Liikkuvuus Euroopassa. Sosiaaliturvaoikeudet Suomessa. Euroopan komissio

9 Liikkuvuus Euroopassa Sosiaaliturvaoikeudet Suomessa Euroopan komissio

Liikkuvuus Euroopassa (Euroopan unionissa, Euroopan talousalueella ja Sveitsissä) Sosiaaliturvaoikeudet Suomessa Tilanne 13. maaliskuuta 2006 Euroopan komissio Työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto Yksikkö E.3

Euroopan komissio tai kukaan komission nimissä toimiva henkilö ei ole vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Huomautus: Tämä esite on laadittu Suomen 13. maaliskuuta 2006 toimittamien tietojen perusteella. On tärkeää varmistaa, ettei kansallista lainsäädäntöä ole tämän jälkeen muutettu ja että nämä tiedot pitävät edelleen paikkansa. Voit tarkistaa tiedot ottamalla yhteyttä asiasta vastaaviin elimiin ja laitoksiin, joiden yhteystiedot on lueteltu kodassa 3 Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita. Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset Euroopan unioniin liittyviin kysymyksiisi Yhteinen maksuton palvelunumero (*): 00 800 6 7 8 9 10 11 (*) Jotkin matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800 alkuisiin numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu). Euroopan yhteisöt, 2009 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2009 ISBN 92-79-03942-3

Sisällysluettelo 1. Yleistä............................................................................................................................................................... 5 2. Sosiaaliturvan osa-alueet....................................................................................................................... 7 2.1. Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet...................................................................... 7 2.1.1. Kuntoutus....................................................................................................................................... 8 2.1.2. Kuntoutusraha................................................................................................................................ 9 2.1.3. Vanhempainetuudet...................................................................................................................... 9 2.2. Työtapaturma- ja ammattitautietuudet............................................................................................... 9 2.3. Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset................................................................. 10 2.4. Työkyvyttömyysetuudet......................................................................................................................... 10 2.4.1. Työeläkejärjestelmä........................................................................................................................ 10 2.4.2. Kansaneläkejärjestelmä.................................................................................................................. 11 2.5. Vanhuuseläkkeet ja perhe-eläkkeet..................................................................................................... 11 2.5.1. Vanhuuseläkkeet............................................................................................................................ 11 2.5.2. Perhe-etuudet................................................................................................................................. 12 2.6. Työttömyysetuudet................................................................................................................................. 13 2.6.1. Työttömyyspäiväraha..................................................................................................................... 13 2.7. Varhaiseläke-etuudet.............................................................................................................................. 13 2.8. Perhe-etuudet.......................................................................................................................................... 13 2.8.1. Lapsilisät.......................................................................................................................................... 13 2.8.2. Lasten kotihoidontuki.................................................................................................................... 13 2.8.3. Äitiysavustus................................................................................................................................... 14 2.9. Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet........................................................................... 14 2.9.1. Työmarkkinatuki............................................................................................................................. 14 2.9.2. Vammaistuki................................................................................................................................... 14 2.9.3. Lapsen hoitotuki............................................................................................................................. 14 2.9.4. Eläkkeensaajan asumistuki............................................................................................................. 14 2.9.5. Maahanmuuttajien erityistuki........................................................................................................ 14 3. Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita............................. 15 3

Yleistä Suomen sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu asumiseen ja työskentelyyn perustuvia lakisääteisiä etuuksia. Kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat henkilöt kuuluvat vanhuusvakuutuksen (kansaneläke), julkisen terveydenhuollon sekä sairausvakuutusetuuksien, vanhempainetuuksien ja perhe-etuuksien piiriin. Joidenkin asumiseen perustuvien etuuksien myöntämiselle saatetaan asettaa lisäedellytyksiä, jotka liittyvät lähinnä asumisen kestoon. Yksinomaan työskentelyyn perustuvia sosiaaliturvan aloja ovat työeläkejärjestelmä sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutus. Suomessa lakisääteiseen eläkejärjestelmä koostuu työeläkkeestä ja kansaneläkkeestä. Työkyvyttömyyseläke, perheeläke ja vanhuuseläke kuuluvat kummankin järjestelmän etuuksiin. Työeläkkeen tarkoituksena on turvata palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimineille työntekijöille vastaava elintaso kuin työssäoloaikana. Työeläkejärjestelmä perustuu useaan eri lakiin. Tärkein niistä on työntekijän eläkelaki (TyEL), jota sovelletaan yksityisen sektorin työntekijöihin, eli 60 prosenttiin kaikista työntekijöistä. Itsenäisiä ammatinharjoittajia, merimiehiä ja virkamiehiä koskevat omat eläkelakinsa. Kansaneläkkeen myöntämisedellytyksenä on Suomessa asuminen. Kansaneläkkeen tarkoituksena on turvata vähimmäistoimeentulo niille eläkkeensaajille, jotka eivät saa muuta eläkettä tai joiden eläketurva on heikko. Kansaneläkkeen määrä pienenee työeläketulon kasvaessa, eikä kansaneläkettä enää makseta työeläkkeen ylittäessä tietyn ylärajan (vuonna 2007 915,21 1074,63 euroa kuukaudessa asuinkunnasta ja siviilisäädystä riippuen). Suomessa on vähän vapaaehtoisia lisäeläkejärjestelmiä, sillä kaikki palkansaajat ja yksityiset ammatinharjoittajat kuuluvat työeläkejärjestelmään. Työeläkkeen laskennassa huomioon otettavilla tuloilla ja eläkkeen suuruudella ei ole ylärajaa. Valtio rahoittaa perhe-etuudet ja työttömyyskorvaukset. Valtio ja kunnat rahoittavat työmarkkinatuen puoliksi. Maksuperusteiset työttömyysetuudet rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksuilla, työttömyyskassojen jäsenmaksuilla sekä valtion varoin. Kunnat rahoittavat julkiset terveydenhoitopalvelut kunnallisverotuloilla ja käyttäjämaksuilla. Lisäksi valtio maksaa kunnille valtionosuutta terveys- ja sosiaalipalvelujen rahoittamiseksi. Eläkkeet rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla sekä valtion varoin. Sairausvakuutuksen rahoitukseen osallistuvat palkansaajat, itsenäiset ammatinharjoittajat, työnantajat, vakuutetut ja valtio. Tapaturmavakuutus perustuu työnantajien vakuutusmaksuihin. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaaliturvalainsäädännöstä ja sosiaaliturvan yleisestä kehittämisestä. Useat eri organisaatiot osallistuvat sosiaaliturvajärjestelmän toimeenpanoon. Sosiaalivakuutusjärjestelmän erityispiirteenä on, että yksityiset vakuutuslaitokset hoitavat osan sosiaaliturvahallinnosta. Kansaneläkelaitos (Kela) on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, joka hallinnoi asumiseen perustuvaa yleistä sosiaaliturvajärjestelmää. Hallinnollisesti se on suoraan eduskunnan valvonnassa. Kunnat vastaavat terveyspalveluista. Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmästä huolehtivat eläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkerahastot. Eläketurvakeskus (ETK) on työeläkejärjestelmän yhteistyöelin. Sillä on toimivaltaa myös kansainvälisissä eläke- ja vakuuttamisasioissa. Vakuutusvalvontavirasto valvoo vakuutus- ja eläkelaitoksia. Valtion palveluksessa olevien henkilöiden eläkejärjestelmää hallinnoi Valtionkonttori. Kuntien palveluksessa olevat työntekijät puolestaan kuuluvat kunnalliseen eläkejärjestelmään. Tapaturmavakuutuslaitokset vastaavat yksityisen sektorin työntekijöiden työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta. Valtion palveluksessa olevien tapaturmavakuutuksesta huolehtii Valtionkonttori. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto on tapaturmavakuutusasioista huolehtiva yleisorganisaatio. Se toimii muun muassa Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaisena asuin- ja oleskelupaikan laitoksena. Kela vastaa työttömyysturvasta perusturvan osalta. Ammattijärjestöjen yhteydessä toimivat työttömyyskassat huolehtivat yleensä ansioihin suhteutetusta työttömyysturvasta. Kassojen jäsenyys on vapaaehtoista. Sosiaaliturvaa koskeviin päätöksiin saa hakea muutosta. Eri etuuksiin liittyvä muutoksenhakumenettely ja muutoksenhakuviranomaiset on selvitetty jäljempänä. 5

6

Sosiaaliturvan osa-alueet 2.1. Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet Julkiset terveydenhuoltopalvelut Kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus perusterveydenhuoltoon ja sairaalahoitoon. Kunnat vastaavat terveydenhuollon palveluista. Kunta on velvollinen järjestämään lakisääteiset palvelut. Kunta voi järjestää palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla ne toiselta kunnalta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta. Kunnan järjestämiin palveluihin kuuluvat terveysneuvonta ja tarkastukset, sairaanhoito, kuntoutuspalvelut (jos ne eivät kuulu toisen järjestelmän piiriin), mielenterveyspalvelut, sairaankuljetus, hammashoito, neuvolapalvelut, kouluterveydenhuolto, opiskelijaterveydenhuolto ja työterveyshuolto sekä joukko- ja seulontatutkimukset. Julkisen terveydenhuollon palvelut on järjestetty pääasiassa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Nämä terveyspalvelut on tarkoitettu pääasiassa niille, joiden kotipaikka on kunnassa. Terveyskeskuksissa saa yleislääkäritason hoitoa. Terveyskeskuslääkäri tai yksityislääkäri antaa potilaalle tarvittaessa lähetteen sairaalan erikoislääkärin hoitoon. Kiireellisissä tapauksissa sairaalaan pääsee myös suoraan ilman yleislääkärin lähetettä. Potilaan mahdollisuudet valita hoitava lääkäri vaihtelevat kunnasta ja terveyskeskuksesta toiseen. Yleensä potilas saa sairaalahoitoa lähimmässä sairaalassa. Kiireelliseen hoitoon pääsee välittömästi. Kiireettömän hoidon järjestämiselle on asetettu lakisääteiset määräajat. Terveyskeskuksiin on voitava saada välittömästi yhteys niiden aukioloaikana. Potilaan hoidon tarve voidaan usein arvioida jo puhelimessa, ja sen voi tehdä lääkärin sijasta muu terveydenhuollon ammattihenkilö. Jos hoidon tarpeen arviointi vaatii käyntiä terveyskeskuksessa, sinne on päästävä kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Terveyskeskuksessa hoito aloitetaan tavallisesti jo ensimmäisellä käyntikerralla. Jos tämä ei ole mahdollista, hoitoon on päästävä viimeistään kolmessa kuukaudessa. Sairaalassa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa potilaan lähetteen saapumisesta. Jos tutkimuksissa todetaan, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa, se on aloitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Tarpeelliseksi arvioitu lasten- ja nuorten mielenterveyshoito on järjestettävä kolmessa kuukaudessa. Hammaslääketieteellisesti perusteltu hoito on järjestettävä kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Suomessa peritään yleensä terveyskeskusmaksu. Kuntakohtainen maksu on 11 22 euroa. Sairaalan poliklinikkamaksu on 22 euroa käyntikerralta ja hoitopäivämaksu 26 euroa päivältä. Päiväkirurginen hoitomaksu on 72 euroa päivältä. Pitkäaikaispotilaiden maksut määräytyvät pääasiassa tulojen mukaan. Kun potilas on maksanut 12 kuukauden aikana palveluista 590 euroa (vuonna 2007), ovat tämän maksukaton ylittävät palvelut ilmaisia. Lyhytaikaisesta laitoshoidosta (alle kolme kuukautta) voidaan kuitenkin periä 12 euroa hoitopäivältä. Hoitomaksusta voi tehdä oikaisuvaatimuksen kunnan terveyslautakunnalle tai sitä vastaavalle toimielimelle taikka erikoissairaanhoidosta päättäneelle toimielimelle. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisena 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut tiedon maksupäätöksestä. Muusta terveyden- tai sairaanhoitoa tai siihen liittyvää kohtelua koskevasta asiasta potilas voi tehdä muistutuksen asianomaisen terveyskeskuksen tai sairaalan johtajalle. Potilas voi tehdä kantelun myös terveydenhoito- tai sairaanhoitolaitosten valvontaviranomaisille. Sairausvakuutus Sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat kaikki Suomessa asuvat henkilöt. Palkansaajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat on vakuutettu tietyin edellytyksin, vaikka he eivät asuisikaan vakinaisesti Suomessa. Sairausvakuutusjärjestelmästä korvataan pääasiassa yksityisen sektorin terveydenhuollon kustannuksia, avohoidon lääkkeitä ja sairaskuljetuksia sekä sairauteen, äitiyteen ja isyyteen liittyviä rahaetuuksia. Sairausvakuutusjärjestelmästä korvataan myös osa yksityislääkärin palkkioista, sairaan- ja terveydenhoidosta, fysioterapiasta sekä psykologin tai laboratoriohenkilös- 7

tön suorittamista tutkimuksista ja avohoitona annetusta keinomunuaishoidosta. Lääkärinpalkkiot, tutkimukset ja hoidot korvataan vahvistetun taksan mukaisesti. Taksojen avulla määritellään, kuinka suuren osan palkkioista kansaneläkelaitos hyväksyy korvauksen perusteeksi. Lääkärinpalkkiosta korvataan 60 prosenttia vahvistetusta taksasta. Tutkimuksesta ja hoidosta korvataan 75 prosenttia vahvistetusta taksasta kiinteämääräisen omavastuuosuuden ylittävältä summalta (13,46 euroa vuonna 2007) määräystä kohden. Suomessa vakuutetuilla henkilöillä on oikeus hammashoidon korvauksiin. Hammaslääkärin palkkiot, hammaslääkärin määräämät tutkimukset sekä lääkkeet ja matkat korvataan samojen periaatteiden mukaisesti kun lääkärin määräämät tai tekemät toimenpiteet. Sairausvakuutus korvaa joko osittain tai kokonaan ne lääkekorvausjärjestelmään kuuluvat lääkkeet, jotka lääkäri on määrännyt sairauden hoitoon. Lääkekorvaukset maksetaan kolmessa korvausluokassa. Korvaus lasketaan tuotekohtaisesti prosenttiosuutena lääkkeen hinnasta. Potilas maksaa kunkin lääkkeen omavastuuosuuden ylimpään erityiskorvausluokkaan kuuluvista valmisteista. Lääkekohtaista omavastuuosuutta ei makseta peruskorvausluokkaan kuuluvista ja alimpaan erityiskorvausluokkaan kuuluvista valmisteista. Lisäksi korvataan eräiden vaikeiden sairauksien hoitoon käytettävät erityisravintovalmisteet sekä pitkäaikaisen ihotaudin hoitoon käytettävät perusvoiteet. Lääkärin määräämien lääkkeiden peruskorvaus on 42 prosenttia lääkkeen hinnasta. Eräissä vaikeissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa lääkekustannuksista korvataan 72 100 prosenttia kolmen euron omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Potilaan maksamille lääkekustannuksille on asetettu vuotuinen yläraja (627,47 euroa vuonna 2007). Tämän rajan ylittyessä lääkkeet korvataan sataprosenttisesti 1,50 euron lääkekohtaisen omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Matkakustannukset hoitoon ja erikoislääkärin matkat potilaan luokse korvataan yhteen suuntaan tehtyä matkaa kohden kiinteämääräisen omavastuuosuuden (9,25 euroa) ylittävältä osalta. Jos matkakustannukset ylittävät kalenterivuoden aikana vuotuisen omavastuuosuuden (157,25 euroa), yli menevä osa korvataan kokonaan. Sairauspäivärahaa maksetaan 16 67-vuotiaalle palkansaajalle tai itsenäiselle ammatinharjoittajalle. Oikeus päivärahaan alkaa, kun sairaus on kestänyt sairastumispäivän lisäksi yhdeksän arkipäivää. Sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivää. Päiväraha lasketaan yleensä vakuutetun verotuksessa vahvistettujen tulojen perusteella tai puolen vuoden tulojen perusteella. Päivärahan määrä nousee työtulojen perusteella. Päiväraha on veronalaista tuloa. Jos tuloja ei ole, vakuutetulle voidaan maksaa tarveharkintaista korvausta (15,20 euroa päivässä vuonna 2007), kun työkyvyttömyys on kestänyt 55 päivää. Tarveharkinnassa otetaan huomioon vakuutetun ja hänen puolisonsa muut tulot. Etuuksia haetaan Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta tai työpaikkakassasta. Sairaanhoitokulujen korvausta on haettava kuuden kuukauden kuluessa palkkion tai hoidon maksamisesta. Sairausvakuutusta koskevasta päätöksestä on aina oikeus valittaa. Valitus tehdään asian ratkaisseelle Kansaneläkelaitoksen toimistolle tai työpaikkakassalle, joka tutkii, voidaanko päätös oikaista. Jos kyseisillä laitoksilla ei ole edellytyksiä oikaisuun, valitus käsitellään Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. 2.1.1. Kuntoutus Kansaneläkelaitoksen järjestämiä kuntoutuspalveluja ovat vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus, vajaakuntoisten ammatillinen kuntoutus ja muu harkinnanvarainen kuntoutus. Kansaneläkelaitoksella on velvollisuus järjestää vaikeavammaisille heidän tarvitsemansa hoidon lisäksi muita lääkinnällisiä kuntoutuspalveluja, jos ne ovat välttämättömiä työ- ja toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi. Kuntoutus voidaan järjestää terapiana tai laitoskuntoutuksena. Kuntoutuskustannukset korvataan täysimääräisesti ja matkakustannukset omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Vajaakuntoisella on oikeus tarkoituksenmukaisiin, työkyvyttömyyttä ehkäiseviin tai työ- ja ansiokykyä parantaviin ammatillisiin kuntoutuspalveluihin, jos häntä uhkaa lähivuosina työkyvyttömyys sairauden takia tai jos hänen työkykynsä on jo olennaisesti heikentynyt. Kuntoutusmuotoina ovat lähinnä kuntoutustarveselvitykset, kuntoutustutkimukset, koulutus sekä työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennustoiminta laitoksissa. Eduskunta vahvistaa vuosittain määrärahat, jotka Kansaneläkelaitos voi käyttää muuhun kuin lakisääteiseen lääkinnälliseen ja ammatilliseen kuntoutukseen. Tavoitteena on joko tukea työntekijöiden toimintakykyä lääkinnällisellä kuntoutuksella tai ylläpitää työkykyä ammatillisella kuntoutuksella. Harkinnanvaraista kuntoutusta voidaan järjestää niille henkilöille, joilla ei lain perusteella ole oikeutta Kansaneläkelaitoksen järjestämiin kuntoutuspalveluihin. Eniten järjestetään laitosmuotoista, työkykyä edistävää ammatillista kuntoutusta, lääkinnällisiä kuntoutuskursseja ja psykoterapiaa. Psykoterapia on lääkinnällisen kuntoutuksen ainoa maksullinen terapiamuoto. Muusta harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta poiketen potilaan on maksettava tällaisesta hoidosta omavastuuosuus. 8

2.1.2. Kuntoutusraha Kuntoutuksen aikana maksetaan kuntoutusrahaa, jos kuntoutuksen tarkoituksena on työelämässä pysyminen, sinne palaaminen tai työelämään pääsy. Kuntoutusraha määräytyy pääsääntöisesti sairausvakuutuksen päivärahan tavoin. Kuntoutusta ja kuntoutusrahaa koskevat hakemukset jätetään paikalliseen Kansaneläkelaitoksen toimistoon. Harkinnanvaraista kuntoutusta lukuun ottamatta kuntoutuspäätökseen voi hakea muutosta Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta, jonka päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. 2.1.3. Vanhempainetuudet Äidillä on oikeus äitiysrahaan ja vanhempainvapaaseen ja isällä isyysrahaan ja vanhempainvapaaseen, jos he ovat olleet Suomessa sairausvakuutettuina vähintään 180 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa täyttyneet vakuutuskaudet otetaan huomioon arvioitaessa, täyttääkö asianomainen vaaditut edellytykset. Äitiys- ja vanhempainrahaa maksetaan yhteensä 263 arkipäivältä. Kautta jatketaan 60 arkipäivää, jos lapsia syntyy enemmän kuin yksi. Äitiysrahaa maksetaan 105 ensimmäiseltä päivältä äidille. Oikeus äitiysrahaan alkaa 50 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Vanhempainrahaa maksetaan 158 seuraavalta arkipäivältä joko äidille tai isälle, joka jää kotiin hoitamaan lasta. Vanhempainrahaa ei voida maksaa samanaikaisesti molemmille vanhemmille. Vanhempainrahaa maksetaan myös alle seitsemänvuotiaan lapsen adoptiovanhemmille. Äidillä on oikeus erityisäitiysrahaan raskausaikana, jos hänen työhönsä tai työpaikkansa olosuhteisiin liittyvä kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti voi vaarantaa sikiön kehityksen tai raskauden. Tätä määräystä sovelletaan vain, jos äidille ei voida järjestää muuta työtä. Lapsen syntymän jälkeen isä voi hakea isyysrahaa enintään 18 arkipäivältä ja isyysvapaata enintään neljänä erillisenä jaksona äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana. Isyysrahakautta pidennetään 1 12 arkipäivää, jos isälle on maksettu vanhempainrahaa vähintään vanhempainrahakauden 12 viimeiseltä arkipäivältä. Äitiys- ja vanhempainrahan määrä on sama kuin sairauspäivärahan. Erityishoitorahaa voivat saada ne vanhemmat, joiden alle 16-vuotias lapsi osallistuu hoitoon tai kuntoutukseen sairaalassa, tai eräissä tapauksissa kotihoidossa. Erityishoitorahaa maksetaan yleensä enintään 60 arkipäivältä lasta kohden kalenterivuoden aikana. Erityishoitorahan määrä lasta kohti on sama kuin päivärahan. Vanhempainraha on veronalaista tuloa. Etuuksia haetaan Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta tai työpaikkakassasta. Äitiysrahaa on haettava kaksi kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa ja isyysrahaa kahden kuukauden kuluessa etuuden maksamisen halutusta alkamispäivästä. Vanhempainrahaa haetaan kuukautta ennen etuuden maksamisen haluttua alkamispäivää. Vanhempainrahaa koskevasta päätöksestä on oikeus valittaa. Valitus tehdään asian ratkaisseelle Kansaneläkelaitoksen toimistolle tai työpaikkakassalle, joka tutkii, voidaanko päätös oikaista. Jos kyseisillä laitoksilla ei ole edellytyksiä päätöksen oikaisemiseen, valitus käsitellään sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. 2.2 Työtapaturma- ja ammattitautietuudet Suomessa lakisääteinen tapaturmavakuutus on ensisijainen työtapaturmien ja ammattitautien korvausjärjestelmä sairausvakuutuksen ja lakisääteisen eläketurvan yhteydessä. Työtapaturmavakuutuksen perusteella vakuutetulla on oikeus saada korvausta työtapaturman tai ammattitaudin aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Suomessa lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta huolehtivat yksityiset vakuutusyhtiöt. Vakuutusyhtiö ei voi kieltäytyä myöntämästä ja pitämästä voimassa siltä haettua lain mukaista vakuutusta. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksesta huolehtii maatalousyrittäjien sosiaalivakuutuslaitos. Valtion virkatai työsuhteessa olevien henkilöiden tapaturmakorvaukset maksaa Valtionkonttori. Työnantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä, jos työnantajan teettämien työpäivien määrä ylittää 12 päivää kalenterivuoden aikana. Jos työnantaja laiminlyö lakisääteisen vakuuttamisvelvollisuutensa tai hän ei ole vakuuttamisvelvollinen, vahingoittuneella työntekijällä on kuitenkin oikeus tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin. Nämä korvaukset käsittelee ja maksaa Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Tapaturmavakuutuslain mukaan oikeus korvauksiin perustuu työsuhteeseen yksityisellä tai julkisella sektorilla. Vakuutuksesta korvataan työtapaturmat ja ammattitaudit. Työtapaturmalla tarkoitetaan työntekijälle työssä tai työhön liittyvissä olosuhteissa, asuin- ja työpaikan välisellä matkalla tai työnantajan antaman tehtävän tai virkamatkan aikana sattunutta tapaturmaa. Ammattitautina pidetään sairautta, jonka pääasiallinen aiheuttaja on todennäköisesti työhön liittyvä fysikaalinen, biologinen tai kemiallinen tekijä. Vakuutettuja ovat kaikki yksityisellä tai julkisella sektorilla työsuhteessa olevat työntekijät lukuun ottamatta työantajan perheenjäseniä ja niitä johtavassa asemassa olevia yrityksen toimihenkilöitä, jotka yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistavat yli puolet yrityksestä. Myös käytännön harjoittelua suorittavat opiskelijat 9

ovat yleensä vakuutettuja. Tapaturmavakuutus on useimmiten voimassa myös silloin, kun työntekijä lähetetään työkomennukselle ulkomaille. Vaikka yritysjohtajat perheenjäsenineen ja edellä mainitut yritysten johtavat toimihenkilöt eivät kuulu pakollisen tapaturmavakuutuksen piiriin, he voivat kuitenkin ottaa itselleen tapaturmavakuutuslain mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen, jonka etuudet ovat samat kuin pakollisessa vakuutuksessa. Lakisääteinen tapaturmavakuutus korvaa tarpeelliset sairaanhoitokulut ja ansionmenetyksen. Tilapäisen työkyvyttömyyden takia maksetaan päivärahaa enintään vuoden ajan. Se on neljän ensimäisen viikon ajan tapaturmasta lukien sama kuin sairauspäiväraha. Tämän jälkeen päiväraha on 1/360 vahingoittuneen työntekijän vuosiansiosta. Vuosityöansio määräytyy yleensä tapaturmahetken ansiotason perusteella. Jos tapaturma aiheuttaa yli vuoden työkyvyttömyyden, maksetaan työntekijälle työtapaturmaeläkettä. Täysin työkyvyttömän työntekijän tapaturmaeläkkeen suuruus on 85 prosenttia vuosiansiosta 65-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen eläke on 70 prosenttia hänen vuosityöansiostaan. Päivärahaa ja työtapaturmaeläkettä voidaan maksaa myös osakorvauksena, kun henkilö on osittain työkyvytön. Päivärahat ja tapaturmaeläke ovat veronalaisia tuloja. Sairaanhoitokorvaukset ovat verottomia. Työntekijälle maksetaan myös haittakorvausta vamman tai sairauden aiheuttamasta yleisestä pysyvästä haitasta. Haittakorvaus on veroton etuus. Kuolemantapauksessa lähiomaisille maksetaan hautausapua ja leskelle sekä alle 18-vuotiaalle lapselle tai alle 25-vuotiaalle opiskelevalle lapselle perhe-eläkettä. Perhe-eläke on veronalaista tuloa. Myös lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus kuuluvat tapaturmavakuutuksesta korvattaviin etuuksiin. Kuntoutuksen tarkoituksena on ensisijaisesti edistää työntekijän pääsyä takaisin sopivaan ansiotyöhön ja helpottaa suoriutumista päivittäisistä toiminnoista. Henkilö saa korvausta kuntoutuksesta aiheutuneista kohtuullisista kustannuksista sekä ansionmenetyksestä yleensä työtapaturmaeläkkeen muodossa. Tapaturman sattuessa työntekijän on ilmoitettava asiasta viipymättä työnantajalle, jolta työntekijä saa vakuutustodistuksen. Tämän todistuksen perusteella tapaturmavakuutuslaitos korvaa sairaanhoidon ja lääkärin määräämät lääkkeet. Työnantajan on tehtävä vakuutuslaitokselle tapaturmailmoitus korvausmenettelyn käynnistämiseksi. Jos edunsaaja on tyytymätön vakuutuslaitoksen tekemään korvauspäätökseen, hän voi valittaa siitä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Vakuutuslaitoksella on oikeus itse oikaista päätöstään. Tapaturmaasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen haetaan muutosta vakuutusoikeudelta, jonka päätökseen voi hakea vielä eräissä tapauksissa muutosta korkeimmalta oikeudelta. 2.3. Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset Kuolemantapausavustusta ei myönnetä lakisääteisen järjestelmän yhteydessä, paitsi jos kyseessä on merimiesten eläkelain perusteella myönnettävä etuus. Kuolemantapausavustus on vain lisäetuus, jota maksetaan työntekijän eläkelain ja yrittäjäeläkelain nojalla. Mainitun lisäetuuden kaltainen kuolemantapausavustus on tarkoitettu vain henkilöryhmille, esimerkiksi yrityksen koko henkilökunnalle, eikä määrätyille yksityishenkilöille. Tätä lisäetuutta ei enää voida ilmoittaa haettavaksi 1. tammikuuta 2001 jälkeen, eikä sen piiriin voida enää liittää uusia vakuutettuja. Uudet työntekijät eivät näin ollen voi hakea kuolemantapausavustusta missään lisäetuusjärjestelmässä. 2.4 Työkyvyttömyysetuudet 2.4.1. Työeläkejärjestelmä Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansiotulojen menetystä korvataan seuraavilla työkyvyttömyyseläkkeillä: täysi työkyvyttömyyseläke, joka voi olla määräaikainen (kuntoutustuki) tai toistaiseksi myönnetty, ja osatyökyvyttömyyseläke eli osakuntoutustuki. Täysi työkyvyttömyyseläke ja täysi kuntoutustuki myönnetään yleensä vasta sairausvakuutusjärjestelmään kuuluvan tukioikeuden päätyttyä. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää ilman edeltävää sairauspäivärahakautta. Työkyvyttömyyseläkettä voi saada alle 63-vuotias työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jonka työkyky on alentunut sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään vuoden ajaksi. Jos henkilön työkyky on alentunut vähintään kolmella viidesosalla, hänelle myönnetään täysi eläke. Jos työkyky on alentunut vähintään kahdella viidesosalla, hänelle myönnetään osatyökyvyttömyyseläke. Työkyvyttömyyden määrittelyn lähtökohtana on selvitys eläkkeenhakijan terveydentilasta. Lääketieteellisten selvitysten lisäksi työkyvyttömyyden arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa henkilön koulutus, työkokemus, ikä ja työnsaantimahdollisuudet. Kuntoutustukea maksetaan työntekijälle silloin, kun viasta tai sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden voidaan olettaa todennäköisesti paranevan 10

hoidon tai kuntoutuksen ansiosta. Kuntoutukseen pääsy edellyttää hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa. Kuntoutustuki voidaan lakkauttaa työkyvyn muuttuessa tai jos saaja kieltäytyy ilman pätevää syytä kuntoutuksesta. Myös täysi työkyvyttömyyseläke ja täysi kuntoutustuki voidaan muuttaa osatyökyvyttömyyseläkkeeksi ja osakuntoutustueksi työkyvyn ja ansioiden muuttuessa. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla henkilöllä voi olla ansiotuloja enintään 40 prosenttia aikaisemmasta vakiintuneesta ansiotulostaan. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä tuloraja 60 prosenttia Työkyvyttömyyseläkkeessä otetaan tietyin edellytyksin huomioon tuleva aika eläketapahtumasta eläkeiän täyttymiseen. Tulevan ajan ansio määräytyy yleensä eläketapahtumavuotta edeltäneiden viiden viimeisen vuoden (tarkasteluajan) ansiotulojen perusteella. Tarkasteluaikana otetaan huomioon vain Suomen eläkelakien mukaan vakuutetut työansiot. Työeläkelaitosten velvollisuutena on järjestää ammatillista kuntoutusta sellaisille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat vakinaisesti työelämässä. Kyseisen henkilön on täytettävä seuraavat edellytykset: hän on työkyvytön ja hänen työhön paluutaan voidaan edistää kuntoutuksella, tai hän on ilman kuntoutustoimia vaarassa joutua työkyvyttömäksi lähitulevaisuudessa, ja tämä uhka voidaan välttää kuntoutuksella. Työeläkelaitos maksaa kuntoutustukea niiltä kuukausilta, jotka henkilö joutuu olemaan poissa ansiotyöstään ammatillisen kuntoutuksen vuoksi. Eläkkeellä oleva henkilö saa korotettua tukea kuntoutuksen aikana. 2.4.2. Kansaneläkejärjestelmä Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää Suomessa asuvalle 16 64-vuotiaalle työkyvyttömälle henkilölle. Eläkkeen saaminen ja sen määrä eivät siis perustu työskentelyyn tai vakuutusmaksuihin vaan asumiseen. Työkyvyttömyyseläke voi olla varsinainen työkyvyttömyyseläke, määräaikainen kuntoutustuki tai yksilöllinen varhaiseläke. Kansaneläkejärjestelmään ei kuulu osaaikaeläkettä. Suomen tai muun EU:n jäsenvaltion kansalaisella on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän on asunut 16 vuotta täytettyään Suomessa yhteensä vähintään kolme vuotta. Muun maan kansalaiselta vaaditaan vähintään viiden vuoden asumisaika välittömästi ennen eläkkeen alkamista. Asumisaikavaatimus ei koske alle 21-vuotiasta, Suomessa asuessaan työkyvyttömäksi jäänyttä henkilöä. Asianomainen on oikeutettu varsinaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän on sairauden, vian tai vamman takia kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen verrattavaa työtä. Työkyvyttömänä pidetään sokeaa, liikuntakyvytöntä tai pysyvästi toisen henkilön jatkuvan avun varassa elävää. Työkyvyttömyyseläke myönnetään yleensä silloin, kun henkilö on saanut sairauspäivärahaa noin 300 päivän ajan. 2.5. Vanhuuseläkkeet ja perheeläkkeet Kansaneläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea ja yksilöllistä varhaiseläkettä maksetaan vain, jos henkilö ei saa mutta eläkettä tai eläke on pieni. Eläkkeen määrä riippuu myös siitä, kuinka pitkään henkilö on asunut Suomessa. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen saa henkilö, joka on asunut Suomessa 16 vuoden iän ja eläkkeen alkamisen välisestä ajasta vähintään 80 prosenttia. Alle 21 vuotiaana Suomessa asuessaan työkyvyttömäksi jäänyt henkilö saa aina täyden eläkkeen asumisajasta riippumatta. Eläkkeeseen voi lisäksi kuulua hoitotuki, asumistuki ja lapsikorotus. 2.5.1. Vanhuuseläkkeet Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeelle voi jäädä 63 68-vuotiaana. Työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeensaajan täytettyä 63 vuotta. Henkilö, joka on täyttänyt 62 vuotta, voi halutessaan hakea varhennettua eläkettä, jolloin eläke maksetaan alennettuna. Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa asuvalla, 65 vuotta täyttäneellä henkilöllä on oikeus kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeeseen. Henkilö, joka on täyttänyt 62 vuotta, voi halutessaan hakea varhennettua eläkettä. Tällöin eläke pienenee pysyvästi 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta varsinaisen eläkkeelle jäämisen ja lakisääteisen eläkeiän välisenä aikana. Kansaneläkkeen alkamista voi lykätä, jolloin sitä maksetaan korotettuna. Suomen ja toisen jäsenvaltion kansalaiselta edellytetään, että hän on 16 vuotta täytettyään asunut Suomessa vähintään kolme vuotta. Työeläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luetaan 1. tammikuuta 2005 alkaen työskentelyaika 18 vuoden iästä (aikaisemmin 23 vuotta) 68 vuoteen (aikaisemmin 65 vuotta). Eläkkeet lasketaan vuosiansioista ja itsenäisillä ammatinharjoittajille vuosittaisista vahvistetuista työtuloista. Eläkettä karttuu iän mukaan seuraavasti: 1,5 prosenttia 18 52-vuotiaana 1,9 prosenttia 53 62-vuotiaana 4,5 prosenttia 63 67-vuotiaana. Eläkkeellä olevan työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan työnteosta karttuu eläkettä 1,5 prosenttia riippumatta siitä, missä maassa eläkettä maksetaan. Eläkettä 11

karttuu myös ansiosidonnaisten sosiaalivakuutusetujen (esim. sairauspäivärahan) pohjana olevien tulojen perusteella. Vuodesta 2005 alkaen eläkettä karttuu tutkintoon johtavasta opiskelusta sekä alle kolmivuotiaan lapsen hoitoajasta. Valtio vastaa tämän eläkkeen rahoituksesta. Kansaneläkejärjestelmässä vanhuuseläkettä maksetaan vain, jos henkilö ei saa muuta eläkettä tai hänen eläkkeensä on pieni. Kansaneläkkeessä otetaan tuloina huomioon Suomesta ja ulkomailta maksettavat eläkkeet sekä eläkkeen luonteiset jatkuvat korvaukset. Tulona ei oteta huomioon asetuksen ETY N:o 1408/71 soveltamisalaan kuuluvia eläkkeitä, jotka perustuvat saman henkilön vakuutukseen ja maksetaan muista jäsenvaltioista. Eläkkeeseen voi lisäksi kuulua hoitotuki, asumistuki ja lapsikorotus. Kansaneläkkeen määrä riippuu myös siitä, kuinka kauan henkilö on asunut Suomessa 16 ja 65 ikävuoden välillä. Täyden eläkkeen saa, jos on asunut Suomessa vähintään 40 vuotta. 2.5.2. Perhe-etuudet Työeläkejärjestelmä Leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta. Myös entisellä puolisolla on leskeneläkeoikeus, jos edunjättäjä oli velvollinen maksamaan hänelle elatusapua. Rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon. Avopuolisoilla ei ole leskeneläkeoikeutta. Leskellä on aina oikeus eläkkeeseen, jos aviopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Jos puolisoilla ei ole yhteistä lasta, edellytetään, että leski on puolison kuollessa vähintään 50-vuotias tai leski on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta. Lisäksi avioliiton on täytynyt olla solmittu ennen lesken 50. ikävuotta, ja sen on täytynyt kestää vähintään viisi vuotta. Ennen 1. heinäkuuta 1950 syntynyt lapseton leski voi saada leskeneläkkeen lievemmin ehdoin. Leskeneläke lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton ennen kuin hän täyttää 50 vuotta. Tällöin hänelle maksetaan kertasuorituksena kolmen vuoden eläkettä vastaava summa. Kansaneläkejärjestelmä (yleinen perhe-eläke) Leskeneläkkeen saaminen puolison kuoltua edellyttää, että edunjättäjä oli avioliittoa solmiessaan alle 65 vuotias leski on alle 65-vuotias eikä saa kansaneläkettä vakuutettu edunjättäjä on 16 vuotta täytettyään asunut Suomessa vaaditun ajan: Suomen ja muiden jäsenvaltioiden kansalaiset yhteensä kolme vuotta ja muiden valtioiden kansalaiset kuolemaa edeltäneet viisi vuotta leski asuu Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa leskellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa. Jos yhteistä lasta ei ole, eläke voidaan myöntää vain, jos leski oli kuolemantapauksen sattuessa yli 50-vuotias, ja avioliitto oli solmittu lesken ollessa alle 50-vuotias ja se on kestänyt vähintään viisi vuotta. Kaikki nämä edellytykset on täytettävä. Kansaneläkejärjestelmässä leskeneläkkeenä maksetaan alkueläkettä kuuden kuukauden ajan, ja sen jälkeen jatkoeläkettä. Jatkoeläke lakkaa, kun leski täyttää 65 vuotta tai alkaa saada omaa eläkettä. Eläke lakkaa myös, jos leski solmii uuden avioliito alle 50 vuotiaana. Tällöin hänelle maksetaan kertasuorituksena kolmen vuoden eläkettä vastaava summa. Työeläkelainsäädännön mukaan alle 18-vuotiaalla lapsella on oikeus lapseneläkkeeseen. Eläkettä maksetaan edunjättäjän biologiselle lapselle, adoptiolapselle ja samaan talouteen kuuluneelle lesken lapselle. Biologiseen lapseen rinnastetaan avioliiton ulkopuolella syntynyt tunnustettu lapsi. Sijaisperheeseen sijoitetut lapset eivät saa lapseneläkettä. Kansaneläkejärjestelmän lapseneläkettä maksetaan Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa asuvalle alle 18 vuotiaalle puoli- tai täysorvolle. Opiskelijalle eläkettä voidaan maksaa 21 ikävuoteen asti. Täysorvolle myönnetään erillinen eläke kummastakin vanhemmasta. Perhe-eläkkeen lähtökohtana on edunjättäjän saama eläke tai se eläke, jonka hän olisi saanut, jos olisi kuolemantapauksen sattuessa ollut työkyvytön. Lesken- ja lapseneläkkeen yhteismäärä voi olla enintään edunjättäjän eläkkeen suuruinen. Leskeneläkkeen laskennassa otetaan huomioon lesken oma työeläke ja hänen tulonsa. Ne eivät kuitenkaan vaikuta perhe-eläkkeen määrään, jos leskellä on alle 18-vuotiaita lapsia. Leskeneläke maksetaan aina täysimääräisenä kuudelta ensimmäiseltä kuukaudelta (alkueläke), jos leski on alle 65-vuotias. Leskeneläkkeeseen kuuluu perusmäärä ja täydennysmäärä. Alkueläkkeeseen kuuluu aina perusmäärä ja kiinteämääräinen täydennys. Kiinteämääräistä täydennystä suuremman täydennyksen maksamiseen vaikuttavat lesken tulot, omaisuus ja perhetilanne. Jatkoeläkkeeseen kuuluu perusmäärä vain, jos leskellä on huolettavanaan alle 18-vuotias lapsi. Jatkoeläkkeen täydennysmäärään vaikuttavat lesken tulot. Alku- ja jatkoeläkkeen määrään vaikuttaa myös edunjättäjän Suomessa asuma aika. Leskeneläkkeeseen voi kuulua myös asumistuki. Lapseneläkkeeseen kuuluu aina perusmäärä. Lisäksi eläkkeeseen voidaan maksaa täydennysmäärä. Täyden- 12

nysmäärän suuruuteen vaikuttavat lapsen saamat muut perhe-eläkkeet. Iältään 18 20-vuotiaalle lapselle maksetaan vain perusmäärä. edellytyksiä päätöksen oikaisemiseen, valitus käsitellään työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. 2.6. Työttömyysetuudet 2.6.1 Työttömyyspäiväraha Työttömyyspäivärahana maksetaan joko Kansaneläkelaitoksen peruspäivärahaa (23,91 euroa vuonna 2007) tai työttömyyskassan ansioon suhteutettua päivärahaa. Ansiopäiväraha lasketaan työntekijän vakiintuneesta palkasta työttömyyttä edeltäneen 10 kuukauden ajalta. Työttömyyskassaan kuuluminen on vapaaehtoista. Peruspäivärahaa maksetaan 17 64-vuotiaille työttömille työnhakijoille, jotka ovat olleet työssä 43 viikkoa työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana. Itsenäisten ammatinharjoittajien työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on välittömästi työttömyyttä edeltäneiden 48 kuukauden aikana työskennellyt yhteensä 24 kuukautta yrittäjänä siten, että yritystoiminta on ollut laajuudeltaan olennaista. Ansiopäivärahaa maksetaan työntekijälle, joka on ollut ennen työttömyyden alkamista työttömyyskassan jäsenenä vähintään 10 kuukautta, ja on kassan jäsenenä ollessaan täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Itsenäisen ammatinharjoittajan edellytetään toimineen 24 kuukautta yrittäjänä yrittäjien työttömyyskassan jäsenyysaikana. Työttömyyspäiväraha on veronalaista tuloa. Työttömyyspäiväraha maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa yhteensä seitsemän työpäivää. Päivärahaa maksetaan viideltä päivältä viikossa enintään 500 arkipäivää. Kun työssäoloehdon täyttävä työtön työnhakija täyttää 57 vuotta ennen kuin hän on saanut työttömyyspäivärahaa 500 päivää, hän säilyttää päivärahaoikeutensa 60 ikävuoteen asti. Peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea haetaan Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta ja ansiopäivärahaa siitä työttömyyskassasta, johon työtön työnhakija kuuluu. Työvoimatoimisto antaa Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle sitovan lausunnon etuuden myöntämisen työvoimapoliittisista edellytyksistä. Muiden jäsenvaltioiden työnhakijat, jotka käyttävät oikeuttaan hakea työtä Suomesta, ilmoittautuvat työvoimatoimistossa ja hakevat työttömyyspäivärahaa Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta. Työttömyysturvaa koskevaan Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan päätökseen saa hakea muutosta ratkaisun tehneestä toimistosta tai kassasta, jotka tutkivat, voidaanko päätös oikaista. Jos kyseisillä laitoksilla ei ole 2.7 Varhaiseläke-etuudet Ansiosidonnaiseen työeläkejärjestelmään kuuluu myös osa-aikaeläke. Se on tarkoitettu 58 67-vuotiaille vakuutetuille, jotka siirtyvät osa-aikatyöhön eivätkä saa muuta lakisääteistä eläkettä. Perhe-eläke ei estä osa aikaeläkkeen myöntämistä. Ennen vuotta 1946 syntyneet työntekijät voivat jäädä varhaiseläkkeelle 56 64-vuotiaina. Eläkkeen määrä on 50 prosenttia kokoaikatyön ja osaaikatyön ansioiden erotuksesta. 2.8 Perhe-etuudet 2.8.1. Lapsilisät Suomessa asuvasta lapsesta maksetaan lapsilisää, kunnes lapsi täyttää 17 vuotta. Vuonna 2007 lapsilisä on ensimmäisestä lapsesta 100 euroa, toisesta lapsesta 110,50 euroa, kolmannesta lapsesta 131 euroa, neljännestä lapsesta 151,50 euroa ja viidennestä lapsesta alkaen 172 euroa lasta kohti kuukaudessa. Lapsilisä on veroton etuus. Lapsilisää haetaan Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta. Kansaneläkelaitoksen päätöksestä voi valittaa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. 2.8.2. Lasten kotihoidontuki Jos perheessä on alle kolmevuotias lapsi, perhe voi valita lapsen kotihoidontuen kunnan järjestämän päivähoidon sijasta. Silloin oikeus tukeen on myös perheen muista alle kouluikäisistä lapsista. Lasten kotihoidontukeen kuuluu perusmäärä, joka maksetaan erikseen jokaisesta tukeen oikeuttavasta lapsesta. Hoitolisä sen sijaan maksetaan vain ensimmäisestä lapsesta. Hoitolisä maksetaan täysimääräisenä, jos perheen kuukausitulot eivät ylitä perheen koon mukaan määräytyviä tulorajoja. Perhe voi valita yksityisen hoidon tuen, jos perheen alle kouluikäistä lasta hoitaa kunnan hyväksymä yksityinen hoitopalvelujen tarjoaja. Hoitopalvelujen tarjoaja voi olla yksityinen päiväkoti tai perhepäivähoitaja tai perheeseen työsuhteessa oleva hoitaja. Yksityisen hoidon tuki maksetaan suoraan hoitopalvelujen tarjoajalle. 13

2.8.3. Äitiysavustus Suomessa asuvalla naisella, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää ja joka on käynyt lääkärintarkastuksessa neljän ensimmäisen raskauskuukauden aikana, on oikeus äitiysavustukseen. Myös alle 18-vuotiaan lapsen adoptiovanhemmilla on oikeus äitiysavustukseen. Äitiysavustus myönnetään äidin valinnan mukaan joko rahana tai äitiyspakkauksena. Vuonna 2007 rahana maksettava äitiysavustus oli 140 euroa. Äitiyspakkaus sisältää monipuolisesti lapsen vaatteita ja hoitotarvikkeita. Äitiysavustus on verotonta tuloa. Äitiysavustusta haetaan Kansaneläkelaitoksen toimistosta viimeistään kaksi kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa. Adoptiovanhempien on haettava äitiysavustusta ennen kuin lapsi täyttää vuoden. Äitiysavustusta voi hakea yhtä aikaa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä lapsilisän kanssa. Äitiysavustusasioissa Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on ensimmäisen asteen ja vakuutusoikeus toisen asteen valitusviranomainen. 2.9. Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet 2.9.1. Työmarkkinatuki Suomessa asuvalla 17 64-vuotiaalla työttömällä henkilöllä, joka on saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan tai joka ei täytä työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa, on oikeus työmarkkinatukeen. Ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevalla henkilöllä on viiden kuukauden odotusaika. Odotusaika ei koske ammatillisesta koulutuksesta valmistuneita. Työmarkkinatuki on työttömyysturvan peruspäivärahan suuruinen tarveharkintainen etuus. Tarveharkinnassa otetaan huomioon henkilön omat tulot kokonaan ja hänen puolisonsa tulot tietyn enimmäismäärän ylittävältä osalta. Tarveharkintaisen työmarkkinatuen kestoa ei ole rajoitettu. Työmarkkinatukea maksetaan ilman tarveharkintaa 180 päivän ajan sen jälkeen, kun työttömyyspäivärahaa on ensin maksettu 500 päivän enimmäisaika. Vanhempiensa taloudessa asuvalle työttömälle, joka ei täytä työssäoloehtoa, maksetaan 50 prosenttia tarveharkintaisesta työmarkkinatuesta. 2.9.2. Vammaistuki Vammaistuen tarkoituksena on auttaa taloudellisesti 16 64-vuotiaita vammaisia henkilöitä selviytymään jokapäiväisessä elämässä sekä työelämässä ja opiskelussa. Tukea voidaan maksaa henkilölle, joka ei saa muualta eläkettä. Tuen määrä on porrastettu kolmeen suuruusluokkaan. 2.9.3. Lapsen hoitotuki1 Hoitotukea maksetaan lapsesta, joka sairauden, vian tai vamman takia on vähintään kuuden kuukauden ajan siinä määrin hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa, että siitä aiheutuu erityistä taloudellista tai muuta rasitusta. Tuki on porrastettu kolmeen luokkaan. 2.9.4. Eläkkeensaajan asumistuki Etuutta maksetaan 65 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka asuu Suomessa sijaitsevassa asunnossa, tai 16 64 vuotiaalle eläkkeensaajalle. Asumistukea maksetaan 85 prosenttia omavastuun ylittävistä kohtuullisista asumismenoista. Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain huomioon otettavien asumiskustannusten enimmäismäärät asunnon sijaintipaikkakunnan ja perheen koon perusteella. Lisäksi asumistuen määrä riippuu henkilön perhesuhteista sekä tulojen ja omaisuuden määrästä. 2.9.5. Maahanmuuttajien erityistuki Maahanmuuttajan erityistuki turvaa maahanmuuttajan toimeentulon vanhuuden ja työkyvyttömyyden aikana. Erityistukea voivat hakea 65 vuotta täyttäneet henkilöt tai 21 64-vuotiaat työkyvyttömät henkilöt. Lisäksi hakijan on täytynyt asua Suomessa vähintään viisi vuotta. Erityistuen määrä on sama kuin täyden kansaneläkkeen määrä. Määrään vaikuttavat hakijan ja hänen puolisonsa tulot ja omaisuus. 1 Tuomioistuimen päätös, annettu 18 päivänä lokakuuta 2007 (asia C-299/05), jonka perusteella tukea ei luokitella maksuihin perustumattomaksi rahalliseksi erityisetuudeksi. Se katsotaan rahana maksettavaksi sairausetuudeksi, ja siitä on päätettävä asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti.. 14

Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita Kansaneläkelaitos (Institution d assurances sociales) Yksittäistä henkilöä koskevat tiedustelut: Asuin- tai oleskelupaikan Kansaneläkelaitoksen toimisto Muut asiat: Nordenskiöldinkatu 12 PL 450, 00101 Helsinki P. 020 434 11 F. 020 434 50 58 International.affairs@kela.fi www.kela.fi Eläketurvakeskus (Centre national des pensions) 00065 Eläketurvakeskus P. 010 75 11 www.etk.fi Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (Fédération des organismes d assurance accidents) Bulevardi 28 00120 Helsinki P. (09) 68 04 01 tvl@vakes.fi www.tvl.fi Työeläkelaitokset (Institutions de retraite professionnelle) Eläke-Fennia 00041 Eläke-Fennia P. 010 50 31 Tapiola PL 9, 02010 Tapiola P. (09) 45 31 Varma PL 1, 00098 Varma P. 010 515 13 Ilmarinen 00018 Ilmarinen P. (09) 18 41 Pensions-Alandia PB 121, 22101 Mariehamn P. (018) 290 00 Veritas PL 133, 20101 Turku P. 010 550 10 Eläkekassat ja eläkerahastot ovat yrityskohtaisia, ja niiden osoite sama kuin asianomaisella työnantajalla. Etera PL 20, 00241 Helsinki P. 010 55 33 00 Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Institution d assurances sociales des exploitants agricoles) PL 16, 02101 Espoo P. (09) 435 11 Merimieseläkekassa (Caisse de retraite des gens de mer) PL 327, 00121 Helsinki P. 010 63 39 90 Kirkon keskusrahasto (Kirkkohallitus) (Fonds national de l Église (Conseil national de l Église)) PL 185, 00161 Helsinki P. (09) 180 21 Kuntien eläkevakuutus (Assurance pension des communes) PL 425, 00101 Helsinki P. 010 31 41 Valtiokonttori (Trésor public) PL 30, 00054 Valtiokonttori P. (09) 772 51 Vakuutusvalvontavirasto (Office de contrôle des assurances) PL 449, 00101 Helsinki P. (09) 415 59 50 15

Euroopan komissio Liikkuvuus Euroopassa (Euroopan unionissa, Euroopan talousalueella ja Sveitsissä) Sosiaaliturvaoikeudet Suomessa Tilanne 13. maaliskuuta 2006 Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto 2009 s 17 21 x 29,7 cm ISBN 92-79-03942-3

Mistä Euroopan unionin julkaisuja saa? Julkaisutoimiston tuottamia myytäviä julkaisuja on saatavilla EU Bookshopissa osoitteessa http://bookshop.europa.eu, jonka kautta voi jättää tilauksen valittuun myyntipisteeseen. Luettelo maailmanlaajuisen myyntiverkostomme jäsenistä on saatavilla faksitse numerosta (352) 29 29-42758.

http://ec.europa.eu/employment_social/social_security_schemes/publications_en.htm KE-76-06-610-FI-S Oletko kiinnostunut työllisyydestä, sosiaaliasioista ja tasa-arvoasioista vastaavan pääosaston julkaisuista? Voit ladata ne Internetin kautta seuraavasta osoitteesta: http://ec.europa.eu/employment_social/emplweb/publications/index_fi.cfm tai rekisteröityä tilaajaksi maksutta Internetissä: http://ec.europa.eu/employment_social/sagaplink/dspsubscribe.do?lang=en ESmail on työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston sähköinen tietolehtinen. Voit rekisteröityä sen tilaajaksi Internetissä: http://ec.europa.eu/employment_social/emplweb/news/esmail_en.cfm http://ec.europa.eu/social/ ISBN 92-79-03942-3