Eduskunnan puhemiehelle



Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 941/2008 vp Poliisiorganisaation ohjaus ja valvonta Eduskunnan puhemiehelle Suomen poliisi on vakavan rikollisuuden tutkinnan osalta tilanteessa, joka heikentää sen toimintakykyä, uskottavuutta ja luottamusta. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää, että kansalaistemme arjen turvaajana poliisin toimintakyky kyetään pitämään laadukkaana ja tehokkaana. Tutkimusten mukaan eri instituutioista juuri poliisi nauttii kansalaisten parissa suurinta luottamusta. Siksi on jatkossakin tärkeää panostaa poliisitoiminnan kehittämiseen. Riippumattoman arvioinnin puute poliisiorganisaation sisäisessä tutkinnassa on nostanut esille ongelmia, joihin tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Ongelmat ovat kulminoituneet vakavan rikollisuuden tutkinnasta vastaaviin poliisiyksiköihin, ja niitä ovat kärjistäneet poliisiin kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinnassa esiin nousseet epäkohdat. Keskusrikospoliisin rooli esteettömänä poliisirikosten tutkijana on kyseenalaistettu, kun se on yhdessä ja samassa asiassa esiintynyt poliisien tekemäksi epäillyn mahdollisen rikoksen ilmiantajana ja tutkijana, vaikka osa epäillyistä toimii keskusrikospoliisin palveluksessa. Tämän lisäksi esille on tullut, että sisäasiainministeriön poliisijohdolla on ollut käytössä virallisen poliisirikosten tutkintajärjestelmän rinnalla laillisuusvalvonnan nimissä tehtyjä poliisin sisäisiä tutkintajärjestelyjä, joiden suorittaminen on ollut omiaan lisäämään poliisiin kohdistuvia epäluuloja. Poliisin toiminnan riippumaton arviointi sisäisissä rikosepäilyissä ei ole tällä hetkellä asianmukaisesti järjestetty. Siihen tulee saada muutos, jolla poistetaan esteellisyysongelmat ja palautetaan luottamus ja oikeudenmukaisuus poliisin toimintaan. Olen tehnyt toimenpidealoitteen, jossa esitän Suomeen luotavaksi poliisista itsestään riippumaton elin, joka yhteistyössä valtakunnansyyttäjänviraston kanssa käsittelee poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ja laittomuuksien sattuessa tekee tarvittavan tutkinnan. Elin voisi olla samankaltainen kuin Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO), joka on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimiva viranomainen. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tehtävänä on valvoa ja ohjata terveydenhuollon toimintayksiköitä, esimerkiksi sairaaloita, terveyskeskuksia ja yksityisiä lääkäriasemia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä toimilla hallitus aikoo parantaa poliisiorganisaation sisäistä valvontaa ja ohjausta siten, että se lisää oikeudenmukaisuutta ja palauttaa poliisin heikentyneen toimintakyvyn sekä kansalaisten luottamuksen vakavan rikollisuuden torjunnassa? Versio 2.0

Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2008 Marko Asell /sd 2

Ministerin vastaus KK 941/2008 vp Marko Asell /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marko Asellin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 941/2008 vp: Millä toimilla hallitus aikoo parantaa poliisiorganisaation sisäistä valvontaa ja ohjausta siten, että se lisää oikeudenmukaisuutta ja palauttaa poliisin heikentyneen toimintakyvyn sekä kansalaisten luottamuksen vakavan rikollisuuden torjunnassa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Poliisiorganisaation hallintorakenneuudistuksen toimeenpano tulee tehostamaan poliisitoimintaa ja sen valvontaa kaikilla osa-alueilla. Uudistuksen paikallispoliisia koskeva I vaihe tulee voimaan ensi vuoden alusta, jolloin paikallispoliisin johto ja toiminta maassamme keskitetään 24 alueelliselle riittävän toimintakyvyn ja asiantuntemuksen omaavalle poliisilaitokselle. Uudistuksen II vaihe on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010, jolloin myös poliisin valtakunnallisten yksikköjen sekä poliisin lääninjohtojen ja ylijohdon organisaatio on saatu uudistettua toiminnan kehittämiseksi vastaavasti. Tällöin muun muassa poliisitoiminnan hallinnollinen ja operatiivinen johto keskitetään perustettavalle poliisin keskushallintoviranomaiselle. Organisaatiouudistus tulee parantamaan johtamisjärjestelmää ja sitä kautta myös sisäistä valvontaa sekä organisaatiohallintaa. Nimenomaan hallinnon tehokas sisäinen valvonta on avainasemassa kirjallisessa kysymyksessä esiin tuotujen ongelmakohtien eliminoinnissa. Vuoden alussa toimintansa aloittaviin poliisilaitoksiin nimetään laillisuusvalvonnan vastuuhenkilöt, jotka tulisivat toimimaan jatkossa poliisin keskushallintoviranomaisen ohjauksessa. Laillisuusvalvontaa tullaan terävöittämään organisaation joka tasolla ja se määrätään osaksi jokaisen poliisiesimiehen päivittäisjohtamista. Ensi vuoden aikana poliisin ylijohto arvioi koko sisäisen laillisuusvalvonnan toiminnan samoin kuin vakavan rikollisuuden torjunnan yleisjärjestelyt. Keväällä 2010 mietintönsä antaa esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamista arvioiva toimikunta, jonka toimenpide-ehdotukset tältä osin tullaan ottamaan huomioon säädöksiä muutettaessa. Myös poliisin viestintästrategia päivitetään ja siirrytään niin sanotusta tiedottamispohjaisesta strategiasta aktiiviseen viestintään, mikä on omiaan lisäämään avoimuutta poliisin toiminnassa kuin myös poliisin toiminnan valvonnassa. Jos poliisin epäillään syyllistyneen rikokseen, epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajaksi on esitutkintalain 14 :n 2 momentin mukaan aina määrättävä syyttäjä. Menettelyllä turvataan se, että rikos-tutkintaa johtaa ja tutkinnan suorittamisen edellyttämistä toimista päättää poliisiorganisaation ulko-puolinen ja sen toiminnasta riippumaton taho. Valtakunnansyyttäjänvirasto on määrännyt poliisirikosten tutkinnanjohtajina toimimaan yhteensä 20 eri kihlakunnansyyttäjää ympäri maata. Poliisin omaa sisäistä valvontaa tukee poliisin toiminnasta tehtyjä valituksia ja muita kanteluja tutkivat eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskanslerinvirasto. Ne suorittavat myös tarkastuksia poliisin yksiköihin sekä antavat vuosittain kertomuksen tarkastustoiminnastaan sekä havaitsemistaan epäkohdista ja puutteista. 3

Ministerin vastaus Sisäasiainministeriö pitää yllä mainittuja käytäntöjä ja järjestelyjä laillisuusvalvonnan näkökulmasta hyvinkin kattavina. Parhaillaan on kuitenkin työnsä myös aloittanut Valtakunnansyyttäjänviraston ja poliisin ylijohdon yhteinen työryhmä, joka tekee ehdotuksensa poliisirikosten tutkintajärjestelyjen edelleen kehittämiseksi. Työryhmä tulee tässä yhteydessä arvioimaan ja pohtimaan myös poliisin sisäistä valvontaa. Viime aikoina julkisuudessa on ollut esillä poliisiin kohdistuneita mahdollisia väärinkäytösepäilyjä. Todettakoon, että pääosa julkisuudessa esillä olleista epäilyistä on saatettu esitutkintaan juuri poliisin oman, sisäisen laillisuusvalvonnan kautta. Poliisi on itse kyennyt laillisuus-valvonnassaan nostamaan esille ja saattamaan syyttäjän johtamaan esitutkintaan myös vanhoja tapauksia. Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2008 Sisäasiainministeri Anne Holmlund 4

Ministerns svar KK 941/2008 vp Marko Asell /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 941/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Marko Asell /sd: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att förbättra den interna kontrollen av polisorganisationen för att öka rättvisan samt återställa polisen försvagade handlingsförmåga och invånarnas tilltro till polisens förmåga att bekämpa allvarlig brottslighet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Reformen av polisens förvaltningsstruktur kommer att stärka den polisära verksamheten och kontrollen av den på alla delområden. Den första fasen av reformen, som gäller den lokala polismyndigheten, träder i kraft i början av nästa år då ledningen för den lokala polisen och dess verksamhet i vårt land koncentreras till 24 regionala polisinrättningar med tillräcklig handlingsförmåga och sakkunskap. Enligt planerna ska den andra fasen av reformen träda i kraft den 1 januari 2010, då också polisens rikstäckande enheter samt polisens länsledning och högsta ledning har förnyat sina organisationer i enlighet med verksamhetsutvecklingen. Bland annat den administrativa och den operativa ledningen av polisverksamheten ska då koncentreras till en nyinrättad centralförvaltningsmyndighet för polisen. Organisationsreformen kommer att förbättra ledningssystemet och på så sätt också den interna kontrollen samt organisationsstyrningen. En effektiv intern kontroll just av förvaltningen har en nyckelställning när det gäller att eliminera de problem som framförs i det skriftliga spörsmålet. Vid de polisinrättningar som inleder sin verksamhet i början av året kommer man att utse ansvariga för den rättsliga kontrollen. Enligt planerna ska dessa personer lyda under polisens centralförvaltningsmyndighet. Den rättsliga kontrollen kommer att skärpas på alla nivåer av organisationen och ska bli en del av varje polischefs dagliga ledning. Under nästa år kommer den högsta polisledningen att göra en utvärdering av den samlade interna rättsliga kontrollen liksom av de allmänna rutiner som tillämpas vid bekämpningen av allvarlig brottslighet. Under våren 2010 kommer en kommission som getts i uppdrag att utreda förutsättningarna för en revidering av förundersöknings-, tvångsmedels- och polislagen att avge sitt betänkande. Kommissionens förslag till åtgärder kommer i detta avseende att beaktas när lagarna ändras. Också polisens kommunikationsstrategi ska uppdateras och man kommer att övergå från en så kallad meddelandebaserad strategi till aktiv kommunikation, vilket kommer att öka öppenheten i polisens verksamhet liksom också i kontrollen av verksamheten. Om en polisman misstänks ha begått ett brott, ska enligt 14 2 mom. i förundersökningslagen förundersökningen alltid ledas av en åklagare. Genom förfarandet tryggas att en part som är fristående från polisorganisationen och oberoende av dess verksamhet leder brottsutredningen och fattar beslut som gäller de åtgärder som utredningen kräver. Riksåklagarämbetet har förordnat sammanlagt tjugo olika häradsåklagare runt om i landet till förundersökningsledare vid polisbrott. Riksdagens justitieombudsman och Justitiekanslersämbetet som undersöker besvär och andra klagomål som har anförts mot polisens verksamhet är ett stöd för polisens egen interna kon- 5

Ministerns svar troll. Dessa instanser genomför också inspektioner vid polisens enheter och lämnar årligen en berättelse över sin granskningsverksamhet och över de missförhållanden och brister som de har uppmärksammat. Inrikesministeriet ser ovan nämnda praxis och förfaranden som synnerligen genomgripande med tanke på den rättsliga kontrollen. Nu har också en arbetsgrupp som är gemensam för riksåklagarämbetet och polisens högsta ledning inlett sitt arbete. Arbetsgruppen kommer att lämna förslag om hur man kan vidareutveckla rutinerna vid undersökning av polisbrott. I detta sammanhang kommer arbetsgruppen också att utvärdera och diskutera polisens interna kontroll. Under den senaste tiden har det i offentligheten förekommit misstankar mot polisen om eventuellt missbruk. Det kan konstateras att huvudparten av misstankarna har lett vidare till förundersökning uttryckligen tack vare polisens eget interna rättsliga kontrollsystem. Genom sin rättsliga kontroll har polisen själv kunnat lyfta fram och ta upp också gamla fall till förundersökning under ledning av en åklagare. Helsingfors den 18 december 2008 Inrikesminister Anne Holmlund 6