KIRJALLINEN KYSYMYS 15/2011 vp Ilman CITES-lupaa olevien kalastusperhojen kuljettaminen Suomen ja EU:n rajojen ulkopuolelta Eduskunnan puhemiehelle Perholla kalastamisella on Suomessa yli puolentoista vuosisadan perinteet. Perhoja on Suomessa sidottu vuodesta 1876 lähtien, kun kajaanilaisen kalastusvälinetehtailija Herman Renforsin sisar Marie Renfors palasi perhonsidontaopista Englannista. Nykyään suomalainen perhonsidonta on vieläpä laajuudellaan maailman kärkeä, mitä lukuisa määrä kaikkein arvostetuimpia mestaruuksia todistaa. Perhonsidontamateriaaleille on tyypillistä, että ne materiaalit, joita vähemmän tarvitaan, saattavat kulua hyvinkin hitaasti ja näin säilyä käyttökelpoisina hyvinkin kauan, yleensä kymmeniä vuosia. Näin ollen perhonsidonnassa nykyään käytetyt lintujen sulat ja eläinten karvat voivat uusissakin perhoissa olla kymmenienkin vuosien ikäisiä. Vanhoille sidontamateriaaleille on tyypillistä, että paperit puuttuvat, eli niille ei ole olemassa alkuperäistodistuksia. Perhonsidonnan piiriin onkin syntynyt jo ennalta tiedossa ollut ristiriitatilanne EU:n CITES-lainsäädännön kaupanrajoitusten ja luonto- ja lintudirektiivien hallussapitodirektiivin kanssa, kun useista aikoinaan laillisista sidontamateriaaleista on tullut CITES-materiaaleja. CITES eli Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora tarkoittaa sopimusta uhanalaisien eläin- ja kasvilajien kansainvälisestä kaupasta. CITES-lajeja ovat linnuista mm. Afrikan hanhi, monet fasaanit, flamingot, kuningaskalastajat, monet kutojat, punaiibis, sarvinokat, silkkihaikara, viidakkokukko, papukaijat ja kaikki kotkat ja haukat, pöllöt, kondorit, kurjet ja trapit sekä nisäkkäistä mm. kaikki apinat, karhut, sudet, ilvekset ja saukot. Ainoastaan joitakin metsästyslain 5 :ssä lueteltuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomien eläinten osia saa tarjota myytäviksi tai ostaa ilman lupaa, mutta esim. karhun ja suden karvojen myynti on luvanvaraista. Metsästäjä, joka on ampunut karhun, voi kyllä itse pitää ampumansa karhun taljan, mutta ei kaatoluvasta huolimatta voi myydä sitä tai sen osaa ilman CITES-lupaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ostettaessa perhonsidontaan CITES-sopimuksen I, II tai III ja EUasetuksen A, B ja C lajiliitteissä mainittujen lajien osia, esim. karvoja tai höyheniä taikka niistä tehtyjä perhoja, on niille oltava CITES-lupa tai -todistus. Luonnonsuojelulainsäädännössä on 1.1.1997 lähtien luontodirektiivin IV (a) ja lintudirektiivin artiklassa 1 lueteltujen eläinten tai niiden osien ja johdannaisten hallussapito, kuljetus, myyminen, vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi kielletty ilman lupaa. Nykyään mikä tahansa tavallinen riistaeläin voi olla jollain tavalla kiellettyjen joukossa, vaikka ne eivät CITES-lajeja olisikaan. Vuoden 1999 alusta Suomessa metsästettyjen kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukka- ja isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty eli niiden myymiseen ei edes myönnetä lupaa. Versio 2.0
Näin ollen meillä yleisessä myynnissä olevien esim. pyyn ja metson sulkien on oltava tuontitavaraa. Paitsi perhonsitojilla, joilla on laillisesti hankittua hyvää ja omassa käytössä edelleen käyttökelpoista, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan myyntikelvotonta CITES-materiaalia ja niistä sidottuja perhoja, myös lähes kaikilla perhoilla kalastavilla kalamiehillä on omistuksessaan merkittävä määrä vanhempia ja uudempia perhoja, joissa on CITES-sopimuksen I, II tai III ja EU-asetuksen A, B ja C lajiliitteissä mainittujen lajien osia, joista ei ole eikä ole koskaan ollutkaan minkäänlaisia todistuksia niiden alkuperästä. Asian tekee jatkossakin erittäin vaikeaksi se, että nykyään vapaasti myytävillä oleva laji voi jo muutaman vuoden päästä olla CITES-laji. Tyypillistä on CITES-listojen muuttuminen niin, että kun jokin laji saa CITES-statuksen jossain maassa, niin toisessa laji poistetaan listalta. Perhoihin, joissa käytettyihin CITES-materiaaleihin ei alkujaankaan ole ollut alkuperäistodistusta, ei sellaista voi myöskään saada. Nykyisen lainsäädännön mukaan CITES-materiaaleja sisältävien perhojen hallussapidosta voi joutua käräjille, jos kalastaja käy perhoineen Suomen rajojen, erityisesti EU:n rajojen, ulkopuolella esim. Norjassa kalastamassa ja tulli sattuu tarkastamaan perhot ja löytää CITES-materiaaleja, joihin kalastajalla ei ole alkuperätodistusta. Nykyisen lainsäädännön valossa näyttää harvinaisen selvältä, että suomalainen ei voi enää uittaa lohiperhojaan Norjan lohijoilla. Lain kirjainta tarkasti tulkiten lohenkalastusmatkat suomalaisten eniten suosimille lohijoille Pohjois- Norjaan ovat tulleet mahdottomiksi, sillä Näätämön ja Utsjoen tulliasemien läpi ei enää saa edes tuoda CITES-materiaaleja sisältäviä perhoja, jollaisia on lähes jokaisella perhokalastajalla. Perhokalastaja on eriskummallisen tilanteen edessä, kun hänen jopa vuosikymmeniä omistamansa perhot voidaan takavarikoida ja kalastaja voi saada sakkotuomion. Asia kärjistyy Tenojoella, jossa lohensoutaja saa kalastussäännön mukaan vapaasti rantautua myös Norjan puolelle siis EU:n ulkopuolelle. Jos kalastajalla on tällöin mukanaan (jopa kymmeniä vuosia omistamansa) lohiperhoja, joissa on CITES-sopimuksen I, II tai III ja EU-asetuksen A, B ja C lajiliitteissä mainittujen lajien osia, syntyy ongelmatilanne, jota he eivät edes tiedosta. Ne soutajista, jotka eivät itse ole sitoneet vaan ovat ostaneet perhonsa, tuntevat ne parhaimmillaan vain nimeltä ja tunnistavat ehkä perhojen silmähöyheninä käytetyn viihdakkokukon (harmaa viihdakkokana Gallus sonneratii, Cites II/B laji), mutta soutajat eivät yleensä tunnista muita perhon materiaaleja, kun niitä kaikkia eivät tunnista sitojatkaan. Tarkoitus ei voi olla, että nämä kalastajat asetetaan syytteeseen sitä mukaa kuin he taas rantautuvat Suomen puolelle. Voimassa olevan lain mukaan perhokalastaja ei voi tuoda Norjasta takaisin omistamaansa paria B-liitteen CITES-lajin höyhentä sisältävää lohiperhoaan, vaikka samaan aikaan sadat miljoonat EU-turistit voivat ulkomailta ostaa ja poikkeusluvan turvin tuoda EU:hun B-liitteen CITES-lajeista valmistettuja uusia tuotteita: kaviaaria 125 grammaa, kaktuskasveista valmistettuja sadekeppejä 3 kpl, krokotiilituotteita 4 kpl, siipikotilon kuoria 3 kpl, kuolleita merihevosia 4 kpl ja jättiläissimpukan kuoria 3 kpl. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kalastusmahdollisuuksien taantuessa Suomessa kalastusmatkailu eri puolille maailman kalavesiä on kasvanut voimakkaasti. Aikooko hallitus pikaisesti korjata myös osana EU:n lainsäädäntöä olevan kohtuuttoman lakipykälän, joka tekee perhokalastajista rikollisia heidän palatessaan maamme rajojen ja EU-alueen ulkopuolelta omistamiensa perhojen kanssa, joissa on ilman alkuperäistodistusta olevia CITES-materiaaleja? 2
Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 2011 Raimo Piirainen /sd Eero Suutari /kok Jukka Kärnä /sd Eeva-Johanna Eloranta /sd Pauliina Viitamies /sd Katja Taimela /sd Päivi Lipponen /sd Anneli Kiljunen /sd Matti Saarinen /sd Suna Kymäläinen /sd Merja Kuusisto /sd Mika Kari /sd 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 15/2011 vp: Kalastusmahdollisuuksien taantuessa Suomessa kalastusmatkailu eri puolille maailman kalavesiä on kasvanut voimakkaasti. Aikooko hallitus pikaisesti korjata myös osana EU:n lainsäädäntöä olevan kohtuuttoman lakipykälän, joka tekee perhokalastajista rikollisia heidän palatessaan maamme rajojen ja EU-alueen ulkopuolelta omistamiensa perhojen kanssa, joissa on ilman alkuperäistodistusta olevia CITES-materiaaleja? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus, jäljempänä CITES-sopimus, solmittiin vuonna 1973 ja sen on allekirjoittanut yli 170 maata. CI- TES-sopimuksen tarkoituksena on suojella luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä valvomalla niillä käytävää kauppaa. Sopimukseen on liitetty lajeja, joiden on todettu uhanalaistuneen tai jotka ovat vaarassa tulla uhanalaisiksi niillä käytävän kansainvälisen kaupan seurauksena. Kauppaa valvotaan pääasiassa eriasteisin tuonti- ja vientirajoituksin riippuen lajin uhanalaisuudesta ja siitä kuinka paljon sen kannat kestävät käyttöä. Suomen osalta sopimus tuli voimaan vuonna 1976 (SopS 45/1976). Vuonna 1996 Euroopan yhteisön neuvosto hyväksyi asetuksen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (ETY N:o 338/97, jäljempänä CITES-asetus), joka tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1997. Asetus koskee CITES-sopimuksen täytäntöönpanoa yhteisössä, mutta on soveltamisalaltaan laajempi kuin sopimus. Asetus koskee uhanalaisten luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien tuontia, vientiä ja jälleenvientiä EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa sekä EU:n jäsenvaltioiden välistä ja sisäistä kauppaa sekä elävien eläinten ja kasvien siirtoja. CITES-asetus on sellaisenaan Suomessa sovellettavaa lainsäädäntöä. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 44 :n mukaan CITES-asetuksessa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien yksilöiden, niiden osien tai johdannaisten maahantuonnista, maastaviennistä, jälleenviennistä ja kauttakuljetuksesta sekä niiden kaupasta, tarjoamisesta kaupaksi, hallussapidosta kaupallisessa tarkoituksessa, julkisesta näytteillepanosta kaupallisessa tarkoituksessa ja kuljetuksesta myytäväksi on voimassa, mitä mainitussa asetuksessa säädetään. CITES-yleissopimukseen kuuluvien lajien listat (liitteet I ja II) ja mahdolliset muutosehdotukset käsitellään osapuolikokouksessa noin 3 vuoden välein perustuen uhanalaisten lajien tilanteeseen. CITES-listat ovat samat joka maassa; melko harva osapuoli on ilmoittanut varaumaa tiettyjen lajien kohdalla. EU:ssa CITES-lajilistat toimeenpannaan komission asetuksella. EU:n lainsäädäntö ei tee perhokalastajasta rikollisia. Perhokalastaja ei syyllisty rikokseen, ellei hänen hallussaan ole laittomasti hankittuja luvanvaraisia esineitä. Luvanvaraisia perhoja, joissa on käytetty CITES-lajien osia, esimerkiksi karhun karvoja tai harmaaviidakkokanan sulkia, voi kuljettaa mukanaan EU:n ulkopuoliseen maahan, kun on hankkinut niiden tuonnille ja viennille tarvittavat luvat, ja ne tuodaan maahan laissa 4
Ministerin vastaus KK 15/2011 vp Raimo Piirainen /sd ym. määritellyn rajanylityspaikan kautta. CITES-lupakäytäntö on luotu sen varmistamiseksi, ettei laittomasti hankittuja luvanvaraisia CITES-lajeja olisi kaupan. Perhoja voi siten viedä Norjaan ilman CITESasiakirjoja, jos perhot eivät sisällä CITES-lajeja tai muita Suomessa kiellettyjä tai muun luvan vaativia lajeja. Jos perhokokoelmaan kuuluu CI- TES-materiaaleja ja perhoille on myönnetty CI- TES-vientilupa, voi niitä viedä Norjaan, mutta tällöin on kuljettava joko Kilpisjärven tulliaseman kautta tai on haettava Suomen lupaviranomaiselta poikkeuslupa, jonka turvin voi viedä tai tuoda muun kuin nimetyn CITES-tullitoimipaikan kautta. Lisäksi on varmistettava myös Norjan viranomaisilta, mitkä heidän lupavaatimuksensa ovat. Käytännön tasolla CITES-lajien EU:n ulkorajat ylittävän tuonnin ja viennin valvonta tapahtuu Suomessa lupaviromaisena toimivan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) myöntämien, Tullissa esitettävien kirjallisten lupien avulla. Jos perhokalastajalla on hallussaan CITES-asetuksen lajiliitteissä A ja B lueteltuja yksilöitä eli eläviä ja kuolleita eläimiä tai kasveja, niiden osia tai niistä valmistettuja tuotteita, on niiden tuontiin EU:n alueelle ja vientiin EU:n ulkopuolelle oltava aina voimassaoleva lupa tai todistus. EU:n ulkorajojen yli CITES-tavaraa vietäessä esitetään Tullissa CITES-vientilupa. Jos kyse on henkilökohtaisessa omistuksessa olevasta CI- TES-tavarasta, kuten henkilökohtaisessa käytössä olevista perhoista, joita kuljetetaan osana omia matkatavaroita ei-kaupalliseen tarkoitukseen, voi Tullin käsittelemää asiakkaan CITES-vientilupakappaletta käyttää sen jälkeen EU:n Tullissa sekä tuonti- että vientiasiakirjana. Myös sellaisen yksilön tai siitä valmistetun tuotteen, joka on tuotu Suomeen ennen CITESasetuksen (1.6.1997) tai CITES-sopimuksen (8.8.1976) voimaantuloa tuojan/viejän on esitettävä siitä alkuperätodistus tai muulla tavalla pyrittävä selvittämään materiaalin tai esineen laillinen alkuperä SYKE:lle tuonti- tai vientiluvan myöntämiseksi. Jos luvanhakija pystyy esittämään riittävät todisteet yksilön tai tuotteen laillisesta alkuperästä, kuten kymmeniä vuosia vanhoista perhonsidontamateriaaleista, SYKE tapauskohtaisen lupaharkinnan perusteella voi myöntää niille tuonti- tai vientiluvan. Vanhojen CITES-perhomateriaalien ollessa kyseessä voi niiden laillisen saannon ja alkuperän osoittaa myös muunlaisella dokumentoinnilla tai todistelulla, mutta jos ei mitään todistettavaa tietoa ole esittää, ei lupaviranomainen voi lupaa myöntää. Lupaviranomaisen on ratkaistava kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen saapumisesta voidaanko lupa myöntää. Usein lupa myönnetään tätä nopeammin, mikäli kaikki hakemusasiakirjat ovat kunnossa ja ellei asiassa ole kuultava muita viranomaisia. Vienti- ja tuontilupa sekä jälleenvientitodistus maksavat 100. EU:n toimielinten antamat asetukset, kuten CITES-asetus, ovat jäsenvaltiossa suoraan sovellettavaa oikeutta. Asetuksen kansallinen voimaansaattaminen on pääsääntöisesti kielletty lukuun ottamatta asetuksessa mahdollisesti edellytettyjen seikkojen, kuten rangaistusseuraamusten ja toimivaltaisten viranomaisten säätämistä. Asetuksessa säädetyistä seikoista ei voida poiketa kansallisella lainsäädännöllä. Aloiteoikeus EU-lainsäädännön säätämiseksi ja muuttamiseksi on EU:n komissiolla. CITES-asetuksen muuttaminen voi näin ollen tulla kysymykseen vain komission aloitteesta. Suomen valtio on viimeksi lokakuussa 2010 Nagoyassa pidetyssä YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa sitoutunut kansainvälisesti yhteisiin tavoitteisiin luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Hallitus pitää luonnonvaraisten lajien siirtoa ja vaihdantaa koskevaa nykyistä sääntelyä yhtenä tärkeänä keinona suojella luonnon monimuotoisuutta globaalilla tasolla. Helsingissä 29 päivänä heinäkuuta 2011 Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 15/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Piirainen /sd m.fl..: Till följd av att fiskemöjligheterna i Finland försämrats har fisketurismen till olika delar av världen ökat kraftigt. Ämnar regeringen inom kort korrigera den orimliga lagparagraf som även ingår i EU-lagstiftningen och som gör flugfiskare till brottslingar då de återvänder från resor utanför vårt lands gränser och EU-området med sina flugor som innehåller CITES-material utan ursprungsbevis? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Konventionen om internationell handel med hotade arter av den vilda floran och faunan, nedan CITES-konventionen, slöts 1973 och har undertecknats av över 170 länder. Avsikten med CI- TES-konventionen är att skydda vilda växter och djur genom att handeln med dem övervakas. Konventionen omfattar sådana arter som har konstaterats utrotningshotade eller som riskerar bli utrotningshotade till följd av den internationella handeln med dem. Handeln övervakas i huvudsak genom import- och exportbegränsningar av olika grad, beroende på hur utrotningshotad arten är och i vilken mån artbestånden tål exploatering. För Finlands del trädde konventionen i kraft 1976 (FördrS 45/1976). År 1996 antog Europeiska unionens råd förordning (EG) nr 338/97 om skyddet av arter av vilda djur och växter genom kontroll av handeln med dem (nedan CITES-förordningen), som trädde i kraft den 1 juni 1997. Förordningen gäller genomförandet av CITESkonventionen i gemenskapen, men dess tillämpningsområde är större än konventionens. I förordningen föreskrivs om import, export och reexport av utrotningshotade vilda djur- och växtarter från eller till länder utanför EU samt om handel med och förflyttningar av levande djur och växter mellan och inom EU:s medlemsländer. CITES-förordningen är direkt tillämplig lagstiftning i Finland. Enligt 44 i naturvårdslagen (1096/1996) gäller i fråga om import, export, återutförsel och transitering eller handel, saluföring, innehav i kommersiellt syfte, offentlig förevisning i kommersiellt syfte och transport till försäljning av individer av de växt- och djurarter eller delar eller avledningar därav som avses i CI- TES-förordningen vad som föreskrivs i nämnda förordning. Artförteckningarna som är bifogade till CI- TES-konventionen (bilagorna I och II) och eventuella ändringsförslag behandlas ungefär vart tredje år under en konferens utgående från den aktuella situationen för utrotningshotade arter. CITES-förteckningarna är desamma i varje land; endast enstaka parter har meddelat förbehåll för vissa arters del. I EU genomförs CITES-artförteckningarna genom förordning av kommissionen. EU-lagstiftningen gör inte flugfiskare till brottslingar. En flugfiskare gör sig inte skyldig till brott såvida han inte innehar olagligt införskaffade tillståndspliktiga föremål. Tillståndspliktiga flugor, som innehåller delar från CITESarter (t.ex. hår av björn eller fjädrar av grå bankivahöna, djungeltupp), får föras till ett land utanför EU förutsatt att man skaffat de tillstånd som krävs för införsel och utförsel av dem och att de 6
Ministerns svar KK 15/2011 vp Raimo Piirainen /sd ym. förs in i landet via ett i lag angivet gränsövergångsställe. CITES-tillstånden har skapats för att säkerställa att olagligt införskaffade tillståndspliktiga CITES-arter inte ska finnas till försäljning. Således får flugor föras till Norge utan CITESdokument såvida flugorna inte innehåller CI- TES-arter eller andra arter som är förbjudna i Finland eller som kräver annat tillstånd. Om det ingår CITES-material i en flugsamling och det beviljats ett CITES-exporttillstånd för flugorna får de föras till Norge, men då måste gränsövergången ske via tullstationen i Kilpisjärvi. Alternativt kan man söka tillstånd av tillståndsmyndigheten i Finland för utförsel eller införsel via en annan tullanstalt än en angiven CITES-tullanstalt. Därutöver ska man försäkra sig om vilka tillståndskrav de norska myndigheterna ställer. I praktiken sker övervakningen av importen och exporten av CITES-arter över EU:s yttre gränser genom skriftliga tillstånd som utfärdas av tillståndsmyndigheten i Finland, dvs. Finlands miljöcentral (SYKE). Tillstånden ska visas upp i Tullen. Om en flugfiskare innehar individer av arter som finns uppräknade i bilagorna A och B i CITES-förordningen, dvs. levande eller döda djur eller växter, delar av dem eller produkter tillverkade av dem, krävs det alltid ett gällande tillstånd eller intyg för import till och export från EU. Vid utförsel av CITES-varor över EU:s yttre gränser ska ett CITES-exporttillstånd visas upp i Tullen. Om det är fråga om CITES-varor i privat ägo, såsom flugor för privat bruk som transporteras i det egna resgodset i icke-kommersiellt syfte, kan kundens exemplar av CITES-exporttillståndet, som Tullen behandlat, efter det användas som både import- och exporttillstånd i EU:s tull. Även en person som importerar/exporterar en individ eller en produkt tillverkad därav, som förts in i Finland innan CITES-förordningen (1 juni 1997) eller CITES-konventionen (8 augusti 1976) trädde i kraft, måste visa upp ett ursprungsbevis över denna eller på annat sätt sträva efter att klarlägga materialets eller föremålets lagliga ursprung för SYKE för att import- eller exporttillstånd ska kunna beviljas. Om den tillståndssökande kan visa upp tillräckliga bevis för individens eller produktens lagliga ursprung, t.ex. för årtionden gammalt flugbindningsmaterial, kan SYKE på basis av en fallspecifik tillståndsprövning bevilja import- eller exporttillstånd för dem. I fråga om gamla CITES-material för flugor kan lagligt förvärv av dem och deras ursprung påvisas även med annat slags dokumentation eller bevisning, men om det inte finns några bevis att visa upp kan tillståndsmyndigheten inte bevilja något tillstånd. Tillståndsmyndigheten ska avgöra om tillstånd kan beviljas inom en månad efter att en komplett ansökan inkommit. Ofta beviljas tillståndet snabbare än så, såvida samtliga ansökningshandlingar är i sin ordning och inga andra myndigheter måste höras i ärendet. Export- och importtillståndet samt reexporttillståndet kostar 100 euro. Förordningar som antagits av EU-organ, såsom CITES-förordningen, är direkt tillämplig rätt i medlemsländerna. Det är i regel förbjudet att sätta en förordning i kraft nationellt, bortsett från sådana omständigheter som förordningen eventuellt förutsätter, såsom bestämmelser om straffpåföljder och behöriga myndigheter. Man kan inte avvika från det som föreskrivs i förordningen genom nationell lagstiftning. När det gäller EU-lagstiftning och ändringar i den är det Europeiska kommissionen som har initiativrätt. En ändring av CITES-förordningen kan således komma i fråga endast på initiativ av kommissionen. Finska staten har förbundit sig till internationella gemensamma mål för att stoppa utarmningen av naturens mångfald, senast vid FN:s biodiversitetskonferens i Nagoya i oktober 2010. Regeringen anser att de nuvarande bestämmelserna om förflyttning och omsättning av vilda arter är en viktig metod för att skydda naturens mångfald på global nivå. 7
Ministerns svar Helsingfors den 29 juli 2011 Bostads- och kommunikationsminister Krista Kiuru 8