1 07 DIAKTORI HOIDA VIESTI VÄLITÄ KUUNTELE D i a k o n i a - a m m a t t i k o r k e a k o u l u n s i d o s r y h m ä l e h t i VIRTAA VANHUSTYÖHÖN Yhteisöllisyyden voimavarat käyttöön Vanhuus marginaalissa
PÄÄKIRJOITUS DIAKTORI Diakonia-ammattikorkeakoulun sidosryhmälehti 1 2007 Päätoimittaja: Jorma Niemelä Toimituspäällikkö: Niina Hytönen Toimitus: Diakin medianomiopiskelijat Marianne Enola, Anne Reinikari, Eira Talka ja Elina Viitanen sekä toimittaja Riitta Liede Ohjaava opettaja: Riitta Liede Toimitusneuvosto: Jorma Niemelä (pj), Eila Hannula, Erja Heinämäki, Jari Helminen, Riitta Leskinen, Eija Rantanen Kannen kuva: Hanna Oksanen Taitto: adwise Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy Painos: 6000 kpl ISSN 1795-4991 Seuraava numero ilmestyy toukokuussa 2007 Toimituksen osoite: Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) Turun toimipaikka Lustokatu 7 20380 Turku Sosiaalisten ongelmien jäsentämisestä Sosiaaliset ongelmat voivat nousta useita reittejä julkiselle areenalle. Eduskuntavaalien alla käytiin kiivasta vaalitaistelua. Poliittisten puolueiden keskeisenä tehtävänä on määrittää yhteiskunnalliset ongelmat ja luoda niihin ratkaisuja. Kansalaisjärjestöjen luovuttamaton tehtävä on toimia edustamiensa ihmisryhmien asianajajina. Monet kansalaisjärjestöt ovat syntyneet niiden kansalaisten toimesta, jotka ovat tunnistaneet hoitamattoman ongelman. Tiedotusvälineillä on oma vastuullinen tehtävänsä jäsentää maailmaa. Ne voivat joko vaieta oleellisista ongelmista tai suorastaan pakottaa päättäjät ottamaan kantaa. Tieteellinen tutkimus nostaa esiin ongelmia. Tieteelliselle työlle ei kuitenkaan aseteta välttämättä vaatimuksia ratkaisumallien hahmottamiseksi. Yliopistojen ns. kolmas tehtävä velvoittaa tosin toimimaan ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Innovaatioita suositaan. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminta imuroi haasteensa (työ)elämän keskeltä. Diakonia-ammattikorkeakoulu pyrkii olemaan herkällä mielellä erityisesti haavoittuvien ryhmien tilanteelle. Kirkon diakoniatyö ja Yhteisvastuukeräys ovat vuosikymmenten saatossa nostaneet laajempaan keskusteluun monia kipeitä sosiaalisia ongelmia. Ne ovat myös käytännössä toimineet muutoksen aikaansaamiseksi. Nyt emeritusarkkipiispa John Vikströmin johdolla työskennellyt Kirkon Sosiaalifoorumi nosti esille marginaalissa elävät vanhukset. Vanhusten hoito, eläkekysymykset ja monet muut väestön ikääntymiseen liittyvät kysymykset ovat olleet jo pitkään poliittisen keskustelun agendalla. Muodostettava hallitus joutuu ottamaan kantaa siihen, miten Suomi selviytyy ikärakenteen muutoksesta. Asian hoitamista helpottaa se, että ikääntyvä väestö on aiempaa terveempää, varakkaampaa ja aktiivisempaa noin pääsääntöisesti. Enemmän kuin suotavaa olisi se, että samassa yhteydessä otettaisiin työlistalle marginaalissa elävät vanhukset. Ainakin eduskuntaryhmien antama palaute Kirkon Sosiaalifoorumin kannanotolle oli arvostava. Uusimpana tapana hahmottaa yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ratkaisumalleja ovat thinktankit, ajatuspajat. Kirkon Sosiaalifoorumin työssä oli paljon jo ajatuspajan tapaista työskentelyä, jossa oivallisella tavalla sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla koottiin eri tahoja yhteisen teeman ympärille. Kirkon Sosiaalifoorumista voisi jatkossa muodostua aito ajatuspaja. Ps. Vuoden ensimmäinen Diaktori on saanut uuden taittoilmeen. Toivomme, että uudistunut lehti on entistä luettavampi ja löytää lukijansa. Toimittajina Diaktorissa ovat jatkossakin Diakin medianomiopiskelijat. Puh. (02) 4123 718 Osoitteenmuutokset: paula.ojala@diak.fi www.diak.fi etunimi.sukunimi@diak.fi Jorma Niemelä Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori jorma.niemela@diak.fi 2 DIAKTORI 1/2007
Mikä suututti omaishoitajat? Teksti ja kuva: Riitta Liede Hiljattain uutisoitiin näyttävästi, että omaishoitajille on myönnetty kolmas lakisääteinen vapaapäivä kuukaudessa. Samalla huomiota herätti se, että joillakin voi olla niin vähän vapaapäiviä, mutta hyvä, että saatiin edes se yksi lisää. Suurin osa omaishoitajista on kuitenkin iäkkäitä ihmisiä, jotka huolehtivat kotona laitoskuntoisesta puolisostaan. Työ on usein ympärivuorokautista, sitovaa ja raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Päätös kolmannesta vapaapäivästä nosti kuitenkin omaishoitajien kiukkuryöpyn. Sen aiheutti turhautuneisuus, koska entisiä kahtakaan vapaapäivää tuskin pystytään pitämään. Tilapäisiä hoitopaikkoja tai hoitomahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole riittävästi, lomitusjärjestelmä ei toimi. Hoidettavan pitäisi päästä loman ajaksi joko laitokseen, tai kotiin pitäisi saada luotettava lomittaja. Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton toimitusjohtaja Merja Salanko-Vuorelan mukaan kuntien pitäisi nyt omaksua uusi ajattelumalli, joka takaisi toimivan palvelustrategian kunnissa. Kuntasuunnitelmissa ei ole otettu riittävästi huomioon omaishoitajien tarpeita. Budjettiin pitäisi varata selkeästi oma paikkansa tälle asialle, eikä jättää sitä ylimääräiseksi. Se on kuitenkin pieni lisäys menoihin ja merkitsee kokonaisuudessa säästöä, kun ihmisiä voidaan hoitaa laitosten sijaan kotona. Ehkä on totuttu näkemään, että omaiset hoitavat joka tapauksessa. Nyt on vain kysymys siitä, miten omaishoitajat jaksavat. Suomessa on arvioitu olevan noin 60 000 omaishoitajaa, jotka huolehtivat kotona laitoskuntoisesta läheisestään. Vuoteen 2012 mennessä määrän arvioidaan kasvavan puolella. Rauha Tölli on Parkinsonin tautia sairastavan miehensä Soinin omaishoitaja. Irrottautuminen silloin tällöin auttaa häntä jaksamaan paremmin. EUROOPPA IKÄÄNTYY Yli 65-vuotiaat ovat ainoa väestöryhmä, joka kasvaa EU-maissa tulevina vuosina. Vuonna 2003 Suomen väestöstä 65-vuotiaita tai vanhempia oli 16 %. Vuoteen 2030 mennessä Suomi kipuaa EU-vertailussa jo kolmannelle sijalle, sillä yli 65-vuotiaiden määräksi arvioidaan tuolloin 26 % väestöstä. Eniten yli 65-vuotiaita on tuolloinkin Italiassa (29 % väestöstä). Tilastokeskus ja Eurostat LYHYESTI Suurin osa eli 85 prosenttia yli 65-vuotiaista tulee toimeen ilman sosiaali- ja terveyspalveluja. Meidän suuri haasteemme on saada mahdollisimman moni pysymään tässä toimintakykyisten ja itsellisten ihmisten joukossa. Avun maailma 2/06 Ammattitaitoisen työvoiman vähyys johtuu Stakesin Reija Heinolan mukaan paitsi vanhusten kasvaneesta määrästä myös siitä, ettei vanhustyö houkuttele esimerkiksi nuoria. Hänen mielestään kannattaisikin miettiä keinoja, joilla voitaisi parantaa vanhustyön imagoa, koska työ on myös hyvin palkitsevaa. Marjasinikka Väänänen, Socius 6/2006 Vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on täyttänyt 65 vuotta. Entä sitten, kysyy Harriet Finne-Soveri, jonka mielestä suurimpia virheitä on niputtaa kaikki iäkkäät samaan nippuun. Avun maailma 2/06 VIITTOMAKIELEN SANAKIRJA SÄHKÖISEKSI Diakin Turun toimipaikassa luodaan uutta, sähköisessä muodossa olevaa viittomakielimateriaalia. Vuoden 2007 aikana julkaistava DVD perustuu aiemmin kirjana ilmestyneeseen Viittomakielen kuvasanakirjaan (Kuurojen Liitto ry). DIAKTORI 1/2007 3
Ikääntyvät maahanmuuttajat asettavat haasteita tulevaisuuden vanhustyölle. Uusi keino voi olla parempi kuin pussillinen vanhoja. Monikulttuurista tarinointia vanhus Ajatuksenamme on, että tarvitaan uusia tapoja toimia ikääntyneiden maahanmuuttajien kanssa, sanoo lehtori Eila Sainio Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin toimipaikasta. Hän koordinoi Sovintoon elämän kanssa -hanketta, jonka tarkoituksena on antaa uusia virikkeitä pääkaupunkiseudulla asuvien eri kulttuureista tulevien ikäihmisten elämään. Ikääntyneiden maahanmuuttajien suomen kieli on usein heikko. Siksi on hyvä löytää myös sellaista toimintaa, joka ei perustu pelkästään puheeseen, selvittää Sainio. Tarinointia ja toimintaa Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingin Sörnäisissä kokoontui viime syksynä viikoittain ryhmä maahanmuuttajavanhuksia, joiden kanssa käytettiin uusia tarinallisia ja toiminnallisia menetelmiä. Muisteltiin omaa elämää, kerrottiin siitä muille. Katsottiin tärkeitä ja merkityksellisiä valokuvia ja keskusteltiin niistä. Lisäksi ilmaisumuotona käytettiin musiikkia, tanssia tai maalaamista, kertoo Sainio. Ryhmäläisiltä saatu palaute on ollut Sainion mukaan pääosin positiivista. Osallistujat olivat tyytyväisiä saadessaan kohdata uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa ja oppiessaan tuntemaan erilaisia kulttuureita, kieliä ja perinteitä. He arvostivat mahdollisuutta päästä pois kotoa, liikkumaan ja olemaan aktiivisia ja energistä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että sai puhua vapaasti, nauraa paljon ja pitää hauskaa, kertoo Sainio. Uusia ryhmiä perusteilla Kinaporin ryhmän kokoontumiset jatkuvat edelleen ja ryhmään on tullut lisää jäseniä. Vantaalla jatkavat syksyllä aloittaneet inkeriläisryhmä sekä somalinaisten ryhmä. Uusia ryhmiä on suunnitteilla. Tarkoituksenamme on aloittaa Hel- Tarve tulla kuulluksi Teksti: Marianne Enola Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi, kertoa oma tarinansa, sanoo free lance -näyttelijä ja kouluttaja Anna-Leena Mäki-Penttilä. Mäki-Penttilä on toiminut ohjaajana maahanmuuttajien ryhmässä, jossa eri kulttuureista tulevat vanhukset kertovat oman elämäntarinansa ja muistelevat elettyä elämäänsä. Tarkoituksena on ylläpitää omaa kulttuuri-identiteettiä ja samalla helpottaa sopeutumista uuteen kulttuurin ja elämäntilanteeseen. On valtavan tärkeää saada kertoa kokemuksistaan toisille samassa tilanteessa oleville ihmisille. Ilman tätä ryhmää he eivät olisi tulleet tavanneeksi toisiaan, sanoo Mäki-Penttilä. Ryhmän antama tuki ja yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeää, samoin luotettava ja turvallinen ilmapiiri, jossa jokaista kunnioitetaan ja arvostetaan omana itsenään. Itseilmaisuun ei tarvita kieltä Maahanmuuttajista monet ovat pakolaistaustaisia ja heillä on takanaan rankkojakin kokemuksia. Ryhmän ei silti ole tarkoitus toimia terapiana, vaikka puhumisella ja kokemusten jakamisella onkin terapeuttinen vaikutus. Voimme katsoa yhdessä esimerkiksi valokuvaa ja keskustella sen herättämistä muistoista herkistä ja kipeistäkin. Maahanmuuttajaryhmässä yhteistä kieltä ei aina löydy. Siitäkin huolimatta, että mukana on tulkkeja. Kuva: Anna-Leena Mäki-Penttilä Elämän riepumatoissa näkyvät ilon ja surun raidat. Ihmisellä on monia muitakin ilmaisuvälineitä kuin kieli, muistuttaa Mäki- Penttilä. Itseilmaisun väylänä voi käyttää runoa, musiikkia, tanssia, maalaamista minkä tahansa tavan kukin kokee omakseen. Ilmaisua teatterin keinoin Mäki-Penttilällä on tietoa ja kokemusta 4 DIAKTORI 1/2007
Peruspalvelut eivät aina kohtaa ikääntyvien maahanmuuttajien tarpeita. Siksi olemme mukana luomassa uusia toimintamalleja maahanmuuttajavanhustyöhön, sanoo projektikoordinaattori Eila Sainio Diakista. työhön Teksti: Marianne Enola singissä ja Vantaalla avoin ryhmä ikääntyneiden maahanmuuttajien läheisille ja ystäville sekä vapaaehtoistyöntekijöille ja ammattihenkilöille, Sainio lupaa. Maahanmuuttajien asioista kiinnostuneille on tarjottu viime syksystä lähtien myös erilaisia teemaseminaareja. Aiheina ovat olleet muun muassa kuvan käytön, tanssin sekä kosketuksen merkitys vanhustyössä. Maaliskuun seminaarissa aiheena on inkeriläisyys ja huhtikuussa vanhuus somalikulttuurissa, kertoo Sainio ja toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi seminaareihin. eila.sainio@diak.fi Oman elämän muisteleminen ja siitä kertominen tarjoaa maahanmuuttajavanhuksille väylän ilmaista itseään ja tulla kuulluksi. Kuva: Riitta Liede ryhmän ohjaamisesta. Hänen mukaansa toiminta ei synny ohjaajasta, vaan ryhmästä. Ihmiset itse luovat toiminnan. Minä olen siinä mukana oman herkkyyteni ja luovuuteni voimalla, laitan itseni likoon ja olen tilanteessa läsnä sataprosenttisesti. Näyttelijän ammatti antoi Mäki-Penttilälle eväitä käyttää teatteri-ilmaisuun perustuvia menetelmiä. Tarinalliset ja toiminnalliset menetelmät ovat suosittuja muualla maailmassa. Esimerkiksi Englannissa niitä on käytetty jo vuosia. Toivoisin, että ne vakiinnuttaisivat paikkansa myös täällä Suomessa, Mäki-Penttilä vihjaa. SOVINTOON ELÄMÄN KANSSA Sovintoon elämän kanssa on osa laajempaa hankekokonaisuutta, johon kuuluvat lisäksi Turun AMK:n täydennyskoulutus- ja palvelukeskuksen KOTOa-hanke sekä Kaakkois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socomin KUTSU kohtaamisia taiteen äärellä. Kaikki kolme osahanketta kuuluvat Monikulttuurista hyvinvointia vanhustyöhön -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on kehittää maahanmuuttajavanhustyötä. Hanke on osa Etelä-Suomen alueella toimivaa InnoElliSenior-ohjelmaa 2006 2007, joka pyrkii kehittämään uusia ja innovatiivisia toimintamalleja vanhustyöhön. Sovintoon elämän kanssa -hankkeen tarkoitus on rakentaa vanhuksen elämäntarinan dialogiseen, elämänkerronnalliseen käsittelyyn pohjaava toimintamalli, jossa korostuvat kerronnan, kuvan, ilmaisullisen ja yhteisöllisen toiminnan keinot vertaisryhmässä. Diakin Helsingin toimipaikka koordinoi hanketta, ja siinä ovat mukana Helsingin kaupunki ja Vantaan seurakuntayhtymä. Hanke saa rahoitusta muun muassa Euroopan aluekehitysrahastosta. Kuva: Eila Sainio Kuva: Eila Sainio Valokuvat ja vanhat esineet ovat hyvä apu muistelu- ja elämäntarinatyössä. Tanssilla on vapauttava vaikutus myös vanhustyössä. Kanikani-tanssia harjoiteltiin yhdessä Sovintoon elämän kanssa -projektin seminaareista. DIAKTORI 1/2007 5
Viittomakielen tulkkien tarve kasvaa virkoja liian vähän Kun väestö ikääntyy, lisääntyvät samalla ihmisten kuulo-ongelmatkin. Sen seurauksena kasvaa myös viittomakielen tulkkien tarve. Teksti ja kuvat: Anne Reinikari Suurten ikäluokkien vanheneminen luo isoja haasteita myös kuurojen vanhusten hoidolle, sanoo Kuurojen Palvelukeskus Salmelan johtaja Inkeri Vyyryläinen. Haasteet koskevat myös kuntien maksukykyä, koska kuurot ja kuulonäkövammaiset vanhukset tarvitsevat erilaisia kotipalveluja kuin muut vanhukset. Viittomakielen tulkeille ei ole kunnissa riittävästi virkoja, vaikka tarvetta olisi. Suomessa on nyt yli 5000 viittomakieltä ensikielenään käyttävää. Viittomakielen tulkkien määrä on pysynyt samana jo monta vuotta, mutta pian heitä tarvitaan enemmän varsinkin kaupungeissa. Selvimmin tulkkipula näkyy pääkaupunkiseudulla. Tulkkisihteeri Marika Rönnberg Kuurojen Liitosta korostaa viittomakielen tulkkikoulutuksen merkitystä, sen vetovoimaisuuden lisäämistä sekä opinnoista valmistumisen tärkeyttä. Alan suunnitteilla oleva ylempi korkeakoulututkinto toisi Rönnbergin mukaan lisämahdollisuuksia ja -valmiuksia tulkeille. Ylempi tutkinto olisi tärkeä, koska moniin työtehtäviin liittyy uusia vaatimuksia, joihin nykyinen koulutus ei aina tarjoa valmiuksia. Myös valmistuneiden tulkkien olisi tärkeää jatkuvasti opetella uutta ja pitää sitä kautta yllä ammattitaitoaan. Esimerkiksi erilaisissa projektinjohtotehtävissä vaaditaan esimiestaitoja. Ylempi korkeakoulututkinto tarjoaisi etuja myös tutkimus- ja kehittämistyöhön, summaa Rönnberg. Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Humanistinen ammattikorkeakoulu suunnittelevat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa viittomakielialan tulkkitoiminnan koulutusohjelmaa. Kou- SALMELASSA ON HYVÄ ASUA ELÄMÄÄ OMALLA KIELELLÄ Suomen Kuurojen Palvelusäätiöllä on seitsemällä paikkakunnalla yhteensä 11 toimintayksikköä, joista yksi on Salmelan Palvelukeskus Turussa. Se tarjoaa vuokra-asunnon 14 iäkkäälle tai keski-ikäiselle kuurolle naiselle ja miehelle. Elokuusta 2001 lähtien, jolloin rakennus avattiin, asukaspaikat ovat olleet koko ajan täynnä. Uusia vapautuu vain luonnollisen poistuman kautta. Helpotusta on vähän luvassa, sillä kuusi uutta tukiasuntoa saatiin tämän vuoden helmikuussa. Kuurojen Palvelusäätiö tuottaa viittomakielisiä asumis- ja työtoimintapalveluja kuuroille ja kuurosokeille. Pauli Jaakkola, 80 v. Salmelan asukas Pauli Jaakkola on asunut Palvelukeskus Salmelassa sen perustamisesta lähtien eli viisi ja puoli vuotta. Hänen mielestään siellä on hyvä asua. Jaakkolan päivä täyttyy monista askareista: hän nauttii ruuasta, käy kävelyllä, tekee lumitöitä ja osallistuu Salmela-klubin toimintaan, jossa jutellaan, leivotaan, luetaan lehtiä ja askarrellaan. Jaakkola on tavannut monta kertaa viittomakielen tulkkiopiskelijoita ja hänestä se on ollut mukavaa. Helena Kosonen, 23 v. Viittomakielen tulkkiopiskelija, Diak Helena Kosonen valmistuu pian viittomakielen tulkiksi. Haastavinta nelivuoti- Paavo Jaakkolan arki Salmelassa on vireää. 6 DIAKTORI 1/2007
Salmela tarjoaa viittomakielisiä palveluja asukkailleen. lutus käynnistyy tammikuussa 2008, mikäli opetusministeriöltä tulee myönteinen päätös. Asiasta päätetään kevään aikana. Toteutuessaan koulutus olisi ensimmäinen laatuaan Suomessa. Koulutusta kuntiin Tulkkien asiakkaista oman ryhmänsä muodostavat vanhukset, joilla on sekä kuulo- että näkövamma. Kuurojen Palvelusäätiön suunnittelija Kirsi Karlsson on ollut rakentamassa heille omaa Seniori-ohjelmaa. Kuulonäkövammat vaikuttavat monella tavalla ihmisen elämään. Kommunikointi vaikeutuu, tiedonsaanti ja liikkuminen rajoittuvat ja niiden seurauksena yksinäisyys ja masentuneisuus saattavat lisääntyä, hän sanoo. Reilulla seitsemällä prosentilla yli 75-vuotiaista on jonkinlainen toiminnallinen vaje. Näkö- ja kuulovammat peittyvät usein muiden vammojen alle. Yksi tehtävämme onkin kouluttaa kuntien vanhustyöntekijöitä kohtaamaan ikääntyvien kuulonäkövammaisten erityistarpeita. www.tulkit.net www.turku.diak.fi sissa opinnoissa hän on pitänyt sekä tulkkausta itsessään että kieleen sisälle pääsemistä. Harjoittelu kaikenikäisten ihmisten kanssa on ollut antoisinta opiskelua. Tulkkaustyön vanhusten kanssa Kosonen on kokenut mukavaksi. Vanhusten kieli on erilaista ja he käyttävät usein vanhoja sormiaakkosia. Hän uskoo vanhusten olevan iso asiakasryhmä tulevaisuudessa. Omasta työllistymisestään Kososella on positiivinen kuva. Hän lisäisi viittomakielen opiskelujen kiinnostavuutta näkyvyydellä: viittomakielisille tulisi tarjota enemmän esimerkiksi tv-ohjelmia omalla äidinkielellään. VANHUUS ARVOSSAAN, SAIRAUKSISTA VAIETAAN Teksti ja kuva: Riitta Liede Vaikka kehitysmaissa moni asia on rempallaan, vanhukset nauttivat arvostusta ja heistä huolehtimista pidetään kunnia-asiana. Toisaalta väestön ikärakennekin on toinen kuin meillä. Senegalissa väestön keski-ikä on 48 vuotta. Ihmisen ei tarvitse olla kovin iäkäs saadakseen kunnioitusta. Jo 40-vuotias voi saada nimeensä etuliitteen isä tai äiti. Perheen vanhin on vanhus, vaikka hän olisi 50-vuotias. Vanhusten elämänkokemukseen ja arvostelukykyyn luotetaan lujasti. Vanhuksen loukkaamisesta koituvat kovat sanktiot, pahimmillaan sosiaalinen eristäminen. Kansaneläkettä ei ole, eikä työeläke kosketa nykyisiä vanhuksia. Perheet elättävät ja hoitavat heidät, vaikka tiukkaa tekisi. Geriatri Birama Niangin mukaan Senegalissa on alettu vasta viime aikoina kiinnittää huomiota vanhusten terveydelliseen asemaan. Yleensä vanhus viedään sairaalaan vain akuuttitapauksissa, mutta silloinkin lähetetään reseptin kanssa takaisin kotiin. Lääkkeisiin perheillä on vain harvoin varaa. Valopuoli taas on se, ettei vanhusta jätetä yksin, vaan aina on ihmisiä vierellä pitämässä huolta. Senegalilaisessa tervehdyksessä tiedustellaan aina, ettei vain kukaan kotona ole sairaana. Kaikki hyvin, terveitä ollaan kaikki, luojan kiitos! Totuus voi olla päinvastainen, mutta sairauksista puhumisen uskotaan manaavan niitä paikalle. Vakavasta sairaudesta ei kerrota vanhukselle itselleenkään, jottei se lisäisi ahdistusta ja nopeuttaisi kuolemaa. Yleisimpiä vaivoja ovat sydän- ja verisuonitaudit, niveltulehdukset ja reumatismi, silmäsairaudet ja enenevässä määrin diabetes, johtuen ruokatottumusten länsimaistumisesta. Syövistä yleisin on maksasyöpä. Neurologisia sairauksia, kuten Parkinsonin tai Alzheimerin tautia tavataan vain vähän. Diagnoosit ja tilastointi ovat summittaisia, ja ruumiinavaus tehdään vain poikkeustapauksessa. Ihmiset eivät kysele, miksi joku kuoli. Hän vain kuoli. Hän oli vanha. Hän oli pitkään sairas, jotain mahassa. Tai sitten hän vain kuoli yhtäkkiä, se oli mystistä. Mutta niin on elämäkin. Senegalissa vanhusta ei jätetä yksin. www.kuurojenpalvelusaatio.fi
Ritva Kasa (vas.) ja Mirja Torkka haluavat oppia Digituvalla ainakin käyttämään sähköpostia ja maksamaan laskuja verkkopankissa. Nyt tulevat Yhä useampi opiskelee eläkepäivillään tietotekniikkaa. Se ei ole vaikeaa, jos mieli on virkeä ja opettajana toimii ikätoveri. Chattimummot ja irkkipapat Teksti ja kuvat: Eira Talka Käyn aina ensin seutuopiston kurssilla ja oppituntien päätyttyä tulen tänne. Täällä voi keskustella mieleen heränneistä kysymyksistä, sanoo Digituvan opiskelija Leena Schröter, 63. Pieksämäen Digituvassa keskiviikkoisin kokoontuvassa ikääntyvien ryhmässä ei arastella tyhmiä kysymyksiä. Vertaistukijoina on seutuopiston atk-kurssilta perusteet oppineita ikäihmisiä. Lähtökohtana koulutuksessa on se, että ensimmäinen kysymys tuntien jälkeen ei olisi, kuinka kone käynnistetään, sanoo Heikki Ketolainen, 78, yksi avustajista. Vertaistuen lisäksi paikalla on auttamassa opiskelija Diak Idän opiskelijaosuuskunta Tukevasta. Kysymyksiä esitetään innokkaasti ja ne ovat usein nuoren kannalta helppoja, kertoo Tuvalla viihtyvä Hanna Syrjänen. Kiinni maailman menossa Kerho on toiminut vuoden alusta alkaen, ja mukaan on tullut parikymmentä aktiivista ikäihmistä. Syitä koneen käytön aloittamiseen ovat mahdollisuudet pitää yhteyttä ja halu pysyä mukana maailmanmenossa. Meillä ei ole ollut konetta kymmeneen vuoteen. Eläkkeelle jäätyämme muutimme maalle ja ystävät ovat asuneet lähellä, sanoo Sirpa Palvola, joka opettelee yhdessä miehensä ja lapsenlapsensa kanssa käyttämään joulupukin tuomaa kannettavaa. Nyt miehen harrastustoiminta edellyttää sähköpostin käyttöä, ja matkaileva pariskunta haluaisi oppia löytämään netistä tietoa matkakohteistaan vaikka tien päällä ollessa. Lapsuudenystävät Ritva Kasa ja Mirja Torkka ovat tulleet katsomaan, kiinnostaako koneharrastus. Haluaisimme oppia maksamaan laskut netissä ja käyttämään sähköpostia. Vieraiden kielten taitoja olisi myös mukava verestää, jos löytyisi sellaiseen sopiva ohjelma, yli 70-vuotiaat ystävykset kertovat. Avuksi verkkoyhteisöt Aiemmin Ystävänkammari-nimellä toimineessa Digituvassa pyritään siihen, että iäkkäät löytäisivät palvelujen ohessa verkosta myös seuraa. Avuksi otetaan nuorison jo omaksumat reaaliaikaiset keskusteluohjelmat chat ja messenger sekä verkkopuhelusovellus Skype. Yhteyden luomiseksi opetellaan myös käyttämään nettikameraa sekä laittamaan digitaalikameralla otettuja kuvia koneelle. Toiset tupalaiset epäilevät olevansa liian hitaita kirjoittajia virtuaalirupatteluun, mutta osalla on jo positiivisia kokemuksia. Viime kesänä olin messengerin välityksellä tutustuneen senioriparin häissä. Toinen oli Ruotsista ja toinen Lapista. Itsekin olen löytänyt mesen välityksellä uusia tuttavia vaimon kuoleman jälkeen, kertoo sähköisten yhteyksien nimeen vannova Ketolainen. On hyvä, että ihmiset tulevat ulos luolistaan eivätkä jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Meillä eläkeläisillä on aikaakin verkossa seikkailuun, mutta sitä paheksun, että sairaalan yöhoitajat chattaavat työaikanaan, Ketolainen kritisoi havaitsemaansa epäkohtaa. 8 DIAKTORI 1/2007
TekniikASTA TUKEA Digituvan loivat viime vuonna ikääntyvän paikallisväestön tarpeisiin Pieksämäen Osuuspankki, Avence Digital Oy ja Mikkelin Puhelinyhdistys. Diakin Pieksämäen yksikön kaksivuotinen Tieto- ja viestintätekniikka ikääntyvien toimintakyvyn tukemisessa -hanke liittyi mukaan Naarajärven Digituvan VANHUSTYÖTÄ ETELÄ-SAVOSSA Eteläsavolaisten ikääntyvien toimintakykyä, itsenäistä asumista ja osallistumista kehitetään Diak Idän hallinnoimassa Tieto- ja viestintätekniikka ikääntyvien toimintakyvyn tukemisessa -hankkeessa. Samalla etsitään ja kehitetään palvelutuotantoa ja palvelujen saavutettavuutta tukevia innovaatioita. Yhteistyössä ovat mukana Joensuun yliopiston tieto- ja viestintätekniikan laitos, Mikkelin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISO. Hanketta rahoittaa Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hallinnoima Itä-Suomen Innovatiiviset toimet -ohjelma (kansallinen ja EAKR-raha). toimintaan tammikuussa. Vastaavia atk-toimipaikkoja suunnitellaan Pieksämäen keskustaan sekä Peiposjärven kylälle. Alussa seniorit saavat opastusta omien koneiden käytössä tarpeidensa mukaan. Pieksämäen seutuopistolla koulutettu vertaistuki mahdollistaa eritasoisten osallistujien auttamisen, kertoo projektipäällikkö Eija Rautasalo Diakista. Diakin hanke tekee yhteistyötä Helsingin yliopiston hallinnoiman Ruralia-instituutin Senet-hankkeen ja Joensuun yliopiston kanssa. Joensuun yliopistossa on toiminut Digituvan kaltainen Senioriklubi jo pidempään. Klubin vetäjä, väitöskirjaansa tekevä Minnamari Naumanen, toimii hankkeessamme aktiivisesti mukana, Rautasalo sanoo. Senet-hankkeen kanssa pyritään saamaan ikääntyneiden tietokoneisiin interaktiivista liikkuvaa kuvaa, esimerkiksi harrastajateatteriesityksiä jo kevään aikana. Heikki Ketolainen (oik.) opastaa ikätovereita tietotekniikan pariin. Omat taidot ovat peräisin työajoilta ja kansalaisopiston kurssilta. Interaktiivisuus on hankkeessa muutenkin esillä. Esimerkiksi Joroisissa palvelutalo Mansikkapaikassa tuotetaan internetin välityksellä katseltavia ohjelmia. Ohjelmien aiheina ovat vaikkapa tuolitanssi tai hyvien ruokailutottumusten esittely, Rautasalo kertoo. Joroisten lukiossa alkaa tänä keväänä vertaistuutorikoulutus. Joroisten kansalaisopistoon kursseja on kaavailtu ensi syksyksi. Virkeät vanhukset on helppo saada tieto- ja viestintätekniikan äärelle, mutta esimerkiksi liikuntakyvyttömien tai dementoituvien tilanne on toinen. Pieksämäellä on parisataa huonokuntoista ikääntynyttä. Ehkä omaishoitajien kautta voitaisiin tutkia, miten tietotekniikalla voitaisiin vastata heidän tarpeisiinsa, Rautasalo pohtii. Pyrimme hankkeen aikana yhdessä Joensuun yliopiston kanssa aloittamaan ainakin pienimuotoisen tutkimustyön tässä asiassa. KOELABORATORIO VANHUSTEKNIIKAN TUTKIJOILLE Joensuun yliopistolla toista vuotta kokoontuvassa Senioriklubissa ikääntyvät oppivat valjastamaan tekniikan mahdollisuudet omiin tarpeisiinsa. Samalla tutkijat pääsevät lähelle ikääntyvien arkea. Materiaalia on saatu muun muassa graduun, jossa selvitettiin Kelan verkkosivujen käytettävyyttä. Samoin päättötyöhön, jossa vertailtiin katseohjatun ja tavallisen kaukosäätimen paremmuutta digi-tv:n käytössä, klubia ohjaava Minnamari Naumanen kertoo. Kerhon kymmentä osallistujaa opastavat vapaaehtoiset yliopisto-opiskelijat. Syksyllä vedetyssä pelityöpajassa seniorit tekivät kotikaupunkinsa historiaan liittyviä lautapelejä. Apuvälineinä käytettiin muun muassa digikameroita ja tietokonetta. Tutuiksi tulivat muun muassa digikuvaus ja muistitikun käyttö. Arvokkaan lisän toivat vanhusten omat muistot, joiden tallentaminen innoitti oppimaan uutta. Vuorovaikutusta sähköisesti Sähköinen yhteydenpito on kerhossa tärkeällä sijalla. Esimerkiksi verkkopankki ja sähköposti ovat jo klubilaisille tuttuja välineitä. Porukan sisäiset kuulumiset ja tiedotukset kirjoitetaan yhteiseen blogiin, ja keväällä on aloitettu Moodle-oppimisalustaan tutustuminen. Yhteydenpito netin kautta on helppoa, kunhan pienen alkukynnyksen yli pääsee. Jokaisella on kuitenkin perustarve olla vuorovaikutuksessa, ja sähköinen kommunikointi on yksi tapa helpottaa sitä, Naumanen sanoo. Senioriklubi toimii yhteistyössä Vanhustyön Keskusliiton kanssa. Minnamari Naumanen on mukana Diakin Tieto- ja viestintätekniikka ikääntyvien toimintakyvyn tukemisessa -hankkeessa. http://cs.joensuu.fi/senioriklubi/ DIAKTORI 1/2007 9
ARVIOINTITUTKIMUS Anna & Arvo -hankkeesta Diakonia-ammattikorkeakoulu tekee arviointitutkimusta viime vuoden Yhteisvastuukeräyksen turvin käynnistetystä Anna & Arvo -hankkeesta. Teksti: Elina Viitanen Vuoden 2006 Yhteisvastuukeräyksen kokonaistulos oli yli viisi miljoonaa euroa, joka on kahdeksan prosenttia korkeampi kuin edellisvuonna. Keräyksen teema oli Ihmisarvoinen vanhuus. Sen varoilla on käynnistetty Anna & Arvo -hanke, joka tarjoaa vanhuksille konkreettista apua yhdellätoista paikkakunnalla ympäri Suomen. Diakin toteuttama tutkimus hankkeen toiminnasta kerää tietoa kohdepaikkakuntien toimintatavoista sekä avun saajien ja antajien toiveista ja tarpeista. Tarkoitus on arvioida hankkeen edistymistä, kehittää vanhustyötä ja levittää hyväksi havaittuja toimintamalleja myös uusiin kohteisiin. Hankkeen projektipäällikkö Anne Viljanen Kirkkopalveluista kertoo, että yhteistyöllä on saatu paljon hyvää aikaan. On ollut tärkeää oivaltaa, että meillä on isoja haasteita, jotka voidaan ratkaista vain yhdessä tekemällä. Yhteisvastuukeräyksellä on monella tasolla yhteiskunnallisesti suuri merkitys, sillä jo kampanjan aikana varojen keruun lisäksi voidaan tuoda ihmisten tietoisuuteen asioita, jotka pysyisivät muutoin näkymättömissä. Kampanjajulisteet herättävät ajattelemaan, ja keräys antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua auttamiseen lukuisilla eri tavoilla, Viljanen sanoo. www.anna-arvo.fi Vuoden 2006 Yhteisvastuu-kampanjajuliste pysähdytti. Arvokas vanhuus vanhustyön valtakunnalliset neuvottelupäivät 11. 12.4.2007, Diak Itä, Pieksämäki Neuvottelupäivien keskeinen tavoite on vanhusten hyvinvoinnin puolesta vaikuttaminen. Tavoitetta lähestytään seuraavien teemojen kautta: vanhuuden hyväksyminen arvokkaana elämänvaiheena, yhteistyön kehittäminen vanhusten palveluihin liittyvissä kysymyksissä ja vanhusten hyvinvointiin vaikuttaminen kirkossa ja yhteiskunnassa. Päivät on tarkoitettu seurakuntien ja kuntien sekä järjestöjen vanhustyössä mukana oleville työntekijöille. Diak on yksi päivien järjestäjistä. http://pieksamaki.diak.fi Yli 55-vuotiaiden isoimmat kieliryhmät Suomessa (muu kuin suomi tai ruotsi): Venäjä 4 689 Viro 1 540 Saksa 1 038 Englanti 1 059 Puola 229 Turkki 282 Arabia 278 Espanja 256 Vietnam 246 Somali 240 YHTEENSÄ: n. 9 920 Vanhustyön keskusliiton Ikä- MAMU-toiminta 10 DIAKTORI 1/2007
LAINATTUA Elämällä, sen eri kehitysvaiheilla on kullakin oma tehtävänsä, niin myös vanhuusvaiheella. Silloin voi katsella elämäänsä ja toivon mukaan todeta, että minun tarinani on ainutkertainen koko maailmassa. Sen vuoksi se on arvokas. Suomen mielenterveysseura ry Hoitotyöhön herkkyyttä Teksti: Riitta Liede Eläkeliiton toiminnanjohtaja Jukka Salminen ennakoi, että ikääntyvät ihmiset ärhäköityvät ennen pitkää nykyiseen elämänmenoon. Oman elämänsä sivureiteille nostetut eivät enää kauan katsele syrjästä, millaisia päätöksiä muut tekevät heidän elämästään ja toimeentulostaan. Tarja Heiskanen, Mielenterveys 5/06 Dementoituneiden potilaiden käytösoireita hoidetaan laitoksissa usein resurssien puuttuessa lääkkeillä, koska ei ole ihmistä pitämässä kädestä kiinni, sanoo professori ja geriatri Kaisu Pitkälä. Sari Pohjola, Socius 5/2006 Te olette menettäneet herkkyyden vuorovaikutuksesta, totesivat suomalaiseen vanhustyöhön taannoin tutustuneet srilankalaiset hoitajat. Kyllä se vähän näin on, myöntää hoitotyön professori Arja Isola Oulun yliopistosta. Yhteisöllisyyden keinot ovat meillä kadoksissa, eikä niitä oikein löydetä. Nämä vieraat huomasivat myös, että ammatillinen vuorovaikutus on meillä kovin teknistä. He tulivat köyhästä kehitysmaasta, mutta tämä asia heillä oli hallussa. Heidän suhtautumisestaan vanhuksiin välittyy lämpöä ja arvostusta. Isolan mielestä maahanmuuttajat pystyisivät tuomaan meidän vanhustyöhömme lisää herkkyyttä ja iloa. Yksi suurimpia haasteita on auttaa vanhuksia kokemaan itsensä tarpeellisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Yksinäisyyttä on suurkaupungeissakin, mutta harvaan asutuilla syrjäseuduilla talven pitkässä pimeydessä se korostuu aivan eri tavoin. Juuri näiltä seuduilta yhteiskunnan rakennemurros on vienyt nuoremmat perheenjäsenet asutuskeskuksiin. Paljon yritetään, tapahtumia järjestetään ja vapaaehtoisia koulutetaan. Mutta vapaaehtoisiakaan on vaikea saada sitoutumaan, vain harva jää vanhuksen ystäväksi pysyvästi. Se voi olla henkisesti aika vaativaa ja jos vanhuksella on muistihäiriöitä, tehtävää ei koeta palkitsevaksi. Omaisten käynneistä taas välittyy helposti kiire ja kärsimättömyys: Johan nuo jutut on kuultu. Vanhus ei saa kohtaamiselta sitä mitä odottaa. Emotionaalinen puoli jää auki. Eniten yksinäisyys koskettaa Isolan mukaan nykyisiä 75-vuotiaita ja sitä vanhempia. Eri tahoilla ollaan miettimässä keinoja yhteisöllisyyden elvyttämiseksi, jotta vanhukset voisivat asua kodeissaan tyytyväisin mielin mahdollisimman pitkään. Suurten ikäluokkien tilanne on Isolan mielestä toinen. He ovat jo kasvaneet rakennemuutokseen ja heillä on usein eri tavoin varallisuuttakin. Kirkon Sosiaalifoorumin paikallisseminaarin teema Oulussa 23.3. oli vanhuksen hyvä arki. Diak kehittää uutta koulutusta vanhustyöhön. Tällä hetkellä esitys on opetusministeriön punnittavana. VanhustyöHÖN OMA SUUNTAUTUMISVAIHTOEHTO Teksti: Elina Viitanen Opiskelijat ovat nykyisen tutkinnon käytyään valmiita työelämään perustiedoiltaan ja -taidoiltaan. Erityisosaamisen alueet jäävät kuitenkin painottamatta, kun vanhuspainotteisia opintoja on niin vähän. Nykyisessä opetussuunnitelmassa vanhusten hoitamisen monet ulottuvuudet eivät painotu tarpeeksi, selvittää yksikönjohtaja Kirsi Sirola Diakin Porin toimipaikasta. Diakin Porin toimipaikassa koulutetaan sosionomeja (AMK) ja sosionomi (AMK) -diakoneja. Tarve ja kiinnostus uutta vanhuspainotteista suuntautumisvaihtoehtoa kohtaan on Sirolan mukaan selvää. Yhteiskunnassa on tarve tällaiselle koulutukselle. Viestejä tulee eri tahoilta, kuten Diakin yhteistyökumppaneilta. Jo pelkästään vanhusten lisääntynyt määrä kasvattaa tarvetta kehittää alan koulutusta. Uusi suuntautumisvaihtoehto toimisi erityisesti alalta jo kokemusta hankkineiden aikuisopiskelijoiden mahdollisuutena perehtyä vanhustyöhön. Koulutus pyrkii toteutuessaan antamaan opiskelijoille kokonaisvaltaisen vanhusnäkemyksen ja vahvistamaan nimenomaan vanhusten hoitotyön erityisosaamista. Päätöstä koulutuksen aloittamisesta odotetaan kevään aikana. kirsi.sirola@diak.fi, http://pori.diak.fi DIAKTORI 1/2007 11
Kirkon Sosiaalifoorumin huomion kohteena Vanhuus marginaalissa Vanhuksia koskevat taloudelliset päätökset ovat arvovalintoja. Teksti ja kuva: Riitta Liede Kirkon Sosiaalifoorumi jätti helmikuussa eduskunnalle kannanoton marginaalissa elävien vanhusten ja ihmisarvoisen vanhuuden puolesta. Foorumin puheenjohtaja on emeritus arkkipiispa John Vikström. Valtakunnallisen foorumin jäseninä on asiantuntijoita, jotka edustavat julkista hallintoa, tutkijoita, kirkkoa, kansalaisjärjestöjä, mediaa ja talouselämää. Diakonia-ammattikorkeakoulusta mukana on rehtori Jorma Niemelä. Päätösseminaari pidetään Kirkkopäivillä Turussa 25. 27. toukokuuta. Valtakunnallinen foorumi toimii keskustelun käynnistäjänä ja on tukena paikallisille foorumeille, joiden tarkoituksena on herättää alueellista keskustelua vanhustyöstä. Diak on ollut aktiivisesti järjestämässä paikallisfoorumeita Oulussa, Pieksämäellä ja Lahdessa. Sosiaalifoorumin kannanotto painottaa, että vanhuksia koskevat taloudelliset päätökset ovat aina myös arvovalintoja. Erityisesti olisi pidettävä huolta heikoimmassa asemassa olevista kansalaisista, kuten köyhyys-, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivistä vanhuksista. Huomiota kiinnitetään myös koti- ja pitkäaikaishoidon puutteisiin ja tasojen vaihteluun sekä eläkeläisten vaikeuteen päästä tarvitsemansa avun piiriin esim. masennuksen takia. SOSIAALIFOORUMIN ESITTÄMÄT TOIMENPITEET: Taataan hoitohenkilökunnan riittävä määrä sekä laitoksissa että kotiin tuotettavissa palveluissa, niin että työntekijöillä on mahdollisuus vastata vanhusten erilaisiin tarpeisiin. Lisätään työntekijöiden vanhusosaamista sekä valmiuksia auttaa päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, kaltoin kohdeltuja sekä eri kulttuuritaustoista tulevia vanhuksia. Tuetaan järjestöjen mahdollisuuksia auttaa syrjäytyneitä vanhuksia ja luoda yhteisöllisyyttä mm. yhteisten tilojen kautta. Huolehditaan siitä, että omaistaan hoitavilla ihmisillä on oikeus tehdä lyhennettyä työaikaa tai jäädä määräajaksi pois työstä läheisen vanhuksen hoitamiseksi. Omaisen hoitovapaan tulee kattaa lyhytaikaiset hoidon järjestelytilanteet, siirtymisen lyhennettyyn työaikaan sekä määräaikaisen työstä poisjäämisen omaisen saattohoitovaiheessa. Taataan laitoshoidossa olevalle vanhukselle oikeus vaihtaa asuinkuntaansa varsinkin silloin, kun se on omaissuhteiden kannalta tärkeää. Kirkon Sosiaalifoorumi peräänkuuluttaa marginaalissa elävien vanhusten ihmisarvoista kohtelua. 12 DIAKTORI 1/2007
NÄKÖKULMA Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen vanhustenhoidossa on vähiten hoitohenkilökuntaa ja eniten lääkkeitä. Yhteisöllisyyden voimavarat KÄYTTÖÖN Teksti ja kuva: Riitta Liede Valittamisen sijaan vanhuudesta tulisi puhua positiivisella etumerkillä, sanoo emeritus arkkipiispa John Vikström, vanhuutta käsittelevän Kirkon Sosiaalifoorumin puheenjohtaja. Positiivinen ote on hänestä tärkeää jo vanhustyön rekrytointia ajatellen. Kuka haluaa lähteä alalle, jossa vain valitetaan? Eläkeläiset ovat nyt terveempiä kuin koskaan, tulevat paremmin toimeen, ovat itsenäisiä, eivätkä halua olla hoivattavia. He ovat hyvin aktiivisia ja itsenäinen vanhuus on yksi tämän sukupolven tärkeä ihanne. Mutta 80. ikävuoden jälkeen koittavat vuodet, jolloin ei enää tulla omillaan toimeen. Silloin ihminen on usein riippuvainen toisten avusta ja hoivasta. Yhteiskunnan uloimmalla reunalla, marginaalin marginaalissa, ovat ne, jotka kärsivät köyhyydestä, alkoholista, huumeista ja mielenterveysongelmista. Heitä halutaan nyt erityisesti nostaa esiin. Yhteiskunta ei jaa riittävästi resursseja heidän hoitamiseen. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen vanhustenhoidossa on vähiten hoitohenkilökuntaa ja eniten lääkkeitä. Nämä asiat varmaan kytkeytyvät toisiinsa. Päätökset eivät Vikströmin mielestä koske vain taloutta, vaan ovat yhteiskunnan arvovalintoja. Kyse on siitä, missä määrin ihmisarvoista vanhuutta arvostetaan. Vikström uskoo, että rahaa riittää siihen, mitä pidetään tärkeänä. Vaihtoehdoksi kritiikille tarjoamme yhteisöllisyyden voimavaraa. Se on laiminlyöty meidän yhteiskunnassamme. Siitä kärsivät kaikki, eivätkä vähiten vanhukset. Erityisesti haluamme korostaa omaisten merkitystä, jotta he voisivat olla läheistensä kanssa varsinkin elämän loppuvaiheessa. Meille pitäisi saada lasten hoitovapaata vastaava käytäntö myös elämän loppuvaihetta varten, jotta työssäkäyvät voisivat olla omaistensa tukena. Tällainen käytäntö on olemassa jo Kanadassa. Esitämme myös iäkkäiden vanhempien oikeutta muuttaa muualla asuvien omaisten kanssa samalle paikkakunnalle. Tämä pitää järjestää oikeudenmukaisesti kuntien välillä. Yksi ratkaisu on myös ystäväpalvelun edelleen kehittäminen. Yhtenä syynä yhteisöllisyyden häviämiseen Vikström näkee pohjoismaisen hyvinvointivaltion, jossa vastuu on siirretty kaupungeille ja kunnille. Omaiset ovat toissijaisia vastuunkantajia. Etelä-Euroopassa painotus on päinvastainen ja yhteisöllisyys toimii siellä paremmin. Tosin hintana voi olla toisten armoilla oleminen. Meillä ollaan itsenäisempiä. Englannin kielessä vanhenemiselle on hieno ilmaus: to grow old, kasvaa vanhaksi, John Vikström sanoo. Toivottavasti näin voi olla ainakin sisäisen ihmisen osalta. DIAKTORI 1/2007 13
TORILLA Toimittanut: Niina Hytönen, lähetä uutisvinkki: niina.hytonen@diak.fi UUTISIA LAHDESSA SOPIMUKSEEN Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Lahden ammattikorkeakoulu (LAMK) ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka myötä lakkautetun Diakin Lahden yksikön toimintaa viedään eteenpäin. Diakin Lahden yksikön lakkautuspäätös viime vuoden lopussa perustui ammattikorkeakoulukentän yleiseen rakenneuudistukseen, jossa on tarkasteltu etenkin pieniä, yksialaisia koulutusyksikköjä. Yhteistyösopimus Diakin ja LAMK:n välillä allekirjoitettiin 22.12.2006. Sen perusteella opiskelemassa oleville opiskelijoille järjestetään koulutus LAMK:ssa Diakin opetussuunnitelman mukaisesti. Koulutusta ei tarvitse siirtää jäljellä olevien opetusryhmien osalta muualle, vaan tällä hetkellä opintojaan suorittavien koulutus voidaan toteuttaa Lahdessa. LAMK on myös perustanut virat Diakin Lahden yksikön opettajille. Muulle henkilöstölle Diak on voinut osoittaa töitä muissa yksiköissään, lähinnä pääkaupunkiseudulla. Diakin toimintaa on tehostettu myös uudistetulla toimipaikkarakenteella. Palvelut on ryhmitetty Diak Etelään, Diak Itään, Diak Länteen ja Diak Pohjoiseen. Eniten muutos koskettaa Etelä-Suomen läänin alueella toimivia toimipaikkoja, joista Helsingin, Järvenpään ja Kauniaisten toimipaikoista on muodostettu yksi toiminnallinen yksikkö, Diak Etelä. ILMOITUSTAULU DIAK POHJOINEN Mielenterveystyöhön keskittyvän POVER-hankkeen päätösseminaari 13.9. Oulun toimipaikassa paivi.vuokila-oikkonen@diak.fi DIAK LÄNSI Agricola 2007 -pääjuhla Turun konserttitalossa 9.4.2007. Diakin viittomakielentulkkiopiskelijat viittovat kuoroesityksen johtajanaan viittomakielinen lehtori Markus Aro. www.utu.fi/agricola2007/ Ole ajan tasalla mediasta! Media-aiheinen verkkojulkaisu Tutka päivitetään joka torstai osoitteessa www.tutka.org Verkkojulkaisu Tutka on mukana Mediapäivillä Helsingin messukeskuksessa 13. 15.4. www.mediapaivat.fi Turun Kirkkopäivillä 25. 27.5. kohtaavat kirkko, kulttuuri ja yhteiskunta. www.kirkkopaivat.fi DIAK ITÄ Yhdessä vanhustyön puolesta Valtakunnalliset vanhuspolitiikan ja vanhustyön etiikan päivät 11. 12.4. marjaana.hartikainen@evl.fi, anja.lehtonen@islh.intermin.fi Esteetön opiskelu -seminaari Tampereella 24.4. klo 12 16 http://esok.jyu.fi/, merja.ylonen@diak.fi DIAK ETELÄ Yhdessä työelämää ja koulutusta kehittämässä -aamukahviseminaari 2.4. klo 9 11 Vanhus somalikulttuurissa -seminaari 24.4. klo 13 15 Valtakunnalliset huumetyöläisten neuvottelupäivät 19. 20.4. Tutustu Helsingin toimipaikan seminaaritarjontaan www.helsinki.diak.fi. HAE OMA PAIKKASI, www.diak.fi/hakeminen Kevään ammattikorkeakoulujen yhteishaussa 26.3. 13.4. ovat mukana sairaanhoitajan (AMK), sairaanhoitaja (AMK) -diakonissan, sosionomin (AMK), sosionomi (AMK) -diakonin, sosionomi (AMK) -kirkon nuorisotyönohjaajan ja viittomakielentulkin (AMK) koulutusohjelmat. www.amkhaku.fi Aikuiskoulutushaku 16.4. 4.5. www.diak.fi/aikuistentutkint Mediakasvatuksen erikoistumisopinnot, 22 op Koulutus toteutetaan lukuvuonna 2007 2008 Turun toimipaikassa. Hakuaika koulutukseen on 16.4. 4.5.2007. www.turku.diak.fi, juha.sopanen@diak.fi Psykoterapian perusteet, 30 op Koulutus toteutetaan 1.9.2007 30.06.2008 Porin toimipaikassa. Hakuaika koulutukseen päättyy 15.4.2007. Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen Mielenterveysseuran koulutuskeskuksen kanssa. kirsi.sirola@diak.fi Diakin hallinnollisista toimista vastaava Hallintoimisto (Hato) on muuttanut nimensä Yhteispalveluiksi (Ypa). Pasilassa sijaitsevassa Ypassa toimii Diakin rehtorin toimisto sekä tutkinto-opetuksesta vastaavan TutkintoDiakin ja työelämäpalveluihin keskittyvän PalveluDiakin hallinto. NIMITYKSIÄ Lehtori Mika Alavaikko on valittu 1.1.2007 lähtien Huono-osaisten palvelut (HUOPA)-hankkeen projektipäälliköksi. Lehtori, Ttl Arja Pesonen on nimitetty Diakin Helsingin toimipaikkaan terveysalan yliopettajaksi ajalle 1.1. 31.7.2007. 14 DIAKTORI 1/2007
TORILLA-palstalla esitellään ajankohtaisia uutisia, ilmiöitä ja tapahtumia Diakin koulutusohjelmien ja sen sidosryhmien maailmasta. JULKAISUJA Diak julkaisee oppikirjoja, tutkimusraportteja, artikkelikoosteita, katsauksia ja selvityksiä sosiaali- ja terveysalan, kirkon ja seurakuntatyön sekä viittomakielen ja viestinnän aloilta. Julkaisusarjassa on ilmestynyt vuoden 2007 alusta seuraavat teokset: B-sarja Markkanen, Seija; Kohonen, Sanna-Maija ja Nieminen, Ari Ohjatusti työhön: oppiminen, motivointi ja sosiaalinen yrittäjyys. B34 tykseen työllistymistä: millaista tukea hyvin tuettu työharjoittelu voi tarjota, mitkä ovat työhön motivoitumisen mekanismeja ja miten sosiaaliset yritykset suhteutuvat paikalliseen elinkeinoelämään. Raportti on syntynyt SOSVOIMA-hankkeen tuotoksena. D-sarja Rautasalo, Eija; Korhonen, Saila; Kollanus, Atte; Ylönen, Sirpa ja Kivirinta, Mervi Co-opista Tukevaan: osuustoiminnan ja yhteisötalouden juurruttaminen osaksi ammattikorkeakouluopintoja. D41 Raportti käsittelee Diakissa Pieksämäellä toteutettua hoiva-alan yrittäjyyteen ja osuustoimintaan liittyvää pedagogista kehittämisprojektia. DIAKISSA TAPAHTUU Turun pääkirjastossa järjestetty mobiilitulkkaustesti keräsi paikalle runsaasti viittomakielistä väkeä. Kuva: Niina Hytönen KIRJASTO MOBIILISTI Turun uudessa pääkirjastossa on kiinnitetty huomiota viittomakielisten asiakkaiden tarpeisiin. Kirjastossa testattiin videopuhelimella toteutettavaa mobiilitulkkausta, jossa viittomakielinen asiakas ottaa kännykällä etäyhteyden tulkkiin. Maaliskuun aikana toteutettu kokeilu liittyi Diakin Mobiilitulkki-hankkeeseen. Mukana yhteistyössä olivat kirjaston Virtuaalitulkkauksia kielivähemmistöille -hanke ja Turun viittomakielen tulkkikeskus. Kuntayhteistyö uuden pääkirjaston saavutettavuuden kehittämiseksi oli meille oppilaitoksena tärkeää. Kirjasto on kaikille kansalaisille avoin palvelu, ja mobiilitulk- Raportissa tarkastellaan sosiaaliseen yrikaus mahdollistaa myös viittomakielisten tiedonsaannin tasa-arvoisesti, toteaa projektipäällikkö Ulla Niittyinperä Diakista. Myös kirjastossa palvelukokeiluun suhtaudutaan myönteisesti. Haluamme tehdä kirjaston lähestyttäväksi kaikille asiakkaille, myös kielivähemmistöille, toteaa informaatikko Kaija Valikainen. Diakin Mobiilitulkkihanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja kirjaston Virtuaalitulkkihanketta Opetusministeriö. www.mobiilitulkki.fi www.turku.fi/kirjasto D I A K O N I A - A M M A T T I K O R K E A K O U L U Lisätietoja ja opintoihin ilmoittautuminen: www.diak.fi/avoinamk DIAKTORI 1/2007 15
TUTKINTOON JOHTAVAA KOULUTUSTA Diakonia-ammattikorkeakoulu on valtakunnallinen ammattikorkeakoulu. TutkintoDiak vastaa kaikesta Diakissa tarjottavasta tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Diakissa on viisi koulutusohjelmaa: sosiaalialan, hoitotyön, viestinnän ja viittomakielentulkin sekä englanninkielinen sosiaalialan koulutusohjelma. Tutkintonimikkeet ovat: medianomi (AMK), sairaanhoitaja (AMK), sosionomi (AMK), terveydenhoitaja (AMK), viittomakielentulkki (AMK) ja Bachelor of Social Services. Lähes puolet sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista sisällyttää tutkintoonsa myös kirkollisen kelpoisuuden: diakonissa, diakoni, kirkon nuorisotyönohjaaja. Diakissa voi myös opiskella ylempään amk-tutkintoon neljässä koulutusohjelmassa. Ota yhteyttä alueesi opintotoimistoon! Ks. www.diak.fi Diaktori-lehti on Diakin Turun yksikön medianomiopiskelijoiden tuottama. TUTKIMUSTA, KEHITTÄMISTÄ JA PROJEKTEJA PalveluDiak kokoaa yhteen Diakonia-ammattikorkeakoulun työelämäpalvelut ja tarjoaa palveluita keskitetysti työelämän edustajille ja erilaisille yhteisöille. Koulutuspalvelut tarjoavat monipuolisia erikoistumisopintoja, ylempiä amk-opintoja, avoimen ammattikorkeakoulun opintoja ja ammatillista täydennyskoulutusta. Tutkimus- ja kehittämispalveluista saa vaihtoehtoja tutkimukseen, kehittämiseen, projekteihin ja aluekehitykseen. Tietopalveluista löytyvät Diakin kokoamat ja tarjoamat tietotuotteet, kuten julkaisut ja ajankohtaistiedotteet sekä kirjastoja tietopalvelut. Uutuutena ainutlaatuinen opinnäytepankkimme ota tulosten hyöty käyttöön! Ura- ja rekrytointipalveluihin on koottu opinnäyte- ja harjoitteluyhteistyöhön liittyvät palvelut. Ota yhteyttä! Jokaisessa yksikössä toimii PalveluDiak-yhteyshenkilö, joka kertoo mielellään lisää palveluistamme! Ks. www.diak.fi/otayhteytta D I A K O N I A - A M M A T T I K O R K E A K O U L U DIAK, YHTEISPALVELUT Maistraatinportti 2 A, 00240 Helsinki Puh. 020 160 6201 Faksi 020 160 6222 w w w. d i a k. f i DIAK ETELÄ HELSINGIN TOIMIPAIKKA Alppikatu 2 A, 00530 Helsinki Yksikönjohtaja Jari Helminen Puh. 020 160 6103 tai 040 869 6021 http://helsinki.diak.fi JÄRVENPÄÄN TOIMIPAIKKA Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää Toimipaikkavastaava Jouko Porkka Puh. 020 160 6523 tai 040 568 7077 http://jarvenpaa.diak.fi KAUNIASTEN TOIMIPAIKKA Helsingintie 10, 02700 Kauniainen Toimipaikkavastaava Timo Junkkaala Puh. 020 160 6489 tai 050 545 8446 http://kauniainen.diak.fi DIAK LÄNSI DIAK ITÄ DIAK POHJOINEN PORIN TOIMIPAIKKA Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori Yksikönjohtaja Kirsi Sirola Puh. 020 160 6406 tai 040 840 0465 http://pori.diak.fi TURUN TOIMIPAIKKA Luostokatu 7, 20380 Turku Yksikönjohtaja Eila Hannula Puh. (02) 412 3610 tai 0400 246 412 www.turku.diak.fi PIEKSÄMÄEN TOIMIPAIKKA Huvilakatu 31, 76310 Pieksämäki Yksikönjohtaja Esko Kähkönen Puh. 020 160 6327 tai 040 539 7110 http://pieksamaki.diak.fi OULUN TOIMIPAIKKA Uusikatu 46, 90100 Oulu Yksikönjohtaja Kari Ruotsalainen Puh. 020 160 6555 tai 040 549 0698 http://oulu.diak.fi