KIRJALLINEN KYSYMYS 1032/2008 vp Saattohoidon ja vaikean kivun hoidon huomioiminen terveydenhoitolakiuudistuksessa Eduskunnan puhemiehelle Kivun hoidon toteuttaminen on käytännössä ongelmallista. Vaikean syöpäkivun hoitoa ei ole koordinoitu, ja tehdyissä tutkimuksissa suuri osa potilaista pitää saamaansa kipuhoitoa riittämättömänä ja heidän todettiin saaneen riittämätöntä kipulääkitystä huolimatta kivun voimakkuudesta. Erityisen ongelmallista on vaikeiden ja erittäin vaikeiden syöpäkipujen riittämätön hoito. Tilanne johtaa potilaan kärsimyksiin ja annetun saattohoidon epäonnistumiseen. Saattohoidon järjestämistä ja annettavaa kipuhoitoa on mahdollista lainsäädännöllisesti tarkentaa terveydenhoitolain uudistuksen yhteydessä. Hyvän saattohoidon ja riittävän kivun hoidon huomioiminen lainsäädännössä onkin tarpeellista, samoin saattohoidon saaminen osaksi niin kutsuttua hoitotakuuta. Näin koko saattohoidon merkitys korostuu, ja myös vaikeiden kiputilojen, kuten syöpäkivun, riittävälle hoidolle tarjoutuu paremmat edellytykset. Luonnollisesti kivun hoito on osa akuuttia sairaanhoitoa. Kuitenkin sairaaloissa ja myös avohoidossa on menossa jatkuva kiista riittämättömien resurssien jaosta. Laadukas saattohoito vaatii lisäresursseja, kuten henkilökuntaa. Nostamalla vaikean kivun hoito ja yleensä saattohoito osaksi lainsäädäntöä painotetaan samalla riittävää resurssien tarvetta saattohoidon toteuttamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko sosiaali- ja terveysministeriö valmis ottamaan vaikean kivun hoidon ja saattohoidon mukaan terveydenhoitolain kokonaisuudistukseen niin, että niiden toteuttaminen maassamme käytännössä paranee? Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 2009 Pentti Tiusanen /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pentti Tiusasen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1032/2008 vp: Onko sosiaali- ja terveysministeriö valmis ottamaan vaikean kivun hoidon ja saattohoidon mukaan terveydenhoitolain kokonaisuudistukseen niin, että niiden toteuttaminen maassamme käytännössä paranee? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kipu on tavallisimpia syövän aiheuttamista oireista. Sitä esiintyy noin puolella kaikista syöpäpotilaista ja pitkälle edenneessä tilassa kolmella neljästä. Muita vaikean kroonisen kivun aiheuttajia ovat muun muassa alaselän sairaudet, migreeni, nivelrikko sekä monet työperäiset sairaudet. Vaikean, kroonisen kivun hoitoon on olemassa useita Käypä hoito -suosituksia. Nämä ovat Lääkäriseura Duodecimin toimeksiannosta tehtyjä asiantuntijoiden konsensuslauselmia, joissa annetaan tutkimukseen perustuvia hoitosuosituksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on ensimmäisen kerran tammikuussa 2005 julkistanut yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Perusteet on uusittu vuoden 2008 aikana ja ne julkaistaan tammikuussa 2009. Uusitut perusteet sisältävät ohjeet pitkäkestoisen kivun tutkimusta ja hoitoa varten. Kroonisen, vaikea-asteisen kivun hoidossa on todettu huomattavia alueellisia eroja. Käypä hoito -työ ja yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet on tehty muun muassa näiden alueellisten erojen kaventamiseksi ja kivun hoidon tehostamiseksi. Tästä huolimatta edelleen osa kroonista kipua sairastavista pitää saamaansa kipuhoitoa riittämättömänä. Saattohoitoa annetaan vaikeasti sairaille henkilöille, joiden sairaus ei ole lääketieteen keinoin parannettavissa. Tavoitteena on tehdä potilaan elämä mahdollisimman kivuttomaksi elämän viime kuukausiksi ja viikoiksi. Saattohoitoa annetaan kotona, terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla sekä saattohoitokodeissa, joita Suomessa on tällä hetkellä neljä: Terho-koti Helsingissä, Karina-koti Turussa, Pirkanmaan hoitokoti Tampereella ja Hoitokoti Koivikko Hämeenlinnassa. Saattohoitokoteihin hakeudutaan lääkärin lähetteellä. Hyvin järjestetyssä kotihoidossa pystytään tukemaan huonokuntoisiakin potilaita ja monissa tapauksissa turvaamaan loppuelämä kotihoidossa. Viime vuosina useat terveyskeskukset ovat organisoineet kotisairaalatoimintaa ja kotipalveluja on lisätty, joten saattohoitoa voidaan aikaisempaa enemmän toteuttaa kotiolosuhteissa. Tällä hetkellä läheskään kaikkia saattohoitoa tarvitsevia ei voida hoitaa neljässä saattohoitokodissa, jotka ovat kolmannen sektorin ylläpitämiä. Terveydenhuoltolakia valmistellut työryhmä jätti esityksensä kesäkuussa 2008. Esitys on ollut syksyn 2008 aikana laajalla lausuntokierroksella ja lausunnoista on sosiaali- ja terveysministeriön toimesta laadittu yhteenveto. Terveydenhuoltolakityöryhmän ehdotus ja valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolaki luovat yleiset puitteet terveydenhuollon ja soveltuvin osin sosiaalitoimen järjestämiselle. Lakiin sisällytettävät yksityiskohtaiset määreet yksittäisten sairaustilojen hoidosta ovat vaikeasti toteutettavissa. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että sekä saattohoidon että vaikean kivun hoidon 2
Ministerin vastaus KK 1032/2008 vp Pentti Tiusanen /vas kehittämiseksi jo valittu Käypä hoito -työ ja yhtenäisten kiireettömän hoidon kriteerien hyväksikäyttö ovat oikeita lähestymistapoja. Kiireettömän hoidon kriteereiden sitovuustasoa on tarkoitus nostaa. Tämä voidaan tehdä liittämällä kriteereiden noudattamista koskeva ilmoitus osaksi sähköistä sairauskertomusta. Saattohoidon ja vaikean syöpäkivun hoidon kehittämisessä on Suomen kivunhoitoyhdistyksen ja potilasjärjestöjen tekemällä työllä ollut suuri merkitys. Suomen kivunhoitoyhdistys on aktiivisesti järjestänyt alan koulutustilaisuuksia terveydenhuoltohenkilöstölle ympäri maata useita vuosia. Lähes kaikissa keskussairaaloissa ja useissa aluesairaaloissakin on kivunhoitopoliklinikat. Saattohoidon toteutusta terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on myös kehitetty. Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää kevään 2009 aikana saattohoitoa koskevan keskustelutilaisuuden, mihin kutsutaan hoidon toteutumisesta vastaavia tahoja, järjestöjen edustajia sekä viranomaistahoja. Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1032/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pentti Tiusanen /vänst: Är social- och hälsovårdsministeriet redo att ta med behandling av svår smärta och vård i livets slutskede i totalrevideringen av hälsovårdslagen för att på ett konkret sätt förbättra behandlingen av svår smärta och vården i livets slutskede i vårt land? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Smärta är en av de vanligaste symptomen som orsakas av cancer. Smärta förekommer hos cirka hälften av alla cancerpatienter och hos tre av fyra patienter med långt framskriden cancer. Svår, kronisk smärta kan även orsakas av bl.a. sjukdomar i nedre delen av ryggen, migrän, artroser och många arbetsrelaterade sjukdomar. Det finns ett flertal riktlinjer för god medicinsk praxis vid behandlingen av svåra smärtor. Riktlinjerna är konsensusutlåtanden som sakkunniga har gett på uppdrag av Läkarföreningen Duodecim och innehåller forskningsbaserade rekommendationer om behandlingen. Social- och hälsovårdsministeriet gav ut enhetliga grunder för icke-brådskande vård för första gången i januari 2005. Grunderna har reviderats 2008 och de reviderade grunderna ges ut i januari 2009. De innehåller anvisningar om undersökning och behandling av långvarig smärta. Det har konstaterats att det finns anmärkningsvärda, regionala skillnader i behandlingen av kronisk, svår smärta. Arbetet för att göra upp riktlinjerna för god medicinsk praxis och de enhetliga grunderna för icke-brådskande vård har utförts bl.a. för att minska de här regionala skillnaderna och för att effektivisera smärtbehandlingen. Trots detta anser fortfarande en del av dem som lider av kronisk smärta att den smärtlindring som de har fått har varit otillräcklig. Vård i livets slutskede ges dem som är allvarligt sjuka och som lider av en sjukdom som inte kan botas med hjälp av medicinska metoder. Målet är att patientens liv ska vara så smärtfritt som möjligt under de sista månaderna och veckorna. Vård i livets slutskede kan ges i hemmet, på en vårdavdelning på en hälsovårdscentral eller ett sjukhus och på hospicehem. I Finland finns det för närvarande fyra hospicehem, d.v.s. Terhohemmet i Helsingfors, Karinahemmet i Åbo, Pirkanmaan hoitokoti i Tammerfors och Hoitokoti Koivikko i Tavastehus. Det går att söka sig till ett hospicehem med en läkarremiss. Genom välorganiserad hemvård kan man även stödja de patienter som är i dåligt skick och i många fall garantera hemvård i livets slutskede. Under de senaste åren har ett flertal hälsovårdscentraler börjat bedriva hemsjukhusverksamhet och hemserviceverksamheten har ökat, vård i livets slutskede kan följaktligen i högre grad än tidigare ges i hemförhållanden. För närvarande kan långt ifrån alla som behöver vård i livets slutskede vårdas på de fyra hospicehemmen som drivs av tredje sektorn. Arbetsgruppen som har berett hälso- och sjukvårdslagen överlämnade sitt förslag i juni 2008. Förslaget sändes för utlåtande i vida kretsar hösten 2008 och på uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet har det gjorts en sammanställning av utlåtandena. Förslaget som arbetsgruppen för hälso- och sjukvårdslagen lade fram och förvaltningslagen för social- och hälsovården, 4
Ministerns svar KK 1032/2008 vp Pentti Tiusanen /vas vilken för närvarande bereds, skapar allmänna ramar för ordnandet av hälso- och sjukvårdtjänster och i tillämpliga delar även för ordnandet av tjänster inom det sociala området. De detaljerade bestämmelserna om behandlingen av enskilda sjukdomstillstånd, vilka ska ingå i lagen, är svåra att omsätta i praktiken. Social- och hälsovårdsministeriet anser att de riktlinjer för god medicinsk vård vilka redan har valts och utnyttjandet av de enhetliga kriterierna för icke-brådskande vård är adekvata närmelsesätt för att utveckla både vården i livets slutskede och behandlingen av svåra smärtor. Avsikten är att den bindande karaktären för kriterierna för icke-brådskande vård höjs. Det här kan göras genom att en anmälan om iakttagandet av kriterierna fogas till den elektroniska patientjournalen. Det arbete som utförs av föreningen för smärtbehandling i Finland och olika patientföreningar har stor betydelse för utvecklingen av vården i livets slutskede och behandlingen av svåra cancersmärtor. Föreningen för smärtbehandling i Finland har i flera års tid aktivt ordnat kurser för hälso- och sjukvårdspersonal på olika håll i landet. Nästan alla centralsjukhus och merparten av regionsjukhusen har en poliklinik för smärtbehandling. Hälsovårdscentralerna och sjukhusen har också utvecklat vården i livets slutskede. Social- och hälsovårdsministeriet ordnar våren 2009 ett diskussionsmöte kring vård i livets slutskede. Till mötet kallas instanser som svarar för genomförandet av vården, företrädare för organisationer och myndighetsinstanser. Helsingfors den 27 januari 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 5