KIRJALLINEN KYSYMYS 726/2010 vp Valtion virkasääntöjen noudattaminen Eduskunnan puhemiehelle Yleisradion TV 1:n A-studio-ohjelma kertoi kesäkuun alussa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan, oikeustieteiden tohtorin Pauli Ståhlbergin tehneen vastoin valtion virkasääntöä vuodesta 2006 lähtien kaikkiaan viisi seminaarimatkaa ilman työmatkamääräystä. Viime vuoden huhtikuussa Ståhlberg matkusti Suomen suurimman vuokra-asuntoyrityksen VVO:n kutsumana seminaari- ja golf-matkalle Tshekin tasavaltaan. VVO:n kustantamaan matkaan sisältyivät lentoliput, majoitus viiden tähden loistohotellissa, ruoka ja golfin peluu. VVO ja VVO:n puoliksi omistama asumisoikeusyhtiö Asokodit olivat viime vuonna kohteena yhteensä 35 kuluttajariitalautakuntaan tehdyssä valituksessa. Ståhlberg siis otti vastaan matkan taholta, jota koskevia asioita säännöllisesti käsitellään hänen johtamassaan lautakunnassa. Valtiovarainministeriön valmistelemien, virastoille annettujen ohjeiden mukaan virastot maksavat itse omien virkamiestensä matkat. Ulkopuolisten tahojen maksamiin matkoihin tulee olla erityinen peruste, ja jokaisen matkan kohdalla on pohdittava muun muassa, mitä matkan tarjoaja odottaa viranomaiselta, voivatko matkat vaikuttaa tasapuolisuuteen virkatehtävien hoidossa ja joutuuko virkamies kiitollisuudenvelkaan. Ohjeistuksen mukaan virkamiehen on aina saatava etukäteen virastoltaan matkamääräys, mikäli hän on aikeissa ottaa vastaan ulkopuolisen tarjouksen matkasta. A-studion mukaan Ståhlberg itse kuvaa Tshekin matkaa työmatkaksi, jolla hän oli esittelemässä kuluttajariitalautakuntaa. Lautakunnasta ei kuitenkaan löydy virkamatkamääräystä tällaisesta työmatkasta. Samanlaisella matkalla Ståhlberg sanoo olleensa myös vuonna 2007 Saksassa Asokodit Oy:n laskuun, eikä siitäkään ole tehty työmatkan edellyttämää matkamääräystä. Toisaalta Ståhlberg viittaa A-studion mukaan samaisiin matkoihin toteamalla: "Olen ollut viidellä luento- ja seminaarimatkalla, jotka eivät olleet virkatehtävieni hoitamista enkä sen vuoksi ole niihin matkamääräystä saanut tai edes pyytänyt." Valtiovarainministeriön valmistelemissa ohjeissa kuitenkin todetaan, että virkamiehen velvollisuudet ulottuvat myös vapaa-aikaan, eikä matkan vastaanottaminen ns. yksityishenkilönä muuta sen hyväksyttävyyttä. Tapaus osoittaa, että valtion virkasääntöjen noudattaminen ja tulkinta on monenkirjavaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko asianomainen ministeri tietoinen valtion virkasääntöjen monitulkintaisuudesta, aikooko ministeri tehdä jotain lainsäädännön ja ohjeiden selkiyttämiseksi ja aiotaanko tehdä jotain, jotta sääntöjä noudatetaan ja valvotaan nykyistä tarkemmin? Versio 2.0
Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2010 Pirkko Ruohonen-Lerner /ps 2
Ministerin vastaus KK 726/2010 vp Pirkko Ruohonen-Lerner /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 726/2010 vp: Onko asianomainen ministeri tietoinen valtion virkasääntöjen monitulkintaisuudesta, aikooko ministeri tehdä jotain lainsäädännön ja ohjeiden selkiyttämiseksi ja aiotaanko tehdä jotain, jotta sääntöjä noudatetaan ja valvotaan nykyistä tarkemmin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Valtiolla on kiinnitetty erityistä huomiota virkamatkoihin, henkilöstön matkustamiseen liittyviin asioihin sekä erilaisten etuuksien vastaan ottamiseen. Valtiovarainministeriö on antanut jo 23.5.2001 ohjeen viraston ulkopuolisten tahojen kustantamista matkoista (VM 10/2001). Tässä ohjeessa todetaan nimenomaisesti, että virkamiehen velvollisuudet ulottuvat myös vapaa-aikaan, eikä matkan vastaanottaminen ns. yksityishenkilönä muuta sen hyväksyttävyyttä. Ohjeen kohdassa matkamääräys todetaan edelleen, että näissäkin tapauksissa matkalle lähtijälle tulee antaa matkamääräys samoin edellytyksin ja perustein kuin virkamatkamääräys yleensä. Matkamääräyksen tarpeellisuus todetaan myös matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 3 :ssä. Ulkopuolisten kustantamien virkamatkojen hyväksyttävyyttä harkittaessa tulisi ottaa huomioon seuraavanlaisia seikkoja: ulkopuolisen tahon rooli suhteessa viranomaiseen (palvelun myyjä, lupa-asia yms.) miksi valtionhallinnon ulkopuolinen taho kustantaa virkamatkoja tai muita etuja, minkä arvoisia ne ovat, voivatko ne vaikuttaa tasapuolisuuteen virkatehtävien hoidossa, liittykö matkaan kestitystä tai muuta oheistarjontaa, joutuuko virkamies kiitollisuudenvelkaan, mitä ulkopuolinen taho odottaa viranomaiselta, onko kysymyksessä kilpailuasetelma. Matkakustannusten korvaamisesta on annettu määräys/ohje 5.11.2007 (VM 8/2007). Näihin kysymyksiin laajemminkin on kiinnitetty huomiota viimeksi 23.8.2010, jolloin annettiin ohje vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista (VM/1592/00.00.00/2010). Tässä ohjeessa kiinnitettiin erityistä huomiota myös virkamiehen vapaa-ajalla tarjottaviin etuisuuksiin. Näistä asioista on siis jo olemassa kattavat ja selkeät ohjeet. Lain säännösten ja ohjeiden valvonta yksittäistapauksissa ei kuulu valtiovarainministeriön toimialaan ja tehtäviin. Virastoissa on mahdollista ryhtyä virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin epäiltäessä joko lain säännösten, virka- ja työehtosopimuksen tai annettujen ohjeiden vastaista toimintaa. Jos kysymyksessä on viraston päällikkö, virkamiesoikeudellisten toimenpiteiden käynnistäminen kuuluu nimittävälle viranomaiselle. Lisäksi jos yksittäinen kansalainen katsoo, että jossakin yksittäistapauksessa on toimittu lain vastaisesti, hän voi tehdä asiasta esitutkintapyyn- 3
Ministerin vastaus nön poliisille, jolloin kysymys siirtyy esitutkintaviranomaisten ja myöhemmin mahdollisesti tuomioistuimen arvioitavaksi. Vaihtoehtoisesti asiasta voi tehdä kantelun joko valtioneuvoston oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 2010 Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli 4
Ministerns svar KK 726/2010 vp Pirkko Ruohonen-Lerner /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 726/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Ruohonen-Lerner /saf: Är den berörda ministern medveten om att statens tjänstestadgor kan tolkas på många olika sätt, ämnar ministern göra något för att förtydliga lagstiftningen och anvisningarna och är det meningen att något ska göras för att reglerna ska följas och övervakas bättre än tidigare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Staten har fäst särskild uppmärksamhet vid tjänsteresor, frågor kring personalens resande och mottagandet av olika slag av förmåner. Redan den 23 maj 2001 utfärdade Finansministeriet anvisningar om resor som finansieras av utomstående instanser (10/2001). I anvisningarna konstateras uttryckligen att en tjänstemans skyldigheter också sträcker sig till fritiden och att mottagande av en resa som s.k. privatperson inte förändrar dess godtagbarhet. I avsnittet om reseförordnanden konstateras vidare att också i dessa fall ska den som företar resan ges ett reseförordnande enligt de villkor och grunder som gäller reseförordnanden i allmänhet. Nödvändigheten av reseförordnande framhålls även i 3 i tjänsteoch arbetskollektivavtalet om ersättning för resekostnader. Då man överväger om en tjänsteresa som någon utomstående har finansierat kan godkännas skall t.ex. följande faktorer beaktas: den roll som den utomstående instansen har i förhållande till myndigheten (en som säljer service, tillstånd m.m.), varför en instans utanför statsförvaltningen finansierar tjänsteresor eller andra förmåner, vad förmånerna är värda, om förmånerna kan inverka på opartiskheten då tjänstemannen utför sina tjänsteuppdrag, om det hör traktering eller något annat erbjudande vid sidan om till resan, om tjänstemannen blir i tacksamhetsskuld, vad väntar sig den utomstående instansen av myndigheten, om det är fråga om en konkurrenssituation. En föreskrift/anvisning har utfärdats om ersättning av resekostnader den 5 november 2007 (FM 8/2007). Dessa frågor har tagits upp också i vidare bemärkelse senast den 23 augusti 2010, då anvisningar om gästfrihet, förmåner och gåvor utfärdades (FM/1592/00.00.00/2010). I anvisningarna togs särskilt upp förmåner som erbjuds en tjänsteman under fritiden. Det finns alltså övergripande och klara regler för dessa frågor. Att övervaka lagbestämmelser och anvisningar i enskilda fall hör inte till Finansministeriets verksamhetsområde och uppgifter. Ämbetsverken kan vidta tjänstemannarättsliga åtgärder om de misstänker verksamhet som strider mot lag, tjänste- och arbetskollektivavtal eller utfärdade anvisningar. Om misstanken gäller chefen för ämbetsverket är det den utnämnande myndigheten som ska inleda tjänstemannarättsliga åtgärder. Också en enskild medborgare som i ett enskilt fall anser att någon har agerat i strid mot lagen 5
Ministerns svar kan lämna en begäran om förundersökning till polisen. Frågan ska då bedömas av förundersökningsmyndigheten och senare eventuellt av domstol. En annan möjlighet är att klaga hos justitiekanslern vid statsrådet eller riksdagens justitieombudsman. Helsingfors den 7 oktober 2010 Förvaltnings- och kommunminister Tapani Tölli 6