KIRJALLINEN KYSYMYS 603/2002 vp Suomen ja Espanjan välinen verosopimus Eduskunnan puhemiehelle Suomi on tehnyt tuloverotusta koskevan verosopimuksen yli kuudenkymmenen valtion kanssa. Yksi näistä valtioista on Espanja, jonka kanssa vuonna 1967 tehdyn sopimuksen muuttaminen on ollut vireillä jo pian kymmenen vuoden ajan. Sopimuksen avoimista kohdista on valtiovarainministeriön antamien tietojen mukaan tarkoitus neuvotella eriksen sovittavana ajakohtana. Yksi Suomen ja Espanjan välisen verosopimuksen ongelmallisista kohdista on epäilemättä eläkkeiden verotus. Suomen ja Espanjan väliseen sopimukseen perustuva eläkkeiden verotus poikkeaa yleisestä linjasta. Yleensä suomalaiset eläkkeet verotetaan Suomessa, vaikka eläkkeensaaja asuisikin ulkomailla. Ulkomaille muuttanutta eläkkeensaajaa verotetaan aluksi normaalisti, mutta eläkkeestä perittävä vero muuttuu kolmen vuoden kuluttua muutosta 35 prosentin suuruiseksi lähdeveroksi. Espanjaan muuttavan eläkkeensaajan kohdalla tilanne on erilainen. Jos eläkkeensaaja saa eläkettä yksityisen työsuhteen tai yrittäjätoiminnan perusteella, voi hänen verotuksensa tietyin edellytyksin siirtyä kokonaan Espanjalle. Valtion ja kunnan palvelukseen perustuvat eläkkeet sen sijaan verotetaan Suomessa silloinkin, kun saaja on muuttanut Espanjaan. Näiden julkisyhteisöjen palveluksessa ansaittujen eläkkeiden kohdallakin on poikkeus: jos kyseessä on valtion tai kunnan liiketoiminnan yhteydessä ansaittu eläke, sitä tarkastellaan, kuten yksityisen työsuhteen perusteella maksettavaa eläkettä, eli eläkkeen verotus voi siirtyä kokonaan Espanjalle. Julkisyhteisöjenkään eläkkeistä ei tarvitse maksaa Suomeen veroa, jos henkilö vaihtaa Suomen kansalaisuuden Espanjan kansalaisuuteen. Tällainen yksityiseen ja julkiseen palvelukseen perustuvien eläkkeiden erilainen verokohtelu on varsin erikoista. Menettelyä on perusteltu OECD:n antamalla ohjeistuksella sekä sillä, että julkisen eläkkeen liityntä maksajavaltioon nähdään niin vahvana, että on perusteltua antaa maksajavaltiolle oikeus verottaa tällaisia eläkkeitä. On myös luonnollista, että Espanja vastustaa tämän käytännön muuttamista, sillä se hyötyy siitä, että se saa verottaa Espanjassa asuvien suomalaisten yksityisiä eläkkeitä. Eläkkeensaajien näkökulmasta kysymys sen sijaan on täysin perusteettomasta ja eriarvoisesta kohtelusta. On kohtuutonta, että esimerkiksi julkiselta sektorilta eläkkeelle jäänyt pienituloinen sairaanhoitaja tai opettaja joutuu maksamaan eläkkeestään 35 prosentin lähdeveron, kun yksityiseltä sektorilta eläkkeelle siirtynyt selviää ilman tätä Suomeen maksettavaa veroa. Suomi on pitänyt ministeri Siimeksen mukaan (KK 931/ 2000 vp) lähtökohtana jo yli 20 vuoden ajan sitä, että myös yksityiseen palvelukseen perustuvat eläkkeet verotettaisiin maksajavaltiossa. Euroopan komissio on vuonna 2001 puuttunut Suomen verotuskäytäntöön antamalla Suomelle virallisen huomautuksen ulkomailla asuvien yksityishenkilöiden verotuksesta. Komisssion mielestä Suomen järjestelmä on epäoikeudenmukainen etenkin pienituloisille palkansaajille ja eläkeläisille. Komissio toteaa, että eläkeläisillä, jotka päättävät asua Suomen ulkopuolella, on korkeampi verorasitus kuin niillä, jotka jäävät asu- Versio 2.0
maan Suomeen. Espanjan ja Suomen välisen verosopimuksen mukainen yksityiseen ja julkiseen palvelukseen perustuvien eläkkeiden erilainen verokohtelu on omiaan entisestään kärjistämään tätä epäkohtaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko Espanjan ja Suomen välistä verosopimusta muuttaa siten, että myös yksityiseen palvelukseen ja yrittäjätoimintaan perustuvat eläkkeet sekä julkisyhteisöjen liiketoiminnan yhteydessä ansaitut eläkkeet verotetaan Suomessa ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin rajoitetusti verovelvollisten eläkkeistä perittävän lähdeveron laskemiseksi nykyisestä 35 prosentista? Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2002 Pirjo-Riitta Antvuori /kok 2
Ministerin vastaus KK 603/2002 vp Pirjo-Riitta Antvuori /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuoren /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 603/2002 vp: Voidaanko Espanjan ja Suomen välistä verosopimusta muuttaa siten, että myös yksityiseen palvelukseen ja yrittäjätoimintaan perustuvat eläkkeet sekä julkisyhteisöjen liiketoiminnan yhteydessä ansaitut eläkkeet verotetaan Suomessa ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin rajoitetusti verovelvollisten eläkkeistä perittävän lähdeveron laskemiseksi nykyisestä 35 prosentista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomen verosopimuspolitiikka Suomen neuvottelupolitiikkana verosopimusneuvotteluissa on jo yli parin vuosikymmenen ollut se, että myös yksityiseen palvelukseen perustuvat eläkkeet (TEL, LEL yms.) verotetaan maksajavaltiossa. Perusteluna tälle kannalle on, että eläketurvaa järjestettäessä vuosittain maksetut eläkevakuutusmaksut on aikanaan saatu vähentää työnantajaa Suomessa verotettaessa. Koska Suomi siten myöntää oikeuden vähentää eläkevakuutusmaksut verotuksessa, mikä siis on alentanut maksun suorittajan verotusta, on kohtuullista, että Suomella on vastaavasti oikeus verottaa ulkomailla asuville Suomesta maksettavia eläkkeitä. Suomi on käynyt neuvotteluja verosopimuksen muuttamisesta myös Espanjan kanssa. Näitä neuvotteluja, joissa Suomi pyrkii saamaan itselleen oikeuden verottaa myös yksityisestä palveluksesta saatavia, ulkomaille maksettavia eläkkeitä, jatketaan heti kun se on mahdollista ottaen huomioon molempien valtioiden kokonaisedut sopimuksen muuttamiseksi. Käytännössä neuvotteluja ei ole voitu jatkaa, koska Suomen ja Espanjan noudattama verosopimuspolitiikka eläkkeiden verotusoikeuden jaon osalta on täysin erilainen. Espanjan voimassaolevista verosopimuksista vain kahdessa sopimuksessa (Ruotsi ja Yhdysvallat) on erilainen ratkaisu eläkkeiden verotusoikeuden jaon osalta kuin Suomen ja Espanjan välisessä nykyisessä sopimuksessa. Kumpikaan näistä ratkaisuista ei kuitenkaan Suomen kannalta vaikuta nykytilaa paremmalta vaihtoehdolta. Liikkumavara mahdollisissa neuvotteluissa on siis jo näistä syistä lähes olematon. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että myös Espanjan verosopimuksesta on muutoin merkittävää hyötyä mm. Suomen elinkeinoelämälle, Espanjassa työskenteleville suomalaisille tai Espanjaan sijoituksia tekeville suomalaisille, vaikka sopimus sisältääkin eläkkeiden osalta Suomen kannalta epätyydyttävän sopimusmääräyksen. Lisäksi on todettava, että vastaavanlainen eläkkeitä koskeva sopimusmääräys sisältyy myös Ranskan, Portugalin ja Marokon kanssa tehtyihin verosopimuksiin. Myös näiden sopimusten muuttaminen on edellä mainituista syistä osoittautunut tähän mennessä ongelmalliseksi. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat varsinaisten neuvottelujen päätyttyä vuonna 1992 olleet säännöllisin väliajoin yhteydessä Espanjan viranomaisiin ja epävirallisesti tunnustelleet 3
Ministerin vastaus mahdollisuuksia löytää ratkaisua em. eläkkeitä koskevaan ongelmaan. Viimeksi marraskuussa 2001 keskusteltiin mahdollisuudesta aloittaa virkamiestasolla keskustelut Suomen ja Espanjan välillä sosiaaliturvaa ja eläkkeitä koskevien epäkohtien ratkaisemiseksi. Espanjan EU-puheenjohtajuudesta johtuen asiaan katsottiin voitavan palata vasta puheenjohtajakauden päättymisen jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön virkamiehet ovat meillä kuitenkin käyneet alustavia keskusteluja siitä, miten kontaktit Espanjan viranomaisiin olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää kesäkuun päättymisen jälkeen. Hallitus seuraa valtiovarainministeriön jatkotoimia Espanjan verosopimuksen muuttamiseksi kysyjän tarkoittamalla tavalla. Suomen lähdeverojärjestelmän kansainvälinen vertailu Suomen 35 prosentin lähdeverokantaa voidaan pitää kansainvälisesti vertailtuna korkeahkona. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava lähdeverokanta on 25 prosenttia. Eläkkeen verotuksessa käytettävän lähdeveroprosentin alentaminen on vuosien saatossa ollut esillä eri yhteyksissä, mm. lähdeverolain muutoksia valmisteltaessa. Viime vuosien taloudellisen tilanteen ja yleisesti verovelvollisten ansiotulojen verotuksen tason huomioon ottaen myös lähdeveroprosentin alentamisen harkintaa on jouduttu lykkäämään. Euroopan komissio lähetti 19.4.2001 Suomelle virallisen huomautuksen lähdeverotukseen liittyvässä asiassa. Siinä katsotaan, että ulkomailla asuvien yksityishenkilöiden ansiotuloon sovellettavaa valtionveroasteisiin liittyvää Suomen lainsäädäntöä saatetaan pitää yhteisölainsäädännön vastaisena niiltä osin kuin siinä kohdellaan Suomessa asuvien yksityishenkilöiden Suomesta saamaa ansiotuloa suopeammin kuin ulkomailla asuvien yksityishenkilöiden Suomesta saamaa ansiotuloa. Vastauksessaan komissiolle 8.6.2001 Suomi myönsi, että tällä hetkellä sovellettava 35 prosentin lähdeverokanta on kansainvälisesti katsoen korkea. Samalla todettiin, että valtioneuvosto tutkii mahdollisuuksia alentaa lähdeveroprosenttia tai uudistaa lähdeverojärjestelmää. Vastauksessa korostettiin edelleen, että mahdollisten uudistusten yhteydessä on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei luoda verokannustinta maastamuutolle. Vastauksessaan Suomi päätyi siihen, että tästä ei kuitenkaan aiheudu sitä, että verojärjestelmä sinänsä olisi yhteisön oikeuden vastainen. Kuten edellä olevasta ilmenee, kansainvälinen kehitys ja erityisesti Euroopan unionin taholta Suomen lähdeverojärjestelmään kohdistuvat muutospaineet edellyttävät, että lähdeverojärjestelmän tasoa ja sen sopivuutta nykyoloihin selvitetään laajemmin. Asiaa koskeva selvitystyö on käynnissä valtiovarainministeriössä. Hallitus seuraa valtiovarainministeriön selvitystyötä ja tekee mahdolliset esitykset lainsäädännön kehittämiseksi selvitystyön valmistuttua. Helsingissä 11 päivänä heinäkuuta 2002 Ministeri Suvi-Anne Siimes 4
Ministerns svar KK 603/2002 vp Pirjo-Riitta Antvuori /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pirjo- Riitta Antvuori /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 603/2002 rd: Kan skatteavtalet mellan Finland och Spanien ändras så att också de pensioner som grundar sig på privat anställning och företagarverksamhet samt de pensioner som tjänats in i samband med offentliga samfunds affärsverksamhet beskattas i Finland och ämnar regeringen vidta åtgärder för att sänka den källskatt som uppbärs på begränsat skattskyldigas pensioner från nuvarande 35 %? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Finlands skatteavtalspolitik Finland har redan i över ett par årtionden i skatteavtalsförhandlingarna haft som förhandlingspolitik att också de pensioner som baserar sig på privat anställning (APL, KAPL m.fl.) beskattas i den stat som betalar ut pensionen. Motiveringen till denna ståndpunkt är att då pensionsskyddet ordnades var de pensionsförsäkringspremier som betalats årligen avdragsgilla då arbetsgivaren beskattades i Finland. Eftersom Finland således beviljar rätt att dra av pensionsförsäkringspremierna i beskattningen, vilket alltså inneburit sänkt beskattning för den som erlägger betalningen, är det skäligt att Finland på motsvarande sätt har rätt att beskatta dem som bor utomlands för de pensioner som betalas från Finland. Finland har också med Spanien fört diskussioner om att ändra skatteavtalet. Dessa förhandlingar, i vilka Finland eftersträvar rätt att få beskatta också pensioner för privat anställning som betalas till utlandet, fortsätter så snart det är möjligt, med beaktande av de båda staternas bästa. I praktiken har förhandlingarna inte kunnat fortsätta, eftersom den skatteavtalspolitik Finland och Spanien följer är totalt olika i fråga om fördelningen av rätten att beskatta pensioner. Av Spaniens gällande skatteavtal innehåller endast två (Sverige och Förenta staterna) en annan lösning i fråga om fördelningen av rätten att beskatta pensioner än det nuvarande avtalet mellan Finland och Spanien. Ingendera av dessa lösningar verkar dock vara ett bättre alternativ för Finlands del än det nuvarande. Redan av dessa orsaker är spelrummet alltså så gott som obefintligt i eventuella förhandlingar. I detta sammanhang är det dock skäl att betona att även skatteavtalet med Spanien på andra sätt är till nytta bl.a. för näringslivet i Finland, för finländare som arbetar i Spanien eller för finländare som gör investeringar i Spanien, trots att avtalet för Finlands del innehåller en otillfredsställande avtalsbestämmelse i fråga om pensioner. Det kan dessutom konstateras att en motsvarande avtalsbestämmelse gällande pensioner även ingår i de skatteavtal som slutits med Frankrike, Portugal och Marocko. Det har visat sig att det av ovan nämnda skäl hittills har varit problematiskt att ändra också dessa avtal. Efter att de egentliga förhandlingarna slutfördes år 1992 har tjänstemän vid finansministeriet varit i regelbunden kontakt med myndigheterna i Spanien och inofficiellt sökt utröna vilka möjligheter det finns att hitta en lösning på ovan nämnda problem gällande pensioner. Senast i novem- 5
Ministerns svar ber 2001 diskuterades möjligheten att på tjänstemannanivå inleda diskussioner mellan Finland och Spanien för att avhjälpa missförhållandena i fråga om socialskydd och pensioner. På grund av Spaniens EU-ordförandeskap ansågs det möjligt att återgå till ärendet först efter att ordförandeskapsperioden kommit till ända. Tjänstemän vid social- och hälsovårdsministeriet och finansministeriet har dock fört preliminära diskussioner om hur kontakterna till myndigheterna i Spanien fr.o.m. juli kunde ordnas på ändamålsenligaste sätt. Regeringen följer finansministeriets fortsatta åtgärder i syfte att ändra skatteavtalet med Spanien på det sätt som spörsmålsställaren avser. Det finska källskattesystemet i internationell jämförelse Finlands källskattesats på 35 % kan i internationell jämförelse anses vara rätt hög. I t.ex. Sverige är motsvarande källskattesats 25 %. Det har under årens lopp i olika sammanhang varit tal om en sänkning av den källskatteprocent som används i beskattningen av pensioner, bl.a. vid beredningen av ändringarna av lagen om källskatt. Med beaktande av den ekonomiska situationen de senaste åren och allmänt taget nivån på beskattningen av de skattskyldigas förvärvsinkomster har man varit tvungen att senarelägga prövningen av en sänkning av källskatteprocenten. Europeiska gemenskapernas kommission gav den 19.4.2001 Finland en officiell anmärkning i ett ärende som rör källbeskattning. I anmärkningen anser kommissionen att den finländska lagstiftning som i anslutning till statsskattegraderna tillämpas på förvärvsinkomsten för enskilda som bor utomlands kan anses strida mot gemenskapslagstiftningen till de delar den förhåller sig gynnsammare till den inkomst enskilda som är bosatta i Finland får från Finland än den inkomst enskilda som bor utomlands får från Finland. I sitt svar till kommissionen den 8 juni 2001 medgav Finland att den källskattesats på 35 % som för närvarande tillämpas är hög i internationell jämförelse. Samtidigt konstaterades att statsrådet utreder möjligheterna att sänka källskatteprocenten eller revidera källskattesystemet. I svaret betonades vidare att man i samband med eventuella revideringar dock måste se till att det inte skapas sådana skatteförhållanden som uppmuntrar till utvandring. I sitt svar kom Finland till slutsatsen att detta trots allt inte medför att skattesystemet i sig skulle strida mot gemenskapsrätten. Såsom framgår av det som nämns ovan förutsätter den internationella utvecklingen och i synnerhet trycket från Europeiska unionen på en ändring av källskattesystemet i Finland att nivån på källskattesystemet och hur ändamålsenligt det är i dagens förhållanden utreds mera ingående. Utredningsarbetet i ärendet pågår vid finansministeriet. Regeringen följer finansministeriets utredningsarbete och framlägger då arbetet är klart eventuella propositioner med förslag till utvecklande av lagstiftningen. Helsingfors den 11 juli 2002 Minister Suvi-Anne Siimes 6