KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 21.10.2014 COM(2014) 640 final KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tuloksista mukaan luettuna arviointi elvytystoimenpiteistä ja alle 12 cm:n pituisten ankeriaiden markkinahintojen kehityksestä FI FI

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tuloksista mukaan luettuna arviointi elvytystoimenpiteistä ja alle 12 cm:n pituisten ankeriaiden markkinahintojen kehityksestä Tausta Tämä kertomus esitetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle 18. syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1100/2007 (ankeriasasetus) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti 1. Ankeriasasetuksessa vahvistetaan toimenpiteet ankeriaskannan elvyttämiseksi. ICES:n 2000- luvun lausunnoissa on todettu toistuvasti, että kanta on historiallisen pieni ja hupenee hälyttävän nopeasti, koska rekrytointiaste on 1 5 prosenttia 1970-luvulla todetusta (tuolloin kanta arvioitiin terveeksi). Vuodesta 2009 ankerias on sisältynyt myös uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES-sopimus) liitteeseen II lajeista, joita ei välttämättä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen mutta joiden kauppaa on säänneltävä niiden säilymiselle soveltumattoman hyödyntämisen välttämiseksi. Tämä on otettu huomioon mainitsemalla se luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä B. Kyseisen asetuksen nojalla perustetun tieteellisen tarkasteluryhmän päätelmänä oli joulukuussa 2010, ettei tieteellinen tarkasteluryhmä voinut katsoa, etteikö ankeriasyksilöiden pyydystäminen tai kerääminen tai niiden vienti vaikuttaisi haitallisesti lajin säilymiseen. 2 Tämän perusteella EU:n CITEShallintoviranomaiset eivät ole joulukuusta 2010 lähtien voineet sallia ankeriaan vientiä EU:sta. Ankeriasasetuksessa velvoitetaan ne jäsenvaltiot, joiden kansallisella alueella sijaitsee ankeriaan luonnollisen elinympäristön muodostavia vesistöalueita, laatimaan ja panemaan täytäntöön ankeriaanhoitosuunnitelmat. Ankeriaanhoitosuunnitelmiin olisi sisällyttävä hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että täysikasvuisia ankeriaita pääsee kutuvaellukselle vähintään 40 prosenttia määrästä, joka olisi toteutunut, jos ihmisen vaikutusta ei olisi ollut. Erityisesti ankeriaanhoitosuunnitelmaan voi sisältyä toimenpiteitä, kuten kaupallisen kalastuksen vähentäminen, virkistyskalastuksen rajoittaminen, kannan elvyttämistoimenpiteet, rakenteelliset toimenpiteet jokien tekemiseksi kulkukelpoisiksi ja joissa olevien elinympäristöjen parantamiseksi, hopea-ankeriaiden kuljettaminen sisävesistä, saalistajalajien torjunta, vesivoimaturbiineihin liittyvät toimenpiteet, vesiviljely sekä muut mahdolliset 1 EUVL L 248, 22.9.2007, s. 17. Ankeriasasetuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tieteellis-teknistaloudellisen kalastuskomitean lausuntoon voi tutustua osoitteessa: http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/594118/2013-07_stecf+plen-13-02_jrc83565.pdf (s. 113 f.) 2 Tiivistelmä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa käsittelevän tieteellisen tarkasteluryhmän 54. kokouksen päätelmistä, 3. joulukuuta 2010: https://circabc.europa.eu/sd/a/49ab3fc9-646b-4b35-ac42- f0333479ce24/54_summary_srg.pdf. 2

toimenpiteet, joita edellä mainitun 40 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan. Lisäksi jäsenvaltiot, jotka sallivat alle 12 cm:n pituisten ankeriaiden (lasiankeriaat) kalastuksen, ovat velvollisia varaamaan 60 prosenttia lasiankeriassaaliistaan kannan elvytysistutukseen. 3 Ankeriaskannan tila Komissio saa säännöllisesti ICES:ltä tieteellisen lausunnon ankeriaskannan tilasta. ICES on toimittanut lausunnot vuodesta 1999, ja niistä käy ilmi ankeriaskannan hupeneminen, joka on tapahtunut pitkällä aikavälillä ja koskee kaikkia kehitysvaiheita (lasi-, kelta- ja hopeaankeriaat) sekä rekrytointia. ICES:n tuoreimman, marraskuussa 2013 annetun lausunnon mukaan ankeriaskannan tila on kriittinen ja tarvitaan kiireellisiä toimia. Lausunnossa todetaan, että kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana lasiankeriaiden vuosittain rekrytoituva määrä on kasvanut Pohjanmerellä alle 1 prosentista 1,5 prosenttiin ja muualla 5 prosentista 10 prosenttiin. Tätä kasvua on kuitenkin tarkasteltava pidemmän ajan näkökulmasta, eikä se ankeriaan elinkierron pituuden vuoksi vaikuta täysikasvuisten ankeriaiden pääsyyn kutuvesille lyhyellä aikavälillä. Sen vuoksi näkemys, että kannan tila on kriittinen, ei muutu tässä vaiheessa. Käytettävissä oleva tieteellinen arvio perustui epätäydelliseen raportointiin ja epäyhtenäiseen tiedonkeruuseen ja erilaisiin menetelmiin. Tästä syystä se ei arvioi aukottomasti EU:n vesien ulkopuolelle levinneen kannan tilaa. Tieteellisiä lausuntoja antaa myös Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN), joka arvioi vuonna 2014 populaation koon jyrkän pienenemisen perusteella, että laji on äärimmäisen uhanalainen. IUCN:n päätelmän mukaan ankeriaan rekrytointi on vähentynyt huomattavasti (90 95 %) laajoilla alueilla sen maantieteellistä esiintymisaluetta viimeksi kuluneiden 45 vuoden aikana ankeriaaseen sen elinkaaren monissa eri vaiheissa kohdistuvien uhkien vuoksi. Asetuksen (EU) N:o 1100/2007 täytäntöönpanon tilanne Ankeriasasetuksen täytäntöönpanossa on ollut huomattavia viivästyksiä. Jäsenvaltiot toimittivat ankeriaanhoitosuunnitelmat myöhässä (muutamasta kuukaudesta lähes kahteen vuoteen määräajan jälkeen), tekniset arvioinnit kestivät odotettua pidempään, raportteja oli toimitettava uudelleen komission hyväksyttäväksi ja useimmissa tapauksissa suunnitelmien täytäntöönpano ja kannan elvyttämistoimenpiteiden soveltaminen viivästyivät vastaavasti. 3 Ankeriasasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on yksilöitävä ja määriteltävä niiden kansallisella alueella sijaitsevat yksittäiset vesistöalueet, jotka ovat eurooppalaisen ankeriaan luonnollisia elinympäristöjä (ankeriasvesistöalueet), ja asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan 60 prosenttia vuosittain pyydetyistä, alle 12 cm:n pituisista ankeriaista (lasiankeriaat) on varattava kannan elvytysistutukseen 31. heinäkuuta 2013 mennessä. 3

Yhdeksäntoista jäsenvaltiota on toimittanut ankeriaanhoitosuunnitelman. Kyseisiin suunnitelmiin sisältyy erilaisia toimenpiteitä kuolevuustekijöiden vähentämiseksi, kuten kalastusrajoitukset ja muut kuin kalastukseen liittyvät toimet, erityisesti vaellusesteiden muutokset tai poistot, kannan elvytys, pilaantumisen vähentäminen ja loisten torjunta. Ennen komission hyväksyntää ICES tutki tarkasti kaikki toimitetut ankeriaanhoitosuunnitelmat. Kuusi jäsenvaltiota vapautettiin ankeriaanhoitosuunnitelman laatimista koskevasta velvoitteesta, koska niiden aluetta ei pidetty merkittävänä ankeriaan elinympäristönä (3 artikla). 4 Kaksi jäsenvaltiota 5 ei ole toimittanut suunnitelmaa, minkä vuoksi ne velvoitettiin edellytetyn mukaisesti vähentämään ankeriaan kalastusta 50 prosentilla (ankeriasasetuksen 4 artiklan 2 kohta). Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on annettava joka kolmas vuosi raportti ankeriaanhoitosuunnitelmansa täytäntöönpanon edistymisestä. Raporteissa on ilmoitettava erityisesti seuraavat tiedot: a) kunkin jäsenvaltion osalta se osuus hopea-ankeriaiden biomassasta, joka pääsee kutuvaellukselle mereen, verrattuna 2 artiklan 4 kohdassa mainittuun kutuvaellukselle pääsyn tavoitetasoon; b) ankeriaaseen kunakin vuonna kohdistuvan pyyntiponnistuksen taso sekä 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutettu pyyntiponnistuksen vähennys; c) kalastuksen ulkopuolisten kuolevuustekijöiden taso ja 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti toteutettu vähennys; d) pyydettyjen lasiankeriaiden määrä ja eri tarkoituksiin käytetyt osuudet. Useimmat jäsenvaltiot noudattivat ensimmäiselle edistymisraportille asetettua määräaikaa 6 (30. kesäkuuta 2012). Erot eri jäsenvaltioiden ankeriaanhoitosuunnitelmien hyväksymisajankohdassa (heinäkuun 2009 ja 2011 välillä) näkyvät myös edistymisraporteissa. Muutamat kansalliset viranomaiset ja tutkijat ovat huomauttaneet, ettei tietojen keruuseen ja/tai ankeriaanhoitosuunnitelman täytäntöönpanon vaikutusten arvioimiseen ollut käytettävissä riittävästi aikaa. Ankeriaanhoitosuunnitelmien tuloksen tilastollinen ja tieteellinen arviointi Kaikkien jäsenvaltioiden edistymisraporteille tehtiin tilastollinen ja tieteellinen arviointi. Kesäkuussa 2013 saatiin asiantuntija-arviointiin perustuva tieteellinen lausunto vastauksena komission kertaluonteiseen pyyntöön, joka koski ankeriaanhoitosuunnitelmien 4 Itävalta, Kypros, Malta, Romania, Slovakia, Unkari. 5 Bulgaria, Slovenia. 6 Tähän mennessä ainoastaan Suomi ei ole toimittanut edistymisraporttia. 4

7 täytäntöönpanon teknistä arviointia. Lausunto vahvisti, että useimmissa ankeriaanhoitoyksiköissä, eli 81:ssä jäsenvaltioiden ankeriaanhoitosuunnitelmiensa täytäntöönpanoa varten perustamassa kalastuksenhoitoyksikössä, oli edistytty kalastukseen liittyvien hoitotoimenpiteiden toteuttamisessa mutta että muiden toimenpiteiden, kuten elinympäristöjen parantamisen, loisten torjunnan tai saalistajalajien torjunnan, toteutusta on usein lykätty myöhemmäksi tai ne on toteutettu vain osittain. Yleisesti ottaen nykytilanteessa on edelleen vaikeaa arvioida, voidaanko ankeriaanhoitosuunnitelmien avulla saavuttaa ankeriasasetuksessa asetettu tavoite 40 prosentin pääsystä kutuvaellukselle. Tieteellisessä lausunnossa korostetaan, että yksittäisten hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden osoittaminen ei aina ole mahdollista tarvittavia tietoja puuttuu tai kyseisten toimenpiteiden vaikutusten ei odoteta ilmenevän välittömästi tai lyhyellä aikavälillä. On esimerkiksi erittäin todennäköistä, että hopea-ankeriaan kalastusta koskevat rajoitukset ovat lisänneet hopeaankeriaan pääsyä kutuvaellukselle. Biologisten syiden vuoksi ei kuitenkaan odoteta, että ankeriaaseen ennen hopea-ankeriasvaihetta kohdistuvat toimenpiteet (esimerkiksi elvytysistutus) olisivat vielä lisänneet hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle (sukupolvien välillä kuluva aika vaihtelee 5 vuodesta Välimeren laguuneissa 25 30 vuoteen Pohjois- Euroopassa). Tässä vaiheessa on myös vaikeaa arvioida vesivoimaan, pumppuasemiin ja vaellusesteisiin liittyviä muita kuin kalastukseen liittyviä toimenpiteitä, erityisesti sen vuoksi, että mahdolliset vaikutukset ovat yleensä paikkakohtaisia ja ettei arvioinnin jälkeisestä tilanteesta ole tietoja. Lausunnossa ei katsota, että kyseiset hoitotoimenpiteet olisivat tehottomia tai etteivät ne vaikuttaisi pidemmällä aikavälillä. Edellä esitetyistä syistä ei ole vielä mahdollista päätellä, kuinka yksittäisten ankeriaanhoitoyksikköjen panos on vaikuttanut koko kannan elpymiseen. Jäsenvaltioiden edistymisraporttien mukaan kaikkiaan 81:stä ankeriaanhoitoyksiköstä 17 yksikköä on saavuttamassa biomassatavoitteitaan, 42 yksikössä näin ei ole ja 22 yksiköstä ei ole käytettävissä raporttia. Ihmisen toiminnan aiheuttamaa kuolevuutta koskevien tavoitteiden osalta 24 ankeriaanhoitoyksikköä raportoi saavuttavansa tavoitteensa, 19 yksikköä raportoi, ettei ole saavuttanut kyseisiä tavoitteita, ja 38 yksikköä ei raportoinut tietoja kaikista niistä kantaa kuvaavista indikaattoreista, joita tämän arvioinnin tekemiseksi tarvitaan. Lisäksi tieteellisessä arvioinnissa pidettiin myös tärkeinä sellaisia arviointeja, joissa pyrittäisiin vahvistamaan, millä lisätoimenpiteillä kalastusrajoitusten lisäksi voitaisiin todennäköisimmin edistää kalastuksenhoidon tavoitteiden saavuttamista. 8 7 ICES:n lausunto vastauksena EU:n pyyntöön, jossa ICES:ltä toivotaan teknistä arviointia ankeriaanhoitosuunnitelmien edistymisestä; ICES:n neuvoa-antavan komitean raportti, 2013. ICES Advice 2013, Book 9, Section 9.3.3.3, 17 s. 8 Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean 43. täysistuntopöytäkirja, 8. 12. heinäkuuta 2013, Kööpenhamina, Report EUR 26094. 5

Elvytysistutukset Ankeriasasetuksessa velvoitetaan lasiankeriaan kalastuksen sallivat jäsenvaltiot varaamaan saaliista vähintään 60 prosenttia EU:n alueella kannan säilyttämiseksi tehtävään elvytysistutukseen. Ei ole kuitenkaan varmaa, että kokonaissaaliista on todella istutettu 60 prosenttia, koska vaatimus ei näytä olleen riittävä. Elvytysistutus on toimenpide, joka esiintyy käytännöllisesti katsoen kaikissa ankeriaanhoitosuunnitelmissa. Tieteellisen tarkastelun mukaan vain muutamat ankeriaanhoitoyksiköt ovat saavuttaneet istutustavoitteensa, useimmat yksiköt ovat saavuttaneet ne osittain ja muutamat yksiköt eivät ole toteuttaneet kyseistä toimenpidettä. Ankeriaskannan tilaa vuonna 2012 käsittelevässä tieteellisessä lausunnossa 9 ilmaistiin huoli nykyisistä ankeriaan elvytyskäytännöistä ja huomautettiin, ettei ole selvää, lisääkö elvytysistutus todella hopea-ankeriaiden pääsyä kutuvaellukselle ja tukeeko se ankeriaan kalastusta tietyissä ankeriaanhoitoyksiköissä. Ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tieteellisessä tarkastelussa 10 päätellään, ettei ankeriaanhoitosuunnitelmien nojalla tehtävien elvytysistutusten oleteta lisänneen hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle. Niiden vaikutuksesta ei ole varmuutta niin kauan kuin nettohyödyistä ei saada näyttöä sukupolvien väillä kuluvan pitkän ajan vuoksi. Tutkijat myös kyseenalaistavat elvytysistutuksen vaikutuksen kutukantaan, ja on suositeltu, että kaikki istutetut ankeriaat olisi merkittävä, jolloin ne olisivat erotettavissa luonnon ankeriaista myöhemmässä näytteenotossa. 11 Vaikka elvytysistutuksen vaikutuksia ei kyetä osoittamaan välittömästi sukupolvien välillä kuluvan pitkän ajan vuoksi, Ruotsissa on tehty hiljattain tutkimusta, jossa jäljitettiin istutettuja ankeriaita sen tarkistamiseksi, vaeltavatko ne samalla tavalla kuin luonnostaan rekrytoituneet ankeriaat. 12 Ensimmäiset tulokset viittaavat 9 ICES:n lausunto ankeriaasta, ICES advice 2012, Book 9, Section 9.4.7: Ottaen huomioon hopeaankeriaskannan nykyisen historiallisen pienen koon ICES toistaa huolensa siitä, etteivät lasi-ankeriaan istutusohjelmat todennäköisesti edistä ankeriaskannan elpymistä merkittävällä tavalla. Kokonaisuudessaan olisi voitava osoittaa, että istutuksella saavutetaan nettohyötyä hopea-ankeriaan kutuvaellukselle pääsyn sekä kutupotentiaalin osalta. Ennen istutuksia tai nykyisen istutuksen jatkamista olisi tehtävä riskinarviointi, jossa otetaan huomioon kalastukseen, säilytykseen tai kuljetukseen liittyvä tai istutuksen jälkeen ilmenevä kuolevuus sekä muut tekijät kuten tautien ja loisten leviäminen. Kannan elpymisen edistämiseksi kaikki hopeaankeriassaaliit olisi käytettävä istutukseen. Istutuksia olisi tehtävä vain silloin, kun odotukset hengissä pysymisestä hopea-ankeriasvaiheeseen asti ovat korkeat ja edellytykset kutuvaellukselle pääsyyn ovat hyvät. Tämä tarkoittaa sitä, ettei istutusta pitäisi käyttää kalastuksen jatkamiseksi ja että istutuksia olisi tehtävä vain silloin, kun ihmisten toiminnan aiheuttama kuolevuus on alhainen. 10 ICES:n lausunto vastauksena EU:n pyyntöön, jossa ICES:ltä toivotaan teknistä arviointia ankeriaanhoitosuunnitelmien edistymisestä; ICES:n neuvoa-antavan komitean raportti, 2013. ICES Advice 2013, Book 9, Section 9.3.3.3, 17 s. 11 Report of the EIFAAC/ICES Working Group on Eel (2011). 12 Wickström & Sjöberg, Traceability of stocked eels the Swedish approach, Ecology of Freshwater Fish 2013, s. 1. 6

siihen, että istutetut ankeriaat käyttäytyvät samalla tavalla kuin luonnostaan rekrytoituneet ankeriaat. Yleiskatsaus toteutetuista elvytysistutuksista jäsenvaltioittain esitetään tämän kertomuksen liitteessä II. Lasiankeriaan markkinahintojen kehitys ja laiton kauppa Ankeriasasetuksen 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti silloin, kun elvyttämiseen käytettävien lasiankeriaiden markkinahinta laskee merkittävästi muihin tarkoituksiin käytettävien lasiankeriaiden hintaan verrattuna, komissio toteuttaa jäsenvaltioiden toimittamien hintatietojen pohjalta ja asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tarvittavat toimenpiteet tilanteen oikaisemiseksi. Kyseisiin toimenpiteisiin voi sisältyä asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, elvytykseen varattavien lasiankeriaiden prosenttiosuuden alentaminen. Tällaisia toimenpiteitä ei ole tähän mennessä toteutettu. Ankeriasasetuksen 7 artiklan 7 kohdassa komissio velvoitetaan toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 1. heinäkuuta 2011 raportti, jossa arvioidaan elvytystoimenpiteiden vaikuttavuutta ja lasiankeriaan markkinahintojen kehitystä. Komissio on muistuttanut jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta ilmoittaa lasiankeriaiden hintatiedot vuosilta 2011 ja 2012 kokonaisuudessaan. Heinäkuuhun 2012 mennessä, eli kun vuosi oli kulunut lasiankeriaiden hintojen raportoinnin ensimmäisestä vuotuisesta määräajasta, 12 jäsenvaltiota oli toimittanut lasiankeriaan hintaraportin. Niistä vain yhdeksän oli täydellisiä. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt täyttämään 7 artiklan 7 kohdan mukaista raportointivelvoitetta annettuun määräaikaan mennessä. Jäsenvaltioiden ilmoittamaa lasiankeriaiden markkinahintojen kehitystä koskeva alustava arvio sisältyy tähän kertomukseen. Liitteessä esitetään kootusti jäsenvaltioiden toimittamat tiedot hinnoista, jotka on maksettu kilogrammalta elvytysistutukseen tarkoitettua lasiankeriasta eri jäsenvaltioissa. Sen jälkeen, kun ankerias lisättiin CITES-yleissopimuksen liitteeseen II (ja vastaavasti asetukseen (EU) N:o 338/97 13 ), ankeriaalla ei ole ollut sallittua käydä Euroopan unioniin tai sieltä poispäin suuntautuvaa kauppaa. EU:n vesillä pyydettyä lasiankeriasta ei saa pitää kaupan EU:n ulkopuolella. Lasiankerias, jota ei käytetä elvytysistutuksiin, voidaan käyttää ihmisravinnoksi (lähinnä Espanja ja Ranska) tai vesiviljelyyn (lähinnä Alankomaat ja Tanska, myös Kreikka) 13 Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1). 7

Koska kansainvälistä kauppaa eikä jäsenvaltioiden tarkkoja ja riittäviä hintatietoja ole, ei ole ollut mahdollista tehdä hintavertailua myyntiin menneen lasiankeriaan ja elvytysistutuksiin käytetyn lasiankeriaan välillä. Suositukset ankeriasasetuksen vaikuttavuuden parantamiseksi Huolimatta siitä, että ankeriaanhoitosuunnitelmat on pantu täytäntöön, ankeriaskannan tila on edelleen kriittinen ja varovaisuusperiaatetta olisi sovellettava, kunnes rekrytoinnin sekä täysikasvuisten ankeriaiden kannan kestävästä kasvusta on saatu varmaa näyttöä. Tutkijoiden jatkuvana kehotuksena on, että kaikki ihmisen toiminnan aiheuttama kuolevuus (kalastuksen sekä muun toiminnan aiheuttama) olisi vähennettävä niin olemattomaksi kuin mahdollista ja että tarvitaan kiireellisiä toimia. Tämän näkemyksen perusteella on syytä pohtia, tarvitaanko ihmisen toiminnan aiheuttaman kuolevuuden nykyisen taon alentamiseksi vielä lisätoimia. Ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tuloksena kalastusta on rajoitettu, mikä saattaa lisätä lasiankeriaiden rekrytoitumista muutaman vuoden kuluessa. Sen vuoksi on tarpeen arvioida kyseisten rajoitusten lyhyen aikavälin vaikutuksia. Muuhun kuin kalastukseen liittyviä ihmisen toiminnan aiheuttamia kuolevuustekijöitä ovat vesivoima ja pumppuasemat, elinympäristöjen häviäminen tai heikkeneminen, pilaantuminen sekä taudit ja loiset. Olisi kiinnitettävä enemmän huomiota hoitotoimenpiteisiin, jotka koskevat näitä muita kuin kalastukseen liittyviä ihmisen toiminnan aiheuttamia kuolevuustekijöitä, sillä jäsenvaltiot ovat enimmäkseen toteuttaneet niitä vain osittain. Vaikka kansallisten hoitosuunnitelmien tavoitteena on varmistaa, että asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa asetettu kutuvaellukselle pääsyä koskeva 40 prosentin tavoite saavutetaan, EU:sta ja EU:n ulkopuolelta ei ole vielä käytettävissä täydellisiä tietoja, jotta kyseisen tavoitteen saavuttamista voitaisiin arvioida EU:n laajuudessa tai koko ankeriaskannan osalta. Elvytystoimista, joiden vaikutuksia ankeriaskantaan voidaan arvioida vain pitkällä aikavälillä, tieteellisessä lausunnossa osoitetaan, että nykyisiin ankeriaan elvytyskäytäntöihin liittyy epävarmuutta. Siinä myös korostetaan, ettei vielä ole näyttöä siitä, että elvytysistutusten avulla todella voitaisiin lisätä hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle. Tästä syystä tarvitaan puitteet sille, että kyseisten toimenpiteiden vaikutuksia ja niiden osuutta hopea-ankeriaan kutuvaellukseen voidaan arvioida. Samalla olisi arvioitava, ovatko ankeriasasetuksen elvytystoimia koskevat säännökset edelleen tarkoituksenmukaisia, kun otetaan huomioon niiden täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat. Komission yksiköt seuraavat tiiviisti aiheeseen liittyvää tieteellistä työtä ja tarkastelevat tätä kysymystä uusimpien tietojen valossa. Hallinnollisesta näkökulmasta ankeriasasetus asettaa jäsenvaltioille huomattavia raportointivelvoitteita, koska kannan tilan sekä ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon vaikuttavuuden arviointi edellyttää indikaattoreiden kattavaa raportoimista. Raportointi on kuitenkin usein ollut epätäydellistä ja kantaa kuvaavien indikaattoreiden raportointi ja laskenta on epäyhtenäistä jäsenvaltioiden välillä. Tietotaulukoiden formaatin ja 8

laskentamenetelmien yhtenäistäminen helpottaisi raportointia ja mahdollistaisi yksittäisten hoitotoimenpiteiden paremman arvioinnin ankeriaanhoitoyksiköiden tasolla. Komissio aikoo pyytää ulkopuolista tieteellistä tarkastelua jäsenvaltioiden käyttämistä menetelmistä ja tarvittaessa päivitystä tai uutta arviota ankeriaskantaa kuvaavista indikaattoreista. Tavoitteena on saada kunkin ankeriaanhoitoyksikön osalta luotettavat arviot kannan osatekijöistä, jolloin voidaan esittää kannan tila ja hyödyntämisen tilanne Euroopassa, sekä arvioida ankeriasasetuksen vaikutuksia ja lisätoimenpiteiden tarvetta. Tämän lausunnon perusteella komissio pohtii tapoja ja keinoja ankeriasasetuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi ja tarvittaessa ehdottaa sen tarkistamista. Lähteet Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean 43. täysistuntopöytäkirja, 8. 12. heinäkuuta 2013, Kööpenhamina, Report EUR 26094. ICES:n lausunto vastauksena EU:n pyyntöön, jossa ICES:ltä toivotaan teknistä arviointia ankeriaanhoitosuunnitelmien edistymisestä, Special Request, kesäkuu 2013. ICES:n raportti ankeriaanhoitosuunnitelman edistymisen arviointia käsittelevästä työpajasta 2013, 13. 15. toukokuuta 2013, ICES:n päätoimipaikka, Kööpenhamina. ICES CM/ACOM:32. 757 s. ICES:n lausunto ankeriaasta vuodelle 2014, marraskuu 2013. ICES:n raportti ankeriasta käsittelevästä yhteisestä EIFAAC/ICES-työpajasta (WGEEL), 18. 22. maaliskuuta 2013, Sukarietta, Espanja ja 4. 10. syyskuuta 2013, Kööpenhamina, Tanska. ICES:n raportti ankeriasta ja lohta koskevia tiedonkeruupuitteiden mukaisesti kerättyjä tietoja käsittelevästä työpajasta (WKESDCF), 3. 6. heinäkuuta 2012, ICES:n päätoimipaikka, Kööpenhamina. ICES CM/ACOM:62 9