Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvonnan painopisteet vuonna 2015 Vuonna 2015 Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvonnassa toteutettiin ensimmäistä kertaa painotettuja valvontakohteita, jotka mainittiin valvontasuunnitelmassa kärkihankkeina. Hankkeet nimettiin lähinnä aikaisempien valvontahavaintojen perusteella. Kunkin hankkeen näytteet valittiin tuontivalvonnan tavanomaisen näytteenottoprosessin mukaisesti, riskinarviointiin perustuen. Kärkihankkeet ja niiden tulokset on koottu tähän yhteenvetoon. Hometoksiinit maissivalmisteissa Maissisato vaurioituu herkästi kylmyyden ja sateiden vaikutuksesta, mikä voi heikentää elintarvikkeena käytettävän maissin laatua. Vuosina 2013 2014 sääolot eivät suosineet maissisatoa ja maississa todettiin kohonneita hometoksiinipitoisuuksia. Maissivalmisteiden yksi suuri kuluttajaryhmä ovat nuoret. Maissihiutaleet, murot ja maissisipsit voivat kuulua jopa päivittäiseen ruokavalioon. Vuonna 2015 maissivalmisteita tutkittiin 21 kappaletta. Näytteinä oli maissimuroja, sipsejä, tortilloja, popcornia ja maissijauhoa. Deoksinivalenolipitoisuus analysoitiin 16 näytteestä, joista suurimmassa osassa todettiin hieman kyseistä toksiinia mutta kaikki tulokset alittivat viljavalmisteille annetun enimmäispitoisuuden 750 µg/kg. Fumonisiinit FB1 ja FB2 analysoitiin yhdestätoista näytteestä. Vain kolmessa maissisipsissä todettiin kyseisiä toksiineja ja niiden summa oli selvästi alle aamiaishiutaleille annetun enimmäispitoisuuden 800 µg/kg. Tutkittuja maissinäytteitä oli lukumäärällisesti vähän mutta ne olivat tuotteita, joita voidaan kerralla syödä paljonkin. Tutkimusten perusteella hometoksiineja oli todettavissa mutta kaikki tuotteet olivat määräysten mukaisia. Tullikemisti Kirsti Nuotio, Tullilaboratorio Komission asetus (EY) N:o 1881/2006 tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta Listeria monocytogenes mausteissa Listeria monocytogenes bakteeri on yleinen luonnossa esiintyvä bakteeri, joka voi aiheuttaa ihmisille vakavia oireita elintarvikkeessa lisäännyttyään. Erityisen alttiita listeriatartunnoille ovat riskiryhmiin kuuluvat henkilöt, kuten vastustuskyvyltään heikentyneet henkilöt ja raskaana olevat naiset. Listeria on elintarviketuotannon kannalta ongelmallinen, koska se säilyy pakastetuissa ja kuivatuissa elintarvikkeissa pitkiä aikoja, jopa useita vuosia. Varsinaisesti riskielintarvikkeita ovat sellaisenaan syötävät elintarvikkeet, joilla on pitkä säilyvyysaika, kuten tyhjiöpakatut kalastustuotteet. Kuivaaminen on tapa säilöä tuotteita, mutta kuivaus on myös tapa säilöä mikrobeja. Pääsääntöisesti Tullin mikrobiologinen elintarvikevalvonta on kohdistunut itiöllisten ruokamyrkytysbakteerien, kuten Bacillus
cereus ja Clostridium perfringens bakteerien, määrittämiseen ja Salmonella-bakteerien osoittamiseen. Suurin mikrobiologinen riski mausteissa on ollut Salmonella-bakteeri. Vuonna 2015 Tullissa tutkittiin Listeria monocytogenes-bakteerin esiintyvyyttä kuivatuissa mausteissa. Mausteita ja maustesekoituksia tutkittiin 97 kpl. Jokaisesta tuotteesta tutkittiin Listeria monocytogenes - bakteeri kolmesta osanäytteestä. Lopputuloksena oli, että Listeria monocytogenes -bakteeria ei löytynyt yhdestäkään mausteesta tai maustesekoituksesta. Yhdestä tuotteesta löytyi Salmonella Caracas bakteeri, mikä johti tuotteen hylkäämiseen, ja lisäksi yhdessä maustesekoituksessa todettiin kohonneita Bacillus cereus bakteeripitoisuuksia, josta annettiin huomautuslausunto. Mikrobiologi Elina Vatunen, Tullilaboratorio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä Ftalaatit rasvaisissa elintarvikkeissa Elintarvikkeiden säilöntätölkkien kansien tiivisteiden on todettu sisältävän ftalaatteja. Ftalaatit ovat rasvaliukoisia yhdisteitä, ja säilöttäessä elintarvikkeita öljyyn niitä voi kulkeutua kannen tiivistemateriaalista elintarvikkeeseen. Siirtymän enimmäispitoisuuksille on lainsäädännössä raja-arvoja. Tullilaboratorion tutkimusmenetelmällä määritetään 21 eri ftalaatin ja pehmittimen pitoisuuksia osittain tai kokonaan öljyyn säilötyistä elintarvikkeista. Ftalaatteja ja muita pehmittimiä tutkittiin yhteensä 48 maahantuodusta elintarvike-erästä. Tutkitut tuoteerät olivat erilaisia maustekastikkeita, maustesekoituksia ja öljyyn säilöttyjä elintarvikkeita. Tutkituista tuotteista 27:n todettiin sisältävän ftalaatteja ja pehmittimiä, ja niistä kolme todettiin määräystenvastaiseksi liian korkean dioktyylitereftalaattipitoisuuden (DOTP) vuoksi. Määräystenvastaiset tuotteet olivat thaimaalainen chilitahna ja kaksi kiinalaista valkosipulisäilykettä öljyssä. Tuotteiden maahantuonti kiellettiin. Tullikemisti Carola Ranta, Tullilaboratorio Komission asetus (EU) N:o 10/2011 elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista Kasvirasvalevitteiden rasvahappokoostumus ja lyijypitoisuus Ravinnon rasvoilla on monia vaikutuksia terveyteen, joten elintarvikkeen pakkauksessa ilmoitettu rasvahappokoostumus voi esimerkiksi vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen. Pakkauksessa annettujen tietojen tulee pitää paikkansa. Vuonna 2015 kasvirasvalevitteiden ja juoksevien kasviöljyvalmisteiden pakkauksissa ilmoitettujen rasvahappopitoisuuksien oikeellisuutta tutkittiin seitsemästä maahantuodusta elintarvike-erästä.
Tuotteista määritettiin tyydyttyneet, kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot. Lisäksi tutkittiin tuotteiden omega-3 ja omega-6 -rasvahappopitoisuudet. Ravintosisältömerkintöjen tarkastamisessa sovellettiin voimassa olevaa komission ohjetta. Kaikki määritetyt pitoisuudet vastasivat pakkausmerkinnöissä ilmoitettuja pitoisuuksia. Koska lyijylle on annettu enimmäismäärä 0,10 mg/kg rasvoissa ja öljyissä, myös näytteiden lyijypitoisuus määritettiin. Kaikki tutkitut tuotteet olivat lyijyn suhteen määräysten mukaisia. Tullikemisti Carola Ranta, Tullilaboratorio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille Komission asetus (EY) N:o 1881/2006 tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta Ohje toimivaltaisille viranomaisille pakkausmerkinnöissä ilmoitettujen ravintoarvojen sallituista poikkeamista (12/2012). Elintarvikkeiden proteiinipitoisuuden määräystenmukaisuus Runsaasti proteiinia sisältävien tuotteiden suosio on kasvanut viime vuosina. Lähes kaikissa elintarviketuoteryhmissä on tuotteita, joita markkinoidaan erityisesti proteiinin lähteinä. Osa tuotteista on uudentyyppisiä valmisteita omassa tuoteryhmässään, kuten proteiinipatukat tai jäätelöt välipalatuotteina. Tuotteet luokitellaan proteiinilla täydennetyiksi tavanomaisiksi elintarvikkeiksi. Tullilaboratorion tutkimuksissa selvitettiin proteiinituotteiden proteiinipitoisuuden paikkansapitävyyttä. Tutkimuksiin valittiin ateriankorvikkeita ja välipalatuotteita, kuten erilaisia patukoita, juomia ja jäätelöitä. Lisäksi selvitettiin kliinisten ravintovalmisteiden ravintoarvomerkintöjen oikeellisuutta proteiinin osalta. Kliiniset ravintovalmisteet on valmistettu tiettyjen erityisryhmien ravitsemukseen. Proteiinipitoisuus analysoitiin yhteensä 45 tuotteesta. Ateriankorvikkeita ja välipalatuotteita tutkittiin yhteensä 28 kpl, kliinisiä ravintovalmisteita tutkittiin 17 kpl. Tuotteiden valmistuksessa käytetyt proteiinikomponentit olivat yleisimmin peräisin maidosta, kananmunasta tai soijasta. Tavanomaisten elintarvikkeiden tulosten arvioinnissa käytettiin voimassa olevaa komission ohjetta ravintoarvoarvojen sallituista poikkeamista. Kliinisten ravintovalmisteiden osalta tulokset arvioitiin pääsääntöisesti analyysimenetelmän mittausepävarmuuden antamaan vaihteluväliin peilaten. Pakkausmerkinnöissä ilmoitetut proteiinipitoisuudet vastasivat pääosin mitattuja proteiinipitoisuuksia. Ainoastaan yhden kliinisen ravintovalmisteen osalta proteiinipitoisuus poikkesi pakkauksessa ilmoitetusta pitoisuudesta siten, että poikkeamasta annettiin huomautuslausunto. Tullikemisti Sanna Henttonen, Tullilaboratorio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille
Ohje toimivaltaisille viranomaisille pakkausmerkinnöissä ilmoitettujen ravintoarvojen sallituista poikkeamista (12/2012). Suolapitoisuuden määräystenmukaisuus Natrium on tärkein verenpaineeseen vaikuttava ravintotekijä ja siksi elintarvikkeista saatavan natriumin määrällä on merkitystä. Elintarvikkeen suolapitoisuus tulee ilmoittaa nykyään ravintoarvomerkinnöissä suolaekvivalentteina, joka lasketaan natriumin määrästä. Ravintoarvomerkinnöissä ilmoitettu suolapitoisuus pitää sisällään sekä elintarvikkeeseen lisätyn suolan että elintarvikkeen luontaisesti sisältämän natriumin suolana. Suolapitoisuus ilmoitetaan kiinteille elintarvikkeille yksiköissä g/100g ja nestemäisille elintarvikkeille yksiköissä g/100ml. Suolapitoisuus voidaan edelleen ilmoittaa tietyin edellytyksin myös ainesosaluettelossa natriumkloridina painoprosentteina, sillä siirtymäaikaa on jäljellä 13.12.2016 asti. Merkittävimpiä tuotteita suolan saannin kannalta ovat ne tuotteet, joita käytetään usein ja määrällisesti eniten, kuten leivät ja valmisruuat. Suolapitoisuudet määritettiin noin 180 näytteestä analysoimalla natriumpitoisuus. Näytteenä oli mm. maustekastikkeita, snackstuotteita, leipiä, ateriakastikkeita ja valmisruokia. Näytteitä otettiin myös mm. mysleistä ja erityisruokavaliovalmisteista. Tutkituista tuotteista kolme hylättiin määräystenvastaisina ja viidessä todettiin lievempiä virheitä. Määräystenvastaisuuden syyt olivat, että analysoitu suolapitoisuus oli pienempi tai suurempi kuin pakkausmerkinnöissä ilmoitettu pitoisuus. Yhdessä tuotteessa suolapitoisuus oli myös ilmoitettu virheellisesti natriumina ravintoarvomerkinnöissä. Suolapitoisuuksien määräystenmukaisuuden arvioinnissa käytettiin voimassa olevia komission ohjeita. Tullikemisti Terhi Andersson, Tullilaboratorio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille Ohje toimivaltaisille viranomaisille pakkausmerkinnöissä ilmoitettujen ravintoarvojen sallituista poikkeamista (12/2012). Ftalaatit leluissa Ftalaatteja käytetään lähinnä PVC-muovin (polyvinyylikloridi) pehmittiminä. Lelujen ja lastenhoitotarvikkeiden lisäksi ftalaatteja käytetään esim. lattiapäällysteissä, liimoissa, maaleissa, tekstiileissä, urheiluvälineissä, pakkausmateriaaleissa ja kosmetiikassa. Osa ftalaateista on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi ja lisäksi osan on todettu häiritsevän normaalia hormonitoimintaa. Lainsäädännössä on rajoitettu leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa eräiden ftalaattien (DEHP, DBP, BBP, DINP, DIDP ja DNOP) pitoisuutta. Kyseisissä tarvikkeissa ei saa olla edellä mainittuja ftalaatteja yli 0,1 painoprosenttia pehmitetyn materiaalin massasta. Tullilaboratoriossa leluille ja niiden osille tehdään ensin seulontatutkimus, jossa todetaan sisältääkö pehmeä muovimateriaali ftalaatteja pehmittiminä. Jos lelun tai sen osan todettaan sisältävän ftalaattipehmittimiä, tutkimuksia jatketaan tekemällä ftalaattien kvantitatiivinen määritys. Vuonna 2015 tutkituista noin 200 lelusta määräystenvastaisia löytyi 23 kappaletta. Niiden todettiin sisältävän ftalaatteja 0,27 38 painoprosenttia. Ftalaatteja löydettiin esimerkiksi heikkolaatuisista,
merkkileluja jäljittelevistä nukeista. Lisäksi yhden lastenhoitotarvikkeen DEHP-pitoisuudeksi analysoitiin 4,3 painoprosenttia. Kyseisten tuotteiden maahantuonti kiellettiin. Jaostopäällikkö Arja Meriläinen, Tullilaboratorio Laki lelujen turvallisuudesta 2011/1154 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH-asetus) Kromi(VI)yhdisteet nahkatuotteissa Kromi(VI)yhdisteet (kuudenarvoinen kromi) ovat allergisoivia ja todennäköisesti syöpävaarallisia aineita. Kromi(VI)yhdisteille voi herkistyä, jos iho joutuu suoraan tai välillisesti kosketukseen kuudenarvoista kromia sisältävien nahkatuotteiden tai tuotteiden nahkaosien kanssa. Kromiyhdisteiden imeytyminen terveen ihon läpi on vähäistä. Kromi(VI)yhdisteitä voi muodostua nahassa kromi(iii)yhdisteiden hapettuessa. Kromi(III)yhdisteitä käytetään nahan parkitsemisprosesseissa, jolloin saadaan parannettua nahan mitanpitävyyttä sekä kulutusja lämmönkestävyyttä. Ihokosketukseen joutuvia nahkatuotteita tai nahkaosia sisältävä tuotteita ei saa saattaa markkinoille, jos ne sisältävät kuudenarvoista kromia yli 3 mg/kg nahan kokonaiskuivapainosta. Vuonna 2015 Tullilaboratoriossa tutkittiin kuudenarvoisen kromin pitoisuutta 61 nahkanäytteestä. Näytteet olivat pääasiassa työkäsineitä; niitä tutkittiin 43 kappaletta. Lisäksi tutkittiin muita käsineitä 3 kappaletta sekä 15 kappaletta jalkineita. Neljästä työkäsineestä analysoitiin sallitun enimmäismäärän ylittävä pitoisuus kromi(vi)yhdisteitä, jolloin tuotteet hylättiin määräystenvastaisina. Tulokset vaihtelivat välillä 4,9 50 mg/kg. Jaostopäällikkö Arja Meriläinen, Tullilaboratorio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH-asetus) Syöttötuolien määräystenmukaisuus Eurooppalaisessa selvityksessä pikkulasten syöttötuoleista löytyi vakavia puutteita. Suomesta projektissa oli kahdeksan syöttötuolia, joista neljässä oli niin vakavia puutteita, että ne vedettiin pois myynnistä. Tullin valvonnassa selvitettiin viime vuonna kuuden syöttötuolin määräystenmukaisuutta. Syöttötuolien vaatimukset on esitetty standardeissa. Näytteeksi valitut syöttötuolit tarkastettiin ja testattiin näiden standardien mukaan. Keskeisimpiä turvallisuusvaatimuksia syöttötuoleille on että niistä ei saa irrota pieniä osia, niiden on oltava vakaita, istumapaikasta poistuminen ei saa olla liian helppoa, eikä niissä saa olla aukkoja, joihin lapsen raajat voivat kiilautua tai aukkoja ja rakoja, joihin sormet voivat jäädä puristuksiin. Lisäksi taitettavien syöttötuolien lukitusmekanismin on oltava turvallinen. Myös merkinnöille on asetettu vaatimuksia - osa varoituksista ja standardin numero on oltava pysyvästi kiinnitettynä syöttötuoliin.
Lisäksi näytteistä tutkittiin kemiallisia ominaisuuksia. Puisien syöttötuolien maaleista ja päällystettyjen istuinten päällysmateriaaleista analysoitiin alkuaineita, istuinten päällysmateriaalista tarkastettiin myös kadmium ja muovien pehmittimiä. Testatuista syöttötuoleista kaksi täyttivät vaatimukset. Kahdessa syöttötuolissa todettiin hylkäämiseen johtaneita rakenteellisia puutteita ja virheitä; toisen syöttötuolin vikana oli että se voi kaatua liian helposti sivusuuntaan ja istumapaikan jaloille tarkoitetut aukot olivat liian suuret. Toisessa rakenteen osalta määräystenvastaisessa syöttötuolissa oli lapsen istuma-alan pituus liian suuri. Istuma-alan pituuden rajoituksen tarkoituksena on, ettei lapsi pääse tuolista itse liian helposti nousemaan (puhutaan ns. passiivisesta kiinnityssysteemistä). Edellä mainittujen syöttötuolien merkinnät eivät myöskään olleet määräysten mukaisia. Lisäksi kahden muun tutkitun syöttötuolin varoitusmerkinnöissä ja ohjeissa oli puutteita ja virheitä. Kuva 1. Tämä syöttötuoli kaatui, kun sille tehtiin stabiliteettitesti sivusuuntaan. Tuolissa on ns. passiivinen kiinnityssysteemi ja jaloille tarkoitetut aukot ovat liian suuret. Pakkauspussit olivat niin ohuet, että ne edellyttivät varoituksia. Tuoliin kiinnitetyt varoitukset puuttuivat suomeksi ja ruotsiksi ja käyttöohjeet puuttuivat ruotsiksi. Tulliylitarkastaja Mikko Kontiainen, Tullilaboratorio SFS-EN 14988-1:2006 + A1:2012 Childrens s high chairs. Part 1: safety requirements SFS-EN 14988-2:2006 + A1:2012 Childrens s high chairs. Part 2: Test methods SFS-EN 71-1 Lelujen turvallisuus. Osa 3: Eräiden alkuaineiden siirtyminen