KIRJALLINEN KYSYMYS 875/2001 vp Maatilan luovutusvoiton syntyminen avioeroon liittyvässä osituksessa Eduskunnan puhemiehelle Voimassa olevan lainsäädännön mukaan perinnönjako ja avioeroon liittyvä omaisuuden ositus voidaan suorittaa osakkaiden haluamalla tavalla. Eräissä tilanteissa verottajan tulkinnat kuitenkin käytännössä estävät omaisuuden jakamisen siten kuin se eroavien puolisoiden tai pesän osakkaiden kannalta olisi järkevää ja heidän yhteisesti sopimaansa. Jos esimerkiksi maatilan tasaosuuksin omistava aviopari päätyy avioeroon, on yleensä molempien osapuolien mielestä tila pyrittävä pitämään jatkossakin kokonaisena ja elinkelpoisena. Koska velkaisella maatilalla ei ole käteistä rahaa, päädytään yleensä siihen järjestelyyn, että toinen osapuoli ostaa puolisonsa omistusosuuden esim. TE-keskuksen välittämän tasinkolainan avulla. Verottaja on kuitenkin joissain tapauksissa ilmoittanut asiasta kysyneille, että poislähtevälle puolisolle syntyy osituksessa verotettavaa myyntivoittoa, kun jatkaja lunastaa lainavaroilla tilan toisen puoliskon entiseltä aviokumppaniltaan. Edellä selostettu tulkinta pudottaa käytännössä pohjan pois niiltä pyrkimyksiltä, joiden mukaan tilat tulisi säilyttää kokonaisina ja elinkelpoisina. Verottajan avioeroista johtuvan osituksen myyntivoittotulkinnan lyhytnäköisyydestä kertoo sekin, että myös perinnönjakojen yhteydessä on tapana valita tilalle jatkaja, joka ostaa sisarusten osuudet itselleen ja estää siten tilan pirstoutumisen. Lainsäädäntöä ollaan jopa parhaillaan uudistamassa siten, että tilojen säilymistä kokonaisina voitaisiin edelleen helpottaa. Samaan aikaan verottaja kuitenkin tulkitsee myyntivoittosäännöksiä siten, että tilan pirstominen jää eroavien puolisoiden ainoaksi vaihtoehdoksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo taata eroavien aviopuolisoiden oikeudenmukaisen verotuksellisen kohtelun sekä estää maatilojen jakamiset avioerojen yhteydessä? Helsingissä 2 päivänä heinäkuuta 2001 Pertti Mäki-Hakola /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pertti Mäki-Hakolan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 875/2001 vp: Miten hallitus aikoo taata eroavien aviopuolisoiden oikeudenmukaisen verotuksellisen kohtelun sekä estää maatilojen jakamiset avioerojen yhteydessä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Avioeroon liittyvässä osituksessa puretaan puolisoiden aviovarallisuussuhde tapauksissa, joissa puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Ositus voidaan toimittaa avio-oikeuden toteuttamiseksi, jos puolisot ovat eronneet tai avioero on vireillä. Puoliso, jonka avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on pienempi, on oikeutettu osituksessa saamaan toiselta puolisolta omaisuutta tasinkona siten, että puolisoiden osuudet heidän avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan tulevat yhtä suuriksi. Osituksessa voidaan myös purkaa puolisoiden yhteisomistus. Yleensä ositusluovutukset ovat vastikkeettomia saantoja, joihin ei liity luovutusvoittoveroseuraamuksia. Siltä osin kuin puoliso saa pitää osituksessa jo ennestään omistamaansa omaisuutta, mitään saantoa ei tapahdu. Jos puoliso kuitenkin käyttää osituksessa pesän ulkopuolisia varoja saadakseen toisen puolison omaisuutta, hänen saantonsa on siltä osin vastikkeellinen. Tällöin rahaa vastaan siirtynyttä omaisuuden osaa pidetään vastikkeellisesti saatuna, ja omaisuutta luovuttanutta puolisoa verotetaan mahdollisesta luovutusvoitosta. Luovutusvoiton verotus ei kohdistu toimintaa jatkavaan puolisoon vaan omaisuutta luovuttavaan puolisoon, jonka luovutusvoitto määrätään yleisten luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan. Verotuksessa omaksutun tulkinnan mukaisesti avioerossa omaisuutta vastiketta vastaan luovuttanut puoliso on verotuksellisesti samassa asemassa verrattuna siihen, että hän avioliiton aikana olisi luovuttanut omaisuuttaan vastiketta vastaan puolisolleen. Lisäksi omaisuutta vastiketta vastaan luovuttava puoliso on omaksutun tulkinnan mukaisesti luovutusvoiton verotuksessa samassa asemassa kuin siinä tilanteessa, että hän olisi luovuttanut omaisuutta ulkopuoliselle henkilölle. Luovutusvoiton verokohtelua ei ole huojennettu myöskään tilanteessa, jossa perinnönjaossa joku kuolinpesän osakkaista lunastaa muilta sisaruksilta näiden osuudet maatilaan, kun sisarukset, joilta osuudet lunastetaan, eivät itse harjoita maatilalla maataloutta. Maatilan osuuden luovutuksesta saatu voitto on tällöin sisarusten veronalaista tuloa. Verotuksessa omaksuttu ratkaisu toteuttaa vastikkeellisten luovutusten neutraalia verokohtelua eri tilanteissa. Luovutusten avioerotilanteita koskevan verovapauden säätämisen seurauksena olisi haitallinen verokannustin ja säännösten epäneutraalisuus suhteessa puolisoiden muihin vastikkeellisiin luovutustilanteisiin. Luovutusten laajamittainen verovapaus taas olisi poikkeus laajasta veropohjasta, mikä olisi vastoin verojärjestelmän yleistä linjaa. Edellä esitetyt syyt huomioon ottaen luovutusvoittosäännöksiä ei ole aiheellista muuttaa kysymyksessä esitetyissä tapauksissa verovapautta laajentamalla. 2
Ministerin vastaus KK 875/2001 vp Pertti Mäki-Hakola /kok Kuten kansanedustaja Mäki-Hakolan kirjallisesta kysymyksestä ilmenee, maatilojen jakamista voidaan estää toimintaa jatkavan puolison rahoitusmahdollisuuksia parantamalla. Verotuksen luovutusvoittosäännöksiin ei tällä hetkellä ole valmisteilla eroavien aviopuolisoiden osalta muutosehdotuksia. Helsingissä 26 päivänä heinäkuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pertti Mäki-Hakola /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 875/2001 rd: Hur ämnar regeringen säkerställa en beskattningsmässigt rättvis behandling av makar som har för avsikt att skilja sig samt förhindra delningen av gårdsbruksenheter i samband med äktenskapsskillnader? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Vid avvittring med anledning av äktenskapsskillnad upplöser man makarnas förmögenhetsförhållande i äktenskapet i sådana fall där den ena maken har giftorätt i den andra makens egendom. Avvittring kan förrättas för att verkställa giftorätten om makarna har skilt sig eller om äktenskapsskillnaden är anhängig. Om den ena makens egendom för vilken giftorätten gäller är mindre värd, har han eller hon rätt att vid avvittringen som utjämning få egendom av den andra maken så att båda makarnas andelar av den egendom för vilken giftorätten gäller är lika stora. Vid avvittringen kan man också upplösa makarnas samägande. Överlåtelse i samband med avvittring utgör vanligen vederlagsfritt förvärv till vilket det inte hänför sig några påföljder i form av skatt på överlåtelsevinst. I den mån maken vid avvittringen får behålla egendom som han eller hon redan äger sker inte något förvärv. Om maken vid avvittringen likväl använder medel som inte hör till boet för att få den andra makens egendom utgör förvärvet till denna del förvärv mot vederlag. Då anses den del av egendomen som har överlåtits mot betalning vara förvärv mot vederlag och maken som överlåtit egendomen beskattas för eventuell överlåtelsevinst. Beskattningen av överlåtelsevinsten gäller inte den make som fortsätter verksamheten utan den make som överlåter egendomen och överlåtelsevinsten bestäms enligt allmänna bestämmelser om överlåtelsevinst. Enligt den tolkning som tillämpas vid beskattningen befinner sig den make som vid en äktenskapsskillnad överlåtit egendom mot vederlag beskattningsmässigt i samma läge som om han eller hon under äktenskapet skulle ha överlåtit egendom mot vederlag till sin make. Därtill befinner sig den make som överlåter egendom mot vederlag enligt den tolkning som tillämpas vid beskattningen av överlåtelsevinst i samma position som om han eller hon hade överlåtit egendom till en utomstående person. Den skattemässiga behandlingen av överlåtelsevinst har inte heller lindrats i sådana situationer där någon av delägarna i ett dödsbo vid arvskifte av de andra syskonen inlöser deras andelar i en gårdsbruksenhet när de syskon vilkas andelar inlöses själva inte idkar jordbruk på gårdsbruksenheten. Den vinst som erhållits vid överlåtelse av en andel i gårdsbruksenheten är då beskattningsbar inkomst för syskonen. Genom den lösning som tillämpas vid beskattningen förverkligas en skattemässigt neutral behandling av överlåtelse mot vederlag i olika situationer. Bestämmelser om skattefrihet vid överlåtelse i samband med äktenskapsskillnad skulle medföra ett negativt skatteincitament och bestämmelserna skulle inte vara neutrala i förhål- 4
Ministerns svar KK 875/2001 vp Pertti Mäki-Hakola /kok lande till andra situationer med överlåtelse mot vederlag makar emellan. En omfattande skattefrihet för överlåtelser skulle åter vara ett undantag från den breda skattebasen och detta skulle strida mot skattesystemets allmänna linje. Med beaktande av ovan nämnda orsaker finns det inte skäl att i de fall som tas upp i spörsmålet ändra bestämmelserna om överlåtelsevinst genom att utvidga skattefriheten. Såsom framgår av riksdagsledamot Mäki-Hakolas skriftliga spörsmål kan man förhindra delningen av gårdsbruksenheter genom att förbättra finansieringsmöjligheterna för den make som fortsätter verksamheten. För närvarande bereds inte några ändringsförslag gällande bestämmelserna om beskattning av överlåtelsevinst när det gäller makar som ämnar skilja sig. Helsingfors den 26 juli 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 5