinä missä pelko asuu ihmisessä, asuu se myös hevosessa. Hevonen on keskuudessamme saaliseläimen pelkonsa ansiosta. Sen kuuluu hätkähtää rasahduksia ja varjoja maneesin nurkassa. Hevosen kuuluu pelätä, ja paeta. Pakoa varten hevonen on vahva, voimakas ja nopea. Hevosissa pelottavaa onkin pelko itse. Hevonen voi siis heittää ratsastajan alas selästään yhdessä askeleessa. Miksi se ei sitä tee? Miksei se pakene? Koska hevonen ei pelkää ratsastajaa, sen ei tarvitse paeta selässä istuvaa. Hevonen voi luottaa rohkeaan johtajaan. Ihmisten joukossa kun on aina ollut muutama rohkea tyyppi. Muutama yksilö on nielaissut kurkkuun nousseen sydämen takaisin paikalleen, ja hengittänyt kerran syvään. Pudistanut pelon harteiltaan, ratsastanut eteen ja jatkanut eteenpäin. Sen pelottavan kulman takana kun voi olla uusia ihmeellisiä asioita. Velurin kanssa se on iso, rohkea laukka. Ronja Salmi Juttu julkaistu ensi kerran osoitteessa yle.fi/ystavani-hevonen Teksti: Ronja Salmi Kuvat: Emmi Kähkönen 13

3-2-1, Ratsasta on Ronja ja Hyppe Salmen kirjoittama kirja kenttäratsastuksesta. Vankan faktatiedon rinnalla kulkee ihastuttava tositarina nuoresta Muusasta, hänen elämänsä hevosesta Hopsista ja heidän tiestään kenttäratsastuksessa. Muusa on esimerkillinen malli nuoremmilleen vaikkei kovin vanha ole vielä itsekään. Kovalla työllä, tahdolla ja sitoutumisella voi saada paljon aikaan. Kirjassa päästään hyvin sisälle kilparatsastajan arkeen; treenaamiseen, hevosesta huolehtimiseen, onnistumisiin ja pettymyksiin. Kirja on kirjoitettu vahvalla intohimolla, rakkaudesta hevosiin ja tähän lajiin. Lukijan on helppo sukeltaa kenttäratsastuksen maailmaan ja elää hetkissä ja tunteissa mukana. Kirjoittajat ovat osanneet pukea kaiken sanoiksi ja luettavuus on helppoa. Lisäksi kirjassa on loistavaa perustietoa kenttäratsastuksesta. Kirjan luettuaan ei lukijalle pitäisi olla epäselvää mitä kenttäratsastus on, mitä se vaatii ratsastajalta ja hevoselta, mitä kilpailuissa tapahtuu ja kuinka niihin valmistaudutaan. Kirja saakin täydet 5 hevosenkenkää! 14

Kirjaa edelsi samanniminen kuusi jaksoinen Ylen tv-sarja. Haastattelin Muusaa ja kyselin hieman tv-ohjelman ja kirjan tekemisestä. 1. Miten päädyit 3-2-1, Ratsasta tv-sarjan sekä kirjan päähenkilöksi? Hyppe ja Ronja (Salmi) kyselivät tallilla olisinko kiinnostunut. Lapset olivat toivoneet tv-sarjaa hevosista/ratsastuksesta. Ajatus oli kiva ja suostuin. Ronja ja Hyppe alkoivat suunnittelemaan ohjelmaa. Myöhemmin tuli idea kirjasta. 2. Miltä tv-ohjelman tekeminen tuntui? Häiritsivätkö kamerat? Ehkä aluksi. En itse osannut toimia ehkä niin luontevasti. Parien kuvausten jälkeen kameroihin kuitenkin tottui. Ohjelman tekeminen tuntui kivalta. 3. Miten kirja-prosessi eteni? Ensin otettiin kuvia kirjaa varten kun ilmat oli vielä kesäiset. Sen jälkeen Hyppe kyseli multa kaikenlaista ja pidettiin pari palaveria. Sain lukuja luettavaksi ja tehdä korjauksia, mutta niitä ei juurikaan tarvinnut tehdä, ihan vaan jotain pikkujuttuja. 4. Millaista palautetta olet saanut ohjelmasta/kirjasta? Molemmista on tullut tosi positiivista ja kannustavaa palautetta. Instagramin kautta joku jo kysyi, että tuleeko toinen kirja joskus. Etenkin nuoret, mua nuoremmat, on ollu tosi innoissaan. Kirjasta varsinkin on tullut paljon palautetta. Tv-ohjelma on mennyt ihmisten tunteisiin. Tosi moni on elänyt mukana esimerkiksi sitä mun kisoissa tippumista. Mä luulen, että aitous on tehnyt katsojiin vaikutuksen. Kaikki tapahtuu oikeassa elämässä eikä ole mitenkään lavastettua. 5. Tunnistavatko ihmiset sut jo kadulla? Ei kauheesti. Tai osa kyllä tunnistaa ja laittaa esim. Instagramin kautta, että hei mä näin sut messuilla tms!. Eli ei vielä juurikaan tunnisteta, mutta ehkä jatkossa enemmän. 15

6. Olisitko valmis uudestaan tv-ohjelman/kirjan päähenkilöksi? Kyllä, ehdottomasti! Tämä on ollut positiivinen ja kiva kokemus. 7. Mitkä on suunnitelmasi tälle kisakaudelle? PM:t on ehdottomasti kauden päätavoite ja SM-kisat toinen päätavoite. Aloittelen kisakautta huhtikuussa Ruotsissa. Hyväksyn, että osa kilpailijoista on jo 18-vuotiaita, mulla on kuitenkin vielä kaksi junnukautta jäljellä. 8. Moni ratsastaja pitää nykyään blogia omasta hevoselämästään, treeneistä ja kisoista. Saammeko joskus lukea Muusan ja Hopsin blogia? Hmm, monet ovat sitä multa kyllä kyselleet. Mä olen aika laiska kirjoittamaan eikä aikaakaan kauheasti ole, mutta ei blogi ole ollenkaan mahdoton ajatus. 9. Terveisesi Enra-lehden lukijoille? Hyviä treenihetkiä ja ratsastustunteja kaikille! :) Teksti: Sanna Särkelä Kuvat: Lars Johnson 16

Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Melko tuore hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista uuden tuttavuuden kanssa. Nimittäin ikioman hevosen, Velurin kanssa. Osa 8 Aina kun on tekemisissä hevosten kanssa, on vastuussa niiden hyvinvoinnista ja terveydestä. Asiat on tehtävä hevosten ehdoilla. Tuntiratsastajalla on vastuu siitä, että hevonen on laitettu asianmukaisesti kuntoon ennen tuntia ja varusteet otettu tunnin jälkeen pois ja laitettu paikoilleen. Toki tehtäviin saa tarpeen mukaan apua. Jos pääsee tallin valmennusryhmään ja kilpailemaan myös ulkopuolisissa kisoissa, vastuu kasvaa. Nyt on huollettava hevonen turvallisesti alusta loppuun ja myös ratsastettava ilman opettajan valvovaa silmää. Vastuuta on kuitenkin enimmäkseen vain silloin, kun tehdään jotain hevosen kanssa. Hevosenomistajana vastuu on koko ajan itsellä. Omistaja seuraa säätiedotteita ja miettii, onko hevosella liikaa tai liian vähän loimia. Kotonakin tulee mieleen, onko hevonen syönyt ruokansa vai oireileeko jotenkin. Puhelu tallilta saa pulssin nousemaan ja usein tallilta soittava työntekijä osaakin aloittaa puhelun kertomalla, että ei mitään hätää mutta Osa vastuusta voi väliaikaisesti siirtyä jollekin muulle, joka käy hoitamassa ja ratsastamassa hevosen. Kuitenkin itsellä on tietyllä tavalla koko ajan vastuu siitä, mitä hevoselle tallilla kuuluu. Hevonen ja sen terveys on koko ajan mielessä. Luen tänä keväänä yliopiston pääsykokeisiin. Koko kevään ja vähän kesän puolelle jatkuva lukuurakka merkitsee sitä, että tallilla käyntiä on tahtomattaankin vähennettävä. Tiedossa on, että osa opiskelupaikoista kilpailevista linnoittautuu koko lukuajaksi neljän seinän sisälle... Mutta sellainen tekisi minut hulluksi. Kolmisen kertaa viikossa tallilla käynti irrottaa sopivasti arjesta, kirjoista ja lukuaikatauluista, vaikka tuntuukin todella vähältä. 17

Hevosen tarpeet ja vaatimukset eivät kuitenkaan vähene. Omista kiireistä huolimatta on huolehdittava siitä, että hevonen hoidetaan ja liikutetaan joka päivä. Se ei voisi hyvin, jos sitä ei liikutettaisi tarpeeksi. Hevoselle täytyy löytyä hoitaja joka päivälle. Joka päivä se on ratsastettava, hoidettava ja ruuat laitettava riippumatta omista kiireistä. Ehkäpä tähän perustuu vanha lausahdus, jonka mukaan huoleton on hevoseton mies (ja tyttö). Toisaalta, kun osaa kantaa vastuun isosta arvokkaasta eläimestä, tietää osaavansa paljon. Aivan varmasti hevosten kanssa jää plussan puolelle. Teksti: Mervi Majoinen Kuva: Emmi Kähkönen 18

Emmi Kähkönen on 22-vuotias freelancer valokuvaaja, jonka elämään on kuulunut hevoset jo 15 vuoden ajan. Niistä 8 vuotta on kulunut Enjalan tallilla ja hän on kuulunut myös tallin valmennusryhmään jossa pidempiaikaisena kisaratsuna ja hevosystävänä toimi edesmennyt suurisydäminen jättiläinen Vallu. Nykyään Emmi ratsastaa Enjalan tallilla asustelevalla Velurilla. Koulutukseltaan hän on media-assistentti ja tekee freelancer valokuvaajan töitä. Emmin isoimpia ja nimekkäimpiä asiakkaita ovat olleet YLE ja UFF. Mitä on valokuvaus? Valokuvaus on hetkien taltioimista. Valokuvaus: harrastuksesta ammatiksi? Ostin 13-vuotiaana kirpputorilta filmikameran jolla opettelin valokuvaamaan. Filmirullasta puolet oli mustia ruutuja kun niitä vietiin kehittämään, kyllä siinä oppi kantapään kautta säätämään kameran niin, että kuvat onnistui. Myöhemmin ostin digikameran ja 2009 aloitin audiovisuaalisen viestinnän ja valokuvauksen opiskelun. Muistan kyllä, että 13-vuotiaana päätin, että musta tulee isona valokuvaaja ja tällä tiellä ollaan, kohti unelmia! 19

Suhteesi valokuvaamiseen? Valokuvaus merkitsee työn lisäksi mulle myös itseilmaisun vapautta. Kuvaaminen on myös koko ajan enemmän kiinni arjessa älypuhelimien ja sosiaalisen median ansiosta. Se on kyllä hyvä juttu, mutta sillä on myös kääntöpuolensa; sitä ei enää keskity valokuvaan samalla tavalla. Tuntuu, että jossain tapauksissa valokuva menettää voimaansa. Mutta tietenkin erinomainen valokuva on aina huomiota herättävä. Minkälaiset kohteet ovat mielenkiintoisimpia kuvata? Mielenkiintoisimpia ja palkitsevimpia on aidot tilanteet ja siihen liittyvät tunnetilat. Minkälaista on hevosten kuvaaminen? Hevonen on niin upea eläin, että jo itsessään sen kuvaaminen on mieletön elämys. Mutta eläimen potrettikuvaamisessa on haasteensa, etenkin jos linssin edessä on vielä ihminen hevosen kanssa. Ihmiselle voit kuitenkin puhua ja antaa neuvoja, mutta eläinten kanssa pitää toimia eri tavalla. Eläinten kanssa työskentely vaatii aina pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta. Näissä tilanteissa siitä on aika paljon hyötyä että on itse heppatyttö. Hevospotrettien ja ihmispotrettien ero? Vastasinkin tähän jo ylhäällä mutta jatkan... Näiden molempien haasteena on saada kuvattavat rennoiksi, jotta kuvasta välittyy esimerkiksi ystävyys. Mitä onnistuneesta hevoskuvasta voi välittyä? Hevoskuva voi olla onnistunut monella tavalla. Onnistuneessa hevosurheilukuvassa voi välittyä vauhti, keskittyminen tai esimerkiksi onnistuminen. Onnistuneessa potrettikuvassa hevonen on läsnä. Jos kuvasta välittyy hevosen läsnäolo voisin sanoa kuvaa onnistuneeksi. Onko sinulla tietynlainen tyyli hevosia kuvatessasi? Olen suuri surrealistinen kuvataiteen ystävä, mikä näkyy kuvissanikin. Mutta potrettikuvat tehdään tietysti kuvattavien toiveiden mukaan. Potrettikuvat pyrin aina kuvaamaan luonnonvalolla ja kuvaamista jatketaan niin kauan, että täydellinen kuva on kamerassa. Mistä erityisesti pidät hevosia kuvatessasi? Tähän vastaankin jo osittain aiemmissa kysymyksissä, mutta rakkaus hevosiin ja kunnioitus niin upeaa eläintä kohtaan. 20

Kerro valokuvaustöistäsi Ystäväni Hevonen -ohjelmalle. Kun kuvaan Ystäväni Hevonen -blogiin esimerkiksi kilpailuissa tai valmennuksissa, yritän tuoda esiin muutakin kuin kouluaidat ja "kootussa muodossa" kulkevan ratsukon. Kyllähän hevosen ja ihmisen väliseen yhteistyöhön liittyy iso kirjo tunnetiloja jännityksestä ystävyyteen.. On kivaa taltioida tilanteita, missä on itsekin ratsastajana ollut. Valmennuksen tai kisapäivän aikana käy ison vuoropuhelun itsensä ja hevosen kanssa. Kerro muista töistäsi liittyen hevoskuvaamiseen. Kuvaan muotokuvia hevosen ja ihmisen välisestä ystävyydestä. Mikä olisi parempi tapa ikuistaa paras kaveri kuin huolella tehty potretti! Kuvaile mieleenpainuvin ottamasi hevoskuva. Oltiin viisi vuotta sitten Saarenmaalla Eestissä seuraamassa triathlon kilpailuja. Kilpailut järjestettiin rannalla ja yksi osa kilpailua oli hevosella laukkaaminen pitkin rantaviivaa. Lötkötin siinä rannalla kamera sylissä kun tajusin miten hieno tilanne se oli. Se vauhdin ja ilon määrä oli ihan mieletöntä! (mustavalkoinen laukkakuva) 3 vinkkiä hyvän hevoskuvan ottamiseen amatöörille? Tarpeeksi valoa, kaunis miljöö ja kärsivällisyyttä! Tiedustelut: emmikahkonen@hotmail.com - www.emmikahkonen.com Teksti: Emmi Kähkönen & Laura Markoff Kuvat: Emmi Kähkönen 21

Muistoissamme, Ronja Robbers Daughter Rakas ystäväni Ronja Ronja oli ensimmäinen hevonen, josta tein kaupat näkemättä ja kokeilematta. Silloiseen opetushevostarpeeseen vuonna 2000 soitin hevoskauppiaalle ja hän sattui juuri olemaan ulkomailla hevosia hakemassa ja lupasi katsella, jospa meille löytyisi sopivaa. Ja löytyihän sellainen, juuri kuvauksiin sopiva nuori tamma. Minua tietysti jännitti onkohan hevonen todella sellainen, kuin kauppias väittää ja kauppias vakuutteli, että haluaa jatkossakin tehdä kauppaa kanssamme ja, että hevonen on paljon parempi, kuin uskallan kuvitellakaan. Ja niinhän se oli. Aika pian Ronjan kotiuduttua menin sillä silloisen estevalmentajani valmennukseen. Ronja hyppäsi mallikkaasti ja valmentaja totesi, että hevonen on aivan liian hyvä ratsastuskouluhevoseksi. Hän oli sitä mieltä, että Ronjan myynti hinnalla saisi kaksi ratsastuskouluhevosta. Varmaankin totta, mutta myyminen kuitenkin jäi meidän onneksemme tekemättä. Hyppäsin Ronjan 6 ja7-vuotiskaudella sillä jonkin verran kilpaa. Se ei koskaan pudottanut puomia ja toi ruusukkeen kotiin joka kerta. Se oli mahtava kilpakumppani ja olisin mielelläni kilpaillut sillä enemmänkin, mutta sen työ oli ratsastuskoulussa. Alkuajat tunneilla eivät sujuneet pelkästään hyvin. Ronja säikkyi pimeällä eikä se muutenkaan ollut ihan aloittelijoiden hevonen. Vuosien myötä se tasaantui ratsastettaessa, mutta se muuttui myös hieman valikoivaksi hoitajiensa suhteen. 22

Ronja oli hyvä kouluhevonen ja todella hyvä estehevonen. Pitkän uransa aikana se opetti mielettömän määrän ratsastajia erityisesti hyppäämään ja on ollut hienoa seurata niin monen ratsastajan kehitystä yhdessä Ronjan kanssa. Olen saanut viettää myös monta sykähdyttävää hetkeä katsomossa, kun Ronja kilpaili ratsastuskouluoppilaiden kanssa. Ronja oli myös opettajaopiskeluiden aikana tuuraamassa estehevosenani, kuin myös Minnan ohjaajalinjan aikaan. Ronja oli ahkera duunari, aina luotettava työkaveri, joka ei koskaan sairastellut. Vuodet kuluivat ja Ronjan vanhenemisen huomasi siitä, ettei se enää halunnut hypätä isoja esteitä, eikä lähteä hyppyyn hankalimmista paikoista. Siltikin hyppääminen oli parasta mitä se tiesi ja oli liikuttavaa, miten se jaksoi riemastua pelkästä maapuomista. Viimeiset vuodet Ronja oli osa-aika eläkkeellä. Oli vaikea löytää tasapaino työn ja levon suhteen. Liian pieni työmäärä teki Ronjan jäykäksi tai toisinaan niin villiksi, että se juoksi itsensä kipeäksi ja liialla työllä oli myös sama vaikutus. Asiaa ei helpottanut este innokkuus. Ronja ei viihtynyt laitumella. Ensimmäisen laitumelle laskun jälkeen se pysyi siellä noin 10 sekuntia ja toisella yrittämällä ehkä puolisen tuntia. Kummallakaan kerralla se ei varottanut esim. tulemalla levottomaksi, että aikoisi poistua sieltä. Voi olla monia erilaisia syitä miksi hevonen ei halua olla laitumella (yleisin on ötökät), mutta Ronjan kohdalla en oikein nähnyt mitään syytä. Siksi kai muutaman vuoden päästä yritin taas. Silloin se viihtyi useamman tunnin ja sitten riehaantui niin, että otti sitten koko lauman mukaansa. Pitkin Kaskelaa kirmaava villiintynyt hevoslauma oli todella vaarallinen ja pelottava kokemus, joten Ronja sai jatkossa viettää kesät tarhassa. Viime keväänä aloin kuitenkin taas miettimään olisiko se Ronja jo niin vanhentunut ja rauhoittunut, että osaisi nauttia laidunlomasta. Pitkän harkinnan jälkeen vein sen tuttavani luokse korkeilla puuaidoilla varustetulle laitumelle. Todella jännitti, että kuinkahan käy, mutta tällä kertaa Ronja viihtyi. Riskinottaminen oli ehkä typerää, mutta näin jälkikäteen voin kai sanoa olevani iloinen kun uskalsin sen ottaa. Se laidunkesä jäi Ronjan viimeiseksi. Ronja teki todella pitkän ja ansiokkaan uran opetusratsuna ja varmasti sen poismeno koskettaa monia. Ystävästä luopuminen tuntuu tuskana sydämessäni. Ehkä aika aikanaan laimentaa surun kauniiksi muistoiksi. Kiitollisena kaivaten, Jonna Teksti: Jonna Enjala Kuvat: Laura Markoff 23