Vapautuvan tukiohjelma järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyön edistäjänä 2003 2007 LOPPURAPORTTI. Maarit Suomela

KRIMINAALIHUOLLON TUKISÄÄTIÖ Vapautuvan tukiohjelma järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyön edistäjänä 2003 2007 LOPPURAPORTTI Maarit Suomela

Vapautuvan tukiohjelma 2003 2007 Vapautuvan tukiohjelma oli Kriminaalihuollon tukisäätiön vetämä järjestöjen yhteishanke vahvistaa ja koordinoida eri toimijoista (erityisesti järjestöjen osalta) koostuvaa tukipalveluverkostoa vapautuville vangeille ja Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaille. Ohjelman tavoitteena oli vapautuvien vankien ja kriminaalihuollon asiakkaiden tukiasuntotoiminnan, asumisen tuen, työhön kuntoutuksen, vertaistuki- ja palveluohjausmallin sekä perheiden tuen kokeilu järjestötoimijoiden, kuntien ja seuraamusjärjestelmän yhteistyönä. Hankkeen pitkänajan tavoitteena on Kriminaalihuollon tukisäätiön koordinoima, valtakunnallisesti profiloitunut ja alueellisesti toimiva järjestöjen kriminaalihuoltojärjestelmä, joka tukee kunnissa tehtävää työtä. Tämän lisäksi projektin avulla haluttiin tukea, täydentää ja kehittää muiden tahojen tuottamia palveluja sekä kehittää yhteistyötä kohderyhmän tarpeita palvelevan tukiverkoston luomiseksi. Hankkeen keskeisimmät yhteistyökumppanit olivat Hämeenlinnan Seudun Työvalmennussäätiö Luotsi, Kalliolan Setlementti, Silta-Valmennusyhdistys, Sininauhasäätiö sekä Kriminaalihuoltolaitoksen ja Vankeinhoitolaitoksen eri toimipisteet. Vapautuvan tukiohjelman osahankkeita olivat: 1. Koordinaatio ja arviointi, 2003 2007 2. Asumisen tukipalvelut ja asumisvalmennusyksiköt (pääkaupunkiseutu), 2004 2007 3. Kuntouttava vankityö (Hämeenlinna), 2004 2006 4. Kontaktipiste Redis (Helsinki), 2004 2006 5. Palveluohjausta verkossa (Tampere), 2004 2006 6. Perheiden tuki (pääkaupunkiseutu), 2005-2006 Tavoitteet, toteutus ja tulokset osahankkeittain Asumisen tuki: Tavoitteena oli rakentaa suunnitelmallinen asumisvalmennuspolku vankilasta vapauteen. Tämä tavoite myös toteutui. Toinen tulos on asumispalveluohjaukseksi nimetty tukipalvelu, jossa säätiön asumisohjaaja kokonaisvaltaiselta pohjalta arvioi asiakkaan tilannetta ja suosittaa asiakkaan sen hetkiseen tilanteeseen soveltuvaa toimenpidettä. Kuva: Tavoitteena oli selvittää Kuntouttava vankityö -toimintamallin soveltamisedellytyksiä järjestöperusteisena vapautumisjatkumona Hämeenlinnan seudulla. Osahankkeessa kehitetty toimintamalli on nähtävä vaikuttavana, mutta rakenteellisista syistä sitä ei ole mahdollista toteuttaa sellaisenaan kokeilualueella eikä muualla. Redis: Tavoite oli kehittää vertaistuen toimintamalli rikostaustaisten henkilöiden elämänmuutoksen tueksi. Rediksen toiminta toteutui kolmella osa-alueella, jotka olivat tukihenkilötoiminta, motivoivat päihde- ja inforyhmät vankiloiden päihteettömillä osastoilla sekä palveluohjauksellinen päivätoimintapiste. Hankkeen myötä Rediksesta tuli pysyvä säätiön toimintamuoto. Pave: Tavoitteena oli kehittää konkreettisen asiakastyön yhteydessä lainrikkojille soveltuva kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten yhteistoimintaan perustuva paikallinen, tamperelainen palveluohjausmalli sekä tämän mallin toimintasisältöjä. Pääasialliset toimintamuodot olivat vapauteen valmentava ryhmä Kylmäkosken vankilassa ja vapautumisen jälkeinen palveluohjaus. Kumpikin toimintamalli jäi elämään Kris-Tampereen ja Silta-Valmennusyhdistyksen toteuttamana. Perhe: Tavoitteena oli rakentaa vankeudesta vapauteen ulottuva perhetyön polku, sekä kartoittaa hankkeessa mukana olleiden vankien sekä perheiden tuen tarvetta perhetyön näkökulmasta jo vankeusaikana. Perheiden tilanteissa tapahtui perheille annetun tuen myötä myönteisiä muutoksia.

Kokonaisarviona Vapautuvan tukiohjelmasta voidaan todeta, että hanke onnistui tavoitteidensa saavuttamisessa noin 70 prosenttisesti. Säätiön tunnettavuus kriminaalihuoltotyön kentässä kasvoi huomattavasti ja samalla myös sen oma tietämys kentän eri toimijoista. Toimintamallien testaus onnistui hyvin. Yhteistyöverkoston synnyttäminen onnistui järjestöjen ja seuraamusjärjestelmän osalta. Kuitenkin verkottumisessa kuntien suuntaan onnistuttiin vain osittain ja kustannusvastuuseen osallistumisen osalta ei juuri lainkaan. Osahankkeista asumisen tuki onnistui osittain. Alkuperäisen tavoitteen mukaisia tukipalvelusopimuksia erityisesti pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ei kyetty saamaan. Tavoitteista varsin keskeinen asumisen tuen tuottaminen vapautuvien naisten erityistarpeet huomioiden jouduttiin kokeiluvaiheen jälkeen lakkauttamaan. Kuitenkin alkuperäisen tavoitteen mukaisia tuettuja polkuja vankilasta vapauteen kyettiin luomaan. Palveluihin kiinnittyneet asiakkaat ovat hyötyneet tuesta. Kuva onnistui projektina, vaikka kokeiltu toimintamalli ei osoittautunut levittämiskelpoiseksi. Redis onnistui luomaan oman toimintamallinsa, joka jäi eloon, samoin Pave. Perheiden tuen hankkeen myötä vankiperhetyö on saanut lisää tunnettavuutta ja sen merkitys on nyt paremmin tunnustettu. 2

3 Asumisen tuki osahanke Tiivistetty kuvaus osahankkeen tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista Osahankkeen tavoitteena oli rakentaa suunnitelmallinen asumisvalmennuspolku vankilasta vapauteen. Välietappeina ovat osallistuminen kuntouttavaan toimintaan jo vankilassa, sitoutuminen yksilökohtaiseen asumisen tukipalvelusuunnitelmaan ja päihteettömyyteen sekä vapautuessa kiinnittyminen tarvittaviin tukipalveluihin. Tavoitteena on vaiheittainen eteneminen tuetusta asumisesta omaan asuntoon, vastuulliseen elämänhallintaan sekä rikoksettomaan ja päihteettömään elämäntapaan. Osahankkeen kohderyhmiä oli alun perin kaksi: vankilasta vapautuvat, kuntoutukseen ja päihteettömyyteen sitoutuneet, pääkaupunkiseudulla kirjoilla olevat henkilöt, jotka voivat hakea yksittäisiä päihteettömiä tukiasuntoja sekä naisten asumisyhteisön osalta kuntoutukseen ja päihteettömyyteen sitoutuneet vankilasta vapautuneet naiset. Asumisen tuki -osahanke liittyi kiinteästi RAY:n Kriminaalihuollon tukisäätiölle myöntämään investointiavustukseen, jonka avulla hankittiin 23 itsenäistä tukiasuntoa Helsingistä ja Vantaalta sekä peruskorjattiin korkeatasoinen naisille suunnattu asumisyhteisö säätiön Kinaporinkadun tiloihin. Asumisyhteisö avattiin helmikuussa 2005. Hankkeen kuluessa kertyvän kokemustiedon perusteella alkoi hyvin pian olla selvää, että on tarvetta kokeilla myös miehille suunnattua asumisvalmennusyksikköä, jossa asumisjakson ensisijaisena tavoitteena on arvioida kykyä itsenäiseen asumiseen. Miesten asumisyhteisö avattiin Kinaporinkadun tiloihin toukokuussa 2005, jolloin yksi kiinteistön suurista asunnoista muunnettiin tähän käyttöön kevyellä pintaremontilla. Hankkeen asiakastyö aloitettiin lokakuussa 2004 mutta se keskeytyi vuodenvaihteen jälkeen työntekijärekrytointien epäonnistumisen takia. Työskentely pääsi varsinaisesti alkamaan toukokuussa 2005, jolloin uudet työntekijät aloittivat työn ammattitaitoisella otteella. Asukkaaksi hakeutumista varten laadittiin hakulomake, toiminnasta tiedotettiin vankiloille ja erityisesti pääkaupunkiseudulle vankeja vapauttavien laitosten sosiaalityöntekijöille. Tavoitteena oli jo vankilasta alkava suunnitelmallinen yhteistyö vangin ja hänen tuekseen tarvittavien toimijoiden kanssa, jotta saataisiin syntymään vaikean vapautumisvaiheen ylittävä asumispolku. Asumisohjaajien tehtäväkuva oli toimia ammatillisena tukihenkilönä avustaen ja palveluohjaten lähes missä tahansa asiakkaiden elämässä ilmenevissä tilanteissa. Hankkeen edetessä alkoi koko ajan tulla yhä selkeämmäksi kuva, että alkuperäiset suunnitelmat jatkumoista vankilan kuntoutuksesta vapauteen olivat epärealistisia. Vankiloiden (päihde)kuntoutusta ei voi verrata vapaudessa tapahtuvaan kuntoutukseen jo pelkästään siksi, että siihen osallistuva henkilö ei ole vankilassa vapaaehtoisesti. Osa voi olla mukana "kursseilla" vain ajanvieton vuoksi tai toisaalta uskoa vankasti elämänmuutokseen, koska houkutuksia on paljon vähemmän tarjolla. Erittäin monet vankilassa lyhyehkön päihdekurssin suorittaneet retkahtivat välittömästi vapauduttuaan ja tultuaan säätiön asumispalveluihin asumaan. Retkahduksen myötä monilta katosi myös hoitomotivaatio, vaikka paluumahdollisuus asuntoon tai asumisyhteisöön tarjottiin, mikäli asukas lähtee päihdehoitoon. Miesten asumisyhteisön käyttö sen alkuperäisessä tarkoituksessa "laskeutumisalustana" päättyi, koska aivan paria asukasta lukuunottamatta kaikki sinne otetut retkahtivat päivien ellei tuntien sisällä. Myös naisten asumisyhteisö jouduttiin lakkauttamaan, koska soveltuvia asukkaita ei ollut tarpeeksi. Vuoden 2006 loppupuolella ja 07 alkuvuonna vakiintui käytäntö, että asumisen tukipalveluihin hakeutuville vangeille ja vapautuneille lähes pääsääntöisesti ehdotetaan ensin hoitojaksoa päihdehoitolaitoksessa ja vasta sen jälkeen asumaan tulemista. Hankkeen tuloksia ovat vakavat havainnot vapautuvien monikertaisten vankien syvästä päihdeongelmaisuudesta ja

4 syrjäytyneisyydestä. Toinen tulos on asumispalveluohjaukseksi nimetty tukipalvelu, jossa säätiön asumisohjaaja realistiselta ja kokonaisvaltaiselta pohjalta arvioi asiakkaan tilannetta ja suosittaa asiakkaan sen hetkiseen tilanteeseen soveltuvaa toimenpidettä. Tukimuoto on myös siitä arvokas, että se ylittää kuntalaisuuteen sidotun neuvontapalvelun rajat. Hankkeen kohderyhmä ja yhteistyökumppanit Hankkeesta on ollut eniten hyötyä sen alun perin suunnitellulle kohderyhmälle eli kuntoutukseen sitoutuneille vapautuneille vangeille. Alkuperäiseksi erityiskohderyhmäksi ajateltiin myös vapautuvat naisvangit mutta tästä jouduttiin hankkeen kuluessa luopumaan. Kuntoutuksen jatkamiseen aidosti sitoutuneet vapautuvat ovat kyenneet hyödyntämään asumisohjaajien tarjoamaa asioidenhoito- ja myös psyykkistä tukea. Asumaan kiinnittyneiden kohdalla on toteutunut se tavoite, mikä aikaisemmassa historiassa on ko. asukkaille tuottanut ongelmia eli he ovat paitsi saaneet asunnon myös kyenneet sen pitämään. Myös kuntoutuminen jopa työllistymiseen asti on edennyt. Toinen hyötynyt ryhmä on ollut myös ne vangit, jotka eivät ole tulleet säätiön asumispalveluihin tai jotka ovat joutuneet uloskirjoitetuiksi mutta jotka asumisohjaajien motivoinnin kautta ovat hakeutuneet päihdehoitoon. Hyvä yhteistyökumppani oli Sininauhasäätiö, joka tarjosi alkuvaiheen suunnitteluapua ja konkreettista asiakasyhteistyötä kolmen asiakkaan osalta Sininauhasäätiön sosiaalisen isännöitsijän toimiessa asumisohjaajana. Sininauhasäätiön toimitusjohtaja osallistui ohjausryhmään ja oli koko hankkeen ajan jatkuvana konsultointiapuna. Myös Kalliolan Setlementin kehittämisyksikön johtaja osallistui ohjausryhmään ja antoi jatkuvaa konsultointiapua. Kris-Suomi toi ohjausryhmätyöskentelyyn vertaistuellista näkökulmaa. Helsingin kaupungin Asunnottomien sosiaalipalvelut olivat ohjausryhmätyöskentelyn lisäksi kumppaneita konkreettisessa asiakasyhteistyössä sekä konsultoivat Helsingin kaupungin kanssa rakennettavaa yhteistyötä. Keskeisiä asiakastyön kumppaneita olivat luonnollisesti Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos, joiden edustajat olivat myös ohjausryhmässä mukana. Hankkeen loppuvaiheessa tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi muodostuivat pääkaupunkiseudun päihdehuoltolaitokset konkreettisessa asiakasyhteistyössä sekä vapautumisen yhteydessä että retkahdusten jälkeen. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Hankkeen loppuun asti työskennelleet asumisohjaajat ovat olleet asiakastyössään taitavia ja työhönsä sitoutuneita. Tämän hetkinen linjaus pääsääntöisestä hoitoonohjauksesta ennen säätiön asumispalveluihin tuloa on osoittautunut järkeväksi ratkaisuksi, jota ohjaajat joutuvat toki myös jatkuvasti puolustamaan. Kuntoutusjatkumot vankilasta vapauteen ovat toteutuneet niiden asiakkaiden osalta, joiden kuntoutumisvalmius ja -motivaatio on ollut todellinen. He ovat myös hyötyneet heille tarjotusta avusta. Palvelu väliinputoajaryhmälle, joka ei ole vankien kaikkein vaikeimpiin kuuluvaa mutta ei toisaalta myöskään parhaimmat selviytymismahdollisuudet omaavaa, on osoittanut tarpeellisuutensa. Yhteistyö kaikkien edellä lueteltujen kumppaneiden kanssa on ollut hedelmällistä ja antoisaa. Yhteistyösuhteet pääkaupunkiseudun päihdehuoltolaitoksiin ovat kehittyneet voimakkaasti hankkeen viimeisen vuoden aikana. Naisten asumisyhteisön osalta ei ollut riittävästi määrällistä tietoa tai tutkimusta, kuinka paljon todella on sellaisia vapautuvia naisvankeja, jotka olisivat säätiön tarjoaman asumisen tarpeessa mutta kuitenkin toisaalta selviytymiskykyisiä ilman ympärivuorokautista palvelua. Kuntarajat

5 vaikeuttavat kaikkea vapautuvien tukiasuttamista. Toimeentulo- ja asumistuen varassa elävä joutuu asumaan oman kuntansa alueella ja kuitenkin hyvin moni vankilasta vapautuva haluaisi Helsinkiin, koska tänne on helppo sulautua. Varsinkin alkuvaiheessa hanke joutui tuottamaan hakijoille pettymyksiä, kun kuntalaisuuden takia asuminen meillä ei tullut kysymykseen. Myöskään alun perin suunniteltuja ostopalvelusopimuksia kuntien kanssa, joista kävisi läpinäkyvästi ilmi vuokran ja tukipalvelun osuus asumiskustannuksista, ei kyetty saamaan. Koko kohderyhmää ajatellen arvio vankilan kuntoutuksen tuloksellisuudesta ja sellaisten vankien määristä, jotka aidosti motivoituneita elämänmuutokseen ja selviävät ilman ympärivuorokautista valvontaa/hoitoa/kuntoutusta, oli epärealistinen. Säätiön tukiasumiseen soveltuvan kohderyhmän valikoitumiseen kului hankkeesta suurin osa. Hankkeen toteutumista viivästyttivät myös alun epäonnistunut henkilöstörekrytointi ja toisaalta alkuvaiheen investointihankkeessa tukiasuntojen hankinnan hitaus. Hankkeen keskeisimmät tulokset Toimintamallien osalta tärkeä tulos oli malli asiakastyöstä vankilasta vapautuneiden moniongelmaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät kuitenkaan ole ns. viimesijaisia asutettavia. Hankkeessa kehitettiin monipuolinen palveluohjauksellinen työote. Hankkeen myötä saatiin paljon tietotaitoa asiakkaan tilanteen arvioimiseen erityisesti siitä näkökulmasta, minkä palvelun tarpeessa hän ensisijaisesti on ja minkä tyyppinen asumispalvelu olisi juuri hänen nykyiseen tilanteeseensa soveltuvin. Samalla rakentui työskentelyjatkumo vankilasta vapauteen sekä näkemykset tarvittavista verkostoista. Käytännön työn myötä kehittyivät myös toimintatavat asiakkaan retkahtaessa. Hankkeen opetuksia olivat, että suurta rahallista panostusta vaativaa toimintaa ei pidä aloittaa ilman riittävän perusteellista kvantitatiivista selvitystä asiakkaaksi soveltuvien määristä. Toisaalta tällaista selvitystä olisi ollut ennen hanketta vaikea tehdä, koska vasta hankkeen myötä alkoi selkiytyä, mikä on Kritsin asumispalveluiden rooli pääkaupunkiseudun tukiasumispalveluissa. Työn kautta havaittiin, että useampikertaiset vankilasta vapautuvat ovat siinä määrin moniongelmaisia ja syrjäytyneitä, että lähes laitosmaiset olosuhteet vapautumisvaiheessa ovat monen kohdalla realistisin vaihtoehto uusien ongelmien estämiseksi. Aivan kaikkein intensiivisimpiä kuntoutusohjelmia lukuun ottamatta vankilan päihdekuntoutus ei myöskään vastaa päihdekuntoutusta vapaudessa vaan vakavasti päihdeongelmainen vapautuja usein tarvitsee laitoshoitojakson riittävien selviytymiskeinojen hankkimiseksi. Hankkeen kehittämistuloksia olivat alkuperäisen tavoitteen mukainen asumisen kautta rakentuva kuntoutusjatkumo alkaen vankilasta päihdehoidon kautta säätiön tukiasumisen piiriin ja päättyen siirtymiseen itsenäiseen (yleensä) vuokra-asuntoon. Syntyi näkemys siitä, minkälaisen kuntoutuspolun asukkaan tulee olla käynyt ennen kuin selviytyminen säätiön tarjoamalla asumisen tuella on mahdollista. Hankkeen myötä muotoutui myös asumispalveluohjaukseksi kutsuttu työmuoto, jossa olennaista on asiakkaan tilanteen ja kuntoutumisvalmiuden monipuolinen arviointi realistiselta pohjalta. Työmuodossa olennaista on ohjaaminen tarpeenmukaisten palveluiden piiriin riippumatta siitä, päätyykö asiakas asukkaaksi säätiön tuettuun asumiseen ja siitä, onko asiakas sitoutunut päihteettömyyteen. Työmuoto mahdollistaa ohjaaminen asianmukaisten palveluiden piiriin kuntalaisuudesta riippumatta.

6 Hankkeen tuotokset ja suoritteet - Sosionomi (AMK) harjoitteluun liittyvä oppilastyö Asumisen tuki - asukasvalintaprosessista uloskirjoitukseen (Eve Rämö, 2006) - Riitta Granfelt: Tuettua polkua vapauteen. Kriminaalihuollon tukisäätiön raportteja 1/2007 (arvioiva selvitys) - Puolivuotis- ja vuosiraportit - Osahankkeen loppuraportti Arvio hankkeen hyödynnettävyydestä Hankkeen asiakastyöstä kertyttä kokemustiedoa on hyödynnetty sekä Kritsin muilla asiakastyötä tekevillä työaloilla sekä konsultoitu sen pohjalta yhteistyökumppaneiden työntekijöitä. Hankkeen myötä kehitetty asumisen tukimalli ja asumispalveluohjaukseksi nimetty työmuoto ovat säätiön asumisen tukipalveluiden käytössä ja ne halutaan myöskin säilyttää säätiön vakinaistettuina työmuotoina. Kun säätiön asumisen tukipalvelut tulevat todennäköisesti laajenemaan ja myös yhteistyöverkoston rakentamiseen pääkaupunkiseudun kuntien sekä muiden tukiasumispalveluita tuottavien kanssa panostetaan huomattavasti aiempaa enemmän, tähän mennessä saadut kokemukset kohderyhmän kanssa työskentelystä tulevat koko verkoston käyttöön. Asumispalveluohjaus-työmuodolla voisi olla laajempia valtakunnallisia soveltamismahdollisuuksia. Kuntarajojen yli toimivia asumispalveluohjaajia voisi olla useampia esim. Vankeinhoitolaitoksen tai Kriminaalihuoltolaitoksen aluejaon mukaisesti. Olennaista palvelussa on sen riippumattomuus kuntarajoista ja neuvontatyön periaate "meillä ei koskaan sanota, että ei tämä kuulu meille". Apua hakeva, sosiaalisilta taidoiltaan ja kärsivällisyydeltään usein rajoittunut asiakas, ei jaksa hoitaa asioitaan, jos häntä ohjataan soittamaan "luukulta luukulle". Kohtuullisen kokoisen alueen palvelut ja toisaalta kohderyhmän hyvin tunteva asumispalveluohjaaja pystyy nopeasti ja pätevästi arvioimaan, minkä tyyppisen palvelun tarpeessa vapautuja ensisijaisesti on. Asumispalveluohjauksen tehtävänä on toimia vankilan ja vangin kotikunnan sekä asumispalveluja tuottavien järjestöjen välisenä asiantuntijalinkkinä varmistamassa onnistuneita sijoituksia ja ehkäisemässä vääriä sijoituksia. Asiakkaan kuntoutumisvalmiuteen nähden liian vaativa tai muuten soveltumaton asumisratkaisu johtaa todennäköisesti nopeaan asumissuhteen purkuun, johon usein liittyvät myös rästisaatavat, päihteiden käytön uudelleen alkaminen, naapuruston kokemat ongelmat ja asiakkaan ajautuminen uusiin rikoksiin. Asiakkaiden kuntoutuminen säästää yhteiskunnan varoja useasta eri kohteesta, kuten terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta, Kelalta, poliisilta ja vankeinhoidolta. Projektin kuluessa selkeästi hylätty toimintamalli oli naisten asumisyhteisö. Lakkauttamisen aiheutti vaikeus löytää vapautuvia naisia, jotka olisivat asumisen tuen tarpeessa mutta jotka toisaalta olisivat kykeneviä selviämään ilman ympärivuorokautista tukea. Naisvankeja on lukumääräisesti paljon miehiä vähemmän ja kuntarajat ylittävä asuttamismahdollisuus olisi ollut erityisesti heidän kohdallaan tarpeen. Miesten asumisyhteisö muodostui hankevaiheessa taloudellisesti kannattamattomaksi, koska asumisohjaajat tekivät vapautuvien kanssa paljon valmistelutyötä vankilassaoloaikana mutta näiden välittömästi retkahdettua vapautumisen jälkeen, tehty työ ei tuottanut mitään tuloja. Kuitenkin toisaalta yhteisöasumisvaihe on monen vapautuvan kohdalla tarpeellinen, koska se nopeasti näyttää valmiudet selviytyä vapaudessa ilman päihteitä ja täten tarpeen jatkohoidolle. Tästä syystä säätiö haki ja sai RAYltä vuosille 2007 2010 Sijoitus ohjattuun asumiseen hankkeen, jossa pyritään tutkimaan erityisesti asumisyhteisöjen toimintaedellytyksiä

7 yhteistyössä vankeinhoidon ja kuntien kanssa. Mielenkiinnon kohteena on varsinkin valvottu koevapaus, joka mahdollistaa asteittaisen tuetun vapautumisen. Kokonaisuutena arvioiden Asumisen tukipalvelut -osahanke onnistui melko hyvin. Alkuperäisen tavoitteen mukaisia tukipalvelusopimuksia erityisesti pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ei kyetty saamaan. Tavoitteista varsin keskeinen asumisen tuen tuottaminen vapautuvien naisten erityistarpeet huomioiden jouduttiin kokeiluvaiheen jälkeen lakkauttamaan. Kuitenkin alkuperäisen tavoitteen mukaisia tuettuja polkuja vankilasta vapauteen kyettiin luomaan mutta rajatummalle kohderyhmälle ja pidemmän polun kautta kuin alun perin ajateltiin. Palveluihin kiinnittyneet asiakkaat ovat hyötyneet tuesta. Hanke on tuottanut erittäin runsaasti arvokasta kokemustietoa kohderyhmän kanssa toimimisesta. Hankkeen myötä on kehittynyt asumispalveluohjaukseksi nimetty tämän kohderyhmän problematiikkaan erikoistunut ja sen asiantuntijuutta vaativa työmuoto. Yhteistyösuhteet erityisesti pääkaupunkiseudulla kohderyhmälle asumisen tukipalveluita tuottavien tahojen kanssa ovat tiivistyneet. Säätiön ammattitaito asumisen tukipalvelujen tuottamisessa kohderyhmälle on hankkeen myötä syntynyt ja se kehittyy koko ajan edelleen.

8 Kuntouttava vankityö -osahanke Tiivistetty kuvaus osahankkeen tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista Projektin tavoitteena oli selvittää Kuntouttava vankityö -toimintamallin soveltamisedellytyksiä järjestöperusteisena vapautumisjatkumona Hämeenlinnan seudulla. Mallin perustassa on vankeusaikana vankilayksikön ulkopuolella toteutettava valmennettu työtoiminta, joka jatkuu keskeytyksettä vapautumisen jälkeen. Työvalmennuksen ohella tuetaan vapautuneen vangin edellytyksiä hyvin monella tavalla, kuten päihdekuntoutuksen jatkumoilla, velkaongelmien selvityksillä, asumisen järjestämisellä ja tukemalla tarpeellisten yhteyksien löytämistä viranomaisiin ja palvelujärjestelmiin. Tavoitteena oli laajentaa kokeilua myös Jyväskylään, mistä luovuttiin Vapautuvan tukiohjelman kokonaisrahoitukseen liittyvistä syistä. Seudullisena tavoitteena oli vakinaistaa toimintamuoto. Mallintavana tavoitteena oli selvittää mahdollisuudet soveltaa toimintamuotoja muualla maassa. Malli perustuu Vankeinhoitolaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteistyömalliin, jossa on järjestetty kuntouttavia jatkumoita helsinkiläisille vangeille. Hämeenlinnan seudulla mallia toteutettiin joiltain osin eri lähtökohdista, sillä yhteistyökuntia oli kahdeksan ja työllistämispalvelun järjestäjäorganisaatio oli kunnan sijaan järjestö. Näistä tekijöistä johtuen sopimusperusta oli erilainen. Vankeinhoidon keskeisin yhteistyö tapahtui Helsingin tapaan työsiirtolan kanssa. Projektin toimintasisällöt toteutettiin siten, että vangit sijoitettiin avolaitospäätöksellä Ojoisten työsiirtolaan, josta käsin he kävivät valmennetussa työssä Hämeenlinnan Seudun Työvalmennussäätiö Luotsissa. Vapautumisen jälkeen tavoitteena oli vangin sijoittuminen avoimen sektorin työhön, kuntoutusohjelmaan tai koulutukseen. Mikäli tämä ei ollut mahdollista, vapautunut sijoitettiin Hämeenlinnan seudun työvoiman palvelukeskuksen koordinoimien työvoimapoliittisen tukipäätöksen ja kotikunnan päätöksen perusteella Luotsin järjestämään toimenpiteeseen. Projektikaudella valmennus- ja tukipalvelut jatkuivat vapautumisen jälkeen sekä Luotsiin että muihin palveluihin sijoittuneiden kohdalla. Ohjelmaan rekrytoitiin työvalmentaja-nimikkeellä projektityöntekijä, jonka vastuulla oli käytännöllinen asiakastyö lähtien kohderyhmän tunnistamisesta ja edeten valintaprosessin toteuttamisen kautta asiakkaiden päivittäisten tukipalveluiden järjestämiseen vankeudessa ja sen jälkeen. Toimintaa tuettiin Kritsin Helsingin toimistosta käsin käynnistämisen, seurannan ja raportoinnin järjestämisen, neuvotteluiden ja ohjelman laajempien kokemusten tulkinnan muodossa pääosin projektisuunnittelijan toimesta. Lisäksi projektisuunnittelija järjesti projektin seutukunnallisen juurruttamisen valmistelut, sopimuksen tekemisen ja tiedottamisen. Projekti valmisteltiin osana Kriminaalihuollon koordinoimaa hankekokonaisuutta Vapautuvan tukiohjelma vuodesta 2003 lähtien. Toimintaa koskeva yhteistyösopimus astui voimaan 1.4.2004, projektityöntekijä aloitti 1.6.2004 ja päivittäinen asiakastyö käynnistyi elokuussa 2004. Ohjelman tavoite oli saavuttaa noin viiden vangin kokoluokka täydennettynä Luotsin työllistyneillä vapautuneilla. Ohjelmaa käynnistettäessä havaittiin tavoite vaikeaksi toteuttaa, jolloin kaikkiaan ohjelman toimintakaudella elokuusta 2004 toukokuuhun 2006 osallistujia oli yhdeksän vankia ja yksi Kriminaalihuoltolaitoksen asiakas. Kohderyhmän kuntaperusteinen määrittely aiheutti toimintaohjelman kroonisen alitäyttöasteen, joka todettiin toimintamallin keskeisimmäksi ja yleistettäväksi ongelmaksi. Projektissa kehitetty toimintamalli on nähtävä vaikuttavana, mutta rakenteellisista syistä sitä ei ole mahdollista toteuttaa sellaisenaan kokeilualueella eikä muualla.

9 Projektin malli juurrutettiin puitesopimuksen tasolla toistaiseksi Luotsin toteuttamaksi palvelurakenteeksi, jonka tilaajina ovat Vankeinhoitolaitos ja Hämeenlinnan seudun työvoiman palvelukeskus. Hankkeen kohderyhmä ja yhteistyökumppanit Projektin alkuperäinen ja keskeinen kohderyhmä koostui vapautumista lähestyvistä vangeista, joiden kotikunta oli jokin Hämeenlinnan seutukunnan kunnista. Projektissa mahdollistettiin myös yksittäiseksi rajoittunut kokeilu Kriminaalihuoltolaitoksen Hämeenlinnan aluetoimiston asiakkaiden työhönkuntoutuksessa. Projektin tavoitteena oli selvittää mahdollisuuksia kohdistaa rikosseuraamusjärjestelmien ulkopuolista, työmarkkinatavoitteista valmennusta vapautuviin vankeihin. Mahdollisuudet todettiin tämän mallin puitteissa hyvin vähäisiksi. Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaiden kohderyhmästä ei saatu kokeilussa juuri näyttöjä, minkä voidaan ainakin osittain todeta ilmentävän laajempaa rakenteellista vaikeutta soveltaa työvalmennuksen menetelmiä näihin rikosseuraamusasiakasryhmiin. Kriminaalihuollon tukisäätiö vastasi projektin koordinaatiosta, suunnittelusta, seurannan järjestämisestä ja projektityöntekijän palkkaamisesta. Hämeenlinnan Seudun Työvalmennussäätiö Luotsi järjesti tavoitteiden kannalta soveltuvia työtehtäviä vangeille ja työllisti vapautuneet vangit määräaikaiseen työsuhteeseen. Luotsi järjesti projektityöntekijälle soveltuvan työtilan. Hämeenlinnan vankilan yksiköistä Ojoisten työsiirtola toimi vankien sijoitusvankilana ja järjesti vankien ylläpidon. Hämeenlinnan seudun työvoiman palvelukeskus vastasi ohjelmaan valittujen työvoima- ja sosiaalipalveluiden koordinaatiosta sekä teki päätökset työllistämisratkaisuissa. Toiminta suunniteltiin ja valmisteltiin Kriminaalihuollon tukisäätiön johdolla yhteisesti toimijoiden kanssa. Toimintaa hallinnoitiin Vapautuvan tukiohjelman johtoryhmässä, jossa KuVa-projektia edustivat KuVa-ohjausryhmän puheenjohtaja (Luotsi-säätiö) ja sihteeri (Kriminaalihuollon tukisäätiö). KuVan ohjausryhmään kuuluivat lisäksi työvalmentaja, Ojoisten työsiirtolan ja Hämeenlinnan vankilan edustajat, työvoiman palvelukeskuksen edustajat sekä työhallinnosta että sosiaalitoimesta, Luotsin valmennuksen ja työnjohdon edustajat, Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston edustajat sekä Yhteistyössä rikoksettomaan elämään (YRE) -hanke. Näiden lisäksi joihinkin kokouksiin osallistui mm. Hämeenlinnan kaupungin, Rikosseuraamusviraston ja Kriminaalihuollon tukisäätiön edustajia. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Mukaan valikoituneen vankikohderyhmän kanssa onnistuttiin suhteellisen hyvin mitattuna työllistymisellä, missä keskeistä oli valmennuksen monipuolisuus ja kokonaisvaltaisuus. Saavutettiin hyvin tiedonhankinnan tavoite: ohjelman levittäytymisedellytykset kyettiin määrittämään varsin lopullisesti. Saatiin perusteltua tietoa työvalmennuksen edellytyksistä ja ongelmista sekä vapautumiseen liittyvistä jatkumorakenteista. Seudullinen tavoite tavoitettiin. Toiminta jatkuu suppeassa muodossa ja antaa jatkossa edellytyksiä selvittää muita yhteistyön mahdollisuuksia Vanajan vankilan ja Luotsi-säätiön välillä. Projektin suunnittelussa ja koordinaatiossa oli mahdollisuus kärsivällisesti etsiä ratkaisuja perustavanlaatuisiin ongelmiin. Samalla oli mahdollisuus tutkia syvällisesti ohjelman esille nostamia rakenteellisia haasteita. Ohjelman toteuttamisesta pysyväisluonteisesti vastaavalla Luotsi-säätiöllä oli halu ja kärsivällisyyttä etsiä ratkaisuja uusista, projektisuunnitelmasta korjatuista lähtökohdista. Ohjelman

10 kumppaneilla oli halu ja kärsivällisyyttä ylläpitää keskustelua ohjelman tavoitteista ja sopia työmuodon seutukunnallisesta juurruttamisesta uudelleenmääritellyistä lähtökohdista. Toisaalta ohjelman kohderyhmämääritys oli toimintasisältöjen kehittämisen kannalta epätarkoituksenmukainen - Hämeenlinnan seudulle vapautuvien vankien määrä on hyvin pieni. Pienestä perusjoukosta karsiutuvien määrä osoittautui suureksi. - Pyrkimykset laajentaa kohderyhmää epäonnistuivat, koska Hämeenlinnan kaupunki ja työvoiman palvelukeskus eivät voineet hyväksyä muiden kuin Hämeenlinnan seudun vankien osallistumista ohjelmaan. Ohjelman valintaprosessi ja ohjautuminen tuottivat suuria vaikeuksia - Ohjelman valintamenettely oli hankala, vankien ohjautuminen jäi liiaksi ohjelman oman aktiivisuuden varaan eikä kyetty saavuttamaan riittävää yhteisymmärrystä valintaperusteista. Ohjelman toteuttamismalli muodostui juurruttamistavoitteisiin nähden turhan projektisidonnaiseksi. Kaikkia projektissa kehitettyjä valmennuksen palvelusisältöjä ei voida juurruttaa normaalirakenteisiin. Hankkeen keskeisimmät tulokset Projektissa vahvistettiin ja monipuolistettiin Helsingin Kuva-toiminnassa saatuja havaintoja. Saatiin ohjelmateoriaa tukevia laadullisia havaintoja vankeudessa käynnistyvien, työvalmennuksen menetelmiin perustuvien palvelujatkumoiden toteuttamisen mahdollisuuksista, edellytyksistä ja esteistä. Todettiin mahdolliseksi toteuttaa työhönkuntoutusjatkumoita usean eri kunnan kanssa yhtäaikaisesti toteutettavassa yhteistyörakenteessa, jossa kohderyhmä määrittyy seudullisen, järjestösektoriin sijoittuvan ja tilaaja-tuottajarakenteeseen perustavan työvalmennusorganisaation asiakasmääritysten kautta. Todettiin mahdolliseksi muodostaa palvelutarpeita vastaava palvelukokonaisuus, jossa työmarkkinatavoitteet yhdistyvät vapautumisen sosiaalisia haasteita ratkaiseviin tukipalveluihin (päihdekuntoutuksen jatkuvuus, asumisen järjestäminen ja tuki, velkakysymysten ja taloudenhallinnan ongelmien selvittäminen ja yleisten sosiaalityön haasteiden ratkaiseminen). Osoitettiin mahdolliseksi toteuttaa palvelurakenne projektista riippumattomassa yhteistyömuodossa, jossa toiminta perustuu valmennusorganisaation, työvoiman palvelukeskuksen ja vankeinhoitolaitoksen omiin rahoitusmahdollisuuksiin. Projektin keskeisimmät havainnot ovat negatiivisia: KuVa-toimintamallia ei ole mahdollista juuri laajentaa ilman epärealistisia vankeinhoitolaitokseen liittyviä oletuksia. Käytettyjä menetelmiä ei voida juuri sovittaa rakenteellisesti laajempiin yhteyksiin. KuVa-ohjelman kokemuksien perusteella suoritettiin laajempaa tarkastelua työvalmennusorganisaatioiden potentiaalista vapautuvien vankien kuntoutuksessa. Todettiin mahdolliseksi löytää merkittäviä sisällöllisiä hyötyjä, mutta samalla havaittiin yhteistyön rakenteelliset ja taloudelliset ongelmat pääosin ylittämättömiksi. Lähtökohdat ovat kuntasidonnaisia ja siten erilaiset kuin esimerkiksi koulutusyhteistyössä. Työvalmennusorganisaatioiden sidonnaisuus kuntiin todettiin KuVa-neuvotteluissa ylittämättömäksi. Vapautuvien vankien kohderyhmänäkökulma todettiin tästä syystä

11 marginaaliseksi. Tuotettiin arvioita laajemmista vapautumisjatkumorakenteiden ehdoista mm. vertailemalla KuVa-toimintamallia kuntoutusjatkumorakenteisiin. Hankkeen tuotokset ja suoritteet - Seminaari Rikosseuraamus ja työhönkuntoutus 7.6.2005 - Seminaari Kuntouttava vankityö Hämeenlinnan seudulla. Projekti päättyy, yhteistyö kehittyy 22.11.2006 - Seminaariluento: Suunniteltu vankeus ja vapausprosessi seminaarissa Koe Vapaus - Suunnitelmia vai suunnitelmallisuutta 7.6.2006 - Jarno Ruotsalainen: Kuntouttava vankityö - Selvitys työhönkuntouttamisen roolista vankeinhoidossa. Kriminaalihuollon tukisäätiö, raportteja 2/2006 - KuVa - Kuntouttava vankityö Hämeenlinnan seudulla, projektin toimintamalli -kansio syksy 2006 - Merja Kujala ja Sirpa Rinta-Jaskari: Vaihtelua kuvaan. Elämyksellistä toimintaa kuntouttavassa vankityössä. Hämeen ammattikorkeakoulu 2005. - Merja Kujala: Syventävä harjoittelu - KuVa-projekti päättyy, Luotsin toiminta kehittyy. Hämeen ammattikorkeakoulu 2006. Arvio hankkeen hyödynnettävyydestä Projektin toiminnan jatkumisesta tilaaja-tuottajaperusteisena kumppanuusmallina, jossa Luotsisäätiö toteuttaa KuVa-mallin mukaista toimintajatkumoa Vankeinhoitolaitoksen ja työvoiman palvelukeskuksen tilauksesta, tehtiin puitesopimus. Tehtiin kattava selvitys toimintamallin levittäytymisedellytyksistä. Krits julkaisi selvityksen ja sitä on esitelty sidosryhmissä. Loppuseminaarissa tiedotettiin seudullisesti projektin kokemuksista ja juurtuvasta toimintamallista sekä Luotsi-säätiön henkilökunnalle on järjestettiin toimintamallin perehdytystä. KuVa-projektia esiteltiin säännöllisesti Helsingin Kuva-seurantaryhmässä ja toimintamallien yhteys on määriteltiin. Projektissa kokeiltuja toimintamalleja siirrettiin joiltakin osin myös Helsingin kuntouttavan vankityön toimintaan. Paikallisesti ja seudullisesti KuVa-toimintamallin ympärille on edellytyksiä synnyttää laajempaa yhteistyötä 1.10.2006 perustetun Vanajan vankilan ja Luotsi-säätiön välillä. Valtakunnallisesti toimintamalli olisi periaatteessa toteutettavissa Turussa ja Kuopiossa (ja hyvin voimakkain varauksin) Jyväskylässä sekä Oulussa. Todennäköisesti mallia ei kuitenkaan oteta näissä käyttöön. Mallissa on osoitettiin Helsingissä ja Hämeenlinnan seutukunnassa, että mikäli voitaisiin luoda rakenteelliset edellytykset toteuttaa KuVa-mallin mukaisia jatkumoita, voitaisiin edistyä vapautuvien vankien työmarkkinoille sijoittumisessa sekä rikoksenuusinnan ehkäisemisessä. Malli voidaan toteuttaa kumppaniorganisaatioiden normaalitoimintoina, joissa ei tarvita välttämättä erikoisrakenteita. Tällöin kohderyhmässä voidaan vaikuttaa em. tekijöihin. Työllistyminen, työmarkkinoita kohti eteneminen sekä rikoksenuusinnan vähentyminen tuottavat merkittäviä kokonaissäästöjä, joiden suuruusluokkaa ei kuitenkaan voitu arvioida suoraan KuVa-ohjelmien puitteissa. Toimintamalli on mahdollista toteuttaa sopimusperusteisesti ilman erillistä projektihenkilökuntaa (Vankeinhoitolaitoksen, työhallinnon, kuntien ja työvalmennusorganisaatioiden keskinäisellä

12 sopimuksella). Toimintamallin levittäytymiskyky on kuitenkin alhainen johtuen sen riippuvuudesta vankeinhoidon avolaitosrakenteeseen. Toimintamallia ei voida soveltaa muuten kuin muutaman asutuskeskuksissa sijaitsevan avoimen vankilayksikön kohdalla. Projektissa on tehtiin havainto, jonka mukaan työvalmennusorganisaatiot ovat hyvin voimakkaasti sidoksissa niiden sijaintikuntien tai seutukuntien asukasmäärityksiin. Vankeinhoidon näkökulmasta olisi järkevää rakentaa jatkumoita yksiköistä kauempana sijaitsevien kotikuntien vankiasukkaille, mutta tämä ei ole helppoa johtuen palveluntuottajaorganisaatioiden sidoksista. Kokonaisuutena arvio Kuva-toimintamallista ja sitä kokeilleesta projektista on kaksisuuntainen. Projekti saavutti sille asetetut tavoitteet: toimintamalli vakiinnutettiin seudullisesti puitesopimuksen tasolla ja projektikaudella selvitettiin kuntouttavan vankityön mallin levittäytymisedellytykset. Projekti kuitenkin kärsi perustavista ongelmista. Ohjelman asiakasmäärät jäivät tavoitteeksi asetetuista merkittävästi ja voidaan arvioida projektimääritysten olleen epärealistisia. Projektissa ei kyetty saavuttamaan myönteistä neuvottelutulosta projektin kohderyhmän uudelleenmäärityksissä. Projektin asiakastyö jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti ja projektin asiakastyötä koskeva materiaali jäi kapeaksi. Ongelmat puolestaan olivat niin perusteisiin meneviä, että ne pakottivat selvittämään yleensä työhönkuntoutuksen mahdollisuuksia ja jatkumorakenteiden edellytyksiä, joista saatiin paljon tietoa.

13 Kontaktipiste Redis -osahanke Tiivistetty kuvaus osahankkeen tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista Rediksen tavoite oli kehittää vertaistuen toimintamalli rikostaustaisten henkilöiden elämänmuutoksen tueksi. Lähtökohtana oli Kalliolan Setlementin koordinoimassa projektissa Päihdekuntoutuksesta elämään tehty tukihenkilötoiminnan kokeilu, joka toteutettiin yhteistyössä Keravan vankilan kanssa. Tukihenkilötoimintaa lähdettiin kehittämään Kalliolan mallin pohjalta ja Kalliola vastasi aluksi koulutuksesta. Projektin aikana toimintaa sekä koulutusta muokattiin rikostaustaisten henkilöiden erityistarpeisiin sopivaksi ja koulutusvastuu siirrettiin asteittain Redikselle. Viimeisenä projektivuonna syntyi Rediksen koulutusmalli, joka toteutettiin Krits:n omin voimin. Rediksen tukihenkilötoiminnan malli on kehitetty tukemaan vankilasta vapautuvien vankien selviytymistä lailliseen elämäntapaan. Tukihenkilötoiminnan lisäksi projektissa etsittiin muitakin tapoja tukea vapautuvia vankeja. Vankiloissa kartoitettiin tuen tarvetta yhteistyössä kuntoutustoimintaa toteuttavien osastojen kanssa ja vankilatyön mallia kehitettiin tarpeiden mukaiseksi. Vankiloissa tuettiin kuntoutustoimintaa toteuttamalla muutokseen motivoivia päihde-/inforyhmiä päihteettömillä osastoilla. Ryhmien tarkoituksena on Rediksen työntekijöiden vertaiskokemuksen jakaminen ja Rediksen palveluista tiedottaminen. Vankiloissa ilmeni tarvetta myös yksilötyöskentelyyn ja Rediksen työntekijät ovat osallistuneet halukkaiden tuettavien vapautumissuunnitelmien laatimiseen vankeusaikana sekä auttaneet niiden toteuttamisessa vapautumisen jälkeen. Poistumislupiin liittyvää tukitoimintaa ja vapautuvien vankien portilta hakua myös tehtiin projektin aikana. Vapautumissuunnitelmien toteutuksessa tehtiin palveluohjausta Kontaktipiste Rediksestä käsin ja näin syntyi kolmas toimintamallin osa: Rediksen päivätoiminta. Palveluohjaus sisältää kuntoutussuunnitelmien lisäksi yksittäisiin palveluihin ohjaamista ja asiointiavustamista. Päivätoimintaan kuuluvat myös harrastustoiminnan ja yhteisöllisyyden kehittäminen. Rediksen yhteisöllisyys on tiukasti sidoksissa palveluohjaukseen, harrastuksiin, vankilatyöhön ja tukihenkilötoimintaan. Yhteisöllisyyttä on pyritty luomaan mm. yhteistyössä Kris-Suomen ja Kriminaalihuollon tukisäätiön asumisen tukipalveluiden kanssa sekä Laurea ja Diak ammattikorkeakoulujen opiskelijayhteistyöllä. Hankkeen kohderyhmä ja yhteistyökumppanit Hankkeen kohderyhmänä olivat vapautuvat vangit, rikostaustaiset henkilöt, heidän läheisensä sekä päihde- ja muuta kuntoutusta tarvitsevat. Projektia lähdettiin suunnittelemaan Kalliolan Päihdekuntoutuksesta elämään -projektista saatujen kokemusten pohjalta. Suunnitteluun osallistuivat pääasiasiassa Kalliolan Kannatusyhdistys ry, Sininauhasäätiö sekä Krits. Päädyttiin yhteistyösopimukseen, jossa määriteltiin seuraavanlainen työnjako: projektin koordinoinnin ja työnjohdon hoiti Krits, Sininauhasäätiö tarjosi käyttöön toimitilat sekä toimintakeskus Karvisen palveluja ja Kalliola tukihenkilöiden koulutuksen sekä osaltaan Rediksen työntekijöiden tuen. Työntekijät (2 kpl) siirtyivät Kalliolasta Kritsin työntekijöiksi. Krits / Redis hoiti paljolti itse asiakaslähtöisesti toiminnan kehittämisen. Tukihenkilökoulutuksessa, velkajärjestelyissä, palveluohjauksessa sekä muissa Kalliolan kehittämisyksikön toimintaa lähellä olevissa asioissa toimintoja kehitettiin kummankin osapuolen tarpeita vastaaviksi ja siten myös

14 yhteisten asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Sininauhasäätiö tarjosi tilojen lisäksi myös mahdollisuuden joidenkin asiakkaiden asuttamiseen. Projektin kannalta muita keskeisiä yhteistyökumppaneita olivat yhteistyövankilat eli Helsingin, Keravan ja Vantaan vankilat, Vanajan avovankilaosasto sekä Seutulan ja Suomenlinnan työsiirtolat. Muita kumppaneita ovat olleet ASSO, Khl:n pääkaupunkiseudun aluetoimistot, KRIS-Suomi, VVA ja Harjula. Lisäksi palveluohjauksen merkeissä tehtiin laajasti yhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien palvelutarjoajien kesken sekä alan ammatillisten oppilaitosten kanssa. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Projektin tavoitteena oli luoda vertaistuen malli lähinnä vapautuvien vankien ja rikostaustaisten tukemiseen vapaudessa. Kyseinen malli onnistuttiin luomaan erilaisten asiakaslähtöisten kokeilujen pohjalta. Kokeiluista jäi malliin kolme toiminnan painopistettä: tukihenkilötoiminta, vankilaryhmät sekä kontaktipiste ja siinä tapahtuva palveluohjaus sekä muu vertaistuellinen toiminta. Mallin syntymiseen auttoivat aikaisemmasta projektista saadut kokemukset, asiakastarpeiden kartoitus, toimitilojen hyvä sijainti sekä vankiloiden, Asson ja muiden läheisten yhteisökumppaneiden yhteinen näkemys toiminnasta ja sen luonteesta. Tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen merkitys oli työntekijöiden omalla rikos- ja päihdekierteestä selviytymiskokemuksella mutta myös sen myötä ja jälkeen hankitulla ammatillisella työotteella. Vertaistuessa on vaikea löytää jo päihde- ja rikoskierteestä irti päässeitä vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Kierteestä irtautuminen on monen kohdalla vasta meneillään tai toisaalta monet selvinneet eivät enää halua muistaa vanhaa elämäänsä millään lailla. Tämän vuoksi kokeiltiin erilaisia malleja tukihenkilötoiminnassa, varsinkin rekrytoinnissa ja koulutuksen järjestämisessä. Ajatus, että vapautuvalla olisi saatavilla aina vertainen tukihenkilöksi vapautuessaan, osoittautui hankalaksi toteuttaa. Myös yhteisöllisyyden rakentamiseen Kontaktipisteen ympärille tämä sama asia vaikutti. Monessa suhteessa toimintaa vaikeuttivat myös Kontaktipisteen toimintaa ajatellen epäasianmukaiset tilat. Toimivuuden kannalta kiinteiden aukioloaikojen järjestäminen oli hankalaa työn moninaisuuden vuoksi. Ilta- sekä viikonloppuaikojen tarpeellisuutta pohdittiin mutta niitä ei vielä hankekauden aikana kyetty toteuttamaan. Hankkeen keskeisimmät tulokset Hanke kehitti ammatillisen vertaistyön mallin ja pyrki yhdistämään sen ammatillisesti tai vertaistuellisesti toimiviin ympäristöihin. Työntekijät toimivat näiden ryhmien konsultointiapuna sekä myös tulkkina viranomaisten ja asiakkaiden välillä. Asiakkaat, ammattilaiset ja vertaiset eivät aina puhu samaa kieltä. Tämä aiheuttaa paljon turhautumista, sekaantumista, kärsimättömyyttä, väärinymmärryksiä yms. asioiden hoidossa. Tässä kohdin Rediksen palveluohjaus sekä muu toiminta näiden tahojen kanssa oli kaikkia osapuolia hyödyntävää. Selkeä tulos on kolmimuotoisen toimintamallin kehittäminen: tukihenkilötoiminta, vankilatoiminta ja Kontaktipiste. Tukihenkilötoiminnassa luotiin kokonaisuus, joka palvelee monipuolisesti eri palvelualoja, asiakasryhmiä, työntekijöitä, vertaisia ja asiakkaita. Vankiloihin luotiin vertaistukeen perustuvia ryhmätoimintoja, infotilaisuuksia sekä yksilöohjausta. Kontaktipisteeseen kehitettiin asiakaslähtöistä palveluohjausta, ryhmätoimintaa, asiakasryhmää koskevia infotilaisuuksia, yhteisöllisyyttä ja vapaa-ajantoimintoja.

15 Hankkeen tuotokset ja suoritteet - Tukihenkilökoulutukset 6 kpl - Ei varsinaisesti projektin tuotoksena mutta projektiin liittyvänä tuotoksena kaksi AMKtasoista opinnäytetyötä o Liisa Kartovaara: Rikostaustaisten asiakkaiden kokemus vertaistuesta ja asiakkuuden muodostuminen Kontaktipiste Rediksen päivätoiminnassa. Sosionomi (AMK), Diak. o Lotta Harve & Heidi Ravinen: Kontaktipiste Rediksen tukihenkilötoiminta vapautuville vangeille. Sosionomi (AMK), Laurea. Nämä opinnäytetyöt sisältävät myös Rediksen toimintaa arvioivaa materiaalia. - Loppuraportti Arvio hankkeen hyödynnettävyydestä Hankkeen tuloksia ja kokemuksia on levitetty muille vertaisjärjestöille (Kris-järjestöt, VVA), yhteistyövankiloille ja Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistoille sekä alan ammatillisille oppilaitoksille. Hankkeen loppua kohden toinen työntekijöistä osallistui myös ns. Haltiaryhmään, joka on tukihenkilötyötä tekevien ammattilaisten verkosto. Kokemusten levittämisen keskeinen foorumi olivat tukihenkilökoulutukset ja toiminnanohjaukset, joiden osallistujamäärä kasvoi hankkeen myötä. Viimeisenä hankevuonna koulutuksiin osallistui 38 eri henkilöä. Tukihenkilökoulutukset toimivat Rediksen kokemusten levittäjänä myös säätiön toisille työaloille, joiden työntekijät osallistuivat koulutuksiin alustajina ja keskustelijoina. Hankkeen tuottamat menetelmät ja tieto ovat säätiön käytössä Rediksen ollessa osa säätiön vakinaistunutta toimintaa. Rediksen tyyppiselle vertaisuuden ja ammatillisen koulutuksen yhdistävälle toimintamuodolle olisi valtakunnallisesti tarvetta suurissa kasvukeskuksissa, joihin vapautuu vuosittain useita kymmeniä vankeja. Työmuodon ei välttämättä tarvitse olla oma erillinen toimintapisteensä tai päivätoimintakeskuksensa vaan kokemustaustan ja koulutuksen omaa henkilö voi luontevasti sijoittua myös jonkun muun vertaistoimintapisteen yhteyteen. Olennaista on oman kokemus- ja selviytymistaustan omaavan henkilön helppo lähestyttävyys, uskottavuus sekä tieto toipumiseen liittyvistä arkipäiväisistä käytännön ongelmista ja emotionaalisesta prosessista. Kuten kaikella muullakin toiminnalla, joka ohjaa vapautuvia vankeja kuntoutuksen piiriin ja auttaa heitä pysymään siellä, myös Rediksen vertaistoiminnalla on julkisia menoja säästävä vaikutus. Rikos- ja päihdekierteessä elävä henkilö tuottaa yhteiskunnalle menoja rikosvahinkojen, poliisin, oikeuslaitoksen ja täytäntöönpanoviranomaisten kulujen, terveydenhuoltokustannusten, sosiaalitoimen, Kelan, työttömyysturvan, keskeytyneiden koulutusten, menetettyjen verotulojen ja useiden muiden kohteiden kautta. Jokainen rikoskierteestä irti selvinnyt tuottaa yhteiskunnalle säästöä vaikka säästöt kertyvät useasta kohteesta pitkällä aikavälillä ja niiden kertyminen on vaikea todentaa. Rediksen toimintamallin käyttöönottoa, levittämistä ja siirrettävyyttä ovat helpottaneet työntekijöiden jo valmiit vertaisverkostot, yleinen kasvava kiinnostus vertaistuen hyödyntämiseen syrjäytymistä ehkäisevässä työssä sekä työntekijöiden oman toipumisprosessin uskottavuus. Rediksen toiminnassa ainoa selkeästi hylätty toimintamalli oli alkuvaiheen asumiseen keskittyvän tukipalvelun hahmottelu. Redikseen tuli paljon kyselyjä asuntoa vailla olevilta vapautuvilta vangeilta, koska samaan aikaan ilmeisesti kentällä levisi tieto, että Kriminaalihuollon tukisäätiön hankkii tukiasuntoja. Asumisen tukeen liittyy kuitenkin paljon muuta kuin vain asunnon osoittaminen tarvitsevalle ja jonkin aikaan kestäneen pohdinnan jälkeen työntekijät totesivat, että

16 asumisen tukipalvelu ei ole Rediksen tehtävä. Myöhemmin hankkeen aikana vastaavanlaista keskustelua käytiin Rediksen mahdollisuudesta kouluttaa ja palkata uusia työntekijöitä. Keskusteluissa tulee näkyviin kohderyhmälle ehkä tyypillinen ajattelutapa, että avun luokse hakeudutaan kun tarjolla on jotain konkreettista, aineellista ja kouriintuntuvaa. Neuvojen ja emotionaalisen tuen arvoa on vaikeampi mieltää ja tämä heijastui Rediksen toiminnassa myös haluna tarjota jotain konkreettista, jotta kävijämäärä saataisiin kasvamaan. Vuonna 2003 jätetyssä ensimmäisessä osahankeanomuksessa, jonka tuloksena Redis lopulta syntyi, hankkeen tavoitteet määriteltiin seuraavasti: Tuetun vapautumisen projektin pitkäaikaisen tavoitteena on tukea etenkin vapautuvia vankeja. Tätä tarkoitusta varten projektin aikana toteutetaan ja kehitetään vertaistukihenkilötoimintaa ja siihen pohjautuvaa yhteisötyötä. Välittömänä tavoitteena on kehittää vapaaehtoisten tukihenkilöiden toimintaan perustuva tuetun vapautumisen malli. Tämä edellyttää vapaaehtoisten rekrytointia, koulutusta ja toiminnanohjausta toimintaa vastaavaksi. Tämän lisäksi projektin avulla halutaan tukea, täydentää ja kehittää muiden tahojen tuottamia palveluja sekä kehittää yhteistyötä kohderyhmän tarpeita palvelevan tukiverkoston luomiseksi. 1. Luoda vertaisten avulla toteutettavaan tukihenkilötoimintaan ja verkostotyöhön perustuva malli vankilakierteessä oleville ja vankilasta vapautuville. 2. Tukea vapautuvaa vankia arkisten elämänongelmien ratkaisemisessa ensimmäisen vapautumista seuraavan vuoden aikana. 3. Ennaltaehkäistä päihteiden käytön ja rikoskierteen uudelleen alkamista. 4. Luoda mahdollisuuksia toipumista tukevien uusien ihmissuhteiden luomiseen. Kokonaisuutena arvioiden Kontaktipiste Redis osahanke toteutti nämä tavoitteet. Vapaaehtoisia ja eritoten vertaistukihenkilöitä ei kyetty rekrytoimaan siinä määrin kuin hanketta suunnitellessa optimistisesti arvioitiin. Järjestöissä käydään yleisesti keskustelua siitä, että vapaaehtoisten saaminen tukihenkilöiksi on hankalaa ja heidän pitämisensä toiminnassa mukana pitkäjänteisesti on vielä hankalampaa. Tämä nähtiin myös Rediksessä. Tukihenkilökoulutuksiin osallistui kasvava joukko varsinkin ammatillisen taustan omaavia mutta sitoutumisessa itse toimintaan oli hankaluuksia. Alkuperäisen tavoitteen mukaisesti toiveena oli, että tukihenkilöt olisivat myös oman kokemuksen omaavia. Tätä hankaloittaa se, että oman kokemuksen omaavien toipuminen on joko vielä niin kesken, ettei toisen henkilön tukena oleminen ole järkevää tai jos toipuminen on pitkällä, vanhaa taustaa ei haluta muistella. Näin ollen edellä kohdassa yksi määritelty tavoite kyllä toteutui mutta lähinnä Redikseen palkattujen työntekijöiden toteuttamana. Kohdan kaksi tavoite toteutui hyvin Rediksen päivätoiminnassa toteutettuna palveluohjauksena. Jotkut asiakkaat kävivät Rediksessä hakemassa vastauksen vain yhteen kysymykseen, eivätkä sen jälkeen palanneet mutta osan suhteen syntyi myös pitempiä ohjaussuhteita. Kohdan kolme tavoitetta toteuttivat lähinnä Rediksen vankilaryhmät, jotka ovat myös jääneet eloon ja joita Vankeinhoitolaitos pieneltä osin rahoittaa ostopalvelusopimuksin. Ryhmille olisi kysyntää enemmän kuin työntekijät pystyvät toteuttamaan. Mahdollisuuksia uusien ihmissuhteiden luomiseen toteuttivat Rediksen kaikki kolme toimintamuotoa mutta ehkä eniten päivätoimintapisteen ympärille vähitellen vilkastunut vapaa-ajantoiminta. Näitä ajatellen Rediksen hankejakson toimitila oli liian ahdas ja ehkä vaikeutti yhteisöllisyyden syntymistä. Sininauhasäätiön tilan ehdottomana etuna oli kuitenkin sen helppo lähestyttävyys eli sisäänkäynti suoraan kadulta. Rediksen muutettua hankekauden jälkeen Kriminaalihuollon tukisäätiön tiloihin suljetun oven ja ovisummerin taakse toiseen kerrokseen, on vähentänyt spontaanien kävijöiden määrää.

17 Kaiken kaikkiaan projektin kohderyhmä tavoitettiin kohtuullisen hyvin ja yhteistyö järjestötoimijoiden ja seuraamusjärjestelmän kanssa toimi moitteettomasti. Kolmen kohdan mallista vaikeimmiksi kehittämisalueiksi osoittautuivat yhteisöllisyys ja tukihenkilötoiminta. Projektin aikana opittiin tunnistamaan vertaistyön mahdollisuudet myös rikostaustaisten parissa tehtävässä työssä. Hajanaisessa elämäntilanteessa oman taustan omaavaa vertaistyöntekijää on helpompi lähestyä kuin vierasta kieltä puhuvaa ammattilaista. Vertainen voi myös usein olla oiva apu ammattilaiselle tämän pohtiessa asiakkaansa tilannetta. Vertaistyössä on kuitenkin omat vaikeutensa työntekijälle, sillä oman pimeän puolensa kohtaaminen päivittäin, vaikka se olisi jo vuosia sitten taakse jäänyttä elämää, saattaa polttaa työtekijän nopeasti loppuun. Projektin aikana saatiin siis tietoa ja kokemusta rikostaustaisten parissa tehtävästä työstä, heidän erityistarpeistaan vapautumisen jälkeen, yhteistilan ja yhteisöllisyyden merkityksestä ja siihen liittyvän palveluohjauksen tärkeydestä, tukihenkilötoiminnan järjestämisestä sekä vertaistyön merkityksestä ja siihen liittyvistä haasteista. Tässä mielessä projekti vastasi sille asetettuihin odotuksiin.

18 Palveluohjausta verkossa osahanke Tiivistetty kuvaus osahankkeen tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista Palveluohjausta verkossa, PaVe, oli Vapautuvien tukiohjelman tamperelainen osahanke, joka ajoittui vuosille 2004 2006. PaVe-hankkeen päämääränä oli uusintarikollisuuden vähentäminen ja yhteiskuntaan kiinnittymisedellytysten parantaminen. Tavoitteena oli kehittää konkreettisen asiakastyön yhteydessä lainrikkojille soveltuva kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten yhteistoimintaan perustuva paikallinen, tamperelainen palveluohjausmalli sekä tämän mallin toimintasisältöjä. Toiminnan pyrkimyksenä on edistää tamperelaisten vankilasta vapautuvien suunnitelmallista vapautumista ja parantaa siten heidän selviytymisedellytyksiään vapaudessa. Paikallisen palveluohjausmallin kehittämisen rinnalla hankkeen muina tavoitteina oli kartoittaa lainrikkojille soveltuvan palvelutarjonnan puutteita sekä rakentaa järjestötoimijoista koostuva paikallinen palveluverkosto. Hankkeen kaksi keskeistä toimintamuotoa olivat Kylmäkosken vankilassa toteutetun vapauteen valmentavat Vapari-kurssit sekä palveluohjaus niille Tampereelle vapautuville, jotka eivät vapautuneet Kriminaalihuoltolaitoksen valvontaan. Vapari-kurssit oli tematisoitu siten, että kullakin kokoontumiskerralla oli oma teemansa. Teemoihin kurssilaiset valmistautuivat etukäteen annetulla tehtävällä. Teemat olivat verkostot, asuminen, ajankäyttö, muutos, päihteet, väkivalta, tamperelaiset toimijat, toimeentulo, työelämä sekä velat ja korvaukset. Kurssien jokaiselle kokoontumiskerralla oli hankittu vertaisvierailija, jolla on ollut omaa vankila- ja päihdekokemusta. Joidenkin teemojen kohdalla ryhmässä kävi myös asiantuntijavieraita. Näitä olivat asuminen, työvoimapalvelut ja velkajärjestely. Kurssiryhmä kokoontui joka perjantai koko päivän mittaiseen kurssipäivään. Koko Vapari-kurssin kesto oli 3 kuukautta. Vankilassa aloitettua työtä jatkettiin PaVe-hankkeessa vapautumisen jälkeen niiden osalta, jotka halusivat toimintaan sitoutua. Asiakkaan vapautumista pyrittiin valmistelemaan myös tukihenkilön kanssa ennen vapautumista keskustellen. Asiakkaiden tuen tarve oli hyvin yksilöllistä ja tilanneriippuvaista. Tapaamisten ja muun yhteydenpidon tiheyttä sääteli lähinnä asiakkaan oma halu ja tarpeet. Vapautumisen alkuvaiheessa saattoi tapaamisia olla kaksi - kolmekin kertaa viikossa. Vapauduttuaan eivät kuitenkaan aivan kaikki vaparilaiset olleet halukkaita jatkamaan yhteistyötä palveluohjaajan kanssa. Yksi selkeä havainto yhteydenpitoon liittyen olikin päihdeongelman vaikutus asiakassuhteen sisältöön. Mitä enemmän päihdekäyttöä asiakkaalla oli, sitä epäsäännöllisempiä olivat myös tapaamiset ja sitä laimeampaa niiden sisältö ja intensiivisyys. Hanke tuloksia olivat intensiivinen palveluohjauksellinen asiakastyö 20 ilman valvontaa vapautuneen vangin kanssa, Vapari-kurssin mallinnus ja käsikirjoittaminen, kuuden Vapari kurssin toteutus Kylmäkosken vankilassa sekä varsinaisen tavoitteensa mukainen tamperelaisen palveluohjausmallin tuottaminen. Eräänä tuloksena voitaneen nähdä myös se, että hankkeen osallisuus tamperelaisten toimijoiden verkostossa laajensi tietämystä vankilasta vapautuvien ongelmista ja tilanteesta yleensä. On perusteltua olettaa, että eri toimijoiden yhteinen työskentely ja PaVen osuus siinä mahdollisti myöhemmin kumppanuussopimuksen syntymisen Tampereen kaupungin, Länsi-Suomen aluevankilan, Silta-Valmennusyhdistyksen ja Kris-Tampereen välillä. Tässä yhteistyöverkostossa PaVen työmuodot, Vapari-kurssi ja palveluohjaus, ovat edelleen toiminnassa.

19 Hankkeen kohderyhmät ja yhteistyökumppanit Hankekauden kohderyhmänä olivat Kylmäkosken ja Satakunnan vankiloista vapautuvat tamperelaiset vangit. Viimekätisenä tavoitteena olivat kaikki vapautuvat tamperelaiset vangit. Palveluohjausta verkossa -hanketta Tampereella paikallisesti suunniteltaessa oli siis esillä ajatus, että hankkeen tulisi liittyä hyvin läheisesti YRE-Tampere hankkeeseen. Siten oli selvää, ettei paikallista yhteistyöverkostoa ja toimintaa ollut tarpeen rakentaa tätä hanketta varten erikseen, vaan projekti nivellytettiin jo suunnitteluvaiheessa Yhteistyössä rikoksettomaan elämään hankkeen Tampereen osahankkeeseen. Palveluohjausta verkossa hankkeen käynnistyessä YRE-yhteistyöyhmässä oli jo näyttävä edustus tamperelaisista toimijatahoista. Näitä olivat Tampereen sosiaalitoimi, työvoiman palvelukeskus (TYP), mielenterveyskeskus, A-klinikkasäätiö, Kela, Kylmäkosken vankila, Kriminaalihuoltolaitos, Silta-valmennusyhdistys, Verkosto 2000 sekä Kriminaalihuollon tukisäätiön / PaVe-projektin edustajat. PaVen keskeisin yhteistyötaho järjestösektorilla hankkeen aikana oli Silta-valmennusyhdistys, jonka tiloissa ja välineillä projektin palveluohjaaja työskenteli. Silta-valmennus myös käytännössä avusti PaVen asiakastyötä antamalla kuljetusapua, tarjoamalla tiloja projektin asiakkaiden tilapäiseen tavaroiden säilyttämiseen sekä ottamalla PaVen asiakkaita mukaan toimintoihinsa. Khl:n Tampereen aluetoimisto oli PaVe hankkeen toinen tärkeä yhteistyökumppani. Asiakastyön kannalta Tampereen aluetoimisto oli ensiarvoisen tärkeä yhteistyötaho PaVe-hankkeelle, koska melkoinen osa hankkeeseen mukaan tulleista asiakkaista oli jossakin vaiheessa ollut asiakkaana myös aluetoimistossa. Aluetoimiston työtekijä oli myös Vapari-kurssin toinen vetäjä. Kylmäkosken vankila oli Vankeinhoitolaitoksen toimijoista ehdottomasti keskeisin ja tärkein Palveluohjausta verkossa - hankkeen yhteistyötaho. Niinpä PaVe-hankkeeseen rekrytoidut asiakkaat tulivat kahta lukuun ottamatta Kylmäkosken Vapari-ryhmän kautta. Niin hankkeen tavoitteiden kuin käytännön palveluohjauksen kannalta yksi keskeisimpiä yhteistyötahoja oli luonnollisesti Tampereen sosiaalitoimi. Yhteydet sosiaalitoimeen rakentuivat paitsi asiakastyössä myös YRE-Tampereen ohjausryhmän ja YRE-tiimin kautta. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Vankilasta vapautuvat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Tästä johtuen vankilasta vapautuvien avun ja tuen tarvekin on kovin erilainen. Suurin osa vankilaan joutuneista ensikertaisista ei sinne enää palaa takaisin. Ne, jotka palaavat, ovat jo selvästi ongelmallisempi ryhmä, jonka uusintarikollisuuden estäminen vaatisi erityistä panostusta. Palveluohjausta verkossa -hanke osoitti, että suureen osaan tästä ongelmaisestakin ryhmästä voidaan vaikuttaa vapauteen valmentamalla ja siviilissä tapahtuvalla asiallisella vastaanotolla. Ainakin vapautuvan perustarpeista, kuten asunnosta, tulisi huolehtia. PaVen toimintamallin perustekijät vapauteen valmentaminen, vapaudessa palveluohjaus ja vertaistuki ovat kokonaisuus, jota kannattaisi vakavasti harkita kunnallisen sosiaalitoimen vakituiseksi työtavaksi. Tällöin vankilalla olisi vastuu vankila-aikaisesta vapauteen valmentamisesta ja tukihenkilön tarjoamisesta. Tamperelaisten eri toimijatahojen verkostoituminen oli hankkeen kestäessä jo kohtalaisen pitkälle jäsentynyttä, mitä tilannetta edisti paljon YRE-Tampere hankkeen toiminta. Näyttää siltä, että tämäntyyppinen verkostoituminen mahdollistaa yhdessä palveluohjauksen kanssa joustavan ja asiakkaan tarpeet huomioivan toimintamallin ilman raskaita ja muodollisia verkostokokouksia. Se merkitsee myös aika- ja henkilöstöresurssien merkittävää säästöä.