PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 90/2002 vp Keskiviikko 23.10.2002 kello 09.00 1. Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. HE 200/2002 vp laiksi valmiuslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi hallintovaliokunnalle. 4. HE 203/2002 vp tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen ja sen oikaisupöytäkirjan hyväksymisestä sekä siihen liittyviksi laeiksi. 5. HE 204/2002 vp hautaustoimilaiksi hallintovaliokunnalle. 6. HE 205/2002 vp laeiksi perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 ja 16 :n muuttamisesta sivistysvaliokunnalle. 7. HE 206/2002 vp ammattikorkeakoululaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi sivistysvaliokunnalle. 8. HE 218/2002 vp laeiksi sähkömarkkinalain sekä maakaasumarkkinalain 4 luvun 6 :n muuttamisesta. 9. HE 225/2002 vp laiksi julkisesta työvoimapalvelusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. 10. K 3/2002 vp Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2001 Merkitään saapuneiksi oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön kirjalliset lausunnot. 1(4)
ESITYSLISTA 90/2002 vp 11. HE 100/2002 vp vapaarahoitteiseksi asumisoikeus järjestelmäksi ja asumisoikeusjärjestelmän muuksi kehittämiseksi Jatkettu 1 käsittely Merkitään saapuneiksi oikeustieteen lisensiaatti Länsinevan ja professori Pöyhösen kirjalliset lausunnot. 12. HE 115/2002 vp työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Merkitään saapuneiksi hallitusneuvos Kairisalon, OTL Arajärven, professori Huhtasen, assistentti Ilveskiven sekä OTL Sakslinin kirjalliset lausunnot. 13. HE 120/2002 vp laiksi työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta eräissä kunnissa vuosina 2003-2005 Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 14. HE 141/2002 vp ajoneuvolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 15. HE 123/2002 vp laeiksi verontilityslain 12 :n ja tuloverolain 124 :n muuttamisesta Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 16. HE 122/2002 vp laeiksi tuloverolain muuttamisesta sekä tuloverolain 77 :n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 2(4)
ESITYSLISTA 90/2002 vp klo 10.00 17. K 12/2002 vp Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus oikeuskanslerin virkatoimista ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuodelta 2001 I käsittely Kuultavina: valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula ent. apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka ent. kansliapäällikkö, apulaisoikeuskanslerin sijainen Klaus Helminen 18. Muut asiat 19. Seuraava kokous Seuraava kokous on torstaina 24.10.2002 klo 9.30. 3(4)
Pekka Länsineva OTL, erikoistutkija, Turun yliopisto 15.10.2002 Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Asia: Valiokunnan pyytämät lisäkommentit hallituksen esityksestä 100/2002 vp Lainsäädäntöneuvos Risto Eerolan lausunto sekä valiokunnassa 24.9.2002 pidetty asiantuntijakuuleminen ja sen yhteydessä käyty keskustelu antavat aihetta aiemman kirjallisen asiantuntijalausuntoni osittaiseen tarkistamiseen. Tuossa lausunnossahan päädyin paljolti hallituksen esitykseen tukeutuvin perustein punninnassani siihen, etteivät esityksen mukaiset heikennykset asumisoikeudenhaltijan mahdollisuuteen saada lain 23 :ään perustuvia lunastussuorituksia halutessaan luopua asumisoikeudestaan, olleet ilmeisessä ristiriidassa suhteellisuusvaatimuksen tai hyväksyttävän rajoitusperusteen vaatimuksen kanssa. Eerolan lausunto samoin kuin myös professorien Pöyhönen ja Tuori kannanotot kuitenkin nähdäkseni osoittavat, ettei tilanne välttämättä ole näin ongelmaton. Perustelen asiaa seuraavasti. Kun omaisuudensuojanäkökulmasta tarkastellaan asumisoikeuden haltijan oikeusasemaa, on vaikea kuvitella varallisuusetua, joka kuuluisi jotenkin vahvemmin omaisuudensuojasäännöksen suojaamalle ydinalueelle, kuin hänen suorittamansa asumisoikeusmaksun suhteen on asianlaita. Kysymyksessähän näyttäisi käydyn keskustelun perusteella olevan usein varsin vähävaraisen yksityishenkilön pankkilainalla rahoittama suoritus, joka tarkoituksena on ollut hänen välttämättömän ja perusoikeusnäkökulmastakin olennaisen asumistarpeensa toteuttaminen. Näin ollen henkilön valinnanvara ko. maksun suorittamisen ja asumis-oikeussopimukseen ryhtymiseen on saattanut olla tosiasiallisesti varsin rajoitettua ottaen huomioon esimerkiksi pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanteen. Tässä
mielessä tarkasteltavana olevan lunastusmahdollisuuden olemassaoloa ja sisältöä voitaneen sittenkin pitää sellaisena varsin olennaisena kyseiseen sopimussuhteeseen liittyvänä elementtinä, jolla on saattanut olla tärkeä merkitys kun henkilö on harkinnut sitoutumistaan kyseiseen järjestelmään ja arvioidessaan tähän "investointiinsa" liittyviä riskejä. Jos tällaiseen varallisuusetuun puututaan taannehtivalla lainsäädännöllä heikentämällä olennaisesti asumisoikeushaltijan mahdollisuuksia saada asumisoikeusmaksunsa lunastamalla takaisin, tulee tällaiselle puuttumiselle voida osoittaa varsin välttämättömät perusteet. Samoin on tärkeätä suhteellisuusvaatimuksen kannalta selvittää niin kuin Eerolakin lausunnossaan edellyttää, olisiko lain tarkoitusperät mahdollista saavuttaa jollakin yksilön oikeusasemaan lievemmin kajoavalla tavalla. Tässä suhteessa olen valmis nyt yhtymään siihen Eerolan kantaan, jonka mukaan hallituksen esityksen perusteluista ei riidattomasti ilmene, että ehdotettu heikennys asumisoikeudenhaltijan asemaan on täysin välttämätöntä toteuttaa ja ettei lakiehdotuksen sinänsä hyväksyttäviä tavoitteita voitaisi toteuttaa jollakin sellaisella vaihtoehtoisella tavalla, joka ei puuttuisi yhtä olennaisella tavalla ja taannehtivasti asumisoikeuden-haltijoiden perusteltuihin odotuksiin. Ilman tällaisia selvityksiä lakiehdotusta ei voine taannehtivilta osiltaan käsitellä tavallisessa käsittelyjärjestyksessä. Turussa 15.10.2002 Pekka Länsineva
Perustuslakivaliokunnalle. Asia: Hallituksen esitys asumisoikeuslainsäädännön muuttamisesta / Pöyhösen lisäkannanotto Lainsäädäntöneuvos Risto Eerola on kiinnittänyt huomiota tiettyihin esityksen lainsäätämisjärjestystä koskeviin piirteisiin. Hän on jakanut esityksensä yleiseen osaan ja yksityiskohtaisempiin huomautuksiin. Tässä puutun vain yleisessä osassa esitettyyn perusteluun. Kirjoitan lausunnossani: " Hallituksen esityksessä on omaksuttu ehdotusten vaikutusten tarkastelussa erottelu omistajayhteisön normaalin toiminnan aikaan ja omistajayhteisön eräänlaiseen "kriisiaikaan" eli selvitys-, purkamis- ja konkurssitilanteisiin. Nähdäkseni tämän erottelun avulla voidaankin tarkentaa tiettyjä taannehtivien muutosten vaikutusreittejä, ja siten tarkemmin arvioida aiheutuvan haitan olennaisuutta. Asumisoikeuden haltijan oikeusaseman heikentämisen tosiasialliset vaikutukset asumisoikeusyhteisön kriisiajan olosuhteissa näyttäisivät jäävät varsin vähäisiksi. Tämä johtuu siitä, että asumisoikeusyhdistysten kohdalla asumisoikeuden haltijan etuoikeusasema ei lainkaan muutu, ja muidenkin omistajayhteisöjen tilanteessa todellinen haitta etuoikeusaseman heikennyksestä jää vähäiseksi." Lainsäädäntöneuvos Eerola on perustellusti kiinnittänyt huomiota siihen, onko kysymys sittenkään aina vähäisestä haitasta. Kysymys on oikeudellisista mekanismeista, joilla asumisoikeuden haltija ylipäänsä pystyy saamaan asumisoikeuttaan vastaavan varallisuusarvon asumisoikeusyhteisöltä. Nähdäkseni Eerolan erittely on tässä suhteessa oikeudellisesti perusteltu. Sen merkitys lainsäätämisjärjestyksen kannalta riippuu siitä, miten merkittävänä pidetään tällaista tiettyyn, todennäköisesti pieneen ryhmään kohdistuvaa mutta tämän ryhmän jäsenille olennaista haittaa. Eerola on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, selviääkö hallituksen esityksestä riittävällä tavalla se, että asumisoikeuslainsäädännön taannehtiva muuttaminen jotta asumisoikeusosakeyhtiö voisi kirjata asumisoikeusmaksut vapaan oman pääoman eriksi, on välttämätöntä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näiltä osin Eerola on mielestäni perustellusti tuonut esiin muut vaihtoehdot, kuten osakeyhtiön pakkoselvitystilasäännöksien muuttamisen. Näiden mahdollisuuksien selvittäminen olisikin tarpeen silloin, kun arvioidaan sitä, toteutuuko suhteellisuusvaatimus taannehtivaksi ehdotetun normiston osalta. Olen myös omassa kannanotossani korostanut sitä, että keskeisin kysymys taannehtivuuden suhteen on, "... onko ehdotettu sääntely kohtuullisessa suhteessa näiden perusteiden kanssa." Mielestäni lainsäädäntöneuvos Eerolan esiin nostamat näkökohdat olisi tarpeen selvittää ennen kuin säätämisjärjestystä koskeva päätös tehdään. Los Angeles, 21.10.2002 Juha Pöyhönen Professori Lapin yliopisto