KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 24.9.2012 COM(2012) 522 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Ensimmäinen kertomus direktiivin 2010/13/EU 13, 16 ja 17 artiklan soveltamisesta vuosina 2009 2010 Eurooppalaisten teosten edistäminen tilattavissa ja aikataulun mukaan välitettävissä audiovisuaalisissa mediapalveluissa EU:ssa {SWD(2012) 269 final} FI FI

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Ensimmäinen kertomus direktiivin 2010/13/EU 13, 16 ja 17 artiklan soveltamisesta vuosina 2009 2010 Eurooppalaisten teosten edistäminen tilattavissa ja aikataulun mukaan välitettävissä audiovisuaalisissa mediapalveluissa EU:ssa I. JOHDANTO Tämä kaksiosainen kertomus perustuu audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2010/13/EU 1, jäljempänä AVMS-direktiivi, 13 artiklan 3 kohtaan ja 16 artiklan 3 kohtaan. Tämä on komission ensimmäinen kertomus 13 artiklan soveltamisesta AVMS-direktiivin hyväksymisen jälkeen, ja se kattaa vuodet 2009 2010. AVMS-direktiivin 13 artikla koskee eurooppalaisten teosten edistämistä tilattavissa mediapalveluissa EU:ssa. Kertomus perustuu 13 artiklan mukaisesti tietoihin, jotka jäsenvaltioiden oli toimitettava viimeistään joulukuussa 2011, sekä vuonna 2011 tehtyyn riippumattomaan selvitykseen 2, jäljempänä selvitys. Seuraava kertomus 13 artiklan soveltamisesta on määrä antaa neljän vuoden kuluttua. Tämä asiakirja sisältää myös kertomuksen AVMS-direktiivin 16 ja 17 artiklan 3 soveltamisesta vuosina 2009 2010. Kyseiset artiklat koskevat eurooppalaisten teosten ja riippumattomien tuotantojen edistämistä EU:n televisiopalveluissa. Tämä kertomus annetaan kahden vuoden välein. Poiketen aiemmista kertomuksista, jotka koskivat entisten direktiivin 89/552/EY (televisio ilman rajoja -direktiivi) 4 4 ja 5 artiklan soveltamista, tämä kertomus ei kata ETA-maita 5 johtuen viiveestä AVMS-direktiivin siirtämisessä niiden lainsäädäntöön. ETA-maita ei sen vuoksi pyydetty toimittamaan tietoja tähän kertomukseen. II KERTOMUKSET 1. KOMISSION KERTOMUS 13 ARTIKLAN SOVELTAMISESTA 1 2 3 4 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) Tämä kodifioitu toisinto korvaa direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY ja direktiivillä 2007/65/EY. Selvitys on saatavilla sivulla http://ec.europa.eu/avpolicy/info_centre/library/studies/index_en.htm#promot. Entiset direktiivin 89/552/ETY 4 ja 5 artikla. Neuvoston direktiivi 89/552/ETY, annettu 3 päivänä lokakuuta 1989, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23). Norja, Islanti ja Liechtenstein. FI 2 FI

1.1. Yleistä Kaikkien audiovisuaalisten medioiden keskinäisen lähentymisen (konvergenssin) vuoksi direktiivin 89/552/ETY soveltamisalaa laajennettiin sen tarkistuksen yhteydessä myös nk. eilineaarisiin palveluihin. AVMS-direktiivin mukaan myös tilattavissa palveluissa on edistettävä eurooppalaisia teoksia ja kulttuurista monimuotoisuutta. Artiklojen 16 ja 17 tavoin 13 artiklalla pyritään sekä taloudelliseen että kulttuuriseen tavoitteeseen ja vahvistamaan samalla Euroopan audiovisuaaliteollisuutta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvissa tilattavissa palveluissa edistetään tarkoituksenmukaisin keinoin ja silloin kun se on käytännössä mahdollista eurooppalaisten teosten tuotantoa ja saatavuutta. Tilattavien palvelujen varhaisen kehitysasteen ja erityisluonteen vuoksi 13 artikla sallii joustavuutta tapoihin, joilla eurooppalaisia teoksia edistetään. Artiklan 1 kohdassa annetaan esimerkkejä siitä, miten eurooppalaisia teoksia voidaan edistää: muun muassa antamalla rahoitusta eurooppalaisten teosten tuotantoon tai niitä koskevien oikeuksien hankkimiseen tai huolehtimalla eurooppalaisten teosten osuudesta tai näkyvyydestä mediapalvelujen tarjoajien ohjelmistoissa. Eurooppalaisten ohjelmien edistäminen ja saatavuus ovat kysymyksiä, jotka on otettava huomioon verkkoon liitettyjen laitteiden yleistymisen ja konvergenssi-ilmiön kehityksen yhteydessä. Audiovisuaalista sisältöä on jo vuosien ajan levitetty ja kulutettu internetin välityksellä. Tämä sisältö voi tavoittaa käyttäjät myös kaapelioperaattoreiden, internetpalveluntarjoajien tai lähetystoiminnan harjoittajien vaikutuspiirin ulkopuolella. Kun käyttöön tulee TV-vastaanottimia ja sovittimia, joiden lisätoimintona on internet-valmius, ja kun taulutietokoneiden ja älypuhelimien käyttö lisääntyy, konvergenssista tulee jatkuvasti yhä enemmän osa jokapäiväistä todellisuutta. 1.1.1. AVMS-direktiivin 13 artikla eurooppalaisten tilattavien mediapalvelujen yhteydessä Tilattavien palvelujen markkinoiden kehitys oli viitekauden aikana hyvin epätasaista EU:ssa. Edellä mainitussa selvityksessä tilattavia palveluja arvioitiin olevan vuonna 2009 yhteensä 435 6. Yli neljännes niistä oli uusinta- eli catch up TV -palveluja, ja käytetyin jakelujärjestelmä oli internet, toiseksi käytetyin IPTV. Eniten tilattavia palveluja oli vuonna 2009 Ranskassa (73 palvelua), toiseksi eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (66) ja Saksassa (47). Tilattavien palvelujen määrä vaihteli useimmissa jäsenvaltioissa kymmenestä kahteenkymmeneen. Useimmat palvelut olivat saatavissa vapaasti ilman perustilausta. Niitä rahoitettiin yleensä mainontatuloilla tai julkisilla varoilla. Kuten jäljempänä kohdassa 1.1.2 todetaan, kaikissa kansallisissa raporteissa ei annettu tietoja tilattavista palveluista. Nämä tiedot annettiin neljässätoista raportissa, ja ne osoittavat markkinakehityksen olleen hyvin epätasaista. Viisi jäsenvaltiota 7 ilmoitti tilattavia palveluja olevan yhteensä yli kymmenen vuonna 2010. Eniten niitä oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa (82) ja Slovakiassa (36), vähiten Irlannissa ja Espanjassa (3), Belgian 6 7 Luku koskee EU30:tä, mukaan lukien ETA-maat. Belgia (flaaminkielinen yhteisö), Tšekki, Tanska, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta. FI 3 FI

ranskankielisessä yhteisössä (2) ja Itävallassa (1). Kyproksessa ei ollut yhtäkään tilattavaa palvelua. Myös tilattavien palvelujen lajit 8 vaihtelevat paljon jäsenvaltioittain, eikä esille nouse mitään selvää suuntausta sen suhteen, minkä tyyppinen palvelu asetetaan etusijalle. Kuudessa jäsenvaltiossa 9 suurin osa palveluista on tilausvideo- eli VOD-palveluja, joihin on yleensä ehdollinen pääsy, toisissa kuudessa jäsenvaltiossa 10 vapaasti saatavissa olevia uusintapalveluja, yhdessä 11 maksuttomia uusintapalvelujen ja sekapalvelujen yhdistelmiä ja yhdessä 12 sekapalveluja. Selvityksen ja eräiden jäsenvaltioiden kansallisten raporttien välillä on joitain eroja tilattavien palvelujen lukumäärissä. Tämä saattaa johtua tulkintaeroista siinä, minkä tyyppiset palvelut on otettava lukuun. AVMS-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan g alakohtaan sisältyvän määritelmän mukaan sellaisia palveluja, jotka tarjoavat audiovisuaalista sisältöä vain oheistuotteena, ei tulisi raportoida. Sen sijaan uusintapalvelut ovat tilattavia palveluja, jotka pitää raportoida, paitsi jos niiden tarjoamat ohjelmat ovat identtisiä televisiossa lähetettävien kanssa 13. Vaikka 13 artiklan sanamuoto ei nimenomaisesti viittaa tilattavien palvelujen tarjoaman sisällön tyyppiin, 13 artiklan tarkoitus on sama kuin AVMS-direktiivin 16 ja 17 artiklan. Sen vuoksi yksinomaan uutisia, urheilutapahtumia, kilpailunomaisia viihdeohjelmia tai kaupallista viestintää tarjoavat tilattavat palvelut olisi jätettävä pois 13 artiklan soveltamista koskevista kansallisista raporteista. Vastaavasti eurooppalaisten teosten osuudet olisi laskettava prosenttiosuutena pelkästään lukuun otettavista tunneista 14. 1.1.2. Komission soveltama metodologia Vuonna 2011 tehdyssä selvityksessä analysoitiin 13 artiklan täytäntöönpanon tilannetta EU:n jäsenvaltioissa vuoden 2010 lopussa sekä EU:ssa tarjolla olevien ei-lineaaristen palvelujen sisältöä. Selvityksen tarkoituksena oli myös tarjota komissiolle tarvittavat tiedot, jotta se voisi ottaa käyttöön suoritusindikaattorit 13 artiklan soveltamiselle. Selvityksen lähtökohdaksi otettiin direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa mainitut kolme esimerkkiä eurooppalaisten teosten edistämisestä ei-lineaarisissa palveluissa ja tarkasteltiin eri seurantakeinoja ja näiden keinojen soveltuvuutta. Tältä pohjalta komissio yksilöi sarjan indikaattoreja, jotka määriteltiin kansallisille viranomaisille toimitetuissa kyselyissä. Erityisesti eurooppalaisten teosten näkyvyydelle mainittiin useita vaihtoehtoja: teosten kuvailu alkuperämaa mainiten, teosten hakeminen 8 9 10 11 12 13 14 Komission jäsenvaltioille toimittamassa kyselyssä eroteltiin uusinta- eli catch up TV -palvelut, VODpalvelut ja sekapalvelut (VOD/catch-up). Belgia (97,7 %), Bulgaria (100 %), Tanska (100 %), Espanja (75 %), Luxemburg (80 %) ja Portugali (55,6 %). Tšekki (86,2 %), Irlanti (100 %), Kreikka (76,9 %), Itävalta (100 %), Romania (100 %) ja Slovakia (58,3 %). Suomi Ruotsi. Ks. AVMS-direktiivin johdanto-osan 27 kappale. Poislukien uutiset, urheilu, kilpailunomaiset viihdeohjelmat ja kaupallinen viestintä. FI 4 FI

alkuperämaan perusteella, keinot suositella eurooppalaisia teoksia, eurooppalaisille teoksille omistetut palvelun osiot, eurooppalaisten teosten esittelyfilmit tai eurooppalaisten teosten myynninedistämistoimenpiteet. Näitä indikaattoreita voidaan joutua tarkentamaan tulevia kertomuksia varten. 1.1.3. Täytäntöönpano ja seuranta jäsenvaltioissa a) Kansallisen lainsäädännön nykytilanne Selvityksen löydökset 13 artiklan soveltamisesta Vuoden 2010 lopussa 14 jäsenvaltiota oli siirtänyt AVMS-direktiivin tekstin lainsäädäntöönsä asettamatta konkreettisia velvoitteita tilattavien palvelujen tarjoajille. Eräissä tapauksissa kansallisten sääntelyviranomaisten oli määrä täsmentää myöhemmässä vaiheessa sopivat menetelmät eurooppalaisten teosten edistämiseen. Seurannan osalta selvitys osoittaa, että suurin osa jäsenvaltioista tukeutuu tilattavien palvelujen tarjoajien antamiin tietoihin todentamatta niitä. Riippumatonta seurantaa harjoitetaan vain kahdessa jäsenvaltiossa, ja tilattavien palvelujen tarjoajien antamat tiedot todennetaan neljässä jäsenvaltiossa. Kansalliset raportit Yhdeksän kansallista raporttia ei sisältänyt tietoja, koska AVMS-direktiivi oli siirretty kansalliseen lainsäädäntöön myöhäisessä vaiheessa tai koska direktiivin perusteella annettu kansallinen lainsäädäntö oli pantu täytäntöön myöhäisessä vaiheessa. Viisi jäsenvaltiota ilmoitti, ettei tilattavina palveluina rekisteröityjä 15 tai tällaisiksi palveluiksi katsottavia olevia 16 palveluja ollut viitekauden aikana. Niistä jäsenvaltioista, jotka olivat panneet direktiivin täytäntöön (eli asettaneet velvoitteen edistää eurooppalaisia teoksia tilattavissa palveluissa), vain kuusi 17 raportoi sisällyttäneensä lainsäädäntöönsä konkreettisia toimenpiteitä Toimenpiteet vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen: Tšekissä, Espanjassa, Italiassa ja Itävallassa tilattaviin palveluihin sovelletaan velvoitetta varata tietty osuus palveluntarjoajien ohjelmistosta eurooppalaisille teoksille (Tšekissä 10 %, Espanjassa 30 %, Italiassa 20 % ja Itävallassa 50 % 18 ). Velvoite osallistua eurooppalaisten teosten rahoitukseen on voimassa Belgian ranskankielisessä yhteisössä, Tšekissä, Espanjassa ja Italiassa (joko enintään 2,2 %, 15 16 17 18 Viro, Latvia, Liettua ja Unkari. Alankomaiden mediaviranomaiselle oli ilmoitettu 23 palvelua vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta se ei ollut vielä asettanut kriteerejä sille, mitkä palvelut katsotaan tilattaviksi audiovisuaalisiksi mediapalveluiksi. Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja, osa 1, jakso 2. Belgian ranskankielinen yhteisö, Bulgaria, Tšekki, Espanja, Italia (ei vielä pantu täytäntöön vuonna 2010) ja Itävalta. Luettelosta on jätetty pois kaksi jäsenvaltiota: Latvia, jonka lainsäädännössä velvoitetaan tarjoamaan eurooppalaisia teoksia mutta ei täsmennetä konkreettista prosenttiosuutta, ja Unkari, jonka lainsäädännössä asetetaan kiintiö vain unkarilaisille teoksille (tätä säännöstä on tällä välin muutettu). Koskee vain julkisia tilattavia palveluja Itävallassa. FI 5 FI

vähintään 1 % tai vähintään 5 % liikevaihdosta) 19. Velvoite taata eurooppalaisten teosten näkyvyys ohjelmistoissa on säädetty lakiin Belgian ranskankielisessä yhteisössä, Bulgariassa ja Itävallassa (yksityisten tilattavien palvelujen osalta). Tästä huolehditaan muun muassa mainospalojen, erillisten palveluosioiden, lehtiartikkeleiden ja edistämisohjelmien avulla sekä yksilöimällä eurooppalaiset teokset riittävällä tavalla tai mainitsemalla niiden alkuperämaa. b) Kansallisten viranomaisten käyttämät seurantamenetelmät Kansalliset viranomaiset keräsivät 13 artiklan soveltamista koskevat tiedot useimmissa tapauksissa suoraan tilattavien palvelujen tarjoajilta, vaikka vain harvassa kansallisessa raportissa annetaan tietoja tästä. Jotkin jäsenvaltiot ilmoittivat, miten ne ovat lisänneet ja aikovat lisätä tilattavien palvelujen tarjoajien tietoisuutta tarpeesta rekisteröidä palvelut ja/tai noudattaa 13 artiklassa asetettua velvoitetta 20. Ranskan sääntelyviranomainen CSA ilmoitti tekevänsä pistokokeita eurooppalaisten teosten osuuden ja näkyvyyden tarkastamiseksi ohjelmistoissa. Belgia (ranskankielinen yhteisö), jossa on yleisesti voimassa eurooppalaisten teosten näkyvyyttä koskeva velvoite, antoi kiinnostavaa ja yksityiskohtaista tietoa siitä, miten sääntelyviranomainen seuraa eurooppalaisten teosten myynninedistämisen tiheyttä ja osuutta tilattavissa palveluissa 21. Komissio painottaa tehokkaan seurannan merkitystä 13 artiklan moitteettoman soveltamisen varmistamisessa. Vaikka AVMS-direktiivi ei velvoita luomaan konkreettisia seurantajärjestelmiä, komissio kehottaa kansallisia viranomaisia ottamaan käyttöön järjestelmät, joiden avulla tilattavien palvelujen tarjoajien antamat tiedot voidaan todentaa, mikäli viranomaisilla ei vielä ole käytössään tällaisia järjestelmiä. 1.2. AVMS-direktiivin 13 artiklan soveltaminen tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut Selvityksen löydökset 22 Eurooppalaisten teosten osuus uusintapalveluissa oli paljon suurempi (96,2 % kokonaistuntimäärästä) kuin VOD-palveluissa tarjottujen eurooppalaisten teosten osuus (vain 45,1 % kokonaistuntimäärästä). Uusintapalvelujen ohjelmistot liittyvät hyvin läheisesti televisiopalvelujen sisältöön. Eurooppalaiset teokset olivat huomattavasti näkyvämpiä yleisradioyhtiöiden (81,1 % tuntimäärästä) kuin riippumattomien (46,7 %) ja teleoperaattorien (31,2 %) ohjelmistoissa. Samoin niiden näkyvyys on merkittävästi suurempi julkisten palvelujen (99,1 % tuntimäärästä) kuin kaupallisten palvelujen (55,8 %) ohjelmistoissa. 19 20 21 22 Tšekissä ja Italiassa rahoitusosuus on vaihtoehto velvoitteelle varata tietty osuus eurooppalaisille teoksille ohjelmaluetteloissa. Erityisesti Tšekki, Latvia, Alankomaat ja Ruotsi. Ks. kommentit 13 artiklan soveltamisesta Belgian ranskankielisessä yhteisössä komission yksiköiden valmisteluasiakirja, osa I, jakso 2. Teknisistä syistä seuranta toteutettiin vuoden 2011 ensimmäisellä puolivuotiskaudella. FI 6 FI

Palvelut, joissa eurooppalaisten teosten osuus oli pienin, olivat yleensä uusia tulokkaita 23 (10 20 %). Eurooppalaisten teosten osuus lukuun otettavista tunneista 24 (64,5 %) oli lähellä niiden osuutta kaikista ohjelmistoista (65,1 %). Kansalliset raportit Kansallisten raporttien tiedot eivät ole täydellisiä eivätkä tarpeeksi edustavia, jotta niiden perusteella voitaisiin tehdä luotettavia päätelmiä 13 artiklan soveltamisesta. Vaikka joidenkin maiden kansallinen lainsäädäntö ei sisällä nimenomaisia velvoitteita, 14 kansallisessa raportissa annettiin vaihtelevassa määrin joitain tietoja toimenpiteistä, joita tilattavien palvelujen tarjoajat ovat ottaneet käyttöön eurooppalaisten teosten edistämiseksi. Näistä raporteista kävi ilmi eurooppalaisten teosten varsin suuri osuus ohjelmistoissa. Keskiarvot vaihtelivat 40 prosentista (Espanja 25 ) 88,9 prosenttiin (Tanska) vuonna 2009 ja 36,4 prosentista (Portugali) 100 prosenttiin (Itävalta 26 ) vuonna 2010. Koska raporttien määrä on vähäinen ja joidenkin jäsenvaltioiden ilmoittamien tilattavien palvelujen määrä hyvin pieni (kaksi tai kolme), EU:n keskiarvon laskeminen ei olisi mielekästä. Eurooppalaisten teosten kulutusta ja eurooppalaisten teosten tarjoamista koskevien prosenttiosuuksien vertailun pohjalta ei liioin voida tehdä luotettavia päätelmiä. Viisi jäsenvaltiota 27 ilmoitti myös rahoitusosuuksista eurooppalaisiin tuotantoihin ja kuudessa kansallisessa raportissa 28 ilmoitettiin joidenkin näkyvyyttä lisäävien toimenpiteiden käytöstä 29. Komissio voi vain pitää tervetulleena eurooppalaisten teosten suhteellisen suurta osuutta tilattavissa palveluissa. 2. KOMISSION LAUSUNTO 16 JA 17 ARTIKLAN SOVELTAMISESTA 2.1. Yleistä 2.1.1. Direktiivin 16 ja 17 artiklan soveltaminen Euroopan audiovisuaalialalla Euroopan audiovisuaalimarkkinat kasvoivat edelleen vakaasti kaudella 2009 2010. Luvut osoittavat kanavien määrän nopeutuvaa kasvua. Euroopan audiovisuaalisen observatorion mukaan EU-27:ssä oli joulukuussa 2010 yhteensä 7 622 televisiokanavaa, joista 3 126 oli paikalliskanavia. Vuonna 2008 vastaava luku oli 6 067. Tämä on 25,6 prosentin kasvu eli kanavien määrä on kasvanut nopeammin kuin kaudella 2006 2008. 23 24 25 26 27 28 29 Mm. Applen itunes, Lovefilm (Saksa) ja Blinkbox (Yhdistynyt kuningaskunta). Ks. alaviite 14. Tämä luku vastaa ainoaa vuodelta 2009 ilmoitettua palvelua. Tämä luku vastaa ainoaa vuodelta 2010 raportoitua uusintapalvelua. Belgian ranskankielinen yhteisö, Bulgaria, Kreikka, Espanja ja Ruotsi. Belgian ranskankielinen yhteisö, Bulgaria, Kreikka, Espanja, Romania ja Ruotsi. Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja, osa I, jakso 2. FI 7 FI

Katettujen kanavien 30 kokonaismäärä laski samalla kaudella verrattuna edelliskauteen: niiden lukumäärä oli 1 679 vuonna 2008, 1 313 vuonna 2009 ja 1 390 vuonna 2010 tarkasteltaessa eurooppalaisia teoksia 31. Vaihtelu johtui siitä, että seurantamenetelmää muutettiin vapauttamalla hyvin pienet kanavat raportointivelvoitteesta, kuten jäljempänä kohdassa 2.1.2.1 mainitaan. Käytettäessä edellisessä kertomuksessa sovellettua seurantamenetelmää eli ottaen lukuun raportointivelvoitteesta vapautetut kanavat luvut osoittavat katettujen kanavien määrän nousseen 21,8 prosenttia vuodesta 2008 (1 679) vuoteen 2010 (2 045) hieman markkinoilla todettua kasvuvauhtia hitaammin. 2.1.2. Täytäntöönpano ja seuranta jäsenvaltioissa 2.1.2.1. Muutokset menetelmissä Koska tarjolle on tullut kanavia, joiden osuus katselijoista on hyvin pieni (alle 0,3 %), niille päätettiin antaa mahdollisuus pyytää kanavakohtaista poikkeusta 16 ja 17 artiklan mukaisesta raportointivelvoitteesta. Yksityiskohtaiset ehdot tällaisten poikkeusten myöntämiselle esitetään suuntaviivoissa Revised Guidelines for Monitoring the Application of Articles 16 and 17 of the AVMS Directive. Suuntaviivoja on määrä tarkistaa niiden ensimmäisen täyden täytäntöönpanovaiheen (2014) jälkeen 32. Edelliseen raportointikauteen verrattuna saatiin kokonaisuudessaan enemmän sellaisia kansallisia raportteja, joissa annettiin tiedot kaikista katetuista kanavista. Jäsenvaltioiden 27 raportista viidessätoista annettiin tilastotietoja eurooppalaisista teoksista kaikilla kanavilla vuosina 2009 ja 2010 (vuonna 2007 tällaisia raportteja oli kaksitoista ja vuonna 2008 yksitoista). Riippumattomista tuotannoista annettiin tiedot kaikkien kanavien osalta neljässätoista kansallisessa raportissa vuonna 2009 ja viidessätoista vuonna 2010 (vuosina 2007 ja 2008 tällaisia raportteja oli yksitoista). Komissio pitää tervetulleena tätä suuntausta, joka kertoo kansallisten sääntelyviranomaisten suorittaman seurannan tehostumisesta. Toisaalta tämä voidaan myös ainakin osittain selittää sillä, että hyvin pienet kanavat on vapautettu raportointivelvoitteesta, koska näiden kanavien on tyypillisesti vaikeampi toimittaa tilastotietoja. 2.1.2.2. Seuranta Kuten edellisissä kertomuksissa todetaan, EU:ssa ei ole käytössä yhdenmukaisia seurantamenetelmiä. Kyproksessa toimivaltainen viranomainen pystyi lainsäädännön nojalla 30 31 32 Katetut kanavat: tunnistettujen kanavien kokonaismäärä, josta vähennetään ei-operatiivisten kanavien lukumäärä, raportointivelvoitteesta vapautettujen kanavien lukumäärä (ks. kohta 2.1.2.1) ja (ohjelmistonsa luonteen vuoksi) poikkeuksen saaneiden kanavien tai (lakisääteisten poikkeuksien vuoksi) soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen kanavien lukumäärä ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja, osa II, liite 1. Riippumattomia teoksia tarkastellen katettujen kanavien lukumäärä oli 1 585 vuonna 2007, 1 311 vuonna 2009 ja 1 387 vuonna 2010. http://ec.europa.eu/avpolicy/docs/reg/tvwf/eu_works/guidelines_2011_en.pdf. FI 8 FI

seuraamaan viitekautena vain analogista lähetystoimintaa harjoittavia kanavia 33. Kreikka ja Slovenia ilmoittivat vaikeuksista kaikkia kanavia koskevien tietojen keräämisessä 34. Seuranta parantui sen sijaan kolmessa jäsenvaltiossa. Slovenian sääntelyviranomainen aloitti joidenkin lähetystoiminnan harjoittajien antamien tietojen todentamisen. Julkisia alueellisia kanavia koskevien tietojen sisällyttämistä Saksan raporttiin on niin ikään pidettävä seurannan parantumisena. Ruotsissa sääntelyviranomaisen toimet lähetystoiminnan harjoittajien valistamiseksi 16 ja 17 artiklan oikeasta täytäntöönpanosta näyttivät kantavan hedelmää, koska eurooppalaisten teosten osuus, joka oli edellisellä kaudella alittanut vaaditun kiintiön, ylitti 50 prosentin kynnyksen vuosina 2009 ja 2010. Parantamisen varaa on kuitenkin. Komissio painottaa seurannan merkitystä 16 ja 17 artiklan moitteettoman soveltamisen varmistamisessa. Vaikka AVMS-direktiivi ei velvoita luomaan konkreettisia seurantajärjestelmiä, komissio kehottaa kansallisia viranomaisia ottamaan käyttöön järjestelmät, joiden avulla lähetystoiminnan harjoittajien antamat tiedot voidaan todentaa, mikäli viranomaisilla ei vielä ole käytössään tällaisia järjestelmiä. 2.2. AVMS-direktiivin 16 artiklan soveltaminen eurooppalaisten teosten enemmistöosuus Eurooppalaisille teoksille kaikilla ilmoitetuilla kanavilla omistettu lähetysaika oli EU-27:ssä keskimäärin 63,8 prosenttia vuonna 2009 ja 64,3 prosenttia vuonna 2010 35. Luvut osoittavat nousevaa suuntausta (ks. taulukko alla), joka osin korjaa vuosien 2006 ja 2007 välillä todetun pudotuksen. 2009 2010: 0,5 prosenttiyksikön kasvu 2007 2010: 1,7 prosenttiyksikön kasvu Vuosina 2007 2010 kasvu oli voimakkaampaa uusissa jäsenvaltioissa 36. EU-15: 1,7 prosenttiyksikön lasku (65,8 % vuonna 2007, 64,1 % vuonna 2010) EU-12: 5,9 prosenttiyksikön nousu (58,7 % vuonna 2007, 64,6 % vuonna 2010) Komissio pitää tervetulleena EU-12:ssa todettua kehitystä, joka on hieman ylittänyt EU- 15:ssa saavutetun tason. 33 34 35 36 Tilanne muuttui 1. heinäkuuta 2011. Ks. Kreikan ja Slovenian kommentit komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, osa II, jakso 3. EU:n tasolla julkaistavat luvut on saatu jäsenvaltioiden toimittamien tilastotietojen perusteella laskettujen kansallisten keskiarvojen matemaattisesta keskiarvosta. Lukuja ei ole painotettu, sillä kaikista kanavista ei ole saatavilla kaikkia asianmukaisessa painotuksessa tarvittavia parametreja. EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneet jäsenvaltiot (EU-12). EU-15:n muodostavat EU:hun aikaisemmin (viimeksi 1995) liittyneet jäsenvaltiot. FI 9 FI

Jäsenvaltioittain tarkastellen eurooppalaisille teoksille omistettu osuus lähetysajasta vaihteli viitekaudella 44 prosentista (Irlanti) 83 prosenttiin (Unkari) vuonna 2009 ja 47,4 prosentista (Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta) 81 prosenttiin (Unkari) vuonna 2010. Suuntaus oli tällä kaudella positiivinen 12 jäsenvaltiossa, negatiivinen 12 jäsenvaltiossa ja muuttumaton kolmessa jäsenvaltiossa. Eurooppalaisille teoksille kussakin jäsenvaltiossa varatun lähetysajan trendeistä kaudella 2007 2010 on laadittu taulukot 37. Velvoite eurooppalaisten teosten edistämisestä lineaarisissa palveluissa toimii yleisesti ottaen hyvin, vaikka sillä on vain rajallinen vaikutus ohjelmien kiertoon EU:ssa, koska se ei takaa eikotimaisten eurooppalaisten teosten levitystä. Muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten teosten osuus oli 8,1 prosenttia lukuun otettavien lähetystuntien kokonaismäärästä, ja suurin osa Euroopan ulkopuolisista teoksista on amerikkalaisia 38. Jotkin menestyneet audiovisuaaliset teokset, kuten Borgen tai yhteistuotanto Borgia, ovat ylittäneet kansalliset rajat, mutta tällaisia tapauksia on edelleen liian vähän. Keskeinen merkitys on eurooppalaisilla teoksilla, jotka vetoavat yleisöihin rajojen yli. Tähän voidaan päästä esimerkiksi yhteistuotannoilla, jotka kiinnostavat laajaa eurooppalaista yleisöä. EU:n keskiarvo eurooppalaisia teoksia koskevien velvoitteiden noudattamisessa pysyi melko vakaana raportointikaudella, mutta nousi tuntuvasti vuosina 2007 2010 (59,6 prosentista 69,6 prosenttiin). Kasvu oli huomattavaa EU-15:ssa (11,3 prosenttiyksikköä). On syytä huomata, että velvoitteiden noudattamisen prosenttiosuudet kuvastavat paitsi kanavien edistymistä eurooppalaisten teosten osuuden saavuttamisessa myös sitä, missä määrin tietoja on annettu tai jätetty antamatta. Viitekaudella tietoja toimitettiin aiempaa paremmin (ks. kohta 2.1.2.1), millä on ollut roolinsa velvoitteiden noudattamisasteiden paranemisessa. Kolmella jäsenvaltiolla 39 oli vaikeuksia saavuttaa vaadittu eurooppalaisten teosten osuus koko viitekaudella. Samaan aikaan kaksi jäsenvaltiota, joiden keskiarvot jäivät alle 50 prosentin edellisellä kaudella, ylsivät eurooppalaisten teosten vaadittuun osuuden vuonna 2010 40. Komissio kannustaa asianomaisia jäsenvaltioita tukemaan niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien kanavien pyrkimyksiä parantaa ja vakiinnuttaa tuloksiaan tulevien vuosien aikana. 2.3. AVMS-direktiivin 17 artiklan soveltaminen Riippumattomien tuottajien eurooppalaiset teokset (riippumattomat tuotannot) ja uudet teokset Riippumattomille tuotannoille kaikilla ilmoitetuilla kanavilla kaikissa jäsenvaltioissa varattu keskimääräinen osuus EU:ssa oli 34,1 prosenttia vuonna 2009 ja 33,8 prosenttia vuonna 2010. Osuus pieneni hieman raportointikauden aikana. 37 38 39 40 Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja, osa II, jakso 2. Selvitys. Ks. alaviite 2. Irlanti, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kypros ja Ruotsi. FI 10 FI

2009 2010: 0,3 prosenttiyksikön lasku (34,1 % vuonna 2009, 33,8 % vuonna 2010) 2007 2010: 1,5 prosenttiyksikön lasku (35,3 % vuonna 2007, 33,8 % vuonna 2010) Tämä aleneva suuntaus todettiin jo yhdeksännessä kertomuksessa 41. Jäsenvaltioita kehotetaankin pohtimaan tapoja suuntauksen muuttamiseksi päinvastaiseksi. Riippumattomille tuotannoille omistettu lähetysaika vaihteli jäsenvaltioittain 14,5 prosentista (Slovenia) 59,7 prosenttiin (Belgia) vuonna 2009 ja 14,8 prosentista (Italia) 61,7 prosenttiin (Belgia) vuonna 2010. Edelliskauden tapaan kaikissa jäsenvaltioissa saavutettiin riippumattomien teosten 10 prosentin osuus. Riippumattomille teoksille varatun lähetysajan kokonaisosuus (lukuun otettavista tunneista) oli yli 25 prosenttia 21 jäsenvaltiossa vuonna 2009 ja 19 jäsenvaltiossa vuonna 2010. EU-12 kuroi lähes umpeen välimatkan EU-15:een: EU-15: 4 prosenttiyksikön lasku (38,5 % vuonna 2007, 34,5 % vuonna 2010) EU-12: 1,7 prosenttiyksikön nousu (31,2 % vuonna 2007, 32,9 % vuonna 2010) Vaikka kehitys oli parempaa EU-12:ssa kuin EU-15:ssa, riippumattomien tuotantojen osuus jäi EU-12:ssa jälkeen EU-15:ssä saavutetusta osuudesta. Riippumattomia teoksia koskevan velvoitteen keskimääräinen noudattaminen EU:ssa on kehittynyt samansuuntaisesti kuin eurooppalaisten teosten kohdalla: kohtuullista kasvua raportointikaudella ja huomattava lisäys vuosina 2007 2010 (11,5 prosenttiyksikköä) varsinkin EU-15:ssä (15,4 prosenttiyksikköä). Mitä tulee myös riippumattomien tuottajien uusiin eurooppalaisiin teoksiin (uudet teokset 42 ), EU:n keskiarvon suuntaus on laskeva: 2009 2010: 0,3 prosenttiyksikön lasku (62,1 % vuonna 2009, 61,8 % vuonna 2010) 2007-2010: 1,2 prosenttiyksikön lasku (63 % vuonna 2007, 61,8 % vuonna 2010) Kahta jäsenvaltioiden ryhmää tarkasteltaessa 43 kauden 2007 2010 löydökset ovat seuraavat: 41 42 43 Yhdeksäs tiedonanto direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY ja direktiivillä 2007/65/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2007 2008. Tiedonanto saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/avpolicy/reg/tvwf/implementation/promotion/index_en.htm. Teokset, jotka lähetetään vuoden kuluessa niiden valmistumisesta. Ks. alaviite 36. FI 11 FI

EU-15: 0,6 prosenttiyksikön nousu (65,4 % vuonna 2007, 66 % vuonna 2010) EU-12: 4 prosenttiyksikön lasku (60 % vuonna 2007, 56 % vuonna 2010) Vaikka uusia teoksia koskevat tulokset ovat kaiken kaikkiaan tyydyttäviä, komissio kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja erityisesti EU-12:ta toimiin uusien riippumattomien teosten lähetysten edistämiseksi maassaan. 3. PÄÄTELMÄT Tämä ensimmäinen kertomus ei sisällä riittäviä tietoja johtopäätösten tekemiseksi eurooppalaisten teosten edistämisestä tilattavien palvelujen tarjoajien piirissä (13 artikla). Direktiivien myöhäinen siirtäminen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja tilattavien palvelujen markkinoiden hyvin epätasainen kehitys vaikeuttavat analyysia ja vertailua. Myös 13 artiklan täytäntöönpano vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Joidenkin maiden lainsäädännössä määrätään nimenomaisia toimenpiteitä eurooppalaisten teosten edistämistä varten, kun taas toisissa ei ole täsmennetty konkreettisia toimenpiteitä, joita tilattavien palvelujen tarjoajien tulisi soveltaa. Komissio ottaa 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomioon teknologian kehityksen ja analysoi näitä kysymyksiä verkkoyhteydellä varustettujen päätelaitteiden ja konvergenssi-ilmiön kehityksen valossa. Komissio käynnistää piakkoin keskustelut jäsenvaltioiden kanssa asianmukaisista tavoista 13 artiklan täytäntöönpanemiseksi. Direktiivin 16 artiklan osalta jäsenvaltioiden toimittamat tiedot osoittavat tulosten kaiken kaikkiaan parantuneen viitekauden aikana. Eurooppalaisten teosten osuus oli vuonna 2010 keskimäärin 64,3 prosenttia, mikä ylittää selvästi 16 artiklassa vahvistetun osuuden. Tämä kertoo säännöksen yleisesti hyvästä soveltamisesta EU:ssa. Suuri enemmistö eurooppalaisista teoksista on kuitenkin kotimaisia teoksia. Jäsenvaltioita kehotetaan seuraamaan kaikkien lainkäyttövaltaansa kuuluvien kanavien suoriutumista ja tarvittaessa kannustamaan niitä lisäämään eurooppalaisten teosten osuutta vaaditulle tasolle. Direktiivin 17 artiklan vaatimukset täyttyivät vuonna 2010 tyydyttävästi tarkasteltaessa riippumattomien tuotantojen lähettämistä (keskimäärin 33,8 %). Tulokset kertoivat kuitenkin laskevasta suuntauksesta verrattuna vuonna 2007 sekä riippumattomissa teoksissa että uusissa teoksissa saavutettuun tasoon. Vaikka riippumattomien tuotantojen osuuden kehitys oli EU- 12:ssa parempaa kuin EU-15:ssä, kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan seuraamaan, miten lähetystoiminnan harjoittajat soveltavat 17 artiklaa, ja kannustamaan niitä toimiin eurooppalaisten riippumattomien tuotantojen ja uusien teosten lähetysajan osuuden lisäämiseksi. Niiden osuuden kasvattaminen tukee ja voimistaa EU:n riippumatonta tuotantotoimialaa ja lisää työllisyyttä tällä alalla. Komissio kehottaa jäsenvaltioita myös ottamaan huomioon ei-kotimaisten eurooppalaisten teosten heikon levikin ja mahdollisuuksien mukaan puuttumaan tähän kysymykseen. FI 12 FI

Keskeiset indikaattorit 2007 2010 (EU-27) 70 62,6 63 63,2 63,9 63,8 64,3 62,1 61,8 60 50 Keskimääräinen %-osuus EU-27:ssä 40 30 35,3 34,9 34,1 33,8 20 10 0 2007 2008 2009 2010 IND 2 = Eurooppalaisten teosten %-osuus lukuun otettavasta lähetysajasta IND 4 = Riippumattomien tuottajien eur. teosten %-osuus lukuun otettavasta lähetysajasta IND 6 = Riipp. tuott. uusien eur. teosten %-osuus riipp. tuotannoille omistetusta lähetysajasta FI 13 FI