KIRJALLINEN KYSYMYS 468/2005 vp Hiitolanjoen ennallistaminen ja merkitys lohijokena Eduskunnan puhemiehelle Hiitolanjoki on 53 km pitkä Rautjärven Simpelejärvestä Laatokkaan laskeva joki, josta 8 km on Suomen puolella. Joen kolmesta voimalasta Hiitolanjoen Voima Oy omistaa vuonna 1920 rakennetun Ritakosken voimalaitoksen ja lähinnä Venäjän rajaa sijaitsevan Kangaskosken voimalan. Niiden välissä olevan Lahnasenkosken voimalan omistaa Vantaan Energia Oy. Hiitolanjoen veden laatu on selkeästi parantunut ja on tällä hetkellä välttävää. Jokeen Suomen puolelle nousee Laatokan lohta ja taimenta. Jokilaaksossa kohtaavatkin ainutkertaisella tavalla teollisuus- ja luonnonympäristö. Erityisesti vuonna 1911 rakennettu Lahnasenkosken voimala on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan. Se on tiettävästi vanhin säilyneistä puurakenteisista koneasemarakennuksista Suomessa. Joen miljöö on paikoin luonnontilainen. Hiitolanjoki on yksi tärkeimmistä Laatokan lohen kutujoista. Siinä elävät myös kaikki kuusi kalalajia, jotka Euroopan unioni on määritellyt Suomessa erityisesti suojelua tarvitseviksi: makean veden lohi, toutain, nahkiainen, kivisimppu ja rantanuoliainen. Hiitolanjokeen kudulle nousevat lohet painavat keskimäärin viidestä kuuteen kiloon. Kutu tapahtuu tällä hetkellä pääsääntöisesti seitsemässä Venäjän puoleisessa koskessa. Kunnostamalla Suomen puoleiset kosket saadaan lohen kutunousu kohdistumaan myös niihin. Joen kolmen voimalaitoksen tuottaman sähkön määrä ja arvo on vähäinen. Toimivana lohijokena teollisuushistoriallisine kohteineen joen taloudellinen tuotto saattaisi kasvaa nykyisestään. Erityisesti lähinnä rajaa sijaitsevan Kangaskosken ennallistaminen loisi mahdollisuuden matkailun kehittämiselle ja vaelluskalan harrastuskalastuksen lisäämiselle. Kangaskosken voimala on heikkotehoinen, eikä sitä ole uusittu. Voimalarakennukseen ja sen välittömään ympäristöön liittyy monia rakennusja teollisuushistoriallisia arvoja. Punatiilinen rakennus on vuodelta 1925 ja tyylipiirteiltään 1920-luvulle tyypillisesti klassistinen. Koneisto on arvokasta varhaisteollista tekniikkaa ja sisältää ensimmäisen Suomessa valmistetun Kaplanturbiinin. Valvontakaappi on rakennusinventoinneissa kuvattu erityisen hienoksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen Suomen puoleisen Hiitolanjoen teollisuus- ja kulttuurihistoriallisesta arvosta sekä joen merkityksestä Laatokan lohen kutujokena ja mitä mahdollisuuksia hallitus näkee edistääkseen joen ennallistamista alueen taloutta ja toimeliaisuutta edistäväksi lohijoeksi? Versio 2.0
Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2005 Pentti Tiusanen /vas 2
Ministerin vastaus KK 468/2005 vp Pentti Tiusanen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pentti Tiusasen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 468/2005 vp: Onko hallitus tietoinen Suomen puoleisen Hiitolanjoen teollisuus- ja kulttuurihistoriallisesta arvosta sekä joen merkityksestä Laatokan lohen kutujokena ja mitä mahdollisuuksia hallitus näkee edistääkseen joen ennallistamista alueen taloutta ja toimeliaisuutta edistäväksi lohijoeksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hiitolan- eli Kokkolanjoki saa alkunsa Suomen puolella Simpelejärvestä ja virtaa lähes 50 km:n pituisena Laatokkaan. Suomen puolella joesta on noin kahdeksan kilometriä. Tällä jokiosuudella on viisi koskea, joista neljä on valjastettu sähköntuotantoon. Suomen puolella Hiitolanjoessa on kolme voimalaitosta. Venäjän puoleinen osa joesta, jossa on kaikkiaan seitsemän koskea, on hyvin luonnontilainen. Nykyään jokeen on arvioitu nousevan vuosittain 2 000 3 000 järvilohta sekä vähäisempi määrä taimenta. Niiden lisäksi joessa esiintyy mm. toutainta, harjusta, siikaa ja maassamme harvinaisena tavattavaa rantaneulaa. Suomen puolella voimalaitosten yläpuolelle laskee Silamusjoki, jonka kosket on kunnostettu vuonna 2001 vaelluskalojen poikastuotantoon sopiviksi. Alimman, Kangaskosken voimalaitoksen alapuolen kunnostussuunnitelma on valmis, ja toteutukselle on saatu lupa. Runsaan vesimäärän vuoksi itse kunnostus on kuitenkin vielä tekemättä. Lisäksi kaikkiin voimalaitoksiin on laadittu kalatiesuunnitelmat, mutta niille ei ole vielä haettu rakennuslupaa ympäristölupavirastolta. Tämä johtuu osaltaan siitä, että Etelä-Karjalan Virkistyssäätiö on käynyt neuvotteluja Hiitolanjoen Voima Oy:n kanssa Kangaskosken voimalaitoksen ostamisesta. Koska neuvottelut Kangaskosken voimalaitoksen ostamisesta eivät näytä tuottavan tulosta, Kaakkois-Suomen TE-keskus valmistelee hakemusta ympäristölupavirastolle kalatien rakentamisvelvoitteiden määräämiseksi kaikille voimalaitoksille. Perusteluina hakemukselle ovat vanhat 1910- ja 1920-luvuilla annetut lupapäätökset, joiden kaikkien lupaehdoissa edellytetään kalateiden rakentamista olosuhteiden niin vaatiessa. Olosuhteet ovat muuttuneet siten, että Laatokan lohi ja taimen nousevat nykyisin Kangaskosken voimalaitokselle saakka. Suomen puolella lohikalojen kutunousun pysäyttää kuitenkin kolme voimalaitosta, joiden pudotuskorkeus vaihtelee 4 7 m:n välillä. Lisäksi suomalaisilla ja venäläisillä on ollut yhteistä tutkimustoimintaa Hiitolanjoella vuodesta 1997 lähtien. Tavoitteena on ollut kalataloustutkimuksen ja kalastuksen valvonnan tehostaminen sekä lohikalojen kulku- ja lisääntymismahdollisuuksien parantaminen. Samalla on pyritty luomaan puitteet luonto- ja kalastusmatkailun käynistämiselle po. alueella. Joesta onkin poistettu Venäjän puolelta kalannousua estäviä rakenteita, ja Suomen puolella on ollut käynnissä "Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku" -hanke, jonka tarkoituksena on mm. valmistella ainakin yksi voimala museokäyttöön ja rakentaa joen varrelle maisemapolku retkeilijöille ym. kohderyhmille. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että Hiitolanjoen merkitys on tiedostettu ja että par- 3
Ministerin vastaus aikaa on meneillään hankkeita Hiitolanjoen kalataloudellisen, suojelullisen, matkailullisen sekä kulttuurihistoriallisen merkityksen kohentamiseksi. Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 2005 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 4
Ministerns svar KK 468/2005 vp Pentti Tiusanen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 468/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Pentti Tiusanen /vänst: Är regeringen medveten om Hiitolanjokis industriella och kulturhistoriska värde på den finska sidan av gränsen och Hiitolanjokis betydelse som lekälv för laxen i sjön Ladoga samt vilka möjligheter ser regeringen att det finns för att återställa Hiitolanjoki till en laxälv som främjar områdets aktiviteter och ekonomi? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: På den finska sidan av gränsen rinner Hiitolanjoki eller Kokkolanjoki upp i Simpelejärvi. Älven är närmare 50 km lång och rinner ut i sjön Ladoga. En cirka åtta kilometer lång sträcka av älven finns på finsk mark. På denna älvsträcka ligger fem forsar av vilka fyra har byggts ut för vattenkraft. På den finska sidan finns tre kraftverk. Den del av älven som ligger på rysk mark har allt som allt sju forsar och älven befinner sig så gott som i naturtillstånd. Enligt dagens beräkningar vandrar 2 000 3 000 insjölaxar och mindre antal öringar årligen upp i älven för att leka. Utöver dessa förekommer det i Hiitolanjoki bl.a. asp, harr, sik och nissöga som är sällsynt i vårt land. Silamusjoki rinner ut ovanför krafverken på den finska sidan. Forsarna i Silamusjoki sattes i stånd år 2001 för att vandringsfiskar kan fortplanta sig där. Iståndsättningsplanen för området nedan om Kangaskoski kraftverk är färdig och ett tillstånd för iståndsättningen har beviljats. Vattenmängden är emellertid stor och därför har iståndsättningsarbetet inte inletts. Därtill har det planerats att fiskvägar byggs vid alla kraftverken men än så länge saknar de miljötillståndsverkets bygglov. Detta beror på att stiftelsen Etelä-Karjalan Virkistyssäätiö har förhandlat med Hiitolanjoen Voima Oy om köp av Kangaskoski kraftverk. Eftersom dessa förhandlingar inte tycks leda till resultat, upprättar Sydöstra Finlands TEcentral som bäst en ansökan till miljötillståndsverket för att ålägga alla kraftverken skyldighet att bygga fiskvägar. Ansökan motiveras med de gamla tillståndsbeslut som fattades på 1910- och 1920-talen, och i vilkas tillståndsvillkor ingår krav om byggande av fiskvägar om omständigheterna det förutsätter. Omständigheterna har förändrats på så sätt att öringen och laxen från Ladoga vandrar upp ända till Kangaskoski kraftverk. På den finska sidan stoppas laxfiskarnas lekvandring emellertid av tre kraftverk med fallhöjd från fyra till sju meter. Sedan år 1997 har Finland och Ryssland också haft gemensamma forskningsprojekt i Hiitolanjoki. Målet har varit en effektivare forskning kring fiskerinäring, effektivare övervakning av fiske samt förbättrade vandrings- och fortplantningsmöjligheter för laxfiskar. Samtidigt har Finland och Ryssland försökt skapa sådana omständigheter att det är möjligt att starta natur- och fisketurismverksamheten i detta område. På den ryska sidan har man avlägsnat sådana konstruktioner från Hiitolanjoki som hindrar fiskarnas vandring. I Finland har påpått projektet "Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku". Syftet med projektet är bl.a. att bygga om åtminstone ett av kraftverken till ett museum och att bygga en utsiktsstig för friluftare m.m. grupper. 5
Ministerns svar Utgående från det ovan relaterade kan man konstatera att värdet av Hiitolanjoki är känt och att just nu pågår projekt som syftar till att framhäva vikten av Hiitolanjoki med tanke på fiskerinäringen, skyddet, turismen och kulturhistoriska frågor. Helsingfors den 3 juni 2005 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 6