KRIMINOLOGIAN MENETELMÄT Nuorten miesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006 op 5 Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos 22.04.2014 Tuula Viitanen op.nro 177073 Professori Matti Tolvanen Yliopisto-opettaja KTM Mia Kilpeläinen
Sisältö Johdanto 1 1. Miksi valitsin tämän teoksen? 1 2. Taustatietoa 1 3. Mikä oli tutkimustavoitteena? 2 3.1 Tutkimuksen laajuus 3 3.2 Tutkimusmenetelmät 4 3.3 Minkälainen oli tutkimustulos? 5 4. Oliko tutkimusetiikka asianmukainen? 5 5. Johtopäätös 6 LÄHTEET III II
LÄHTEET kirjallisuus Hirsijärvi, S. ym. Tutki ja kirjoita. Jyväskylä 2004. Gummeruksen kirjapaino Oy Kuula, A. Tutkimusetiikka. Jyväskylä 2006. Gummeruksen kirjapaino Oy Metsämuuronen, J. Metodologian perusteet ihmistieteissä. 2 painos. Viro 2001 Salmi, V. Nuortenmiesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006. Helsinki 2008. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos III
Johdanto Raporttini tarkoitus on selvittää seuraavaa; Mitä tutkimusmenetelmiä teoksessa Nuorten miesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006 on käytetty? Miten laajoja tutkimukset olivat? Minkälaisia tuloksia saavutettiin? Minkälainen oli tutkimustulos? Teos sisältää itse ilmoitetun rikollisuutta käsittelevän osion sekä lisäksi on tutkittu uhritutkimusta. Nämä tutkimukset ovat tehty Suomen puolustusvoimien järjestämissä kutsunnoissa vuosina 1962 ja 2006, jolloin on saatu pitkän aikavälintutkimus aikaan. Tutkimus suoritettiin nimettömien kyselyjen perusteella. Kyselylomakkeet olivat kysymyksiensä osalta erittäin laajoja ja rikostilanteita hyvin huomioivia. Vastaajien oli erittäin helppoa vastata kysymyksiin, koska ne olivat laadittu monivalintamuotoon, joihin oli nopeaa antaa vastauksia. Tämä näkökulma on myös erittäin tärkeä ottaa huomioon kun kysymyksiä laaditaan ja tässä tutkimuksessa näin on käynyt. Kysymykset olivat sisällöllisesti samankaltaisia molempina vuosina, ja näin ollen niiden vertailu on ollut myös vaivatonta tutkijoille. Teos valotti 1962 vuoden aikakautta, antaen näin lisätietoa sen ajan elämäntyyleistä. Maalta muutto kaupunkeihin oli erittäin vilkasta ja ajatella saattaa, että runsaslukuinen väestö joilla oli muun muassa asunnottomuus ja työttömyysongelmat, ajautuivat helposti erilaisiin rikosoikeudellisiin ongelmiin. Mutta, vaikka vuoden 2006 tilanne on erilainen, niin tutkimuksessa ilmeni seikka, että nuorten miesten piilorikollisuus on edelleen ollut samaa luokkaa kuin vuonna 1962. Rikollisuuden syyt ovat siis jossain muualla kuin taloudellisissa tai sosiaalisissa viitekehyksissä. 1. Miksi valitsin tämän teoksen? Valitsin tämän teoksen siksi, että se on aiheena lähempänä omaa pääainettani Kriminologia ja rikollisuuden tutkimus. Teoksen nimi Nuorten miesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006 kuvaa rikollisuuden kehitystä itse ilmoitetun rikollisuuden kyselyjen valossa. Viralliset rikostilastot perustuvat tekoihin, jotka tulevat rikoksina viranomaisten tietoon. Niiden ulkopuolelle jäävät niin sanottu piilorikollisuus, jotka eivät tule viranomaisten tietoon. Ne ovat tehty siten, ettei tekijä ole jäänyt kiinni tai jota virallinen kontrollijärjestelmä ei ole kirjannut, näin ollen se jää viranomaisten rikostilastoinnin ulkopuolelle. Teoksessa käsitteellinen jako ei tapahdu laillisen ja lainvastaisen teon rajapinnassa vaan ilmitulleen ja piiloon jäävän rikollisuuden välillä 1. Teos valotti myös sitä, että ihminen on perusluonteeltaan samankaltainen eriaikakausina ja erilaisissa olosuhteissa. 2. Taustatietoa Pohjoismaat aloittivat itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksen kansainvälisesti katsoen varhain, jo 1950-luvun lopulla. 1960-luvun alussa toteutettiin laaja pohjoismainen vertailututkimus kunkin maan pääkaupunkien kutsunnoissa. Suomi on tiettävästi ainoa pohjoismaisen kutsuntatutkimuksen osanottaja, jonka aineisto on säilynyt yli vuosikymmenten. Vuonna 2006 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos toteutti Helsingin kutsuinnoissa samantyyppisen rikollisuuskyselyn, johon sisällytettiin myös vanhan 1 Salmi 2008, s esipuhesivu ja 5 1
tutkimuksen kysymyksiä. Näin syntyi mahdollisuus vertailla Helsingin nuorten miesten rikoskäyttäytymistä vuosina 1962 ja 2006 2. Teos on erittäin mielenkiintoinen sisällöltään, koska siinä on erittäin runsaasti valotettu taustatekijöitä, jotka liittyvät kokonaiskuvaan eri aikakausina. 1960 luvulta 2000 luvulle voi luonnehtia vauhdikkaan kehityksen ja vaurastumisen ajanjaksoksi Helsingissä. Kun pahimmasta sodanjälkeisestä pula-ajasta oli päästy jaloilleen, hyvinvointi alkoi kasvaa nopeasti. Merkittäviä muutoksia tapahtui niin taloudellisella kuin sosiaalisella sektorilla. Sosiaalisina ongelmina 1960 luvulla olivat muun muassa asuntopulat, väestöä muutti maaseudulta kaupunkiin hyvin runsaslukuisesti ja samanaikaisesti vanhoja puutaloja purettiin uusien rakennettavien kerrostalojen tieltä. Nämä asunto-ongelmat johtivat lasten huostaanottoihin, jotka lisäsivät väestön pahoinvointia. Nykyään huostaanoton syyksi ovat nousseet vanhempien päihteiden käyttö ja vanhemman mielenterveysongelmat 3. Yksi keskeisimmistä, 2000-luvun nuoret 1960-luvun nuorista erottava seikka on heidän elämän tyyleissä, tietotekniikan ja sähköisten viestimien aiheuttama vallankumous. Uuden tekniikan nuorten kulttuureihin ja elintapoihin aiheuttamat muutokset ovat verrattavissa mullistavuudeltaan kaupallisten nuorisokulttuurien läpimurtoon 1960-luvulla. Viime vuosisadan puolivälissä nuoret alkoivat ottaa tilaa kaupunkikuvassa ja yhteiskunnassa. Nykynuoret luovat ja kehittävät kulttuuriaan ja nuorisoilmiötä internetin toimintaympäristössä 4. 3. Mikä oli tutkimustavoitteena? Vuoden 1962 kutsuntatutkimuksen tavoitteena asetettiin tiedon saaminen kokonaisrikollisuuden tasosta sekä kirjatun rikollisuuden eri sosiaaliryhmien rikollisuudesta antaman kuvan luotettavuuden arviointi. Näiden lisäksi tutkimuksessa oli tarkoitus arvioida itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusmenetelmän käyttökelpoisuutta kriminologisessa tutkimuksessa. Tarkoituksena oli siis selvittää uuden tyyppisen tutkimusmenetelmän soveltuvuutta rikollisuuden tutkimiseen Suomessa ja suhteuttaa sen antamaa tietoa viranomaistilastojen tarjoamaan kuvaan rikollisuudesta 5. Vuoden 2006 kutsuntatutkimuksella oli kolme tavoitetta: tarve ulottaa itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmää käyttävä kokonaisrikollisuustutkimus vanhempiin ikäryhmiin. Toiseksi tavoitteena oli luoda pohjaa uudelle kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmälle. Kolmas oli taaksepäin katsova: uusi tutkimus tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden pitkän aikavälin rikollisuustutkimukseen 6. Tutkimuksen tavoitteena oli pitkän aikavälin kokonaisrikollisuustutkimuksen mahdollisuuksien, rajoitusten ja ongelmien arvioiminen. Toiseksi tehtiin myös uhritutkimusta. Tutkimus tehtiin Suomen puolustusvoimien järjestämässä tilaisuudessa eli kutsunnoissa, joihin oli kutsuttu 18 vuotta täyttäneet nuoret miehet sekä miehet, jotka olivat siirtäneet asepalveluksensa aloitusta erilaisista henkilökohtaisista syistään. Kutsunnoissa määritellään asevelvollisen palvelukelpoisuus sekä tehdään kutsuntapäätös. Näille kutsuntoihin vuosina 1962 ja 2006 saapuneille miehille esitettiin itse ilmoitetun rikollisuuden kyselykaavake, johon he saivat nimettömänä vastata kysymyksiin jotka koskivat heidän 2 Salmi 2008, s. esipuhesivu 3 Salmi 2008 s.15 4 Salmi 2008, s. 20 5 Salmi 2008, s. 1 6 Salmi 2008, s.2 2
tekemiään rikoksia tai muita luvattomia tekoja. Lisäksi hanke rakensi edellytyksiä seurata jatkossakin rikollisuuskehitystä kutsuinnoissa tehtävän tutkimuksen avulla 7. 3.1 Tutkimuksen laajuus Uusi tutkimus tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden pitkän aikavälin rikollisuustutkimukseen. Tutkimuksen anti on myös metodologinen. Nuorten miesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006 on raportti, joka koostuu sekä itse ilmoitetun rikollisuuden kyselyaineistojen analyysistä että tilastoidun rikollisuuden kehityksen tarkastelusta. Rikollisuuden tutkimukseen liittyviä historiallisen perspektiivin mukana tuomia haasteita ja sisältää myös reunaehtoja pohdittavina 8. Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksessa henkilöitä pyydetään kertomaan nimettömästi, tekemistään rikoksista ja luvattomista teoista. Itse ilmoitetun rikollisuuden kyselyiden luotettavuus perustuu sille, että ihmiset ovat valmiita kertomaan tekemistään rikoksista totuudenmukaisesti. Kun menetelmää alettiin soveltaa laajemmin viimevuosisadan jälkipuoliskolla, ja menetelmä oli vielä uusi, epäiltiin missä määrin ihmiset haluavat tunnustaa tekemiään rikoksia, vaikka niistä kysyttäisiinkin nimettömänä. Se, että ihmiset tarkoituksellisesti salaisivat tekojaan tai antaisivat vääriä tietoja, ei sittemmin ole osoittautunut ongelmaksi, joka vaarantaisi ratkaisevasti menetelmän luotettavuutta. Laajan metodologisen tutkimuksen valossa tiedetään nykyään, että ihmiset ovat valmiita varsin avoimesti ja totuudenmukaisesti kertomaan rikoskäyttäytymisestään. Tämä pätee erityisesti nuoriin, joiden on havaittu vastaavan aikuisia totuudenmukaisemmin nimettömänä suoritettaviin kyselyihin 9. Sittemmin itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmän luotettavuuteen kohdistunut tarkastelu onkin fokusoitunut toisenlaisiin kysymyksiin. Vaikka ihmiset eivät varsinaisesti haluaisivatkaan antaa väärää tietoa rikoskäyttäytymisestään, voi heillä olla taipumusta liioitella tai vähätellä tekojaan. Liioittelu tai vähättely voi olla tietoisen harkinnan tulosta, mutta usein virhearviointeja tulee siksi, että tekijä ei yksinkertaisesti muista kaikkia tekemiään tekoja. Luotettavuuskritiikki ei siis ole niinkään kohdistunut tutkimushenkilöiden tarkoitukselliseen haluun antaa väärää tietoa toiminnastaan vaan heidän kykyynsä ylipäätään muistaa tekemisiään. Menetelmää on tutkittu laajalti ja sen luotettavuudesta on paljon tutkimuskirjallisuutta saatavana. Metodologisen tutkimuksen valossa itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmää pidetään varsin luotettavana keinona saada tietoa kokonaisrikollisuudesta ja erityisesti nuorten henkilöiden massarikollisuudesta 10 Tutkimus on mielestäni erittäin hyvä ja kattava, vaikka kysymykset ovat yksinkertaisia kyllä tai ei vastaustyyppisiä, mutta ne soveltuvat juuri tämän tyyppiseen tutkimukseen niiden monipuolisuuden takia. Tutkimus on johdonmukaisesti etenevä, siinä käsitellään pääosin tekoja, jotka täyttävät määritelmän rikoksina. Tutkimus kuuluu enemmin kriminologian kuin oikeustieteen piiriin, joten tarkastelun keskiössä eivät ole lainsäädännössä tapahtuneet muutokset tai hienoviritteinen laintulkintaan liittyvä analyysi 11. 7 Salmi 2008, s. 7, esipuhesivu 8 Salmi 2008 s. 2,3 9 Salmi 2008 s.6,7 10 Salmi 2008, s. 7 11 Salmi 2008, s. 5 3
Tutkimuskysymykset ovat sekä vuoden 1962 ja 2006 kysymyslomakkeissa muotoiltu selkeästi ja toteutettu monivalintakysymyksillä, jolloin on voinut antaa vastauksen niihin väittämiin, jotka omalla kohdalla pitävät paikkansa. Kysymyksiä oli vuoden 1962 lomakkeella 46 kpl ja vuonna 2006 oli 20 kpl. Vaikka vuonna 2006 oli yli puolet vähemmän, kysymykset olivat laadittu niin, että niistä sai selkeän kuvan ja vastauksen siihen mitä tutkimuksella haettiin 12. Monivalintakysymykset ovat avoimia kysymyksiä helpompi analysoida sekä niistä saatu tieto saadaan helpommin survey tutkimuksen muotoon, koska silloin ei tule tulkintaongelmia. Monivalintakysymykset ovat tässä tutkimuksessa spesifistisiä ja lyhyitä, selkeästi ymmärrettäviä vastaajan kannalta. Auttavat vastaajaa tunnistamaan kysymyksen, sen sijaan että hänen pitäisi muistaa se. Tästä syystä vastaaminen on helpompaa. Ja ne tuottavat vähemmän kirjavia vastauksia. Vastaajat ovat antaneet tietoa siihen astisen elämänsä aikana tehdyistä rikoksista. Kysymykset ovat myös tutkijoille helpompia, sillä niitä voidaan mielekkäästi vertailla ja helposti käsitellä sekä analysoida tietokoneella 13. 3.2 Tutkimusmenetelmät Kutsunnoissa oleville miehille jaetut kyselylomakkeet perustuvat survey-tutkimukseen, jossa haastattelut kerättiin standardoidusti. Standardoituvuus tarkoittaa tässä sitä, että tutkimuksessa on haluttu saada selville itse ilmoitettavaa rikollisuutta, tätä asiaa on kysyttävä kaikilta vastaajilta täsmälleen samalla tavalla. Kerätyn aineiston avulla pyritään kuvailemaan, vertailemaan ja selittämään ilmiötä. Aineisto, joka kerätään survey tutkimusmenetelmän avulla, käsitellään yleensä kvantitatiivisesti. Kvantitatiiviseen tutkimukseen sisältyvät johtopäätökset aiemmista tutkimuksista. Tässä paradigmassa korostetaan yleispäteviä syyn ja seurauksen lakeja. Taustalla on niin sanottu realistinen ontologia, jonka mukaan todellisuus rakentuu objektiivisesti todettavista tosiasioista 14. Tutkimuksen pohjana on käytetty poliisien tilastoima rikollisuus. Tutkimuksen anti on myös metodologinen. Joka tarkoittaa sitä, että kysymysten asettelu loogisesti edeltää aiheen käsittelyä. Tutkimus siis pohjautuu metodologiseen menetelmään, jossa tilastotiede on avainasemassa. Tutkimuksen ulkoinen validiteetti on mielestäni yleistettävissä myös muihin väestöryhmiin, koska kutsunnat kattoivat sen aikaisen nuorten miesten laajan kirjon ja poikkileikkauksen koko väestöstä, vaikkakin se tehtiin vuonna 2006 vain Helsingin kutsunnoissa. Tällä ymmärtäisin sitä, että Helsingissä oli eri kutsuntapaikkoja vaikka niin ei tutkimuksessa suoranaisesti mainittu. Tutkimuksen sisäinen validiteetti eli luotettavuus katson sen olevan hyvällä tasolla, sillä tutkimuskysymykset kattoivat erittäin hyvin sen tiedon mitä tutkimuksella haettiin. Käsitteet olivat oikeita ja mittarilla mitattiin juuri sitä mitä tutkimuksessa oli tarkoitus mitata. Otoskoon valinta oli osuvasti valittu juuri kutsuntoihin tuleville nuorille miehille ja näin ollen se kattoi suurin piirtein saman verran henkilöitä molemmissa kutsunnoissa. Tämä takaa myös sen, että tulevaisuudessa tehtävä samansisältöinen tutkimus antaa samansuuntaisen vertailukelpoisuuden. Tutkimuksen reliabiliteetti on myös kohdallaan, koska tutkimusta voidaan toistaa paneutumalla samoihin tuloksiin ja vertailemalla niiden luotettavuutta 15. 12 Salmi 2008, liitesivut 13 Hirsijärvi 1996, 188,190 14 Hirsjärvi 1996, s. 125,130-131,185 15 Metsämuuronen 2001,s 40-41,43,50 4
3.3 Millainen oli tutkimustulos? Kyselytutkimuksen tulokset voidaan kiteyttää havaintoon siitä, että nuorten miesten rikollisuuden taso näyttää olevan verrattain samalla tasolla vuonna 2006 kuin mitä se oli vuonna 1962. Havainto koskee ainakin omaisuusrikoksia, joiden vertailuun kyselyaineistot antavat parhaat mahdollisuudet. Vaikka rikoskäyttäytymisen yleisyys näyttää varsin samankaltaiselta kummassakin mittauksessa, myös selviä eroja löytyy. Joidenkin tekojen kohdalla on huomattavissa selkeää harvinaistumista kun taas osa teoista on yleistynyt. Vuoden 1962 aineistossa työpaikalta varastaneiden osuus oli lähes kolminkertainen verrattuna vuoden 2006 tilanteeseen. Ero selittynee pitkälti sillä, että vuonna 1962 selvästi suurempi osa ikäryhmästä oli töissä, kun taas tänä päivänä huomattava ikäryhmän nuorista vielä opiskelee. Kyselyiden tulokset kattavat melko hyvin erityyppisten omaisuusrikosten kenttää. Yksittäisten tekojen tarkastelun lisäksi tutkimuksessa verrattiin myös rikoskäyttäytymisen laaja-alaisuutta. Kyseistä asiaa tutkittiin mittaamalla kuinka moneen eri rikostyyppiin nuoret miehet olivat osallistuneet. Tulosten mukaan niiden nuorten miesten osuus, joiden rikoskäyttäytyminen on ollut laaja-alaisinta, on hieman lisääntynyt. Huomattava ero on siinä ryhmässä, jotka eivät olleet osallistuneet yhteenkään kyseisessä tarkastelussa vertailusta kymmenestä tekotyypistä. Kokonaan näistä rikoksista pidättyneiden osuus oli lähes kaksinkertainen vuonna 2006 verrattuna tilanteeseen 44 vuotta aikaisemmin 16. Se, että tutkimus on suoritettu kyselylomakkeilla, jotka palautettiin nimettöminä estää tämän tutkimuksen toistettavuuden ja näin ollen sen paikkansa pitävyyttä ei voi testata samojen vastaajien kanssa. Mutta toki itse tutkimusmenetelmää voidaan uudelleen arvioida ja testata niiden valmiiden vastattujen kaavakkeiden mukaan, mikäli ne ovat arkistoidut esimerkiksi Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle. 4. Oliko tutkimusetiikka asianmukaista? Tutkija kantaa vastuun tutkittavien yksityisyyden suojasta ja hänen tehtävänä on arvioida, mitkä asiat arkaluontoisuutensa vuoksi täytyy raportoida erityisen varovasti tunnistamisriskin vuoksi. Tutkimusetiikan luotettavuus tuli ilmi siinä kun kysymyslomakkeisiin oli painettu maininta vuonna 1962 ja 2006 Tämän lomakkeen kysymyksiin vastanneet pysyvät tuntemattomina. Älä siis missään tapauksessa kirjoita nimeäsi lomakkeeseen. Vuonna 2006 lomakkeessa lisäksi lupaus etteivät kyselylomakkeet mene puolustusvoimille tai poliisille. Mutta mielestäni jo muutamalla kysymyksellä asetetaan tässä tutkimusetiikka kyseenalaiseksi, sillä vuonna 1962 esitetyissä kysymyksissä oli esimerkiksi Missä maalaiskunnassa tai kaupungissa asuit pääosan vuotta 1961? ja Mikä on -tai oli isäsi tai kasvatusisäsi ammatti? Ja vastaavasti saman sisältöiset kysymykset olivat vuonna 2006. Näiden avulla jo pystytään yksilöimään vastauksen antanut henkilö, mikäli niin halutaan. Mielestäni näitä kysymyksiä ei olisi pitänyt tehdä, koska oli kirjallisesti luvattu, että vastaajat pysyvät tuntemattomina. lomakkeissa oli toki muitakin useita epäsuoria tunnisteita 17. 16 >Salmi 2008, s. 73-75 17 Kuula 2006, s. 204,205, 262 5
Olisiko näiden kysymysten pois jättäminen vaikuttanut tutkimustulosten tulokseen tai luotettavuuteen? Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi isän / kasvatusisän ammatilla olisi saattanut olla jotain painoarvoa, mutta ehkä kuitenkin vähäisessä määrin, koska nykytietämyksen mukaan ei ainoastaan sosiaaliset ongelmat tai alhainen elintaso ole ainoat motiivi rikolliselle käyttäytymiselle. Vaikka tutkija päättää toimia suunnittelemiensa ja tutkittaville annettavien lupausten mukaisesti, informointiteksti ja allekirjoitettu tutkimuslupa eivät ratkaise ennalta edes kaikkia aineistokeruun tutkimuseettisiä ongelmia, puhumattakaan tieteen sisäiseen etikkaan kuuluvista kysymyksistä, kuten analyysin luotettavuudesta tai laajemmista eettisistä kysymyksistä, kuten tutkimustulosten vaikutuksista. Kohteena olevassa tutkimuksessa on käsitelty arkaluonteisia tutkittavien asioita. Eri tutkittavat kokevat arkaluonteisuuden eri tavalla, on myös niitä jotka tutkittavana olevat henkilöt kokevat tavalla tai toisella uhkaavina tai jonkinlaisen riskin sisältävinä 18. Tähän kategoriaan kuuluvat juuri rikostutkimus ja siitä saadut tutkimustulokset. Tutkittavat saattavat haluta suojella itseään ja pitää salassa tekojaan. 5. Johtopäätös Seurantatutkimuksen merkitys uudella 44 vuoden välillä, olisi vuonna 2050. On huikaiseva ajatus siitä kuinka maailma, jossa ihmiset silloin elävät on muuttunut vertailussa tähän päivään missä me nyt olemme vuonna 2014. Onko silloin on rikollisuus muuttanut muotoaan? Ovatko ihmiset jalostuneet niin paljon etteivät enää tee rikoksia, tuskinpa. Itse ilmoitetut rikokset olivat tutkimuksen lähtökohta. Kyselykaavakkeissa oli maininta, ettei nimiä saanut laittaa mihinkään kaavakkeeseen, mutta silti kysymyksissä oli kuitenkin käsitelty asioita, joiden perusteella olisi mahdollista tunnistaa vastaaja. Esimerkiksi pari mainintaa, missä asui tiettynä ajankohtana ja mikä oli isän tai kasvatusisän ammatti. Teos käsitteli historiallisella tasolla 1960- luvun tapahtumia laajasti ottaen huomioon sosiaaliset näkökulmat, joilla saattaisi olla yhteyksiä ja liittymäkohtia nuorten miesten rikolliseen käyttäytymiseen. Mutta vuoden 2006 kuvaus jäi vähemmälle huomiolle. Lieneekö syy siinä, että silloin elettiin samaa aikakautta eikä itse asiassa historiaa oltu vielä kirjoitettu vaan oltiin vielä samalla aikajanalla kun uusintatutkimus tehtiin. Siihen olisi mielestäni enemmän voitu paneutua, jotta olisi ajateltu vuosikymmenten jälkeen tulevia tutkijoita. Tutkimuksessa oli vertailtu keskenään virallisia rikostilastoja, jotka perustuvat tekoihin, mitkä tulevat rikoksina viranomaisten tietoon. Sekä niiden ulkopuolelle jääviin niin sanottu piilorikollisuuteen, joista ei ole tehty viranomaisille ilmoitusta. Tavoitteeksi asetettiin tiedon saaminen kokonaisrikollisuuden tasosta sekä kirjatun rikollisuuden eri sosiaaliryhmien rikollisuudesta antaman kuvan luotettavuuden arviointi. Näiden lisäksi tutkimuksessa oli tarkoitus arvioida itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusmenetelmän käyttökelpoisuutta kriminologisessa tutkimuksessa. Tarkoituksena oli siis selvittää uuden tyyppisen tutkimusmenetelmän soveltuvuutta rikollisuuden tutkimiseen Suomessa ja suhteuttaa sen antamaa tietoa viranomaistilastojen tarjoamaan kuvaan rikollisuudesta. Vuoden 2006 kutsuntatutkimuksella oli kolme tavoitetta: tarve ulottaa itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmää käyttävä kokonaisrikollisuustutkimus vanhempiin ikäryhmiin. Toiseksi tavoitteena oli luoda pohjaa uudelle 18 Kuula 2006, s. 133,136 6
kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmälle. Kolmas oli taaksepäin katsova: uusi tutkimus tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden pitkän aikavälin rikollisuustutkimukseen. Tutkimuksen luotettavuus on aina tieteellisessä tutkimuksessa huomion arvoinen asia. Se, että ihmiset tarkoituksellisesti salaisivat tekojaan tai antaisivat vääriä tietoja, ei sittemmin ole osoittautunut ongelmaksi, joka vaarantaisi ratkaisevasti menetelmän luotettavuutta. Laajan metodologisen tutkimuksen valossa tiedetään nykyään, että ihmiset ovat valmiita varsin avoimesti ja totuudenmukaisesti kertomaan rikoskäyttäytymisestään. Kohteena olevassa tutkimuksessa on käsitelty arkaluonteisia tutkittavien asioita. Eri tutkittavat kokevat arkaluonteisuuden eri tavalla, on myös niitä jotka tutkittavana olevat henkilöt kokevat tavalla tai toisella uhkaavina tai jonkinlaisen riskin sisältävinä. Tähän kategoriaan kuuluvat juuri rikostutkimus ja siitä saadut tutkimustulokset. Tutkittavat saattavat haluta suojella itseään ja pitää salassa tekojaan. Tutkimuksen pohjana on käytetty poliisien tilastoima rikollisuus. Tutkimuksen anti on myös metodologinen. Monivalintakysymykset ovat avoimia kysymyksiä helpompi analysoida sekä niistä saatu tieto saadaan helpommin survey tutkimuksen muotoon, koska silloin ei tule tulkintaongelmia. Monivalintakysymykset ovat tässä tutkimuksessa spesifistisiä ja lyhyitä, selkeästi ymmärrettäviä vastaajan kannalta. Kutsunnoissa oleville miehille jaetut kyselylomakkeet perustuvat surveytutkimukseen, jossa haastattelut kerättiin standardoidusti. Kerätyn aineiston avulla pyritään kuvailemaan, vertailemaan ja selittämään ilmiötä. Aineisto, joka kerätään survey tutkimusmenetelmän avulla, käsitellään yleensä kvantitatiivisesti. Tutkimuksen ulkoinen validiteetti on mielestäni yleistettävissä myös muihin väestöryhmiin. Tutkimuksen sisäinen validiteetti eli luotettavuus tutkimuskysymyksiin kattoivat erittäin hyvin sen tiedon mitä tutkimuksella haettiin. Käsitteet olivat oikeita ja mittarilla mitattiin juuri sitä mitä tutkimuksessa oli tarkoitus mitata. Otoskoon valinta oli osuvasti valittu juuri kutsuntoihin tuleville nuorille miehille ja näin ollen se kattoi suurin piirtein saman verran henkilöitä molemmissa kutsunnoissa. Tutkimuksen reliabiliteetti on myös kohdallaan, koska tutkimusta voidaan toistaa paneutumalla samoihin tuloksiin ja vertailemalla niiden luotettavuutta. Tutkimusetiikkaa voisi mielestäni enemmän ottaa huomioon, sillä kohteena olevassa tutkimuksessa on käsitelty arkaluonteisia tutkittavien asioita. Eri tutkittavat kokevat arkaluonteisuuden eri tavalla, on myös niitä jotka tutkittavana olevat henkilöt kokevat tavalla tai toisella uhkaavina tai jonkinlaisen riskin sisältävinä. Tähän kategoriaan kuuluvat juuri rikostutkimus ja siitä saadut tutkimustulokset. Tutkittavat saattavat haluta suojella itseään ja pitää salassa tekojaan. Tähän kappaleeseen olen koonnut edellisistä osioista asioita, joita olen pitänyt tärkeänä, mutta en ole toistanut liitenumeroita, vaan tiedostan että lukija joka huomaa mainitsevani tässä niistä ovat poimittuja tekstejä huomaa, että ne eivät ole minun omaa tuotantoani. 7