Näkemyksestä menestystä

Näkemyksestä menestystä Uusiutuva energia Toimialaraportit ennakoi v vatv liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tekes Finpro Matkailun edistämiskeskus VTT

Uusiutuva energia Toimialaraportti Markku Alm 5/2013 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 5/2013 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Markku Alm Toimialapäällikkö Varsinais-Suomen ELY-keskus Julkaisuaika 29.11.2013 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Uusiutuva energia Tiivistelmä Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2012 uusiutuvan energian toimialaan kuuluvien yritysryhmien tuotannon bruttoarvo oli 842 miljoonaa euroa. Uusiutuvan energian toimintaa harjoitettiin kaikkiaan 879 yrityksessä, jotka työllistivät yhteensä 6074 henkilöä. Yrityksistä 94,7 % oli alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Näiden mikroyritysten osuus alan liikevaihdosta oli 56,5 % ja työpaikoista 43,5 %. Vuonna 2012 uusiutuvan energian kokonaiskäytöstä 11,2 % oli vesi- ja tuulivoiman käyttöä, 15,1 % pienpuun käyttöä, 30,9 % teollisuuden ja energiantuotannon puunkäyttöä, metsäteollisuuden jäteliemien käyttöä 34,3 % ja 10,6 % muiden uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Muiden energialähteiden ryhmä sisältää lämpöpumppujen tuottaman energian, kierrätyspolttoaineet, biokaasun ja muiden biopolttoaineiden käytön osuuden. Suurin osa uusiutuvan energian yrityksistä on hyvin pieniä mikroyrityksiä. Toimialan yrityksistä vain harva on kansainvälistynyt merkittävästi. Suuren ryhmän tällä toimialalla toimivista yrityksistä muodostavat maatilat, joilla maatalouden toiminnan ohella harjoitetaan lämpöyrittäjätoimintaa tai energiaraaka-aineiden tuotantoa. Puuperäiset energia raaka-aineet muodostavat merkittävän osan uusiutuvan energian kokonaistuotannostamme tällä hetkellä ja näin on myös tulevaisuudessa. Uusiutuvan energian yritykset toimivat pääsääntöisesti kotimarkkinoilla ja erityisen usein alueellisella tai enintään maakunnallisella tasolla. Merkittävin vientituote on ollut puupelletti. Vuoden 2012 kotimaan 252 000 tonnin tuotannosta 61 000 tonnia eli 24 % vietiin ulkomaille, lähinnä Ruotsin ja Tanskan pellettimarkkinoille. Pelletin tuonti Suomeen on sen sijaan laskenut 50 000 tonnista 28 000 tonniin vuosien 2009 ja 2012 välillä. EU:n uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi vahvistamat velvoitteet eri jäsenmaille luovat merkittävän kasvumahdollisuuden uusiutuvan energian alan toimijoille. Suomessa biokaasun, etanolin ja puudieselin tuotanto sekä peltobiomassojen hyödyntäminen ovat edelleen vasta toiminnan alku- ja kehittelyvaiheessa. Ely-keskuksen yhteyshenkilö: Markku Alm, markku.alm@ely-keskus.fi, puh 0400-864945 TEM:n yhteyshenkilö:tieto-osasto/toimialapalvelu/esa Tikkanen,esa.tikkanen@tem.fi, puh. 050 040 5459 Asiasanat ISSN 2323-7678 Kokonaissivumäärä 111 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-809-8 Hinta - Kustantaja

Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 PB 32 Telefon 010 606 000 00170 HELSINGFORS 00023 STATSRÅDET Telefax (09) 1606 2166 5/2013 Författare Markku Alm Branschchef Närings-, trafik- och miljöcentralen i Egentliga Finland Publiceringstid 29.11.2013 Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Förnybar energi Referat Enligt preliminära uppgifter från Statistikcentralen uppgick bruttovärdet av produktionen hos de företagsgrupper som ingår i branschen förnybar energi till 842 miljoner euro år 2012. Verksamhet inom förnybar energi bedrevs i inalles 879 företag, som sysselsatte sammanlagt 6074 personer. Av företagen var 94,7 % mikroföretag, som sysselsatte färre än 10 personer. Dessa mikroföretag svarade för 56,5 % av omsättningen och 43,5 % av arbetsplatserna inom branschen. Av den totala användningen av förnybar energi 2012 utgjorde användningen vatten- och vindkraft 11,2 %, användningen av klenvirke 15,1 %, användningen av trä inom industrin och energiproduktionen 30,9 %, användningen av avlut från skogsindustrin 34,3 % och användningen av andra förnybara energikällor 10,6 %. I gruppen andra energikällor ingår energi producerad med värmepumpar, återvinningsbränslen, biogas och andra biobränslen. Största delen av företagen inom branschen förnybar energi är mycket små mikroföretag. Endast få företag inom branschen har i högre grad internationaliserats. En stor grupp inom denna bransch är jordbruksföretagen, som utöver jordbruksverksamhet också bedriver produktion av värme eller energiråvaror. För närvarande har träbaserade energiråvaror en betydande roll i vår totala produktion av förnybar energi och så kommer det att vara också i framtiden. Företagen inom branschen förnybar energi är huvudsakligen verksamma på hemmamarknaden och speciellt ofta på regional nivå eller på sin höjd på landskapsnivå. Den viktigaste exportartikeln har varit träpellet. Av den inhemska produktionen på 252 000 ton år 2012 gick 61 000 ton, dvs. 24 %, på export, närmast till pelletmarknaden i Sverige och Danmark. Importen av pellets till Finland har däremot minskat från 50 000 ton till 28 000 ton mellan åren 2009 och 2012. De förpliktelser som EU har ålagt de olika medlemsländerna för att främja användningen av förnybara energikällor, ger aktörerna inom branschen förnybar energi en betydande tillväxtmöjlighet. I Finland är produktionen av biogas, etanol och trädiesel samt utnyttjande av åkerbiomassor fortfarande först i begynnelse- och utvecklingsskedet. Kontaktperson vid närings-, trafik- och miljöcentralen: Markku Alm, markku.alm@ely-keskus.fi, tfn 0400-864945 Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: avdelningen för kunskapshantering/esa Tikkanen, esa.tikkanen@tem.fi, tfn 050 040 5459 Nyckelord ISSN 2323-7678 Sidoantal 111 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN 978-952-227-809-8 Pris - Förläggare

Sisältö Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 9 1.1 Toimialan kuvaus ja käytetty aineisto... 9 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin ja asiakkaisiin... 9 1.3 Uusiutuva energia ja globaalit haasteet... 11 2 Toimialan rakenne... 13 2.1 Yritykset ja toimipaikat... 13 2.2 Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin... 14 2.2.1 Hakeyritysryhmä... 15 2.2.2 Energiapuu-yritysryhmä... 15 2.2.3 Lämpöyritysryhmä... 16 2.2.4 Tuulivoimayritysryhmä... 17 2.2.5 Bioenergiayritysryhmä... 18 2.2.6 Liikevaihdon näkymät ei yritysryhmissä... 19 2.3 Henkilöstön määrä... 21 2.4 Alan toimipaikkojen alueellinen jakauma... 22 2.4.1 Hake... 23 2.4.2 Energiapuu... 24 2.4.3 Lämpö... 24 2.4.4 Tuuli... 25 2.4.5 Bioenergia... 26 3 Tuotanto ja markkinat... 27 3.1 Energiamarkkinoiden kokonaiskuva... 27 3.2 Suomen energiamarkkinat... 27 3.2 Uusiutuvan energian tuotanto ja markkinat... 29 3.1.1 Puupolttoaineet (hake, polttopuut ja pelletit)... 32 3.1.3 Lämpöyrittäjyys... 42 3.1.4 Tuulivoima... 47 3.1.5 Bioenergia (biovalmisteet, etanoli)... 55 3.3 Vienti ja tuonti... 70 3.3.1 Vienti... 70 3.3.2 Tuonti... 71 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 5

4 Suhdannenäkymät, investoinnit, rahoitus ja kapasiteettitilanne... 73 4.1 Suhdannenäkymät... 73 4.2 Investoinnit... 76 4.3 Rahoitus... 76 4.4 Kapasiteettitilanne... 77 5 Taloudellinen tila... 79 5.1 Kustannusrakenne, kannattavuus ja taloudellinen asema... 79 5.1.1 Hakeyrittäjäryhmä... 79 5.1.2 Energiapuuyrittäjäryhmä... 80 5.1.2 Lämpöyrittäjäryhmä... 82 5.1.3 Tuulivoimayrittäjäryhmä... 84 5.1.4 Bioenergiaryhmä... 86 6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 89 6.1 Menestystekijät... 89 6.2 Keskeiset ongelmat... 89 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet... 91 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla... 95 7.1 Visio... 95 7.2 Markkinoiden kehitys... 96 7.2.1 Kotimarkkinat... 96 7.2.2 Vientimarkkinat... 100 7.3 Koulutus ja kehitystoiminta... 101 8 Julkinen rahoitus... 103 8.1 ELY-keskuksen palvelut... 103 8.2 Tekes-palvelut... 105 8.3 Finnvera Oyj:n palvelut... 105 8.4 Finpron palvelut... 106 Lähteet... 107 Linkki innovaatiomaisemaan 6 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Saatteeksi Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritystenpäätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää kahdeksan toimialaryhmää: elintarviketeollisuus, puutuoteteollisuus, uusiutuva energia, kaivos- ja kiviteollisuus, matkailualat, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Vuonna 2012 uutena toimialana on mukaan otettu luovat toimialat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa nykyisin ilman rekisteröitymistä TEM Toimialapalvelun internet-sivulta osoitteesta www.temtoimialapalvelu.fi. Toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online -kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa kyseisen raportinkohdalta. Toimialapäälliköt laativat toimialaraporttien tueksi kaksi kertaa vuodessa julkaistavat toimialan lähiajan näkymät ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tukien suuntaamiseksi sekä yritystoiminnan kehittämiseksi. Lähiajan näkymien katsaukset kuten toimialaraportitkin edustavat kunkin tekijän henkilökohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena on, että toimialan lähiajan näkymät yhdessä toimialaraporttien ja Toimiala Online -tilastokuvien kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka tukee yrityshankkeiden suunnittelua sekä työvoimakoulutuksen suuntaamista. Tämä toimialaraportti käsittelee uusiutuvan energian yritysryhmiä, jotka on koottu työvoima- ja elin keinoministeriön (TEM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) energiatuki- ja yritysrahoituksen asiakasrekistereistä. Yritysryhmiä on täydennetty alan eri toimijoiden ja edunvalvontaorganisaatioiden omista yritysrekistereistä. Raporttiin sisältyvät erillisinä yritysryhminä tuulivoiman tuotanto, energiapuun korjuu, hakkeen tuotanto, lämpöyrittäjyys sekä edellisiä sektoriryhmiä laajempi bioenergiaryhmä. Uusiutuvan energian kokonaiskäyttö lisääntyy merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Suurin osa lisäyksestä saadaan puubiomassoista. Uusiutuva energia on merkittävin vaihtoehto fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi tulevaisuudessa. Uusiutuvan energian hintakilpailukyky paranee teknologiatason kehittyessä ja energiaverotuksen kiristyessä. Päästökaupan ohjaava rooli jää lähivuosina vähemmälle johtuen päästöoikeuksien alhaisesta hinnasta. Uusiutuvan energian ala on merkittävä ja kasvava osa suomalaista maa- ja metsätaloutta, metsäteollisuutta sekä energia- että ympäristöteknologian teollisuutta. Alan tuotantolaitokset ovat sijoittuneet eri puolille maata tarjoten näin merkittävästi toimeentuloa ja työtä myös kasvukeskusten ulkopuolisille maaseudun alueille. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 7

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia tämän raportin laatimiseen tavalla tai toisella myötävaikuttaneita sekä erityisesti siinä kannustaneita. Toivon, että julkaisu palvelee mahdollisimman hyvin toimialalla toimivien ja toimintaansa vasta aloittavien yritysten sekä eri sidosryhmien tarpeita. Salossa 14.11.2013 Markku Alm Toimialapäällikkö 8 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja käytetty aineisto Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergiaa, maalämpöä sekä aal loista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa. Uusiutuvien energialähteiden merkittävimmät edut uusiutumattomiin energialähteisiin verrattuna ovat niiden pienemmät ympäristövaikutukset (ekologiset hyödyt) ja kestävän kehityksen periaatteisiin perustuva käyttö (uusiutuvuus). Biomassoiksi kutsutaan eloperäisiä, fotosynteesin kautta syntyneitä kasvimassoja. Näistä tuotettuja polttoaineita taas kutsutaan biopolttoaineiksi. Bioenergia on biopolttoaineista saatua energiaa. Biopolttoaineita saadaan Suomessa metsissä ja pelloilla kasvavista biomassoista sekä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden energian tuotantoon soveltuvista orgaanisista sivujakeista. Bioenergia on osa uusiutuvia energialähteitä. Suomessa bioenergian käyttö on noin neljännes koko maan energiankulutuksesta. Bioenergia edustaa lähes 90 % uusiutuvista energialähteistä. Tämä toimialaraportti koostuu viidestä raporttia varten kootusta yritysryhmästä: hakkeen tuotanto energiapuun korjuu lämpöyrittäjyys tuulivoiman tuotanto muu bioenergiayrittäjyys (biokaasun, biodieselin ja etanolin tuotanto, peltobiomassan tuotanto, polttopuiden ja pellettien tuotanto) Lämpöyrittäjyystoiminta on paikallista lämpöenergian tuottamista. Pääpolttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu. Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuottamastaan energiasta. Kuhunkin yritysryhmään kuuluu vain keskisuuria (alle 250 työntekijää, liikevaihto alle 50 miljoonaa euroa), pieniä (alle 50 työntekijää, liikevaihto alle 10 miljoonaa euroa) ja mikroyrityksiä (alle 10 työntekijää, liikevaihto alle 2 miljoonaa euroa). Suuret yritykset (yli 250 työntekijää, liikevaihto yli 50 miljoonaa euroa) on jätetty tämän raportin tarkastelun ulkopuolelle. Uusiutuvan energian toimialaa ei ole erikseen luokiteltu tilastokeskuksen TOL 2008-toimialaluokituksessa. Aineistona raportissa on käytetty muun muassa tilastokeskuksen omaa kuukausittaista tiedon suorakeruuta sekä vuositilastoja, työvoima- ja elinkeinoministeriön (TEM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) energiatuki- ja yritysrahoituksen asiakasrekisteriä sekä verohallinnon maksuvalvonta-aineistoa (kokonaisaineisto) 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin ja asiakkaisiin Kaikki yhteiskunnassa hyödyntävät energiaa. Energian käytöllä on vaikutuksia ja riippuvuutta ympäristöstä. Energiaklusterin rajaus onkin klusterin laajuuden vuoksi ongelmallista. Klusteri myös leikkaa muita klustereita. Ongelmia aiheuttaa myös se, että klusterin suurim- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 9

mat toimijat kuuluvat myös johonkin muuhun toimialaan, esimerkiksi metsäklusteriin (energian kulutus ja tuotanto) tai metalliklusteriin (energiateknologia). Toisaalta myös ympäristöklusteri koskettaa kaikkia toimialoja. Energiaklusteri on kaksijakoinen ja muodostuu energiateknologian ja energialiiketoiminnan osa-klustereista. Energiateknologian osaklusteri kattaa koneita, laitteita ja järjestelmiä tuottavan teollisuuden ja konsultoinnin. Se on vientivetoinen ja pitkälti suurten monikansallisten yritysten omistuksessa. Energialiiketoiminnan osaklusteri sisältää energian tuotannon, muunnon ja jakelun sekä energian ja polttoaineen jalostuksen. Se toimii kotimarkkinoilla, mutta sen tuotteiden kilpailukykyisyys luo kilpailuedun suomalaiselle vientiteollisuudelle. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen energialiiketoimintaklusteri on osoittautunut hyvin kilpailukykyiseksi. Suomalaisen energiaklusterin (kuva 1) ympärille on muodostunut mittava teollisuus- ja tuotantokeskittymä. Korkealaatuiset tuotteet, korkea teknologia, kilpailukyky ja menestyminen markkinoilla perustuvat yhteistyöhön alan teollisuuden, laitevalmistajien, raaka-ainetoimittajien, tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä asiakkaiden välillä. Markkinoiden vapautuminen ja ilmastonmuutoksen torjunta luovat uudenlaisia ja kasvavia mahdollisuuksia suomalaiselle energiatekniikalle, erityisesti uusiutuvan energian ja energian käytön teknologioille. Perinteisesti uusiutuvan energian ala on hahmotettu kiinteäksi osaksi metsätaloutta ja metsäteollisuutta. Tulevaisuudessakin puuperäiset raaka-aineet muodostavat merkittävimmän osuuden uusiutuvasta energiasta, mutta myös ympäristö- ja jätehuoltoon liittyvillä ratkaisuilla on merkittävää kasvupotentiaalia. Näitä ovat esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivuvirrat, haja-asutusalueiden jätevesilietteet ja kotieläintalouksista peräisin oleva lanta. Lähitulevaisuudessa nopeasti kehittyviä energian tuotantomuotoja ovat maalämpö, tuulivoima ja aurinkoenergia. Kuva 1. Energiateknologian klusteri Suomessa Lähde: Energiateknologian klusteriohjelma 10 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Pk-yritysbarometrin mukaan uusiutuvan energian yrityksistä 39 prosenttia ilmoittaa ensisijaiseksi asiakasryhmäkseen teollisuuden yritykset. Yksityishenkilöt ja kotitaloudet ovat toiseksi tärkein asiakasryhmä (29 %). Yllätyksellistä on, että yritykset arvioivat kuntien olevan vasta neljännellä sijalla (11 %). Muiden toimialojen yritykset ovat kolmanneksi tärkein asiakasryhmä (19 %) Kuva 2. Uusiutuvan energian yritysten palvelujen asiakasryhmät Ulkomaat / palvelujen vienti 0 % Muiden toimialojen yritykset 19 % Teollisuuden yritykset 39 % Palvelualojen yritykset Yhdistykset tai järjestöt Valtion laitokset tai yksiköt 0 % 0 % 2 % Kunnat 11 % Yksityishenkilöt / kotitaloudet 29 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % Uusiutuva energia Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 1.3 Uusiutuva energia ja globaalit haasteet Ilmastonmuutoksen torjunta luo pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan tarpeen uudistaa energian tuotantoa vähäpäästöisemmäksi ja energiatehokkaammaksi. Tästä seuraa uusia ja kasvavia mahdollisuuksia energiateknologialle. Päästökauppa luo tulevaisuudessa uutta kysyntää hyvin perinteisillekin ratkaisuille. Eniten korostuvat kuitenkin uusiutuvan energian ratkaisut niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Ilmastonmuutoksen torjunta aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, jotka heijastuvat päästömak suina ja veropaineina kuluttajille. Toisaalta ilmastonmuutoksen torjunta luo uusia työpaikkoja myös kasvukeskusten ulkopuolisille haja-asutusalueille. Tulevaisuuden ratkaisut perustuvat kestävään kehitykseen, vähemmän päästöjä ja vähemmän resursseja vaativaan suuntaan. Samaa kehitystä edustavat ympäristöperusteiset polttoainevalinnat ja uusiutuvat energialähteet. Energian suhteellinen hinta ja sen merkitys tuotannontekijänä korostuvat. Tietotekniikkaa hyödyntämällä voidaan parantaa hyötysuhteita uusissa teknologisissa ratkaisuissa ja mahdollistaa entistä hajautetumpi sekä paikallisempi ja paikallisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto. Hajautetun energiantuotannon järjestelmät perustuvat samalla myös älykkäisiin tuotteisiin ja palveluihin. Tietotekniikan soveltaminen ja älykkäät tuotteet auttavat myös matala-arvoisten tai ympäristön kannalta vaativien polttoaineiden ja energialähteiden hyödyntämisen. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 11

Materiaalitekniikka on avainasemassa parannettaessa prosessien hyötysuhteita ja laitteiden elinikää sekä energian varastointia ja kierrätettäväksi sopimattomien jätteiden energiakäyttöä. Bioteknologia tarjoaa mahdollisuuksia energiantuotantoon etenkin polttoaineiden bioteknisessä tuotannossa ja jalostamisessa. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen energiayhteistyöhön. Kioton pöytäkirjan ilmasto- ja ympäristösopimukset ja niiden jatkokäsittely vaikuttavat voimakkaasti kansainväliseen kauppaan, maitten energiapolitiikkaan sekä ympäristöystävällisemmän ja energiatehokkaamman teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon. Varsinkin Pohjoismainen ja EU:n sisäinen yhteistyö on voimistunut viime vuosina, ja energia-ala on voimakkaasti globalisoitunut. Energiatiekartta 2050 Euroopan komission vuonna 2011 julkistama tiedonanto, Energiatiekartta 2050, merkitsisi täydellistä muutosta Euroopan energiajärjestelmiin. Komissio on arvioinut, että nykyisillä toimenpiteillä energia-alan kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät vain 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän vuoksi tulevina vuosikymmeninä tarvitaan erittäin huomattavia muutoksia energian kysyntään ja tarjontaan. Energiatehokkuuden parantaminen on keskeistä näihin päästövähennyksiin pyrittäessä. Samalla se osoittaa sähkön olevan tärkeässä asemassa, kun EU tavoittelee 85 prosentin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä energiankäytössä vuoteen 2050 mennessä. Tehdyn tarkastelun mukaisesti pidemmällä aikavälillä tehokkain vaihtoehto niin ilmastohaasteen hoitamisessa kuin EU:n kilpailukyvyn turvaamisessa on monipuolinen tuotantovalikoima, jonka kehitystä ohjaa päästökauppajärjestelmä (liite 2). 12 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

2.Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Suomessa oli 879 uusiutuvan energian pk-yritystä vuonna 2012. Yritysten määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna 3,5 prosenttia (32 yritystä). Vuoden 2011 tilastotietojen mukaan toimialalla oli 1405 toimipaikkaa (kuva 2). Toimipaikkojen lukumäärä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2006 lähtien. Kasvu on kuitenkin taittunut vuonna 2010. Suurimman yritysryhmän muodostavat mikroyritykset. Mikroyrityksiä alan yrityksistä oli 94,7 prosenttia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä oli yhteensä 5,3 prosenttia. Pienien ja keskisuurien yritysten lukumäärää ei ole erikseen eritelty lähdeaineistossa. Vuoden 2012 yritys- ja toimipaikkatiedot valmistuvat tilastokeskuksessa vasta tämän raportin julkaisemisen jälkeen. Kuva 3. Uusiutuvan energian alan toimipaikkojen lukumäärän kehitys vuonna 2007 2011. 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 1403 1405 1206 1258 1117 2007 2008 2009 2010 2011 Toimipaikat vuosina 2007-2011 Lähde: Tilastokeskus/Yritys- ja toimipaikkarekisteri Vuonna 2011 suurin uusiutuvan energian yritysryhmistä oli bioenergianyritysryhmä, jonka toimipaikkoja oli yhteensä 677 kappaletta. Pienin ryhmistä on lämpöyrittäjäryhmä, jonka toimipaikkoja oli tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin tietojen mukaan 127 kappaletta. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 13

Taulukko 1. Uusiutuvan energian toimipaikkojen määrä yritysryhmittäin vuonna 2011. Ryhmä Toimipaikat Bioenergia 677 Energiapuu 348 Hake 231 Lämpö 127 Tuulivoima 22 Yhteensä 1405 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 2.2 Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin Vuonna 2012 toimialan yritysryhmittäin yhteenlaskettu liikevaihto oli 842 miljoonaa euroa. Kokonaisliikevaihdon kasvua rajoitti teollisuustuotannon lasku ja lämmin loppuvuosi. Alan liikevaihdosta 43,5 % syntyi yli 10 henkilöä työllistävissä pk-yrityksissä ja 56,5 % alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä. Toimipaikoittainen liikevaihto on vaihdellut varsin merkittävästi yritysryhmittäin (kuva 4). Alhai simmat toimipaikkakohtaiset liikevaihdot ovat bioenergiayritysryhmässä vaihdellen vuosittain 389 000 eurosta 437 000 euroon. Lämpöyrittäjäryhmän liikevaihdot ovat kasvaneet vuodesta 2007 alkaen, vaihdellen 441 000 eurosta aina 807 000 euroon vuonna 2011. Tuulivoiman toimipaikkakohtainen liikevaihto on vaihdellut 647 000 eurosta 1 073 000 euroon vuosien 2007 ja 2011 välillä. Hakeyritysryhmän toimipaikkakohtainen liikevaihto on ollut lievässä laskussa vuodesta 2007 lähtien, ja se päätyi 840 000 euroon vuonna 2011. Samansuuntainen kehitys on nähtävissä myös energiapuuyritysryhmän liikevaihdossa. Näiden kahden ryhmän välillä on selvä kausaalisuhde molempien toimiessa metsäteollisuuden logistiikkaketjun osana. Liikevaihdon määrä on suoraan sidoksissa vuosittaiseen metsän kokonaishakkuumäärään. Kuva 4. Uusiutuvan energian alan yritysryhmien liikevaihto/toimipaikka (tuhatta ) vuosina 2007 2011. 1200 1 073 1000 1 023 968 969 875 896 800 783 811 840 807 749 692 749 600 647 635 441 540 563 510 539 400 428 437 420 389 422 200 0 2007 2008 2009 2010 2011 Bioryhmä Energiapuu Hake Lämpö Tuulivoima Lähde: Tilastokeskus/ Yritys- ja toimipaikkarekisteri 14 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

2.2.1 Hakeyritysryhmä Hakeyritysryhmän (kuva 5) liikevaihto on viime vuosina kehittynyt huomattavasti lämpöyritysryhmää maltillisemmin. Vuonna 2010 yritysryhmän liikevaihto supistui ainoana tarkasteltavista yritysryhmistä vuoteen 2009 verrattuna. Vuonna 2011 ainoastaan bioenergia-ryhmä kasvoi hitaammin kuin hakeyritysryhmä. Hakeyritysryhmän liikevaihto lähti kolmen verkkaisemmin kehittyneen vuoden jälkeen reippaaseen kasvuun vuoden 2012 aikana, kun kasvua edellisvuodesta kertyi noin 14 prosenttia. Kasvu oli erityisen rivakkaa kolmannella vuosineljänneksellä. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä kehitys oli edelleen suotuisaa liikevaihdon kohotessa 11 prosenttia vuotta aiemmasta. Kuva 5. Liikevaihdon kehitys hakeyritysryhmässä vuosina 2000 2013 huhtikuu. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.2 Energiapuu-yritysryhmä Energiapuu-yritysryhmässä (kuva 6) liikevaihto on ollut tasaisessa nousussa koko 2000-luvun, vuoden 2009 notkahdusta lukuun ottamatta. Ryhmässä liikevaihdon kehitys kääntyi ensimmäistä kertaa negatiiviseksi tarkasteltavalla ajanjaksolla vuonna 2009. Tällöin yritysryhmän liikevaihto supistui taantuman puristuksessa 10 prosenttia vuoden takaisesta. Vuosi 2010 oli sitä vastoin jo ripeän kasvun vuosi. Myös vuosi 2011 oli yritysryhmässä muutamaa kuukautta lukuun ottamatta nopean kasvun aikaa. Ryhmän liikevaihdon kasvu oli vuoden 2012 tammi kesäkuussa selvästi vuoden jälkimmäistä puoliskoa nopeampaa, TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 15

kun liikevaihto kohosi noin 10 prosenttia edellisvuoden tammi kesäkuusta. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä yritysryhmän liikevaihto kohosi 8,6 prosenttia viime vuoden tammi maaliskuusta kasvun ollessa voimakkainta tammikuussa. Kuva 6. Liikevaihdon kehitys energiapuu-yritysryhmässä vuosina 2000 2013 huhtikuu. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.3 Lämpöyritysryhmä Lämpöyritysryhmän yritysten liikevaihdot (kuva 7) ovat kehittyneet vuodesta 2005 lähtien tuulivoiman ohella kaikista viidestä yritysryhmästä voimakkaimmin. Kasvu on ollut tasaisen nousujohteista koko tarkastelujakson. Lämpöyritysryhmän liikevaihtojen kehitykseen vuoden 2009 taantuma vaikutti tarkastelluista yritysryhmistä vähiten. Liikevaihto jatkoi vahvaa kehitystään vuonna 2012, kun yritysryhmän liikevaihto kasvoi 11 prosenttia vuodentakaisesta. 16 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 7. Liikevaihdon kehitys lämpöyrittäjäryhmässä vuosina 2000 2013 huhtikuu. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.4 Tuulivoimayritysryhmä Tuulivoimayritysryhmässä (kuva 8) on koko tarkastelujaksolla (vuoden 2000 alusta) huomattavasti muita ryhmiä vähemmän yrityksiä. Tästä johtuen ryhmässä tapahtui suuria vaihteluita liikevaihdon kehityksessä yksittäisten yritysten vaikuttaessa yritysryhmän indeksiin merkittävästi. Tuulivoiman yritysryhmä on kasvanut selvästi nopeammin kuin muut yritysryhmät, kun verrataan indeksin perusvuoteen 2010. Tuulivoimaryhmän liikevaihto kasvoi kiivaasti vuonna 2011, jolloin lisäystä edellisvuodesta kertyi jopa 29 prosenttia. Syynä tähän oli tuulisuudeltaan keskimääräistä parempi vuosi verrattuna esimerkiksi vuoteen 2010, joka oli koko Euroopassa tuulisuuden kannalta erittäin huono vuosi. Neljännesvuositarkastelu paljastaa kuitenkin suuria vaihteluja kalenterivuoden sisällä. Tämä johtuu vuodenaikojen tuuliolosuhteiden vaihtelusta. Tuulisinta on talvikaudella, ja heikoimmat tuulet ja siten alhaisimmat liikevaihdot ajoittuvat kesäkaudelle. Vuonna 2012 kehitys jäi selvästi maltillisemmaksi, joskin kasvua vuotta aiemmasta kertyi kuitenkin edelleen. Positiiviseen kasvuun vaikutti vuoden jälkimmäinen puolisko, jolloin liikevaihto kipusi lähes 24 prosenttia vertailuajankohdastaan. Tammi kesäkuussa puolestaan yritysryhmän kehitys ei ollut yhtä suotuisaa. Neljänneksittäin tarkasteltuna kehitys oli erityisen rivakkaa loka joulukuussa, kun kasvua vuodentakaisesta kertyi 43,0 prosenttia. Kasvu jatkui voimakkaana myös vuoden 2013 tammi maaliskuussa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 17

Kuva 8. Liikevaihdon kehitys tuulivoimayritysryhmässä vuosina 2000 2013 huhtikuu. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.5 Bioenergiayritysryhmä Bioenergian yritysryhmässä (kuva 9) yleistaloudellisen taantuman vaikutus näkyi liikevaihdon hitaampana kasvuna vuosina 2008 2009. Vuonna 2010 liikevaihdon kehitys oli jo myönteistä. Liikevaihdon vuosikasvuksi kirjattiin 10 prosenttia. Ryhmän vuoden 2011 liikevaihdon kasvu oli niukkaa edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvu oli kaikista yritysryhmistä hitainta. Bioenergia-yritysryhmän liikevaihto kääntyi laskuun ensimmäistä kertaa koko tarkasteltavalla ajanjaksolla vuonna 2012. Vielä tammi kesäkuussa liikevaihto kohosi hieman vuotta aiemmasta, mutta vuoden jälkimmäisellä puoliskolla liikevaihto supistui jo merkittävämmin. Kehitys on jatkunut alavireisenä myös kuluvan vuoden tammi maaliskuussa. 18 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 9. Liikevaihdon kehitys bioenergiayritysryhmässä vuosina 2000 2013 huhtikuu. Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu 2.2.6 Liikevaihdon näkymät ei yritysryhmissä Kuvassa 10 on esitetty kaikkien yritysryhmien trendikuvaajat samassa kuvassa. Taloustaantuman (vuosi 2008) vaikutus näkyy erityisesti hakeyritysryhmässä, jossa liikevaihto on palannut takaisin kasvu-uralle taantumajakson jälkeen vasta vuoden 2011 aikana. Sitä vastoin energiapuuryhmässä lyhyen notkahduksen jälkeen vuodesta 2010 alkaen on tapahtunut erittäin nopeaa kasvua aina tarkastelujakson loppuun saakka. Lämpö- ja tuulivoimayritysryhmässä taloustaantuman vaikutusta ei ole nähtävissä. Tuulivoimaryhmän trendikuvaajan vaihtelut johtuvat pääosin luonnonolosuhteiden vuosittaisesta vaihtelusta. Kaikelle tuulivoimaloiden tuottamalle sähköenergialle löytyy markkinoilta aina ostaja. Tulevaisuudessa trendikuvaajaan vaikuttaa sähkön syöttötariffin syklisyys, kun tuotantotuki maksetaan tuulivoimalaitoksille aina jälkikäteen kolmen kuukauden tuotantojakson spot-hinnan keskiarvoon perustuen. Tässä yhteydessä esitetyt indeksit mittaavat liikevaihdon muutosta suhteutettuna vuoden 2010 tasoon. Liikevaihdossa on mukana sekä kotimaan myynti että vienti. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 19

Kuva 10. Liikevaihdon trendivertailu toimialan eri yritysryhmissä vuosina 2000 2013 huhtikuu Lähde: Tilastokeskus asiakaskohtainen suhdannepalvelu Euroopan rahoituskriisin pitkittyminen ja kotimaisen kysynnän kasvun hidastuminen pitävät pk-yritysten odotukset varovaisina. Lähes 41 prosenttia pk-yrityksistä arvioi liikevaihtonsa kasvavan lähimpien 12 kuukauden aikana. Kasvua odottavien osuus on kuitenkin selvästi pienempi kuin normaalioloissa. Yritysten liikevaihtonäkymiä ensi vuodelle on siis pidettävä varsin varovaisina. Vastaavasti uusiutuvan energian yrityksistä 37 % arvioi liikevaihdon kasvavan ja 50 % olettaa liikevaihdon pysyvän aiemmalla tasolla. 13 % yrityksistä ilmoittaa liikevaihdon pienenevän (Kuva 11). 20 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 11. Liikevaihto, seuraavan vuoden kuluttua. Pienempi 13 % 18 % Yhtä suuri 41 % 50 % Suurempi 37 % 41 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Epävarma taloustilanne pidättelee kysyntää ja liikevaihtoa, mikä heijastuu selvästi yritysten kannattavuutta koskeviin odotuksiin. Barometrin koko vastaajajoukon kannattavuusodotuksia peilaava saldoluku laski nyt neljättä kertaa peräkkäin ja painui lukemaan +6, mitä on pidettävä varsin matalana. Uusiutuvan energian yritykset ovat pääsääntöisesti vielä varsin pieniä kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Tällöin voimavarojen yhdistäminen on tarpeellista riittävän panostuksen ja resurssien aikaansaamiseksi kansainväliseen kilpailuun. Lisäksi markkinoiden volyymi tulee olemaan niin suuri, että se työllistää tuhansia henkilöitä pk-yrityksissä. 2.3 Henkilöstön määrä Uusiutuvan energian alan henkilöstön määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2010 kasvu on kuitenkin taittunut. Vuonna 2011 uusiutuvan energian toimiala työllisti 6074 henkilöä (kuva 12). Alan työpaikoista 56,5 % on yli 10 henkilöä työllistävissä pk-yrityksissä ja 43,5 % alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 21

Kuva 12. Henkilöstön määrä uusiutuvan energian alalla vuosina 2007 2011. 7000 6000 6 064 6 074 5000 4000 3000 2000 1000 4 712 4 842 5 073 0 2007 2008 2009 2010 2011 ähde: Tilastokeskus/ Yritys- ja toimipaikkarekisteri Henkilöstön lukumäärä vuosina 2007-2011 2.4 Alan toimipaikkojen alueellinen jakauma Toimipaikkojen lukumäärällä mitattuna toimialan painopistealueita ovat Etelä-Savon, Etelä- Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnat (taulukko 2). Vähiten alan toimipaikkoja on Kainuussa. Muutokset toimipaikkojen ja henkilöstön lukumäärissä edelliseen vuoteen verrattuna ovat olleet merkittäviä. Toimiala työllistää eniten Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Liikevaihdolla mitattuna suurimpia maakuntia ovat Häme, Uusimaa ja Keski-Suomi. Taulukoissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 on esitetty eri yritysryhmien toimipaikkojen lukumäärät, liikevaihto ja henkilöstö koko maassa yhteensä sekä ELY-keskusalueittain eriteltynä, mikäli se havaintoyksiköiden lukumäärän perusteella on ollut mahdollista. Taulukko 2. Koko uusiutuvan energian alan toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä ELY-keskuksittain vuonna 2011 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 86 74674 288 Varsinais-Suomi 89 60581 337 Satakunta 72 37231 212 Häme 72 77132 428 Pirkanmaa 89 69670 375 Kaakkois-Suomi 55 49569 329 Etelä-Savo 133 67138 502 Pohjois-Savo 109 55740 453 Pohjois-Karjala 103 39593 345 Keski-Suomi 101 70692 395 Etelä-Pohjanmaa 138 43689 359 Pohjanmaa 97 25048 254 Pohjois-Pohjanmaa 136 63646 569 Kainuu 43 39933 453 Lappi 54 4646 135 Yhteensä 1377 778984 5433 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 22 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

2.4.1 Hake Hakeyritysryhmän toiminta on merkittävimmin keskittynyt Hämeeseen, Pohjois-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Kaakkois-Suomeen (taulukko 3). Taulukko 3. Hakeyritysryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2011 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 19 12 201 61 Varsinais-Suomi 16 15 867 54 Satakunta 12 8 399 30 Häme 11 29 582 124 Pirkanmaa 12 9 725 44 Kaakkois-Suomi 13 17 889 98 Etelä-Savo 15 9 672 60 Pohjois-Savo 22 13 205 83 Pohjois-Karjala 18 15 385 116 Keski-Suomi 12 18 376 69 Etelä-Pohjanmaa 24 7 348 35 Pohjanmaa 15 6 658 39 Pohjois-Pohjanmaa 27 18 208 134 Kainuu 7 8 226 56 Lappi 8 3 377 21 Yhteensä 231 194 117 1024 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 23

2.4.2 Energiapuu Energiapuuryhmän toiminta on keskittynyt Etelä-Savoon, Hämeeseen, Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon (taulukko 4). Taulukko 4. Energiapuuryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2011 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 13 1925 21 Varsinais-Suomi 11 5116 31 Satakunta 7 2184 2 Häme 19 29678 195 Pirkanmaa 13 10420 65 Kaakkois-Suomi 15 12731 85 Etelä-Savo 45 38539 235 Pohjois-Savo 37 22494 171 Pohjois-Karjala 26 12454 97 Keski-Suomi 34 16349 129 Etelä-Pohjanmaa 41 22507 152 Pohjanmaa 28 8240 72 Pohjois-Pohjanmaa 39 13502 119 Kainuu 9 14973 80 Lappi 11.... Yhteensä 348 211111 1454.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 2.4.3 Lämpö Lämpöyrittäjäryhmän toiminta oli merkittävintä Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä löytyivät vain taulukon 5 mukaiset toimipaikkatiedot. Ilmiö johtuu samasta seikasta kuin bioenergiayritysryhmässä. Merkittävää osaa lämpöyrittäjätoiminnasta harjoitetaan maatalouden tuotantotoiminnan ohella ja näin ollen liiketoiminnan tiedot eivät välity tilipäätöstietoihin tai yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoihin. Edellä mainitusta ongelmasta hyvänä esimerkkinä käy Etelä- Pohjanmaan toimipaikkojen määrä. Laitosten kokonaismäärä Etelä-Pohjanmaalla on todellisuudessa yli 70. 24 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 5. Lämpöyrittäjäryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2011 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 3 5 314 8 Varsinais-Suomi 22 16 511 63 Satakunta 5 945 4 Häme 8 2 437 4 Pirkanmaa 13 8 886 10 Kaakkois-Suomi 3 1 201 6 Etelä-Savo 4 1 832 3 Pohjois-Savo 12 4 799 10 Pohjois-Karjala 5 665 7 Keski-Suomi 8 22 153 120 Etelä-Pohjanmaa 15 7 285 28 Pohjanmaa 9 4 061 6 Pohjois-Pohjanmaa 10 2152 23 Kainuu 2.... Lappi 8.... Yhteensä 127 78 240 292.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 2.4.4 Tuuli Tuulivoimaryhmän tiedot keskittyvät Uudellemaalle siitä syystä, että tuulivoimayritysten kotipaikaksi on rekisteröity pääsääntöisesti Helsinki. Ryhmän tiedot ovat hyvin vajaat, koska tässä ryhmässä on muutama suuri alan tilastotietoja dominoiva yritys (taulukko 6). Taulukko 6. Tuulivoimayritysryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2011. Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 7 6 197 3 Varsinais-Suomi 6 3 388 3 Satakunta 2.... Häme...... Pirkanmaa 1.... Kaakkois-Suomi...... Etelä-Savo...... Pohjois-Savo...... Pohjois-Karjala...... Keski-Suomi...... Etelä-Pohjanmaa...... Pohjanmaa 4.... Pohjois-Pohjanmaa 2.... Kainuu...... Lappi...... Yhteensä 22 9 585 5.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 25

2.4.5 Bioenergia Bioenergiaryhmän liikevaihdon ja henkilöstön kokonaismäärän perusteella toiminta on merkittävintä Uudenmaan maakunnassa, Pohjois-Pohjanmaalla, ja Pirkanmaalla. Bioenergiaryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstömäärä on esitetty ELY-keskuksittain taulukossa 7. Tilastokeskukseen toimitetun bioenergiayrittäjäryhmän kato tilinpäätöstietoja kiinnitettäessä oli merkittävää. Asiaa selittää se, että suuri osa bioenergiayrittäjyydestä tapahtuu maatalouden harjoittamisen ohella luonnollisena henkilönä. Tämä toiminta ei tilastoidu tilastokeskuksen tilinpää töstietoihin tai yritys- ja toimipaikkarekisteritietoihin. Sama ilmiö koskee myös hakeyrittäjäryhmää, energiapuuyrittäjyyttä ja osin lämpöyrittäjyyttä. Taulukko 7. Bioenergiaryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2011 Ely-keskus Toimipaikat Liikevaihto, 1000 Henkilöstö Uusimaa 44 49 037 195 Varsinais-Suomi 45 19 699 186 Satakunta 46 25 702 176 Häme 34 15 436 105 Pirkanmaa 50 40 641 256 Kaakkois-Suomi 24 17 749 140 Etelä-Savo 69 17 096 204 Pohjois-Savo 38 15 242 189 Pohjois-Karjala 54 11 089 125 Keski-Suomi 47 13 813 77 Etelä-Pohjanmaa 58 6 549 144 Pohjanmaa 41 6 090 137 Pohjois-Pohjanmaa 75 29 784 293 Kainuu 25 16734 317 Lappi 27 1269 114 Yhteensä 677 285931 2658.. tietoa ei ole saatavissa havaintojen vähäisestä määrästä johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 26 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

3 Tuotanto ja markkinat 3.1 Energiamarkkinoiden kokonaiskuva Globaaleja markkinoita muokkaavat jatkossa USA:n ja EU:n ohella suurten kehittyvien talouksien, erityisesti Kiinan ja Intian, nopean talouskasvun synnyttämät energiatarpeet. Vuonna 2011 maailman primäärienergian kulutuksesta raaka-aineittain pääosan (88 %) muodostivat öljy, maakaasu ja kivihiili. Näiden raaka-aineiden osuus on ollut myös jatkuvasti kasvussa. Noin 12 % osuuden muodostivat suuruusjärjestyksessä vesivoima, ydinvoima ja uusiutuvat energianlähteet. Uusiutuvan energian osuus koko maailman energiankulutuksesta on tässä vaiheessa vain muutaman prosentin luokkaa (kuva 13). Kuva 13. Maailman primäärienergian kulutus energialähteittäin vuosina 1987 2012. Lähde: BP, Energy outlook 2030. 3.2 Suomen energiamarkkinat Energian kokonaiskulutus oli tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan noin 380 TWh (terawattituntia) vuonna 2012, mikä oli kaksi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2011. Sähkön kulutus oli 85,2 TWh, mikä oli 1,1 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Energian kulutus väheni kaksi prosenttia liikenteessä ja teollisuudessa, mutta rakennusten lämmitysenergian käyttö kasvoi yli kuusi prosenttia. Sähkön nettotuonti Suomeen kasvoi lähes 26 prosenttia. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt pienenivät lähes 8 prosenttia, mikä johtui fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä 6 prosentilla ja turpeen käy- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 27

tön vähenemisestä 22 prosentilla. Uusiutuvan energian käytön kasvuun 5 prosentilla vaikuttivat pääasiassa se, että fossiilisilla polttoaineilla ja turpeella tuotettua energiaa korvattiin enemmän tuontisähköllä sekä puulla ja kotimaisella vesivoimalla. Uusiutuvan energian osuus oli 30 prosenttia koko energian kokonaiskulutuksesta vuoden 2012 ennakkotietojen mukaan (kuva 14). Kuva 14. Energian kulutus (TWh) Suomessa energialähteittäin vuonna 2012. Muut energialähteet 2,8 %, (7%) Puupolttoaineet 23,4 % (+0,8 %) Öljy 24,% (- 3,3 %) Lähde: Tilastokeskus Turve 4,9 % (-22,3 %) Vesi- ja tuulivoima 4,5 % (33,8 %) Sähkön nettotuonti 4,6 % (25,9 %) Ydinenergia 17,7 % (- 0,9 %) Hiili 9,6 % (-12,3 %) Maakaasu 8,5 % (- 11,1 %) Yksittäisistä energialähteistä turpeen kulutus väheni määrällisesti eniten 22 prosentilla ja toiseksi eniten väheni hiilen kulutus yli 11 prosentilla. Turvepulaa on korvattu osittain puulla ja myös hiilellä. Maakaasun kulutus väheni yli 11 prosentilla. Sähkön nettotuonti kasvoi noin 26 prosenttia ja ydinenergian kulutus pieneni noin prosentin. Puupolttoaineilla katettiin lähes neljännes Suomen kokonaisenergian kulutuksesta, mikä on lähes yhtä paljon kuin öljyn kulutus. Puupolttoaineen käyttö kasvoi ennakkolaskelman mukaan noin prosentin. Puupolttoaineiden käytön kasvu johtui osittain suuremmasta käytöstä lämmityksessä turpeen sijasta. Energian loppukäyttö kasvoi prosentilla. Teollisuuden osuus energian loppukäytöstä oli ennakkotiedon mukaan 46 prosenttia, joka oli prosentin pienempi verrattuna vuotta aiempaan. Rakennusten lämmityksen osuus on neljäsosa energian loppukäytöstä, mikä kasvoi kuusi prosenttia vuonna 2012 kylmemmästä vuodesta johtuen. Liikenteen energian käytön kulutus pieneni 2 prosenttia, kulutuksen osuus pysyi lähes edellisvuoden tasolla. Kuvassa 15 on esitetty eri energianlähteiden käyttöosuuden kehittyminen vuosina 2006 2012. Uusiutuvan energian käyttöosuus on vuodesta 2009 alkaen kehittynyt prosentin vuosivauhdilla, poikkeuksena vuosi 2012 jolloin käyttöosuus nousi 2 prosenttia. Samalla ajanjaksolla fossiilisten polttoaineiden käyttöosuus on laskenut 5 prosenttiyksikköä. Koko tarkastelujaksolla fossiilisten polttoaineiden käyttöosuus on laskenut 8 prosenttiyksikköä ja uusiutuvien vastaavasti kasvanut 5 prosenttiyksikköä energian kokonaiskulutuksesta. Turpeen käyttöosuus on vaihdellut 5-7 prosentin välillä vuosittain. 28 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 15. Eri energialähteiden käytön jakautuminen vuosina 2006 2012, % energian kokonaiskulutuksesta. Lähde: Tilastokeskus 3.2 Uusiutuvan energian tuotanto ja markkinat Uusiutuvan energian tuotantoon, teknologioihin ja kulutukseen liittyvät markkinat ovat globaalisti voimakkaassa kasvussa. Ilmastonmuutoksen hillinnän arvioidaan edellyttävän kasvihuonekaasujen määrän puolittamista nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Samalla siirrytään hiilivapaaseen energiajärjestelmään pitkällä aikavälillä. Tämän toteuttamiseksi arvioidaan tarvittavan 1000 miljardin euron vuosittaiset investoinnit. Nopeimmin tulevaisuudessa kasvavat aurinko- ja tuulivoimateknologioiden markkinat. Uusiutuvan energian osuus oli energian kokonaiskulutuksesta 30 prosenttia eli 114 TWh vuoden 2012 ennakkotietojen mukaan. Vesi- ja tuulivoiman osuus uusiutuvan energian tuotannosta oli 11,2 %, metsäteollisuuden jäteliemien 34,3 %, teollisuuden ja energiantuotannon puupolttoaineiden 30,9 %, puun pienpolton 15,1 % ja muun uusiutuvan 8,6 % (kuva 16). EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään kuitenkin suhteessa energian loppukulutukseen. Tällä tavoin laskettuna osuus Suomessa on ollut noin 4 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin energian kokonaiskulutuksesta laskettu osuus. Suomen uusiutuvan energian osuuden tavoite on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 29

Kuva 16. Uusiutuvien energialähteiden käytön jakautuminen vuonna 2012, % Lämpöpumput 3,2% Kierrätyspolttoaine (bio-osuus) 1,5% Muu bioenergia 3,9 % Vesi- ja tuulivoimavoima 11,2 % Teollisuus -ja energiantuotanto, puupolttoaineet 30,9 % Puun pienkäyttö 15,1 % Metsäteollisuus jäteliemet 34,3 % Lähde: Tilastokeskus Uusiutuvan energian tuotannon ja jakelun osalta viimeisten vuosien huonot turvevuodet aiheuttavat ongelmia lämpö- ja voimalaitosten ajojärjestyksessä. Samoin uusiutuvan energian tukijärjestelmien suunnittelun aikana vuonna 2010 tehdyt oletukset päästökauppajärjestelmän toimivuudesta ja päästöoikeuden hinnan muodostumisesta eivät ole toteutuneet. Runsas päästöoikeuksien määrä ja taloudellinen taantuma ovat laskeneet päästöoikeuden hinnan historiallisen alhaiselle tasolle. Hiilidioksiditonnin hinta on vaihdellut viime aikoina 5 euron tasolla, kun uusiutuvan energian tukijärjestelmiä valmisteltaessa vuonna 2010 sen uumoiltiin nousevan 20 euron tasolle. Tähän perustuivat myös useiden eri tahojen tekemät puun energiakäytön arviot. Turpeen veroa lämmöntuotannossa korotettiin vuoden 2013 alussa. Muutoksella ei ole vaikutusta metsähakkeen käytön kannustimiin suhteessa turpeen käyttöön yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa eikä erillisessä lämmöntuotannossa. Metsähakkeen tuen aleneminen heikensi sen sijaan hakkeen käytön kannattavuutta sähkön lauhdetuotannossa. Viimeaikainen turpeen heikkoon saatavuuteen liittyvä hinnan nousu ja kivihiilen hinnan aleneminen liuskekaasun lisääntyvästä tuotannosta johtuen on muuttanut turpeen ja kivihiilen hintasuhteen kivihiilen eduksi. Turpeen heikosta saatavuudesta johtuen kivihiilen käyttö on lisääntynyt erityisesti lauhdetuotannossa. Sähkön lauhdetuotannossa kivihiili on halvempaa kuin turve johtuen polttoaineiden hinnasta (kivihiili 10 euroa/mwh ja turve 14 euroa/mwh). Kivihiilen käyttö kasvoi vuoden 2013 tammi kesäkuussa sähkön erillistuotantolaitoksissa 708 tuhanteen tonniin, joka oli yli neljä kertaa enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana ajankohtana. Kivihiilellä tuotetun erillissähkön tuotanto kasvoi yli 80 prosenttia. Nähtäväksi jää, onko näillä muutoksilla pysyvää vaikutusta myös uusiutuvan energian käyttöosuuteen kokonaisenergiankulutuksesta. Eri polttoaineiden hintasuhteilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys investoinneista päätettäessä. Nyt markkinoilla vallitsevat hinnat ovat jo johtaneet kivihiiltä suosivan tekniikan hankintaan. Nyt tehtävillä energiainvestoinneilla paalutetaan tulevaisuuden energiajakeiden käyttöä pitkäksi ajaksi. 30 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Maamme pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia ja uusiutuvan energian käytön lisääminen tukevat toisiaan. Tavoitteena on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Metsäteollisuus hyödyntää energiantuotannossaan tehokkaasti biopolttoaineita. Yhdyskuntien biolämmöntuotantoon on kehitetty korkealuokkaista teknologiaa ja osaamista. Myös sahat ovat kiinnostuneita CHP-tuotannon (yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto) mahdollisuudesta. Sähköntuotannossa energiayhtiöitä kiinnostavat biopolttoaineiden hyvät seospoltto-ominaisuudet ja vihreä imago. Tulisija- ja pienkattilateknologia on kehittynyt huomattavasti, mikä näkyy lisääntyneenä käyttökiinnostuksena. Myös ilmaston ja ympäristön suojeluvaateet sekä Euroopan unionin RES-direktiivin tavoitteet vaativat biopolttoaineiden voimakasta ja nopeaa lisäämistä. Uusiutuvan energian käytön myönteiset vaikutukset ympäristö- ja ilmastokysymyksiin ovatkin Suomelle ratkaisevan tärkeitä. Uusiutuva energia ei vielä yllä taloudellisella kilpailukyvyllään perinteisten energiamuotojen tasolle, mutta uusiutuvan energian hinta alenee teknologisen kehityksen myötä. Toisaalta fossiilisten polttoaineiden hinnan kallistuminen ei ole vain hetkellinen trendi, joten uusiutuvan energian hintakilpailukyky paranee vääjäämättä tulevaisuudessa. Huoli ilmastonmuutoksesta, ympäristönsuojelun vaatimukset, ekologinen valistuneisuus, uusien teknologioiden tulo markkinoille, uusiutuvan energian myönteisyys ja hyvä imago sekä toisaalta sähkömarkkinoiden vapautuminen ja samalla kilpailun laajentuminen koko EU:ssa vaikuttavat voimakkaasti energiantuotantojärjestelyihin lähitulevaisuudessa. EU:n Suomelle asettama 38 prosentin uusiutuvien energialähteiden käyttötavoite vuoteen 2020 mennessä avaa yrityksille uusia markkinoita. Edellisenä 12 vuotena uusiutuvien energioiden käyttöä on lisätty yhteensä 30 terawattituntia. Tätä kehitystä auttoi merkittävästi metsäteollisuuden tuotannon nopea kasvu. Seuraavana kahdeksana vuotena uusiutuvan energian lisäystarve on samaa suuruusluokka, mutta muiden markkinatoimijoiden on toteutettava se ilman metsäteollisuuden kasvun vetoapua. Suomen öljylämmitteisissä rakennuksissa on uusiutuvalla energialla korvattavaa kapasiteettia yli 10 terawattitunnin edestä. Tämän kapasiteetin osittainenkin korvaaminen lisää uusiutuvan energian osuutta, enimmillään jopa 3 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Tämä lisää uusiutuvan energian raaka-aineiden markkinapotentiaalia merkittävästi. Lisäksi julkisilla investointituki- ja energiatukijärjestelmillä on edistetty ja nopeutettu merkittävästi uusiutuvan energian investointeja ja tätä kautta edistetty uusiutuvien energiamuotojen kysyntää. EU:n sitovan 10 prosentin ja Suomen sittemmin kansallisesti korottaman 20 prosentin käyttövelvoitteen saavuttaminen liikennepolttonesteissä edellyttää alkuvaiheessa myös tuontia kotimarkkinoiden laajenevan tuotannon ohella. Biomassan laaja energiakäyttö aiheuttaa markkinoilla myös niukkuutta, jolloin käytettävän uusiutuvan energian raaka-aineen hinta nousee. Tämä luo mahdollisuuksia sektorin laajamittaisemmallekin kehittämiselle. Elintarvike- ja metsäteollisuuden sivutuotteita raaka-aineinaan käyttävien toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotanto luo merkittäviä mahdollisuuksia kotimarkkinoilla toimiville yrityksille. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 31

3.1.1 Puupolttoaineet (hake, polttopuut ja pelletit) Puuperäisiä polttoaineita käytettiin vuonna 2012 yhteensä 89 TWh, 23 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta (kuva 17). Puun kulutus lisääntyi edellisvuodesta 1 prosenttia. Metsäteollisuuden jäteliemiä käytettiin energiantuotannossa 38 TWh ja kiinteitä puupolttoaineita 52 TWh. Kiinteistä puupolttoaineista kului lämpö- ja voimalaitoksissa 34 TWh (17,8 milj. m³) ja pientaloissa (liike-, kauppa-, toimisto- ym. rakennukset) 17 TWh (6,7 milj. m³). Puupolttoaineet ovat Suomessa toiseksi merkittävin energialähde öljytuotteiden jälkeen. Metsäteollisuuden tehdaspolttoaineista puu kattaa 75 prosenttia ja teollisuuden kaikkien toimialojen tehdaspolttoaineista yli 40 prosenttia (kuva 17). Kuva 17. Puupolttoaineiden käytön jakautuminen vuonna 2012, TWh Lähde: Metla Lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin kiinteitä puupolttoaineita vuonna 2012 ennätykselliset 17,8 miljoonaa kiintokuutiometriä (taulukko 8). Käyttö lisääntyi edellisvuodesta yli miljoonaa kuutiometriä eli 6 prosenttia. Kiinteiden puupolttoaineiden energiasisältö oli 34 terawattituntia (TWh), liki 40 prosenttia kaikesta puuenergiasta ja 9 prosenttia kaikkien energialähteiden kokonaiskulutuksesta. Lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin vuonna 2012 ennätysmäärä kiinteitä puupolttoaineita (taulukko 8), kaikkiaan 16,8 miljoonaa kiintokuutiometriä. Myös metsähakkeen käyttö jatkoi kasvuaan: vuonna 2011 lämpö- ja voimalaitokset polttivat sitä 7,62 miljoonaa kiintokuutiometriä, 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. 32 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 8. Kiinteiden puupolttoaineiden käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuosina 2000 2012 Puupolttoaine 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Muutos 2012/2011 Energiasisältö 2012 milj. m³ % TWh Käyttö yhteensä 12,02 12,15 13,01 13,39 14,43 13,66 14,78 13,04 14,34 13,46 16,02 16,78 17,83 6 34,38 Metsähake 0,79 0,96 1,27 1,72 2,31 2,61 3,06 2,66 4,03 5,42 6,24 6,85 7,62 11 15,19 860 Metsäteollisuuden 11,04 10,94 11,33 11,13 11,56 10,37 11,03 10,03 9,51 7,52 9,24 9,35 9,34 0 17,33 sivutuotepuu Teollisuuden 0,64 0,85 0,79 0,88 0,98 1,01 0,95 0,87 0,76 0,8 0,91 0,86 0,80-7 1,64 200 puutähdehake Sahanpuru ja 2,78 2,18 2,12 2,25 2,17 1,72 1,69 1,71 1,61 1,34 1,75 1,93 2,04 6 4,12 270 muut purut Kuori 7,6 7,86 8,42 7,97 8,38 7,62 8,39 7,46 7,09 5,37 6,58 6,56 6,5-1 11,56 160 Muu 0,01 0,05 0,01 0,03 0,02 0,01 0,00 0,00 0,06 0,00 0,00 0,00 0,00 0 3 puupolttoaine Puupelletit ja 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,04 0,03 0,04 0,05 0,07 0,08 0,07 0,09 38 0,51 190 -briketit Kierrätyspuu 0,17 0,22 0,38 0,53 0,54 0,65 0,66 0,31 0,73 0,45 0,47 0,52 0,77 50 1,35 110 Käyttökohteita Lämmöntuotanto kattaa myös lämpöyrittäjien hoitamat laitokset Lähde: Metla TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 33

Metsähake Metsähakkeen käytössä saavutettiin jälleen uusi ennätys. Lämpö- ja voimalaitoksissa poltettiin metsähaketta 7,6 miljoonaa kuutiometriä, 10 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (taulukko 9). Sen sijaan metsäteollisuuden sivutuotepuun käyttö pysyi edellisvuoden tasolla. Eniten poltettiin kuorta, 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Saha- ja levyteollisuuden jätepuusta valmistettua puutähdehaketta kului 0,8 miljoonaa kuutiometriä (-7 %), erilaisia puupuruja, -lastuja ja -pölyjä yhteensä 2,0 miljoonaa kuutiometriä (+6 %). Lämpö- ja voimalaitosten lisäksi metsähaketta käytetään lämmitykseen myös pientaloissa, lähinnä maatiloilla. Lämmityskautena 2012 pientalot polttivat metsähaketta noin 0,7 miljoonaa kuutiometriä. Yhdessä lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen kanssa metsähakkeen kokonaiskäyttö ylsi vuonna 2012 kaikkiaan 8,3 miljoonaan kuutiometriin (kuva 18). 34 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 9. Metsähakkeen kokonaiskäyttö käyttökohteittain vuosina 2000 2012. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Muutos % 1000 m³ 2012/2011 Kokonaiskäyttö 939 1339 1657 2109 2695 2993 3448 3048 4591 6092 6909 7518 8291 10.. Lämpö- ja 794 958 1270 1722 2308 2606 3061 2661 4032 5421 6238 6847 7620 11 860 sähkövoimalat Sähkön ja lämmön 498 545 777 1106 1530 1849 2224 1736 2853 3994 4632 5170 5663 10 64 yhteistuotanto Lämmöntutanto 296 413 494 616 778 757 837 925 1179 1427 1606 1676 1958 17 796 Pientalot 142 381 387 387 387 387 387 387 671 671 671 671 671 -.. Käyttökohteita vuodesta 2007 alkaen purkupuu ei sisälly kierrätyspuuhun Lähde: Metla TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 35

Tarkistetussa Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 vuotuinen käyttötavoite kasvatettiin 10 12 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2015 mennessä. Keväällä 2013 päivitetyssä kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa metsähakkeen käyttö sähkön- ja lämmöntuotannossa tulisi nostaa 25 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaa noin 13 miljoonaa kuutiometriä metsähaketta. Kuva 18. Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2000-2012, 1000 m³ 10000 8000 6000 4000 2000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Pientalot Lämpö- ja voimalaitokset Lähde: Metla Pienpuun (karsittu ranka, karsimaton pienpuu, kuitupuu) käyttö lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen raaka-aineena kasvoi edellisvuodesta kuudenneksen 3,6 miljoonaan kuutiometriin. Järeän runkopuun (0,5 milj. m³), joka koostuu erilaisesta tukki- ja kuitupuusta, käyttö lisääntyi vain 9 prosenttia edellisvuodesta. Myös hakkuutähteiden (2,6 milj. m³) sekä kantojen ja juurakoiden (1,1 milj. m³) käyttö lisääntyi. Sen sijaan järeän runkopuun käyttö (0,4 milj. m³) supistui edellisestä vuodesta liki kolmanneksen. Käytetystä metsähakkeesta arvioitiin olevan ulkomaista alkuperää noin 0,4 miljoonaa kuutiometriä eli 6 prosenttia (taulukko 10). 36 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 10. Lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen raaka-aineet vuosina 2000 2012. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Muutos 2012/2011 Osuus 2011 1000 m³ % % Yhteensä 794 958 1270 1722 2308 2606 3061 2661 4032 5421 6238 6847 7620 9 100 Pienpuu 288 273 335 388 489 568 695 699 947 1565 2527 3102 3586 23 47,0 Järeä runkopuu 35 100 98 140 195 176 174 121 179 1088 492 538 371 9 4,8 Hakkutähteet 378 556 794 1111 1480 1485 1735 1527 2332 1938 2217 2242 2576 1 33,0 Kannot ja juurakot 5 17 44 84 144 376 458 313 573 834 1003 964 1089-4 14,3 Erittelemätön 82 12 - - - - - - - - - - - - - Lähde: Metla TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 37

Polttopuu Nykyisellään pientaloissa käytetään polttopuuta, metsähake mukaan lukien, kaikkiaan 6,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Pientalojen polttopuun käyttö 6,7 miljoonaa kuutiometriä on kasvanut seitsemässä vuodessa 9 prosenttia. Polttopuusta on raakapuuta 5,4 ja erilaista jätepuuta 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Pientaloissa poltetaan lähes kymmenesosa Suomessa käytetystä kotimaisesta raakapuusta. Keskimäärin polttopuuta kuluu 4,6 kuutiometriä/talous vuodessa. Pelletti Suurimmat pelletintuottajat maailmassa vuonna 2011 olivat Kanada (2,0 Mtn), Saksa (1,88Mtn), USA (1,6 Mtn) ja Ruotsi (1,350 Mtn) ). Suurimmat kuluttajat olivat Ruotsi (2,2 Mtn), Tanska (1,6 Mtn), Saksa (1,2 Mtn), Belgia (0,92 Mtn) ja Hollanti (0,91 Mtn). Kanadan pelletin tuotantokapasiteetti on lisääntynyt 66 prosenttia vuodesta 2010. Vuoden 2012 tuotantomäärä oli 2 miljoonaa tonnia. Tänä vuonna tuotannon arvioidaan nousevan 2,54 miljoonaan tonniin ja edelleen 3,23 miljoonaan tonniin vuonna 2014. Pellettien kysyntä oli Euroopassa noin 10,8 miljoonaa tonnia ja muualla maailmassa 2 miljoonaa tonnia vuonna 2011. Vuonna 2010 Euroopan pelletin tuotantokapasiteetti oli 14,8 miljoonaa tonnia ja tuotanto 9,2 miljoonaa tonnia. Pellettiä tuotiin Euroopan ulkopuolelta yhteensä 2,5 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuojat olivat Kanada (1,16 miljoonaa tonnia), USA (1 miljoonaa tonnia) ja Venäjä (475 000 tonnia). Vuonna 2015 Euroopan pelletin kysynnän arvioidaan olevan 13 miljoonaa tonnia ja tuotannon 11 miljoonaa tonnia. Kysynnän kattamiseen tarvittaisiin yhteensä 2 miljoonan tonnin tuontimäärä. Euroopassa on 499 pelletin tuotantolaitosta, ja Suomessa laitoksia on tuotantotoiminnassa tällä hetkellä 21 kappaletta 45 mahdollisesta valmistajasta. Viipurin liepeillä aloitti maailman suurin pellettitehdas vuonna 2010. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 900 000 tonnia. Kanadan tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä 2,9 miljoonaa tonnia, ja se tuottaa nyt noin 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Eurooppaan tuotiin tästä määrästä 1,16 miljoonaa tonnia. Raaka-ainetta Kanadassa olisi jopa 20 miljoonan tonnin tuotantoon. Lisäksi reservissä on 675 miljoonaa kuutiota vuorinilurin (mountain beatle) tuhoamaa puuta. Saastunut metsäala oli yhteensä noin 7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2011, kun tuhoalue alkuvaiheessa vuonna 2007 pahimmillaan oli 10,1 miljoonaa hehtaaria. Merkittävimmät puupellettien tuottajamaat EU:ssa ovat Saksa (1 880 000 tonnia) ja Ruotsi (1 350 000 tonnia), joiden tuotannosta pääosa menee kotimaan kulutukseen. Vientiin näistä maista tuotetaan 10-15 % kokonaistuotantomäärästä. Eniten puupellettejä tuotiin EU:n alueelta Saksasta (680 000 tonnia) ja Latviasta (670 000 tonnia). Euroopan Unionin alueelle tuotiin eniten puupellettejä Kanadasta (1 160 000 tonnia), ja Yhdysvalloista (1 001 000 tonnia) ja Venäjältä (475 000 tonnia). Suomessa toimii tällä hetkellä 21 pelletin tuotantolaitosta. Vapo Oy sulki vuonna 2011 kolme tehdaslaitostaan Suomessa (Ilomantsi, Haapavesi ja Kaskinen). Syynä oli yhtiön oman ilmoituksen mukaan vientitoiminnan kannattamattomuus. Vientiin tarkoitetun pelletin hinta ei riitä kattamaan edes tuotantokustannuksia. Imex Wood ja Parkanon Puupelletti ovat puolestaan viimeisimmät tuotantotoiminnan aloittaneet. Pelletintuottajien tuotantokapasiteetti kotimaassa on näiden edellä mainittujen muutosten jälkeen noin 512 000 tonnia 38 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

aiemman 650 000 tonnin kapasiteetin sijaan. Muutoksilla on merkitystä lähinnä kotimaan markkinoilla raaka-aineen saatavuuden parantuessa. Kuva 19. Pelletin tuotantolaitosten sijoittuminen Suomessa vuonna 2012 Lähde: VTT, Metla, Pellcert-hanke Suomessa tuotettiin vuonna 2012 puupellettejä 252 000 tonnia. Tuotanto supistui edellisvuodesta 18 prosenttia eli 56 000 tonnia. Viime vuoden tuotanto jäi pienimmäksi sitten vuoden 2005. Suurin tuotantomäärä, 373 000 tonnia, saavutettiin vuonna 2008. Puupellettejä vietiin ulkomaille 61 000 tonnia. Vienti supistui edellisvuodesta 55 prosenttia. Lähes kaikki vienti suuntautui Ruotsiin ja Tanskaan (kuva 20). TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 39

Kuva 20. Pelletin vienti, tuonti ja tuotanto Suomessa vuosina 2001-2012, tuhatta tonnia. 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Tuotanto Tuonti Vienti Lähde: Metla, Tulli Ruotsin osuus viennistä oli lähes 70 prosenttia. Puupellettien keskimääräinen vientihinta (FOB) vuonna 2012 oli 138 euroa/tonni ja viennin kokonaisarvo 8,4 miljoonaa euroa. Viennin osuus kotimaisesta pellettituotannosta pieneni 24 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 44 prosenttia. Puupellettien tuonti kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Puupellettejä tuotiin vuonna 2012 kaikkiaan 28 000 tonnia, josta kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä ja loput pääosin Latviasta. Keskimääräinen tuontihinta (CIF) oli 124 euroa/tonni. Kotimaiseen pellettituotantoon perustuva kulutus oli 196 000 tonnia. Määrä kasvoi edellisvuodesta 11 prosenttia ja oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Koti- ja maatalouksien käyttämien kotimaisten puupellettien kulutus kasvoi 2 prosenttia ja lämpö- ja voimalaitosten pellettikäyttö 16 prosenttia. Tiedot puupellettien tuotannosta ja kotimaan kulutuksesta perustuvat pellettituottajilta kerättyihin tietoihin. Tiedot kerättiin 45 potentiaaliselta pellettivalmistajalta, joista 29:llä oli tuotantoa vuonna 2012. Tiedot kattavat yhteensä 32 tuotantolaitosta. Puupellettien ulkomaankauppatiedot perustuvat vuodesta 2009 alkaen Tullin ulkomaankauppatilaston tietoihin. Pelletin kulutus on lisääntynyt viime vuosina kotimaassa hitaasti. Nyt on kuitenkin selvästi nähtävissä, että myös pk-yritykset ovat alkaneet investoida pellettilaitteistojen hankintaan. Syynä tähän on ensisijaisesti korkea öljyn hinta, jonka kustannusrasitusta yritykset eivät kykene enää siirtämään tuotteidensa loppuhintoihin Pelletintuotantoa koskevia tuotantolukuja on esitetty taulukossa 11. Taulukon tiedot kattavat pellettien kulutuksen sekä teollisuudessa että pientaloissa. Kotimaisen kulutuksen jakautuminen pienkulutukseen sekä keskisuureen ja suurkulutukseen perustuu osin puupellettien valmistajien arvioon. 40 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 11. Puupellettien kotimainen tuotanto, kulutus, tuonti ja vienti vuosina 2001-2012. Vuosi Tuotanto Suomessa Tuonti Vienti Kotimainen kulutus Yhteensä Koti- ja maataloudet Lämpö- ja voimalaitokset ja suurkiinteistöt 1 000 t 2001 75-60 15.... 2002 126-97 24.... 2003 166-127 39 15 25 2004 190-157 47 21 26 2005 192 0 194 55 23 31 2006 259 0 193 87 57 31 2007 326 0 186 117 61 56 2008 373 10 227 151 81 70 2009 299 50 136 156 62 94 2010 290 18 191 188 75 113 2011 308 14 136 178 68 109 2012 252 28 61 196 69 127 Muutos 2012/2011 % -18 96-55 11 2 16 *Vuoden 2012 vienti- ja tuontitieto on ennakkotieto (Tullihallitus, maaliskuu 2013) Kotimaisen kulutuksen jakautuminen koti- ja maatalouksien (kattilakoko < 25 kw) sekä lämpö- ja voimalaitosten ja suurkiinteistöjen (kattilakoko >25 kw) kulutukseen perustuu puupellettien valmistajien arvioon. Lähde: Metsäntutkimuslaitos; Tilastokeskus; Tulli Ulkomaankauppatiedot perustuvat vuodesta 2009 alkaen Tullin ulkomaankauppatilastoihin (kuukausitilasto, ennakkotieto). Tätä aiemmin tiedot kerättiin pellettien valmistajilta ja tuojilta. Tilastokeskus on julkaissut vuoden 2009 alusta puupelletin kuluttajahintoja osana kuukausittaista tuottajahintaindeksiään (http://stat.fi/til/thi/index.html). Tiedot kerää Bioenergia ry viiden tonnin irtotoimituksista yhteensä 14 vähittäismyyntipisteestä ympäri Suomea. Viimeisin tilastoitu kuluttajahinta (lokakuu 2013) on 244 euroa tonnilta. Pelletin hintakehitys on ollut 2000-luvulla suhteellisen vakaata huolimatta öljyn hinnan äkillisistä ja rajuistakin vaihteluista. Vuoden 2008 heinäkuussa öljyn hinta nousi 147 dollariin barrelilta ja tämän raportin kirjoitushetkellä hinta on vaihdellut 107 120 dollarin välillä. Pelletin, sähkön, kaukolämmön ja öljyn hintakehitys pientalossa vuodesta 2002 alkaen vuoden 2013 elokuun loppuun saakka on esitetty kuvassa 21. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 41

Kuva 21. Pelletin, öljyn, kaukolämmön ja sähkön hintakehitys pienkiinteistössä vuosina 2002 2013, snt/kwh, (sis. alv) Lähde: Tilastokeskus, Bioenergiayhdistys ry 3.1.3 Lämpöyrittäjyys Lämpöyrittäjyystoiminta on paikallista lämpöenergian tuottamista. Pääpolttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu. Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuottamastaan energiasta. Lämpöyrittäminen on Työtehoseuran (TTS) selvitysten mukaan kasvanut tasaista vauhtia 2000-luvulla. Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli toiminnassa 505 lämpöyrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Lähes kolmasosa laitoksista on aluelämpölaitoksia. Loput 335 ovat kiinteistökohtaisia. Näistä 44 prosenttia lämmitti koulukiinteistöjä ja vajaa kolmannes yksityisiä kiinteistöjä. Lämpöyrityksiä on laitoksia vähemmän, sillä osa yrityksistä hoitaa useita laitoksia. Vuonna 2011 laitosten lukumäärä lisääntyi edellisestä vuodesta 15:llä eli kolme prosenttia. Laitosten yhteenlaskettu kiinteän polttoaineen (kpa) kattilateho kasvoi 3,9 megawattia eli 1,3 prosenttia. Aluelämpölaitosten osuus laitoksista on noin kolmasosa. Loput 355 laitosta olivat kiinteistökohtaisia laitoksia. Näistä vajaa puolet lämmitti koulukiinteistöjä ja runsas neljäsosa yksityisiä kiinteistöjä. Yksittäiset yrittäjät vastasivat lämmöntuotannosta 178 laitoksessa, joiden kpa-kattilateho oli yhteensä 70 megawattia ja keskimäärin 0,42 megawattia (taulukko 12). Useamman yrittäjän muodostamat yrittäjärenkaat vastasivat lämmöntuotannosta 42 lämpölaitoksessa. Yli puolet kaikista laitoksista oli osakeyhtiöiden tai osuuskuntien hoitamia. Osakeyhtiöt vastasivat lämmöntuotannosta 181 laitoksessa ja osuuskunnat 102 laitoksessa. Lämpöyrittäjien energiaosuuskuntien laitokset olivat yleisimpiä Länsi-Suomessa ja osakeyhtiöiden Etelä-Suomessa. 42 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Osuuskuntien ja osakeyhtiöiden hoitamien lämpölaitosten keskimääräinen kattilateho on lähes kaksinkertainen yksittäisten yrittäjien ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten kattilatehoon verrattuna. Osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoiset lämpöyritykset tuottivat runsaat kaksi kolmasosaa kaikesta lämpöyrittäjien tuottamasta lämmöstä. Tyypillisesti ne huolehtivat aluelämpölaitoksista. Vuosina 1998 2011 osakeyhtiöiden ja osuuskuntien hoidossa olevien laitosten osuus on noussut ja yrittäjärenkaiden hoitamien laitosten osuus vastaavasti laskenut. Vuonna 2012 käynnistyneistä laitoksista runsas kaksi kolmasosaa oli osakeyhtiömuotoisten lämpöyritysten hoitamia. Vuonna 2012 käynnistyneiden laitosten keskikoko oli noin yksi megawatti. Taulukko 12. Lämpöyrittäjälaitosten lukumäärä vuoden 2012 lopussa Yhtiömuoto Lämpölaitosten lukumäärä, kpl Yrittäjä 186 Yrittäjärengas 46 Osuuskunta 102 Osakeyhtiö 193 Yhteensä 527 Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2012 lämmöntuotannossaan kaikkiaan noin 1,49 miljoonaa irtokuutiometriä kiinteitä biopolttoaineita. Puupolttoaineiden määrä oli noin 1,44 miljoonaa irtokuutiometriä (taulukko 13). Loput 56000 irtokuutiota olivat lähinnä pala- ja jyrsinturvetta. Myös viljan lajittelujätettä ja markkinakelvotonta viljaa sekä ruokohelpeä poltettiin yhteensä muutamia tuhansia irtokuutiometrejä. Lisä- tai varalämmönlähteenä lämpölaitoksissa oli yleensä polttoöljy. Taulukko 13. Lämpöyrittäjien polttoaineet vuonna 2012, i-m³. Polttoaine Etelä- Suomi irto-m3/a Länsi- Suomi Itä- Suomi Pohjois- Suomi Koko maa Metsähake 250 000 610 000 300 000 141 000 1 301 000 Sahauspintahake 1) 5600 15 000 10 000 3 500 34100 Puru ja kuori 2) 6 500 20 000 9 000 1 400 36 900 Pelletti ja briketti 25 000 30 000 9 000 1 600 65 600 Muu puupolttoaine 3) 25 000 28 000 2 000 1 600 56 600 Yhteensä 312 100 703 000 330 000 149 100 1 494 200 Lämpöyrittäjät käyttivät vuonna 2012 metsähaketta noin 1 301 000 irtokuutiometriä (taulukko 13 ja kuva 22). Metsähakkeen käyttömäärä kasvoi hieman edellisvuodesta. Valtaosassa lämpöyrittäjien hoitamista lämpölaitoksista käytettiin pääpolttoaineena metsähaketta, jonka osuus oli 87 prosenttia laitosten puupolttoaineiden käytöstä. Metsähakkeen lisäksi käytettiin sahauspintahaketta noin 34 000 irtokuutiometriä sekä muita kiinteitä puupolttoaineita noin 91 000 irtokuutiometriä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 43

Kuva 22. Lämpöyrittäjien polttoaineet vuonna 2002-2012, i-m³. Polttoaineen käyttömäärä, 1000 i-m3 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Muu puupolttoaine Pelletti ja briketti Puru ja kuori Sahauspintahake Metsähake Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäjien osuus lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeen kokonaismäärästä oli noin 7 prosenttia. Lämpöyrittäjillä valtaosa hakkeen raaka-aineesta on pienpuuta, lämmöntuotannossa ei juuri käytetä hakkuutähteitä tai kantoja ja juurakoita. Lämpöyrityksiä on Suomessa jo lähes kaksisataa. Lämpöenergian ostaja on aikaisemmin ollut useimmiten kunta, mutta yrityskohteiden määrä on viime aikoina kasvanut merkittävästi. Lämpöyrittäjien käyttämän metsähakkeen määrä on kolmetoistakertaistunut ajanjaksolla 2000 2012. Samana ajanjaksona lämpölaitosten lukumäärä on viisinkertaistunut (kuva 23). Laitosta kohden laskettu metsähakkeen käyttömäärä oli vuonna 2011 keskimäärin noin 2 230 irtokuutiometriä/laitos. Puuenergian hyötykäyttö tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon. Näin on mahdollista hyödyntää oman paikkakunnan bioenergiatarjontaa ja käyttää lähialueen yrittäjien palveluja. Lämpöliiketoiminnan rahavirrat tukevat lisäksi oman paikkakunnan taloudellista kehitystä. 44 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 23. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten lukumäärä ja metsähakkeen käyttömäärä 2000-2012 Laitosten lukumäärä, kpl Metsähakkeen käyttömäärä, 1000 i-m3 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Lämpölaitosten lukumäärä Metsähakkeen käyttömäärä Lähde: Työtehoseura Lämpöyrittäminen on yleisintä Länsi-Suomessa, jossa sijaitsee kaksi laitosta viidestä (kuva 24). Etelä-Suomessa sijaitsi 30 prosenttia, Itä-Suomessa viidesosa ja Pohjois-Suomessa kymmenesosa laitoksista. Aluelämpölaitosten osuus lämpöyrittäjien hoitamista laitoksista on suurin Pohjois-Suomessa. Kiinteistökohtaiset laitokset ovat yleisimpiä Etelä- ja Länsi- Suomessa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 45

Kuva 24. Lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten alueellinen jakautuminen vuoden 2012 lopulla. Lähde: Työtehoseura kuva: Kaija Laaksonen 46 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

3.1.4 Tuulivoima Tuulienergiaa on kaikkialla maapallolla. On arvioitu, että tuulivoimaloilla hyödynnettävissä olevat energiavarat, tuulienergiapotentiaali, on yli kymmenkertainen koko maailman sähkönkulutukseen verrattuna. On myös arvioitu, että tuulivoiman raakapotentiaalista voitaisiin hyödyntää runsaat 10 prosenttia. Tuuliolot Euroopassa suurin tuulienergiapotentiaali on Brittein saarilla, jossa tuulen keskinopeudet ovat suuria ja voimalaitosten rakentamiseen soveltuvia alueita on paljon. Erittäin potentiaalisia Euroopan maita ovat myös muun muassa Ranska ja Norja. Myös Islannissa tuulienergiapotentiaali on valtava, mutta maan muut suuret uusiutuvat energiavarat (vesivoima ja maalämpö) ovat toistaiseksi pitäneet islantilaisten mielenkiinnon tuulivoimaa kohtaan alhaisena. Suomen tuulioloista valmistui uusi Tuuliatlas marraskuussa 2009. Suomessa tuuliolot ovat varsin hyvät tuulivoiman tuottamiseen. Merialueella noin 100 m korkeudella tuulen vuotuinen keskinopeus on 8,5 10 m/s saaristossa ja rannikolla 7,5 9,5 m/s, Lapin tuntureilla 6,5 8 m/s ja sisämaan mäkialueilla 6,5 7,5 m/s. Tuulen nopeus kasvaa korkeuden kasvaessa, joten mitä korkeampi voimala on, sitä paremmat ovat sen tuuliolosuhteet. Esimerkiksi tuulivoiman mahtimaassa Saksassa tuuliolot sisämaan voimalapaikoilla ovat selvästi huonommat kuin Suomessa hyvillä sijoituspaikoilla. Tuotanto Euroopassa merkittävimmät asennetut tuulivoimakapasiteetit ovat Saksassa ja Espanjassa. Molempien maiden nimellistehot ylittävät 20 000 megawattitunnin rajan. Saksan kapasiteetti on noussut 31.331 MW:iin ja Espanjan 22.579 MW:iin. Vuonna 2012 eniten uutta tehoa asennettiin Saksaan (2439 MW) ja toiseksi eniten Isoon-Britanniaan (1853 MW). Suomeen asennettiin samanaikaisesti vain 90 MW uutta nimellistehoa (taulukko 14). TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 47

Taulukko 14. Euroopan maiden tuulivoimakapasiteetti ja asennettu teho sekä tuotanto vuonna 2012. Maa Kokonaiskapasiteetti, MW Asennettu 2012, MW Saksa 31331 2439 Espanja 22579 1032 Iso-Britannia 8341 1853 Italia 8144 1273 Ranska 7493 701 Portugal 4525 224 Tanska 4162 220 Ruotsi 3744 846 Puola 2500 884 Hollanti 2431 161 Romania 1941 959 Kreikka 1749 117 Irlanti 1637 80 Itävalta 1378 295 Belgia 1375 306 Bulgaria 657 131 Unkari 329 0 Suomi 289 90 Viro 269 89 Tsekki 258 45 Liettua 225 46 Kypros 147 13 Latvia 68 20 Luxemburg 56 11 Slovakia 3,1 0 Slovenia 2,3 2,3 Malta 0 0 Yhteensä 105632,9 11837,3 Tuotanto TWh 45,5 42,1 14,1 9,6 12,2 9,3 9,8 6,1 2,6 4,8 1,4 2,6 3,7 2,3 2,1 0,97 0,64 0,48 0,37 0,40 0,35 0,22 0,06 0,06 0,01 171,6 Lähde: EurObserv-er Suomen tuulivoimakapasiteetti oli nimellisteholtaan vuoden 2012 kesäkuun lopulla 220 MW ja voimaloiden lukumäärä oli 138 kappaletta (kuva 25). Vuoden 2013 aikana on aloitettu useampia tuulivoimaprojekteja ja vuoden 2013 lopulla arvioitu tuulivoimakapasiteetti on noin 400 MW ja tuulivoimaloiden lukumäärän on 201 kappaletta. 48 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 25. Suomessa toimivat tuulivoimapuistot kesäkuussa 2013 Lähde: VTT Tuulivoimatilastot TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 49

Kuvassa 26 on esitetty tuulivoimatuotannon indeksejä vuodesta 1993 vuoden 2013 kesäkuun lopulle. Liukuva 12 kuukauden tuotanto on kehittynyt tasolle 500 GWh (gigawattituntia). Kuva 26. Suomen tuulivoimaloiden vuosituotanto, asennettu kapasiteetti ja tuotantoindeksit vuosina 1993-2012. Lähde: VTT Tuulivoimatilastot Tuulivoimaloiden vaatima maa-ala on hyvin pieni tuotettavaan tehoon verrattuna. Tuulipuistossa itse voimalat perustuksineen, yhdystiet, muuntamot ja huoltorakennukset vievät kokonaispinta-alasta vain pari prosenttia. Yhdelle neliökilometrille voidaan sijoittaa tuulivoimaa noin 10 MW nimellistehoa. Euroopan Tuulienergiayhdistys EWEA on laskenut, että tällä tavoin sijoitettuna 10 % Euroopan sähköntarpeesta pystytään tuottamaan Kreetan saaren kokoisella alueella. Tällä hetkellä keskustelu tuulivoimatuotannon osalta kohdistuu voimaloiden aiheuttamaan ääneen. Valtioneuvoston päätöksessä melurajaksi on yöaikaan asuinalueilla asetettu 40 db ja vapaa-ajan asunnoilla 35 db. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamista koskevissa ohjeissa on vastaavasti esitetty 35 desibelin ohjearvo asuinalueille. Ohjearvo ei kuitenkaan ole oikeudellisesti velvoittava. Tämä juridisesti epäselvä ohjeistus aiheuttaa ristiriitatilanteita tuulivoimahankkeiden valmistelussa ja rakennuslupien myöntämisessä. On toivottavaa, että tähän tilanteeseen saadaan selvyys valtioneuvoston tasolta mahdollisimman pian. Tuulipuistojen rakentamisen lykkääntyminen on vaikeuttanut myös kotimaisen tuulivoimalatuotannon tilannetta. Laitevalmistajista Haminassa toiminut WinWind on asetettu lokakuun alussa konkurssiin varojen puuttuessa. Vaasalainen Mervento Oy sen sijaan on vasta hakemassa markkinoilta rahoitusta tuotantotoiminnan aloittamista varten. Ensimmäi- 50 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

nen voimala on kuitenkin jo tuotantotesteissä Vaasan Öjenissä yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan voiman (EPV) kanssa. Lähiajan näkymät Vuosi 2013 näyttää hyvältä. Uutta tuotantokapasiteettia valmistuu noin 165 megawattia. Tuulivoimaloita on rakennettu lokakuun loppuun mennessä valmiiksi 47 kappaletta ja yhteensä 131,4 MW uutta tuotantokapasiteettia (taulukko 15). Siten tuulivoiman tuotantokapasiteetti lisääntyy arviolta 400 megawattiin ja voimaloiden lukumäärä yltää 201:een vuoden loppuun mennessä. Nykyistä nopeampaa kehitystä jarruttavat yhä hankkeiden kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ja puolustusvoimien vaatimat tutkaselvitykset. Selvitysmies Lauri Tarastin selvitystyön pohjalta asioihin on saatu parannusta. Ilmailuviranomaisten lentoestelupakäytännöt ovat esimerkiksi selkiintyneet, ja tuulivoimaloiden kokonaiskorkeuksiin vaikuttaneita lentopintojen minimisektorikorkeuksia on korotettu useimpien lentokenttien alueella. Näin mahdollistetaan nykyteknologian mukaisten korkeampien ja tehokkaampien voimaloiden rakentaminen. Tuulivoimatavoitteiden saavuttamisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että toimialan resurssit pystytään mahdollisimman nopeasti kohdistamaan voimaloiden rakentamiseen esiselvitysprosessien sijasta. Suomessa on julkaistu tuulivoimahankkeita yhteensä noin 11 000 megawatin (MW) edestä. Merelle suunniteltujen hankkeiden osuus näistä on 3 000 MW. Taulukko 15. Vuonna 2013 Suomeen valmistuvat tuulipuistot, voimaloiden lukumäärä, nimellisteho sekä valmistaja Vuonna 2013 valmistuvat tuulipuistot lukumäärä teho yhteensä turbiinin teho valmistaja Perhonjoki Oy Merijärvi 6 13,8 2,3 Siemens Tuuliwatti Oy Ii, Olhava 8 24 3 Vestas Tuuliwatti Oy Tervola 10 30 3 Vestas Tuulisaimaa Oy Lappeenranta 7 21 3 Alstom Taaleritehdas Honkajoki 9 21,6 2,4 Nordex Puhuri Oy Raahe, Kopsa 7 21 3 Siemens Raahen tuulienergia Oy Raahe 2 6 3 Nordex Tuuliwatti Oy Simo, Leipiö 4 18 4,5 Gamesa Tuuliwatti Oy Ii, Olhava 3 9 3 Vestas Yhteensä 56 164,4 3,0 Vuosina 2013 2015 käytössä on nopean rakentajan lisäbonus, jolloin takuuhinta on 105,3 euroa megawattitunnilta. Vuodesta 2016 alkaen takuuhinnan määrä on 83,5 euroa megawattitunnilta. Tuotantotuen määrä on takuuhinnan ja sähköpörssin kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvon välinen erotus. Takuuhintaa ei kuitenkaan makseta, jos sähköpörssin kolmen kuukauden keskiarvohinta painuu alle 0 euron megawattitunnilta. Kuvassa 27 on esitetty takuuhinnan maksuun liittyvä mekanismi. Takuuhinta maksetaan valtion budjettiin varatuilla määrärahoilla. Käytännön työn hoitaa energiamarkkinavirasto (EMV) tuotantotuen maksatusjärjestelmän (SATU) kautta. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 51

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu tuulivoiman tavoitteeksi vuonna 2020 yhteensä kuuden terawattitunnin (TWh) tuotanto, joka vastaa 2500 MW asennettua nimellistehoa. Tämän tavoitteen varmistamiseksi valmisteltiin sähkön syöttötariffijärjestelmä. Tukijärjestelmä otettiin käyttöön 25.03.2011 pitkällisten EU-komission kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. Tämä tuotantotukijärjestelmä takaa tuottajalle sähköstä takuuhinnan 12 vuoden ajaksi. Kuva 27. Syöttötariffin mukaisen tuotantotuen muodostuminen pörssihinnan suhteen. 100 80 /MWh 60 40 20 0 1 51 101 151 201 251 301 351 pvä (2008) Tariffi Lähde: TEM Tekninen kehitys ja sähkön tuotanto Tuulivoimalan tuottama energia riippuu olennaisesti tuulivoimalan lapojen piirtämällä ympyräalueella (pyyhkäisyala) vallitsevasta tuulen nopeudesta. Tästä syystä voimalan sijoittelua suunniteltaessa on pyrittävä löytämään mahdollisimman tuulinen paikka. Tuulen nopeus kasvaa ylöspäin mentäessä tuulivoimaloiden kannalta merkittävissä korkeuksissa, eli voimalan tornin korkeutta lisäämällä päästään suurempiin tuulennopeuksiin. Kuvassa 28 on esitetty tuulivoimalan roottorikoon ja napakorkeuden kasvusta aiheutuva tuotannon lisäys sekä tuotantokustannusten alentuminen suhteessa investointikustannukseen verrattuna vuoden 2009 hintatasoon. Napakorkeuden noustessa 100 metristä 140 metriin ja samanaikaisesti roottorin halkaisijan kasvaessa 100 metristä 120 metriin nousevat tuotot 48 prosenttia. Investointikustannukset kohoavat tällöin 23 prosenttia ja vastaavasti tuotanto- 52 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

kustannus pienenee 20 prosenttia. Tuottavuuden parantuessa voimalat voidaan sijoittaa entistä kauemmas rannikolta, sisämaan heikkotuulisempiin olosuhteisiin, jopa 100 kilometrin etäisyydelle rannikon parempituulisilta alueilta. Kuva 28. Roottorikoon ja tornin napakorkeuden kasvusta johtuvat muutokset voimalan tuotantotaloudessa. Lähde: Suomen Tuulivoimayhdistys Kuvassa 29 on esimerkkiesitys Tuuliwatti Oy:n tuulivoimahankkeiden teknologisesta kehityksestä viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuonna 2009 Porin Tahkoluotoon asennetun 3 MW:n WinWindin tuulivoimalan roottorin halkaisija on 100 metriä ja napakorkeus on myös 100 metriä, jolloin pyyhkäisykorkeus (siiven kärjen maksimikorkeus kääntöpisteessä) on 150 metriä. Vastaavasti vuonna 2013 Porin Peittooseen asennettavien Gamesan 4,5 MW:n tuulivoimaloiden napakorkeus on 140 metriä ja roottorin halkaisija 128 metriä, jolloin pyyhkäisykorkeus on 204 metriä. Roottorin pyörähdyspinta-ala on Tahkoluodon voimalalla 7852 neliömetriä, kun taas Peittoon voimaloissa pinta-ala on 12868 neliömetriä. Vastaavasti Peittoon Gamesa-voimaloiden sähköntuotanto on kaksinkertainen Tahkoluotoon vuonna 2009 asennettuun voimalaan verrattuna. Suuria voimaloita tarvitaan lukumääräisesti vähemmän saman sähkötuotannon aikaansaamiseksi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 53

Kuva 29. Roottorikoon ja napakorkeuden kasvu Tuuliwatin tuulivoimahankkeissa vuosina 2009-2013. Lähde: Tuuliwatti Oy Tuulivoimalan tuottoa arvioitaessa käytetään tuulen nopeutena yleensä voimalan konehuoneen (naselli) korkeudella, eli napakorkeudella, vallitsevaa tuulennopeutta. Lapojen piirtämällä alueella tuulennopeuden vertikaalisen muutoksen oletetaan noudattavan logaritmista tuuliprofiilia, mikä ei todellisuudessa kaikissa tilanteissa suinkaan pidä paikkaansa. Tuulivoiman teho on verrannollinen tuulen nopeuden kolmanteen potenssiin; eli kun tuulen nopeus kasvaa kaksinkertaiseksi, esimerkiksi arvosta 4 m/s arvoon 8 m/s kasvaa tuulen liike-energia nelinkertaiseksi ja tuulen teho kahdeksankertaiseksi. Betzin lain mukaan turbiini pystyy hyödyntämään korkeintaan 59,3 prosenttia ilmavirtauksen energiasta. Samalla kyseessä on tuulivoimalan kokonaishyötysuhteen teoreettinen yläraja. Käytännössä kokonaishyötysuhteet ovat voimaloilla maksimissaan noin 40 prosenttia. Markkinat ja alan työllisyys Suomalaisella teknologiateollisuudella on pitkä kokemus tuulivoimaloiden komponenttien sekä tuulivoimaloissa käytettävien materiaalien toimittajana. Suomalaiset teollisuusyritykset ovat jo pitkään toimineet maailman johtavien tuulivoimalavalmistajien alihankkijoina. Suomalaisten generaattoreiden, vaihdelaatikoiden, lapa- ja tornimateriaalien toimittajien asema tuulivoimamarkkinoilla on vahva. Vuonna 2011 tuulivoimatoimialan (sisältää koneja laitevalmistuksen) liikevaihto oli noin miljardi euroa, josta viennin osuus oli noin 90 prosenttia. Riittävillä panostuksilla tuotekehitykseen ja markkinointiin voidaan varmistaa viennin määrän kasvu tulevaisuudessakin. 54 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Tuulivoima on maailmanlaajuisesti voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2008 EU-maissa tuulivoimateollisuus työllisti suoraan 108 000 henkeä ja välillisesti 80 000 henkeä, yhteensä 188 000 henkeä. 74 prosenttia tuulivoima-alan työntekijöistä oli Saksassa, Tanskassa ja Espanjassa. Suomessa tuulivoima työllisti vuonna 2008 suoraan noin 3000 henkilöä. Määrätietoisella tuulivoimateknologian kehittämisellä olisi mahdollista luoda myös Suomeen runsaasti uusia ja pysyviä työpaikkoja. Tuulivoiman työllisyysvaikutukset Suomessa muodostuvat tuulivoimaloissa käytettävien komponenttien, materiaalien ja tuulivoimaloiden teollisesta valmistamisesta sekä Suomessa käytettävän tuulivoimakapasiteetin käyttö- ja kunnossapidosta. Esimerkiksi 500 MW tuulivoimakapasiteetin käyttö- ja kunnossapitotehtäviin tarvittaisiin noin 50 100 henkilön vuosittainen työpanos. Teknologiateollisuus on arvioinut tiekartassaan 100 MW tuulipuiston työllistämisvaikutuksen olevan rakentamisvaiheessa 380 henkilötyövuotta ja voimalan elinkaaren aikana käyttö- ja kunnossapitotehtävissä 300 henkilötyövuotta. 3.1.5 Bioenergia (biovalmisteet, etanoli) Bioenergialla on erittäin suuret lisäkäyttömahdollisuudet pienissä ja keskisuurissa lämpölaitoksissa. Suomessa on kaikkiaan noin 20 terawattitunnin laajuiset lämmitysmarkkinat, joissa lämmönlähteenä on tällä hetkellä jokin muu lämmitystapavaihtoehto kuin kaukolämmitys tai polttopuut. Bioenergian hyötykäytön lisäämistä lähinnä pienessä kokoluokassa on hidastanut se, että kuluttajalle ei ole vielä tarjolla tarpeeksi alan tietoa, osaamista ja palveluita. Bioenergian käyttöön siirtyminen koetaan liian hankalaksi. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden käyttöön siirtymiseksi tarvittaisiin yhteiskunnallisia ohjausvälineitä ja kannustimia. Kotitalousvähennyksen kaltaista kannustinta myös uusiutuvan energian laite- ja koneinvestointeihin, kuten pellettitakkojen hankintaan, tulisi harkita vakavasti. Energiaverodirektiiviin sisältyvän korvaavuusperiaatteen mukaan valmisteveroa on kannettava myös bioperäisistä biopolttoaineista, joita käytetään moottori- tai lämmityspolttoaineena. Veroa on siis kannettava korvaavasta tuotteesta samalla tavalla kuin tuotteesta, jolle on säädetty direktiivissä vähimmäisverotaso. Siten esimerkiksi moottoribensiiniin lisättävästä etanolista on suoritettava bensiinin valmistevero ja dieselöljyyn lisättävästä kasviöljystä dieselöljyn valmistevero. Uuden energiaverodirektiivin mukaisesti jäsenvaltio voi soveltaa verovapautta tai alennettua verokantaa erilaisiin eläin- ja kasvirasvoihin sekä biomassoista peräisin oleviin tuotteisiin. Veroetu voi koskea vain sitä osaa polttoaineesta tai polttoaineseoksesta, joka on kokonaan bioperäistä. Polttoaine voi siis olla kokonaan verotonta, jos se koostuu pelkästään bioperäisistä komponenteista. Biopolttoaineiden veroalennusohjelmiin tulevat sovellettaviksi myös Euroopan yhteisön verosyrjintää ja valtiontukia koskevat säännökset. Verosyrjintäsäännökset tarkoittavat lähinnä sitä, että mikään jäsenmaa ei voi asettaa suojaa omalle tuotannolleen määräämällä korkeampia välittömiä tai välillisiä maksuja muiden jäsenvaltioiden tuotteille. Veroetua ei siis voi myöntää vain kotimaista alkuperää oleville biopolttoaineille, vaan etu on myönnettävä myös muualta tuoduille, kotimaisten tuotteiden kanssa samanlaisille tai kilpaileville tuotteille. Veroalennusohjelmista on vuosittain raportoitava EU:n komissiolle. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 55

Peltobiomassat Ruokohelvellä ja oljella on peltobiomassoista merkittävimmät raaka-ainepotentiaalit. Ruokohelven viljelyalan kasvu oli aiemmin varsin nopeaa. Vuonna 2008 EU:n energiakasvituen mukainen ruokohelven viljelyala oli Suomessa noin 17 500 ha, kokonaisviljelyalan ollessa noin 18 000 ha. Vuosina 2011 ja 2012 viljelyala on vakiintunut 14 900 hehtaariin. Viljelyalueet keskittyvät lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomeen. Laajimmat viljelyalueet ovat käytöstä poistetuilla turvesoilla. Vuoteen 2014 mennessä tavoitteeksi on asetettu yhteensä 40 000 hehtaarin viljelyala. Viljelypinta-alojen kasvua rajoittavat kuitenkin eräät laajemman viljelyn myötä esiin tulleet tuotantotekniset ongelmat. Tällaisia ovat muun muassa kevään hankalat korjuuolosuhteet, suuri sadonkorjuuhävikki, keveiden ruokohelpipaalien kuljetuksen kannattavuusongelmat, sadon varastoinnin järjestäminen sekä helven murskaus- ja sekoitustekniikkojen puutteellisuus. Todennäköistä onkin, että nämä ongelmat hidastavat ruokohelven sopimusalojen kasvua merkittävästi. Merkittävin yksittäinen takaisku ruokohelven viljelylle on ollut Vapon sopimusviljelytoiminnan lopettaminen vuonna 2012, tällöin viljelysopimukset irtisanottiin kaikilta sopimusviljelijöiltä, uusia sopimuksia ei enää tehdä. VTT toteutti vuonna 2005 ruokohelven käyttökapasiteettiselvityksen Suomen voimalaitoksissa ja muissa mahdollisissa käyttökohteissa. Selvitys keskittyi tarkastelemaan suuria laitoksia, joissa käy tettävä polttoaine ja polttotekniikka soveltuvat ruokohelven vaatimaan seospolttoon. Parhaiten ruo kohelven polttoon katsotaan sopivan sellaisten leijukerroskattiloilla varustettujen voimalaitosten, joissa ruokohelpeä voidaan käyttää seoksena turpeen kanssa. Tietysti myös muut kattilatyypit ja seos polttoaineet ovat varauksin käyttökelpoisia. Selvityksessä oletettiin ruokohelven osuuden olevan seospoltossa maksimissaan 10 prosenttia koko seosmassasta. Selvityksessä tarkasteltiin lisäksi ruokohelven käytön ja jalostuksen kehitysnäkymiä, muun muassa voimalaitosmäärien kehitystä ja uusia käsittelytapoja kuten pelletöintiä sekä muiden peltoenergiakasvien käyttömahdollisuuksia. Selvityksessä käytiin läpi myös mahdollisten käyttökohteiden sijoittuminen, joka määrää myös potentiaalisten viljelyalueiden sijainnin. Viljelyalueiden oletettiin sijaitsevan maksimissaan 70 kilometrin etäisyydellä käyttöpaikalta. Selvityksen mukaan suurten voimalaitosten maksimaalinen käyttökapasiteetti vastaa noin 180 000 ruokohelpihehtaarin viljelyalaa. Ruokohelven seospolttoon soveltuvia laitoksia on kaikkialla Suomessa, mutta eniten kuitenkin Vaasa-Oulu-Joensuu-kolmion sisällä. Olkien energiakäyttö ei ole lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla, mutta oljen käytön lisäämismah dollisuuksia tutkitaan jatkuvasti eri tahoilla. Meneillään on myös oljen käytön edistämiseen biopolttoaineiden valmistuksessa liittyvä hanke, jossa Neste Oil Oy ja Raisio Yhtymä tekevät merkittävää yhteistyötä. Oljen käyttöä rajoittavat etenkin sen polttoon liittyvät tekniset ongelmat kuten savukaasujen korroosiovaikutukset sekä tuhkan määrän ja sulamispisteen aiheutta mat ongelmat. Oljen tarjonta etenkin suorakylvömenetelmällä viljellyiltä pelloilta näyttäisi kuiten kin olevan lisääntymässä, joten myös oljen käyttötekniikkaa tulisi kehittää. Mahdollisia kehittämis suuntia voisivat olla esimerkiksi olkimassan pelletöinti- tai briketöintitekniikat sekä oljen käyttöön soveltuvien suurempien polttolaitosten rakentaminen viljanviljelyseuduille. Peltobiomassojen ja puupellettien yhteiseksi käytön tavoitteeksi on pitkän ajan kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa asetettu yhteensä 3 TWh vuoteen 2020 mennessä. 56 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Viljelemätön biomassa Etelä-Suomen rannikoiden noin 30 000 hehtaarin laajuiseksi arvioidut ruovikot (järviruoko) muo dostavat merkittävän bioenergiapotentiaalin. Huolellisesti suunniteltuna korjuu-tuotantoketjuna tämä olisi varteenotettava lisä haketta ja turvetta käyttäville polttolaitoksille ja maatiloille. Järviruoko on energiasisällöltään lähes puuhakkeen veroista, ja laskennallisesti Etelä-Suomen ruovikot tuottaisivat biomassaa 150 000 tonnia vuodessa. Energiaksi muutettuna tämä määrä vastaa 630 gigawattituntia (GWh). Kesällä vihreänä korjattava järviruoko sen sijaan soveltuu karjanlannan kanssa yhdistettynä biokaa sun tuotantoon. Vihermassan ansiosta energiantuotanto lisääntyy vastaavasti 10 prosenttia. Järviruoko on yksi merkittävä viljelemätön biomassavaranto, jonka hyödyntäminen vaikuttaa hajautetun energian tuotannon lisäksi myönteisesti vesistönhoitoon, luonnonmukaisen lannoitteen tuotantoon sekä paikalliseen työllisyyteen. Viljelemättömän biomassan tuotantoalueena voidaan pitää myös ympäristötukijärjestelmän mukaisia suojavyöhykkeitä sekä kosteikkoja. Maaseutuoh jelmakaudella 1995-1999 on perustettu noin 2300 hehtaaria suojavyöhykkeitä 20-vuotisilla sopi muksilla. Suojavyöhykkeillä on hoitovelvoite, joka edellyttää niitetyn vihermassan poistoa. Viljelemättömien biomassojen hyödyntämistä on kokeiltu Vakka-Suomen seutukunnassa uusien aluelämpölaitosten sekä biokaasulaitosten energialähteenä. Biokaasu Biokaasu määritellään yleensä lähinnä metaanista ja hiilidioksidista koostuvaksi anaerobisella käsittelyllä tuotetuksi kaasuksi. Anaerobisessa käsittelyssä bakteerit hajottavat orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua voidaan tuottaa erityisissä reaktorilaitoksissa, joissa mädätetään orgaanista ainesta, kuten lantaa, kasvi- tai eläinperäisiä jätteitä tai yhdyskuntien jätevesilietteitä. Myös kaatopaikoilla muodostuu orgaanisten jätteiden hajotessa vastaavaa kaasua, jota yleensä nimitetään kaatopaikkakaasuksi. Biokaasu on kaasuseos, joka sisältää tavallisesti 40 70 % metaania, 30 60 % hiilidioksidia ja hyvin pieninä pitoisuuksina muun muassa rikkiyhdisteitä. Biokaasu on arvokas, uusiutuva biopolttoaine ja energialähde, jonka ympäristöedut ovat huomattavat. Yleisimmin biokaasua hyödynnetään lämmön- ja sähköntuotannossa. Lisäksi kaasu voi sisältää pieniä määriä muun muassa vesihöyryä, typpeä, happea ja rikkiyhdisteitä. Metaanipitoisuudella on vaikutusta biokaasun lämpöarvoon, joka tyypillisesti on noin 4-7 kwh/m³. Puhtaan metaanin lämpöarvo on 10 kwh/m³. Vuoden 2011 tilastojen mukaan kaksi suurinta biokaasuntuottajamaata (sähkön tuotanto) olivat Saksa (19426 GWh) ja Englanti (5735 GWh), joiden sähköntuotanto oli 65 % koko EU:n tuotannosta (kuva 30). Kaksi muuta suurempaa biokaasusähköntuottajaa olivat Italia (2054 GWh) ja Ranska (1078 GWh). Esimerkiksi vuonna 2013 Saksassa biokaasulaitoksia on jo yli 7870 kappaletta ja niiden yhteen laskettu sähköteho oli 3350 MW. Vuonna 2011 Saksa oli selvästi Euroopan suurin biokaasuntuottaja. Ripeä kasvu on ollut erityisesti aiemmin toteutetun syöttötariffijärjestelmän ansiota. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 57

Kuva 30. EU-alueen biokaasusähkön tuotanto jäsenmaittain vuonna 2011, GWh. 25000 19426 20000 15000 10000 5000 0 5735 3404 11171027929 875 625 600 430 343 203 199 183 160 126 113 105 93 55 37 33 19 17 0 Lähde: Eur observer Suomessa tuotettiin biokaasua yhteensä 150,4 milj. m³ vuonna 2012. Biokaasun määrä nousi vajaat 3 % vuoteen 2011verrattuna (145,5 milj. m³). Hyödynnetyn biokaasun määrässä oli pientä nousua edellisvuoteen verrattuna, hyödyntämisasteen noustessa vajaasta 79 prosentista 83 prosenttiin. Vaikka reaktorilaitoksilla, erityisesti yhteismädätyslaitoksilla, biokaasun tuotanto lisääntyikin selvästi, kaatopaikoilla jäätiin alle edellisten vuosien tason. Teollisuuden ja maatalouden laitoksilla biokaasun hyödyntäminen oli edellisvuosien tapaan määrällisesti suhteellisen vähäistä. Kuvassa 31on esitetty biokaasun tuotanto ja sen hyödyntäminen energian tuotannossa vuosina 1994-2012. Kuva 31. Suomessa vuosina 1994 2012 tuotettu biokaasun määrä ja sen hyödyntäminen. Kaikki yhteensä milj. m3 160 140 120 100 80 60 40 20 hyödynnetty ylijäämäpoltettu 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 16, Huttunen & Kuittinen 2012 58 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Biokaasusta tuotettiin vuonna 2012 lämpöä noin 409 gigawattituntia (GWh) ja sähköä noin 160 GWh (kuva 32). Biokaasulla tuotettu energiamäärä (569 GWh) on 1 prosentti Suomessa tuotetusta uusiutuvan energian määrästä. Biokaasun hyödyntämisessä on parannettavaa, vaikka minimitavoitteeseen, eli 75 prosenttiin tuotetusta biokaasun kokonaisenergiamäärästä, päästiinkin. Vuonna 2012 ylijäämäpoltossa tuhlattiin energiaa 114,5 GWh. Kuva 32. Biokaasulla Suomessa tuotettu energiamäärä vuosina 1994-2012. Energian tuotanto GWh 600 sähköä lämpöä 500 400 300 200 100 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 GWh Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 16, Huttunen & Kuittinen 2012 Ylijäämäpoltettu kaasu poltetaan soihdussa, jolloin kaasun energiasisältö hukataan, mutta toisaalta vältetään haitalliset metaanipäästöt. Metaanipitoisuus tarkoittaa metaanin osuutta biokaasun kaasuseoksen sisällöstä. Suurin osa loppupitoisuudesta on hiilidioksidia, josta ei energiaa saada. Vuonna 2012 kaatopaikkalaitoksilla kerättiin biokaasua talteen 94,5 milj. m³ (kuva 33). Biokaasua tuotettiin 7 % vähemmän kuin vuonna 2011. Kaasun suhteellinen hyötykäyttö lisääntyi 4 prosenttia edellisvuodesta. Pumpatusta biokaasusta 74,8 milj. m³ käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon. Energiaa kaatopaikoilta pumpatusta biokaasusta tuotettiin 312,2 GWh. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 59

Kuva 33. Biokaasuntuotanto Suomessa laitostyypeittäin vuonna 2012. Maatalous 0,87 Teollisuuden jvp 1,01 Yhteismädätyslaitokset 25,4 Yhdyskuntien jvp 28,5 Kaatopaikat 94,5 0 20 40 60 80 100 milj. m3 Lähde: Suomen biokaasulaitosrekisteri N:o 16, Huttunen & Kuittinen 2012 Reaktorilaitoksia ovat yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesilietteitä käsittelevät laitokset, maatilojen laitokset sekä niin sanotut yhteismädätyslaitokset, joissa voidaan käsitellä useita erilaisia raaka-aineita. Vuonna 2013 Suomessa oli tällaisia laitoksia yhteensä 49, joista maatilalla toimivia laitoksia oli 14, jätevedenpudistuslaitoksia 19 ja yhteiskäsittelylaitoksia 13 (kuva 34, vasen kartta). Yksi biokaasulaitos on integroitu bioetanolin tuotannon yhteyteen (ST1, Lahti) ja tämän lisäksi käytössä on kaksi koelaitosta. Kaatopaikkakaasua kerättiin 38 kaato paikalla, eli kaikkiaan Suomessa on 87 biokaasulaitosta. Vuoden 2012 lopulla Suomessa oli 5 liikennebiokaasujalostamoa, joiden yhteenlaskettu vuotuinen tuotantokapasiteetti oli 28 GWh. Suomessa oli 16 julkista biokaasun tankkausasemaa ja kaksi yksityistä biokaasun tankkausasemaa. Kaikilla biokaasun tankkausasemilla oli saatavissa 100 % biokaasua (CBG100). Näistä Gasumin operoimilla 15 julkisella ja yhdellä yksityisellä asemalla oli saatavissa valinnaisesti myös maakaasua (CNG). Lisäksi Suomessa oli kaksi julkista maakaasun tankkausasemaa. Vuonna 2013 Suomessa on avattu kaksi julkista biokaasun tankkausasemaa. Jo edellä mainitun yhden Gasumin aseman lisäksi Haminan Energia aloitti biokaasun myynnin vuodesta 2006 alkaen toiminnassa olleella maakaasun tankkausasemallaan. Suomessa on tällä hetkellä suunnitteilla 30 biokaasulaitoshanketta, joista 19 on yhteismädättämöjä, yksi jätevedenpuhdistuslaitos ja 10 maatilalaitosta (kuva 34, oikeanpuoleinen kartta). Maa- ja metsätalousministeriön toteuttamien tukihakujen (syksy 2008 ja kesä 2010) kautta jätettiin yhteensä 43 biokaasulaitoksen rakentamiseen tähtäävää suunnitelmaa. Vuonna 2009 myönteisiä rahoituspäätöksiä tehtiin 15 kappaletta ja 7 kappaletta vuonna 2010. Näistä on toteutunut yhteensä 8 biokaasulaitosta ja 14 laitoksen rakentaminen on peruuntunut. 60 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 34. Suomessa vuonna 2013 toiminnassa ja suunnitteilla sekä rakenteilla olevat biokaasulaitokset. Toiminnassa ja suunnitteilla olevat biokaasulaitokset, tilanne 10.10.2013 Toimivat # Jätevedenpuhdistamolaitos (19) " Maatilalaitos (14)! Yhteiskäsittelylaitos (13) "/ Koelaitos (2) ^ Integroitu bioetanolin ja biokaasuntuotantilaitos) (1) ELY-keskukset (16) " " Suunnitteilla/rakenteilla # Jätevedenpuhdistamolaitos (1) " Maatilalaitos (10)! Yhteiskäsittelylaitos (19) Kunnat (320) " "! " " "/ " "! "! # " #" #!" # " #!!!!# # ^ # #!" # "! # # ## "/#!!! "! "!!!!!!!! "!! " "! "! # "!!! Kunnat (Hall3Milj) Karttakeskus Oy, lupa L4659 SYKE (lähteet: VAHTI-tietojärjestelmä, Markku Alm/Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Itä-Suomen yliopiston biokaasulaitosrekisteri) Kirsi Merilehto/SYKE Lähde: Suomen ympäristökeskus kuva: Kirsi Merilehto Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön syöttötariffijärjestelmän käyttöönotto viivästyi EUkomission käsittelyn vuoksi, ja tariffijärjestelmä tuli Suomessa voimaan 25.3.2011. Tällöin biokaasulaitosinvestointien toteuttajat jäivät arvuuttelemaan syöttötariffijärjestelmän tukien vaikutusta laitosten kannattavuuteen verrattuna investointituen avulla toteutettuihin biokaasulaitoksiin. Näiden tukijärjestelmien välisen paremmuuden kunkin hakijan kohdalla ratkaisee kuitenkin sähkön tuleva markkinahintakehitys. Merkittävä vaikutus hankkeiden toteutumiseen on lisäksi rahoituksella. Tässä yhteydessä vakuuksien järjestäminen ja rahoitussuunnitelmien kokoaminen toimivaksi kokonaisuudeksi on helpompaa investointituella toteutettavissa hankkeissa. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti MTT:n toteuttaman selvityksen erillisten hallitusohjelmarahojen avulla rahoitettujen biokaasulaitosten rakentamiseen ja lopulliseen hankkeiden toteuttamiseen liittyvistä kokemuksista. Selvityksen mukaan tärkeimpiä asioita biokaasulaitoksen toteutumisen kannalta olivat riittävä kannattavuus ja kate toiminnasta, riittävän suuri investointiavustus, oma osaaminen, hyvin sujunut viranomaisyhteistyö ja sidosryhmien positiivinen suhtautuminen. Suurin yksittäinen syy hankkeiden raukeamiseen oli se, ettei biokaasulaitosta saatu laskennallisesti kannattavaksi. Muina syinä mainittiin liian pieni myönnetty avustus suhteessa haettuun avustukseen, liian pieni tulovirta laitoksesta ja investointikustannuksen merkittävä nousu suunnittelun edetessä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 61

Kannattavan toiminnan edellytyksenä maatilojen biokaasulaitoksissa on riittävä ja ennustettava kate sähkön ja lämmöntuotannosta sekä osin mädätysjäännöksistä tuotettujen lannoitteiden myynnistä ja lisäsyötteistä saadut porttimaksut. Katteen merkitystä biokaasulaitoksen toiminnassa korostaa biokaasulaitosten huomattavan suuri investointikustannus suhteessa liikevaihtoon. Investointia suunnittelevan yrittäjän käytännön avuksi tulisi tuottaa suomalaisten biokaasulaitosten kokemuksiin perustuvia toimintamalleja ja kannattavuuslaskelmaesimerkkejä. Biokaasualan kasvua edistäisi myös uusi kokonaisvaltaisempi ajattelutapa, jossa biokaasulaitosta tarkasteltaisiin energia-, maatalous-, jätehuolto- ja ravinteiden kierrätys -osioista muodostuvana kokonaisuutena. Tämä mahdollistaisi myös biokaasun ympäristöhyötyjen huomioimisen paremmin tukipolitiikassa. Helpotusta biokaasulaitosten suunnitteluun on tuomassa Ukipolis Oy:n toteuttama biokaasulaskurihanke. Laskuri valmistuu Wienin yliopiston, MTT:n ja Ukipoliksen yhteistyönä. Laskurin avulla on mahdollista hahmottaa tietyn tyyppisestä syötteestä saatava biokaasupotentiaali ja samalla laskea tietyn kokoisen sekä hintaisen biokaasulaitoksen kannattavuutta. Laskuri valmistuu yleiseen käyttöön vuoden lopulla, ja se on vapaasti käytettävissä MTT:n internetsivujen kautta. MTT huolehtii laskurin päivittämisestä ja ylläpidosta seuraavat 5 vuotta. Biokaasuteknologian hyödyntäminen Suomessa on ollut toistaiseksi vähäistä, mutta kiinnostus teknologiaa kohtaan on voimistunut viime vuosina. Syynä tähän ovat kiristyneet ympäristönormit ja jätehuoltomääräykset sekä uusiutuvan energian ja liikenteen biopolttoaineiden edistämistavoitteet. Näiden myötä mahdollisuudet teknologiseen kehitykseen, uuteen yritystoimintaan sekä työpaik-kojen ja vientimahdollisuuksien lisääntymiseen ovat tällä alalla merkittävät, mutta niitä on toistai-seksi hyödynnetty luvattoman vähän. Suurimman esteen nykyistä nopeammalle laitoslukumäärän kehittymiselle asettaa biokaasulaitosten korkea investointikustannus ja tästä johtuva liiketaloudellisten kannattavuusedellytysten puuttuminen. Kannattavuutta voidaan toki parantaa porttimaksujen muodossa. Suomessa toimii tällä hetkellä 18 eläinten lantaa käsittelevää biokaasulaitosta. Oheiseen karttaan (Kuva 35) on sijoitettu kyseiset Suomessa toimivat laitokset. Kartta on alun perin julkaistu vuonna 2013 ilmestyneessä MTT:n raportissa Biokaasuyrittäjän toimintaympäristö Suomessa, Marttinen et al. 62 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 35. Suomessa vuonna 2013 sijaitsevat eläinten lantaa hyödyntävät biokaasulaitokset. Lähde: MTT, Biokaasuyrittäjän toimintaympäristö Suomessa; Eläinmäärät: Evira 2011 ja taustakartat Maanmittauslaitos 2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 63

Biodiesel Biodieselin tuotanto oli EU:n alueella vuonna 2012 yhteensä 9811 tuhatta tonnia (9325 tuhatta tonnia vuonna 2011). Tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta 5,2 prosenttia. Suurimmat tuottajamaat ovat Ranska 2032 (1750), Saksa 1935 (1844), Espanja 1518 (1241) ja Ita lia 1116 (1107) tuhatta tonnia. Ranskan tuotanto on kasvanut noin 16 prosenttia, Espanjan 22 prosenttia ja Saksan vain 4,9 prosenttia vuodesta 2011. Ranska on ohittanut kärkipaikalla Saksan, jossa lähinnä energiaveropolitiikan muutokset ovat vaikuttaneet biodieselin kulutukseen merkittävästi. Teollisuusmittakaavan tuotantolaitoksia on EU:n alueella yhteensä 276 kappaletta. Kuvassa 36 on esitetty biodieselin tuotanto jäsenmaittain vuonna 2012 ja taulukossa 8 on listattu suurimmat Euroopassa toimivat biodieseliä valmistavat yritykset ja niiden Euroopan tuotantokapasiteetti vuonna 2012. Kuva 36. EU-alueen biodieselin tuotanto jäsenmaittain vuonna 2012, 1000 tonnia 2500 Biodieseltuotanto Euroopassa vuonna 2012, 1000 2000 1 936 2 032 1500 1000 500 0 Germany Franc e 1 519 Spain 1 117 Italy 248 Belgium 667 Poland 179397 251150141 195 27 Netherlands Austria Portugal Finland Hungary 442 68 47 123 11 110 9 48 41 14 0 0 40 Slovakia Lithuania Romania Latvia Greece Bulgaria Ireland Slovenia Cyprus Estonia Malta Luxembourg Lähde: Eur observer Biodieselin tuotanto on laajemmin vasta alkamassa Suomessa. Biodieseliä kaupalliseen tuotantoon valmistavia laitoksia on vain muutama. Näistä Neste Oilin valmistama NExBTL polttoaine on ainoa maailman markkinoille laajemmin markkinoitava biodieselvalmiste. NExBTL on Neste Oilin ke hittämä korkealaatuinen uusiutuvista raaka-aineista (öljypalmu ja elintarviketeollisuuden kierrätysjakeet) valmistettava biodiesel. Ensimmäinen NExBTL-laitos otettiin käyttöön Porvoossa kesällä 2007, ja sen kapasiteetti on 170 000 tonnia vuodessa. Ensimmäisen laitoksen viereen rakennettiin toinen samankokoinen laitos ja se valmistui vuonna 2009. Tämän lisäksi yhtiö on rakentanut 800 000 tonnin laitokset Singaporeen ja Rotterdamiin. Singaporen laitos käynnistyi vuonna 2010 ja 64 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Rotterdamin laitos lokakuussa 2011. Nesteen kokonaistuotantokapasiteetti on nyt 1 940 000 tonnia. Laitokset perustuvat Neste Oilin kehittämään omaan NExBTL-tuotantoteknologiaan. NExBTL poikkeaa valmistusmenetelmältään hajautetun biodieseltuotannon laitoksista. Neste Oilin tuotantomenetelmä perustuu synteettiseen vetykäsittelyyn, jolloin käsittelyprosessissa ei synny merkittävästi sivutuotteita. Neste Oilin 1940 tuhannen tonnin tuotantokapasiteetista oli vuonna 2012 käytössä 1849 tuhatta tonnia. Neste Oilin tuotantokapasiteetti on kasvanut Singaporeen ja Rotterdamiin vuoden 2011 lopulla valmistuneiden investointien johdosta 1940 tuhanteen tonniin. Nesteellä on täten käytettävissään Euroopan toiseksi suurin biodieselin valmistuskapasiteetti. EU:n polttoainenormin EN 590 laatuvaatimusten mukaan polttoaineseoksessa saa käyttää biodieseliä maksimissaan viisi prosenttia. Ongelmia syntyy lähinnä moottorin sekundäärisissä osissa kuten letkuissa ja tiivisteissä, koska biodiesel on vahva liuotin. Lisäksi rypsibiodieselin kylmäominaisuudet ovat huonommat kuin normaaleilla Suomessa käytettävillä talvilaatuisilla dieselpolttoaineilla. Biodieselin hajautettuun tuotantoon liittyy vielä merkittäviä lopputuotteen laatuun liittyviä puutteita. Riittävän tasalaatuisen ja EU:n polttoainenormit täyttävän biodieselin valmistus edellyttää tuotantolaitoksilta riittävän hyvää tekniikkaa, parempaa laadun varmistusta ja riittävää omavalvontaa. Biodieseliä on Suomessa saatavissa vain muutamalta pienvalmistajalta. Näistä suurin on Sybimar Oy (400 000 litraa vuodessa), joka valmistaa Uudessakaupungissa biodieseliä pääosin kalanperkuujätteestä. Puudiesel Biopolttoaineiden kysynnän täyttämiseksi kotimaisella tuotannolla Suomeen tavoitellaan kolmea toisen sukupolven biodiesellaitosta. Toisen sukupolven teknologialla tarkoitetaan sitä, että tuotannon raaka-aineena ei käytetä elintarvikkeiden valmistukseen soveltuvia jakeita. Nämä suunnitellut biodiesellaitokset käyttäisivät raaka-aineenaan lähinnä hakkuutähteitä, joita syntyy saha- ja metsäteollisuuden ainespuun hakkuiden yhteydessä. Lopullista investointipäätöstä Forest Btl Oy:n puuraaka-aineeseen perustuvasta biojalostamosta odotetaan kesään 2014 mennessä. Tällöin tuotanto voisi alkaa vuonna 2016 vuosituotannon ollessa 100 000 tonnia biodieseliä. Tämän Vapon valmisteleman hankkeen kokonaiskustannus olisi noin 500 miljoonaa euroa. EU on myöntänyt hankkeelle NER 300 -rahoituksena 85 miljoonaa euroa. Raaka-aineen vuosittainen tarve on 1,5 miljoonaa kuutiometriä puuta, lähinnä hakkuutähteitä. Vapon hanke perustuu stand alone malliin, eli tuotantolaitos voi toimia omillaan täysin erillisenä yksikkönä ilman yhteyttä selluteollisuuden tuotantoyksikköön. Suomen kansallisessa energiatukirahoituksessa on tänä vuonna varauduttu rahoittamaan toista samankokoista hanketta enintään 100 miljoonalla eurolla. Laitosten mahdollinen rakentaminen ja tuotantotoiminnan aloittaminen vienee käytännössä vielä noin 4 vuotta. Vuoden 2020 velvoitteen täyttämiseen nämä hankkeet kuitenkin vielä ehtivät, ja siten niillä tulee olemaan suuri merkitys kokonaistavoitteen täyttämisessä. Yhden laitoksen suora työllistävä vaikutus on noin sata henkilöä ja raaka-aineen hankinnan välillinen vaikutus 400-500 henkeä. Näiden edellä mainittujen hankkeiden lisäksi UPM rakentaa Lappeenrantaan puudieseljalostamoa sellutehtaan yhteyteen. Tuotantotoiminta perustuu raakamäntyöljyyn, jota TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 65

syntyy sellutehtaalla sivutuotteena. Tehdas valmistuu 2014, ja rakentamisen kustannukset ovat 150 miljoonaa euroa. Rypsibiodiesel RME Perinteisen biodieselin, jossa bioöljy vaihtoesteröidään alkoholin kanssa, valmistusta on vaikeuttanut se, että perinteinen rypsibiodiesel (RME=rypsimetyyliesteri) on verottomalla tuotantokustannuksella mitattuna ollut selvästi fossiilista dieseliä kalliimpaa. EU:ssa biodieselin tuotanto on kuitenkin kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Pääraaka-aine on rypsi, ja suurimmat tuottajamaat ovat Saksa, Ranska ja Italia. Rypsibiodieselin valmistuksessa syntyy kaksi sivutuotetta. Öljyn puristuksen sivutuotteena syntyy rypsirehua ja RME:n tuotannossa raakaglyserolia. Rypsirehulla voidaan korvata soijarehua osittain sikojen ruokinnassa ja kokonaan nautojen ruokinnassa sekä samalla parantaa kotimaista valkuaisomavaraisuutta. Niin RME:n tuotantotuet kuin markkinatkin ovat vahvasti sidoksissa maatalouteen ja harjoitettavaan maatalouspolitiikkaan. Ongelmana on lähinnä biodieseltuotannolle taloudellisesti riittävän kotimaisen viljelypinta-alan saavuttaminen. Kasvavan rypsialan myötä korkealaatuisin osa kotimaisesta rypsistä voisi kohdentua elintarvikekäyttöön ja loput polttoaineeksi. Suomessa rypsin markkinahinta on kiinteässä yhteydessä Ranskan raaka-ainepörssi MATIF:iin. Raaka-ainepörssissä rypsin hintaan vaikuttaa huomattavasti soijan ja soijaöljyn maailmanmarkkinahinta, jonka tärkein määrittäjä on USA:n soijasato. Rypsin maailmanmarkkinahinta on vaihdellut merkittävästi viime vuosina, vuoden 2005 alusta vuoden 2013 marraskuulle välillä 185 512 euroa tonnilta. Tämän raportin kirjoitushetkellä Matif-pörssin noteeraus rypsille on 369 euroa tonnilta (375 euroa/tonni lokakuussa 2010, 434 euroa/ tonni lokakuussa 2011 ja 512 euroa/tonni lokakuussa 2012 ). Vuonna 2011 Suomessa käytettiin 2,87 miljoonaa tonnia dieseliä ja 1,98 miljoonaa tonnia kevyttä polttoöljyä. Jos rypsin koko tuotantopotentiaali valjastettaisiin käyttöön ja elintarvikekäyttö sekä rypsin tuonti pysyisivät ennallaan, RME-tuotannossa voitaisiin käyttää noin 75 miljoonaa kiloa rypsiöljyä. Tämä vastaa noin 1,4 prosenttia Suomen diesel- ja polttoöljyn vuosittaisesta kulutuksesta. Rypsin täysi omavaraisuus jättäisi RME:n tuotantoon 30 miljoonaa kiloa, joka vastaa diesel- ja polttoöljyn markkinoista noin 0,5 prosentin osuutta. Kannattavan öljykasvien käyttöön perustuvan biodieseltuotannon yhtenä edellytyksenä on, että kaikilla tuotannosta syntyvillä jakeilla on olemassa toimivat markkinat. Sivutuotteena syntyvän valkuaispitoisen rypsipuristeen hyvin toimivat markkinat parantavat koko tuotantoprosessin kannattavuutta. Tuotantoprosessin raaka-aineesta 3/4 osaa jää sivutuotteeksi, kun hyödynnettävän öljyn määrä on enintään 1/4. Lisäksi prosessissa muodostuvan toisen sivutuotteen glyserolin markkinat ovat huomattavasti rajallisemmat, joskaan sen vaikutukset vähäisestä määrästä johtuen eivät ole yhtä dramaattiset RME:n tuotantokustannuksiin. Lisäksi glyseroli voidaan toissijaisesti polttaa energian lähteeksi. 66 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Etanoli Vuonna 2012 maailman etanolituotanto oli 82,9 miljardia litraa, laskua edelliseen vuoteen verrattuna oli 2 prosenttia, jolloin kokonaistuotanto oli 84,6 miljardia litraa. Suurimpia tuottajia ovat USA (52,1 mrd. ltr), Brasilia (21,1 mrd. ltr) ja EU-alue (4,8 mrd. ltr). Koko maailmassa biopolttoaineiden tuotannon osuus kasvoi vuonna 2012 vain 0,7 %. Tämä on pienin vuosittainen lisäys vuoden 2001 jälkeen. USA:ssa etanolituotanto perustuu maissiraaka-aineen käyttöön. Sitä vastoin Brasilian tuotanto perustuu sokeriruokoon. Brasilia aikoo rakentaa 103 uutta sokeriruokotehdasta vuoteen 2019 mennessä. Tällöin myös etanolin tuotannon kapasiteettia aiotaan kasvattaa aiemmasta. Brasilian etanolituotannon määrään vaikuttaa merkittävästi sokerin maailmanmarkkinahinta. Brasiliassa tehdään etanolia, kun sokerin hinta on maailman markkinoilla alhaalla ja sokerin hinnan noustessa sokeria etanolin sijasta. Etanolin tuotantoa kuvaavat tuotantoluvut maailmassa on esitetty kuvassa 37. Kuva 37. Maailman etanolin tuotanto maanosittain vuonna 2012, miljoonaa litraa. 60000 50000 52118 40000 30000 20000 10000 0 21956 USA Etelä-Amerikka Euroopan Unioni 4836 3603 268 158 Aasia Australia Afrikka Maailman etanolin tuotanto vuonna 2012, milj. ltr Lähde: FRA, F.O. Lichts Vuonna 2012 etanolin tuotanto oli EU:n alueella yhteensä 4,83 miljardia litraa (4,39 mrd vuonna 2011) (kuva 38). Tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta noin 10 prosenttia. Etanolin tuotantokapasiteetti EU:n alueella oli vuonna 2012 yhteensä 7,7 miljardia litraa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 67

Kuva 38. EU:n etanolin tuotanto vuosina 2004-2012, miljoonaa litraa. 6000 5000 4000 3702 4268 4393 4836 3000 2816 2000 1608 1803 1000 528 913 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Tuotanto miljoonaa litraa Lähde: Eur observer On arvioitu, että Suomeen voitaisiin perustaa kaksi tai kolme viljaetanolitehdasta ilman, että ne vaarantaisivat elintarviketeollisuuden toimintaa ja raaka-aineen saantia. Altia Oy suunnitteli vuonna 2007 laitosta Koskenkorvalle, mutta hanke kaatui aivan loppuvaiheessa lähinnä kannattavuusselvityksiin ja etanolin tuotannon yhteydessä syntyvän rehuraaka-aineen markkinointi- ja logistiikkaongelmiin. Samanaikaisesti etanolitehtaita suunniteltiin useampia eri puolilla Suomea. Raaka-aineiksi kaavailtiin sokerijuurikasta tai ohraa. Nämä suunnitelmat eivät ole kuitenkaan toteutuneet lähinnä viljaraaka-aineen ennätyksellisen korkean hinnan vuoksi. Etanolin tuotantokustannus Suomessa on selvästi korkeampi kuin Brasiliassa ja jonkin verran korkeampi kuin Yhdysvalloissa. Kotimaisen etanolituotannon mahdollisuuksia parantavat muiden kuin viljaperäisten energialähteiden ja rehuraaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen kohoaminen. Samoin kotimaisen uusiutuvan energian tuotannon tavoitteiden saavuttamisen välttämättömyys ja EU:n asettamat velvoitteet. Etanolituotannon keskittyminen lähes monopolistisesti Brasiliaan ja USA:han aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden näiden maiden talouksien kehityksestä ja kauppapolitiikasta. Jos etanolin käyttö polttoaineeksi laajenee maailmanlaajuisen sitoumuksen mukaisesti, ei edullista etanolia ole aina markkinoilla saatavissa. Tuotannon kannattavuus on riippuvainen koko tuotannon konseptista ja siitä, että myös syntyvät elintarvike- (esim. gluteiini) ja rehujakeet arvotetaan oikein. Tehtaan sijainti ja logistiset kysymykset vaikuttavat myös merkittävästi talouteen sekä ympäristöön. Lisäksi verotuksen tulee olla kilpailijamaiden tasolla. Merkittävimmäksi kysymykseksi on kuitenkin noussut etanolin tuotannon kestävyyskriteerit. Suomi toimitti komissioon kesällä 2010 kestävyyskriteerien arvioimiseksi tarvittavan laskelman. Suomessa saatavat viljasadot eivät kuitenkaan riitä kestävyyskriteerien täyttämiseen. Tällöin tuotantoprosessilta vaaditaan tavanomaista suurempaa energiatehokkuutta ja tehokkaampaa logistiikkaa. 68 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Tätä raporttia kirjoitettaessa Suomessa on edelleen vireillä kolme etanolitehdashanketta. Hankkeita on tarkoitus rahoittaa osittain julkisilla yritystuilla. Viimeisten uutisten mukaan maailman viljasatoa uhkaavan kuivuuden vuoksi EU:n komissio olisi muuttamassa merkittävästi biopolttoaineiden kannustimia koskevia linjauksiaan. Vaakalaudalla ovat tällöin etenkin ruoantuotantoon soveltuvien raaka-aineiden ja maa-alueiden käyttö biopolttoaineiden tuotantoon (maissi, sokeriruoko, viljat). Suomessa etanolia valmistaa lähinnä St 1 Biofuels Oy. Emoyritys on valtakunnallinen bensiininjakelija ja toiminnan kokonaisliikevaihdosta osa kohdistuu uusiutuvien biopolttonesteiden valmistukseen. St 1 Biofuels panostaa kuitenkin merkittävästi biopolttonesteiden tuotekehittelyyn ja teknologian kehittämiseen. Tällä hetkellä etanolia valmistetaan lähinnä elintarviketeollisuuden sivutuotteista patentoidulla etanolix-menetelmällä. St 1 Oy ja VTT kehittivät menetelmän yhteistyönä. Tällä hetkellä etanolix-laitoksia on viisi eri puolilla Suomea (Vantaa, Lahti, Närpiö, Lappeenranta ja Hamina). Haminassa sijaitsee lisäksi vedenerotuksen kannalta välttämätön väkevöintilaitos (absolutointilaitos). Lisäksi Hämeenlinnaan on valmistumassa etanolix-laitos, johon on yhdistetty myös biokaasulaitos. Autoille käyttökelpoinen etanoli ei voi Suomessa sisältää vettä sen jäätymisherkkyyden vuoksi. St 1 Biofuelsin tavoitteena on tuottaa 300 000 kuutiota etanolia vuonna 2020. Kuvassa 39 on kuvattu St 1:n biopolttoaineiden liiketoiminta-ajatus. Kuva 39. St 1:n etanolin valmistuksen ja jakelun liiketoimintakonsepti. Lähde: St 1 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 69

3.3 Vienti ja tuonti 3.3.1 Vienti Uusiutuvan energian sektorin pk-yritysten ainoana merkittävänä vientituotteena on aiempina vuosina ollut pelletti. Vuonna 2012 pellettiä tuotettiin 252 000 tonnia (318 000 tonnia vuonna 2011). Kotimainen kulutus lisääntyi 11 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna, samanaikaisesti pelletin vienti väheni 61 tuhanteen tonniin. Viennin osuus oli 24 prosenttia kokonaistuotannosta. Vienti kohdistuu edelleen samoille markkinoille kuin aiempinakin vuosina, lähinnä Ruotsiin ja Tanskaan. Ruotsin osuus viennistä oli lähes 70 prosenttia. Puupellettien keskimääräinen vientihinta (FOB) vuonna 2012 oli 138 euroa/tonni ja viennin kokonaisarvo 8,4 miljoonaa euroa. Viennin osuus kotimaisesta pellettituotannosta pieneni 24 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 44 prosenttia. Puupellettien tuonti kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Puupellettejä tuotiin vuonna 2012 kaikkiaan 28 000 tonnia, josta kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä ja loput pääosin Latviasta. Keskimääräinen tuontihinta (CIF) oli 124 euroa/tonni. Pk-yritysbarometrin (syksy 2013) uusiutuvan energian toimialan vastaajista 90 % arvioi viennin arvon olevan yhtä suuri vuoden takaiseen verrattuna. Toimialalla 2 % vastaajista ilmoittaa viennin arvon olevan suurempi ja 8 % pienemmän (kuva 40). Kuva 40. Viennin arvo, tilanne vuoden takaiseen verrattuna Pienempi 8 % 17 % Yhtä suuri 74 % 90 % Suurempi 2 % 9 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kaikki vastaajat Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Kaikki vastaajat Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Kysyttäessä viennin arvoa vuoden kuluttua, Pk-yritysbarometrin uusiutuvan energian toimialan vastaajista 88 % arvioi viennin arvon olevan yhtä suuri. Toimialalla 4 % vastaajista ilmoittaa viennin arvon olevan suurempi ja 8 % pienemmän vuoden kuluttua (Kuva 41). 70 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 41. Viennin arvo vuoden kuluttua Pienempi 8 % 15 % Yhtä suuri 73 % 88 % Suurempi 4 % 12 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kaikki vastaajat Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Kaikki vastaajat Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 3.3.2 Tuonti Vuonna 2012 Suomeen tuotiin erilaisia energiatuotteita 13,4 miljardin euron arvosta, joka oli prosentin vähemmän kuin vuonna 2011. Vastaavasti Suomesta vietiin energiatuotteita 6,3 miljardin euron arvosta, joka oli 13 prosenttia enemmän vuotta aiempaan. Energiatuotteiden kasvu johtui keskitisleiden ja raskaan polttoöljyn viennin vilkastumisesta. Kivihiilivarastot olivat joulukuussa noin 27 TWh eli yli 14 prosenttia pienemmät kuin vuotta aiemmin. Turpeen varastotilanne oli joulukuussa noin 7,4 TWh, joka oli noin 35 prosenttia pienempi vuotta aiempaan. Merkittävimpiä alan tuontituotteita ovat liikennepolttonesteisiin sekoitettavat biokomponentit, etanoli ja biodiesel. Vuonna 2008 Suomeen tuotiin ensimmäisen kerran pellettiä 10 000 tonnia ja vuonna 2009 jo 50 000 tonnia, lähinnä Venäjän markkinoilta. Vuonna 2011 pelletin tuonti laski 14 000 tonniin ja vuonna 2012 nousi uudelleen 28 000 tonniin. Tähän raporttiin etanolin ja biodieselin tuontiosuuksia ei ole saatu listattua. Tuontimäärät liittyvät lähinnä Suomessa harjoitettavaan polttonesteiden vähittäiskauppaan ja teollista valmistusta harjoittavien suuryritysten (Neste Oil Oy ja ST 1 Oy) toimintaan. Näiden suuryritysten toiminnan analysointi ei kuulu tähän toimialaraporttiin, koska tässä raportissa käsitellään ainoastaan pk-yrityksiä. Pk-yritysbarometrin uusiutuvan energian toimialan vastaajista 90 % arvioi tuonnin arvon olevan yhtä suuri vuoden takaiseen verrattuna. Toimialalla 2 % vastaajista ilmoittaa tuonnin arvon olevan suurempi ja 8 % pienemmän (Kuva 42). Erot muiden alojen vastaajiin verrattuna ovat suuret. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 71

Kuva 42. Tuonnin arvo, tilanne vuoden takaiseen verrattuna Pienempi Yhtä suuri Suurempi 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 72 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

4 Suhdannenäkymät, investoinnit, rahoitus ja kapasiteettitilanne Pk-yritysbarometriin 2013 liittyvissä tuloksissa, joihin viitataan tässä raportissa, esiintyy muutamissa kohdissa käsite saldoluku. Se kuvaa kyseisten kysymysten kohdalla positiivisista ja negatiivisista vastauksista laskettua prosenttilukujen erotusta. Esimerkiksi Pkyritysten yleiset suhdannenäkymät seuraavan vuoden aikana paranee 39,4 %, huononee 8,6 % -> saldoluku = + 30,8 % ~31 % 4.1 Suhdannenäkymät Pk-yritysten suhdannenäkymiä kuvaava saldoluku on koko maassa pysynyt samana verrattuna kevääseen 2013. Koko maan pk-yrityksistä 54 % arvioi suhdanteiden pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana, 25 % arvioi suhdanteiden paranevan ja 21 % huononevan. Koko maan saldoluku on 4 %. Uusiutuvaa energia-alaa edustavat pk-yritykset arvioivat suhdannenäkymät koko maan sekä myös teollisuuden pk-yrityksiä myönteisimmiksi. Yrityksistä 65 % arvioi suhdanteiden pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana, 22 % arvioi suhdanteiden paranevan ja 14 % huononevan. Saldoluku on toimialalla 8 % (Kuva 43). Kuva 43. Pk-yritysten suhdannenäkymät oman yrityksen kannalta lähimmän vuoden aikana, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 73

Pk-yritysbarometrin vastaajista vajaa viidesosa (17 %) arvioi henkilökunnan määrän kasvavan seuraavan vuoden kuluttua, kun taas 11 % arvioi henkilökunnan määrän pienenevän. Saldoluvuksi muodostuu 5 %. Uusiutuvan energian toimialalla suhdannenäkymät henkilökunnan määrän osalta ovat koko maan ja myös teollisuuden alan pk-yritysten näkymiä hieman myönteisemmät. Kaksi kolmasosaa (66 %) uusiutuvan energian vastaajista arvioi henkilökunnan määrän olevan vuoden kuluttua yhtä suuren. Viidennes (20 %) alan vastaajista arvioi henkilökunnan määrän kasvavan seuraavan vuoden kuluttua, ja 13 % arvioi henkilökunnan määrän olevan pienempi. Saldoluku on 7 % (kuva 44). Kuva 44. Pk-yritysten suhdannenäkymät henkilökunnan määrässä seuraavan vuoden kuluttua, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Eri osatekijöiden suhdanteita arvioitaessa tuotteiden ja palveluiden hintojen (kuva 45) uskotaan pysyvän ennallaan koko maan pk-yrityksissä hieman yleisemmin. Koko maassa uskotaan toiseksi eniten (44 %) tuotantokustannusten kasvuun. Uusiutuvan energian alan yrityksissä uskotaan eniten hintojen muuttumattomuuteen (53 %) ja toiseksi eniten toimialalla uskotaan tuotteiden ja palveluiden hintojen nousuun (43 %). 74 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 45. Tuotteiden ja palveluiden hinnat seuraavan vuoden kuluttua, % Pienempi 4 % 6 % Yhtä suuri 51 % 53 % Suurempi 43 % 44 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Kaikki vastaajat Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Kaikki vastaajat Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Uusiutuvan energia-alan pk-yrityksissä uskotaan (taulukko 16) kaikkein yleisimmin tuotantokustannusten nousuun (saldoluku 49 %). Tuotteiden ja palvelujen hintojen nousuun uskovia on toimialalla seuraavaksi eniten (saldoluku 39 %) ja kolmanneksi eniten toimialalla uskotaan liikevaihdon kasvuun (saldoluku 25 %). Taulukko 16. Yhteenvetotaulukko uusiutuvan energian Pk-yritysten arvioista eri osa-alueiden kehityksestä seuraavan vuoden kuluessa, % Uusiutuva energia Suurempi Yhtä suuri Pienempi Saldoluku Liikevaihto 37 50 13 25 Investointien arvo 26 39 35-9 Viennin arvo 4 88 8-4 Tuonnin arvo 12 77 12 0 Tuotantokustannukset 59 31 10 49 Tuotteiden tai palveluiden hinnat 43 53 4 39 Kannattavuus 34 35 31 3 Vakavaraisuus 24 58 17 7 Tuotekehityspanostukset 15 57 27-12 Tilausten määrä 28 56 17 11 Kapasiteetin käyttöaste 19 80 1 18 Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 75

4.2 Investoinnit Uusiutuvan energian alan investoinnit ovat vaihdelleet vuosittain (vuosina 2008 2012) 81 166 miljoonan euron välillä. Investointien kokonaismäärässä on tapahtunut merkittävä tason lasku vuosien 2009 2011 välillä. Vuonna 2009 investoinnit olivat toimialalla yhteensä 81 miljoonaa euroa ja tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan ne kohosivat vuonna 2012 noin 166 miljoonaan euroon eli noin 20 prosenttiin uusiutuvan energian toimialan yhteenlasketusta liikevaihdosta. Kuten kuvasta 46 nähdään, ovat investoinnit olleet viimeisen vuoden aikana 81 miljoonaa euroa poistoja suuremmat. Tilanne on merkittävästi muuttunut, kun aiemmin Euroopan rahoituskriisin ja taloudellisen taantuman yhteisvaikutuksena investointien taso oli laskenut vuoden 2008 jälkeen pysyvästi alle 100 miljoonan euron. Kuva 46. Investoinnit ja poistot, 1000 euroa. Lähde: Tilastokeskus/Tilipäätösaineisto, vuosi 2012 ennakkotieto 4.3 Rahoitus Muutokset pk-yritysten ulkoisen rahoituksen yleisyydessä ja rahoituksen hakuaikomuksissa ovat olleet melko pieniä, vaikka kriisiherkkyys ja säätelyn tiukkeneminen ovat leimanneet rahoitusmarkkinoita jo useita vuosia. Rahoituksen hakuaikomukset vaihtelevat huomattavasti yritysten koon mukaan. Kaikkein vähiten rahoitussuunnitelmia on muutaman hengen yrityksillä. Niistä vain hyvin pieni joukko suunnittelee ulkoisen rahoituksen hakemista. Tähän voi vaikuttaa se, että mikroyritysten luottokelpoisuus on sekä vakuuksien että liiketoiminnan näkymien osalta nykyoloissa tavallista heikompi. Varovaisuus investoinneissa näkyy myös rahoituksen kysynnässä. Aiemman keväällä teetetyn pk-yritysbarometrin mukaan rahoitusta suunnittelevista pk-yrityksistä kertoo tarvitsevansa sitä ensisijaisesti laajennusinvestointeihin. Lisäksi yritysten käyttöpääoman tarve ei 76 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

ole yhtä suuri kuin edellisissä barometreissä, mutta silti joka neljäs rahoituksen hakemista aikova yritys nimeää käyttöpääoman tarpeen tärkeimmäksi syyksi rahoituksen hakemiseen. Rahoitukseen liittyvistä osatekijöistä merkittävimmät kehittämisen esteet (kuva 47) ovat rahoituksen saatavuus ja vakuuksien puute. Toimialalla etenkin vakuuksien puutteen kokee merkittävimmäksi esteeksi 47 prosenttia yrityksistä, osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa vastaajaryhmissä. Rahoituksen saatavuuden toimialan yrityksistä sitä vastoin ilmoittaa merkittävimmäksi esteeksi huomattavasti pienempi osa (33 %) kuin muissa vastaajaryhmissä. Rahoituksen hinnan arvioi merkittävimmäksi kehittämisen esteeksi 16 prosenttia uusiutuvan energian alan yrityksistä. Laina-aikojen lyhyyden kokee ongelmaksi vain 4 prosenttia toimialan yrityksistä. Kuva 47. Merkittävin rahoituseste kehittämisessä, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 4.4 Kapasiteettitilanne Talouden pitkittyneestä epävarmuudesta huolimatta lähes joka kymmenes pk-yritys ilmoittaa edelleen olevansa voimakkaasti kasvuhakuinen ja 38 prosenttia suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan. Kasvuhalukkuus on edelleen selvästi edellisvuosia vahvempi. Asemansa säilyttämiseen pyrkiviä on kolmasosa ja yritystoiminnan loppumista ennakoivia 3 %. Vaisut talousnäkymät eivät ole romuttaneet pk-yritysten kasvuhalukkuutta, vaikka hieman aikaisempaa useampi yritys pyrkii vain säilyttämään asemansa. Myös uusiutuvan energian toimialaa edustavissa pk-yrityksissä yleisin ryhmä muodostuu mahdollisuuksien mukaan kasvamaan pyrkivistä yrityksistä osuuden ollessa lähes samansuuruinen kuin koko maassa (40 %). Toimialalla asemansa säilyttämään pyrkiviä pkyrityksiä on 35 % ja toiminnan loppumista ennakoi 2 % (Kuva 48). TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 77

Kuva 48. Pk-yritysten kasvuhakuisuus, %. Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Suomen yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä teettämän Pk-yritysbarometrin (syksy 2013) mukaan uusiutuvan energian yrityksistä 82 prosenttia arvioi kapasiteetin käyttöasteen pysyvän samana ja 13 prosenttia ennakoi kapasiteetin käyttöasteen kasvavan. Yrityksistä 5 prosenttia ennakoi kapasiteetin pienenevän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Vastaavasti muilla toimialoilla 46 prosenttia yrityksistä arvioi kapasiteetin käyttöasteen pysyvän samana ja 25 prosenttia ennakoi kapasiteetin käyttöasteen kasvavan. 28 prosenttia muista yrityksistä ennakoi kapasiteetin pienenevän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna (kuva 49). Kuva 49. Kapasiteetin käyttöasteen tilanne vuoden takaiseen verrattuna Pienempi 5 % 28 % Yhtä suuri 46 % 82 % Suurempi 13 % 25 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % Uusiutuva energia Kaikki vastaajat Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM 78 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

5 Taloudellinen tila 5.1 Kustannusrakenne, kannattavuus ja taloudellinen asema 5.1.1 Hakeyrittäjäryhmä Hakeyrittäjäryhmän kustannusrakenne (taulukko 17) on myös melko samankaltainen kuin bioenergiayritysten ja lämpöyrittäjäryhmän. Pakolliset kustannukset (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) ovat vaihdelleet tarkastelujaksona 71,3 prosentista 75,3 prosenttiin, ja trendi on ollut vuosittain nouseva. Näiden kulujen osuus on noussut prosentin luokkaa vuodessa. Lisäksi ulkopuolisten palveluiden prosentuaalinen osuus liikevaihdosta on kohonnut noin 23 prosenttiin liikevaihdosta. Palkat ovat nousseet samalla ajanjaksolla noin 3 prosenttia. Käyttökatteen taso on edellä mainituista syistä alentunut samassa suhteessa 10 prosentin tasolle. Liiketulosprosentti on vastaavana aikana laskenut 6,9 prosentista 3,3 prosenttiin vuonna 2012. Kokonaistuloksen kehitys on myös ollut samansuuntainen, 2008 vuoden 4,3 prosentista on tultu alas 1,5 prosenttiin vuoden 2012 ennakkotietojen mukaisesti. Taulukko 17. Kustannusrakenne, hakeyrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ 2008 2009 2010 2011 2012** 143 152 160 160 162.. % % % % % Liikevaihto, 1000 euroa/yritys 1 1 140 1 176 1 215 1 366 keskim. 266,4 Liiketoiminnan muut tuotot 12,8 24 33 37 43 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 1 100,0 1 165 100,0 1 209 100,0 1 251 100,0 1 409 100,0 YHTEENSÄ 279,2 Aine- ja tarvikekäyttö -422,1-33,0-356 -30,6-375 -31,0-380 -30,4-475 -33,7 Ulkopuoliset palvelut -310,5-24,3-264 -22,7-279 -23,1-305 -24,3-326 -23,1 Palkat ja henkilösivukulut -199,3-15,6-210 -18,0-223 -18,4-246 -19,6-261 -18,5 Laskennallinen palkkakorjaus -9,3-0,7-9 -0,8-13 -1,1-12 -1,0-12 -0,9 Liiketoiminnan muut kulut -170,9-13,4-170 -14,6-190 -15,7-178 -14,2-186 -13,2 Valmistevarastojen lisäys/ 0,1 0,0 6 0,5-6 -0,5 5 0,4-6 -0,4 vähennys KÄYTTÖKATE 167,1 13,1 161 13,8 124 10,2 136 10,9 142 10,1 Poistot ja arvonalentumiset -78,6-6,1-85 -7,3-98 -8,1-134 -10,7-95 -6,8 LIIKETULOS 88,5 6,9 77 6,6 25 2,1 2 0,1 46 3,3 Rahoitustuotot 5,2 0,4 3 0,3 5 0,4 5 0,4 6 0,4 Rahoituskulut -18,6-1,5-19 -1,6-15 -1,3-19 -1,5-21 -1,5 Verot -21,5-1,7-15 -1,3-12 -1,0-10 -0,8-11 -0,8 NETTOTULOS 53,7 4,2 46 4,0 4 0,3-22 -1,7 21 1,5 Satunnaiset tuotot ja kulut 1,0 0,1 1 0,0 1 0,1 0 0,0 1 0,1 KOKONAISTULOS 54,7 4,3 47 4,0 5 0,4-226 -1,8 22 1,5 Laskennallinen palkkakorjaus 9,3 0,7 9 0,8 13 1,1 12 1,0 12 0,9 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 63,4 5,0 54 4,7 17 1,4-2 -0,2 31 2,2 ** tilastokeskuksen vuoden 2011 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 79

Hakeyrittäjätoiminnan kannattavuutta (mediaaniluku, taulukko 18) eri mittareilla mitattuna voidaan pitää heikkona. Lisäksi kannattavuus näyttää asettuneen aina edellistä vuotta alhaisemmalle tasolle vuosina 2008 2012. Vuoden 2012 ennakkotiedon mukaan kehitys on johtanut 1,2 prosentin nettotulokseen. Suhteellinen velkaantuneisuus on noin 62 prosenttia ja omavaraisuusaste on 16,9 prosenttia. Taulukko 18. Kannattavuus ja taloudellinen asema, hakeyrittäjäryhmä, mediaanilukuja. 2008 2009 2010 2011 2012** Yritysten lkm jakaumassa 143 152 160 160 162 Liikevaihto/yritys 1000e 355,4 354,2 365,2 442,0 497,8 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 365,3 357,0 378,2 450,3 498,3 Jalostusarvo/yritys 1000e 130,3 133,2 144,9 170,3 168,1 Henkilöstön lkm/yritys 1,8 2,1 2,2 2,5.. Liikevaihto/henkilö 1000e 150,8 156,4 150,6 159,7.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 77,9 69,2 64,7 61,0.. Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,9 1,9 1,7 1,6 1,6 Taseen loppusumma/yritys 1000e 290,3 293,5 283,2 356,5 392,4 Myyntikate/yritys 1000e 223,8 246,6 272,9 306,9 311,7 Myyntikate-% 77,7 78,1 76,5 70,5 68,4 Käyttökate/yritys 1000e 55,2 65,2 64,7 63,0 55,1 Käyttökate-% 19,5 20,2 17,4 14,2 15,4 Rahoitustulos-% 15,3 15,7 14,8 11,6 12,3 Liiketulos-% 6,7 7,6 4,4 3,7 3,2 Nettotulos-% 2,8 3,0 1,5 1,2 1,2 Kokonaistulos-% 3,0 3,1 1,5 1,2 1,4 Tilikauden tulos-% 4,7 6,1 5,2 3,3 3,9 Kokonaíspääoman tuotto-% 9,2 7,8 5,9 5,1 4,2 Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 2,0 0,6 0,6 Omavaraisuusaste-% 18,4 15,1 15,2 12,8 16,9 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 56,0 64,0 58,5 67,2 61,9 Quick ratio 0,8 0,7 0,8 0,7.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2012 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.2 Energiapuuyrittäjäryhmä Energiapuuyrittäjäryhmän kulurakenne (taulukko 19) poikkeaa muista edellä kuvatuista yritysryhmistä merkittävästi. Toiminnan luonteesta johtuen aine- ja tarvikekäyttö poikkeaa muista ryhmistä huomattavasti. Henkilöstökulut ovat suhteellisesti muita ryhmiä huomattavasti suuremmat. Yhteismäärältään pakollisten kustannusten (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) osuus liikevaihdosta on 63 71 %:n välillä. Merkittävää on kustannusryhmän ulkopuoliset palvelut kulujen osuus liikevaihdosta. Vuonna 2012 ul- 80 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

kopuoliset palvelut olivat keskimäärin 22,5 % liikevaihdosta. Kustannusten nousua tässä ryhmässä on tapahtunut yhteensä 8,6 % tarkastelujaksolla. Vastaavasti käyttökate on laskenut 19 prosentista 14 prosenttiin samalla ajanjaksolla. Taulukko 19. Kustannusrakenne, Energiapuuyrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2008 2009 2010 2011 2012** 217 232 257 264 275 % % % % % 766 686 723 821 851 Liiketoiminnan muut tuotot 10 10 11 12 11 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 777 100,0 696 100,0 734 100,0 833 100,0 862 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -138-17,7-119 -17,1-144 -19,6-187 -22,4-207 -24,0 Ulkopuoliset palvelut -159-20,5-131 -18,9-142 -19,4-186 -22,4-194 -22,5 Palkat ja henkilösivukulut -196-25,3-186 -26,8-193 -26,3-209 -25,1-215 -24,9 Laskennallinen palkkakorjaus -8-1,0-6 -0,9-11 -1,5-11 -1,4-12 -1,4 Liiketoiminnan muut kulut -136-17,5-120 -17,3-121 -16,5-121 -14,5-114 -13,2 Valmistevarastojen lisäys/ 1 0,1 0 0,0 0 0,1 0 0,0 0 0,0 vähennys KÄYTTÖKATE 141 18,1 132 19,0 124 16,8 118 14,2 121 14,0 Poistot ja arvonalentumiset -89-11,4-81 -11,6-77 -10,4-83 -10,0-90 -10,5 LIIKETULOS 52 6,7 51 7,4 47 6,4 35 4,2 30 3,5 Rahoitustuotot 1 0,2 1 0,2 0 0,0 1 0,1 1 0,1 Rahoituskulut -15-1,9-13 -1,9-10 -1,3-11 -1,3-12 -1,4 Verot -12-1,5-10 -1,4-11 -1,5-8 -1,0-8 -0,9 NETTOTULOS 27 3,4 30 4,3 27 3,7 16 2,0 12 1,4 Satunnaiset tuotot ja kulut 3 0,3-1 -0,1 1 0,1 2 0,2 0 0,0 KOKONAISTULOS 29 3,8 29 4,2 28 3,8 18 2,2 12 1,4 Laskennallinen palkkakorjaus 8 1,0 6 0,9 11 1,5 11 1,4 12 1,4 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 36 4,7 34 4,9 38 5,2 27 3,3 22 2,6 ** tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Energiapuuryhmän kannattavuutta eri mittareilla mitattuna (taulukko 20) voidaan pitää tyydyt tävänä, joskin kannattavuus näyttää asettuneen aina aiempia vuosia alhaisemmalle tasolle, vuotta 2010 lukuun ottamatta. Nettotulos on vaihdellut 3 ja 0,1 prosentin välillä. Taloudellinen asema on tunnuslukujen valossa tyydyttävä. Omavaraisuusaste on tyydyttävä ja suhteellinen velkaantuneisuus on vaihdellut 55-65 prosentin välillä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 81

Taulukko 20. Kannattavuus ja taloudellinen asema, Energiapuuyrittäjäryhmä, mediaanilukuja 2008 2009 2010 2011 2012** Yritysten lkm jakaumassa 217 232 257 264 275 Liikevaihto/yritys 1000e 341,4 307,0 318,2 323,3 318,9 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 346,1 310,8 318,2 326,8 333,2 Jalostusarvo/yritys 1000e 135,6 137,3 148,7 140,4 133,8 Henkilöstön lkm/yritys 2,0 2,1 2,3 2,6.. Liikevaihto/henkilö 1000e 141,3 127,7 118,4 119,1.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 64,7 63,8 58,3 57,3.. Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,8 1,8 1,6 1,5 1,5 Taseen loppusumma/yritys 1000e 252,6 268,2 245,3 266,8 244,5 Myyntikate/yritys 1000e 247,1 227,6 238,5 228,9 226,3 Myyntikate-% 81,8 82,9 80,7 78,1 76,8 Käyttökate/yritys 1000e 60,2 64,3 60,0 50,1 51,3 Käyttökate-% 21,1 21,4 18,6 14,3 14,1 Rahoitustulos-% 16,4 17,9 15,3 12,1 11,1 Liiketulos-% 5,6 6,7 3,9 2,6 2,4 Nettotulos-% 1,8 3,0 1,5 0,4 0,1 Kokonaistulos-% 2,1 2,9 1,6 0,4 0,3 Tilikauden tulos-% 4,6 4,7 5,2 3,1 3,5 Kokonaíspääoman tuotto-% 6,9 6,9 5,1 3,4 3,1 Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 2,9 2,4 1,9 Omavaraisuusaste-% 16,5 15,8 14,4 13,5 13,7 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 57,7 64,8 60,6 55,2 54,6 Quick ratio 0,6 0,6 0,6 0,6.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2012 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo / henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.2 Lämpöyrittäjäryhmä Lämpöyritystoiminnan kustannusrakenne (taulukko 21) on melko samankaltainen kuin bioener-giayritysryhmänkin ja pakollisten kustannusten (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) osuus liikevaihdosta on vaihdellut viime vuosina 63 68 %:n välillä. Ulkopuolisten palveluiden kustannusten osuus on noussut tarkastelujaksolla, ja vuonna 2012 osuus oli jo 8,3 % liikevaihdosta. Myös aine- ja tarvikekäytön osuudessa on pientä nousua vuosittain. Liiketulospro-sentti on vaihdellut 7,7 prosentin ja 13,1 prosentin välillä, ja nettotulos on vastaavasti vaihdellut 3,3 ja 5,7 prosentin välillä vuosittain. Tosin viimeisen vuoden nettotulos on asettunut 3,9 prosenttiin. Tulos on kohtuullinen. 82 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 21. Kustannusrakenne, lämpöyrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2008 2009 2010 2011 2012** 89 97 107 112 115 % % % % % 889 798 851 916 951 Liiketoiminnan muut tuotot 19 13 10 11 7 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 908 100,0 811 861 100,0 927 100,0 958 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -388-42,7-361 -44,5-397 -46,1-437 -47,2-447 -46,6 Ulkopuoliset palvelut -54-6,0-50 -6,1-60 -7,0-81 -8,8-79 -8,3 Palkat ja henkilösivukulut -136-15,0-108 -13,3-105 -12,2-107 -11,6-110 -11,5 Laskennallinen palkkakorjaus -4-0,5-5 -0,6-6 -0,7-5 -0,5-5 -0,5 Liiketoiminnan muut kulut -113-12,4-107 -13,2-115 -13,3-115 -12,4-122 -12,7 Valmistevarastojen lisäys/ 12 1,3 2 0,2 2 0,3 1 0,1-9 -0,9 vähennys KÄYTTÖKATE 225 24,7 182 22,4 181 21,0 181 19,6 187 19,5 Poistot ja arvonalentumiset -106-11,6-107 -13,1-99 -11,5-103 -11,1-113 -11,8 LIIKETULOS 119 13,1 75 9,3 82 9,5 78 8,5 74 7,7 Rahoitustuotot 3 0,4 2 0,3 2 0,2 2 0,2 4 0,4 Rahoituskulut -63-7,0-46 -5,6-35 -4,1-43 -4,6-32 -3,3 Verot -7-0,8-4 -0,5-7 -0,8-7 -0,7-8 -0,9 NETTOTULOS 52 5,7 28 3,5 41 4,8 30 3,3 37 3,9 Satunnaiset tuotot ja kulut 2 0,2 1 0,2 2 0,2 14 1,5 4 0,4 KOKONAISTULOS 54 5,9 29 3,6 43 5,0 44 4,8 41 4,3 Laskennallinen palkkakorjaus 4 0,5 5 0,6 6 0,7 5 0,5 5 0,5 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 36 4,0 10 1,2 4 0,5 23 2,5 26 2,7 ** tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Lämpöyrittäjyyden kannattavuutta (mediaaniluku, taulukko 22) eri mittareilla mitattuna voidaan pitää tyydyttävänä. Taloudellinen asema on tunnuslukujen valossa raskas. Omavaraisuusaste on varsin alhainen ja velkaantumisaste korkea, mikä aiheuttaa vaikeuksia nykyisessä suhdannetilanteessa. Vuoden 2012 ennakkotietojen valossa velkaantumisaste on ollut nousussa ja suhdeluku on ylittänyt 120 prosentin tason. Henkilöä kohti laskettu liikevaihto on kasvanut tarkastelujaksolla 480 000 euroon. Lämpöyrittäjäryhmän yritysten kokonaistulos on hieman parantunut johtuen henkilöstökulujen vuosittaisesta vähentymisestä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 83

Taulukko 22. Kannattavuus ja taloudellinen asema, lämpöyrittäjäryhmä, mediaanilukuja 2008 2009 2010 2011 2012** Yritysten lkm jakaumassa 89 97 107 112 115 Liikevaihto/yritys 1000e 206,4 247,2 272,2 278,7 330,6 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 209,0 247,2 273,7 283,6 332,8 Jalostusarvo/yritys 1000e 65,3 67,9 72,7 85,4 91,2 Henkilöstön lkm/yritys 0,4 0,4 0,4 0,5.. Liikevaihto/henkilö 1000e 403,5 405,1 480,6 482,6.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 129,2 118,0 131,3 119,4.. Jalostusarvo/henkilöstökulut 3,6 3,4 3,3 3,3 2,8 Taseen loppusumma/yritys 1000e 385,0 365,7 422,3 413,2 446,8 Myyntikate/yritys 1000e 108,8 140,7 143,6 156,9 162,8 Myyntikate-% 60,1 59,4 59,0 64,0 60,2 Käyttökate/yritys 1000e 44,1 51,3 44,7 54,8 58,0 Käyttökate-% 25,5 22,1 18,6 23,1 22,7 Rahoitustulos-% 16,4 16,1 13,8 15,2 16,3 Liiketulos-% 9,5 7,7 4,9 8,2 9,7 Nettotulos-% 1,5 2,2 1,6 2,7 4,5 Kokonaistulos-% 1,9 2,5 2,0 2,9 4,5 Tilikauden tulos-% 2,2 3,1 3,0 3,8 5,9 Kokonaíspääoman tuotto-% 3,8 3,5 3,4 3,7 4,7 Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Omavaraisuusaste-% 15,9 15,6 16,7 19,3 21,0 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 124,4 129,7 116,7 115,9 122,4 Quick ratio 1,2 1,1 1,1 1,3.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2012 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 5.1.3 Tuulivoimayrittäjäryhmä Tuulivoimayrittäjäryhmän kulurakenne (taulukko 23) poikkeaa muista edellä kuvatuista yritysryhmistä merkittävästi, koska henkilöstökulut ovat toiminnan luonteesta johtuen muita ryhmiä huomattavasti pienemmät, suhteellisesti alle 5 prosentin tasoa. Yhteensä pakolliset kustannukset (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) ovat liikevaihdosta 20 41 prosenttia tarkastelujaksolla. Viimeisen kahden vuoden aikana näiden kustannusten osuus on laskenut 20 prosentin paikkeille. Merkittävää on kustannusryhmän ulkopuoliset palvelut kulujen osuus liikevaihdosta. Vuonna 2012 ulkopuoliset palvelut olivat keskimäärin 6,5 % liikevaihdosta, kun sama kustannuserä oli vuonna 2008 keskimäärin 2,9 prosenttia liikevaihdosta. Kustannusten laskua tässä ryhmässä on tapahtunut yhteensä noin 20 % tarkastelujaksolla. Vastaavasti käyttökate on parantunut noin 18 prosenttia samalla ajanjaksolla. Poistojen osuus liikevaihdosta on tuulivoimaryhmässä muita ryhmiä suhteellisesti merkittävästi suurempi. Kun muiden ryhmien poisto-osuus vaihtelee 84 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

6 12 prosentin välillä, on se tuulivoimaryhmässä 26 33 prosenttia tarkastelujaksolla. Tuulivoima-ala on erityisen pääomavaltainen ala, jossa työtä korvataan pääomalla. Käyttökatteen taso on vaihdellut vuosittain 37 57 prosentin välillä. Liiketulos on parhaimpina vuosina noussut noin 25 prosenttiin, kun taas nettotulos on jäänyt viime vuosina heikoimmillaan 2 3 prosentin tasolle suurista rahoituskuluista johtuen. Taulukko 23. Kustannusrakenne, tuulivoimayrittäjäryhmä, keskiarvolukuja, (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2008 2009 2010 2011 2012** 16 17 18 20 22 % % % % % 1 151 1 025 1 121 1 066 1 249 Liiketoiminnan muut tuotot 177 235 196 183 231 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 1 328 100,0 1 260 100,0 1 318 100,0 1 249 100,0 1 480 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -404-30,4-329 -26,1-410 -31,1-170 -13,6-170 -11,5 Ulkopuoliset palvelut -39-2,9-59 -4,7-74 -5,6-77 -6,2-97 -6,5 Palkat ja henkilösivukulut -53-4,0-55 -4,3-59 -4,5-38 -3,0-36 -2,5 Laskennallinen palkkakorjaus -7-0,5-7 -0,6-5 -0,4-3 -0,2-4 -0,3 Liiketoiminnan muut kulut -145-10,9-323 -25,6-283 -21,5-344 -27,6-330 -22,3 Valmistevarastojen lisäys/ 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 vähennys KÄYTTÖKATE 680 51,2 488 38,7 486 36,9 616 49,3 842 56,9 Poistot ja arvonalentumiset -384-28,9-329 -26,1-374 -28,4-417 -33,4-478 -32,3 LIIKETULOS 296 22,3 159 12,6 112 8,5 199 15,9 365 24,6 Rahoitustuotot 19 1,5 13 1,0 14 1,0 17 1,3 9 0,6 Rahoituskulut -182-13,7-125 -10,0-104 -7,9-166 -13,3-256 -17,3 Verot -22-1,7-13 -1,0-19 -1,5-14 -1,1-8 -0,5 NETTOTULOS 111 8,4 33 2,6 3 0,2 36 2,8 110 7,4 Satunnaiset tuotot ja kulut 0 0,0 0 0,0 5 0,4 17 1,3-5 -0,3 KOKONAISTULOS 111 8,4 33 2,6 8 0,6 52 4,2 105 7,1 Laskennallinen palkkakorjaus 7 0,9 7 0,7 5 0,4 3 0,2 4 0,3 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 78 3,9 34 2,7 64 4,8 12 1,0 31 2,1.. tietoa ei ole saatavissa ** tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Tuulivoimaryhmän kannattavuutta eri mittareilla mitattuna (mediaaniluku, taulukko 24) voidaan pitää tyydyttävänä. Kannattavuus näyttää asettuneen aina aiempia vuosia paremmalle tasolle, vuotta 2012 lukuun ottamatta. Nettotulos on vaihdellut 0 ja 10,7 prosentin välillä. Taloudellinen asema on tunnuslukujen valossa tyydyttävä. Omavaraisuusaste on tyydyttävä, mutta suhteellinen velkaantuneisuus on toimialan pääomavaltaisuudesta johtuen vaihdellut 282 ja 350 prosentin välillä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 85

Taulukko 24. Kannattavuus ja taloudellinen asema, tuulivoimayrittäjäryhmä, mediaanilukuja 2009 2010 2011 2012** Yritysten lkm jakaumassa 17 18 20 22 Liikevaihto/yritys 1000e 364,3 228,1 277,1 208,5 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 415,9 481,3 326,8 244,2 Jalostusarvo/yritys 1000e 251,4 185,0 116,8 64,5 Henkilöstön lkm/yritys 0,4 0,2 0,2.. Liikevaihto/henkilö 1000e 616,2 693,8 848,3.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 448,2 582,5 762,2.. Jalostusarvo/henkilöstökulut 14,9 13,5 21,0 13,6 Taseen loppusumma/yritys 1000e 1 424,0 1 318,7 1 267,1 1350,5 Myyntikate/yritys 1000e 340,9 224,0 263,4 200,5 Myyntikate-% 97,8 96,1 97,5 98,4 Käyttökate/yritys 1000e 132,7 113,6 110,7 53,2 Käyttökate-% 43,9 51,6 46,4 47,4 Rahoitustulos-% 31,0 37,7 44,7 44,1 Liiketulos-% 4,3 6,0 14,2 5,4 Nettotulos-% 0,0 0,3 10,7 0,3 Kokonaistulos-% 0,0 1,2 12,9 1,7 Tilikauden tulos-% 0,0 1,2 3,0 0,0 Kokonaíspääoman tuotto-% 1,8 1,1 3,5 0,8 Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 0,0 0,0 Omavaraisuusaste-% 54,7 45,5 40,6 30,4 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 302,6 282,5 330,1 350,2 Quick ratio 2,6 1,9 2,9.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2012 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa 5.1.4 Bioenergiaryhmä Bioenergiaryhmässä (taulukko 25) niin sanottujen pakollisten kustannusten (aine- ja tarvikekäyttö + ulkopuoliset palvelut + henkilöstökulut) osuus liikevaihdosta on viime vuosina ollut 68 72 prosentin suuruusluokkaa. Muihin kuluihin, kehittämiseen ja investointeihin on ollut käytettävissä 28 32 % liikevaihdosta. Tilanne on kohtuullinen, mutta tulos on heikentynyt vuodesta 2008 lähtien. Tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakkotietojen mukaan kokonaistulos nousee 2,4 prosenttiin liikevaihdosta. Aine- ja tarvikekäytön osuus kustannuksista on suhteellisesti pysynyt samalla tasolla vuodesta 2008 alkaen. Palkkakulujen osuus on noussut vuoteen 2011 saakka noin 10 prosenttia, mutta vastaavasti vuoden 2012 ennakkotiedon mukaisesti palkkakulut ovat laskeneet 8,6 prosenttia edellisvuoden tasosta. 86 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 25. Kustannusrakenne, bioenergiaryhmä, keskiarvolukuja (1-249 henkilöä). YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ YHTEENSÄ Liikevaihto, 1000 euroa/yritys keskim. 2008 2009 2010 2011 2012** 288 289 304 303 305 % % % % % 906 875 970 1 022 1 041 Liiketoiminnan muut tuotot 21 31 37 36 40 LIIKETOIMINNAN TUOTOT 927 100,0 905 100,0 1 007 100,0 1 059 100,0 1 081 100,0 YHTEENSÄ Aine- ja tarvikekäyttö -307-33,3-290 -31,9-319 -31,7-336 -27,6-367 -33,9 Ulkopuoliset palvelut -187-19,3-174 -18,2-203 -19,1-233 -17,8-236 -21,9 Palkat ja henkilösivukulut -143-16,5-165 -18,7-205 -20,4-215 -26,8-197 -18,2 Laskennallinen palkkakorjaus -7-0,7-6 -0,7-9 -0,9-8 -0,8-9 -0,9 Liiketoiminnan muut kulut -139-14,3-144 -16,5-151 -15,6-150 -16,9-145 -13,4 Valmistevarastojen lisäys/ 0 0,3 5 0,9-4 -0,3 1 0,0-5 -0,4 vähennys KÄYTTÖKATE 143 16,3 131 14,9 117 12,0 117 10,1 122 11,3 Poistot ja arvonalentumiset -63-6,9-72 -8,2-75 -7,5-92 -7,5-70 -6,5 LIIKETULOS 80 9,4 58 6,7 42 4,5 26 2,6 52 4,8 Rahoitustuotot 4 0,9 4 0,4 5 0,4 3 0,3 4 0,4 Rahoituskulut -21-1,6-17 -2,1-15 -1,6-16 -1,4-16 -1,5 Verot -19-3,4-13 -1,4-14 -1,4-11 -0,9-12 -1,1 NETTOTULOS 44 5,3 33 3,6 17 1,9 1 0,5 29 2,7 Satunnaiset tuotot ja kulut 4 4,4-2 -0,2-2 -0,1-7 -0,5-3 -0,2 KOKONAISTULOS 49 9,7 31 3,4 16 1,8-6 0,0 26 2,4 Laskennallinen palkkakorjaus 7 0,7 6 0,7 9 0,9 8 0,8 9 0,9 (palautus) TILIKAUDEN TULOS 52 10,3 37 4,1 27 3,0 11 1,3 31 2,9 ** tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto Bioenergiaryhmän yritysten kannattavuus on esitettynä ajanjaksona säilynyt ennallaan kokonaistuloksen vaihdellessa 0,6 ja 2,4 prosentin välillä (mediaaniluku) ja kuluvasta vuodesta odotetaan vähintään samanlaista. Omavaraisuusaste on edelleen varsin alhainen, mutta paranee hieman vuosittain. Velkaantumisaste on laskenut vuodesta 2009 vuoteen 2012. Näiden merkitys korostuu vallitsevassa suhdannetilanteessa. Kokonaispääoman tuotto on vaihdellut 3 4,5 % välillä tarkastelujakson aikana. Kokonaispääoman tuotto jäänee tyydyttävälle tasolle myös vuonna 2012 (taulukko 26). TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 87

Taulukko 26. Kannattavuus ja taloudellinen asema, bioenergiaryhmä, mediaanilukuja 2008 2009 2010 2011 2012** Yritysten lkm jakaumassa 288 289 304 303 305 Liikevaihto/yritys 1000e 170,1 197,1 220,3 261,1 230,8 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 183,8 201,5 227,3 272,9 234,2 Jalostusarvo/yritys 1000e 71,4 76,0 88,7 96,2 81,5 Henkilöstön lkm/yritys 1,1 1,2 1,4 1,5.. Liikevaihto/henkilö 1000e 145,6 139,2 130,8 129,1.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 59,1 65,7 57,1 54,2.. Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,7 1,8 1,7 1,5 1,5 Taseen loppusumma/yritys 1000e 212,1 233,2 247,1 274,7 244,0 Myyntikate/yritys 1000e 126,5 131,5 143,4 169,2 146,2 Myyntikate-% 78,3 79,8 75,9 71,2 70,8 Käyttökate/yritys 1000e 32,4 35,2 36,0 29,9 24,0 Käyttökate-% 18,7 18,4 15,3 14,3 13,4 Rahoitustulos-% 13,9 14,2 11,8 11,3 10,8 Liiketulos-% 6,2 6,5 3,9 4,3 4,0 Nettotulos-% 1,1 2,0 0,6 1,3 1,3 Kokonaistulos-% 1,7 2,3 0,6 1,1 1,4 Tilikauden tulos-% 4,8 4,3 4,1 3,1 4,2 Kokonaíspääoman tuotto-% 4,5 4,5 2,9 4,0 3,0 Omistajan palkkakorjaus-% 0,0 0,0 1,5 0,0 0,5 Omavaraisuusaste-% 15,7 16,1 17,1 17,1 20,2 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 72,3 77,2 72,3 73,2 65,2 Quick ratio 0,8 0,8 0,7 0,6.... tietoa ei ole saatavissa **vuosi 2012 = ennakkotieto, ei sisällä liikevaihto- ja jalostusarvo/henkilö tietoa eikä henkilöstön lukumäärätietoa Lähde: Tilastokeskus/tilinpäätöstilasto 88 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 6.1 Menestystekijät Suomen vahvuuksia on, ettei se ole riippuvainen ainoastaan yhdestä energialähteestä, vaan monilla eri energialähteillä on vahva asema. Fossiilisten polttoaineiden (hiili, maakaasu ja öljy) osuus koko Suomen energiatuotannosta on noin puolet. Koska Suomella on suuret metsävarat, puupohjaisten polttoaineiden osuus on myös merkittävä. Niin kansalliset strategiat kuin kansainväliset sopimukset ja säädöksetkin sekä EU:n tavoitteet ovat tärkeitä uusiutuvien energian käytön lisäämiseksi. Suomen päämääränä on nostaa uusiutuvien energiamuotojen osuutta koko energian kulutuksesta 38 prosenttiin. Sähkön osuus Suomen koko energiankulutuksesta on noin neljäsosa ja rakennusten lämmitykseen energiasta kuluu noin viidesosa. Noin 37 prosenttia sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä, ja puupohjaisten polttoaineiden osuus on 12 prosenttia. Puupolttoaineiden osuus lämmitykseen käytettävistä energialähteistä on hieman yli 11 prosenttia. Teollisuus kuluttaa suurimman osan sekä tuotetusta sähköstä että lämmöstä. Menestyvät yritykset seuraavat aktiivisesti toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia, panosta vat kehitystoimintaan ja ovat edelläkävijöitä uusien liiketoimintamallien soveltamisessa ja käyt töönotossa. Seuraavaan luetteloon on listattu muutamia menestyvien yritysten ominaispiirteitä: asiakkuuden ja jakeluverkon hallinta kilpailijoista poikkeavat liiketoiminta- ja palvelumallit tietotekniikan käyttö toiminnan ohjauksessa keskittyminen tiettyihin tuote- ja markkinasegmentteihin logistiikan hallinta tehokas tuotanto ja hallinto raaka-ainevirtojen hallinta ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö 6.2 Keskeiset ongelmat Uusiutuvan energian markkinoiden ja tuotannon kehittymisen kannalta merkittävin ongelma on vielä usein energian kalliimpi hinta suhteessa muihin energiamuotoihin. Kallis hinta johtuu monesta eri muuttujasta; tuotantoteknologia on uutta, raaka-aine on kallista, toimitusorganisaatioissa on puutteita, polttoaineiden vastaanotossa ja käsittelyssä on ongelmia sekä polttoaineen laatu on usein laadultaan riittämätöntä. Lisäksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten huonommasta hyötysuhteesta johtuen on uusiutuva energia vielä perinteisempiä energiamuotoja kalliimpaa. Raaka-aineen korkea hinta johtuu pääosin puutteista korjuuteknologiassa ja logistiikassa. Kilpailu perinteisen metsäteollisuuden ja elintarviketeollisuuden kanssa on jossain mää- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 89

rin nostanut raaka-aineen kustannuksia. Metsäenergian raaka-aineina käytetään pääasiassa hakkuutähteitä, mutta esimerkiksi ensiharvennuksista kilpaillaan perinteisen selluteollisuuden kanssa. Toisaalta kilpailu ei ole kummankaan osapuolen etujen mukaista, vaan yhteistyöllä tulisi pyrkiä tehokkaisiin integroituihin korjuuketjuihin, jolloin molempien osapuolten kustannukset saataisiin mahdollisimman alas ja molemmat osapuolet varmistaisivat tarvittavan raaka-aineen metsästä. Korjuuteknologian kehitykseen on panostettu voimakkaasti viime aikoina muun muassa Tekesin rahoittamin hankkein. Myös laitevalmistajat ovat tuotekehityksessä panostaneet energiapuun korjuuteknologiaan. Teknologian kehittymisen myötä uusiutuvan energian hintakilpailukyky raaka-aineesta on vähitellen parantumassa. Elintarviketeollisuuden sivujakeiden hyödyntämistä biokaasulaitoksissa ja biodieselin valmistuksessa vaikeuttavat erilaiset ja toisinaan ristiriitaisetkin viranomaismääräykset prosessoitavasta materiaalista ja lopputuotteen olemuksesta sekä nimikkeistä. Lämpöyrittäjyyden keskeinen ongelma on, että kunnat eivät ole olleet aloitteellisia alueellisten lämpölaitosten toteutuksissa. Kuntien omistamat kiinteistöt muodostavat kriittisen massan, jolla alueellisista lämpölaitoksista voidaan saada liiketaloudellisesti kannattavia yksikköjä. Tästä syystä aloitteen tulisi tulla kunnilta. Aluetalouden ja työllisyyden kannalta näillä laitoksilla on myös suuri merkitys. Yhden keskikokoisen (1 MW) alueellisen lämpölaitoksen lasketaan työllistävän neljä henkilöä raaka-aineen hankinnassa ja kuljetuksessa. Lämpölaitosten investointikustannukset ovat myös korkeita ja merkittävä osuus kustannuksista kohdistuu lämmönjakoverkostoihin. Tästä syystä investoinnin tekeminen soveltuisi energiahuollon järjestämisen näkökulmasta paremmin kunnalle kuin yksityiselle yrittäjälle. Samoin investoinnin pitkä kuoletusaika (15-20 vuotta) sopii paremmin kunnallisen investoinnin kannattavuuden arviointiin kuin yrittäjävetoisen laitoksen liiketaloudelliseen kannattavuuden arviointiin. Biodieselin hajautettuun tuotantoon liittyvät lopputuotteen laatuongelmat tulisi ratkaista riittävän tasalaatuisen ja EU:n polttoainenormit täyttävän biodieselin valmistuksen osaavilla tuotantolaitok silla. Laadun varmistukseen liittyvällä tuotantoprosessin kriittisten pisteiden määrittelyllä ja riittä vällä omavalvonnalla voidaan taata tasalaatuinen ja turvallinen normit täyttävä polttoaine kulutta jille. Toisaalta karkeampien polttoaineiden käyttöä on testattu rahtilaivoilla ja kokemukset ovat olleet hyviä, koska laivamoottorit eivät ole niin herkkiä polttoaineen laadun suhteen. Peltojen viljelykäytön näkökulmasta biodieselin raaka-aineen viljely ei ole mielekästä raaka-aineen rajallisuuden vuoksi. Nykyisillä rypsin ja rapsin viljelypinta-aloilla saavutettava biodieseltuotannon lisäys on marginaalinen liikennepolttonesteiden kokonaiskäyttöön ja biodieseltarpeeseen verrattuna. Peltobiomassojen käytön laajenemisen esteenä ovat lähinnä tietyt tuotteen loppukäyttöön lämpö- ja voimalaitoksissa liittyvät tuotantotekniset ongelmat. Tällaisia ovat muun muassa kevään hankalat korjuuolosuhteet, suuri sadonkorjuuhävikki, keveiden ruokohelpipaalien kuljetuksen kannattavuusongelmat, sadon varastoinnin järjestäminen sekä helven murskaus- ja sekoi tustekniikkojen puutteellisuus. Suomessa on tällä hetkellä vain muutama lämpölaitos, joissa paalit voidaan polttaa kokonaisena. Lisäksi suurissa voimalaitoksissa ruokohelpeä ei voida polttoteknisten ominaisuuksien vuoksi käyttää kuin seospolttoaineena, enintään 5-10 prosentin osuuksina kokonaismassasta Tämä johtuu lähinnä raaka- 90 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

aineen korroosiovaikutuksista, keveydestä ja alhaisesta kosteuspitoisuudesta. Laitoksilta edellytetään toimivaa paalinrepijätekniikkaa ja polttoaineiden tehokkaita sekoituslaitteistoja. Lopputuotteen hinnan tulee olla markkinoilla kilpailukykyinen. Tämä edellyttää kaikkien biopolttoaineiden valmistuksessa riittävän tehokasta ja kustannuksiltaan kilpailukykyisen tuotantoteknologian kehittämistä sekä kustannustehokasta logistiikkaa. 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet Koko maassa pk-yritysten pahimpana kehittämisen esteenä nähdään yleinen suhdannetilanne/taloustilanne (32 %). Kustannustaso nähdään koko maassa toiseksi suurimpana kehittämisen esteenä (16 %). Uusiutuvan energian pk-yrityksissä kustannustaso (24 %) ja yritystoiminnan säätely (21 %) koetaan muista vastaajaryhmistä poiketen merkittävimpinä kehittämisen esteinä. Toimialalla yleinen suhdanne-/taloustilanne kehittämisen esteenä on sijalla kolme (19 %) (kuva 50). Kuva 50. Pk-yritysten pahimmat kehittämisen esteet, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Yritysten toimintaedellytykset muuttuvat kiihtyvällä tahdilla talouden ja yhteiskunnan jatkuvan muutoksen seurauksena. Tämän vuoksi pk-yritysten on kehityttävä menestyäkseen kilpailussa. Koko maan tasolla pk-yritykset näkevät eniten kehittämistarvetta markkinoinnissa ja myynnissä (35 %). Seuraavaksi eniten kehittämistarvetta nähdään henkilöstön kehittämisessä ja koulutuksessa (13 %) sekä yhteistyössä tai verkottumisessa ja alihankinnassa (12 %). Uusiutuvan energian yritykset kokevat (kuva 51), että eniten kehittämistarvetta on markkinoinnissa ja myynnissä, joskin tarve nähdään selvästi pienempänä kuin koko maan ja vertailutoimialojen pk-yrityksissä. Toiseksi eniten kehittämistä toimialalla koetaan olevan tuo- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 91

tannossa ja materiaalitoiminnoissa, tietotekniikassa, tuotekehityksessä ja laadussa sekä yhtä paljon yhteistyössä ja verkottumisessa ja alihankinnassa. Uusiutuvan energian yrityksistä 7 prosenttia kokee, ettei heillä ole minkäänlaisia kehittämistarpeita. Huolestuttavaa tilanteessa on se, että tällaisten yritysten määrä on kasvussa. Sen sijaan kasvuhakuisimmista lähes kaikki tunnistavat yrityksessään kehittämistarpeita. Näissä yrityksissä erityisesti kansainvälistymistä pidetään tärkeimpänä kehittämisen kohteena. Kuva 51. Millä osa-alueella yrityksessänne on eniten kehittämistarvetta? Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Koko maassa sekä teollisuus- ja palvelualoilla kustannustasoon liittyvistä osatekijöistä merkittävimpänä kehittämisen esteenä pk-yrityksissä koetaan työn sivukulut. Uusiutuvan energian toimialalla sen sijaan pahimmaksi kustannuksiin liittyväksi kehittämisen esteeksi nousevat muut tuotantokustannukset. Työn sivukulut on alalla seuraavaksi merkittävin este. Palkkatasoa ei alalla koeta niin merkittävänä kehityksen esteenä kuin muissa vastaajaryhmissä (kuva 51). 92 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 52. Merkittävin kustannuseste kehittämisessä, % Lähde: Pk-yritysbarometri syksy 2013, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Uusiutuvan energian kilpailukyvyn parantamiseksi on pyrittävä pienentämään investointikustannuksia. Uusia tekniikoita tulisi kehittää korvaamaan nestemäisiä ja kaasumaisia fossiilisia polttoaineita biopolttoaineilla. Myös tiukentuvat päästömääräykset asettavat lisävaatimuksia uuden tekniikan kehitykselle. Sarjavalmistuksen avulla voidaan pienentää valmistuksesta aiheutuvia kustannuksia ja tehdä uusiutuvasta energiasta houkutteleva vaihtoehto fossiilisille polttoaineille. Lisäksi uusien investointien sijaan voidaan muuttaa nykyisiä laitoksia biopolttoaineiden käyttöön sopiviksi. Tulevan kymmenen vuoden aikana ikääntyviä fossiilisia polttoaineita käyttäviä CHP-voimaloita (yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto) on paljon ja ne on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä korvaamaan uuden tekniikan laitoksilla. CHP-voimaloiden sähköntuotannon osuutta voidaan pyrkiä nostamaan uusilla tekniikoilla, jotta raaka-aineet saadaan hyödynnettyä paremmin. Koska uuden tekniikan avulla saavutetaan entistä parempi hyötysuhde, biopolttoaineilla voidaan lisätä sähköntuotantoa huomattavasti. CHP-tuotantoa voidaan myös aloittaa entistä pienemmillä lämpökuormilla. Yksi tärkeimmistä päämääristä on bioenergiaraaka-aineen saatavuuden varmistaminen. Kun raaka-aineita on saatavilla ja tuotanto toimii normaalilla kapasiteetilla, turvataan myös uusiutuvan energian hinnan kilpailukyky verrattuna muihin energiamuotoihin. Uusiutuvan energian käyttökustannuksia tulisi pienentää esimerkiksi tuotantolaitosten automatisoinnilla ja kaukokäytöllä, jolloin henkilöstömenoissa saavutettaisiin säästöjä. Suomalaiset yritykset ovat uusiutuvan energian edelläkävijöitä, joten mahdollisuuksia suuriin markkinaosuuksiin on myös energiateknologian alalla. Uusiutuvan energian alalla toimivien yritysten henkilöstön ammattitaitoa tulee kehittää, jotta varmistetaan alan edelläkävijäasema myös tulevaisuudessa. Biopolttoaineiden tuotannon kehittämiskohteissa tarvitaan teknologian kehittämisen lisäksi liiketoimintaosaamisen kehittämistä. Kehittämistoimet tuli- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 93

si suunnata yrityksen kannattavuuden ja taloudellisen aseman kohentamiseen. Toiminnassa tulisi nykyistä enemmin siirtyä volyymiajattelun sijasta kannattavuuden korostamiseen. Metsäenergian käytön edut tulisi paremmin ymmärtää myös metsäteollisuuden piirissä. Pääasiassa hakkuutähteisiin ja markkinattomaan puuraaka-aineeseen perustuva puun keräily tulisi paremmin integroida ainespuun korjuuseen. Lisäksi ensiharvennuksista riittää raaka-ainetta sekä uusiutuvan energian että selluteollisuuden käyttöön. Kiihkeän kilpailutilanteen luominen ei ole kummankaan osapuolen etujen mukaista. Korjuuteknologian kehitykseen tulisi panostaa voimakkaasti. Myös laitevalmistajien on panostettava energiapuun korjuuteknologian tuotekehitykseen. Tehokkaamman teknologian kehittämisen myötä uusiutuvan energian sektorin hintakilpailukyky paranee fossiilisiin polttoaineisiin nähden. Lämpöyrittäjyyteen tulee kehittää uusia liiketoimintakonsepteja niin energiaketjun osiin (polttoai neen tuotanto ja myynti, lämmitysjärjestelmän suunnittelu ja myynti osana talotoimituksia, lämmi tysjärjestelmien asennus, huolto ja kunnossapito) kuin koko ketjun hallintaan pyrkiville yrityksille (energian tai polttoainejalosteen myynti loppuasiakkaalle). Liiketoiminnan kehittäminen johtaa ky synnän lisääntymiseen ja uusien tuotteiden tarpeeseen koko tuotantoketjussa ja siihen liittyvässä laitevalmistuksessa. Yhteistyön tarve uusiutuvan energian toimialalla korostuu erityisesti uusien järjestelmien demonstraatioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Biokaasuteknologialla on merkittävät maailmanlaajuiset vientimahdollisuudet. Biokaasuteknologian kehittäminen ja käyttöönotto moni puolistaa erityisesti maaseudun tuotantorakennetta ja luo siten uusia työpaikkoja paitsi osaamiskes kittymiin myös haja-asutusalueille, ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun alueille. Biojätteiden käsittelyssä biokaasuteknologia tulisi priorisoida, koska pelkän energiankulutuksen sijaan se tuottaa energiaa (toisin kuin kompostointi) ja mahdollistaa ravinteiden kierrätyksen (toisin kuin massapoltto). Uusiutuvan energian julkisissa kannustimissa tulisi huomioida entistä voimakkaammin myös ympäristöperusteet. Biokaasu on todettu useissa tutkimuksissa ympäristövaikutuksiltaan paremmaksi polttoaineeksi kuin valtaosa muista uusiutuvista. Siten on perusteltua tukea biokaasun käyttöä vaikka sen tuotantokustannukset olisivat muita polttoaineita korkeammat. Tuotantotoiminnan lisäksi tulisi huomioida myös biokaasun jalostus, maakaasuverkot, tankkausasemat ja kierrätysravinteiden tuotteistaminen. Käyttöönotetulla syöttötariffitasolla ei biokaasulaitoksista saada liiketaloudellisesti kannattavia. Kannattavuusedellytysten saavuttaminen edellyttää merkittäviä tuloja porttimaksuista sekä prosessissa syntyvän lämpöenergian laajaa hyödyntämistä. Nyt käytössä olevat kannustimet eivät mahdollista parhaalla tavalla hajautetun tuotannon kehittämistä, toiminnan alkuun saattamista eikä laajemman kone- ja laitevalmistuksen alkamista maassamme. 94 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla 7.1 Visio Riippuvuus öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista on maailman laajuinen ongelma. Fossiilisten polttoaineiden yksi merkittävimmistä ongelmista on niiden rajallisuus. Fossiiliset polttoaineet tule vat aikaa myöten loppumaan. Tämä aiheuttaa vakavan poliittisen uhan monille maille, jotka ovat täysin riippuvaisia tuontiöljystä sekä -kaasusta ja näin myös öljyn tuottajamaista. Toimiva energiahuolto on vakaan ja itsenäisen talouskasvun perusta. Fossiilisten polttoaineiden toinen merkittävä yhteiskunnallinen ongelma on niiden saastuttavuus. Vaikutus kasvihuoneilmiöön on kiistaton. Energia- ja ilmastopolitiikka on noussut Euroopan unionissa ja koko maailmassa merkittäväksi painopistealueeksi. Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasuja 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta, kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta 20 prosenttiin, lisäämään energiatehokkuutta 20 prosentilla sekä nostamaan liikenteen biopolttoaineiden osuuden vähintään 10 prosenttiin koko unionin alueella vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian lisääminen on keskeisessä asemassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämi sessä. Päästövähennyspotentiaalin lisäksi se edistää työllisyyttä ja parantaa energiahuollon var muutta. Suurin käytössä oleva uusiutuvan energian lähde on biomassa. Energia- ja ilmastokysymysten painoarvo on kasvanut myös kansallisesti. Tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä nykyisestä merkittävästi. Lisäksi uusiutuvan ja biopohjaisen energian käytön varmistamiseksi tarvitaan erillisiä edistämistoimia ja kannustimia. Edellä todetut EU:n tavoitteet yhdessä kansallisten tavoitteiden ja strategioiden kanssa luovat perustan uusiutuvan energian liiketoimintamahdollisuuksien kasvulle ja tuotantoteknologioiden kehittämiselle sekä uudistamiselle. Tavoitteisiin yltäminen edellyttää alan toimijoilta merkittävää yhteistyötä oman toimialan kehittämisessä sekä uusien toimintamallien omaksumista ja tunnista mista. Lähivuodet tulevat olemaan merkittävän kasvun aikaa edellyttäen, että osataan tarttua mahdollisuuksiin ja tehdä tinkimätöntä työtä koko toimialan parhaaksi. Pelkkään oman edun tavoitteluun ei ole kuitenkaan varaa, vaan ensin on nähtävä koko toimialan etu. Tässä yhteydessä on muistettava vanha totuus siitä, että pienistä puroista muodostuvat suuret virrat. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian toive- eli tavoiteuralle päästään ainoastaan pienien ja suurien tekojen yhdistelmällä. Tällä hetkellä on toivottavaa, että tavoitteiden toteutuksessa ymmärretään kotimaisen raaka-ainetuotannon ja hankinnan työllistävä merkitys sekä vaikutus koko kansantalouteen. Tuontiraaka-aineiden ja polttoaineiden käytöllä päästään uusiutuvan energian tavoitteisiin matemaattisesti samalla tavalla, mutta positiiviset aluetaloudelliset vaikutukset jäävät tällöin melko marginaalisiksi. Puhumattakaan kansantaloudellisista vaikutuksista, jotka ovat pääosin negatiivisia. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 95

7.2 Markkinoiden kehitys 7.2.1 Kotimarkkinat Uusiutuvan energian alan kasvun voidaan ennakoida jatkuvan hyvänä myös vuonna 2014. Kasvun painopiste säilyy samoilla aloilla kuin tälläkin hetkellä. Merkittävin kasvu kohdistuu tuulivoiman tuotantoon ja puuperäisiin raaka-aineisiin, joiden hyödyntämisessä Suomessa on tuotannollisesti ja teknologisesti tällä hetkellä parhaat lähtöedellytykset. Uusiutuvan energian käytön ja tuotannon perustan muodostavat myös tulevaisuudessa metsästä saatavat puuraaka-aineet. Merkittävä muutos tapahtuu kuitenkin metsäteollisuuden suoraan käyttämässä uusiutuvassa energiassa alan supistaessa tuotantoaan Suomessa. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoiteuraan on kirjattu metsäteollisuuden uusiutuvan energian osuuden lasku 10 terawattitunnilla vuoteen 2006 verrattuna (taulukko 27). Tämän puuttuvan osuuden kattamiseen tarvitaan uutta yritystoimintaa. Vajeen täyttämiseksi on oletettu aloitettavan merkittävää biodieselin ja etanolin sekä tuulivoiman tuotantoa lähivuosina. Nestemäisten biopolttoaineiden ja tuulivoiman sekä aurinkoenergian yhteiseksi tavoiteosuudeksi on kirjattu 6 terawattitunnin tuotanto vuonna 2020. Taulukko 27. Uusiutuvan energian käyttötavoitteet energialähteittäin ja loppukulutus tavoiteurassa, TWh 2005 2006 2020 Perusura Tavoiteura Teollisuuden tuotannosta riippuvat polttoaineet Jäteliemet 36,7 43,3 38 38 Teollisuuden tähdepuu 23,1 26,7 22 22 Yhteensä 59,8 70,0 60 60 Politiikkatoimien kohteena olevat A. Ei tukitarvetta Vesivoima 13,6 11,3 14 14 Kierrätyspolttoaineet ja halvimmat 1,7 1,9 2 3 biokaasut B. Pieni tukitarve Metsähake (1 5,8 7,2 18 21 Puun pienkäyttö 13,4 13,6 12 13 Puupelletit ja peltobiomassat 0,1 0,1 0,7 3 Lämpöpumput 1,8 2,4 3 5 C. Korkea tukitarve Muu biokaasu 0 0 0,1 0,5 Nestemäiset biopolttoaineet (2 0,0 0,0 6 6 Tuulivoima ja aurinkoenergia 0,2 0,1 1 6 Yhteensä 94,9 102,7 115 128 - josta puupolttoaineet yhteensä (3 19,4 19,3 33 37 Uusiutuvan energian loppukulutus 86 92 106 118 Lähde: TEM; Pitkän aikavälin kansallinen ilmasto- ja energiastrategia 96 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Päästökauppa tuo fossiilista polttoainetta (kivihiili, maakaasu, öljy) ja turvetta käyttävälle energiantuotannolle lisäkustannuksen: jokaisen energiayksikön tuottaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, joiden kattamiseen tarvitaan päästöoikeuksia. Näin ollen päästökauppa parantaa sellaisten polttoaineiden kilpailukykyä, joiden käytöstä energiantuotannossa aiheutuu vähän tai ei lainkaan hiilidioksidia. Uusiutuvan energian hintakilpailukykyyn vaikuttaa merkittävästi se, mille tasolle päästöoikeuden hinta asettuu (euroa/hiilidioksiditonni). Lisäksi päästötöntä sähköä tai lämpöä markkinoille tuottava päästökauppalain soveltamisalaan kuuluva uusi laitos saa päästökaupassa jaettavien päästöoikeuksien avulla kilpailuedun samalla sektorilla toimiviin fossiilista polttoainetta käyttäviin laitoksiin. Nyt kuluvalta uudelta päästöoikeuskaudelta saatujen kokemusten valossa päästöoikeuden hinta on jäänyt hyvin alas (noin 5 euroa/tonni). Vuoden 2011 alusta toteutettu energiaverouudistus parantaa omalta osaltaan uusiutuvan energian hintakilpailukykyä. Vero perustuu polttoaineen energiasisältöön ja poltosta aiheutuviin hiilidioksidipäästöihin. Liuskekaasun lisääntyvä tuotanto Amerikassa on kuitenkin alentanut merkittävästi kivihiilen kysyntää ja näin myös kivihiilen markkinahintaa. Muutokset ovat merkittäviä energiatuotteiden kulutuksen kannalta. Sähkön lauhdetuotannossa edullisin polttoaine juuri nyt on edellä mainituista syistä johtuen kivihiili. Muutokset energiaraaka-aineiden hankinnan kustannuksissa ja teknologioissa muuttavat energia-alaa merkittävästi myös tulevina vuosina. Pitkän ajan kansallinen ilmasto- ja energiastrategia ja sen tavoitteet: Eurooppa-neuvoston päätöksellä asetettiin raamit kansalliselle pitkän ajan ilmasto- ja energiastrategialle: Kasvihuonekaasuja tulisi vähentää 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä Päästökauppasektorin ulkopuolisilla aloilla kasvihuonekaasujen vähennystavoite on 16 % vuoden 2005 tasosta Vähennystavoite nousee 30 prosenttiin, mikäli myös muut jäsenmaat vähentävät merkittävästi päästöjään Energiatehokkuustavoite 20 % vuonna 2020 Uusiutuvien energialähteiden tavoiteosuus; uusiutuvan energian osuus EU:ssa on keskimäärin 20 % loppukulutuksesta vuonna 2020, taakanjaossa Suomelle tuli 38 % osuus Liikenteen biopolttoaineiden osuuden tulisi olla 10 % vuonna 2020, kaikille jäsenmaille on sama tavoite. Suomi asetti itselleen haasteellisemman 20 % tavoiteosuuden vuonna 2020 Nykytoimet päästöjen vähentämisessä eivät riitä tavoitteisiin (perusura), tarvitaan lisää voimakkaita toimia (tavoiteura) Energiatehokkuutta ja energiansäästöä on lisättävä voimakkaasti Vuonna 2020 tavoiteuran mukainen energian loppukulutus on 310 TWh (-37 TWh perusurasta), sähkönkulutus 98 TWh (-5 TWh). Vuonna 2011 energian loppukulutus oli 386 TWh. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 97

EU:n hyväksymässä integroidussa ilmasto- ja energiapoliittisessa toimintasuunnitelmassa asetettiin sitovaksi tavoitteeksi uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsisi nykyisen 13 prosentin osuuden 1,5-kertaistaistamista. Suomen kansallinen osuus tästä EU:n sälyttämästä taakanjaosta on 38 prosenttia. EU:n jäsenmaiden välinen taakanjako uusiutuvien energialähteiden käytöstä sekä uusiutuvien osuus loppukulutuksesta vuonna 2011 on esitetty kuvassa 53. Sinisillä pylväillä kuvataan jäsenmaitten saavuttamaa uusiutuvan energian osuutta vuonna 2011 ja punaiset pylväät kuvaat kunkin jäsenmaan tavoitetta vuonna 2020. Suomella uusiutuvan energian osuus on 31,8 prosenttia. Uusiutuvan prosenttiosuuksissa ei ole huomioitu liikennepolttonesteisiin sisältyvien biokomponenttien osuutta. Biokomponenttien osalta pitää kyetä osoittamaan kestävyyskriteerien täyttyminen, jotta niiden osuus voidaan lisätä uusiutuvan energian käyttöosuuteen. Tästä syystä jäsenmaitten käyttöosuudet eivät ole tarkalleen oikeat, mutta kylläkin suuntaa antavat. Kuva 53. Uusiutuvien energialähteiden osuus loppukulutuksesta vuonna 2011 ja tavoite jäsenmaittain vuonna 2020 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2011 TARGET 49 46,8 40 38 30 33,1 34 31 31,8 25 20 30,9 24,9 23,1 13 16 18 16 18 20 23 23 24 25 20 17 13 13 21,4 13 13,8 25,9 15,1 15,7 11 13 14 15 14 15 10 18,8 11,6 11,5 11,5 20,3 9,1 4,1 9,4 12,3 6,7 5,4 2,9 0,4 4,3 10,4 9,7 3,8 67,5 65 Lähde: Eurostat Alla kuvassa 53 on esitetty Suomen uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta laskettuna. Kuvaajan vihreä osa perustuu eurostatin olemassa oleviin tilastoihin ja punainen käyrä RES- direktiivin mukaista tavoiteuraa 38 prosentin tavoitteeseen vuonna 2020. Sininen käyrä kuvaa pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian perusskenaarion mukaista etenemistä vuoden 2020 tavoitteeseen. Vuonna 2011 uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta oli siis 33 %. Tässä luvussa on mukana biopolttonesteisiin sekoitettujen biokomponenttien osuudet, joita ei ole huomioitu kuvan 54 esityksessä. 98 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuva 54. Uusiutuvien energialähteiden osuus loppukulutuksesta Suomessa vuonna 2011 ja tavoiteura vuoteen 2020 Lähde: TEM Kaikki edellä mainitut toimenpiteet ja tavoitteet luovat edellytyksiä uusiutuvan energian kysynnän lisääntymiselle kotimarkkinoilla. Myös biokaasuntuotannolla on merkittävä markkinapotentiaali, koska prosessissa voidaan hyödyntää materiaalia, joka on jonkin toisen prosessin sivujae tai vaikeasti muutoin hyödynnettävä kierrätysmateriaali. Liiketaloudellisesti kannattavan pienimuotoisen ja hajautetun (mikroyritys) biokaasutuotannon aloittaminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman syöttötariffijärjestelmää tai vaihtoehtoisesti riittävää investointitukea sekä porttimaksuja. Syöttötariffijärjestelmän toimeenpano aloitettiin 25.3.2011. Järjestelmään on tähän mennessä hyväksytty ainoastaan tuulivoimaloita ja metsähakesekä puupolttoainevoimaloita. Suurempien teollisuusmittakaavaisten biokaasulaitosten ansaintalogiikka poikkeaa pienistä laitok sista. Laitosten taloudelliset toimintaedellytykset voidaan saavuttaa käsiteltävästä materiaalista saatavilla porttimaksuilla ja prosessoitavasta materiaalista erotettujen ravinteiden (rakeistettu fosfori ja typpivesi) sekä lämpö- ja sähköenergian myyntituotoilla. Näiden laitosten toimintaedellytyksiin syöttötariffijärjestelmällä ei ole niin suurta merkitystä, koska ulos myytävän sähkön muodostama kassavirta on vähäinen suhteessa muihin tuotantotoiminnasta saataviin ja tavoiteltaviin kassavirtoihin. Yleisen uusiutuvia energialähteitä koskevan tavoitteen ohella on asetettu erillinen sitova tavoite nostaa liikenteen biopolttoaineiden osuus vähintään 10 prosenttiin EU:n liikennepolttonesteiden kulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Suomi on ottanut tavoitteekseen vielä kunnianhimoisemman osuuden, 20 prosenttia. Tämä selittyy toisen sukupolven tuotannolla, jolloin saavutetut uusiutuvan energian käyttöosuudet (prosenttimäärät) voidaan kertoa kahdella. Tämä tavoite luo hyvät markkinaedellytykset kotimaiselle biodiesel- ja etanolituotannolle, edellyttäen että kotimainen tuotanto täyttää EU:n edellyttämät kestävyyskriteerit. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 99