KIRJALLINEN KYSYMYS 1258/2001 vp Kelan asumistuki Eduskunnan puhemiehelle Yleinen vuokrataso on noussut viime vuosien aikana huomattavan korkeaksi. Varsinkin pienten asuntojen neliövuokrat ovat kaupungeissa 50 70 markan tuntumassa. Helsingissä asuminen on vielä paljon kalliimpaa. Yksiöiden keskihinta on 62 mk neliöltä, kaksioiden 49 mk sekä kolmioiden 45 mk. Kela myöntää yksin asuvalle asumistukea 37 neliön asuntoon normiensa mukaisesti 42,5 mk neliöltä. Tällaisia asuntoja on lähes mahdoton saada. Yksin asuva työtön tai pienellä palkalla elävä ihminen ei pysty asumaan ilman Kelan asumistukea. Toisaalta hän ei voi myöskään löytää vaaditun kokoista ja hintaista asuntoa. Toinen merkittävä ongelma liittyy tilanteeseen, jossa kurssilainen on kirjoilla esim. Raisiossa. Kela laskee keskiarvotulon arvioidun vuositulon perusteella eli puoli vuotta sosiaaliturvaetuuksia ja puoli vuotta palkkatuloa ja hylkää tällä perusteella asumistukianomuksen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Milloin valtioneuvosto aikoo tarkistaa Kelan asumistukinormeja vastaamaan nykyistä hintatasoa ja tilannetta esim. pienentämällä asumistuen saajan omavastuuta 20 prosentista esim. 15 prosenttiin sekä onko Kelassa lähdetty tarkastelemaan asumiskustannusten tulevaisuutta liian pitkälle tulevaisuuteen? Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2001 Ismo Seivästö /kd Marjaana Koskinen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Ismo Seivästön /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1258/2001 vp: Milloin valtioneuvosto aikoo tarkistaa Kelan asumistukinormeja vastaamaan nykyistä hintatasoa ja tilannetta esim. pienentämällä asumistuen saajan omavastuuta 20 prosenttia esim. 15 prosenttiin sekä onko Kelassa lähdetty tarkastelemaan asumiskustannusten tulevaisuutta liian pitkälle tulevaisuuteen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Asumistuessa hyväksyttävistä enimmäisasumismenoista säädetään vuosittain annettavassa valtioneuvoston asetuksessa asumistuen määräytymisperusteista. Ne eivät siis ole Kelan itse päättämiä normeja. Enimmäisasumismenojen taso on jäänyt vuokrakehityksestä jälkeen niin, että tuensaajien todelliset vuokrat ylittävät yli puolella tuensaajista asumistuessa hyväksyttävän enimmäisasumismenot neliömetriä kohden kuukaudessa. Asiaa on nyt kuitenkin korjattu vuodelle 2002 vahvistetuissa asumistuen määräytymisperusteissa. Niissä enimmäisasumismenoja on korotettu uusissa asunnoissa 4 mk/m 2 /kk ja vanhoissa asunnoissa asunnon valmistumis- tai perusparantamisvuodesta ja asunnon sijainnista riippuen 1 7,5 mk/m 2 /kk. Tämän lisäksi pieniä, alle 26 m 2 ja 26 31 m 2, asuntoja varten on vahvistettu omat muita korkeammat normit. Helsingin erityisasema on otettu huomioon niin, että Helsingille on vahvistettu oma muuta pääkaupunkiseutua korkeampi enimmäisasumismenojen taso. Uudistus liittyy osana hallituksen keväällä 2001 hyväksymään ns. köyhyyspakettiin ja sen asumistukimenoja lisäävä vaikutus on vuositasolla noin 180 milj. markkaa. Uudistus koskee noin 35 000 tuensaajaa. Sen tuloksena asumistuen enimmäisasumismenot ylittävien tapausten määrä laskee aravavuokra-asunnoissa 48 %:sta 20 %:iin ja vapaarahoitteisissa vuokraasunnoissa 64 %:sta 43 %:iin. Kysymyksessä on esitetty myös asumistuen saajan omavastuuosuuden pienentämistä 20 %:sta 15 %:iin. Asumistukea myönnetään 80 % hyväksytyistä asumismenoista, jolloin omavastuuosuudeksi jää vähintään 20 %. Vaikka asumistuen omavastuu on ongelmallinen toimeentulotukea saavilla, niin tukiprosentin yleiselle korottamiselle ei ole perusteita. Tukiprosentilla pyritään vaikuttamaan siihen, että tuensaajalla olisi omaa mielenkiintoa vuokratasoon ja vuokrien kehitykseen. Nykyinen asumistuen tukiprosentti vastaa hyvin eri maiden asumistukijärjestelmissä sovellettuja tukiprosentteja. Ainoastaan eläkkeensaajilla sovelletaan tätä korkeampia tukiprosentteja. Kysymyksessä on lisäksi mainittu asumiskustannusten huomioon ottamisesta tulevaisuudessa. Luultavasti tällä on tarkoitettu kysymyksen perusteluissa mainittua asiaa, että asumistuessa tulot määritellään myös tulevaisuudessa saatavien tulojen keskiarvona silloin, kun tulot vaihtelevat. Tämä johtuu siitä, että tuki mitoitetaan koko tukikaudelle eli vuoden mittaiselle jaksolle. Tätä asiaa on tarkemmin käsitelty kansanedustaja Rajamäen kirjalliseen kysymykseen (KK 644/2001 vp) kesäkuussa 2001 annetussa vastauksessa. 2
Ministerin vastaus KK 1258/2001 vp Ismo Seivästö /kd ym. Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Ismo Seivästö /kd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 1258/2001 rd: När avser statsrådet att justera FPA:s normer för boendestödet så att de motsvarar den nuvarande prisnivån och situationen till exempel genom att självrisken för den som får bostadsbidrag minskas från 20 procent t.ex. till 15 procent, och har FPA börjat studera framtiden för boendekostnaderna alltför långt in i framtiden? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Bestämmelser om de maximala boendeutgifter som godkänns för bostadsbidrag ges årligen i statsrådets förordning om grunderna för bestämmande av bostadsbidraget. Det är alltså inte fråga om normer som FPA själv beslutar om. Nivån på de maximala boendeutgifterna har blivit efter i hyresutvecklingen på så sätt att bidragstagarnas faktiska hyror per kvadratmeter i månaden hos över hälften av bidragstagarna är högre än de maximala boendeutgifter som godkänns för bostadsbidrag. Nu har sakförhållandet i alla fall tillrättalagts i de grunder som fastställts för bestämmande av bostadsbidraget år 2002. I dessa grunder höjdes de maximala boendeutgifterna för nya bostäder med 4 mk/m 2 /mån och i gamla bostäder mellan 1 och 7,5 mk/m 2 /mån beroende dels på när bostaden blivit färdig eller genomgått ombyggnad och dels på bostadens läge. Dessutom har högre normer fastställts för små bostäder under 26 m 2 och mellan 26 och 31 m 2. Helsingfors särställning har beaktats så att en högre nivå har fastställts för de maximala boendeutgifterna i Helsingfors än för den övriga huvudstadsregionen. Denna förnyelse är en del av det så kallade fattigdomspaket som regeringen godkände våren 2001, och den ökar på årsnivå utgifterna för bostadsbidraget med ca 180 miljoner mark. Förnyelsen gäller ca 35 000 bidragstagare. Ett resultat är att antalet fall där boendeutgifterna är större än bostadsbidraget i fråga om aravahyresbostäder sjunker från 48 % till 20 % och i fråga om fritt finansierade hyresbostäder från 64 % till 43 %. I spörsmålet föreslås också att självriskandelen för bostadsbidragstagarna skall minskas från 20 % till 15 %. Bostadsbidrag beviljas till 80 % av de godkända boendeutgifterna, vilket innebär att självriskandelen uppgår till minst 20 %. Även om självriskandelen är problematisk för dem som får utkomststöd, finns det inga grunder för en allmän höjning av stödprocenten. Syftet är att stödprocenten skall verka så att bidragstagaren själv intresserar sig för hyresnivån och hyresutvecklingen. Den nuvarande stödprocenten för bostadsbidraget motsvarar väl stödprocenterna för bostadsbidraget i de system som tillämpas i andra länder. Det är bara för pensionärer som högre stödprocenter tillämpas. I spörsmålet talas vidare om hur boendekostnaderna kan beaktas i framtiden. Detta avser antagligen det i motiveringen till spörsmålet nämnda faktum att inkomsterna, då bostadsbidraget bestäms, också framgent kommer att definieras som ett medeltal av inkomsterna i sådana fall där inkomsterna varierar. Detta beror på att bidraget dimensioneras för en hel stödperiod i sänder, dvs. för ett år. Detta behandlas närmare i svaret på riksdagsledamot Rajamäkis skriftliga spörsmål (SS 644/2001 rd) i juni 2001. 4
Ministerns svar KK 1258/2001 vp Ismo Seivästö /kd ym. Helsingfors den 10 december 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 5