OPINNÄYTETYÖN OTSIKKO KIRJOITETAAN SUURAAKKOSIN TÄHÄN

OPINNÄYTETYÖN OTSIKKO KIRJOITETAAN SUURAAKKOSIN TÄHÄN Opinnäytetyö Tekijän nimi Koulutuskeskus Sedu Opetuspiste Tutkinnon nimi Kevät 2008

KOULUTUSKESKUS SEDU Opetuspiste Tutkinnon nimi OMA NIMI TYÖN NIMI Opinnäytetyö, päiväys, sivumäärä, liitteiden lukumäärä TIIVISTELMÄ Tiivistelmä kirjoitetaan viimeisenä. Tiivistelmä on suppea, itsenäinen esitys opinnäytetyön sisällöstä. Tiivistelmäsivulla annetaan työn sisällöstä täydellisempi yleiskäsitys kuin sisällysluettelossa. Tiivistelmä kirjoitetaan menneessä aikamuodossa. Tiivistelmästä tulee selvitä mitä teit (kerro muutamalla virkkeellä tärkeimmät työvaiheet) miten teit (kerro lyhyesti käyttämistäsi työmenetelmistä ja -välineistä) mitä oman alasi ammattitaitoa työssä tarvittiin kuinka työ onnistui mitä uutta opit miten havainnollistit työtäsi mitä lähteitä käytit työssäsi (luettele tärkeimmät) mitä asioita ja tietoja poimit lähteistä (kerro muutamalla virkkeellä) mitä liitteitä työsi sisälsi. Tiivistelmän tarkkuuden voi tarkistaa vertaamalla sitä sisällysluettelon otsikoihin. Tiivistelmä antaa lukijalle nopean yleiskuvan koko työstä. Tiivistelmä kirjoitetaan rivivälillä yksi, ja se mahtuu yhdelle sivulle. Asiasanat: Asiasanahakemisto löytyy osoitteesta http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/

VOCATIONAL EDUCATION CENTRE SEDU The School Department NAME TOPIC Diploma work, date, pages, appendices ABSTRACT The purpose of the abstract is in a few lines and in your own words to give the reader the main ideas of your work, the abstract being a short independent but still informative description of your topic. In your abstract you should mention, first of all, who has made the work, the topic of the work, the main points that were studied, the means that were used, and what the results were. It would be advisable to write the abstract after you have done the Finnish version, but try not to translate or summarize the Finnish one as such. The abstract is written on its own page and is situated after the page with the Finnish TIIVISTELMÄ. The lenght of the abstract depends on your topic, but it could be about 5 15 lines. Subjects:

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 KÄSITTELYLUVUT 1 3 LÄHTEIDEN KÄYTTÖ 3 3.1 Lähdeviitteet (tekstiviitteet) 3 3.2 Lähdeluettelo 6 4 LIITTEIDEN JA KUVIEN KÄYTTÖ 9 5 POHDINTA 9 LÄHTEET 10 LIITTEET 11 Liite 1. Kirjallisen työn tyyli ja kieliasu sekä käytännön kirjoitusohjeita 11 Liite 2. Opinnäytetyön arviointi 15

1 1 JOHDANTO Johdannossa kerrotaan, mitä opinnäytetyössä käsitellään. Tarkoitus on herättää lukijan kiinnostus työtä kohtaan. Johdantoluvun voi aloittaa kuvailemalla työtä yleisesti, kertomalla mistä aiheesta työ on tehty. Seuraavaksi voi esitellä työn tarkoitusta: mitä halusit työssäsi selvittää, mihin kysymykseen hait vastausta. Opinnäytetyön aiheen rajausta on myös hyvä perustella: mihin työssä on keskitytty ja miksi. Lisäksi johdannossa kerrotaan, miten työ on tehty: jos työhön liittyy käytännön toteutus, kerrotaan lyhyesti siitä; jos työ perustuu teoreettiseen tietoon, kerrotaan se. Lisäksi esitellään tärkeimpiä työssä käytettyjä lähteitä. Myös samaa aihetta koskevia aiempia selvityksiä voi esitellä ja vertailla. Jos työssä on liitteitä, ne esitellään johdantoluvussa. Keskeisten työssä käytettyjen käsitteiden ja merkintätapojen (esimerkiksi kuvien) esittely kuuluu niin ikään johdantoon. Jos työssä on siis käytetty sellaisia käsitteitä tai merkintöjä, joiden selventäminen voi olla tarpeen, on hyvä selvittää, mitä niillä on tarkoitettu ja miten niitä on käytetty. Johdantolukuun kuuluvat siis seuraavat asiat: kuvaillaan yleisesti työtä: mistä aiheesta se on tehty mistä idea aiheeseen, miksi aihe kiinnostaa, kuka työstä mahdollisesti hyötyy aiheen rajaus: mihin työssä on keskitytty miten työ on tehty: siihen liittyy käytännön toteutus ja/tai se perustuu kirjalliseen lähdemateriaaliin esitellään tärkeimmät lähteet esitellään liitteet. 2 KÄSITTELYLUVUT Käsittelyluvut jakaantuvat useisiin otsikoituihin jaksoihin: päälukuihin ja mahdollisiin alalukuihin. Jos alalukuja käytetään, niitä on oltava vähintään kaksi. Päälukujen otsikot kirjoitetaan suuraakkosin, alalukujen normaalisti. Lukujen sisällä teksti jäsentyy selkeisiin kappaleisiin.

2 Kappale ei saa olla liian pitkä, esimerkiksi puoli sivua, mutta toisaalta yhden virkkeen tai parin rivin mittainen kappale on liian lyhyt. Kirjoittajan on huolehdittava siitä, että olennaiset asiat erottuvat sivuseikoista. Lisäksi on tärkeää, että opinnäytetyön aiheen rajaus on onnistunut, eli pääasioita käsitellään perusteellisesti. Opinnäytetyön käsittelyssä olisi hyvä muistaa, että on parempi käsitellä vähää perusteellisesti kuin paljoa ylimalkaisesti. Opinnäytetyön jäsentely lukuihin kannattaa harkita huolellisesti. Ensimmäisessä luvussa voi käsitellä aiheena olevan asian taustaa, historiaa ja teoriaa, ja kertoa siitä eteenpäin käytännön työn toteutuksesta ja sen ammatillisesta taustasta. Jos opinnäytetyöhön ei sisälly käytännön työtä, on jäsentely tehtävä sen mukaan, miten asiat liittyvät toisiinsa, eli mitkä asiat sopivat luontevasti samaan päälukuun. Jaottelun johdonmukaisuus näkyy selvästi sisällysluettelossa. Siksi alustava sisällysluettelo kannattaa tehdä heti alkuvaiheessa ja keskustella siitä ohjaavien opettajien kanssa. Mikäli työhön liittyy empiirinen tutkimus, esimerkiksi kysely tai koe, täytyy se esitellä tekstissä. Käsittely etenee tavallisesti seuraavasti: - teoreettinen tausta: miten asia on ammatillisen tietämyksen perusteella (ks. luku 3 LÄHTEIDEN KÄYTTÖ) - tutkimusongelma: mitä kyselyllä ym. haluttiin selvittää - tutkimuksen toteutus: yksityiskohtainen kuvaus menetelmistä (käytettiinkö esim. kyselylomakkeita, millaisia, paljonko ja keille niitä lähetettiin jne.) - tulokset: havainnollistetaan kuvin, taulukoin yms. - arviointi: tutkimuksen onnistuminen, olivatko tulokset ennalta arvattavia, yllättäviä yms. Jos opinnäytetyöhön liittyy käytännön työ, ei riitä, että kerrotaan, miten työ tehtiin, vaan asioita on perusteltava ammatillisesti. Asioita voisi käsitellä esimerkiksi seuraavassa järjestyksessä: - teoreettinen tausta - työselostus: mitä tehtiin työn tekijät ja työnjako menetelmät ja välineet (ammatilliset perustelut) yksityiskohtainen kuvaus työn toteuttamisesta (ammatilliset perustelut)

3 tulosten esittely, havainnollistaminen ja arviointi oman työn arviointi: onnistuminen, vaikeudet, mitä olisi ollut syytä tehdä toisin yms. 3 LÄHTEIDEN KÄYTTÖ Tekstissä on selvästi erotettava, mitkä asiat ovat omia pohdintoja ja mitkä ovat jostakin tietolähteestä poimittuja asioita. Lähteitä referoidaan eli selostetaan: työn tekijä selostaa asiat omin sanoin. Suoria lainauksia pitäisi välttää, mutta jos siteeraaminen on välttämätöntä (esim. lakitekstit, termien tai käsitteiden määritelmät), on käytettävä lainausmerkkejä. Aina kun on poimittu ja esitelty lähteestä peräisin olevaa tietoa, on merkittävä kappaleen loppuun sulkuihin lähdeviite. Viittaukset on merkittävä sekä referoidun että suoran lainauksen yhteyteen. Tämän lisäksi kaikki opinnäytetyössä käytetyt lähteet merkitään lähdeluetteloon, jossa on niistä täydellisemmät tiedot. 3.1 Lähdeviitteet (tekstiviitteet) Aina, jos asiatieto on saatu jonkun tiedontuottajan materiaalista (kirjat, ammatti- ym. lehdet, Internet, luento- ja kurssimonisteet jne.), on se osoitettava lähdeviittauksella. Viittaus tulee sulkuihin jokaiseen sellaiseen kappaleeseen, jossa lähdemateriaalista poimittua tietoa on esitelty. Lähteeseen viittaamista on hyvä osoittaa myös tekstissä esimerkiksi seuraavin tavoin: Pohjolan (1999, 10) mukaan - - - Pohjola (1999, 5) toteaa, että - - - Pohjolan (1999, 15) mielestä kyse on - - - Artikkelissaan tekijä selvittää - - - Lähdeviitteiden edelle on mahdollista lisätä sellaisia ilmaisua kuin esim., mm., varsinkin, etenkin, erityisesti, ks., vrt., mutta niiden merkitys on ymmärrettävä: ks. tarkoittaa, että osoitetussa paikassa on lisää samansuuntaista tietoa, vrt. ilmaisee, että tieto poikkeaa jollain tavalla esitetystä. Lähdeviittauksiin merkitään seuraavat tiedot: - teoksen tekijän/tekijöiden sukunimi

4 - jos edellinen puuttuu, julkaisun, teoksen tai artikkelin nimi - painovuosi - pilkku ja välilyönti - sivu(t), jo(i)sta tieto on otettu. Seuraavassa on ohjeita useimmin tarvittavista lähdemerkinnöistä. Esimerkit on havainnollisuuden vuoksi sisennetty ja tihennetty, ja ne ovat osaksi tekaistuja. Viittaus koskee yhtä virkettä Viite merkitään virkkeen sisään sulkeisiin ennen loppupistettä. Eläkeiän alentamista kannatetaan, mutta samalla halutaan varmistaa eläkkeen säilyminen normaalin suuruisena (Wilenius 1990, 8). Viittaus koskee useampaa kuin yhtä edeltävää virkettä Viite merkitään viimeisen virkkeen perään sulkeisiin. Viite päättyy sulkujen sisäpuolella olevaan pisteeseen. Wileniuksen saamat tutkimustulokset osoittivat, että - - - on yleistä. Monet haastatelluista ehdottivat, että - - - normaalin suuruisena. Tällä tavalla vapautuisi nuorille työpaikkoja. (Wilenius 1990, 120 125.) Viittaus teokseen, jolla on kaksi tai useampi tekijä Tekstissä tekijöiden nimet yhdistetään ja-sanalla, viitteessä &-merkillä. Ojasen ja Seppälän (1992, 21 22) laatima psykososiaalisen toimintakyvyn arviointimenetelmä on tarkoitettu emotionaalisten häiriöiden arviointiin. Psykososiaalisen toimintakyvyn arviointimenetelmä on tarkoitettu emotionaalisten häiriöiden arviointiin (Ojanen & Seppälä 1997, 81). Jos tekijöitä on kolme tai enemmän, kaikki tekijät mainitaan silloin, kun lähteeseen viitataan ensimmäisen kerran; toisesta viittauskerrasta lähtien käytetään ensimmäisen tekijän perässä ym.-lyhennettä.

5 Hyvän asiatyylin tuntomerkkejä ovat johdonmukaisuus, selkeys, havainnollisuus ja tiiviys (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 260). Hyvä asiatyylinen teksti on mahdollisimman virheetöntä (Hirsjärvi ym. 2000, 244). Viittaus lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää Jos lähteenä käytetyllä teoksella ei ole henkilötekijää, viitataan julkaisun nimeen. Opiskelijaa perehdyttävät työpaikkaan esimies, työpaikkakouluttaja ja lähimmät työtoverit (Työssäoppimisen opas 1999, 18). Peräkkäiset viittaukset samaan teokseen Emt.-lyhennettä ( edellä mainittu teos ) voidaan käyttää, jos viitataan samaan lähteeseen kuin edellä. Sivut on tällöinkin merkittävä. Tiedon prosessoinnissa painottuu ajattelun, oppimaan oppimisen ja itsearvioinnin taitojen hallinta (emt. 107). Multimedia on erimuotoista tietoa digitaalisessa muodossa. Sen ominaispiirteitä ovat mm. tosiaikaisuus ja vuorovaikutteisuus. (Emt. 25.) Viittaus useisiin julkaisuihin samanaikaisesti Viitteiden välissä käytetään puolipistettä erottamaan eri viitteet toisistaan. Tavallisesti lähteet laitetaan aakkosjärjestykseen, mutta myös aika- tai tärkeysjärjestys on mahdollinen. Sata vuotta sitten saattoi yhden lehden pääkirjoitus olla suurestikin mielipiteitä muokkaava tekijä. Tilanteessa, jossa tietoa oli tarjolla vähän, viestinnällä oli suurempi teho kuin nykyisessä sanomien voimakkaassa kilpailutilanteessa. (Hemánus & Tervonen 1986, 195; Wiio 1979, 89.) Viittaus suullisiin lähteisiin Henkilökohtaiset tiedonannot mainitaan muodossa sukunimi + vuosi. Niitä ovat esimerkiksi haastattelut ja puhelinkeskustelut. Myös niistä merkitään tarkat tiedot lähdeluetteloon. Myös useat eteläsuomalaiset yritykset ovat valmiita ottamaan alueeltamme nuoria työssäoppijoita (Mäkinen 2000).

6 Viittaus sähköiseen lähteeseen Sähköisiin lähteisiin viitataan samoin kuin muihinkin lähteisiin, mutta sivunumeroa ei ilmoiteta. Jos tekijä tiedetään, viittaus sisältää tekijän sukunimen ja vuosiluvun. Jos tekijää ei tiedetä, viittaus sisältää lähteen nimen tai sivun otsikon sekä vuosiluvun. Radio- ja tv-ohjelmissa viitataan ohjelman nimeen ja vuosilukuun. Tavoitteena on nostaa koko väestön osaamista ja tukea Suomen kilpailukykyä (Hintikka 2000). Viittaus säädökseen Säädöksillä on yleensä viralliset lyhenteet, joita viitteissäkin voi käyttää: laki = L, asetus = A, hallituksen esitys = HE. Lähdeluetteloon laitetaan tarkat tiedot. Neuvottelujen tehtävänä on edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta (L 1.1.1998/630.) Viittaus standardiin Standardeista on käytössä vakiintuneet lyhenteet, esimerkiksi Suomen Standardisoimisliiton standardeista käytetään lyhennettä SFS. Standardin lyhenteen jälkeen tulee standardin numero ja sivunumero. Julkaisija tai kustantaja on henkilö tai organisaatio, joka vastaa dokumentin tuotannosta ja levityksestä (SFS 5831, 3). Viittaus toissijaiseen lähteeseen Alkuperäislähdettä ei tarvitse välttämättä merkitä lähdeluetteloon. Seuraavassa esimerkissä Kuronen on alkuperäinen lähde, jota Kivinen teoksessaan käsittelee: Kivisen teoksessa esitellystä Kurosen (1993) tutkimuksesta käy ilmi, että perinteisesti asiantuntijan tuntomerkkeinä on pidetty korkeaa koulutusta ja pitkää työkokemusta (Kivinen 1994, 71).

7 3.2 Lähdeluettelo Kaikki työssä käytetyt lähteet merkitään lähdeluetteloon. Käytettyjen lähteiden tulee olla työn kannalta merkityksellisiä, ammatillisesti päteviä ja mahdollisimman uusia. Erityisesti internetlähteitä käytettäessä on syytä arvioida tiedon esittäjän asiantuntemusta ja puolueettomuutta. Lähdeluettelo aloitetaan uudelta sivulta loppuluvun jälkeen. Lähdeluettelosivu(t) numeroidaan muun tekstin jatkoksi. Lähdeluettelo aakkostetaan yleensä kirjoittajan sukunimen mukaan. On huomattava, että hakusanan (ensimmäisen sanan) täytyy olla sama sekä lähdeviitteessä että luettelossa. Näin lukija voi tekstiä lukiessaan helposti etsiä lähdeluettelosta kyseisen lähdemateriaalin tiedot. Lähdemerkinnän yleisrakenne on neliosainen: Kuka kirjoittaja, tekijä tai haastateltava Milloin julkaisuvuosi Mitä lähteen nimi tai otsikko Missä kustannuspaikka: kustantaja (tarvittaessa myös julkaisija). Teoksen painos merkitään vain, jos se on muu kuin ensimmäinen. Kustantajan tietoihin ei tarvitse lisätä yhtiömuotoa (oy., ry., ky.), poikkeuksena WSOY. Kirjat, joilla on tekijä(t) Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara P. 2000. Tutki ja kirjoita. 6. uud. laitos. Helsinki: Kirjayhtymä. Kirjat ym. julkaisut ilman henkilötekijää Kirjoittajan nimen paikalle merkitään teoksen nimi ja aakkostetaan lähdeluetteloon sen mukaan. Nykysuomen sanakirja. 1996. Toim. M. Sadeniemi. 14. p. Porvoo: WSOY. Artikkelilähteet Artikkeleista merkitään lähdetiedot saman periaatteen mukaan, mutta lisäksi mainitaan julkaisun vuosikerta, numero (sanomalehdistä päiväys) sekä sivut, joilla artikkeli on ilmestynyt.

8 Useita artikkeleita sisältävässä teoksessa julkaistusta tekstistä ilmoitetaan tekijä, julkaisuaika, artikkelin nimi ja perustiedot teoksesta, jossa artikkeli on ilmestynyt. Voutilainen, M. 2001. Ooppera elää ja voi hyvin Suomessa. Keskisuomalainen 24.1.2001, 18. Suomalaisen lomavalinta on yhä aurinkoinen löhöloma. 2001. Ilkka 21.1.2001, 13. Karisto, A. 1998. Rajankäyntiä. Teoksessa Bardy, M. (toim.). Taide tiedon lähteenä. Jyväskylä: Atena, 63 80. Opinnäytetyöt, esitteet ja muut julkaisemattomat kirjalliset lähteet Tärkeää on merkitä lähteen laatu, esim. esite, opinnäytetyö, hinnasto. Rautaruukki Oy. 1998. Mainosesite. Suulliset lähteet (henkilökohtainen tiedonanto) Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Nieminen, J. 2000. Talouspäällikkö. Suomen Muusikkojen Liitto ry. Haastattelu 19.5.2000. Sähköiset lähteet Lukijan tulee halutessaan löytää myös sähköiset lähteet, joihin on tekstissä viitattu. Lähdeluetteloon merkitään seuraavat tiedot: 1. tekijä(t) (jollei tekijää tiedetä, lähdetieto aloitetaan julkaisun nimellä) 2. julkaisuaika vuosilukuna 3. julkaisun nimi tai otsikko 4. mahdollisesti viestintyyppi (esim. sähköpostiviesti, CD-ROM, video, DVD) 5. viittaamisen ajankohta päivämääränä hakasulkuihin 6. (esim. CD-ROMista julkaisija tai kustantaja) 7. tietoverkkojulkaisuissa verkko-osoite. a) Verkkodokumentit Sivulta käy ilmi, kuka on tekijä: Aaltonen, L. 2000. Opiskelijoiden tiedonhankintataidot. [Viitattu 31.3.2001.] Sivu päivitetty 31.3.2000. Http://www.hkiamk.fi/~aaltonen/thops.html.

9 jollei päivityksen ajankohta ilmene, merkintä jää pois Henkilötekijä ei ilmene: Tekijänoikeus. 2000. [viitattu 7.4.2001.] Opetusministeriö. Http://www.minedu.fi/opm/tekijänoikeus/index.html. b) Sähköpostiviestit, videot, CD-ROMit ja muut vastaavat lähteet Nurminen, A. 2000. Vs: Ohjeita artikkelien kirjoittajille. Sähköpostiviesti 22.12.2000, vastaanottaja Tuija Rautio. Eteläpohjalainen luonto ja ympäristö. 1992. CD-ROM. Seinäjoki: Maaseudun kehittämiskeskus. c) Radio- ja tv-ohjelmat Lähdeluettelossa ilmoitetaan ohjelman nimi, julkaisuaika vuosilukuna, verkko sekä lähetyspäivämäärä. Tarvittaessa voi ilmoittaa myös muita täsmentäviä tietoja. Iskelmäradio. 2001. Radio Suomi 7.1.2001. Toim. Ilpo Hakasalo. Kuohuva vuosisata, osa 10/10. 2001. TV2 7.1.2001. 4 LIITTEIDEN JA KUVIEN KÄYTTÖ Liitteet Liitteeksi sijoitetaan esimerkiksi haastattelulomakkeet, ohjeet, laskelmat, aikataulut jne. Toisin sanoen sellainen aines, joka ei asian ymmärtämisen kannalta ole keskeistä, mutta johon tekstissä viitataan, tai joka lisää ymmärtämystä ja luotettavuutta. Liitteiden paikka on lähdeluettelon jäljessä. Liitteet numeroidaan ja otsikoidaan. Sisällysluettelon loppuun laaditaan luettelo liitteistä. Visuaalinen havainnollistaminen Kirjallista esitystä voidaan havainnollistaa kuvioiden, taulukoiden, piirustusten ja esimerkkiaineiston avulla. Jos ne liittyvät olennaisesti käsiteltävään asiaan, ne sijoitetaan tekstin yhteyteen. Runsas ja suurikokoinen havaintoaines sijoitetaan liitteeksi. Tekstissä ei toisteta havain-

10 toaineiston yksityiskohtia, vaan siitä tehdään päätelmiä. Taulukoiden ja kuvioiden tulee olla sellaisenaan ymmärrettäviä. Kuviot, taulukot, piirustukset ym. numeroidaan ja otsikoidaan, ja niistä mainitaan myös mahdolliset lähdetiedot. Tarkempia ohjeita on tämän ohjemonisteen lopussa (Liite 1). 5 POHDINTA Viimeisenä lukuna on pohdinta. Luku sisältää opinnäytetyössä käsiteltyjen asioiden yhteenvedon: siinä tarkastellaan työn tuloksia, tehdään päätelmiä tulosten perusteella ja esitetään omia arvioita. Siinä mainitaan myös työssä mahdollisesti esiin tulleita ristiriitoja, arvioidaan omaa oppimista sekä käytännön työn yms. onnistumista. Viimeinen luku on siis yhteenveto koko työprosessista. Pohdinnan yhteenvedossa ei tuoda esiin enää sellaista tietoa, jota käsittelyosassa ei ole tarkasteltu. Pohdinnassa voi myös esittää jatkoselvitysehdotuksia tai toimenpide-ehdotuksia. Loppu jää aina lukijan mieleen, joten sen ilmaisuun on syytä jaksaa vielä paneutua.

11 LÄHTEET Aatola, O. 2000. Yhteispalvelupisteen kehittäminen Lievestuoreella. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Heinisuo, R. 2000. Vs: Kiellettyjä kirjojako? Sähköpostiviesti 20.1.2000, vastaanottaja Tuija Rautio. Hintikka, K. A. Tieto neljäs tuotannontekijä. [Viitattu 18.1.2000.] http://www.uiah.fi/~cons/t4.html. Sajavaara, P. 2000. Tutki ja kirjoita. 6. uud. laitos. Helsinki: Kir- Hirsjärvi, S. Remes, P. jayhtymä. Koivisto, M. 2000. Luovuudesta yksilössä ja yhteisössä. Moniste. Tietokukko Oy. Kuntokoulussa tottakai 1980. Esite. Suomen kuntourheiluliitto. L 1.1.1998/630. Laki ammatillisesta koulutuksesta. Suomen säädöskokoelma. Helsinki: Edita. Lassenius, Y. 2000. Lehtori, Helsingin diakoniaopisto. Haastattelu 9.5.2000. Musiikkia vanhasta Euroopasta. 2001. Ylen Ykkönen 7.1.2001. Mäkinen, R. emäntä 2000. Puhelinkeskustelu 10.2. Ruokaset-yhtiö. Helsinki. Nykysuomen sanakirja. 1996. Toim. M. Sadeniemi. 14. p. Porvoo: WSOY. Peltosaari, L. Raukola, H. 1991. Ravitsemustieto. 2. painos. Helsinki. SFS 5342. 1992. Kirjallisuusviitteiden laatiminen. 2. p. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto. Tyttöjen laihdutus johtaa puutoksiin 1995. Ravitsemuskatsaus, 2, 13. Uotila, P. 2001. Primekorkojen suosio selvässä laskussa. [Viitattu 9.1.2001.] Kauppalehti Online 8.1.2001. Http://www.kauppalehti.fi/052001.html. Vandereycken, W. Meermann, R. 1988. Anorexia nervosa kliinisen hoidon opas. Julma, Kauko (suom.). Sairaanhoitajien koulutussäätiön julkaisu. Juva.

12 Liite 1. Kirjallisen työn tyyli ja kieliasu sekä käytännön kirjoitusohjeita Kirjallisessa opinnäytetyössä käytetään asiatyyliä. Tekstin on oltava helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Asiatyyli on hyvää silloin, kun huomio kiinnittyy mahdollisimman vähän itse kieleen ja kun tieto välittyy mahdollisimman yksiselitteisesti ja tarkasti. Asiatyylin tuntomerkkejä ovat johdonmukaisuus, selkeys, havainnollisuus ja tiiviys. Kirjoittajan pitää kiinnittää huomiota myös jaksotukseen ja kappalejakoon, siirtymiin asiasta toiseen, virkkeen- ja lauseenmuodostukseen, sanavalintaan sekä oikeinkirjoitus- ja muotoseikkoihin. Ohjelma, kirjasinlaji ja pistekoko Word-tekstinkäsittelyohjelma, kirjasintyyppi on Times New Roman. Kirjasinkoko (fontti) on 12. Otsikoissa saa käyttää isompia (12 16 pt) ja muotoiltuja kirjasimia, kunhan muotoilee ne johdonmukaisesti samalla tyylillä koko työssä. Marginaalit Sivun ylä- ja alamarginaali on 2,5 cm, oikea reunus on 2 cm, vasen 3 cm. Teksti tavutetaan. Tekstin oikea reunus tasataan. Teksti aloitetaan aina sivun ensimmäiseltä riviltä. Marginaalit: Tiedosto/ Sivun asetukset/ Vasen 3/ Oikea 2 Tavutus: Työkalut/ Kieli/Tavuta asiakirja automaattisesti Riviväli Varsinaisessa tekstissä käytetään riviväliä 1,5. Suorissa lainauksissa, luetelmissa, sisällys- ja lähdeluettelossa, tiivistelmäsivussa, kansilehdellä sekä erityisesti taulukoita ja muita vastaavia tehtäessä käytetään riviväliä 1. Riviväli 1,5: Muotoile/ Kappale/ Riviväli 1,5 Sivunumerot Sivunumero merkitään sivun ylälaitaan keskelle. Sivunumerointi alkaa johdantosivulta numerolla 1 ja jatkuu niin, että myös lähde- ja liitesivut numeroidaan.

13 Kappalejako Teksti jaetaan kappaleiksi sisällön jäsentymisen ja luettavuuden vuoksi. Liian pitkät kappaleet tai kappalejaon puuttuminen tekevät tekstistä raskaslukuisen ja vaikeaselkoisen. Toisaalta peräkkäisistä lyhyistä kappaleista syntyy levotonta ja katkonaista tekstiä. Nyrkkisääntö on: yksi asiakokonaisuus yhteen tekstikappaleeseen. Kappalejaon merkkinä käytetään ns. vasensuoraasettelua: kaikki rivit aloitetaan vasemmasta reunasta, ja kappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivivälillä. Kappaleen alkua ei siis sisennetä. Otsikot Varsinaisessa tekstissä pääotsikot kirjoitetaan suuraakkosin, alaotsikot normaalilla tekstillä. Otsikot myös numeroidaan (vastaavin numeroin kuin otsikot ovat sisällysluettelossa). Otsikoita ennen ja niiden jälkeen on hyvä jättää tilaa, jotta ne erottuvat tekstistä; esimerkiksi kaksi tyhjää riviä ennen otsikkoa ja yksi tyhjä rivi sen jälkeen näyttää usein tasapainoiselta. Otsikot aloitetaan vasemmasta reunasta, samasta kohtaa kuin teksti. Yksistään otsikkoa ei saa jättää sivun viimeiselle riville, vaan otsikkokin siirretään tällaisissa tapauksissa seuraavalle sivulle. Kappaleotsikot Tekstisivuilla pienissä tekstiosissa voidaan käyttää ohjaavia kappaleotsikoita (ks. esim. tämä luku). Kappaleotsikko lihavoidaan ja teksti alkaa seuraavalta riviltä. Kappaleotsikot eivät näy sisällysluettelossa. Luetelmat Luetelman osien on oltava kielellisesti samankaltaisia. Luetelmaa ei voi sijoittaa tekstiin yksinään kappaleeksi, vaan sitä edeltää aina selittävä johdantolause. Samaten lukua ei pidä aloittaa suoraan luetelmalla ilman johdattelevaa tekstiä tai johdantolausetta. Luetelmien laadinnassa voidaan käyttää monia jäsennystapoja, kuten numeroita kirjaimia tai luetelmaviivoja. Suuraakkosten jälkeen käytetään pistettä: A., B. jne.; pienaakkosten jälkeen kaarisuljetta: a), b), c) jne. Luetelmaviivoja eli ns. ranskalaisia viivoja käytettäessä luetelman osien loppuun ei

14 tule välimerkkiä (pilkkua). Sen sijaan viimeisen osan jälkeen merkitään piste luettelon päättymisen merkiksi. Huomaa edellinen luetelma esimerkkinä. Sisennykset Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein. Havainnollistaminen Kirjallista esitystä voidaan havainnollistaa kuvioiden, taulukoiden, valokuvien ym. esimerkkiaineiston avulla. Nämä sijoitetaan tekstin yhteyteen, jos ne liittyvät olennaisesti käsiteltävään asiaan ja niitä selostetaan tekstissä. Havaintoaineisto sijoitetaan mahdollisimman lähelle sitä tekstin kohtaa, jossa siihen ensimmäisen kerran viitataan. Tekstissä ei toisteta havaintoaineiston yksityiskohtia, vaan siitä tehdyt päätelmät sijoitetaan tekstiin. Taulukoiden ja kuvioiden tulisi olla ymmärrettäviä sellaisenaan. Runsas ja suurikokoinen havainnollistava aines on suositeltavaa siirtää liitteiksi. Tekstin yhteyteen sijoittuvien kuvioiden ja taulukoiden ylä- ja alapuolelle tulee jättää kaksi tyhjää riviä. Taulukot käyvät erityisesti numerotietojen tiivistämiseen. Taulukkoselosteeseen (taulukon otsikkoon) taulukon yläpuolelle kirjoitetaan sana TAULUKKO suuraakkosin ja taulukko numeroidaan. Sen jälkeen se nimetään osuvasti. Jos taulukko on lainattu, lähde täytyy mainita taulukkoselosteen yhteydessä. Taulukot numeroidaan juoksevasti läpi koko työn. Kuviossa havainnollistetaan tietoa. Kuvioita ovat kaikki muut havainnollistamiskeinot paitsi taulukot. Kuvion tehtävänä on täydentää tai vähentää tekstiä, ei pelkästään toistaa tekstissä ilmi tuotuja ajatuksia. Kuvion selosteeseen kirjoitetaan sana KUVIO suuraakkosin ja kuvio numeroidaan. Sen jälkeen se nimetään osuvasti. Jos kuvio on lainattu, lähde täytyy mainita kuvion selosteessa. Kuviot numeroidaan juoksevasti läpi koko työn.

15 KUVIO 1. OPINTOVIIKOT. AMMATILLISET OPINNOT 90 ov* YHTEISET OPINNOT 20 ov VAPAASTI VALITTAVAT OPINNOT 10 ov * OV = opintoviikko = 40 tuntia työtä, joka koostuu lähiopetuksesta ja itsenäisestä työstä Numeroilmaukset Luvut 1 10 kirjoitetaan kirjaimin tekstissä yksinään esiintyessään, suuremmat numeroin. Tämä ohje ei koske taulukoita ja kuvioita: ne merkitään aina numeroin. Alle kymmenen olevat luvut merkitään numeroin myös rajakohtailmauksissa ja mittayksikön yhteydessä (esim. 2 5- vuotiaat, 6 % jne.). Lyöntivälit Välimerkin jälkeen tulee aina lyöntiväli. Sulkumerkit tulevat kiinni niiden sisällä olevaan tekstiin, mutta irti muusta tekstistä. Sama koskee lainausmerkkejä. Prosenttimerkin edelle tulee välilyönti. Jos yhdysmerkkiä käytetään ajatusviivan asemesta, esim. rajakohtailmauksissa, kuten klo 12 14, tulee yhdysmerkin molemmin puolin välilyönti. Tekstin ulkoasu Tekstin ulkoasuun eli asetteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ennen kirjoittamaan ryhtymistä on hyvä tehdä ohjeen mukaiset sivun asetukset. Luettavuutta parantaa väljähkö asettelu esimerkiksi kuvioissa, taulukoissa tai luetteloissa. Tekstin tehokeinoja, kuten lihavointia, kursivointia tai alleviivausta, voi käyttää, mutta säästeliäästi.

16 Liite 2. Opinnäytetyön arviointi Kirjallisen opinnäytetyön arvioinnin tarkoituksena on tukea oppimista antaa tietoa oppimisen tasosta antaa oppilaitokselle palautetta antaa tietoa työnantajalle vahvistaa myönteistä minäkuvaa ja motivaatiota kehittää kykyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn Arviointikohteita ovat seuraavat: Asiasisältö aiheen rajaaminen kiinnostavuus merkitys tiedon ajankohtaisuus ammattisanaston käyttö johdonmukaisuus Lähdeaineisto monipuolinen käyttö olennaisen tiedon löytäminen kriittisyys Tietojen perustelut oikeellisuus luotettavuus vakuuttavuus Käsittelytapa ymmärrettävyys johdonmukaisuus

17 yksilöllisyys päätelmien teko Tyyli ja kieliasu asiatyylin käyttö kielellinen virheettömyys havainnollisuus Ulkoasu annettujen yhteisten ohjeitten noudattaminen