HELSINGIN NMKY:N NUORTEN PARLAMENTTI PROJEKTI - Yhteisöllisyyttä kehittävää ja nuorta osallistavaa toimintaa urheiluseurassa Jenni Marjanen Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan koulutusohjelma Kirkon nuorisotyöntekijä, sosionomi (AMK)
Jenni Marjanen Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan koulutusohjelma Kirkon nuorisotyöntekijä, sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Marjanen, Jenni. Nuorten parlamentti yhteisöllisyyttä kehittävää ja nuorta osallistavaa toimintaa urheiluseurassa. Helsinki 2002, 82 sivua, 9 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattikorkeakoulututkinto, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi ja kirkon nuorisotyöntekijä. Opinnäytetyöni on kehittämishanke Helsingin NMKY:n koripallojaoston juniorityölle. Tuloksena on Nuorten parlamentti toiminta, joka omalta osaltaan edistää HNMKY:n seuratoiminnan kehittymistä enemmän nuoria palvelevaksi toiminnaksi. Sain mahdollisuuden toimia itse Nuorten parlamentti projektin innostajana ja ohjaajana sekä toiminnan käynnistäjänä. Olen opinnäytetyössäni keskittynyt lähinnä pohtimaan, kuinka urheiluseurat pystyisivät tarjoamaan nuorille mielekästä toimintaa. Urheiluseurat voivat parhaimmillaan tarjota nuorelle liikunnan lisäksi kasvattavaa valmennusta, sosiaalista pääomaa erilaisten luottamustehtävien avulla sekä ihmissuhdetaitojen oppimista. Nuori voi saada harrastuksestaan elinikäisen ajanvietteen osallistuen seuransa kautta erilaisiin toimintoihin. On vain löydettävä oikeat metodit, jotka innostavat yhteiskuntamme nykynuoria osallistumaan toimintaan sekä kehittämään itseään urheilun ohella. Olen opinnäytetyössäni käyttänyt materiaalina projektipäiväkirjaani, haastatteluja, lehtiartikkeleita ja paljon erilaista kirjallisuutta koskien sosiaalialaa, nuorisotyötä, projektitoimintaa sekä liikuntaa. Helsingin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (HNMKY) aloitti koripallojunioreidensa keskuudessa Nuorten parlamentti toiminnan syksyllä 2001. Nuorten parlamentin tarkoituksena on antaa nuorille mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi omien ideoidensa toteuttajina. Tavoitteena on yhtenäistää koko seuran toimintaa yhteisten tapahtumien avulla sekä luoda seuran nuorten keskuuteen kulttuuria, joka olisi nuorten itsensä näköistä. Antamalla nuorille mahdollisuus muokata seuran toimintaa enemmän nuorten näköiseksi, voidaan nuoria aktivoida innokkaiksi vapaaehtoistyöntekijöiksi. Tarjoamalla nuorille mielekästä tekemistä koripallon ohella, mahdollistetaan harrastuksen mielekkyys monipuolisemmin. Toiminta on vapaaehtoista ja nuori saa toimia ryhmässä oman joukkueensa edustajana. Nuorten parlamentti on saanut paljon positiivista aikaan HNMKY:ssä. Nuoret ovat järjestäneet lukuisia eri tapahtumia seuratovereilleen. Osa nuorista on innostunut toimimaan myös erilaisissa luottamustehtävissä kuten leiriohjaajina, toimitsijoina sekä koripallokouluvalmentajina. Nuorten parlamentti -toimintaa jatketaan HNMKY:ssä myös kaudella 2002-2003. Toimintaan osallistuu tällä hetkellä 21 nuorta, jotka on äänestetty edustamaan omia joukkueitaan Nuorten parlamentissa. Asiasanat: sosiaalinen pääoma, projektit, vapaaehtoistyö, etiikka, yhteisöllisyys, kristillisyys, nuorisotyö, yhteisökasvatus, sosiaalinen vuorovaikutus, osallistuminen, joukkuepelit, järjestöt
ABSTRACT Marjanen, Jenni. The Youth Parliament of Helsinki YMCA, Helsinki 2002, 82 p, 9 appendices Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit. Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education, Bachelor of social science; Bachelor of Parish youth work. This thesis was done in conjunction with a basketball development project for the Helsinki YMCA. The YMCA youth parliament promotes the development of the YMCA in becoming a more youth-friendly organization. In the Youth Parliament project, I had the opportunity to work as an inspirer, initiator, and instructor. This thesis concentrates on how sports clubs could offer youth something interesting and meaningful to do. At their best, in addition to physical activity, they would be able to offer educational coaching, social capital through different responsibilities and also social skills. By taking part in the different activities the club is able to offer, hobbies can become lifetime interests. We need to find the right methods for making the youth in our society excited about taking part in the activities and through sports developing themselves as individuals. In this thesis I have used a project diary, interviews, magazine articles and many kinds of literature that involve the social area, youth work, project activity and sports as a resource. The Helsinki YMCA started their Youth Parliament in the fall of 2001 with their junior basketball players. The purpose of the Youth Parliament is to give the children an opportunity to influence and make their own ideas into a reality. The goal is to unite the operations of the club as a whole through common events and to create a culture within the club youth that reflects their personalities. If the youth are given the opportunity to develop the club organization in the way they want, they could be inspired to be more active as enthusiastic volunteers. By offering the children something rewarding to do via their interest in basketball, the appeal of this hobby can be optimized by offering a greater variety of activities and resources. The work of the Youth Parliament is based on volunteer work and the members are given the opportunity to work in a group as representatives of their own team. The Youth Parliament has had many positive outcomes within the Helsinki YMCA. The youth have organized various different events for the members of the club. Some of the participants have also become interested in working as camp instructors, officials and junior basketball coaches. Youth Parliament will continue to meet during the 2002-03 season. Currently there are 21 young people in the Parliament who were voted by their teammates to represent their team. Key words: social capital, projects, volunteer work, club work, research, qualitative research, teamsports, ethics, organization
SISÄLTÖ JOHDANTO 7 1. TUTKIMUSTEHTÄVÄ 8 2 NUORTEN OSALLISUUS URHEILUSEUROISSA JA JÄRJESTÖ- TYÖSSÄ 9 2.1 Yhteiskunnallisten muutosten vaikutus nuorisoon 9 2.2 Kunnallista nuorisotyötä Suomessa ja Helsingissä 10 2.3 Osallisuus ja osallisuuden tunne 12 2.4 Nuorten arvoja osallisuudesta 14 2.5 Nuoret ja vaikuttaminen 15 2.6 Nuorten Suomi 2001 tutkimuksen tuloksia 15 2.7 Nuorisojärjestöt ja urheiluseurat 17 3 URHEILUN ETIIKKAA 19 3.1 Urheilun merkitys ihmiselle 19 3.2 Urheiluseurojen merkitys 23 3.3. Kuntoliikunnan ja kilpaurheilun kaksi puolta 24 3.4. Psyykkinen valmennus osana kasvatustyötä 26 3.5. Urheilun arvot ja NMKY liike 28 3.6. Sosiaalista pääomaa liikunnasta 29 4 VAPAAEHTOINEN TOIMINTA LIIKUNNAN JA URHEILUN MAHDOLLISTAJANA 32 4.1. Vapaaehtoistyön merkitys seuratoiminnalle 34 4.2. Nuoren innostus aikuisen kiinnostuksen virittäjänä 35 5 SOSIOKULTTUURINEN INNOSTAMINEN 36 5.1. Innostaminen käsitteenä 36 5.2. Innostamisen perusteet 37 5.3. Innostaminen ammatillisena toimintana 39 5.4. Projektit sosiokulttuurisen innostamisen menetelmänä 40
6 HELSINGIN NUORTEN MIESTEN KRISTILLINEN YHDISTYS (NMKY) URHEILUSEURA JA NUORISOJÄRJESTÖ 41 6.1 Maailmanlaajuinen NMKY liike YMCA 41 6.2 NMKY-toiminnan tarkoitus 42 6.3 Kristillisyys NMKY liikkeessä 43 6.4 Helsingin NMKY:n koripalloseura 44 6.5 Namikalaisen koripalloilun arvot ja päämäärät 45 6.6 Suuren seuran mahdollisuudet ja ongelmakohdat 46 7 NUORTEN PARLAMENTTI PROJEKTI 47 7.1 Nuorten parlamentti projektin aikajana 49 7.2 Projektin määrittelyä 49 7.3 Projektin toimintalogiikan suunnittelu peruskysymystek- 50 niikalla 7.4 Nuorten parlamentti projektin toiminta-ajatus 51 8 TYYTYVÄISYYSKYSELY HNMKY:N JUNIOREILLE SYKSYLLÄ 2001 53 8.1 Kyselyn tuloksia 54 8.2 Tulosten arviointia 57 9 HNMKY:N NUORTEN PARLAMENTIN TOIMINTA KAUDELLA 2001-2002 57 9.1 Tavoitteet kaudelle 2001-2002 58 9.2 Nuorten parlamentin perustaminen, alkutyöt 59 10 NUORTEN PARLAMENTIN TOTEUTUS JA VOIMAVARAT 61 10.1 Markkinointi ja tiedottaminen 59 10.2 Nuorten parlamentin voimavarat ja riskienhallinta kaudella 2001-2002 62 10.3 Ensimmäinen palaveri 5.11.2001 63 10.4 YMCA päivän avulla juniorit tutuiksi toisilleen 65 10.5 YMCA päivän arviointia nuorten näkökulmasta 67 10.6 Nuorten parlamentti toiminnan edistyminen 68
11 NUORTEN PARLAMENTIN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT 69 12 NUORTEN PARLAMENTTI PROJEKTIN ARVIOINTI 70 12.1 Nuorten arviointia ja palautetta Nuorten parlamentin toiminnasta 75 13 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 75 LÄHTEET 80 LIITTEET: Liite 1: Tyytyväisyyskysely HNMKY:n junioreille Liite 2: Kirje valituille jäsenille Liite 3: Nuorten parlamentista artikkeli HNMKY:n kuukauslehdessä Liite 4: Nuorten parlamentista artikkeli HNMKY:n kausijulkaisussa Liite 5: Nuorten parlamentista artikkeli KORI -lehdessä Liite 6: Nuorten parlamentista artikkeli MaTaPuPu -lehdessä Liite 7: Nuorten parlamentin kotisivut Liite 8: Nuorten parlamentin ensimmäinen palaveri Liite 9: Tehtävä joukkueittain
7 Opinnäytetyöni käsittelee myös nuorten osallisuutta järjestötoimintaan yleensä sekä urheilun etiikkaa ja liikunnan vaikutuksia nuoren elämään. Esimerkkiseurana olen pohtinut erityisesti Helsingin Nuorten Miesten Kristillistä Yhdistystä (HNMKY). Opinnäytetyöni ja Nuorten parlamentti on sovellettavissa myös muiden urheilulajien yhteyteen sekä muihin urheiluseuroihin.
8 1 TUTKIMUSTEHTÄVÄ Tämän päivän joukkueurheilulle on ominaista yksilökeskeisyys. Tällöin ei niinkään olla sidoksissa siihen joukkueeseen, jossa pelataan, vaan siihen lajiin, jota harrastetaan. Laajemmin ajatellen yksilökeskeisyys näkyy vielä joukkuekeskeisyytenä. Ei niinkään ajatella mitä seuraa joukkueemme edustaa, vaan ollaan valmiita tekemään töitä ainoastaan oman joukkueemme eteen. Kun omalla joukkueella ei mene hyvin tai omat taidot eivät vastaa joukkueen tarpeita, vaihdetaan seuraa. Pahimmassa tapauksessa harrastus lopetetaan kokonaan vaikeuksien kohdatessa. Jos oma joukkue ei ole tiivis ja perheenomainen, on helppo jättää harrastus ja alkaa etsiä uutta tekemistä tilalle. Parhaimmillaan joukkueurheilu tarjoaa urheilun ja liikunnan ohella tusinan hyviä ystäviä, kasvatuskeskeistä valmennusta, huikeita elämyksiä sekä ryhmätyötaitojen karttumista. Kun joukkue toimii aidosti joukkueena, sen jäsenet oppivat pitämään huolta toisistaan ja he haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa keskenään. Yhdessä tehdään töitä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, jolloin jokaista yksilöä tarvitaan yhtä paljon. Tämä vaatii pelaajilta tietynlaista sitoutumista ja luottamuksellisia suhteita keskenään. Vanhemmilta ja valmentajilta vaaditaan tiettyä kärsivällisyyttä ja yhteisiä pelisääntöjä mm. kasvatuksen kannalta. Sekä epäonnistumiset että onnistumiset kasvattavat ja lujittavat tällaista ihannejoukkuetta. Ei kuitenkaan riitä, että ainoastaan joukkueet toimivat hyvin. Joukkueet ovat yleensä aina vain osa jotain isompaa seuraa. Seura tai yhdistys mahdollistaa joukkueen toimimisen. Seura pitää sisällään koosta riippuen useita joukkueita, joiden jokaisen pitäisi toimia myös yhteistyössä keskenään. Yhteistyön avulla lapset ja nuoret tulevat tutuiksi toisilleen ja käyvä katsomassa ja kannustamassa toistensa pelejä. Tästä seuraa yhteenkuuluvuuden tunne, joka tekee harrastuksesta huomattavasti mielekkäämpää. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Tänä päivänä yhä useampi seura toimii yhtä joukkuekeskeisesti kuin tässä työssä kuvaamani esimerkkiseura Helsingin NMKY.
9 Kymmeniä vuosia sitten urheilu on ollut kansaa yhdistävä tekijä eivätkä raha ja ammattilaisuus ole olleet urheilun perusilmiöitä. Urheilua ja liikuntaa mahdollistettiin talkoovoimin vapaaehtoistyön pohjalta. Tänä päivänä doping -paljastukset ovat yleisiä ja raha on tullut urheiluun jäädäkseen. Mikä on moraalisesti oikein? Mihin urheilu on menossa? Millaisen liikunnan ja urheilun pariin lapset ja nuoret tänä päivänä ohjataan? Urheiluseurat tahtovat mainetta ja kunniaa. Ostamalla pelaajia oman seuran ulkopuolelta pohditaan mitä seura hyötyy pelaajasta, mitä pelaaja seuralleen antaa. Pyrin opinnäytetyössäni tuomaan esiin mielestäni keskeisen ajatuksenja kysymykset: Miten urheiluseura voisi antaa nuorelle enemmän? Millä tavoin luodaan sellaiset olosuhteet, että nuori kokee seuratoiminnan mielekkääksi vaikka koko elämänkaarensa ajan? 2 NUORTEN OSALLISUUS URHEILUSEUROISSA JA JÄRJESTÖTYÖSSÄ 2.1 Yhteiskunnallisten muutosten vaikutus nuorisoon Nuorten elinympäristö muuttuu nopeassa tahdissa. Muutoksen vauhti viime vuosina on ollut erityisen voimakasta koko yhteiskunnan tasolla, toisaalta taas perinteisten sosiaalisten instituutioiden rooli ja merkitys nuorille on toisenlainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Sosiaalistuminen yhteiskuntaan koulun, koulutuksen ja työelämän kautta tapahtuu eri lähtökohdista kuin aikaisempien sukupolvien kohdalla. (Kurikka 1996, 6.) Nuorten elinympäristö on paitsi muuttunut nopeasti ja samalla myös monimutkaistunut. Maailmankuvan muotoutumiseen ja paikan löytämiseen yhteiskunnassa vaikuttavat nykyisin ainakin osittain eri tekijät kuin aiemmin. Kun nuoren tulevaisuus aiemmin oli paljolti sidoksissa hänen sosiaaliseen taustaansa (perheen statukseen), on nykynuoren elämään perheen ja koulun ohella
10 voimakkaasti vaikuttamassa kaupunkimainen elämänmuoto, vapaa-ajan harrastukset, kuluttaminen, eri mediat sekä kansainvälistyminen. (Kurikka 1996, 6.) Viime vuosien nuorten yhteiskunnalliset kokemukset kuten nuorisotyöttömyyden raju kasvu, asuntotilanteen heilahtelut ja kilpailu koulutus- ja työpaikoista eivät voi olla vaikuttamatta nuorten käsityksiin hyvinvointivaltiosta. Suurelle osalle nuoria ongelmaksi on muodostumassa passivoituminen ja syrjäytyminen yhteiskunnasta. Aktiivisempi osa nuorisoa kanavoi halunsa toimia mm. erilaisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, kuten mm. ympäristöliikkeisiin. Nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on muuttumassa näin luonnettaan hakee uusia piirteitä. (Kurikka 1996, 7.) Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja kansanedustaja Matti Saarisen mielestä liikunnasta vastaavien tahojen tulisi ottaa vieläkin enemmän vastuuta suomalaisen nuorison tulevaisuudesta. Se on haastava tehtävä. Nuoriso oireilee. Aktiivisten nuorten rinnalla meillä on kasvava joukko passiivisia nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä entistä pahemmin. Liikuntakasvatuksen pintaan nostamista tulisi painottaa. Painopiste on silloin kasvatuksessa. Sentit ja sekunnit ovat tietysti tärkeitä, mutta asiat kuten hyvät elämäntavat ja opiskelun arvostaminen, pitäisi olla etusijalla. (Saarinen 1999.) Nuorten osallistumista järjestötoimintaan on pidetty tärkeänä nuorta yhteiskuntaan sosiaalistavana sekä sen toimintamekanismeja nuorelle opettavana toimintana. On puhuttu järjestötoiminnan yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja demokratiaan kouluttavasta merkityksestä. Järjestöjen kautta nuorille on tarjottu mahdollisuutta ja kanavaa saada ääntään kuuluville ja erityisen tärkeänä on pidetty nuorten toimimista poliittisissa järjestöissä. (Kurikka 2001, 8.) 2.2 Kunnallista nuorisotyötä Suomessa ja Helsingissä Suomalaisen nuorisotyön perusluonne on ensisijaisesti ollut kasvatuksellinen. Nuorisotyötä voi luonnehtia nuorten tarpeisiin ja vapaaehtoisuuteen perustuvaksi ryhmätoiminnaksi, jonka tarkoituksena on sekä auttaa nuoria liittymään
11 yhteiskuntaan että antaa heille mahdollisuuksia identiteetin, yhteiskunnan ja kulttuurin kehittämiseen. Näin määriteltynä nuorisotyö jäsentyy informaalisen kasvatuksen ja oppimisen kentäksi, jossa korostuu nuorten oma toimijuus ja omista kokemuksista oppiminen. ( Honkonen 2002, 306.) Suomalaisen nuorisotyön juuret voidaan jäljittää maatalousyhteiskunnan aikaan, jolloin Suomi oli osa Ruotsia ja myöhemmin Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Tuolloin muodostuivat suomalaisen nuorisotyön kristillinen, kansallisidealistinen ja poliittis-korporatiivinen perinne. (Nieminen 1995.) Kristillisen nuorisotyön tavoitteena oli kristinuskon juurruttaminen kasvavaan sukupolveen. Kristillishenkistä nuorisotyötä leimasi toisaalta tunnuksellisen luterilaisuuden ja yleiskristillisyyden välinen jännite, toisaalta keskusjohtoisen valtionkirkon ja kristillisten nuorisoliikkeiden vastakohtaisuus. Kristillisen nuorisotyön juuret ulottuvat rippikouluun ja pyhäkouluun, mutta varsinaiset kristilliset nuorisojärjestöt syntyivät Suomessa 1800 luvun lopulla. Kansallisidealistinen nuorisotoiminta tähtäsi erityisesti suomalaisen identiteetin lujittamiseen ja se ohjasi nuoria itsekasvatukseen. Kaikkiaan suomalaisella nuorisotyöllä oli varhaisvaiheissaan varsin kansallinen luonne. ( Honkonen 2002, 315.) Helsingissä nuorisotyö oli ennen sotaa pitkälti järjestöjen hallussa. Sodan aikana Suomessa huomattiin nuorten olemassaolo ja silloin alettiin puhua nuorisoongelmasta. Nuoret tuli saattaa kuriin ja järjestykseen uutta yhteiskuntaa rakentamaan. Tämän mahdollistamiseksi tuli nuorisojärjestöjen toimintaa tehostaa (Ilves 1998, 7). Helsingissä nuoret herättivät huomiota kerääntymällä suuriksi joukoiksi ympäri kaupunkia. Alettiin puhua myös nykynuorten uudenlaisista ongelmista: huumeista, alkoholin liikakäytöstä, psyykkisistä häiriöistä ja sopeutumattomuudesta. Kaupungilta vaadittiin nuorisotoiminnan järjestämistä, koska järjestöt eivät tavoittaneet syystä tai toisesta suurta osaa nuorista. Kaupunki aloittikin pienimuotoista kerhokeskustoimintaa kaupungin rakennuttamilla asuinalueilla. Ensimmäinen kaupungin nuorisotoimisto perustettiin vuonna 1948. Kaupungin nuorisotyö alkoi, kun
12 samana vuonna ensimmäiset kerhokeskukset perustettiin Mäkelään, Käpylään ja Vallilaan. 1990-luvulla yhteistyöhankkeet eri hallinnonhaarojen välillä ovat lisääntyneet ja järjestöjä ja kouluja on aktivoitu ottamaan enemmän vastuuta nuorisotyöstä. (Ilves 1998, 7-10.) 2.3 Osallisuus ja osallisuuden tunne Horelli kuvaa lasten suunnitteluun osallistumista pienten tikkaiden avulla. Tikapuissa on viisi porrasta: 1- porras: Lasten sopeuttaminen valmiisiin suunnitelmiin, 2- porras: Lasten kuuleminen, 3- porras: Lasten osallistuminen aikuisten suunnitteluun, 4- porras: Lasten ja aikuisten suunnitteluyhteistyö, 5- porras: Lasten oma suunnittelu, aikuiset apulaisina. (Horelli 1994, 39). Ensimmäinen porras, lasten sopeutuminen valmiisiin suunnitelmiin, on Horellin mielestä Suomessa vallitseva osattomuuden käytäntö. Toinen aste, lasten kuuleminen, merkitsee kaksisuuntaista informaation vaihtoa, mutta ilman lasten todellista päätöksentekoon vaikuttamista. Kolmas askel, lasten osallistuminen aikuisten suunnitteluun, on aikuisten ehdoilla tapahtuvaa suunnittelua, jossa lapsia käytetään eräänlaisena viiteryhmänä. (Horelli 1994,39.) Lasten ja aikuisten todellinen suunnitteluyhteistyö on Horellin mukaan sellaista, jossa kummatkin osapuolet tuovat tasavertaisesti näkemyksensä esiin, synteesiin pyrkien. (Horelli 1994, 39.) Osallisuus on nimenomaan osallisuuden tunnetta, joka paljastuu nuorten tunteista, tiedoista, tarinoista ja paikallisista diskursseista. Millainen on osallisuuden tunne? Nuorten tarinoista on pääteltävissä osallisuuden olevan sitä, että asiat tapahtuvat
13 osallisen tunnetasolla. Osallisuuden tunnetta kuvaavat hyvin sanan empowerment suomalaiset käännökset voimaantuminen ja valtautuminen, jotka kuvaavat osallisuuden tunteessa yhdistyvää tunnetta ja kompetenssia. Nuori tuntee pätevyyttä ja pitää itse omaa rooliaan merkittävänä. (Gretschel 2002, 90). Osallisuuden määritelmissä, ihminen määrittelee itse, tuntuuko hänestä osalliselta. Omasta elämästään kertomisen prosessi on perusta koko identiteetille. Hännisen mukaan kerrottu tarina esittää ihmisen sekä subjektina että objektina, niin aloitteellisena toimijana kuin tapahtumien kohteena. Tarina kertoo paitsi, mitä ihminen teki, myös sen, miten hänen kävi. (Hänninen 1994,176.) Aaltosen mukaan tarinalla viitataan ihmisten omaan käsitykseen suhteestaan maailmaan, siihen kuka hän on ja mihin yhteisöön hän kuuluu. Kertojan sisäisestä tarinasta kiinnostuttaessa yritetään tehdä tulkintaa siitä, miten kertomus kuvaa kertojan minä - maailmasuhdetta. (Holma, Aaltonen 1999a, 308.) Hannulan mukaan ihminen on subjekti (agent) silloin kun hänellä on valtaa vaikuttaa omaan päivittäiseen elämänsä omien ideoittensa, arvojensa, mielenkiintojensa ja pelkojensa mukaisesti. Joskus pelkkä yritys vaikuttaa riittää subjektiuteen, jos vain yrityksen ja ihmisen arvojen välillä nähdään yhteys. Hannulan mukaan subjektiutta ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Eri elämänsä vaiheissa subjekti voi itse asiassa hyvinkin helposti lakata olemasta subjekti. Voidaan sanoa, että subjektiudella on yhden elämäkerran aikana monta kuolemaa ja monta heräämistä. Mikä sitten on riittävä vaikutus eli se kriteeri, jonka perusteella subjektiuden olemassaolo määritellään, se jää Hannulan mukaan subjektin itsensä arvioitavaksi ja päätettäväksi. Toisaalta myös muilla on asiaan sanottavansa, yksinkertaisesti siitä syystä, että arviot subjektiudesta eivät synny vakuumipaketissa, vaan vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. Siksi arvioinnit ja relevanttisuus siitä, kuka on saavuttanut subjektiuden ja kuka ei, tulisi keskustella ja kyseenalaistaa. (Hannula 1997a, 17.)
14 2.4 Nuorten arvoja osallisuudesta Gretschel on tutkinut nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteita kolmen liikuntarakentamisprojektin yhteydessä. Nuoret saivat olla osallisena mm. skeittirampin rakentamisessa. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä selvittämään, miten ja mitkä kuntaorganisaation toimintatavat herättävät, tukevat ja estävät nuorten osallisuutta kuntien osallisuushankkeiden kontekstissa. Nuorten kanssa käytiin lukuisia keskusteluja hankkeiden toteuttamisen aikana. Nuoret kokevat osallisuuden erittäin toiminnallisena, mikä tarkoittaa, että nuorille täytyy antaa mahdollisuus omissa projekteissaan kaikissa vaiheissa vaikuttaa niin ideointiin, toteutukseen kuin myös arviointiin. (Gretschel 2002, 179.) Nuorten arvot osallisuudessa neljän arvo- ja tavoitekeskustelun perusteella ovat (arvoista ei erottunut tärkeintä, eivätkä arvot ole tärkeysjärjestyksessä): - Vaikuttaa ja päättää enemmän omista asioistaan - Nuoret otetaan huomioon ja nuoria kuunnellaan, ei kaikkea vanhuksille - Tasa-arvoa päätöksentekoon: ei aina niin, että aikuiset päättää - Jotain tekemistä - Yhdessä tekeminen, yhteishenki - Tasa-arvo, yhteinen etu, opettaa eettisiä asioita - Rakennetaan tai tehdään jotain hyödyllistä ja käyttökelpoista - Puhutaan asiaa - Hankkeen onnistuminen, aikaansaaminen, joka samalla nostaa nuorten itsetuntoa - Saada aikaan uudistuksia - Nuoret tietää, mitä nuoret haluaa - Oppia kokouskäyttäytymistä - Tehdä jotain sellaista, että minut muistetaan (Gretschel 2002,130.)
15 2.5 Nuoret ja vaikuttaminen Nuorten haluttomuus vaikuttaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on huolestuttavaa. Meillä on aktiivisia nuoria, toimivia nuorisovaltuustoja ja nuoria, jotka pyrkivät päätöksentekopaikalle. Puhutaan, että järjestöjen pitäisi kouluttaa nuoria siihen, että he pyrkisivät entistä enemmän isompiin vaikuttajarooleihin. (Kurikka 2000, 3.) Yhteiskunnallisessa keskustelussa ollaan oltu huolissaan nuorten vähäisestä kiinnostuksesta poliittista päätöksentekoa kohtaan. Samaan aikaan on myös esitetty huolestuneita näkemyksiä siitä, että nuorten mielenkiinto yhteisöllistä toimintaa kohtaan olisi hiipumassa. Sen sijaan nuorten toiminnan yksilöllistymistä on korostettu useissa eri yhteyksissä. (Kurikka 2000, 98.) Sanotaan, että nykyisin ihmiset ovat passiivisia, eivätkä halua osallistua yhdistyselämään tai kulttuurisiin rientoihin. Ne nähdään kaukaisiksi ja väitetään ettei ole aikaa. Samanaikaisesti kuitenkin työväen- ja kansalaisopistojen tarjonta on monipuolista, ihmiset ovat siitä kiinnostuneita, ja eläkeläiset täyttävät sankoin joukoin niin kutsutut eläkeläisten yliopistot. (Kurki 2000, 132.) Herkistyminen tarkoittaa puuduttavaa arkipäiväänsä elävien ihmisten herättelemistä, heidän tietoisuutensa koskettamista. Motivointi taas on astetta enemmän. Herätellään juuri tiettyjä intressejä eli saadaan ihmisten huomio kiinnittymään johonkin sellaiseen toimintaan, jonka he kokevat subjektiiviseksi, oman elämänsä kannalta arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Silloin heissä herää tarve saada lisää informaatiota elämästään, suhteestaan historiaansa ja ympäristöönsä. (Kurki 2000, 133.) 2.6 Nuorten Suomi 2001 tutkimuksen tuloksia Nuorten mielipiteitä ja asenteita on tutkittu useita vuosia eri tutkimuksilla. Suomen Kuntaliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. ovat tehneet Nuorten Suomi 2001
16 tutkimusta useamman vuoden ajan. Tarkoitus on, että tutkimussarjaa jatketaan vuoteen 2010 saakka. Tutkimuksen avulla selvitetään nuorten asenteita, mielipiteitä, äänestysaktiivisuutta ja laajemmin nuorten elinolokysymyksiä. (Kurikka 2000, 3.) Nuorten periaatteellinen kiinnostus toimia vapaaehtoistyössä eri asioiden puolesta on tulosten mukaan kohtuullisen korkealla tasolla, sillä useimpien asioiden kohdalla niiden puolesta valmiita oli toimimaan useammat vastanneet kuin niihin oli kielteisesti suhtautuvia. Kiinnostuneisuuden taso vaihteli kuitenkin eri vapaaehtoistoiminnan osa-alueiden välillä melko voimakkaasti. Nuorten keskuudessa mielenkiinto sekä ympäristönsuojelua että eläinten suojelua kohtaan on vähentynyt ja kiinnostus niin rasismin vastaista toimintaa, kehitysyhteistyötä, kriisialueilla tapahtuvaa vapaaehtoistyötä ja huono-osaisten auttamista sekä lähimmäispalvelua kohtaan on ollut puolestaan suurempaa vuonna 1998 kuin 1990-luvun puolivälissä. Kuitenkin näiden viimeksi mainittujen kohdalla niiden puolesta valmiita oli toimimaan keskimäärin vain joka neljäs vastanneista. Kuten jo vuonna 1996, oli nytkin vuonna 1998 vastanneiden mielestä kiinnostavin kohde oman elinympäristön puolesta toimiminen. (Kurikka 2000, 98.) Naisten halukkuus tehdä vapaaehtoistyötä eri asioiden puolesta oli huomattavasti korkeammalla tasolla kuin miesten vastaava. Iän vaikutus vapaaehtoistyövalmiuteen ei ollut aivan niin suoraviivainen. Eri ryhmistä opiskelijat mutta myös työttömänä olevat olivat oman ilmoituksensa mukaan valmiimpia osallistumaan erilaiseen vapaaehtoistyöhön. (Kurikka 2000, 100.) Nuorten kuten muidenkin ikäryhmien kiinnostuneisuus ja osallistuminen organisoituun järjestötoimintaan on muuttanut luonnettaan viimeisimpien muutaman vuosikymmenen aikana. Erityyppisten järjestöjen toimintaan osallistuminen vaihtelee huomattavasti. Kun sitä mitataan osallistumiskertoina vuotta kohden, on se korkeimmillaan uskonnollisissa järjestöissä. Seuraavina tulevat harrastus-, urheilu-, ja liikuntajärjestöt sekä erilaiset aatteelliset yhdistykset. Viimeisin laajasti nuorten järjestöosallistumista kartoittanut tutkimus julkaistiin vuonna 1998 Nuorisoasiain neuvottelukunnan toimeksiannosta. Sen mukaan 10-29-vuotiaista nuorista noin 52
17 prosenttia on jollakin tavalla mukana järjestötoiminnassa. Näistä suurin osa oli mukana urheiluseuratoiminnassa. (Kurikka 2000, 101.) 2.7 Nuorisojärjestöt ja urheiluseurat Urheiluseurat ja nuorisojärjestöt ovat monessa suhteessa samanlaisia. Lainsäädännön näkökulmasta ne molemmat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja toimivat siten yhdistys- ja kirjanpitolain määrittämissä puitteissa. Ihmisten toiminnan organisoitumismuotojen näkökulmasta ne molemmat ovat yhteenliittymiä, joissa esiintyy ryhmille tyypillisiä ilmiöitä ja prosesseja. (Itkonen, Nevala 1991, 73.) Niin nuorten kuin nuorisoryhmienkin toiminta on aina nuorten itsensä tai ryhmän näkökulmasta mielekästä. Pystyäksemme toimimaan nuorten kanssa meidän tulisi ymmärtää niin nuorten kuin heidän muodostamiensa ryhmien toiminnan mieltä. Jos emme ymmärrä sitä, toimimme sokeasti ja puhumme asioista, jotka ovat ainoastaan meidän näkökulmastamme mielekkäitä. Nuorille asioilla ei saata olla minkäänlaista merkitystä. (Itkonen, Nevala 1991, 73) Kullakin nuorisoryhmällä on oma kulttuurinsa, joka jakaantuu erilaisiin pienryhmien kulttuureihin. Reunaehdot kulttuureille muodostuvat niistä säännöistä ja käytännöistä, jotka yhteiskunnassa liitetään tiettyyn toimintaan. Näitä sääntöjä ovat esimerkiksi yhdistys- ja kirjanpitolaki sekä nuorisojärjestöjen avustusjärjestelmä ja sitä säätelevät lait ja määräykset. Urheiluseuran toiminta perustuu osittain samoihin säädöksiin kuin järjestöjenkin toiminta. Urheilulajista riippuen on lisäksi joukko kirjoitettuja ja kirjoittamattomia, yleisesti hyväksyttyjä ajattelu- ja toimintatapoja. Ne määrittävät, miten urheiluseuran tulisi toimia. (Itkonen, Nevala 1991, 74.) Kirjoitettuja sääntöjä sisältyy seurojen valmentajien, ohjaajien ja muiden toimijoiden oppaisiin. Hyväksyttyjä sääntöjä ovat esimerkiksi reilun pelin säännöt, valmentautumiseen, urheilijoiden ruokavalioon, sukupuolten välisiin suhteisiin, valmentajien ja valmennettavien välisiin suhteisiin, kilpailumatkoihin, kilpailuihin ja urheilijoiden varustukseen liittyvät kirjoittamattomat säännöt ja vakiintuneet
18 toimintatavat. Käytännöt siirtyvät urheiluseuroissa sukupolvelta toiselle osana seurojen suullista perimätietoa. Käytäntöjä välitetään myös seurojen, piirien ja liittojen koulutustilaisuuksissa. (Itkonen, Nevala 1991, 75.) Urheiluseuroissa vallitsevat arvot ja seurojen roolit ovat ongelmaisia. Ne eivät välttämättä vastaa nykyisen nuorison arvoja. Puhutaan niin sanotusta uudesta nuorisosta, jonka synty liittyy länsimaisen ja siten myös suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen. Modernin yhteiskunnan muutos on aiheuttanut sosialisaation ja sukupolvien välisiin suhteisiin katkoksia. Tästä syystä yhteiskuntakehitykseen aikaisemmissa vaiheissa ongelmattomasti tapahtunut kulttuurin siirtyminen sukupolvelta toiselle ei välttämättä onnistu. Nuorten elämää ja toimintaa ohjaavien normien ja arvojen tasolla ovat kristilliset käsitykset sukupuolten välisistä suhteista, työstä, säästämisestä, auktoriteeteista, kurista ja velvollisuudesta menettäneet merkitystään. (Itkonen, Nevala 1991, 79.) Missä määrin urheiluseurojen eetos vastaa uuden nuorison ideaalityypissä hahmoteltuja eettisiä periaatteita? Urheiluseurojen ja erityisesti tulos- ja kilpaurheilun etiikassa korostetaan auktoriteetin kunnioittamista ja kuriin alistumista. Tämä ei välttämättä sovi muuttuneeseen kulttuuriseen tilanteeseen. Nuoret kyseenalaistavat nämä edellä mainitut periaatteet ryhmissä, joihin ihmisiä ei voi pakottaa liittymään ja jossa heitä ei voi pakottaa toimimaan kuten esimerkiksi koulussa. Koska kilpaurheilun eetos on ristiriidassa uuden nuorison eetoksen kanssa, nuorten lähteminen urheiluseuroista ei ole mikään ihme. (Itkonen, Nevala 1991, 79.) Urheiluseurojen ja myös muiden järjestäytyneiden toimintaryhmien kannalta on ongelmallista, että niihin on muodostunut tiettyjä itsestään selvinä pidettyjä sääntöjä ja käytäntöjä sekä niihin liittyviä roolijakoja. Seuratoiminnan uudistaminen edellyttää näiden itsestään selvien käytäntöjen tunnistamista sekä uudenlaisten käytäntöjen kehittämistä. Uusien käytäntöjen kehittäminen taas voi mahdollistua ainoastaan vähittäin, pitkän ajan kuluessa, kokeilujen, yritysten ja erehdysten saattelemana. (Itkonen, Nevala 1991, 81.)
19 Nuorisotoiminnan kehittäminen seuroissa näyttäisi edellyttävän uudenlaisten projektien käynnistämistä. Niiden tulisi perustua niihin ideoihin, joita seuratoiminnan varsinaisilla subjekteilla eli nuorilla itsellään on. Projektien tulisi olla mahdollisimman autonomisia ja mahdollisimman väljiä niin sisällöllisesti kuin muodollisestikin. (Itkonen, Nevala 1991, 81.) 3 URHEILUN ETIIKKAA Tämän hetken yhteiskunnalliselle muutokselle on leimallista kansan yhä selvempi jakaantuminen sekä sen myötä arvojen hajaantuminen. Yksilöllisyyttä ja valinnanvapautta arvostetaan yhä enemmän. Yhteiskunnan moniarvoistuminen lisääntyy ja paine sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen on vähenemässä. Seuratoimijat ovat aikaisempaa selvemmin kiinnittyneet toimintaan oman perheensä elämänvaiheeseen liittyen. Seuratoimijoiden aktiivisuus on sidoksissa esimerkiksi siihen, että omat lapset ovat tietyn ikäisiä. Kyse on aikaisempaa lievemmästä perinnesidonnaisuudesta, seurakulttuurin merkityksen vähenemisestä ja korostuneesta yksilöllistymisestä. (Itkonen, Heikkala, Ilmanen, Koski 2000, 53.) Nuoret kiinnostuvat yhä enemmän ei materiaalisista arvoista. He ovat usein edellistä sukupolvea koulutetumpia ja arvostavat omaehtoisuutta ja yksilöllisyyttä myös urheilussa. He hakeutuvat mukaan sellaiseen toimintaan, joka vastaa heidän arvomaailmaansa. Liikunnan kautta etsitään myönteisiä kokemuksia ja elämyksiä. Uudet urheilulajit ovat vetovoimaisia ja saavat mukaansa uusia innokkaita harrastajia perinteisten lajien kustannuksella. (Närhi, Frantsi 1998, 167.) 3.1 Urheilun ja liikunnan merkitys ihmiselle Liikunnan merkitys vaihtelee yksilöittäin. Yksi liikkuu virkistyäkseen, toinen laihduttaakseen, kolmas liikkuu työkseen. Kaikilla heillä on jokin päämäärä, johon he