KIRJALLINEN KYSYMYS 720/2005 vp Päihteettömien asumispalveluiden turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Päihteiden ongelmakäyttö on eräs asunnottomuuden pääsyistä, ja päihderiippuvuudesta toipuvankin henkilön on vaikea saada asuntoa vapailta asuntomarkkinoilta. Useat eri toimijat pyrkivät ehkäisemään päihdekuntoutujien asunnottomuutta järjestämällä yhdessä kuntien kanssa asumispalveluita päihteettömissä asumisyksiköissä. Asunnot eivät ole osa varsinaista kuntoutustoimintaa, mutta tukevat alkanutta päihteetöntä elämää ja avohoitoa. Ns. nollatoleranssin asunnot ovat askel kohti itsenäistä asumista. Yleensä päihteettömien asumisyksiköiden asukkailta edellytetään vuokrasopimuksen lisäksi sitoutumista erillissopimukseen, joka kieltää alkoholin ja huumeiden tuomisen asuntoon ja päihtyneenä oleskelun asunnossa, yhteisissä tiloissa ja yksikön alueella. Ongelmaksi on muodostunut näiden erillissopimuksien ja huoneenvuokralain suhde. Vuokranantaja voi huoneenvuokralain (481/1995) perusteella purkaa vuokrasopimuksen vain laissa mainituissa tilanteissa. Päihteiden käyttö ei sinänsä ole peruste vuokrasopimuksen irtisanomiselle tai purkamiselle. Uudelleen päihteiden käytön aloittanutta asukasta onkin lähes mahdotonta saada häädettyä asunnostaan. Oikeudenkäynteihin ei ole juuri lähdetty, koska asiantuntijat pitävät jutun voittamista mahdottomana ja hävitty ennakkotapaus heikentäisi entisestään asuntopalvelujen järjestäjän asemaa. Lain mukaan vuokralaisella on oikeus purkaa vuokrasopimus heti, jos asumisesta aiheutuu ilmeistä vaaraa asukkaiden terveydelle. Vuokranantajalla ei ole oikeutta purkaa sopimusta terveysvaaran perusteella, vaikka yhden asukkaan päihteiden käyttö vaarantaa yksikön muiden päihderiippuvuudesta toipuvien asukkaiden terveyden. Poliisikin voi poistaa asukkaan vain muutamaksi tunniksi, jos tämä aiheuttaa häiriöitä muille asukkaille. Huoneenvuokralaki suojelee päihteiden käyttäjää siinä määrin, että päihteettömien asuntojen tarjoaminen vaarantuu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa huoneenvuokralakia siten, että päihteettömien asuntojen tarjonta saa lain suojaa? Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2005 Kari Kärkkäinen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kari Kärkkäisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 720/2005 vp: Aikooko hallitus muuttaa huoneenvuokralakia siten, että päihteettömien asuntojen tarjonta saa lain suojaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995) säätelee sopimussuhdetta, joka syntyy, kun rakennus tai sen osa vuokrataan toiselle käytettäväksi asumiseen. Tässä laissa on säännöksiä, jotka koskevat huoneenvuokrasopimusta ja siihen perustuvaa huoneenvuokrasuhdetta, huoneiston käyttöä sekä osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia tässä sopimussuhteessa sekä heiltä oikeutensa johtavien asemaa huoneenvuokrasuhteessa. Huoneenvuokraoikeuteen perustuva asuminen on toinen asumisen päähallintamuodoista Suomessa, joten sitä koskevan lainsäädännön tulee myös pakottavin säännöksin suojata asunnon laillisesti hallintaan saanutta. Tämä siitä huolimatta, että sopimisen vapautta on vuoden 1995 lailla myös lisätty vuokralaisen ja vuokranantajan omien sopimusehtojen huomioon ottamiseksi sopimuksesta sovittaessa. Sopimuksen päättymistavat ja niihin liittyvät menettelyt sekä perusteet ovat osa tätä välttämätöntä hallinnansuojaa. Sopimus voi päättyä sopimalla, vastoin toisen sopijapuolen tahtoa irtisanomalla tai purkamalla se taikka sopimuksen lakkaamisen johdosta. Määräaikainen sopimus päättyy sopimusajan umpeuduttua. Jos sopimus irtisanotaan, se päättyy irtisanomisajan kuluttua. Irtisanomisaika ja -perusteet ovat erilaisia vuokralaiselle ja vuokranantajalle. Irtisanomisaika riippuu myös sopimussuhteen kestosta. Kun sopimus puretaan, se voidaan saada päättymään purkamisilmoituksen tiedoksiantoon ja seuraava arkipäivä asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaan onkin jo muuttopäivä. Sopimuksen välittömästä päättymisestä johtuen on ollut tarpeen säännellä ne perusteet, joilla vuokranantaja on oikeutettu purkamaan sopimuksen. Hallinnansuojan näkökulmasta on myös tärkeää, ettei tällaisia perusteita voida sopimuksin lisätä. Vuokranantaja on oikeutettu purkamaan sopimuksen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 61 :n 1 momentin 4 kohdan nojalla, jos vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää, ja 5 kohdan nojalla, jos vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti, sekä 6 kohdan nojalla, jos vuokralainen huoneistossa rikkoo, mitä terveyden tai järjestyksen säilymiseksi on säädetty tai määrätty. Jotta edellä mainituissa tilanteissa sopimus voitaisiin purkaa, vuokranantajan on ensin annettava vuokralaiselle kirjallinen varoitus vuokrasopimuksen purkamisesta, jotta vuokralainen voisi oikaista käyttäytymistään. Jos 4 tai 6 kohdassa tarkoitettu menettely on ollut erittäin moitittavaa, voidaan sopimus purkaa välittömästi ilman ennalta annettua varoitusta. Jos samasta asiasta on jo varoitettu aikaisemmin, ei uutta varoitusta tarvita, jotta sopimus voitaisiin purkaa. Häädön eli poistamisen vuokratuista tiloista on oikeutettu toimittamaan vain viranomainen. Häätö on mahdollinen sen jälkeen, kun oikeus pitää huoneistoa hallinnassa on laillisella tavalla päättynyt. Kuten edellä selostetuista asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain vuokranantajan sopimuksen purkamisoikeutta koskevista säännöksis- 2
Ministerin vastaus KK 720/2005 vp Kari Kärkkäinen /kd tä havaitaan, voidaan vuokralaisen vuokraoikeus saada päättymään välittömästi ja hänet häätää, jos vuokralainen esimerkiksi päihteiden tai huumeiden vaikutuksen alaisena tai ilmankin niitä riehuu ja häiritsee muiden asumista, vaarantaa heidän terveyttään tai henkeään ja/tai rikkoo, mitä järjestyksen säilymiseksi on säädetty tai määrätty, taikka rikkoo vuokraoikeutensa nojalla hallintaansa saamaansa huoneistoa tai muita tiloja, yhteisiä tiloja taikka laitteita. Päihteiden ongelmakäyttö on eräs asunnottomuuden pääsyistä, kuten kysymyksen perusteluissa aivan oikein todetaan. Ongelmakäytöstä on usein kyse, kun asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 61 :n 1 momentin 4 6 kohdan tilanne on käsillä. Tässä tilanteessa olevan päihdeongelmaisenkin kohdalla huoneiston hallintaoikeus voidaan saada päättymään jopa välittömästi, jos niin halutaan. Muiden päihteettömiksi pyrkivien vuokralaisten vuoksi näin on usein meneteltäväkin ja tehtävä se mitä pikimmin. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännökset eivät ole siihen esteenä. Niinpä tarvetta asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain muuttamiseen tältä osin ei ole. On vain noudatettava niiden mukaista laillista menettelyä ja laillisia perusteita. Päihdeongelmaisten asuminen, jotka toistamiseen ovat epäonnistuneet pysymään raittiina hyvistä pyrkimyksistään huolimatta tai jotka eivät haluakkaan pysyä tai tulla raittiiksi, on yritettävä järjestää tilanteeseen sopivin erityismuodoin joko huoneenvuokrasuhteessa tai hoitosuhteessa. Kuluvan vuoden tammikuussa tuli voimaan laki avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi (1281/2004). Avustus yhdessä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001) mukaisen korkotukilainan kanssa tuo uusia rahoituksellisia mahdollisuuksia järjestää tarvittavine tukipalveluineen muun muassa päihdeongelmaisille tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2005 Ministeri Hannes Manninen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 720/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Kari Kärkkäinen /kd: Har regeringen för avsikt att ändra lagen om hyra av bostadslägenhet för att drogfria bostäder skall få lagligt skydd? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagen om hyra av bostadslägenhet (481/1995) reglerar det avtalsförhållande som uppkommer när ett hus eller en del av huset hyrs ut för boendeändamål. Lagen har bestämmelser om hyresavtal och tillhörande hyresförhållande, användning av bostaden samt parternas rättigheter och skyldigheter i avtalsförhållandet samt deras roll vars rättigheter i ett hyresförhållande uppkommer genom dessa. Boende utifrån hyresrätt är den ena dominerande besittningsformen för boende i Finland. Därför måste lagstiftningen också ha tvingande bestämmelser som skyddar den som lagligen fått en bostad i sin besittning. Detta gäller trots att avtalsfriheten utvidgades i lagen från 1995 för att hyresgästernas och hyresvärdarnas egna avtalsvillkor skall kunna beaktas när avtalen ingås. Reglerna för hur hyresavtal upphör och de ankbytande förfarandena samt kriterierna ingår i detta nödvändiga besittningsskydd. Ett hyresavtal kan upphöra genom avtal, genom uppsägning mot den ena avtalspartens vilja, genom hävande eller genom att hyresavtalet förfaller. Ett tidsbestämt hyresavtal upphör när avtalet går ut. Om ett hyresavtal sägs upp upphör det att gälla när uppsägningstiden går ut. Uppsägningstiden och uppsägningsgrunderna är olika för hyresgästen oh hyresvärden. Uppsägningstiden varierar dessutom beroende på hur långt hyresavtalet är. När ett avtal hävs kan det upphöra att gälla i och med att ett meddelande om hävning delges hyresgästen och redan följande vardag är flyttningsdag enligt den gällande lagen. På grund av att ett hyresavtal kan upphöra omedelbart har det också behövts bestämmelser om kriterierna för när en hyresvärd har rätt att häva ett hyresavtal. Med avseende på besittningsskyddet är det viktigt att den typen av kriterier kan läggas till i avtalen. Med stöd av 61 1 mom. 4 punkten i lagen om hyra av bostadslägenhet har hyresvärden rätt att häva hyresavtalet om hyresgästen för eller tillåter ett störande liv i lägenheten, med stöd av 5 punkten om hyresgästen vanvårdar lägenheten och med stöd av 6 punkten om hyresgästen i lägenheten bryter mot det som föreskrivs eller bestäms för bevarande av hälsa eller ordning. För att ett hyresavtal skall kunna hävas i dessa fall måste hyresvärden först ge hyresgästen en skriftlig varning om att hyresavtalet kan hävas för att hyresgästen skall ha möjlighet att ändra sitt beteende. Om förfaringssättet i 4 och 6 punkten har varit synnerligen klandervärt får hyresavtalet hävas omedelbart utan föregående varning. Om hyresgästen har fått en varning av samma anledning en gång tidigare behövs det ingen ny varning för att häva hyresavtalet. Vräkning, avhysning av en hyresgäst, får bara utföras av en myndighet. Vräkning får verkställas när rätten att besitta bostaden har upphört på laglig väg. Som det framgår ovan av bestämmelserna om hyresvärdens rätt att häva ett hyresavtal går det att upphäva en hyresgästs hyresrätt omedelbart och vräka hyresgästen om han eller hon till exempel under påverkan av berusningsmedel eller narkotika eller i drogfritt tillstånd lever om 4
Ministerns svar KK 720/2005 vp Kari Kärkkäinen /kd och stör andra boende, äventyrar deras hälsa eller liv och/eller bryter mot det som föreskrivs eller bestäms om ordningen i huset eller förstör den lägenhet som han eller hon besitter med stöd av sin hyresrätt eller andra lokaler, gemenskapslokaler eller gemensamma anläggningar. Drogproblem är en av de vanligaste orsakerna till bostadslöshet, som det alldeles riktigt sägs i spörsmålet. Det handlar ofta om drogproblem när situationen går så långt som de fall som nämns i 61 1 mom. 4 6 punkten i lagen om hyra av bostadslägenhet. När en hyresgäst med drogproblem är i en sådan situation går det att få besittningsrätten till lägenheten att upphöra omedelbart om man så vill. Med tanke på andra hyresgäster som eftersträvar ett drogfritt liv måste man ofta ta till den metoden och göra det snabbt. Bestämmelserna i lagen om hyra av bostadslägenhet ställer inga hinder i vägen för detta. Följaktligen behöver lagen om hyra av bostadslägenhet inte ändras i detta avseende. Det gäller bara att tillämpa de lagliga förfaranden och kriterier som ingår i bestämmelserna. För människor med drogproblem som upprepade gånger misslyckats i sina försök att bli drogfria trots goda föresatser eller som inte kan eller vill bli drogfria bör man försöka ordna med särskilt boende inom ramen för antingen ett hyresförhållande eller en vårdrelation. I januari i år trädde lagen om understöd för förbättring av bostadsförhållandena för grupper med särskilda behov (1281/2004) i kraft. Understödet i kombination med räntestödslån i enlighet med lagen om räntestöd för hyresbostadslån och bostadsrättshuslån (604/2001) ger nya finansiella möjligheter att inklusive nödvändiga stödtjänster ordna med hyresbostäder för bl.a. personer med drogproblem. Helsingfors den 28 september 2005 Minister Hannes Manninen 5