Valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma vuosille 2015 2019 VALVONTAOHJELMIA 3:2014
Dnro 7958/06.10.07.00/2014 Päiväys 5.9.2014 ISSN-L 2242-2587 ISSN 2242-2587 (Verkkojulkaisu) ISBN 978-952-5978-33-9 (pdf) Helsinki 2014 2
KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma vuosille 2015-2019 Julkaisija Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) Julkaisun päivämäärä 5.9.2014 Dnro Dnro 7958/06.10.07.00/2014 Tiivistelmä Valvira on valmistellut valtakunnallisen tupakkalain valvontaohjelman vuosille 2015 2019. Valvontaohjelma on osa ympäristöterveydenhuollon yhteistä valtakunnallista valvontaohjelmaa. Valvontaohjelmalla ohjataan kuntien suunnitelmallista valvontaa. Ohjelman tavoitteena on yhtenäistää valvontakäytäntöjä valtakunnallisesti sekä edistää tupakkalain tavoitteiden toteutumista. Avainsanat (asiasanat): valvontaohjelma, valvontasuunnitelma, tupakkalaki, suunnitelmallinen valvonta ISSN-L 2242-2587 ISSN 2242-2587 (Verkkojulkaisu) ISBN 978-952-5978-33-9 (pdf) 3
Sisällys 1 Yleistä... 5 2 Toimintaympäristö... 6 3 Kunnan valvontasuunnitelman sisältö... 8 3.1 Tarkastusten sisällön määrittely... 9 3.2 Valvontakohteiden tarkastustiheys... 9 3.3 Tarkastuskäynnillä käytettävät menetelmät ml. näytteenotto... 10 3.4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi ja raportointi... 11 3.5 Muut suunnitelmassa huomioitavat asiat... 11 4 Tupakkalain valvonnan painopisteet... 13 4.1 Valvontaprojektit... 14 5 Raportointi ja aikataulut... 15 6 Valvontaohjelman toteutumisen arviointi... 16 Liitteet Liite 1. Tupakkalain mukaisten kohdetyyppien tarkastustiheys ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika. 4
1 Yleistä Valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa. Valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma ja sen perusteella annettava ohjaus paikallisen valvontasuunnitelman laatimiseksi perustuu tupakkalakiin (693/1976) sekä ympäristöterveydenhuollon yhteiseen ohjelmaan ja siinä sovittuihin periaatteisiin. Tämä valvontaohjelma koskee ohjelmakauden 2015-2019 tupakkalaissa tarkoitettua suunnitelmallista valvontaa, jota kunta toteuttaa valvontasuunnitelmallaan. Tupakkalain valvontaohjelman sisällön määrittelevät sekä tupakkalain 14 :n 3 momentti että valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (jäljempänä valvontaohjelma-asetus). Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tulee laatia tämän lain valvonnan toimeenpanon ohjaamiseksi ja yhteensovittamiseksi valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma (valvontaohjelma). Valvontaohjelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: 1) tarkastuksen sisällön yleinen määrittely; 2) perusteet, joiden mukaan erityyppisten valvontakohteiden riskit arvioidaan ja kohteiden tarkastustiheys määrätään; 3) näytteenoton tarpeen arviointi ja ohjeistus; 4) 14 a :n 3 momentissa tarkoitettujen valvontasuunnitelmien toteutumisen arvioinnissa käytettävät menetelmät; sekä 5) valvontaohjelman toteutumisen arvioinnissa käytettävät menetelmät. Valvontaohjelma-asetuksen (78/2011) 5 :n mukaisesti valvontaohjelmassa on määritelty myös valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika, näytteenoton ja valvontaprojektien ohjaus sekä raportointiohje. Tupakkalain valvontaohjelman tavoitteena on yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa ja saattaa toiminnanharjoittajat samanarvoiseen asemaan valvonnan tiheyden ja laadun osalta painopisteiden avulla kohdistaa rajalliset valvontaresurssit tehokkaasti ja suunnitelmallisesti edistämään tupakkalain tavoitteiden toteutumista. 5
2 Toimintaympäristö Tupakkalain valvonnan toimintaympäristö on kokenut useita muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Toimintaympäristöön ovat vaikuttaneet muun muassa tupakkalainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Muutosten myötä täysin savuttomat tilat ja alueet ovat lisääntyneet sekä laajentuneet ja tupakkatuotteiden myynnistä on tullut luvanvaraista toimintaa. Tupakkalain valvonnan näkökulmasta lainsäädännön muutokset ovat vähentäneet suunnitelmallisen valvonnan tarvetta tupakointikieltojen ja -rajoitusten puolella, mutta toisaalta lisänneet valvontatarvetta tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden myynnin osalta. Euroopan unionin uusi tupakkatuotedirektiivi hyväksyttiin ja julkaistiin huhtikuussa 2014. Kansallisella tasolla direktiivin säädökset on sisällytettävä kansalliseen lainsäädäntöön kahden vuoden sisällä direktiivin hyväksymisestä. Direktiivi tuo uusia säännöksiä muun muassa tupakkatuotepakkauksessa olevia terveysvaroituksia, tupakkatuotteiden ainesosia sekä etämyyntiä koskien. Lainmuutoksia on lisäksi kaavailtu tehtäväksi tupakkatuotteiden tukkumyyntiä ja parveketupakointia koskien. Terveydensuojelu- ja tupakkalain valvonnan osalta on valvontaohjelmakauden 2010-2014 aikana kehitetty arviointi- ja ohjauskäyntimallia, jota Lounais-Suomen aluehallintovirasto pilotoi ohjelmakauden 2010-2014 loppupuolella. Aluehallintovirastojen kuntiin suorittamia arviointi- ja ohjauskäyntejä on tarkoitus laajentaa tehtäväksi kaikkien Aluehallintovirastojen alueilla terveydensuojelu- ja tupakkalain valvonnan ohjauksessa ohjelmakauden 2015-2019 aikana. Työnjako tupakkalain mainontakiellon valvonnassa Sekä Valvira että kunnat valvovat tupakkalain 8 :ssä säädettyä mainontaja myynninedistämiskieltoa. Työnjako määräytyy pitkälti sen mukaan, voidaanko tupakkalain vastainen markkinointitoimi estää riittävän tehokkaasti kunnan toimenpitein vai onko toiminta niin laajalle ulottuvaa, että se edellyttää valtakunnallista päätöksentekoa. Kunta valvoo, ettei tupakkalain mainonta- ja myynninedistämiskieltoa rikota sen alueella. Kunnan on valvottava erityisesti, että sen alueella toimivat yrittäjät noudattavat mainonta- ja myynninedistämiskieltoa. Esimerkiksi paikallislehdessä tai paikkakunnalla kotitalouksiin jaettavissa julkaisuissa ilmenevän mainonnan jatkaminen tai uudistaminen voidaan yleensä estää tehokkaasti kunnan huomautuksin. Ellei lainvastaista toimintaa lopeteta vapaaehtoisesti, kunta voi kieltää toiminnan tupakkalain 17 :n 2 momentin mukaisesti ja asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakon. Tehokkaan valvonnan edellytys on, että Valvira saa mahdollisimman nopeasti tiedon mainonta- tai myynninedistämistoimesta, joka on ilmeisesti toteutettu laaja-alaisesti. Kunnassa tupakkalakia valvovan viranomaisen on näin ollen ilmoitettava havainnoistaan heti Valviralle. Samalla on selvitettävä, missä ja milloin mainontaa on toteutettu, sekä annettava mahdolliset tiedot mainonnan toimeenpanijasta tai tilaajasta. 6
Valvira voi ryhtyä tupakkalain edellyttämiin toimenpiteisiin, jos tupakkalain vastainen mainonta tai muu myynninedistäminen on toteutettu koko maassa taikka samanaikaisesti usean kunnan tai aluehallintoviraston alueella. Tällaisen laajan mainonta- tai myynninedistämistoimen tilaajana tai toteuttajana on tavallisesti tupakkatuotteen tai tupakointivälineen valmistaja tai maahantuojan taikka tuotteita myyvä keskusliike. Lisäksi Valvira voi ratkaista yhdenkin kunnan alueella toteutetun yksittäisen valvonta-asian, mikäli tapaus edellyttää uutta tupakkalain tulkintaa. Valvira seuraa mainonnan ja muun myynninedistämistoiminnan kehittymistä ja vaikutuksia sekä antaa tarvittaessa tulkintaohjeita yleisten toimintaperiaatteiden ja yhtenäisen valvontakäytännön aikaansaamiseksi koko maassa. 7
3 Kunnan valvontasuunnitelman sisältö Tupakkalain valvontasuunnitelman laatimista ohjaavat tupakkalaki, valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) ja tupakkalain valtakunnallinen valvontaohjelma. Tupakkalaissa säädetään tiedoista, joiden on sisällyttävä kunnan laatimaan tupakkalain valvontasuunnitelmaan: Tupakkalaki 14 a :n 3 momentti Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva tupakkalain valvontasuunnitelma (jäljempänä valvontasuunnitelma) siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: 1) tarkastusten sisällön määrittely; 2) valvontakohteiden tarkastustiheys; 3) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja tutkiminen; 4) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi; sekä 5) laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. Tarkempia säännöksiä valvontasuunnitelman sisällöstä, valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista, valvontakohteiden tarkastustiheydestä, tarkastukseen keskimääräisesti käytettävästä ajasta, näytteenotosta ja valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnista annetaan valtioneuvoston asetuksella. Kunnan valvontasuunnitelma laaditaan kunnan valvontakohteiden valvontatarpeen mukaisesti, ei valvontaresurssien mukaisesti. Näin kunta saa selkeästi selville mahdolliset resurssipuutteet jokaisen toimialan valvontakohteiden valvontatarpeen osalta. Valvontasuunnitelmaan kirjataan tupakkalain säännöllinen valvonta, joka on mahdollista suunnitella etukäteen. Tupakkalain suunnitelmallista valvontaa on yksinkertaistettu ohjelmakaudelle 2015-2019. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohdetyypit, joissa tupakointi on tupakkalain perusteella kielletty. Tällaisia kohdetyyppejä ovat muun muassa täysin savuttomat ravintolat, päiväkotien ja oppilaitosten sisätilat ja ulkoalueet sekä virastojen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille varatut sisätilat. Suunnitelmallisen valvonnan kohteita ovat esimerkiksi: tupakointitilalliset ravintolat tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipaikat tupakkatuotteiden tukkumyyntipaikat 8
3.1 Tarkastusten sisällön määrittely Kunnan valvontasuunnitelmasta on käytävä ilmi tarkastuksen tavoite ja sisältö vähintään valvontakohdetyypeittäin. Tarkastuksen on sisällettävä vähintään ympäristöterveydenhuollon toimialakohtaisessa valtakunnallisessa valvontaohjelmassa määritellyt toimenpiteet (VnA 665/2006, 4 ). Tarkastusten määrittelystä on käytävä ilmi minkä lain mukaisia ja mitä toimenpiteitä tarkastukset sisältävät erilaisissa kohteissa (esitys kohdetyypeittäin tai kohteittain), koska kohteeseen voi kohdistua usean eri ympäristöterveydenhuollon lain mukaista valvontaa. Tupakkalain mukaisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää, ovatko tarkastuksen kohteen tilat ja toiminta tupakkalaissa asetettujen vaatimusten mukaisia. Tarvittaessa annetaan ohjeita, toimenpidekehotuksia ja määräyksiä, jotta lain edellytykset toteutuvat. Tarkastukseen liittyy tavallisesti aistinvaraista tarkastelua ja arviointia sekä mahdollisesti mittauksia ja näytteenottoa jatkotutkimuksia varten. Valvira on laatinut tarkastusohjeita ja -lomakkeita tupakkalain mukaisten valvontakohteiden tarkastamista varten. Ohjeet ja lomakkeet löytyvät Valviran ympäristöterveydenhuollon ekstranetistä, tupakkaekstranetin kohdasta Asiakirjamallit. Tupakkalain toteutumista voidaan valvoa samalla, kun valvontakohteeseen kohdistetaan muuta ympäristöterveydenhuollon valvontaa. Esimerkiksi elintarvikemyymälöihin ja kioskeihin kohdistuvan muun ympäristöterveydenhuollon lain mukaisen tarkastuksen yhteydessä on luontevaa valvoa myös tupakan myyntiä ja mainontakieltoa tupakkalain perusteella sekä nikotiinikorvaushoitovalmisteiden myyntiä lääkelain perusteella. Joissakin terveydensuojelulain mukaisissa tarkastuskohteissa, kuten päiväkodeissa ja oppilaitoksissa, on terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen yhteydessä usein perustelua tarkastaa samalla tupakkalain noudattaminen. 3.2 Valvontakohteiden tarkastustiheys Valvontasuunnitelmia laadittaessa on noudatettava valvontaohjelmien tarkastustiheyksiä (ks. liite 1), mikäli kyseessä on kohde, jolle ei ole tehty riskinarviointia. Riskinarvioinnin perusteella kohdekohtaista tarkastustiheyttä voidaan lisätä tarpeelliseksi katsotulla määrällä tai vähentää enintään puoleen valvontaohjelmassa määritellystä kohdetyyppikohtaisesta tarkastustiheydestä. Tarkastustiheyden on kuitenkin oltava vähintään 0,2. Tupakkatuotteiden vähittäismyynnin osalta valtakunnallisen valvontaohjelman tarkastustiheyttä ei ole perusteltua vähentää riskinarvioinnin perusteella. Tämä johtuu siitä, että vähittäismyynnin valvonnalla on erittäin tärkeä rooli tupakkatuotteiden alaikäiselle myynnin ehkäisemisessä. Lisäksi vähittäismyynnin valvonnasta kerätään vuosittainen valvontamaksu, jolla katetaan tupakkatuotteiden myynnin valvonnasta aiheutuneet kustannukset. Tarkastustiheyden mahdollisesta vähentämisestä huolimatta valvontaohjelman painopisteinä olevat kohteet on tarkastettava tai niihin on kohdistettava muita toimenpiteitä (kuten esimerkiksi kouluttamista) sinä ajanjaksona, jolloin ne ovat valvontaohjelman painopisteinä. 9
Valvontasuunnitelmasta on ilmettävä, kuinka esimerkiksi kohdetyyppikohtainen riskinarviointi on toteutettu ja miten se on vaikuttanut tarkastustiheyteen. Tällöin kunnan valvontasuunnitelma noudattaa valvontaohjelman ohjeita ja suosituksia. Merkittäviä tekijöitä riskinarvioinnin kannalta ovat: Valvontahistoriasta ilmenevät aiemmat rikkomukset taikka muulla tavoin ilmenevä kielteinen tai piittaamaton suhtautuminen tupakkalain säännöksiin Omavalvonnan puutteellisuus (tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynti, ravintoloiden tupakointitilat) Vuodenaika (tupakkatuotteiden myynnin osalta esimerkiksi koulujen alkaminen, tupakointikieltojen ja -rajoitusten osalta esimerkiksi festivaalikaudet) Tupakansavulle altistuvien ihmisten suuri määrä ja/tai mahdollinen erityisryhmä (lapset, nuoret, vammaiset, sairaat) Tarkastukseen käytettävä aika Valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan arvioimiseksi on otettava huomioon tarkastuksen tarkoitus valmistelu sisältö sekä pöytäkirjan laatiminen. Voimavarojen suunnittelussa on otettava huomioon myös matka-aika. Matkat valvontakohteeseen ja takaisin eivät kuitenkaan sisälly tarkastukseen käytettävään aikaan. Liitteessä 1 on esitetty tupakkalain kohdetyyppien tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika tunteina. 3.3 Tarkastuskäynnillä käytettävät menetelmät ml. näytteenotto Tupakkalain mukaisella tarkastuskäynnillä käytetään ensisijaisesti aistihavaintoihin perustuvaa arviointia. Tupakointikieltoja ja -rajoituksia koskevilla tarkastuskäynneillä ilmassa voidaan todeta olevan tupakansavua, jos savu on nähtävissä, haistettavissa tai tunnettavissa. Jos tarkastusta suorittavalla henkilöllä on jokin hajuaistin toimintaan vaikuttava sairaus tai haitta, on tarkastukseen osallistuttava myös sellaisen viranhaltijan, jolla ei ole hajuaistin toimintaan vaikuttavaa sairautta tai haittaa. Tupakansavun kulkeutumista voidaan lisäksi selvittää niin sanotulla merkkiainetutkimuksella. Aistinvarainen arvio tupakansavusta on kuitenkin suositeltavin menetelmä savuhaitan toteamiseksi, sillä tupakansavun hajukynnys on matalampi kuin tupakansavun mittauskynnys. 10 Tupakkalain myynnin ja mainonnan valvontaan ei yleensä liity näytteenottoa, mutta se on kuitenkin tietyissä tilanteissa mahdollista. Lisäksi Valvira voi tehdä näytteenottopyyntöjä kunnalle yksittäisissä mainonnan- tai laa-
dunvalvontaan liittyvissä asioissa. Näihin liittyvistä käytännön järjestelyistä sovitaan tapauskohtaisesti. Pelkkä näytteenotto ilman muita valvontatoimia ei ole tässä ohjelmassa tarkoitettu tarkastus. Laboratorio Kunnan on valvontasuunnitelmassa esitettävä, missä laboratoriossa sen viranomaisvalvontaa varten otetut näytteet tutkitaan. 3.4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi ja raportointi Raportointia ja siihen liittyviä aikatauluja käsitellään ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valvontaohjelmassa kappaleessa 2.7. Tupakkalain valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnissa kuvataan: tarkastusten kattavuus (toteutuneiden tarkastusten lukumäärä, valvontaprojekteihin osallistuminen) syyt tai perustelut mahdollisista toteutumatta jääneistä tavoitteista tai poikkeamista ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi painopistealueiden huomioiminen valvonnassa tarkastusten suunniteltu ja toteutunut ajankäyttö arvio voimavarojen riittävyydestä henkilöstövoimavarojen kohdentuminen eri ympäristöterveydenhuollon toimialoille valvonnasta saadut tulot ja niiden kohdentuminen Lisäksi voidaan kertoa havaittujen epäkohtien määrä sekä toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi. 3.5 Muut suunnitelmassa huomioitavat asiat Tupakkalain suunnitelmallisen valvonnan yksinkertaistamisen johdosta mahdollisesti vapautuvat resurssit on jatkossakin kohdistettava tupakkalain valvontaan. Resursseja voidaan suunnata entistä vaikuttavampaan suuntaan käyttämällä aiempaa tehokkaampia toimintamuotoja. Tiettyjen valvontakohdetyyppien, kuten esimerkiksi ulkona järjestettävien yleisten tilaisuuksien, kohdalla voidaan tarkastustoiminnan rinnalla tai sijaan käyttää toiminnanharjoittajille järjestettäviä yhteiskoulutuksia. Kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän säännöllisen ja suunnitelmallisen valvonnan lisäksi on huomioitava muu kunnan tehtävänä oleva tupakkalain tarkoittama valvonta ja siihen varattavat henkilöresurssit ja työaika. Tällaista ei-suunnitelmallista toimintaa ovat esimerkiksi erilaiset yllättävät valvontatapaukset, joita ei ole mahdollista sisällyttää etukäteen valvontasuunnitelmaan. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi valitukset, jotka koskevat tupakan myyntiä alaikäisille, myyntiluparikkomuksia, tupakan mainontaa, tupakkatuotteiden tai niiden tavaramerkkien esilläpitoa tai tupakointikieltojen rikkomista. Tällaiset yllättävät valvontatapaukset ovat ensisijaisia suhteessa suunnitelmalliseen valvontaan, sillä yleensä niissä on taustalla epäily tupakkalain säännösten rikkomisesta. Lisäksi on huomioitava, että tupakkalain vähittäismyyntilupahakemusten käsittely, toimiminen tupakkalain asian- 11
tuntijana, neuvojana ja ohjaajana sekä toiminnan kehittäminen vaativat voimavaroja. Tupakkalain mukainen valvonta on maksullista. Valvontaa koskevat maksut perustuvat myyntiluvan käsittelyyn myyntiluvan haltijaan kohdistuvaan vuosittaiseen valvontamaksuun valvontakohteen kuulumiseen suunnitelmallisen valvonnan piiriin. Vuosittainen valvontamaksu kattaa sekä kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän että muunlaisen myynnin valvonnan ja siihen liittyvät valvontatoimenpiteet. Maksullisuutta käsitellään tarkemmin ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valvontaohjelmassa kohdassa 1.4.3. 12
4 Tupakkalain valvonnan painopisteet Tupakkalain valvonnan painopisteiden avulla kohdennetaan resursseja suunnitelmallisesti ja riskiperusteisesti sekä huomioidaan mahdollisista lainsäädäntömuutoksista aiheutuvat uudet haasteet. Kunnan on valvontasuunnitelmaa laatiessa huomioitava valvontaohjelmakauden 2015-2019 painopistealueet, joiden tarkoituksena on edesauttaa tupakkalain ja tupakkapolitiikan tavoitteiden toteutumista. Valvontaohjelman suunnitelmallisen valvonnan piiristä poistettuihin kohdetyyppeihin voidaan kohdistaa suunnitelmallista valvontaa silloin, kun valvontakohdetyyppi on valvontaohjelman painopistealueena. On edelleen suositeltavaa, että suunnitelmallisen valvonnan piiristä poistuneiden kohdetyyppien osalta tupakkalain toteutumista valvotaan muun ympäristöterveydenhuollon valvonnan yhteydessä. Tupakkalain valvontaohjelmassa 2015-2019 painopistealueet määritellään erikseen tupakointikieltoihin ja -rajoituksiin sekä tupakkatuotteiden, tupakointivälineiden, tupakan vastikkeiden ja tupakkajäljitelmien myyntiin ja mainontaan. Tupakointikiellot ja -rajoitukset Vuonna 2010 voimaan tulleen tupakkalain muutoksen yhteydessä tupakointi kiellettiin ulkoalueilla järjestettävien yleisten tilaisuuksien katoksissa ja katsomoissa sekä muissa tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitetuissa tiloissa, joissa osallistujat oleskelevat paikoillaan. Säädöksellä on suuri merkitys tupakansavulle altistumiselta suojaamisen näkökulmasta. Näin ollen tupakkalain valvontaohjelman painopisteenä vuosina 2016-2017 on tupakkalain säännösten noudattaminen ulkoalueilla järjestettävissä yleisissä tilaisuuksissa. Toimintavuosi 2015 2016 2017 2018 2019 Tupakointikiellot ja -rajoitukset Ulkoalueilla järjestettävät yleiset tilaisuudet Tupakkatuotteiden, tupakointivälineiden, tupakan vastikkeiden ja tupakkajäljitelmien myynti ja mainonta Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyminen alle 18-vuotiaille on tupakkalain mukaan kiellettyä. Tupakkatuotteiden myyntiä on rajoitettu luvanvaraisuudella ja poistamalla tupakkatuotteet vähittäismyyntipaikoista kuluttajien näkyviltä. Tupakkalain yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on säätää tehokkaita toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen edellytyksiä ja rajoittaa tupakointia heidän kasvuympäristössään. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia tuotteita, jotka joko käyttötarkoitukseltaan vastaavat tupakkaa tai muistuttavat muodoltaan läheisesti tupakkatuotteita 13
ja tupakointivälineitä, mutta eivät sisällä tupakkaa tai sen vastiketta. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa sähkösavukkeet, energia-/yrttinuuska sekä erilaiset tupakkatuotteiden tai tupakointivälineiden ulkonäköä mukailevat makeiset. Ne vetoavat usein erityisesti alaikäisiin ja saavat heidät kiinnostumaan tupakkatuotteiden käytöstä. Tupakan vastikkeiden ja tupakkajäljitelmien mainonnallisen esillepanon valvonta on valvontaohjelman painopisteenä vuosina 2015-2017. Toimintavuosi 2015 2016 2017 2018 2019 Myynti ja mainonta Tupakan vastikkeiden ja tupakkajäljitelmien mainonnallinen esillepano 4.1 Valvontaprojektit Valvira ohjaa ja valvoo kuntien valvontaa suuntaavia valtakunnallisia tupakkalain valvontaprojekteja yhdessä aluehallintovirastojen kanssa. Aluehallintovirastoilla voi lisäksi olla omia alueellisia valvontaprojekteja. Valtakunnalliset ja alueelliset valvontaprojektit ovat osa kunnan toteuttamaa suunnitelmallista ja säännöllistä valvontaa. Niillä kunta toteuttaa valvontaa koordinoidusti ja tehokkaasti. Tupakkalakiin on tulossa muutoksia viimeistään vuonna 2016. Tämän vuoksi tupakkalain valvontaa koskevat mahdolliset valtakunnalliset valvontaprojektit järjestetään valvontaohjelmakauden 2015-2019 loppupuolella. Mahdollisista valvontaprojekteista tiedotetaan erikseen. 14
5 Raportointi ja aikataulut Raportoinnista ja aikatauluista kerrotaan yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman kappaleessa 2. 15
6 Valvontaohjelman toteutumisen arviointi Valvontaohjelman toteutumisen arvioinnin lähtökohdan muodostavat: kuntien valvontasuunnitelmat ja niiden toteutumisesta tehdyt arvioinnit sekä AVIen tekemät arvioinnit valvontasuunnitelmista ja niiden toteutumisesta. Aluehallintovirastojen tekemä aluehallintovirastokohtainen arviointi valvontasuunnitelmista ja niiden toteutumisesta yhdessä arviointi- ja ohjauskäynneistä saatujen tietojen perusteella muodostavat pohjan valvontaohjelman arvioinnille. Tavoitteena on, että aluehallintovirastot arvioivat kuntien valvontasuunnitelmat kerran valvontaohjelmakaudella ja laativat yhteenvedon valvontasuunnitelmien toteutumisen arvioinneista vuosittain. Valvontaohjelman toteutumisen arvioinnissa tarkastellaan, miten hyvin valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma ohjaa valvontaa sekä sitä, miten valvontaohjelmassa asetettuihin tavoitteisiin on päästy. Valvontaohjelman toteutumisen arvioinnissa tarkastellaan, miten valvontasuunnitelmissa on huomioitu valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma ja sen painopisteet. Samalla arvioidaan, kuinka kattavasti tupakkalain mukainen säännöllinen valvonta on kunnissa toteutunut. Valvontaohjelman toteutumisen arvioinnissa on oleellista tarkastella myös sitä, miksi tavoitteisiin ei ole päästy ja onko tavoitteiden toteutuminen parannettavissa seuraavalla valvontaohjelmakaudella esimerkiksi muuttamalla valvontaohjelman painopisteitä. 16
Liite 1. Tupakkalain mukaisten kohdetyyppien tarkastustiheys ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika. Tupakkalain mukainen kohdetyyppi Tarkastustiheys/vuosi Tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika (tuntia) Tupakointikiellot ja -rajoitukset Tupakkatuotteiden myynti, mainonta ja esilläpito Ravintola tai muu ravitsemisliike, jossa on erillinen tupakointitila Vähittäismyynti (myös tukkumyymälät, joissa on vähittäismyyntiä) Tupakkatuotteiden tukkumyynti 0,3 2 0,5 2 0,5 2 17
PL 210 00531 Helsinki Lintulahdenkuja 4, 00530 Helsinki Koskenranta 3, 96100 Rovaniemi Puhelin 0295 209 111 Faksi 0295 209 700 Sähköposti: kirjaamo(at)valvira.fi 18