Lappeenrannan portin vartiorakennuksen restaurointikorjaus

Museovirasto Lappeenrannan portin vartiorakennuksen restaurointikorjaus 1996-2001 Raportin on toukokuussa 2012 koonnut rakennusrestauroinnin artenomi Sirkka Takala

Aluksi Tämä raportti Museoviraston Haminan toimipisteenä toimivan Lappeenrannan portin vartiorakennuksen restaurointikorjauksesta vuosina 1996 2001 on kirjoitettu toukokuussa 2012. Yksitoista vuotta ehti siten kulua ennen kirjoitustyön tekoa, eikä kirjoittaja itse ollut mukana varsinaisessa korjausprojektissa. Materiaalia siitä oli kuitenkin tallella runsaasti yksityiskohtaisista muistiinpanoista valokuviin ja tietysti itse rakennukseen, jossa korjauksen lopputulos on näkyvillä. Runsaan aineiston pohjalta raportin kokoaminen oli ulkopuolisellekin mahdollista, joskaan ei kaikilta osin helppoa. Rajallisen ajan puitteissa tehtynä tätä raporttia ei myöskään voi pitää aivan valmiina, vaan ainoastaan nopeana katsantona tehtyyn restaurointiin. Tästä on mahdollista myöhemmin jatkaa yksityiskohtaisempaan selvitykseen. Materiaalina raportissa ovat toimineet korjauksen aikana ja sitä ennen kerätyt asiakirjat, muistiinpanot, pohdinnat, valokuvat ja piirustukset, jotka kaikki oli tarkoin säästetty. Kaikkea materiaalia ei kuitenkaan ole vielä käyty läpi, vaan tätä raporttia kirjoitettaessa on keskitytty neljään kansioon ja osaan valokuvista. Näiden neljän kansion sisältöä on tämän raportin myötä jonkin verran karsittu ja lajiteltu uudelleen, jotta tieto olisi helpommin luettavissa ja löydettävissä. Dokumenttien kopiot, sekä osin jo informaationsa menettäneet sekavahkot paperilaput, joiden sisältämä tieto pääasiassa lukee muuallakin, on hävitetty. Lähdetietojen merkitseminen tekstiin ei aina onnistunut kovin hyvin, sillä kaikki dokumentit eivät olleet nimettyjä. Tämän vuoksi lähdemerkinnät tekstissä eivät aina ole kovin selkeitä, vaan usein on tyydyttävä lähdeluetteloon, jossa tiettyyn lukuun liittyvät aineistot on lueteltu luvuittain. Tämän raportti antaa luettavan kuvan restaurointikorjauksen vaiheista alkusuunnitelmista lopputulokseen. Rakennuksen historian kuvaaminen on jätetty lähes kokonaan pois ja keskitytty kertomaan korjaustoimenpiteistä. Ensimmäisessä luvussa historiallinen tausta, sekä rakennuksen siirtyminen Museoviraston vuokraukseen kerrotaan kuitenkin lyhyesti. Toisessa luvussa kuvataan tarkemmin restaurointityön vaiheita talvesta 1997 alkaen, rakennusosa kerrallaan. Raportin lopusta löytyvät lähteet, kuvaluettelo, korjauksessa käytettyjen materiaalien hintatietoja, sekä rakennuspiirustuksia. 2

Sisällysluettelo Aluksi 2 1. Historiallista taustaa 4 2. Restauroinnin vaiheet 2.1 Sähkötyöt 6 2.2 Alapohja ja lattia 7 2.3 Seinät ja pintakäsittelyt 11 2.4 Vesikatto 17 2.5 Oviaukot ja ovet 20 2.6 Ikkuna-aukot ja ikkunat 24 2.7 Uunit ja sisustus 26 3. Lopuksi 31 Lähteet 32 Kuvaluettelo 39 Materiaalien hintatietoja 41 Liite 1. Pääpiirustus. Asemapiirros. (Mittakaava oikein). Liite 2. Pääpiirustus. Pohjapiirustus (Mittakaava ei oikein). Liite 3. Pääpiirustus. Leikkaus (Mittakaava ei oikein). Liite 4. Pääpiirustus. Leikkaus. (Mittakaava ei oikein). Liite 5. Piirustus. Sähkösuunnitelma. (Mittakaava ei oikein). 3

1. Historiallista taustaa Haminan linnoitus ja kaupunki perustettiin tuhoutuneen Vehkalahden kaupungin paikalle vuonna 1723. Tuolloin alue vielä kuului Ruotsin valtakuntaan, mutta jo vuonna 1743 valtakunnan raja siirtyi läntisimpään Kymijoen haaraan ja Haminasta tuli venäläinen varuskuntakaupunki. Linnoitustöitä jatkettiin ja kaupunki jäi muurien sisälle. Tuolloin kaupunkiin johti vain kolme virallista tietä ja porttia - Lappeenrannan portti, Viipurin portti ja Meriportti. Jokaista porttia vartioitiin kivisestä vartiorakennuksesta ja vartiopihasta käsin. Lisäksi oli Raatihuoneentorilla päävartio. Lappeenrannan portin vartiorakennus on rakennettu noin vuonna 1774 portille, jossa Suuri Rantatie kohtasi kaupungin. Se on nykyään Haminan kolmanneksi vanhin säilynyt rakennus. (Museoviraston esite; Kaskinen 1996). Päävartio tuhoutui kaupungin palaessa vuonna 1821 ja vuonna 1840 sen toiminta siirrettiin Lappeenrannan portin vartiorakennukseen. Sitä korjattiin monella tavoin uuteen arvoonsa sopivaksi. Muun muassa vankikopit rakennettiin länsipäädyn suureen huoneeseen.(museoviraston esite; Hankesuunnitelma). Päävartio toimi rakennuksessa aina vuoteen 1975, jolloin tilaan perustettiin RUK:n museo. Museo toimi rakennuksessa ajalla 19.10.1975-19.1.1995 (Kaukiainen 2003). Aluksi museo toimi vain päärakennuksessa, mutta Museoviraston valvonnassa piharakennus ja aita korjattiin vuosina 1978-79 ja otettiin sitten RUK:n museon käyttöön. Vuosina 1984-1986 päärakennukseen tehtiin laajempi julkisivukorjaus.(asiantuntijamestarit 1982; Museovirasto 1977). Museo lopetti toimintansa rakennuksessa vuonna 1995 ja tila siirtyi Valtion kiinteistölaitoksen haltuun (Valtion kiinteistölaitos 1995). Vuonna 1997 Museovirasto vuokrasi rakennuksen toimistokseen Haminan toimipistettä varten. Toimipiste sijaitsi tuolloin Rauhankatu 3:ssa, mutta kaupunki halusi tilan omaan käyttöönsä. (Kaskinen 1996). Vuokrasopimus Valtion kiinteistölaitoksen ja Museoviraston välillä astui voimaan 1.1.1997. Ennen Museoviraston muuttoa tehtiin vartiorakennukselle suuri restaurointikorjaus, jonka laajuutta ei osattu aavistaa - suunniteltu kahden vuoden pintaremontti muotoutui kaikki rakennusosat läpikäyväksi neljän vuoden työksi. Restaurointityö toteutettiin pitkälti Haminan työsiirtolan voimin, mutta myös eri alojen yrittäjien palveluita ja tuotteita käytettiin.(valtion kiinteistölaitos ja Museovirasto 1997; Valtion kiinteistölaitos 1995 ja 1996; Hankesuunnitelma). Ensimmäiset piirustukset, mittaukset ja hankesuunnitelma tehtiin jo vuoden 1996 puolella. Työn kestoksi suunniteltiin silloin noin kahta vuotta ja työmäärän piti olla selvästi pienempi kuin mitä siitä todellisuudessa tuli. Alusta asti kuitenkin tiedostettiin mahdollisuus yllätyksiin purkutöiden edistyessä, sillä kaikkia 4

rakennusosia ei oltu tarkistettu ja rakennus oli hyvin vanha. Sisäpuolen purkutyöt oli tarkoitus aloittaa jo syksyllä 1996 ja seuraavana kesänä oli tarkoitus aloittaa sokkelikorjaukset ja salaojitus. Sisäpuolen työt jatkuisivat sitten syksyllä 1997 ja ulkopuolen viimeistelyt kesällä 1998. Kustannuksiksi arvioitiin tuolloin 1 000 000 mk. (Muistiinpano 1996; Hankesuunnitelma; Naakka 1996; Mittausosasto 1996). Käytännössä purkutöihin ja tutkimuksiin meni koko vuosi 1997 ja sokkelikorjauksiin päästiin alkuvuodesta 1998. Toimenpidelupa rakennuksen restaurointikorjaukselle haettiin heti vuokrasopimuksen tultua voimaan tammikuussa 1997. Hakemukseen kirjattiin aikomus kantavien seinien mukaisen tilanjaon säilyttämisestä, keittiön ja WC uusimisesta kokonaan, sekä rappaus- ja maalauskorjauksen tekemisestä ulkopuolelle. Lupa saatiin nopeasti, jo 31.1.1997, ja purkutyöt, sekä tarkemmat tutkimukset voitiin aloittaa. Syksyllä 1997 Haminan työsiirtola lupautui tekemään korjaustyön. (Museovirasto 1997; Haminan kaupungin rakennusvalvonta 1997; Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto1997). 5

2. Restauroinnin vaiheet 2.1 Sähkötyöt Rakennuksen sähkö- ja LVI-tekniikka oli 1970-luvulta, RUK:n museon tarpeisiin tehty, ja siihen tarvittiin muutoksia. (Uniplan Ky 1974). Tarjouspyynnöt uuden sähkösuunnitelman tekemisestä lähetettiin 14.2.1997. Tehtävään valittiin Kotkalainen Insinööritoimisto Studio oy, joka saman kevään kuluessa teki rakennukseen sähkösuunnitelman siihen liittyvine piirustuksineen ja sähköselityksineen. Toimisto toimi apuna esiin tulevissa sähkökysymyksissä myöhemminkin urakan aikana. (Haminan työsiirtola 1997; Insinööri Studio oy 1997). Muutoksessa vanhat sähkö- ja puhelinliittymät säilytettiin. Uusi TV-kaapeliliittymä tehtiin, ja sähkökeskus vaihdettiin uuteen. Väliseinissä ja julkisivuissa kaapelien ja johtojen vedot tehtiin pääasiassa uppoasennuksina muoviputkella suojattuina. Pistorasiat vaihdettiin uusiin, maadoitettuihin, mutta vanhoille paikoille, sillä määrää ei tarvinnut lisätä ja vanhoja roilotuksia voitiin siten hyödyntää. Valaisimet asennettiin valmiiksi maalatuille pinnoille. Sähkölämmittimet tulivat siirrettävinä toimisto- ja kokoushuoneeseen, mutta muihin tiloihin kiinteinä. Lisäksi uunit varustettiin lämpövastuksilla. Uunien vastukset lämpenevät vain öisin ja pattereiden termostaatti on säädetty alhaisempaan lämpötilaan kuin uunien vastusten.(insinööri Studio oy 1997; Muistiinpano). Valaisimiksi ajateltiin yleisvalaisimia kattoon ja työvalaisimia työpisteiden luo. Työvalaisimet olisivat katosta riippuvia loisteputkivalaisimia, joiden korkeutta ja asemaa voi säätää. Yleisvalaisimiksi toimistohuoneeseen, eteiseen ja Matin huoneeseen valittiin Artekin JL 340 lamppu, josta kuva alla. (Insinööri Studio oy 1974; Naakka; Muistiinpano; Mentu 1997). Tarjouspyyntö sähkötöiden tekemisestä lähetettiin keväällä 1998. Tarjousten perusteella työhön valittiin t:mi Sähköurakointi Pertti Karppanen Haminasta. Sähköasennukset tehtiin sopivassa aikataulussa muun restaurointityön edetessä ja vastaanottotarkastus pidettiin 16.1.2001. (Haminan työsiirtola 1998; Sähköurakointi Pertti Karppanen t:mi 1998). Kuva 1. Yleisvalaisimeksi valittu Artekin kattolamppu (Muistiinpano). 2.2 Alapohja ja lattia Vuosi 1997 kului pitkälti rakenteiden avaamiseen ja tutkimiseen. Erityisesti alapohjaa ja seinien alaosaa ei kunnolla vielä oltu nähty, sillä rakenteita oli edellisenä vuonna 6

avattu vain hieman. Niiden kunto olikin odotettua heikompi. Maanpinnan viettäminen kohti ulkoseiniä oli ollut nähtävissä jo edellisenä vuonna, samoin sokkelin osittainen huono kunto ulkopuolella. Salaojituksen todennäköinen puuttuminen huomioitiin, samoin kuin tarve kunnolliseen sadevesien poisjohtamiseen. Mahdollisuutta alapohjan palauttamiseksi rossipohjaksi toivottiin alusta asti, mutta myös maanvaraiseksi jättäminen oli vaihtoehtona, mikäli rossipohjan palautus osoittautuisi liian hankalaksi. (Naakka 1997; Sihvola, Veijola 1996; Muistiinpanot 1997; Hankesuunnitelma). Lattian rakenteen selvittämiseksi tehtiin sen läpi koeporaus helmikuussa 1997. Lattia osoittautui monia muutoksia nähneeksi. Lattialaudat koolauksineen ja villoineen oli jo tuolloin purettu ja niiden alta oli paljastunut betonilaatta. Laatan alla oli noin 20 cm:n paksuinen hiekkatäyte ja sen alla toinen betonivalu. Alemman betonivalun alla oli täytteenä sekaisin mm. hiekkaa, tiiltä ja puuta. Seinän rappauspinta alkoi jo alemman betonivalun päältä ja jatkui ylös asti. Alemman betonivalun alapuolella oli kivinen perustus. Antura sijaitsi noin korkeudessa +8.22 ja nykyinen lattiapinta lähes metriä korkeammalla. Tavoitekorkeudeksi uudelle lattialle ajateltiin noin korkeutta +8,5. Vanhoissa rakennuspiirustuksissa korkoasemat vaihtelivat paljon, joten aivan alkuperäistä korkeutta oli vaikea määrittää. Lattia haluttiin suurin piirtein samaan tasoon kuin se alun perin oli ollut ja kynnyksistä se voitiin jossakin määrin päätellä. (Naakka 1997; Muistiinpanot 1997; Mentu 1997). Kuva 2. Koeporauksen avulla selvitetty lattiarakenne ennen restaurointia (Naakka 1997). Ulkopuolella sokkeli kaivettiin esiin anturaa myöten keväällä 1998. Sokkelin kunto päästiin siten tarkistamaan kunnolla ja vahvistamaan tarvittaessa. Salaoja kaivettiin maahan ulkopuolelle ja maata täytettiin salaojasoralla. Myös sisäpuolelle salaoja asennettiin ja se yhdistyi 7

ulkopuolen putkeen pääsisäänkäynnin molemmin puolin. Salaojakaivot tehtiin pitkien julkisivujen nurkille ja keskelle. Kivetyt avo-ojat tehtiin muille, paitsi pihan puolen julkisivulle. Sokkelia vasten maan alle asennettiin perusmuurimatto auttamaan tuuletusta. Salaojasoran päälle tehtiin savesta tiivis kerros johtamaan pintavesiä poispäin rakennuksesta, ja pintamaa peitettiin vettä läpäisevällä hiekalla ja mukulakivillä. (Muistiinpano; Valokuvat 1998; Innostructura oy 1997; Tekpa 1996; Kotkas 1997; Insinööritoimisto oy Matti Ollila & Co 1997). Lattiarakenne päädyttiin muuttamaan rossipohjaksi lähes koko rakennuksessa, ja vain eteiseen tehtäisiin täytetty lattiarakenne. Helsinkiläinen insinööritoimisto Innostructura oy teki piirrokset alapohjan uudesta rakenteesta keväällä 1997. (Muistiinpano; Innostructura oy 1997). Se toteutettiin lähes sellaisenaan, mutta mineraalivilla vaihdettiin selluvillaan (Valokuvat 2000; Muistiinpanot). Kuva 3. Piirustus uudesta lattiarakenteesta. (Innostructura oy 1997). Kesällä 1998 rakennuksen alapohjista kaivettiin maata pois kynnysten yläpinnasta mitaten noin 90 cm alas, ja uusi lattiapinta mitoitettiin siten lähelle alkuperäistä tasoaan. Ryömintätilasta tuli matala (pienimmillään 180 mm) ja ulkopuolen pinnan korkeudesta johtuen suureksi osaksi maan alla oleva. Siksi alapohjan ilmanvaihto tehtiin pakotetuksi. Ilma tulee sisälle nurkista seinän läpi lattian alle menevien putkien kautta ja rakennuksen keskellä huippuimuri vetää ilmaa alapohjasta ulos (Nieminen; Naakka; Insinööri Studio oy 1998; Muistiinpano). 8

4. Kuva Piirustus alapohjan tuuletusputkien rakenneperiaatteesta. (Insinööri Studio oy 1998). Alapohjan harkot muurattiin pienten betonivalujen päälle alapohjaan. Harkkojen päälle tehtiin palkisto 150x50 kokoisesta puutavarasta. Ennen lattioiden tekoa kaivettiin lattian alle maahan viemäriputket wc:tä ja keittiötä varten, vesijohto kahteen vesipisteeseen, sekä salaojaputki. Lisäksi WC:n lattian kuivakaivo sai oman putkensa. (Muistiinpano; Innostructura oy 1997; Pohjola 1996: Muistiinpano). Alapohjan teon yhteydessä oli tehtävä myös uunien perustukset. Niissä päädyttiin valamaan uusi betoni vanhan betonivalun päälle. Lattialaudat kiertävät kehyksenä uunin ympäri samaan tapaan kuin koko huoneen ympäri. Uunien eteen lattialle laitettiin erikoistekoiset kipinäpellit jotka maalattiin samalla värillä kuin lattiatkin. (Valokuvat 2000; Naakka; Muistiinpanot). Rossipohjalattiat tehtiin kaikki lautalattioiksi pontatusta mäntylaudasta vuonna 2000. Laudan alla on kaksinkertainen tervapaperi ja palkisto. Palkkien välit on täytetty puhallettavalla selluvillalla. Piirustukset lattialautojen asettelusta tehtiin jokaisesta huoneesta ja uunien paikat huomioitiin. Lattialaudat kiinnitettiin ruuveilla ponteistaan, paitsi multiaislaudat, jotka kiinnitettiin päältä ja ruuvit peitettiin puutapein. Lautojen suunta on joka huoneessa sama kuin kattopaneelin. Laudat olivat 34x195 kokoista mäntylautaa Summan muotohöyläämöstä. Reunalaudat olivat hieman kapeampia, 148 mm. (Valokuvat 2000; Naakka; Muistiinpano). 9

Kuva 5. Lattialautojen suunnat. (Naakka). Eteisen lattia poikkeaa täytetyllä rakenteeltaan muista. Lattian alle on valettu betonilaatta, ja sen päällä kiveys on tehty Vironkivi -laatoista. Tarjouspyynnöt eteisen lattian kiveämisestä lähetettiin maaliskuussa 2000. Urakkaan tuli sisältyä materiaalit ja työ, ja urakan sai Kivitimo oy Muurikkalasta. Lattian kiveystä Eija Naakka Museovirastolta oli suunnitellut jo runsaasti ja sopiva limityskin 40x40 kokoiselle kivelle oli jo hahmoteltu. Myös tiiltä ajateltiin mahdollisena vaihtoehtona, mutta kivi valittiin. (Haminan työsiirtola 2000; Kivitimo oy 2000; Naakka). Kuvat 6 ja 7. Suunnitelmia eteisen lattian pinnasta. Vasemmalla suunnitelma Viron kivelle ja oikealla tiilelle. (Muistiinpano: Naakka). 2.3 Seinät ja pintakäsittelyt 10

Seinien osalta tutkimus pääsi kunnolla vauhtiin jo vuoden 1997 puolella rappauksen poistolla. Periaatelinjoja arkkitehti Sakari Mentu pohti vuoden 1997 puolella korostaen huoneiden kaikkien pintojen yhteenkuuluvuutta. Katon, seinien ja lattian tulisi materiaaleiltaan ja väritykseltään kuvastaa yhtä aikakautta. Ja koska vanhoja värikerroksia voitiin löytää ainoastaan seinistä, ikkunoista ja ovista, tuli niiden värityksen perusteella valita värit muille pinnoille. (Valokuvat 1997; Mentu 1997). Sisäseinille tehtiin jokaisesta huoneesta väritutkimus MoniColor Nova-värikartan (1994) avulla. Löytyneistä sävyistä ryhdyttiin huoneille suunnittelemaan sopivia värityksiä. Sisäseinien osalta oli jo syksyllä 1996 tehty kahdesta kohtaa rappauksesta asbestikoe, joka varmistui negatiiviseksi. Koe tehtiin Lappeenrannan aluetyöterveyslaitoksella valomikroskoopilla dispersiovärjäysanalyysillä. (Muistiinpano; Lappeenrannan aluetyöterveyslaitos 1996). Seiniä oli siis turvallista tutkia ja korjata. Ulkoseinille haluttiin tehdä lämpökameratutkimus, jotta seinien vaurioista ja mahdollisista onkaloista saataisiin kunnollinen kuva. Niissä oli näkyvissä runsaasti halkeamia ja rapautumia. Lämpökameratutkimus tehtiin Eteläkarjalan ammattikorkeakoulun toimesta 14.12.1998. Se käsitti kaikkien ulkovaipan pintojenyhteensä yhdeksän pinnan lämpökuvan, sekä raportoinnin. Kuvaus näyttikin seinistä useita kylmiä kohtia. Erityisen suuri kylmäalue oli lounaisnurkassa ja sen vastaisen seinän alaosassa. (Eteläkarjalan ammattikorkeakoulu 1998). Seinän odotettua huonompi kunto alkoi paljastua. Suurin yksittäinen halkeama oli rakennuksen lounaisnurkassa oleva ylhäältä alas ulottuva, useiden senttien levyinen halkeama. Aluksi yritettiin löytää halkeamisen syy ja selvittää sen mahdollinen jatkuvuus. Se oli ehkä aiheutunut perustusten muutoksista jossakin vaiheessa eikä muutu enää. Siten korjaukseksi riittäisi halkeaman peittäminen eikä laajenemista tarvitsisi paljon pelätä. Mikäli halkeama kuitenkin tuntuisi vielä liikkuvan, olisi sen laajenemien estettävä. Silloin olisi tärkeää löytää syy ja poistaa se. Seinän yläpuolisen palkin läpi voitaisiin porata kierretankoja seinään, ja siten ankkuroida halkeama paikalleen. Näin oli tehty myös Kyminlinnassa joitakin vuosia aiemmin. (Kotkas 1998). Menetelmä vaatisi kuitenkin tässä tapauksessa katon purkamista, eikä siten soveltuisi kovin hyvin (Naakka). 11

Kuva 8. Lounaisnurkan halkeaman mahdollisten liikuntojen seurantaa talvella 1999. (Valokuvat 1999) Ainakin osasyyksi halkeamalle osoittautui vuonna 1998 sokkelikorjauksen aikana löydetty nurkan alaisten perustusten täytön liikkuminen. Perustus korjattiin kasaamalla kivet uudelleen sokkeliksi ja muuraamalla rikkoutunut osa seinää uudelleen. (Naakka 1999). Syitä halkeamiseen saattoi olla monia ja niitä selvisi koko ajan lisää. Tässä vaiheessa halkeama päädyttiin joka tapauksessa sitomaan paikoilleen ja poistamaan sitä pahentavia syitä niiden löytyessä. Sen sijaan että sitominen tehtäisiin päältä edellä kuvatulla tavalla, voitiin se tehdä myös tiiliseinän saumoihin upotettujen rautatankojen avulla. Innostructura oy:n ohje Haminan kaupunginmuseolle 10.11.1998 kuvaa samantapaisen halkeaman korjauksen vaiheet: Halkeaman ympäriltä avataan vaakasaumoja noin puoleen metriin ja ne puhdistetaan pölystä ja kastellaan. Seuraavana päivänä saumoihin painellaan noin sentin verran laastia M100/300. Välittömästi uraan painetaan ruostumaton 6-8 mm harjateräs ja sullotaan loppu tila täyteen laastia siten, että tiilisauman pinta jää hieman oikeaa pintaa alemmas. Lopputäyttö tehdään korjauksen hieman kuivuttua alkuperäisen kaltaisella saumalaastilla. Itse halkeama kostutetaan ja täytetään alkuperäisen kaltaisella laastilla.(innostructura oy 1998; Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila 1993; Naakka). Insinööritoimisto Innostructura oy:n Eero Kotkas piirsi nurkan halkeaman sitomisesta kunnollisen suunnitelman 12.4.1999. Siinä oli päädytty Haminan kaupunginmuseon kaltaiseen ratkaisuun, hieman enemmän nurkkaan sovellettuna. Halkeama työstetään kunnolla auki ja puhdistetaan. Vaakasaumoja avataan noin 12

puoleen metriin ja pilasterin puoleiseen päähän porataan reikiä, jotka menevät pilasterin sisään. Urat puhdistetaan ja kastellaan. Seuraavana päivänä uraan laitetaan laastia ja sopivaksi taitettu rauta asetetaan pilasterin reikään ja avattuun vaakasaumaan. Rauta peitetään laastilla. Pilasteri ankkuroidaan seinään myös vaakasaumoista pilasterin läpi seinään poratuilla rautatapeilla. (Innostructura oy 1999). Kuva 9. Nurkan halkeaman sitominen (Innostructura oy 1999). Lounaisnurkan suuren halkeaman korjaus oli siten suunniteltu, mutta tammikuussa 1999 selvisi myös, että koko seinä lounaisnurkalta pääjulkisivua vähän matkaa oli pelkkää muussia. Se ei ollutkaan täyttömuurina muurattu, kuten muualla seinissä, vaan pelkkä kuorimuuri, jonka keskellä oli vain tyhjää. Tämä oli todennäköisesti yksi syy siihen, miksi nurkan halkeamakin oli päässyt niin suureksi. (Muistiinpano 1999). Edellinen laajempi korjaustoimenpide ulkoseinille oli tehty vuonna 1984, kun rakennus vielä toimi RUK:n museona. Silloin tehtiin rappauskorjauksia kalkkilaastilla johon oli lisätty sementtiä 150-200 kg sementtiä per kuutio. Pintalaastiin oli sekoitettu hydraulista kalkkilaastia. Myös seinien tiilikorjauksia tehtiin tuolloin. Rikkoutuneita tiiliä vaihdettiin ja irralliset muurattiin takaisin paikoilleen. Ikkunoiden kaikki kulmaraudat oli irrotettu ja puhdistettu ja rikkoutuneet vaihdettu uusiin. Raudat ruostesuojattiin Ferrexillä ennen uudelleenkiinnitystä. Julkisivut puhdistettiin entisistä maalikerroksista uudelleenmaalausta varten alkuperäiseen kalkkimaalauskerrokseen saakka ja pinnat maalattiin kolmeen kertaan kalkkimaalilla. Pääoven yläpuolella oleva lautakatto ja ulko-ovet maalattiin keltaisella Uulan- tai Lin-öljymaalilla kahteen kertaan. Ikkunat maalattiin samalla öljymaalilla kuin ovet ja katto ja kittauksia paikattiin. (Asiantuntijamestarit 1984). Seinien ulkopinta näyttikin vielä olevan suhteellisen hyvässä kunnossa tämän maalauksen jäljiltä. Pinnassa oli kuitenkin paljon halkeamia ja osa seinän 13

muurauksesta jouduttiin muuraamaan uudelleen. (Hankesuunnitelma; Kotkas 1998). Kesällä 1999 seinistä purettiin irti olevat ja rapistuneet tiilet ja paikat muurattiin uudelleen. Seinä lounaisnurkan lähellä oli suuri tällainen alue, ja pienempiä olivat muun muassa monin paikoin ikkunoiden aluset ja ovien päälliset. Samalla korjattiin lounaisnurkan halkeama. Pienemmille koloille riitti niiden peittäminen laastilla rappauksen yhteydessä. (Valokuvat 1999; Kotkas 1998; Mentu, Kaskinen, Naakka 1998). Kuva 10. Uutta muurausta ikkunan alla. (Valokuvat 1999). 14

Kuvat 11 ja 12. Sisäseinien paikkamuurausta. (Valokuvat 1999) Kun muurauskorjaukset oli tehty, voitiin seiniä ryhtyä rappaamaan. Seinien rappauskorjaukset tehtiin Pentti Pietarilan ohjeen mukaan kuivalaastilla 100/600 (raekoko 1,2) elokuussa 1999. Pinnasta tuli karhea ja epätasainen, eikä sopiva maalauksen alustaksi. Pinnasta lähti kämmenellä hiertämällä hiekkaa. Uudeksi ohjeeksi otettiin Tavastilan laasti, jossa suhde oli pohjarappauksessa 20/80/450, karkearappauksessa 50/50/600 ja pinnassa 65/35/575. Sementti tosin jätettiin pois, ja rapattiin puhtaalla kalkkilaastilla. Se toimi hyvin ja pinnasta tuli sileä. (Pietarila 1998; Mentu 1999; Pietarila 1998; Muistiinpano 1999). Kuva 13. Keittiön ja eteisen välisen seinän rappausalusta. (Valokuvat 1999). Sisäseinien värityksen suunnitelma muotoutui joulukuussa 1999. Seinät oli tutkittu jo aiemmin ja sopivat värit päätetty. Eteisen ja keittiön seinät tulisivat yksivärisiksi, sävynä vaalea okra. Kokoushuoneeseen maalattiin seinän yläosa keltasiennalla, raita koboltinsinisenä ja alaosa keltaokran ja ruskean okran sekoituksella. Toimistohuoneen seinän yläosa maalattiin keltaisella veronalla, raita englannin- ja italianpunaisen sekoituksella ja alaosa vihreällä umbralla. Matin huoneen seinän yläosa maalattiin vaalealla koboltinsinisellä, raita englannin- ja italianpunaisen sekoituksella ja alaosa tummalla koboltinsinisellä. Sisäkatot maalattaisiin valkoisiksi kaikkialla. Niissä pohjamaalaus tehtiin OTE-pohjamaalilla ja valmiiksimaalaus kaksi kertaa Uulan sisäöljymaalilla. Lattialankut maalattiin ympäriinsä Permo-lattiamaalilla ja lattialistat Ote-pohjamaalilla ja valmiiksi kahteen kertaan puolikiiltävällä Sadotex sisäöljymaalilla. (Mentu 2000; Muistiinpanot; Kymen palokärki 2000). 15

Kuva 14. Suunnitelma seinien värityksistä. (Muistiinpano) Seuraavana vuonna tehtiin maalaus. Maalausta varten kalkkimaali valmistettiin itse. Kalkkitahnaa saatiin sekoittamalla kalkkia ja vettä kunnes ne olivat noin voin paksuista tahnaa. Kalkkiveteen tarvittiin 1 osa tahnaa ja 5 osaa vettä. Sekoituksen jälkeen vesi sai seistä vuorokauden kelluvalla styrox-kannella peitettynä. Kirkas kalkkivesi otettiin sitten toiseen astiaan maalin tekoa varten. Välimaalausta varten tehtiin maali suhteessa 1 osa tahnaa ja 4 osaa kalkkivettä. Valmiiksimaalaukseen sekoitettiin 1 osa tahnaa ja 3 osaa kalkkivettä. Pigmenttiä lisättiin uuteen kalkkitahnaan ja se sekoitettiin huolella. Seinä kostutettiin kalkkivedellä ja välimaalaus tehtiin kostealle pinnalle. Seuraavana päivänä tehtiin valmiiksimaalaus. Kostutusta jatkettiin sumuttamalla valmiiksimaalauksen kuivuessa. (Muistiinpano; Muistiinpano 2000). Länsiseinällä havaittiin kosteutta kesällä 2000. Tuo kesä oli sateinen ja seinän kastuminen sateen jälkeen oli huomattavaa. Seinä oli maalattu kalkkimaalilla kuukautta aiemmin, mutta siitä kosteus ei voinut enää johtua. Muissa seinissä ei myöskään samaa ongelmaa ollut. Kosteusmittauksia päätettiin tehdä koko rakennuksessa. Ensimmäinen tehtiin 30.6.2000 toimistohuoneesta, eteisestä, sekä julkisivun pilareista. Toimistohuoneen osalta koe uusittiin 4.7. Elokuussa tehtiin sadetuskoe, jossa päädyn kattoa kasteltiin letkulla noin tunnin ajan. Seinä muuttui pian märemmäksi ja ullakolla näkyi veden tippuvan. Vesikaton rakenteissa näkyi hometta.(muistiinpano 2000; Naakka 2000). Syksyllä katon saumoja päätettiin tiivistää ja seuraavana kesänä koko katto uusia. (Mentu 2000). 2.4 Vesikatto ja yläpohja 16

Syksyllä 1998 tehdyn kattokatselmuksen mukaan katto oli näyttänyt päällisin puolin hyvältä, mutta pieniä korjaustarpeita toki löydettiin. Suppilot ja syöksytorvet olivat ruosteiset ja muutamia selviä reikiäkin näkyi. Piippujen ympärillä pellityksessä oli puutteita. Reikien paikkausta ja katon uudelleenmaalausta suunniteltiin kesäksi 1999. Pääpiirteissään katto näytti hyvältä, eikä kiirettä arvioitu olevan. (Naakka, Silonummi 1998). Helmikuussa 1999 Eero Kotkas piirsi vesikaton kaavion, johon merkittiin paikat uusille katonkannattajien tukitolpille. Yläpohjan pintakerrokset ja eristeet suunniteltiin poistettaviksi, jotta kantavat rakenteet voitiin kunnolla tarkistaa ja tarvittaessa vahvistaa. Osa kertopuista vaihdettiinkin uusiin tai tuettiin, sillä osa niistä oli irronnut jatkoskohdistaan. Ne suunniteltiin sidottavaksi jatkoksen keskeltä siihen asentoon, missä ne olivat nyt. Pääjulkisivulla gallerian holvien päällä palkki oli kokonaan lahonnut, joten se vaihdettiin uuteen. Ullakon tuuletusta parannettiin, sillä vaikka gallerian päällä oleva harva laudoitus antoi ullakolle tarpeeksi ilmaa, ei se oikein kiertänyt katon muihin osiin. (Eero Kotkas 5.11.1998). Uudeksi lämmöneristeeksi välipohjaan vaihdettiin selluvillaa ja sisäkattojen pintamateriaaliksi profiililautaa, jonka malli oli saatavissa olemassa olevasta katosta. Selluvillan alle laitettiin kaksinkertainen tervapaperi, jota ei kierretty palkkien ympäri, vaan ainoastaan asetettiin niiden väliin. Vanha peltikatto pyrittiin säilyttämään ja paikkaamaan. Suppilot ja syöksytorvet suunniteltiin vaihdettaviksi uusiin ja vesien poisjohtamista parannettiin. (Sihvola, Veijola; Kotkas 1999 ja 1998; Muistiinpano 1999; Naakka 1998). Kuva 15. Kertopuiden jatkokset ja kiinnitykset seiniin. (Naakka 1998; Muistiinpano). 17

Kuva 16. Katonkannattajien ja kertopuiden tukeminen. (Muistiinpano). Kesällä 2000 ilmennyt katon vuoto länsipäädyssä muutti suunnitelmia katon suhteen. Päätös koko katon uusimisesta tehtiin ja samalla myös kattotuolit ja palkistot päästäisiin tarkistamaan kunnolla. Lounaisnurkan kohdalla katon jiiripuut olivat irronneet harjaliitoksestaan ja ne sidottiin uudelleen paikoilleen vetotangoilla. Vesikaton rakenteista säilytettiin kaikki mahdolliset osat. Katto laudoitettiin harvalaudalla, muuten paitsi räystäällä umpilaudalla. (Kotkas 1998). Kattorakenteiden korjauksen hoiti työsiirtola, mutta itse kattotyö annettiin ulkopuolisille. Tarjouspyyntö katon pellityksestä lähetettiin 28.3.2001. Materiaaliksi määrättiin 0.5 mm paksuinen sileä, kuumasinkitty teräs. Olemassa olevat syöksytorvet ja suppilot jätettiin käyttöön. Peltikattoa tuli noin 252 m2. Myös kolme piippua pellitettiin. Räystäälle tehtiin jalkarännit ja kattosillalle kiinnikkeet. Pystysaumat tehtiin kaksinkertaisina ja käsiteltiin pellavaöljypohjaisella maalilla, joka ei kovetu. Jalkarännit ja räystäspellit saumattiin kaksinkertaisina ja maalattiin pellavaöljypohjaisella maalilla. Kattotikkaat kiinnitettiin lattaraudalla vinosti seinä kohti pihan puolella. (Haminan työsiirtola 2001; Naakka). Kuva 17. Katon pellitys. (Naakka 2001) 18

Kuva 18. Katon jalkaränni (Naakka) Katon maalaus kuparin ruskeaksi tehtiin vuonna 2006. Katto puhdistettiin roskista ja ruosteesta teräsharjalla ja hiomalla. Pinnat pestiin panssaripesulla harjalla voimakkaasti hangaten. Huuhtelu tehtiin painepesurilla ja katon annettiin kuivua kunnolla. Pinnat pohjamaalattiin kertaalleen Rostex superilla (ohennus tarvittaessa 1120:llä). Seuraavana päivänä tehtiin pintamaalaus 1-2 kertaa Panssarimaalilla (tarvittaessa ohennus lakkabensiinillä). (Muistiinpano 2006) 2.5 Ovet Ovien karmeista vain kaksi tehtiin uusia eteisen ja toimistohuoneen väliseen oveen, sekä keittiön ja Matin huoneen väliseen oveen. Näihin karmeihin tuli myös kokonaan uudet ovet. Oviaukon kokoleveys oli molemmissa sama, 1130 mm, mutta korkeus oli toisessa 2290 mm ja toisessa 2200 mm. Karmin paksuus oli 100 mm ja leveys 150 mm. Koska Matin huoneeseen ei ollut ovea ennen mennyt, niin karmille ei myöskään ollut sisennystä smyygissä. Karmin leveys oli siten oviaukon leveys ja se kiinnitettiin rappaamalla muutaman sentin paksuudelta molemmin puolin. Eteisen ovi oli ollut olemassa ennenkin, joten sille syvennys löytyi. Karmi sijoitettiin syvennykseen ja rappausta tarvittiin vain hieman smyygin ehostukseen. (Muistiinpano; Naakka 2000). 19

Kuva 19. Suunnitelma uusien ja vanhojen ovien ja karmien paikoista. (Muistiinpano). Uusia ovia tilattiin kaikkiaan kuusi loppuvuodesta 2000. Keittiöstä sisäpihalle tuli kaksi uutta ovea, keittiöstä Matin huoneeseen yksi, eteisestä toimistohuoneeseen yksi, sekä ulko-oven sisäoveksi uusi pariovi. Loput kuusi vanhaa ovea kunnostettiin. Tarjouspyyntö lähetettiin 12.10.2000 ja samalla tilattiin ovia myös erääseen toiseen rakennukseen (papereissa nimellä rak. 10). Työn sai Puusepänliike Haapatalo ky Porvoosta, joka toimitti uudet ovet tammikuussa 2001. (Haminan työsiirtola 2000; Puusepänliike Haapatalo ky 2000; Käppi 1999; Naakka 2000; Muistiinpano). Pihan puolelle tuli uusi ovi sekä sisäpuolelle että ulkopuolelle. Ulkopuolen ovi oli koristeellinen, profiililaudasta tehty, leveydeltään 743 mm, paksuudeltaan 64 mm ja korkeudeltaan 1800 mm. Ovi tehtiin vanhaan karmiin sopivaksi. Pian paikalleen asettamisen jälkeen ovi vääntyi keskeltä niin paljon, että se haittasi jo lukitsemista. Se suoristettiin ja lisättiin vinotuki estämään uutta vääntyilyä. (Naakka 2001; Muistiinpanot 2001). Kuva 20. Pihan puolen ulko-ovi. (Naakka) Ovi oli maalattu kolmeen kertaan öljymaalilla jo ennen asentamista. Sisäovi on yksinkertaisempi, pystylaudoista tehty ja mitoiltaan 1790x740x43. Oven yläpuolen ikkuna 20

tehtiin tammikuussa 2001 vanhasta puitteesta. Puitteen ulkomitat ovat 490x955 mm ja puitteen paksuus 43 mm. (Muistiinpano 2001; Naakka 2001). Kuva 21. Pääsisäänkäynnin sisäoviksi tehtiin uusi pariovi sileistä lankuista. Ovien korkeus on 2200 mm ja leveys680 mm ja paksuus 46 mm. Pääsisäänkäynnin vanhat ulko-ovet kunnostettiin. (Naakka) Uusia sisäovia teetettiin pihalle johtavan oven lisäksi myös eteisen ja toimistohuoneen välille, sekä keittiön ja Matin huoneen välille. Nekin noudattivat sisäovien hillitympää, pystylautaista mallia. Pystylaudat kiinnitettiin kehykseensä kielipontein. Uudet Haapatalolla teetetyt sisäovet maalattiin itse ruskealla sisäöljymaalilla (MC-kartta, sävy Y038). Myös petsausta ajateltiin, mutta siitä luovuttiin. (Naakka 2000). Neljän vanhan sisäoven kunnostuksen alettua, huomattiin vanhimman käsittelykerroksen olevan ootraus. Kolme niistä lähetettiin Seinäjoen ammattioppilaitokseen joulukuussa 1999 kunnostusta varten. Yksi ovi puhdistettiin Haminassa ja se käsiteltiin samalla sienna-vernissa käsittelyllä kuin Seinäjoelle lähetetyt. Seinäjoen ovet restauroitiin oppilastyönä ja työn kestoksi arvioitiin aluksi kolme kuukautta, mikä kuitenkin venyi neljään. (Käppi 1999; Muistiinpano 2000). Kaikkien vanhojen karmien saranat säästettiin ja asennettiin myös uuteen oveen. Uusia saranoita tarvittiin siten vain uusiin karmeihin, joita oli kaksi kappaletta, sekä kadun puolen ulko-oven sisäoviin, joista saranatapit puuttuivat, sekä pihan puolen ulko-oven sisäoveen, josta saranaraudat puuttuivat. Yhteensä saranarautoja tappeineen tilattiin 8 kappaletta. Vetimiä ja osia salpalukkoihin puutui enemmän - vetimet teetettiin seitsemään oveen ja salpalukon vastakappaleita tilattiin 12 kappaletta ja rajoittimia 1 kappale. (Kaskinen 1997; Naakka 2000; Muistiinpano 2000). 21

Kuvat 22 ja 23. Ovien vetimet ja salpalukon osat (Naakka 2000). Kuva 24. Saranaraudat (Naakka 2000). 2.6 Ikkunat ja ikkunapenkit Ikkunoista kolmea lukuun ottamatta kaikki olivat kunnostettavissa olevia. Ne kunnostettiin ja maalattiin Männistön öljymaalilla sammalenvihreiksi. Kolme uutta ikkunaa tilattiin MS-puulta Kausalasta keväällä 2000. Ne tulivat 22

kokoushuoneen päätyyn, Matin huoneeseen ja toimistohuoneeseen pihan puolelle. Ne maalattiin samalla sävyllä kuin vanhatkin ikkunat ja tilkittiin pellavariveellä. Myös ikkunapenkit maalattiin samalla maalilla kaikkiin ikkunoihin. (Muistiinpanot; Haminan työsiirtola 2001; MS-puu 2001). Kuva 25. Uuden ikkunan mallipiirustus. (Naakka). Heloja ikkunoihin tarvittiin paljon, sillä vanhoistakin niitä puuttui. Joitakin pienimmistä sulkijoista löytyi tavallisesta rautakaupasta, mutta muut ostettiin Rakennusapteekista. Myös 15 kappaletta ikkunakaltereita teetettiin vuonna 1999, mutta ne jäivät asentamatta paikoilleen. Ikkunapellit laitettiin vasta peltikattotyön yhteydessä vuonna 2001. (Muistiinpanot; Rakennusapteekki 2001; Naakka 2001; Sander 1998; Haminan työsiirtola 1999). Kuva 26. Suunnitelma ikkunakaltereista. (Sander 1998). Ikkunoiden heloituksen suunnittelu vei oman aikansa. Ison toimistohuoneen kadun puolen kolme ikkunaa olivat suhteellisen uudet. Niihin hankittiin ulkopuolelle uudet vanhan malliset sormihaat 2 kpl per ikkuna, ja sisäpuolelle upotetut sulkimet joista yhteen ikkunaan asennettiin kiinteät painikkeet. Peitelevyt asennettiin uudet, mutta vanhan malliset. Pihan puolen ikkuna tehtiin aivan uudestaan, joten se tarvitsi kaikki helat uusia. Siihen asennettiin ulkoikkunaan hakoja 2 kpl per ikkuna. Sisäikkunan yläosaan laitettiin messinkilinkut 1 kpl per ikkuna ja alaikkunaan työntöhaat 2 kpl per ikkuna. Ulkoikkunaan tuli haat ja tuulihaat. Aivan uusien ikkunoiden malli poikkesi vanhasta siinä, että pystyvälikarmia ei ole, minkä vuoksi niihin tarvittiin keskelle espanjoletti kiinnitystä varten. (Naakka 2001; Rakennusapteekki 2001; Muistiinpanot). Kokoushuoneeseen kadun puolelle vanhoihin kunnostettuihin ikkunoihin tarvittiin ulkoikkunoiden yläikkunoihin työntösalvat 4 kpl per ikkuna tai haat 2 kpl per ikkuna, sekä vastakappaleet, ja alaikkunoihin hakoja 2 kpl per ikkuna. Sisäikkunoihin 23

laitettiin vanhat messinkiset kääntösalvat ja uudet vastakappaleet. Alaikkunoihin niitä tuli 2 kpl ja yläikkunoihin 1 keskelle. Päädyn ikkuna on aivan uusi joten se heloitettiin kuten toimistohuoneenkin uusi ikkuna (ks. edellä). (Naakka 2001; Rakennusapteekki 2001; Muistiinpanot). Kuva 27. Pieni ikkunanhaka (Naakka) Matin huoneen ikkuna oli uusi ja heloitettiin kuten toimisto- ja kokoushuoneen uudet ikkunat (ks. edellä). (Naakka 2001; Rakennusapteekki 2001; muistiinpanot). Eteisessä päivystäjän luukun reunimmaisiin ikkunoihin tilattiin 4 kpl sormihakoja. Ulko-oven yläpuoliseen ikkunaan haat, mutta ei saranoita ja sisäikkunaan työntösalvat tai pikkulinkut. Keittiön ja kokoushuoneen välisen oven yläpuoliseen ikkunaan tuli pikkulinkut tai haat, mutta ei saranoita. Pihan puolen oven yläpuoliseen ikkunaan laitettiin haat ulkoikkunaan ja työntösalvat sisäikkunaan. Kaikissa ikkunoissa ulkopuoliset helat maalattiin ikkunan värisiksi ja sisäpuolella jätettiin maalaamattomiksi. (Naakka 2001; Rakennusapteekki 2001; Muistiinpanot). Ikkunoiden saranoita tarvittiin 20 oikeakätistä ja 20 vasenkätistä, kaikki kokoa 3 x 1¼. Ne teetettiin Ahlligaattorit nimisellä yrityksellä Kouvolassa, sillä erikoisena kokona ja muotona niitä ei valmiina saanut.(naakka 2001; muistiinpanot). 24

Kuva 28. Ikkunoiden saranat teetettiin sepällä. (Naakka; Ahlligaattorit 2000) 2.7 Uunit ja kalusteet Uunien suunnittelu tiloihin alkoi jo vuonna 1999 uunien piirustuksilla, ja ensimmäiset tarjouspyynnöt lähetettiin aivan vuoden 2000 alussa. Uunien paikoiksi valittiin vanhimmat tiedossa olevat - yksi toimistohuoneeseen ja yksi kokoushuoneeseen. Ne suunniteltiin sekä lämmitettäviksi että sähkövastuksellisiksi. (Naakka; Muistiinpanot; Puhakka; Haminan työsiirtola 2000; Vehkalahden kaakelikuja ky 2000). Kuva 29. Toimistohuoneen uunin piirustukset. (Naakka) 25

Kuva 30. Uunien perustusten periaatepiirros. (Naakka) Kuva 31. Laudoitus uunien edustalla. (Naakka) Uunien sähkövastukset suunniteltiin alkuvuodesta 2000. Sähköinsinööritoimisto Studion ohjeen mukaan sopiva voimakkuus vastuksille molemmissa uuneissa oli 4x500W. Vaihtoehtoina vastukset voitiin asettaa joko uunin jalustaan hiekkatäytteeseen tai uunin kylkiin muurauksen sisälle varattuihin kanaviin. Näihin uuneihin valittiin kylkiin muurattava malli. (Puhakka 2000; Muistiinpano). 26

Kuva 32. Uunien sähkövastusten asettelu. (Puhakka 2000). Uunit muurattiin elokuussa 2000. Tiilten pintaan tuli ohut tiilitasoite ja sen päälle kaksi ohutta kerrosta Vetonit-tasoitetta. Viimeiseen kerrokseen vedettiin leveällä maalipensselillä kevyesti kaarevan epämääräiset vedot tekemään pinnasta elävämmän. (Muistiinpano 2000). Uunien luukut ja muut rautaosat tilattiin syksyllä 2000 kun uunit jo oli muurattu. Tarjouspyyntö rautapeltisistä uunin luukuista, yhdeksästä puhdistusluukusta, savupellin aukosta, ovien salpalukon osista ja vetimistä lähetettiin 19.10.2000. Työ annettiin Seppämestari Marko Anttilalle Mynämäeltä. Pelastuslaitoksen ohjeen mukaan kipinäverkkoa ei uuneihin tarvittu, joten se jätettiin pois. Uunien eteen lattialle tarvittiin kuitenkin pellit. Ne maalattiin lattian värisiksi. (Haminan työsiirtola 2000; Muistiinpanot 2000). Tammikuussa 2001 uunien pinta maalattiin kahteen kertaan kalkkimaalilla ilman pigmenttiä. Pinnasta tuli hieman karhea ja pensselinvedot jäivät tarkoituksella näkyviin. Tammikuussa asennettiin myös uunien luukut ja saranat. Luukuissa oli sepän asettamat ruuvit, joiden avulla ne kiinnitettiin muuraukseen. Tiileen porattiin pieni syvennys, joihin ruuvit saatiin kiristettyä. Tuhkaluukut olivat kaukaloita ja puhdistusluukkujen kaulus kiinnitettiin laattalaastilla. Puhdistus- ja tuhkaluukut maalattiin lämpömaalilla mustiksi. (Muistiinpanot). Ison huoneen uunin vastukset kytkettiin päälle jo syksyllä 2000. Myös puulämmitys aloitettiin tuolloin. Vasemman puolen vastus jouduttiin kuitenkin sulkemaan seuraavassa tammikuussa ennen maalausta, sillä halkeamia alkoi ilmaantua pintaan. Suurin oli toiselle kyljelle ilmestynyt suuri vaakahalkeama. Heti maalauksen jälkeen 27

halkeamia tuli lisää ja vaakahalkeama oli jo parhaimmillaan 2 mm kokoinen. Pienempiä halkeamia oli siten, että tiilikuvio oli erotettavissa. (Muistiinpano 2001). Uunien muuraajaan otettiin yhteyttä ja kysyttiin syytä ongelmaan. Hän ajatteli ensin että uunia lämmitetään liikaa puilla, mutta kun kerrottiin, että uunin pinta on hyvin lämmin jo pelkillä vastuksilla, selvisi syyksi liian korkealle säädetty vastusten lämpötila. Ratkaisuksi vastukset säädettiin olemaan päällä vain klo 22-01 ja 03-06. Haljenneet saumat otettiin auki, koksattiin ja saumattiin uudelleen. (Muistiinpano 2001). Muun kalustuksen tarjouspyynnöt lähetettiin keväällä 2000. Se koski keittiön kaappeja, eteisen kaappia, sekä wc:n hyllykaappia. Väriksi kaikkiin tuli vaaleanharmaa. Kaappien runkoihin ja oviin tuli materiaaliksi MDF ja työtasoille laminaatti. (Haminan työsiirtola 2000; Puusepänliike Petri Vierula 2000). Kaappeja ei kiinnitetty vanhoihin seiniin sillä ne eivät ehkä olisi kestäneet. Uusiin seiniin kiinnityksiä voitiin tehdä, ja niitä olivatkin juuri keittiökaappien takana oleva seinä sekä WC:n seinä. (Hankesuunnitelma; Muistiinpano). Kokoushuoneen suuri pöytä kunnostettiin vuoden 2000 aikana. (Valokuvat 2000). Se sijoitettiin keskelle huonetta ja sen ääressä on paikka kahdelletoista. Kokoushuoneen nurkkaan suunniteltiin ilmoitustaulua. Toimistohuoneeseen tuli työpiste kahdelle, piirustuspöytä ja tarvittavat ATK-laitteet. Kolmas työpiste tuli Matin huoneeseen. Kaksi vaatenaulakkoa teetettiin lattaraudasta molempien ulkoovien luo.(muistiinpano). Kuvat 33 ja 34. Suunnitelma ja lopputulos keittiön sisustuksesta. (Naakka; Valokuvat 2001) 28

Kuva 35. Valmis kokoushuone. (Valokuvat 2001) 3. Lopuksi Loppukatselmus vartiorakennuksessa tehtiin 17.4.2001, (Haminan kaupungin rakennusvalvonta 2001). Restaurointiin kului siten aikaa kaikkiaan reilu neljä vuotta. Tilat sisutettiin sopivin ja tarvittavin huonekaluin ja Museoviraston Haminan toimipiste pääsi muuttamaan tiloihin, joissa se toimii vieläkin. Nykyään rakennus on hyvässä kunnossa, julkisivu jo kertaalleen huoltomaalattu, ja pientä viehättävää kulumista alkaa jo näkyä sisätiloissakin. Tätä raporttia kirjoitettaessa rakennuksen korjaukseen liittyvistä valokuvista suuri osa jäi ajan puutteen vuoksi selvittämättä. Olemassa olevien albumien paperikuvat ehdittiin vain nopeasti selata läpi ja lisäksi on olemassa ainakin jonkin verran diakuvia ja digitaalisia kuvia, joita ei ehditty katsoa lainkaan. Myös muusta aineistosta on selvittämättä epämääräinen määrä sekalaisia papereita, joita voi löytyä hyllyjen kätköistä. Raportin jatkaminen olisi vielä aiheellista ja toivottavasti siihen tulee jollakin mahdollisuus ryhtyä. 29

Lähteet: Lähdeluettelossa aineisto on lueteltu luvuittain siinä järjestyksessä, missä se aineistomapeissakin on. Kaikkien dokumenttien kirjoittajaa ei ollut selvillä, ja nämä on luettelossa nimetty vain muistiinpanoiksi ilman kirjoittajan nimeä. Virallisista ja puhtaaksi piirretyistä kuvista on tässä luettelossa käytetty nimeä piirustus erotuksena puhtaaksi piirtämättömiin piirroksiin. Tarjouskilpailujen tarjouksista on luettelossa mainittu vain työn saaneen yrityksen tarjous, kun taas muut löytyvät mapeista. Valokuvat on lähteenä mainittu ensimmäisinä kunkin niitä käyttäneen kappaleen alussa, ja ne sijaitsevat omissa albumeissaan. Viimeisenä mapeissa on lista vartiorakennuksen korjaukseen osallistuneista materiaalien ja rakennusosien toimittajista. Johdanto Museovirasto: Esite, Lappeenrannan portin vartiorakennus Asiantuntijamestarit oy 20.7.1982: Julkisivujen tarkastus Museovirasto 19.10.1977: Lausunto, RUK:n museon piharakennus Valtion kiinteistölaitos 27.12.1995: RUK:n museokiinteistön siirtäminen Valtion kiinteistölaitoksenhallintaan ja pyyntö Museovirastolle selvittää sopiiko kyseinen kiinteistö Museoviraston tarkoituksiin Kaskinen, Ilkka 9.2.1996: Muistio RUK:n museon käytöstä Valtion kiinteistölaitos 29.7.1996: Kiinteistönluovutus katselmus Valtion kiinteistölaitos ja Museovirasto: Vuokrasopimus 1.1.1997 Museovirasto 31.1.1997: Toimenpidelupahakemus Haminan kaupungin rakennusvalvonta 31.1.1997: Päätös toimenpideluvan myöntämisestä Osa 2 Haminan kaupungin rakennusvalvonta 17.4.2001: Loppukatselmuspöytäkirja Naakka, Eija 13.8.1996: Lista Rauhankatu 3:n ja vartiorakennuksen pinta-aloista Oikeusministeriö vankeinhoito-osasto 9.1.1997:Työtilaus Haminan Lappeenrannan portin vartiorakennus Muistiinpano: Piirustuksia hankesuunnitelmaa varten Hankesuunnitelma 1996: Lappeenrannan portin vartiorakennus Mentu, Sakari 21.2.1997: Vartiorakennuksen korjauksesta Naakka, Eija 13.9.1996: Pääpiirustukset, restaurointikorjaus. Lappeenrannan portin vartiorakennus. (Asemapiirustus, pohjapiirustus, leikkauspirustus ja julkisivut) Mittausosasto 11.9.96: Asemapiirustus Naakka, Eija (alkuperäisen 1947? pohjalta piirtänyt) 15.3.96: Rak n:70 päävartio pohja ja leikkaus Sihvola, Pekka; Veijola, Ritva 1996/6: Piirroksia, kattorakenne, Leikkaus A-A ja B-B, Pohja Insinööritoimisto Innostructura oy/eero Kotkas 12.4.1999: Lista vuosina 1997 1999 tehdyistä rakennuspiirustuksista 2.1 Sähköt: Uniplan ky 16.12.1974: Piirustus vartiorakennuksen alkuperäisestä LVI-tekniikasta 30

Haminan työsiirtola / Matti Karjalainen 14.2.1997: Tarjouspyyntö sähkösuunnitelmasta. Insinööri STUDIO oy 18.2.1997: Tarjous sähkösuunnitelmasta Insinööri STUDIO oy 4.3.1997: Tilauksenvahvistus sähkösuunnitelmasta Insinööri STUDIO oy 11.4.1997: Sähköselitys ja piirustukset Muistiinpano: Liittyy sähkösuunnitelmaan Naakka Eija: Viesti Sakari Mentulle, valaisinehdotus Mentu, Sakari 1.4.1997: Vastaus valaisinehdotukseen Haminan työsiirtola 1998: Tarjouspyyntö sähkötöistä Sähköurakointi Pertti Karppanen tmi 6.8.1998: Tarjous sähkötöistä Pöytäkirja 16.1.2001: Vastaanottotarkastus sähkötöistä Tarkastuspöytäkirja 12.2.2001: Sähköasennuksen käyttöönotto Kotkan energia oy 13.3.2001: Sähköasennusten tarkastustodistus 2.2 Alapohja ja lattia Valokuvat 1997 1998, sekä 2000 Muistiinpanoja 1996: Mittauksia vartiorakennuksesta Muistiinpano 14.1.1998: Kynnyskorot Mentu, Kaskinen, Naakka 11.2.1998: Suunnitelmaa restaurointikorjauksesta Naakka, Eija: Tiedotus Eero Kotkakselle restauroinnin tilanteesta Muistiinpano: Piirros eteisen lattiarakenteesta Muistiinpano: Piirros huoneiden lattiarakenteista Naakka, Eija 26.1.1998: Piirros rossipohjan rakenteesta Insinööritoimisto Innostructura oy/ Eero Kotkas 11.4.1997: Leikkauspiirustukset perustuksista Insinööritoimisto Innostructura oy/eero Kotkas 11.4.1997: Alapohja, pohjakaavio Muistiinpano: Laskelmia alapohjan harkoista ja palkistosta Muistiinpano: Salaojakaivojen korot Muistiinpano: Rakennuksen korkoasemia Naakka, Eija 1.3.1999: Tiedotus Eero Kotkakselle sadevesiputkista ja salaojista Insinööritoimisto Innostructura oy/ Eero Kotkas 7.3.1997: Salaojituspiirustus Insinöritoimisto oy Matti Ollila & Co 5.2.1997: Piirustus sokkelileikkaus Kotkas, Eero 7.3.1997: Sisäpuolisten salaojien reitit Tekpa 11.9.1996: Asemakaava, viemärin paikka ja korko Insinöritoimisto oy Matti Ollila & Co 17.2.1997: Piirustus, lattiarakenne Insinööritoimisto oy Matti Ollila & Co: Tietoa salaojituksesta Nieminen, Heikki: Muistiinpano alapohjan tuuletuksesta Pohjola, Vesa 7.9.1996: Muistiinpano WC:n lattiakaivosta Naakka, Eija: Tiedotus Kari Nikkaselle lattian tuuletuksesta Insinööri STUDIO oy 23.2.1998: Kaksi piirustusta alapohjan ilmastoinnista Muistiinpano 14.1.1998: Kynnyskorot Muistiinpano: Lattian laudoitus Naakka, Eija: Piirroksia, Lattioiden laudoitus Muistiinpano: Piirros, lattiapalkki Muistiinpano: Uunien perustukset ja laudoitus niiden ympärillä. Haminan työsiirtola/pekka Lindholm 28.3.2000: Tarjouspyyntö eteisen lattiasta Kivitimo oy: Tarjous eteisen lattiasta Naakka, Eija: Piirustuksia ja suunnitelmia eteisen lattiasta 31

2.3 Seinät ja pintakäsittely Valokuvat 1997 ja 1999 Lappeenrannan aluetyöterveyslaitos 19.9.1996: Analyysivastaus Muistiinpano: Väritutkimus vartiorakennuksen seinistä Kaskinen, Ilkka 8.3.1999: Piirros kokoushuoneen profiililistasta Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu 26.11.1998: Tarjous lämpökuvauksesta Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu 14.12.1998: Raportti lämpökuvauksesta Naakka Eija 6/2000: Pohdintaa seinän kastumisesta Muistiinpano 30.6. - 4.7.2000: Kosteusmittaukset Muistiinpano 1998: Julkisivujen halkeamat Kotkas Eero 5.11.1998: Halkeamat ulkoseinissä Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila 26.4.1993: Kyminlinna, vartiorakennus, Yläpohjan reunajuoksun ankkurointi nurkissa Muistiinpano 1998: Julkisivujen halkeamien paikat Muistiinpano 26.1.1999: Luoteisnurkan kunto Naakka, Eija: Kysymys Eero Kotkakselle arkadin nurkan sitomisesta, sekä asiaan liittyviä piirustuksia Insinööritoimisto Innostructura oy/eero Kotkas 10.11.1998: Haminan kaupunginmuseo, tiilijulkisivun halkeamat Insinööritoimisto innostructura oy/ Eero Kotkas 12.4.1999: Piirustus arkadin nurkan korjauksesta Muistiinpano: tiiliseinän K-arvot Muistiinpano: Rappaus Pietarila, Pentti 18.11.1998: Vartiorakennuksen rappaus ohje Muistiinpano1999: Kuvaus tehdyistä rappaustöistä elokuussa 1999 Muistiinpano: Tavastilan laasti Mentu, Sakari 8.10.1999: Rappausohje Muistiinpano: Kalkkimaaliohje Muistiinpano1/2000: Vartiorakennuksen ulkomaalaus Mentu, Sakari 3.2.2000: Vartiorakennuksen sisämaalit Muistiinpano 2000: Lappeenrannan portin vartiorakennuksen sisämaalikokeiluja Muistiinpano 30.5.2000: Seinämaalaus ikkunan pielessä Muistiinpano: Huoneiden värityssuunnitelmat Muistiinpano: Huoneiden väritysohjeet ja maalien pigmenttigrammamäärät Kymen palokärki 15.2.2000: Pigmenttien tilauslista Muistiinpano: Lappeenrannanportin vartiorakennus, kattopaneelin maalaus Muistiinpano: Lappeenrannanportin vartiorakennus, lattian maalaus Muistiinpano: Lappeenrannanportin vartiorakennus, jalkalistojen maalaus Muistiinpano: Vartiorakennus, kadunpuoleisen ulko-oven maalaus 2.4 Vesikatto ja sisäkatto Insinööritoimisto Innostructura oy/eero Kotkas 25.2.1999: Piirustus, vesikatto Sihvola, Pekka; Veijola, Ritva 6/1996: Piirustus, ullakon leikkaus Muistiinpano 6.4.1999: Vartiorakennus, kertopuun pään kiinnitys olemassa olevaan rakenteeseen Kotkas, Eero 20.1.1999: Yläpohjan rakenteet 32

Muistiinpano 6.4.1999: Kertopuun pään kiinnitys olemassa olevaan rakenteeseen Naakka, Eija 17.4.1999: Piirustus, Kattopalkkien jatkokset ja liitokset seinään Naakka, Eija; Silonummi Veijo 8.9.1998 klo 14: Kattokatselmus Kotkas, Eero 5.11.1998: Yläpohja Naakka, Eija: Tiedustelu Hallahuhtalle sahauksen mahdollisuudesta, sekä sisäkattopaneelin mallipiirros Haminan työsiirtola/pekka Lindholm 28.3.2001: Tarjouspyyntö peltikattotyöstä, sekä työselitys ja piirustukset Muistiinpano: Peltiseppiä ja tarjouksia peltikattotyöstä Muistiinpano 2006: Peltikaton maalaus Naakka, Eija: Piirustus, räystäs Naakka, Eija: Piirroksia kattotikkaista 2.5 Oviaukot ja ovet Muistiinpano: Suunnitelma uusien ja vanhojen ovien paikoista Muistiinpano: Ovien mittauksia Muistiinpano: Piirroksia ovien karmeista Muistiinpano 24.8.2000: Mittauksia karmeista Muistiinpano 2000: Karmien mittoja Naakka, Eija 26.4.2000: Piirustus, pihan puolen ulko-ovi Muistiinpano 15.2.2001: Kuvaus pihan puolen ulko-oven vauriosta Naakka, Eija 2001: Viesti Leo Haapatalolle, piirustus ovien muutoksesta Muistiinpano: Ulko-oven korjaus Naakka, Eija 26.4.2000: Piirustus, pääsisäänkäynnin sisäovet ja muut sisäovet Muistiinpano: Vanhojen sisäovien korjaus Muistiinpano: Seinäjoella kunnostettavana olevat ovet myöhästyvät Käppi, Marjo 1999: Raportti ovien korjauksesta Haminan työsiirtola/ Pekka Lindholm 12.10.2000: Tarjouspyyntö uusista ovista Puusepänliike Haapatalo oy 27.10.2000: Tarjous uusista ovista Muistiinpano 13.10.2000: Suunnitelma ovien heloituksesta Naakka, Eija 12.10.2000: Piirroksia ovien heloista Kaskinen, Ilkka 2.4.1997: Piirroksia ovien saranoista Haminan työsiirtola/ Pekka Lindholm 19.10.2000: Tarjouspyyntö ovien saranoista, vetimistä ja salpalukon osista 2.6 Ikkunat ja ikkunapenkit Muistiinpano 16.3.2000: Ikkunoiden mittauksia Muistiinpano 28.3.2000: Ikkunapenkkien mittoja ja muotoa Muistiinpano: Uudet ja vanhat ikkunat Muistiinpano: Ikkunoiden puitteet Muistiinpano: Ikkunoiden maalaus Haminan työsiirtola/ Pekka Lindholm 6.4.2000: Tarjouspyyntö ikkunoista karmeineen, sekä työselitys ja piirroksia MS-puu oy 12.4.2000: Tarjous ikkunoista karmeineen Haminan työsiirtola/ Pekka Lindholm 4.1.2001: Tarjouspyyntö ikkunan puitteesta MS-puu 18.1.2001: Tarjous ikkunan puitteesta 33