Nimi ovessa hanke Verkostotapaamisen muistio

Transkriptio

1 Nimi ovessa hanke Verkostotapaamisen muistio Verkostoryhmä Kuntouttava asuminen Erityisteema / kohderyhmä Vapautuvat vangit Aika ja paikka Espoo Koordinoija / puheenjohtaja Kaijus Varjonen Pääalustus Reijo Kypärä, Siltavalmennus: Vapauttamisyksikkö, Tampereen malli Reetta Pihl, Krits: WOP-kuntoutus vapautumisen tukena Kommenttipuheenvuorot Mia Juselius, Krits: Kommenttipuheenvuoro Muistio Vapauttamisyksikkö Verkostotapaamisessa käsiteltiin vapautuvien vankien kuntouttavaa asumista sekä suunnitteilla olevan että jo vakiintuneen vankilassa tapahtuvan ja vapautumisen jälkeisen kuntouttavan toiminnan ja asumisen näkökulmasta. Esitysten ja keskustelun näkökulmana oli miesvankien ja erityisesti nuorten miesten vapaudessa selviytyminen, mille asumisen onnistuminen antaa perustan. Pääesitelmä kohdistui Tampereella syyskuussa Siltavalmennuksen toimesta avautuvaan vapauttamisyksikköön. Vankilan kuntouttavan toiminnan ja vapauttamisyksikön tehtävänä on motivoida vankeja sitoutumaan tarjolla olevaan asumisen ja laajemmin elämänhallintaan kohdentuvaan tukeen. Päihdekuntoutus eri muodoissaan on keskeisessä asemassa. Vankiloissa laaditaan vapauttamissuunnitelmia, mutta ne eivät ensinnäkään kantaudu sosiaalitoimeen asti ja toiseksi, vankeinhoidon resurssoinnista johtuen vapauttamissuunnitelmat ovat monesti kovin ylimalkaisesti laadittuja, vailla konkreettisia ehdotuksia. Kuitenkin aikuissosiaalityössä oltaisiin heikkotasoisistakin suunnitelmista iloisia, koska usein ollaan siinä tilanteessa, ettei vapautuvasta vangista ole minkäänlaista etukäteistietoa. Kris-Tampere pyrkii toteuttamaan vankilan sisällä tehtävää työtä siten, että kahdenkeskisiä tapaamisia vankien kanssa on jo vuosi ennen vapautumista. Krisin vertaistyöntekijät ja Siltavalmennuksen työntekijät kertovat palveluista tavoitteenaan saada vanki ennen vapautumistaan kiinnittymään yhteiskunnan rakenteisiin. Vankilasta vapautuva tarvitsee paitsi tietoa eri palveluista myös kannustusta sen miettimiseen, mitä hän itse elämältään haluaa ja mikä on mahdollista. Siltavalmennus ottaa ensisijaisen vastuun 10-paikkaisesta vapauttamisyksiköstä, jonka aloitus siirtyi helmikuulta syyskuun alkuun. Aloituksen lykkääntyminen on vain hyvä asia: palvelumallia on pystytty riittävän pitkään hiomaan. Vangit tulevat pääosin Kylmäkoskelta vankilan henkilökunnan valitsemina. Suljettu vankila on ensisijainen lähettäjätaho, koska avolaitoksissa (Vilppula ja Satakunta) on

2 huomattavasti paremmat edellytykset vapautumisjärjestelyille. Länsi-Suomen rikosseuraamusalue vastaa vapauttamisyksikön kustannuksista. Kylmäkosken vankilan partiot käyvät vapauttamisyksikössä tekemässä seuloja ja tarkastamassa, että paikka pysyy rauhallisena. Vangit viettävät vapautumisyksikössä kuusi viikkoa. Tämän ajan he asuvat Tampereen kaupungin (TVA:n) yksiöissä, mikä mahdollistaa kodinomaisen asumisen harjoittelun. Vapauttamisyksikön tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta on äärimmäisen tärkeää se, kuinka palvelujärjestelmä kohtaa vapautumassa olevat. Keskeisimpiä palveluja ovat asumis- ja työvoimapalvelut sekä aikuissosiaalityö. Krisin työntekijät tuottavat teemoja ryhmämuotoiseen työskentelyyn. Tulevaisuudessa Krisin työntekijä voidaan ehkä sijoittaa vapauttamisyksikköön palkkatuella. Vapauttamisyksikkö toimii keskellä tavallista asuinyhteisöä. Naisvangeille ei ole paikkoja. Vapauttamisyksikössä kartoitetaan asumistilannetta, herätellään motivaatiota päihdekuntoutukseen, ohjataan mielenterveyspalveluihin ja rakennetaan yhteistyösuhde kunkin vangin oman sosiaalityöntekijän kanssa. Vähintään puolet vapauttamisyksikköön sijoittuvista tulee todennäköisesti olemaan asunnottomia. Asuntohakemuksia voidaan laittaa vireille, mutta useimpien kohdalla se ei todennäköisesti johda mihinkään. Vapautumisen jälkeen vangit voivat sijoittua asumaan esimerkiksi Siltavalmennuksen Oma ovi asuinyksikköön ja sieltä edelleen tukiasuntoon. Tulevaisuudessa Sillan kautta järjestyy noin 40 vapautujalle tukiasunto. Siltavalmennuksen kuntouttavassa asumisessa hyödynnetään TVA:n ja Y- säätiön kautta tulevia tukiasuntoja. Vapauttamisyksikössä varmistetaan, että vapautumishetkellä on odottamassa asunto ja tukiverkosto. Osalle vapautujista asumisen tuki järjestyy Kris-Tampereen kautta. Vapauttamisyksikön toiminta rakentuu viikko-ohjelman mukaisesti ja siinä on tarkoitus hyödyntää Siltavalmennuksessa kehitetty kuntoutusmallia. Kris-Tampereen edustajat ovat arvioineet viikkoohjelman vapautumassa olevan kannalta olennaisiin asioihin keskittyväksi. Ohjelmaan sisältyy kunkin vangin kohdalla kaksi tapaamista aikuissosiaalityössä, joiden aikana laaditaan vapautumista varten palvelusuunnitelma. Vapauttamisyksikön työntekijä tulee aina mukaan ensimmäiselle tapaamiselle. Vapauttamisyksikössä ei saa ottaa vieraita vastaan, koska valvontahenkilökunta ei ole paikalla. Omia lapsia ja muita läheisiä voi tavata viikonlopuiksi myönnettävillä poistumisluvilla. Kris-Tampereen edustaja arvion mukaan noin 80% vangeista miettii rangaistusaikana rikoksista luopumista, mutta vankilan ilmapiiri on sellainen, että se ei edesauta pyrkimyksiä rikoksettomaan elämään. Vapauttamisyksikkö tarjoaa yksinkertaisen ja selkeän ohjelman, jota vasten voi tehdä päätöksen kuntoutukseen sitoutumisesta. WOP-kuntoutus nuoren vangin tukena Keravan vankilan nuorille vangeille suunnattu kuntoutusohjelma WOP (Work Out Project) on aloitettu vuonna 2001 ja vakinaistettu maaliskuussa Kuntouttavalla osastolla työskentelee kaksi erityisohjaajaa ja kaksi vartijaa ja annetaan päihdekuntoutusta nuorille miehille. Ohjelmaan tulee vuotiaita vankeja Etelä-Suomen rikosseuraamusalueelta. Arviointikeskus valitsee ohjelmaan ehdotettavat vangit ja WOP -ohjelmasta vastaava työryhmä haastattelee heidät ennen lopullista valintaa. Osasto on kahdeksanpaikkainen ja siellä on kuntoutumassa yleensä neljästä seitsemään vankia. Heillä on vähintään kuuden kuukauden mittainen tuomio. Keskimäärin rangaistusajat ovat vuodesta neljään vuoteen. Osaston vangit ovat aloittaneet päihteiden käytön varhaisessa teini-iässä ( vuotiaina). Osastolla on säännöllinen viikko-ohjelma, johon kuuluu erilaisia ryhmiä ja vähintään kaksi yksilökeskustelua viikossa. Yksilö- ja ryhmätyöskentelyn avulla pyritään vaikuttamaan rikolliseen ajatteluun ja tunteiden herättelyyn. Arkielämän taitojen harjoittelu on keskeistä. Kaikkien vankien perheitä tai läheistä tukiverkostoa tavataan jo vankeusaikana. Perhe voi olla kuntoutujalle vahva tuki, mutta se voi myös hetkessä tuhota kaiken. Osastolla ollaan keskimäärin kahdeksan kuukautta. Tavoitteet ovat päihteettömyyden ja toimintakyvyn vahvistaminen, elämänhallinnan tunteen vahvistaminen ja uusintarikollisuuden vähentäminen. Osastolla tarjotaan sekä mielenterveys- että päihdehoitoa. Päihdeongelman lisäksi osaston vangeista valtaosalla on mielenterveysongelmia, kuten persoonallisuushäiriöitä tai skitsofreniaa. Hakijoita osastokuntoutukseen on

3 tasaisesti ympäri vuoden eikä kaikkia voida ottaa. Järjestäytyneen rikollisuuden piirissä olevia ei osastolle oteta. Keskeisimmät kriteerit ovat ikä ja motivaatio. Myös korvaushoidossa olevilla on mahdollisuus päästä osastolle, mutta heitä ei oteta useita samanaikaisesti. Palveluohjaaja on osastolla töissä kahtena päivänä viikossa. Hän aloittaa työskentelyn vankien kanssa osastolla ja jatkaa heidän kanssaan vapautumisen jälkeen. Asiakassuhteen pituus määräytyy hyvin yksilöllisesti. Vuonna 2010 palveluohjauksessa oli 19 asiakasta. Heistä seitsemän oli tiiviin työn alla, mikä tarkoittaa yhteydenpitoa päivittäin. Palveluohjaaja on vastannut yksinään vapautumisen jälkeisestä työstä, mutta vuoden 2011 alusta lukien myös osaston erityisohjaajat ovat alkaneet tehdä palveluohjausta soveltuvin osin. Palveluohjaus on jalkautuvaa lähityötä, jolle luo perustan se, että vangit kiinnittyvät yhteistyöhön jo vankeusaikana. Vuoden 2011 alusta palveluohjauksessa olevilla vangeilla on täytynyt olla rikosseuraamusalan kontakti, joko ehdonalaisvalvonta tai koevapaus. Palveluohjaaja tekee tiivistä yhteistyötä ehdonalaisvalvojien kanssa. Hän toimii myös koevapaudessa olevan vangin apuvalvojana, mikä tarkoittaa päivittäistä yhteydenpitoa, tarvittaessa myös viikonloppuisin. Keskimääräinen työskentelyaika on hiukan vajaa vuosi, mutta esimerkiksi lastensuojeluasioissa kontakti voi olla selvästi pitempi. Vapautumisen jälkeen palveluohjaaja käy asiakkaidensa kodeissa ja tapaa heidän vanhempiaan ja tyttöystäviään. Verkostotyötä on paljon, mutta asumisohjaus on palveluohjauksen kokonaisuudessa vain pienessä roolissa. Palveluohjauksen idea on tehdä työtä muurien yli eli auttaa tilanteessa, jolloin ihminen on heikoimmillaan, seisomassa portilla nyssäkät kädessä. Vaikka vapauttamista olisi kuinka hyvin tahansa valmisteltu, on se aina kriisi samoin kuin koevapauden päättymisen jälkeiset ensimmäiset viikot. Palveluohjaajalla ei ole säännöllisiä työaikoja, koska palveluohjauksen idea on joustavuus. Kahdenkeskisyys ja vangin tunteminen mahdollistavat kriisien ja voinnin huononemisen ennakoinnin. Palveluohjauksen tulee vastata tilanteisiin, jolloin ihminen on hädässä, esimerkiksi oli amfetamiinipsykoosissa ilta-aikaan.. Palveluohjauksen tärkeimmät periaatteet ovat läsnäolo, luottamus ja jatkuva arviointi. Asiakkaiden prosessit tapahtuvat ammattilaisten tukemina. Osaston työntekijät toimivat apuminän roolissa. Prosessit ovat pitkäkestoisia ja varsinkin alku vaatii todella tiivistä ponnistelua. Palveluohjauksen tulee vastata yksilöllisesti kunkin vangin tarpeisiin. Osastolta vapautuneet tarvitsevat vain harvoin apua virastoasioimiseen. Isoin kysymys on se, kuinka osata olla itsensä kanssa. Ennen kuin jonkinlainen henkinen tasapaino on löytynyt, on turha hakeutua työhön tai koulutukseen. Osaston vankien kohdalla ei tunneta sitä ilmiötä, että heillä ei olisi koteja. Vapautuneilla ei ole ollut asunto-ongelmia. Heille on järjestynyt asuntoja Helsingin ja Vantaan kaupungeilta, Y-säätiöltä ja Nuorisoasuntoliitolta. Useimmilla on asunto, kun he tulevat vankilaan, monella joko Helsingin, Espoon tai Vantaan kaupungin asunto. Kolmella tällä hetkellä osastolla olevista on Helsingin kaupungin asunto, jonka he ovat kyenneet säilyttämään vankeuden aikana. Tällä hetkellä osastolla on yksi, jolla ei ole asuntoa ja hän on miettinyt Kritsin tuettua asumista ja polutettua asumista yhteisöstä eteenpäin. Vantaan kaupunki ja Nuorisoasuntoliitto ovat olleet erinomaisia yhteistyökumppaneita asuntoasioissa. Vangit ovat saaneet asuntoja myös vapailta markkinoilta. Myöskään asumishäiriöitä ei ole ollut. Kukaan palveluohjauksessa olleista ei ole menettänyt asuntoaan. Palveluohjaaja ja erityisohjaajat käyvät heidän luonaan todella usein ja tapaavat muutoinkin tiiviisti. Näin ollen työntekijät tietävät, missä kunnossa heidän asiakkaansa ovat. Asumismenestys koskee niitä asiakkaita, jotka ovat edenneet ohjelmassa sovitusti, ei ohjelman keskeyttäneitä. Osastolta on myös polutettu asiakkaita Espoon Diakoniasäätiön Kivitasku-yhteisön kautta Y-säätiön asuntoihin. Nuorimmilla vangeilla on ollut myös jälkihuollon tukiasuntoja. Esimerkkinä palveluiden ja motivaation kohtaamisesta kuvattiin tilanne, jossa sosiaalitoimi on suostunut maksaman vuokran normaalia pitemmältä ajalta, kun vanki on sitoutunut vankeusaikana päihdekuntoutukseen. Monella vangilla on perhe, joka välivuokraa asunnon pojalleen tai maksaa takuuvuokrat. WOPissa on todella vähän asunnottomia nuoria miehiä eikä asuminen ole ohjelmassa ensisijaisessa merkityksessä.

4 Ammatillisen tuen lisäksi tarjolla on vertaistukitoimintaa, esimerkiksi Redis ja Kris-Helsinki, joka kiinnostaa osastolta vapautuneita kovasti. Palveluohjaus jatkuu avolaitokseen, muihin vankiloihin ja hoitolaitoksiin. Palveluohjaajan asiakkaista vuonna 2010 vain yksi retkahti ja hänen kanssaan on jatkettu yhteistyötä, yksi joutui amfetamiinipsykoosiin ja yksi on kadonnut. Intensiiviseen asiakastyöhön perustuva jatkumona toimiva kuntoutus on osoittanut toimivuutensa. Asunnottomuutta ja asumispolkuja Kritsin asumispolun (yhteisöasuminen ja kahden vuoden tukiasuntojakso) läpikäyneistä sadoista vangeista on viimeisen kuuden vuoden aikana yksi tai kaksi on saanut Helsingin kaupungin asunnon. Vankien parissa työskentelevälle Vantaan kaupungin sosiaalityöntekijälle on kaupungin asuntotoimi ilmoittanut, ettei yksikään hänen asiakkaistaan tule saamaan Vantaan kaupungin asuntoa. Kris- Helsingin edustaja kertoi, että maaliskuusta lukien yhdelläkään heidän toimintaansa hakeutuneista ei ole ollut asuntoa. Vankiloista lähetetään runsaasti asuntoja Helsingin kaupungille, mutta laihoin tuloksin. Sininauhasäätiön edustaja arvioi, että tukiasunnoissa asuu suuri joukko ihmisiä, jotka pärjäisivät itsenäisesti, kunhan vain saisivat kaupungin asunnon. Asumispolut pitäisi saada kulkemaan päihteiden käytön sallivien ja päihteettömien asuinyksikköjen välillä ja niiden asukkaiden, joiden asuminen sujuu ongelmitta, pitäisi päästä itsenäiseen asumiseen. Nykyinen tilanne tuottaa tukoksia asumisen eri vaiheisiin. Helsingin Diakonissalaitos asuttaa ihmisiä, jotka käyttävät aktiivisesti päihteitä. Asuminen on yhteisöllistä, mutta jokaisella on yhteisössä oma yksiö. Asunto, jossa yhteisön jäsen asuu, on koti, jossa hän voi halutessaan käyttää huumeita. Yhteisön tiloissa päihteiden käyttö ei ole sallittua, mutta päihtyneenä saa olla yleisissä tiloissa, kunhan ei tuota häiriötä. Väkivaltaan puututaan aina. Kuntoutuminen ei ole asumisen ehto, vaan tavoite. Hiljattain toimintansa aloittaneessa Aurora-talossa elää 125 asukasta, joilla on kadun tavat ja päihteiden käyttö aktiivista. Alku on ollut hyvin levotonta, mutta asuminen alkaa pikkuhiljaa asettua. Kriminaalihuollon tukisäätiön eli Kritsin tuettu asuminen on päihteetöntä. Tuetun asumisen avulla elämää pyritään saamaan kuntoon pikkuhiljaa ja portaittain. Asuinyhteisössä on neljä solua, joissa on yhteensä 15 asuntoa. Tukiasuntoja on eri puolilla Helsinkiä ja Vantaata ja niiden määrä kasvaa koko ajan. Asumispolku on haasteellinen ja siinä on paljon kriisikohtia. Ennen itsenäiseen asumiseen siirtymistä tapahtuu usein retkahdus, vaikka tukea annetaan asumispolun eri vaiheissa todella intensiivisesti. Helsingin kaupungilta saadaan maksusitoumuksia asuinyhteisöön ja tukiasuntoihin. Kritsin tuettu asuminen pyritään pitämään päihteettömänä, etenkin soluissa, joissa asuu koevapaudessa olevia vankeja. Asumispalveluista on saatu hyvää palautetta niiltä asukkailta, joiden motivaatio on riittänyt polulla etenemiseen. Asumispalvelukoordinaattori työskentelee niiden vapautuvien vankien kanssa, jotka eivät tule Kritsin asuntoihin asumaan. Asumisen vaihtoehdot ovat vähissä ja valtakunnalliset erot palveluissa isot. Tavoitteena on, että kunnat tulevaisuudessa tietäisivät enemmän vankiloista ja päinvastoin. Osa vapautuvista vangeista putoaa edelleen kaikista palveluista. Lopuksi Keskusteltiin päihteiden käytön sallivan asumisen tavoitteellisuudesta. Minkälaista tukea päihteitä käyttäville ihmisille tulee tarjota? Päihteiden käytön sallivaa asumista verrattiin haittojen vähentämisen periaatteella toimiviin huumeiden käyttäjien palveluihin. Yleistä kannatusta sai näkemys, jonka mukaan vaihtoehtoja tarvitaan, mikäli asunnottomuus halutaan poistaa. Tarvitaan sekä päihteettömiä että päihteiden käytön sallivia asumisyksiköitä. Molemmissa on mahdollista kuntoutua ja edetä itsenäiseen asumiseen. Vapautuvien vankien kohdalla ensisijainen päihde ei ole alkoholi vaan amfetamiini. Amfetamiinin aktiivikäyttö tuo väistämättä mukanaan rikokset, koska käytön rahoittaminen laillisin keinoin ei onnistu kuin hetkellisesti.

5 Muistion kirjasi Riitta Granfelt Lämmin kiitos esitelmien pitäjille ja osallistujille!