VATT-TUTKIMUKSIA 94 VATT-RESEARCH REPORTS Pekka Parkkinen Hoivapalvelu ja eläkemeno vuoeen 25 Valion aloudellinen ukimuskeskus Governmen Insiue for Economic Research Helsinki 22
ISBN 951-561-425-2 ISSN 788-58 Valion aloudellinen ukimuskeskus Governmen Insiue for Economic Research Hämeenie 3, 53 Helsinki, Finland Email: pekka.parkkinen@va.fi Oy Nord Prin Ab Helsinki, Marraskuu 22
PARKKINEN PEKKA: HOIVAPALVELUT JA ELÄKEMENOT VUOTEEN 25. Helsinki, VATT, Valion aloudellinen ukimuskeskus, Governmen Insiue for Economic Research, 22, (B, ISSN 788-58, No 94). ISBN 951-561-425-2. Tiiviselmä: Tukimuksessa on Tilasokeskuksen väesöennuseeseen ja kansanalouden ilinpidon ilasosarjoihin ukeuuen arkaselu yhäälä julkisen ja yksiyisen erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen sekä oisaala eläkemenojen kehiysä erilaisissa vaihoehdoissa vuoeen 25 saakka. Jos yöllisen ikäryhmiäise väesöosuude palauuva yhä suuriksi miä ne oliva laman alkamisvuonna 199 ja yön uoavuuden kasvunopeus hidasuu perineisesä kolmesa prosenisa kaheen proseniin vuodessa, niin hoivapalvelu- ja eläkemenojen suhde kansanalouden uloihin nähden on korkeimmillaan 23-luvulla. Silloin näihin menoihin kuluu noin neljännes, kun ny niihin käyeään runsas viidennes markkinahinaisesa bruokansanuoeesa. Asiasana: Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelu, eläkkee, väesö PARKKINEN PEKKA: HOIVAPALVELUT JA ELÄKEMENOT VUOTEEN 25. Helsinki, VATT, Valion aloudellinen ukimuskeskus, Governmen Insiue for Economic Research, 22, (B, ISSN 788-58, No 94). ISBN 951-561-425-2. Absrac: This paper analyses he oal expendiure of he naion on healh and social services and pensions beween 1975 and 25. The oal expendiure includes boh privae and public sources in Finland where he populaion is ageing mos rapidly in Europe. We use ime series informaion on he naional accouns and macro economic scenarios. According o he base line scenario he oal expendiure relaive o gross domesic produc will peak in hree decades. Then his rae is abou one quarer, whereas now i is slighly over one fifh. Key words: Healh and social services, Pensions, Populaion
Sisällys 1 Johdano 1 2 Tarkaselukehikko 3 2.1 Käsiee ja aikajänne 3 2.2 Väesö vuoeen 25 5 2.3 Työllise vuoeen 25 6 2.4 Talousvaihoehdo 1 3 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise 14 3.1 Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelu vuonna 21 14 3.2 Hoivapalvelujen määrä 16 3.3 Työllisen lukumäärä 18 4 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 23 4.1 Hoivapalvelujen reaalihinna 23 4.2 Reaalise hoivapalvelumeno 26 4.3 Hoivapalvelumenojen bruokansanuoeosuus 3 5 Eläkemeno vuoeen 25 34 5.1 Eläkemeno vuosina 196-21 34 5.2 Eläkemeno syksyn 22 eläkelainsäädännöllä 35 5.3 Eläkemeno vuoeen 25 37 6 Tiiviselmä ja johopääöksiä 39 6.1 Kolme alousvaihoehoa 39 6.2 Hoivapalvelu kallisuva huomaavasi 4 6.3 Hoivapalvelu Nykylaskelmassa ja Myöhennyslaskelmassa 41 6.4 Hoivapalveluihin arviaan lisää henkilökunaa 41 6.5 Hoivapalvelumenojen kansanuoeosuus ei välämää nousekaan 42 6.6 Eläkemenojen kansanuoeosuus suurimmillaan vasa 23-luvulla 42 6.7 Eläke- ja hoivapalvelumenoisa osa palauuu julkiselle aloudelle 43
LÄHTEET 44 LIITE: Reijo Vanne Eläkemenojen laskeminen 46 Liiekuvio 51
1 Johdano Jo ensi vuosikymmenelä lähien vain eläkeikäisen lukumäärä lisäänyy Suomessa, sillä lasen ja nuoren lisäksi myös varuneiden yöikäisen lukumäärä käänyy laskuun. Eläkemeno sekä erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelumeno paisuva ikäänyvän väesön mukana. Kuinka käy Suomen kansanalouden, kun väesömäärälään suure ikäluoka ova eläkkeellä hoivakunoisina ja piene ikäluoka yömarkkinoilla? Tässä ukimuksessa arkasellaan erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja, joia kusuaan hoivapalveluiksi, aikaisemman ukimuksen (Parkkinen 21a) pohjala aina vuoeen 25 saakka. Yhä kauas ulevaisuueen arvioidaan myös eläkemenoja. Lähivuosikymmeninä maamme väesö ikäänyy nopeimmin Euroopan unionissa, koska muiden jäsenmaiden suurimma ikäluoka ova selväsi nuorempia kuin Suomessa (Parkkinen 22a). Maassamme asuu eläkeikäisä - 65 vuoa äyänyä - väesöä vielä alle 8 henkeä, mua uoreimman virallisluoneisen väesölaskelman mukaan (Tilasokeskus 21) kolmen vuosikymmenen kuluua jo yli 1,4 miljoonaa. Tämän väesöennuseen mukaan 8 vuoa äyäneiden vanhusen lukumäärä kohoaa vieläkin rajummin, kun nykyisen väesön suurimma ikäluoka saapuva vanhuusikään. Kun ny maassamme asuu 8 vuoa äyäneiä ikäihmisiä hieman yli 18 henkeä, niin jo neljän vuosikymmenen kuluua heiä on enemmän kuin puoli miljoonaa. Vanhimman väesön määrä nousee ääkin nopeammin. Tilasokeskus arvioi saavuoiaiden lukumäärän lähes nelinkeraisuvan viidessä vuosikymmenessä. Sosiaali- ja erveyspalvelujen määrä lisäänyy vanhusväesön mukana. Lisäksi näiden palvelujen reaalihinna nouseva, ellei hoivayössä uoavuus parane ulevaisuudessa huomaavasi ripeämmin kuin ähän saakka. Reaalise hoivapalvelumeno kasvava silloin unuvasi nopeammin kuin hoivapalvelujen määrä. Vaikka hoivapalvelumeno onnisuaisiin rahoiamaan, niin riiääkö kuienkaan yövoimaa hoivapalveluihin? Muuumaomilla yöllisyysaseilla miau kokonaisyövoimahan vähenee Suomessa 3 hengellä kolmessa vuosikymmenessä (Parkkinen 21b). Luvussa 2 esiellään ukimuksessa käyey arkaselukehikko sekä äsmenneään myöhemmin arviava käsiee ja yksilöidään ilasoaineiso. Lisäksi ässä luvussa rakenneaan vuoeen 25 ulouva vaihoehdo yöllisen lukumäärälle ja uoavuuden kasvunopeudelle sekä näiden avulla myös kokonaisuoannolle. Luvun 3 alussa arkasellaan erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja vuonna 21, joka on laskelmien perusvuosi. Sen jälkeen laadiaan hoivapalvelujen määräsä
2 Johdano vaihoeholaskelmia vuoeen 25 saakka. Hoivapalvelujen määrän ja yön uoavuuden avulla arvioidaan henkilökunnan arvea hoivapalveluissa. Nämä arvelaskelma suheueaan yöllisen lukumäärään koko kansanaloudessa. Luvussa 4 analysoidaan hoivapalvelujen hinojen muuoksia suheessa markkinahinaisen bruokansanuoeen hinoihin. Hoivapalvelujen reaalihinojen ja määrän uloa kusuaan reaaliseksi hoivapalvelumenoksi, jonka kehiyskuvaa analysoidaan eri vaihoehojen valossa. Hoivapalvelumenojen osuudella bruokansanuoeesa miaaan hoivapalvelujen kansanaloudellisa merkiysä eri vaihoehdoissa. Luvussa 5 arkasellaan vuodesa 196 lähien eläkemenoja. Niiden bruokansanuoeosuuden muuoksia aina vuoeen 25 saakka analysoidaan erilaisissa vaihoehdoissa. Näiden laskelmien perusee on kuvau liieessä, jonka on laainu eläkelaskelmien ekijä Työeläkevakuuajien kehiyspäällikkö Reijo Vanne. Luvussa 6 on iiviselmä sekä ukimuksen keskeisiä johopääöksiä.
Tarkaselukehikko 3 2 Tarkaselukehikko 2.1 Käsiee ja aikajänne Eläkemenoilla arkoieaan kokonaiseläkemenoja Kansaneläkelaioksen ilasollisen vuosikirjan mukaisesi (Kansaneläkelaios 22, aulukko 3). Näin määrielyihin eläkemenoihin kuuluva kaikki lakisääeise eläkkee soilasvammakorvauksia, liikenne- ja apaurmalakien eläkkeiä myöen. Eläkkee ova veronalaisia ulonsiiroja, joisa eläkkeensaaja maksava väliömiä veroja valiolle ja kunnille. Eläkeuloilla hankiaan sellaisia uoeia, joiden hinaan sisälyy arvonlisä- ja muia välillisiä veroja. Lisäksi osa eläkeuloisa kulueaan erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluihin. Tällaisisa syisä hoivapalvelumenojen ja eläkemenojen summa ei ole hyvä miari kuvaamaan ikäänyvän väesön aiheuamaa kansanaloudellisa aakkaa. Juuri äsä syysä hoivapalveluja eläkemenoja arkasellaan ässä julkaisussa erikseen. Eläkemenoarvio vuoeen 25 saakka perusuva Työeläkevakuuaja ry:n kehiyspäällikkö Reijo Vaneen laskelmiin, joiden meodia on kuvau raporin liieessä. Seuraavissa luvuissa käsiellään peruseellisesi hoivapalvelumenoja ja eläkemenoihin palaaan vasa luvussa 5. Tässä julkaisussa hoivapalveluilla arkoieaan kansanalouden ilinpiojärjeselmän (EKT 1995) oimialan N mukaisia julkisia ja yksiyisiä erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja (Tilasokeskus 22a). Kansanalouden ilinpidon oimialana määrielynä hoivapalveluja voidaan analysoida samalla avalla kuin miä ahansa muua uoanoa. Tilasokeskus on julkaissu uudella ilinpiojärjeselmällä aikasarja vuodesa 1975 lähien, joen hoivapalveluisakin ova käyeävissä verailukelpoise ilaso vuosila 1975-21. Näiä aikasarjoja on odella vaikeaa jakaa ää varhaisempiin vuosiin, kuen on helposi odeavissa, verailemalla erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluilasoja vanhan ilinpiojärjeselmän mukaisiin ilasoihin (Tilasokeskus 1984). Aikaisemman erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja käsielevän ukimuksen (Parkkinen 21a) avoin jäljempänä analysoidaan näiä palveluja kokonaisuuena jakamaa niiä yhäälä erveydenhuolopalveluihin ja oisaala sosiaalipalveluihin. Todellisuudessakin hoivapalvelu muodosava kokonaisuuden, jossa samanlaisia asiakkaia on hoideavana esimerkiksi yhäälä vanhainkodeissa, joka lueaan sosiaalipalveluihin, ja oisaala erveyskeskusen vuodeosasoilla, joka ilasoidaan erveydenhuolopalveluihin.
4 Tarkaselukehikko Kansanalouden ilinpidossa oimialoiainen uoano eriellään markkinauoanoon, julkiseen oiminaan sekä muuhun oiminaan, joka koosuu lähinnä voioa avoielemaomasa oiminnasa, kolmannesa sekorisa. Toisin kuin esimerkiksi sosiaalimenoilasojen avulla kansanalouden ilinpidon kehikossa voidaan arkasella julkisen hoivapalvelujen lisäksi myös markkinauoannossa ja kolmannella sekorilla uoeuja hoivapalveluja. Hoivapalvelumenoja eli erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen euromääräisä arvoa miaaan käypähinaisen uooksen arvolla. Kansanalouden ilinpidossa uoos on jaeu yhäälä arvonlisäykseen ja oisaala muila oimialoila hoivapalveluihin hankiujen väliuoeiden arvoon. Koska hoivapalvelu ova yövalaisa oiminaa, valaosa arvonlisäyksesä muodosuu palkansaajakorvauksisa, joilla arkoieaan palkkoja, palkkioia ja yönanajan sosiaaliurvamaksuja. Kansanalouden ilinpidossa uoos ja arvonlisäys julkaisaan myös kiinein hinnoin. Hoivapalvelujen määrällä arkoieaan virallisen ilason mukaisa erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uoosa kiinein hinnoin. Työn uoavuua oimialalla N miaaan jäljempänä kiineähinaisen arvonlisäyksen ja yöllisen lukumäärän suheella. Koska hoivapalveluissa yöä on ollu hankalaa korvaa muilla uoannonekijöillä, on näissä palveluissa uoavuus paranunu kansanalouden ilinpidon mukaan poikkeuksellisen verkkaisesi. Täsä syysä hoivapalvelujen hinna ova noussee ämän virallisen ilason mukaan enemmän kuin yleinen hinaaso, joa ässä julkaisussa miaaan markkinahinaisen bruokansanuoeen hinaindeksillä. Todeakoon, eä uoavuuden verkkainen paraneminen hoivapalveluissa voi osiain aiheuua kansanalouden ilinpidon laskenaekniikasa. Julkisessa oiminnassa, joka muodosaa pääosan hoivapalveluisa, uoannon määrä nimiäin laskeaan uoanopanosen avulla. Näin julkisen hoivapalvelujen laadun paranuminen kirjauuu kansanalouden ilinpioilasoissa palvelujen kallisumisena eikä niiden määrän kasvuna. Kun erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uooksen arvo muueaan kiineähinaiseksi bruokansanuoeen hinaindeksillä, saadaan reaalise hoivapalvelumeno. Niiden muuos sisälää sien hoivapalvelujen määrän muuoksen ja hoivapalvelujen reaalihinnan nousun eli niiden kallisumisen yleisä hinaasoa nopeammin. Reaalise hoivapalvelumeno voidaan laskea myös oisella avalla hoivapalvelujen määrän ja niiden reaalihinojen ulona. Valion aloudellisen ukimuskeskuksen aikaisemmassa hoivapalvelumenoukimuksessa (Parkkinen 21a) aikajänne uloui vuoeen 23. Koska vanhusen lukumäärä ja eriyisesi heidän väesöosuuensa lisäänyy vielä ämän jälkeen, arkasellaan ässä ukimuksessa eläkkeiä sekä erveydenhuolo- ja sosiaalipal-
Tarkaselukehikko 5 veluja aina vuoeen 25 saakka. Silloin nykyisen väesön suurimmisa ikäluokisa ova enää ervaskanno elossa. On äysin selvää, eei eläkemenojen, hoivapalvelujen eikä muunkaan alouden kehiysä kyeä arvioimaan vuosikymmenen päähän. Juuri äsä syysä ässä raporissa käyeään yksinkeraisia vaihoeholaskelmia. Niiden ulosen analysoini saaaa joskus olla hyödyllisä jopa lähivuosia koskevia pääöksiä pohdiskelaessa. 2.2 Väesö vuoeen 25 Tässä ukimuksessa käyeään Tilasokeskuksen väesöilasoja vuoeen 21 saakka sekä vuoeen 25 ulouvaa väesöennusea (Tilasokeskus 21). Tämä väesöennuse perusuu hedelmällisyyden säilymiseen ennallaan, elinajan pidenymiseen oisa vuoa jokaisen ulevan vuosikymmenen aikana sekä 5 hengen vuouiseen muuovoioon. Kuvio 1 Suomen väesö ikäryhmiäin vuosina 19 25, milj. henkeä 19 191 192 193 194 195 196 197 198 199 2 21 22 23 24 25 1,8 1,8 1,7 1,6 1,6 21 1,5 Lapse -19 -vuoiaa 1,4 1,4 1,3 1,2 1,2 1,1 1, Nuore (2-34-v.) 1,9,8 35-49-v.,8,7 Varunee 5-64-v,6 Eläkeläispaneri 65-79-v.,6,5,4,4,3,2,2,1, Ikäihmise 8 vuoa äyänee 19 191 192 193 194 195 196 197 198 199 2 21 22 23 24 25
6 Tarkaselukehikko Suomen väesö lisäänyy yheensä yli sadallauhannella hengellä 22-luvun alkupuolelle saakka, mua alkaa sen jälkeen väheä. Vuonna 25 asukasluku on enää viisi miljoonaa eli 2 henkeä nykyisä alempi. Lasen ja keski-ikäisen lukumäärä vähenee ulevaisuudessa (kuvio 1). Varunee 5 64-vuoiaa alkava väheä jo ällä vuosikymmenellä. Tämän jälkeen maassamme lisäänyy vain eläkeikäinen väesö. Eriyisen nopeasi lisäänyy vanhusen lukumäärä. Juuri he kuluava enien erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja. Tässä raporissa Suomen väesönäkymiä ei käsiellä yksiyiskohaisesi, koska niiä on hiljaain analysoiu muissa julkaisuissa (esimerkiksi Parkkinen 21b ja 22a). 2.3 Työllise vuoeen 25 Vuoden 21 aikana Suomessa oli keskimäärin 2,37 miljoonaa yöllisä. Laman alkamisvuonna 199 öissä oli 2,5 miljoonaa ja pahimpana yöömyysvuonna 1994 vain 2,5 miljoonaa suomalaisa. Kokonaisyöllisyysase, jolla arkoieaan kaikkien yöllisen ja 15-64-vuoiaan väesön lukumäärän suhdea, on lyhyessä ajassa vaihdellu suuresi. Se oli ennen lamaa korkeimmillaan 75 prosenia, mua synkimpänä yöömyysvuonna 1994 vain 6 prosenia. Vuonna 21 kokonaisyöllisyysase oli 68 prosenia. Nousevilla yöllisyysaseilla miauna ansioyöhön ullaan kouluuksesa ja koiöisä vielä keski-ikäisenäkin. Vuoden 21 oanaan perusuvan yövoimaukimuksen (Tilasokeskus 22b) vuosiaineison mukaan korkein yöllisyysase oli 38-vuoiailla miehillä, joisa lähes 91 prosenia kuului yölliseen yövoimaan. Naise saapuiva ansioyöhön lasenhoidon ja muun koiyön vuoksi miehiäkin vanhempina. Vasa 45-vuoiailla naisilla yöllisyysase oli suurimmillaan, sillä heisä oli yössä melkein 85 prosenia. (Kuvio 2). Työlliseen yövoimaan saapuvien lukumäärä voidaan arvioida ikäryhmiäin maassa asuvan väesön sekä miesen ja naisen yöllisyysaseiden muuosen avulla. Työvoimaan saapuviksi lueaan 15-vuoiaisa yöisä heidän yöllisyysaseensa verran eli 1 prosenia koko ikäluokasa. Tähän lisäään 8 prosenia Suomessa asuvien 16-vuoiaiden yöjen lukumääräsä, koska heidän yöllisyysaseensa oli kahdeksaa proseniyksikköä suurempi kuin 15-vuoiailla yöillä. Näin jakeaan aina 45-vuoiaisiin naisiin saakka, joiden ikäluokasa yövoimaan saapuneisiin lisäään yöllisyysaseen proseniyksiköinä ilmaisu muuos edellisesä vuosiluokasa eli 1,9 prosenia. Sen jälkeen yömarkkinoille ulijoihin summaaan vasaavalla avalla miehe.
Tarkaselukehikko 7 Kuvio 2 Miesen ja naisen yöllisyysasee ikäryhmiäin vuonna 21, % 1 % 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Miehe Naise 15 2 25 3 35 4 45 5 55 6 65 7 75 Ikä, vuoa 1 % 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Tällä avoin laskien vuonna 21 yölliseen yövoimaan uli 58 henkeä (Parkkinen 22b). Tuon vuoden yöllisyysaseilla miauna kokonaisyövoima supisuisi ulevaisuudessa joka vuosi. Vuosikymmen kuluua yöllisä yövoimaa olisi jo saauhaa henkeä vähemmän, vuonna 23 peräi 3 henkeä vähemmän ja vuonna 25 melkein puoli miljoonaa henkeä vähemmän kuin ny (kuvio 3). Vuoden 21 yöllisyysaseilla laskeun kokonaisyövoiman supisumisvauhi kiihyy ämän vuosikymmenen lopulle saakka ja säilyy sien suurena aina 22- luvun puoleen väliin asi. Kokonaisyövoima vähenee uona ajanjaksona ajoiain lähes 13 hengen vuosivauhdilla. Neljännesvuosisadan kuluua kokonaisyövoiman supisumisvauhi hidasuu selväsi, kun yövoimasa poisumisikään ulee väesömäärälään yhä pienempiä ikäluokkia. Kokonaisyövoima oli suurimmillaan vuonna 21, vaikka sen suuruua miaaisiin äysyöllisyysvuoden 199 yöllisyysaseiden avulla. Jos vuonna 21 maassamme olisi pääsy vuoden 199 ikäryhmiäisiin yöllisyysaseisiin, niin silloin yöllisä yövoimaa olisi ollu 2,58 miljoonaa henkeä eli 2 henkeä enemmän kuin odellisuudessa oli. Myös vuoden 199 yöllisyysaseilla miauna kokonaisyövoima vähenee jo änä vuonna. Tälläkin avalla laskeuna kokonaisyövoima supisuu suunnilleen yhä nopeasi kuin vuoden 21 yöllisyysaseilla laskeuna. Kuviossa 3 kokonaisyövoiman kehiysä arvioidaan myös vuosila 197 21 laskeujen suurimpien ikäryhmiäisen yöllisyysaseiden avulla. Jos vuonna 21 naisen ja miesen ikäryhmiäise yöllisyysasee olisiva ollee yhä suure kuin suurimmillaan jonain vuonna vuodesa 197 lähien (liiekuvio 1), niin yöllisä yövoimaa olisi ollu 44 henkeä enemmän kuin odellisuudessa oli.
8 Tarkaselukehikko Vaikka älläkin avoin arvioiu kokonaisyövoima vähenee jakuvasi, niin vielä vuonna 25 yöllisiä olisi saman verran kuin ny. On selvää, eä yöllisen määrä muuuu ulevaisuudessa samalla apaa yllääväsi kuin menneisyydessä. Siksi yöllisen lukumäärän kehiyskuvaa arkasellaan kolmen yksinkeraisen vaihoehdon avulla, joka on esiey kuviossa 3. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa (HIDAS) oleeaan vuoden 21 yöllisyysaseiden säilyvän muuumaomina koko arkaselujakson ajan. Tässä vaihoehdossa yöllisen lukumäärä vähenee ulevaisuudessa äsmälleen samalla avalla kuin edellä määriely vuoden 21 yöllisyysasein laskeu kokonaisyövoima. Kuvio 3 Todellise yöllise vuodesa 196 sekä yöllisen vaihoeholaskelmia vuoeen 25, miljoonaa henkeä 2,8 2,7 2,6 Työllise suurimmin yöllisyysasein vuosila 197-21 2,8 2,7 2,6 2,5 2,4 Työllise 199-yöllisyysasein NOPEA 2,5 2,4 2,3 PERUS 2,3 2,2 HIDAS 2,2 2,1 2,1 2 Todellise yöllise 2, 1,9 Työllise vuoden 21 yöllisyysasein 1,9 1,8 1,8 196 197 198 199 2 21 22 23 24 25 Ikäryhmiäise yöllisyysasee ova viime vuosinakin kohonnee, mua ova edelleen keskimäärin selväsi alemma kuin äysyöllisyysvuonna 199. Perusvaihoehdossa (PERUS) oleeaan, eä vuoden 199 keskimääräise yöllisyysasee saavueaan vuoeen 22 mennessä., johon saakka yöllisen lukumäärä säilyy nykyisellään. Tuosa vuodesa lähien yöllisiä on äsmälleen saman verran kuin kokonaisyövoimaa vuoden 199 yöllisyysasein laskeuna. Perusvaihoehdossa yöllisen lukumäärä vähenee neljännesmiljoonalla pääevuoeen 25
Tarkaselukehikko 9 mennessä, jolloin yöllisä yövoimaa on vain hieman enemmän kuin syvimmän laman aikana. Nopean alouskasvun vaihoehdossa (NOPEA) yöllisen lukumäärä nousee asaisesi vuoeen 23 saakka, josa lähien yöllisä yövoimaa on äsmälleen saman verran kuin vuosien 197 21 suurimmilla ikäryhmiäisillä yöllisyysaseilla laskeua kokonaisyövoimaa. Vuonna 23 olisi 2,55 miljoonaa yöllisä eli hieman enemmän kuin ennen lamaa. Tarkaselujakson pääevuonna yöllisiä olisi jälleen saman verran kuin ny. Verailun vuoksi odeakoon, eä kokonaisyöllisyysase on viime vuosina ollu muissa Pohjoismaissa 75 prosenin unumassa. Äskeäin aseeun valiosiheeri Sailaksen yöryhmän 1 ehävänä on esiää sellaise alous- ja yövoimapoliiise linjaukse, joilla Suomen yöllisyysase voidaan nosaa juuri 75 proseniin. Perusvaihoeho on yöllisyyden suheen Sailaksen yöryhmän avoieia pessimisisempi, sillä siinä kokonaisyöllisyysase on korkeimmillaan 73,2 prosenia 23-luvun alkuvuosina. Vuoeen 25 mennessä kokonaisyöllisyysase alenee Perusvaihoehdossa 72,5 proseniin, kun parhaassa yöiässä olevan yövoiman osuus edelleen alenee ja ikäänyvän yövoiman osuus kasvaa. Kun laman vahingoiama ja heikosi koulueu kohori korvauuva yöelämässä paremmin koulueuilla ikäluokilla, niin kokonaisyöllisyysase saaaa vahvan alouskasvun ja onnisuneen yöllisyys- ja aluepoliiikan oloissa kohoa jopa suuremmaksi kuin Perusvaihoehdossa. Onnisunu aluepoliiikka arkoiaa siä, eä yöpaikkoja synyy lisää muuallekin kuin suurimpiin kasvukeskuksiin ja niiden ympärisökuniin. Vuonna 21 vain neljännes 15 19-vuoiaisa kävi ansioyössä, kun ämänikäisisä on vuoden 1969 jälkeen käyny enimmillään melkein puole ansioyössä (liiekuvio 1). Koska kouluusaja näyävä vuosikymmenen saaossa mieluummin pienevän kuin lyhenevän, niin kouluusikäisen yöllisyysaseiden kaksinkeraisuminen ei vaikua kovin odennäköiselä. Toisin on muilla yöikäisillä, joiden yöllisyysasee ova pikällä aikavälillä myös huomaavasi alenunee. Mikäli yöömyys odella alenee yövoiman väheessä ja kouluuksen paranuessa, niin yöllisyysasee voiva merkiäväsi kohoa. Koska elinaika pienee ja varuneiden yökuno paranee, niin heidän yöllisyysaseensa voiva joskus vuosikymmenen kuluua jopa yliää vuoden 1969 jälkeen oeuunee suurimma yöllisyysasee. Tällaisa kehiysä ukisi vahvasi, mikäli Kari Puron yöryhmän syksyllä 22 ekemä eläkeuudisusehdouksen keskeise osa oeueaisiin sekä yksiyisellä eä julkisella sekorilla. 1 Tällä arkoieaan valioneuvoson kanslian 19.9.22 aseamaa yöryhmää aseamispääöksellä VNK 15:/22.
1 Tarkaselukehikko 2.4 Talousvaihoehdo Kokonaisuoannolla yöllisä kohi miau yön uoavuus on Suomen kansanaloudessa noussu sodan jälkeen keskimäärin kolmen prosenin vuosivauhia. Nopean alouskasvun vaihoehdossa yöllisä kohi laskeun uoavuuden oleeaan kohoavan perineisellä avalla kolme prosenia vuodessa aina arkaselujakson pääevuoeen 25 saakka. Kuvion 4 mukaan yön uoavuuden kasvuvauhi oli vieläkin suurempaa 196- ja 197-luvuilla pääyneillä 1 vuoden ajanjaksoilla. Tulevina vuosikymmeninä yön uoavuuden kasvuvauhi voi kuienkin jäädä hiaammaksi kuin menneisyydessä, sillä uoanorakenne palveluvalaisuu, mikä ainakin perineisesi on hidasanu uoavuuden paranemisa. Lisäksi maamme yövoima ikäänyy, mikä myös voi alenaa yön uoavuuden kasvuvauhia. Perusvaihoehdossa bruokansanuoeen määrän yöllisä kohi oleeaan kohoavan ulevaisuudessa vain kaksi prosenia vuodessa. Todeakoon verailun vuoksi, eä kaikilla vuodesa 195 lähien pääyneellä 1 vuoden ajanjaksolla uoavuus yöllisä kohi on noussu keskimäärin enemmän kuin kaksi prosenia vuodessa (kuvio 4). Perusvaihoeho näyää uoavuushisorian valossa melko pessimisiselä. Kuvio 4 Työn uoavuuden 1 vuoden keskikasvu pääevuosiin 195 21 sekä alousvaihoehdoissa vuoeen 25, prosenia vuodessa 5, 195 197 199 21 23 25 5, 4,5 4,5 4, 4, 3,5 3, Nopean alouskasvun vaihoeho 3,5 3, 2,5 2, Tuoavuushisoria Perusvaihoeho 2,5 2, 1,5 1,5 1,,5, Hiaan alouskasvun vaihoeho 195 197 199 21 23 25 1,,5,
Tarkaselukehikko 11 Perusvaihoehoakin verkkaisemmin yön uoavuus paranee Hiaan alouskasvun vaihoehdossa, jossa uoavuus yöllisä kohi kohoaa vain prosenilla vuodessa. Näin hiaaksi yön uoavuuden 1 vuoden keskikasvu on sadan vuoden aikana jääny vain soien akia. Kun näiden uoavuusoleusen lisäksi alousvaihoehdoissa oeaan huomioon aikaisemmin ehdy yöllisyysoleukse, saadaan rakenneua bruokansanuoeen määrällä miau kokonaisuoano 2. Se kasvaisi vuodesa 21 vuoeen 25 Perusvaihoehdossa keskimäärin 1,8 prosenia, Nopean alouskasvun vaihoehdossa 3, prosenia ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa,6 prosenia vuodessa (aulukko 1). Maasamuuosa, öljykriiseisä ja syväsä lamasa huolimaa viime 49 vuoden aikana eli vuodesa 1952 vuoeen 21 bruokansanuoeen määrä kasvoi keskimäärin 3,5 prosenia vuodessa ja uoavuus yöllisä kohi yli kolme prosenia vuodessa. Tällä verailujaksolla oeuui sien parempi alouskehiys kuin miä oleeaan ulevaisuudessa edes Nopean alouskasvun vaihoehdossa. Taulukko 1 Keskimääräinen alouskasvu eri vaihoehdoissa vuosina 22 25, prosenia vuodessa Vaihoehdo Ajanjakson keskimääräinen alouskasvu, %/v 22-21 211-22 221-23 231-24 241-25 22-25 Perusvaihoeho 2, 2, 1,5 1,7 1,6 1,8 Nopean alouskasvun vaihoeho Hiaan alouskasvun vaihoeho 3,3 3,3 3,3 2,6 2,6 3,,7,5,5,7,6,6 Talouskasvu on kaikissa vaihoehdoissa arkaselujakson viimeisellä vuosikymmenellä eli 24-luvulla hiaampaa kuin ällä vuosikymmenellä. Kun laman aikana romahaneiden yöllisyysaseiden on oaksuu palauuvan normaaleiksi lähivuosikymmeninä, niin alouskasvu ei enää sen jälkeen voi perusua yövoimareservien käyöön ooon. Bruokansanuoeen määrällä asukasa kohi on useasi miau kansakunnan aloudellisa hyvinvoinia. Miä enemmän kansakunnalla on käyeävissään asu- 2 Kokonaisuoano (BKT) on yöllisen (TY) ja yöllisä kohi laskeun uoavuuden (TU) ulo, koska TU=BKT/TY
12 Tarkaselukehikko kasa kohi reaaliuloja, siä helpompi on rahoiaa eläke-, hoivapalvelu- ja muu meno. Koska Tilasokeskuksen väesöennuseen mukaan väesön kokonaismäärä vaihelee arkaseluvälillä vain muuaman prosenin verran, niin reaaliulo asukasa kohi muuuva lähes samalla nopeudella kuin bruokansanuoeen määrä. Kaikissa vaihoehdoissa bruokansanuoeen määrällä miau reaaliulo asukasa kohi kasvava vielä arkaselujakson lopullakin. Kuvio 5 Bruokansanuoeen määrä asukasa kohi vuosina 19 21 ja alousvaihoehdoissa NOPEA, PERUS ja HIDAS vuoeen 25, indeksi(21)=1 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Bruokansanuoe asukasa kohi NOPEA PERUS HIDAS 19 1915 193 1945 196 1975 199 25 22 235 25 45 425 4 375 35 325 3 275 25 225 2 175 15 125 1 75 5 25 Jos Perusvaihoeho oeuuisi, niin vuonna 25 suomalaisa kohi olisi melkein kaksi ja puoli keraa niin paljon reaaliuloja kuin ny (kuvio 5). Kymmenä vuoa aikaisemmin reaaliuloja olisi asukasa kohi jo kaksinkerainen määrä nykyiseen verrauna. Perusvaihoehdossa reaaliulojen määrä asukasa kohi kasvaisi suunnilleen yhä nopeasi kuin laman alkamisvuodesa 199 vuoeen 21. Nopean alouskasvun vaihoehdossa vuonna 25 olisi reaaliuloja asukasa kohi neljä ja puoli keraa niin paljon kuin ny. Viime 49 vuoden aikana ämä muuos oli lähes yhä suuri.
Tarkaselukehikko 13 Hiaan alouskasvun vaihoehdossa olisi puolen vuosisadan kuluua suomalaisa kohi vain runsas kolmannes nykyisä enemmän reaaliuloja (kuvio 5). Vuonna 23 reaaliulojen määrä asukasa kohi olisi vain 14 prosenia suurempi kuin vuonna 21, sillä ne kasvava ässä vaihoehdossa vain puolen prosenin vuosivauhia.
14 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise 3 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise Tämä luku alkaa hoivapalvelujen kuvauksella vuonna 21, joka on ässä ukimuksessa perusvuosi. Sen jälkeen arkasellaan hoivapalvelujen määrää vuosina 1975 21 ja arvioidaan ulevaisuua yksinkeraisin vaihoeholaskelmin aina vuoeen 25 saakka. Luvun loppuosassa analysoidaan pikällä aikavälillä hoivapalvelujen yöllisyysnäkymiä erilaisissa vaihoehdoissa. 3.1 Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelu vuonna 21 Kansanalouden ilinpidon (Tilasokeskus 22) mukaan vuonna 21 hoivapalvelujen arvo eli oimialan N uoos oli 13,9 miljardia euroa. Sen suhde markkinahinaiseen bruokansanuoeeseen oli 1,2 prosenia. Julkisiin ja yksiyisiin erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluihin käyeään näin yheensä kymmenesosa markkinahinaisella bruokansanuoeella miauisa kansakunnan uloisa. Vanhukse kuluava enien ja peruskouluikäise vähien erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja. Näin osoieiin Valion aloudellisessa ukimuskeskuksen julkaisussa (Parkkinen, Mäki, Vanne 1996). Kun oleeaan, eä vuonna 21 näiden palvelujen käyön ikäprofiili on sama kuin mainiussa ukimuksessa, niin silloin voidaan laskea hoivapalvelumeno ikäryhmiäin vuonna 21. Aluksi kerroaan yksivuoisin ikäryhmin vuoden 21 väesöllä mainiun ukimuksen mukaise ikäryhmiäise hoivapalvelumeno. Kun näin saadun ulon ja hoivapalvelujen odellisen arvon osamäärällä jaeaan mainiun perusukimuksen mukaise hoivapalvelumeno ikäryhmiäin, saadaan ulokseksi ikäryhmiäise hoivapalvelumeno vuodelle 21. Ne on alkuperäisen ukimuksen ikäryhmiäisine suheellisine vaiheluineen esiey kuviossa 6 alle vuoden ikäisisä aina 99- vuoiaiden käyämiin hoivapalvelumenoihin saakka. Jos siis hoivapalvelumeno asukasa kohi ova ikäryhmiäin suheellisesi yhä suure kuin viime vuosikymmenen alkupuolella, niin vanhimma suomalaise kuluiva vuonna 21 julkisia ja yksiyisiä erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja keskimäärin 33 eurolla. Päivähoioikäinen lapsi käyi näiä palveluja vuoden aikana yli 6 euron ja peruskoululainen yli 1 euron arvosa. On selvää, eä samanikäisen palvelukusannuksissa on suuria eroja, joia ässä ukimuksessa ei kuienkaan lainkaan analysoida. Esimerkiksi joku saavuoiaa vanhukse eivä jonain vuonna arvise lainkaan hoivapalveluja, mua joku samanikäise jouuva esimerkiksi demenian akia olemaan jakuvassa hoidossa. Vuonna 21 julkinen oimina arjosi hoivapalveluja 1,9 miljardilla eurolla, jolloin sen osuus erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uooksen arvosa oli 79
Hoivapalvelujen määrä ja yöllise 15 prosenia. Markkinauoano arjosi 1,6 miljardin ja muu oimina eli kolmas sekori 1,4 miljardin euron arvosa hoivapalveluja. Hoivapalvelujen 13,9 miljardin euron uooksen arvoon sisälyi muila oimialoila hankiuja väliuoeia 4,5 miljardin euron arvosa. Näiden erouksena hoivapalvelujen bruoarvonlisäys oli 9,4 miljardia euroa. Siiä palkkoja ja yönanajan sosiaaliurvamaksuja eli palkansaajakorvauksia oli 8,4 miljardia euroa ja lopu pääasiassa pääomakusannuksia. Palkansaajakorvausen osuus bruoarvonlisäyksesä oli sien 89 prosenia ja uooksen arvosa peräi 6 prosenia. Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelu ova eriäin yövalaisa uoanoa. Kuvio 6 Hoivapalvelumeno asukasa kohi iän mukaan vuonna 21, 1 euroa 34 32 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Ikä, vuoa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 34 32 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Vuonna 21 hoivapalvelujen henkilökunnan osuus kansanalouemme kaikisa yöllisisä oli 13,8 prosenia, sillä näiä palveluja uoi yheensä 32 henkeä. Näisä yriäjiä oli kahdeksan prosenia eli 26 henkeä. Yriäjien yövoimakusannukse lisäävä hoivapalvelujen yövoimakusannuksia muuamalla prosenilla. Yriäjien yövoimakusannukse mukaan lueuna hoivapalvelujen arvosa kaksi kolmasosaa on oman oimialan yövoimakusannuksia. Lisäksi muila oimialoila hankiuihin väliuoeisiin sisälyy myös yövoimakusannuksia, joka edelleen nosava kokonaisyövoimakusannusen osuua erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen arvosa. Vuonna 21 erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen yöllisisä oli kansanalouden ilinpidon (Tilasokeskus 22) mukaan 75 prosenia eli 241 henkeä kunien, kunayhymien ai muun julkisen oiminnan palveluksessa. Hoivapalve-
16 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise lujen henkilökunnasa yöskeneli 42 henkeä markkinauoannossa ja 37 henkeä muussa oiminnassa eli kolmannella sekorilla. 3.2 Hoivapalvelujen määrä Jos ulevaisuudessa erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja käyeäisiin ikäryhmiäin henkeä kohi äsmälleen saman verran kuin vuonna 21 (kuvio 6), niin hoivapalvelujen määrä riippuisi pelkäsään eri-ikäisen väesön lukumääräsä (kuvio 1). Juuri näin on laadiu hoivapalvelujen peruslaskelma, joka alousvaihoehdoisa erouen olkoon nimelään Nykylaskelma. Nykylaskelmassa hoivapalvelujen määrä eri vuosille on laskeu ulosummana keromalla yksivuoisin ikäryhmin väesön määrä samanikäisen kuluamien hoivapalvelujen arvolla vuonna 21. Näin saau aikasarja on sien indeksoiu merkisemällä luvulla saa vuoden 21 hoivapalvelujen arvoa, joka oli siis 13,9 miljardia euroa. Sien Nykylaskelmassa oleeaan, eä vielä vuonna 25 suomalaise käyävä erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja ikäryhmiäin saman verran kuin vuonna 21. Lasen päivähoidossa ämä oleus on helppo hyväksyä, sillä kaikilla päivähoioikäisillä lapsilla on jo vuosia ollu oikeus kunnan järjesämään päivähoioon. Vanhuksen hoivapalvelukusannukse ova vieläkin suuremma kuin päivähoioikäisen lapsen. Koska Tilasokeskuksen väesöennuseessa suomalaisen elinajan odoeaan pidenyvän vuodesa 21 vuoeen 25 yheensä kuudella ja puolella vuodella, niin ikäihmisenkin kuno ja oiminakyky paranunee ulevaisuudessakin huomaavasi. Tämänsuunaisia ukimusuloksia on olemassa eri maisa. Suomessa eläkeikäisen kunoisuus ja oiminakyky on huomaavasi paranunu viime vuosikymmeninä (Aromaa ja Koskinen 22). Alankomaia koskevan ukimuksen (Kuns, Joung, Nusselder, Looman, Mackenbach 22) mukaan ervee elinvuode näyävä kouluusason paranemisen ansiosa lisäänyvän jopa elinaikaakin nopeammin. Tällaisela pohjala on rakenneu Myöhennyslaskelma. Siinä oleeaan, eä 5 vuoa äyäneiden hoivapalvelujen käyö myöhenyy asaisesi vuoeen 25 mennessä yheensä viisi vuoa. Viisi vuoa pienee myös 6-vuoiaiden elinajanodoe ämän raporin pohjana olevassa Tilasokeskuksen väesöennuseessa. Myöhennyslaskelman mukaan esimerkiksi 85-vuoiaa kuluava hoivapalveluja vuonna 25 saman verran kuin 8-vuoiaa vuonna 21. Useasi elämän viimeise vuode ova inensiivisen hoivan aikaa. Tällöin hoivapalvelujen kysynä riippuu jäljellä olevasa elinajasa. Tää ajaeluapaa erilaisiin ukimusuloksiin viiaen on laajali peruselu äskeisessä julkaisussa (Nivalainen
Hoivapalvelujen määrä ja yöllise 17 ja Volk 22). Myöhennyslaskelma, jossa siis hoivapalvelujen kysynä myöhenyy elinajan mukana, on sopusoinnussa ällaisen näkemyksen kanssa. Myöhennyslaskelma on sopusoinnussa myös ennuseujen väesömuuosen kanssa. Tilasokeskuksen väesöennuseessahan arvioidaan miesen elinajan pienevän unuvasi enemmän kuin naisen elinajan. Jos näin odella käy, niin ulevaisuudessa Suomessa eläkeikäisisä on nykyisä suurempi osa miehiä. Silloin eläkeikäisen koialouksisa on ilmeisesi nykyisä enemmän kahden hengen alouksia. Tällaisissa alouksissa asuinkumppani hoivaava oisiaan, jolloin kodin ulkopuolisa hoivaa arviaan vähemmän. Mikäli hoivapalveluja kuienkin käyeäisiin ulevaisuudessa ikäryhmiäin saman verran kuin vuonna 21 ja Tilasokeskuksen uorein väesöennuse oeuuisi, niin hoivapalvelujen määrä olisi suurimmillaan 4 vuoden kuluua (kuvio 7). Silloin erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluja käyeäisiin ämän Nykylaskelman mukaan melkein 4 prosenia enemmän kuin vuonna 21. Sen jälkeen hoivapalvelujen määrä alkaisi hiaasi väheä, kun nykyisen väesön suurimma ikäluoka lopullisesi jäävä suomalaisen hyvinvoinivalion. Kuvio 7 Hoivapalvelujen määrä Nykylaskelmassa ja Myöhennyslaskelmassa vuosina 21 25, indeksi(21)=1 145 145 14 135 13 125 12 115 11 15 Nykylaskelma Myöhennyslaskelma 14 135 13 125 12 115 11 15 1 2 21 22 23 24 25 1 Jos 5 vuoa äyäneiden hoivapalvelukäyö myöhenyisi vuodesa 21 vuoeen 25 yheensä viisi vuoa, niin erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen kuluus olisi suurimmillaan 23-luvun puolessa välissä (kuvio 7). Silloin näiden palvelujen volyymi olisi ämän Myöhennyslaskelman mukaan 16 prosenia nykyisä suurempi. Sen jälkeen hoivapalvelujen käyö supisuisi niin nopeasi, eä
18 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise vuonna 25 niiden määrä olisi enää seisemän prosenia suurempi kuin vuonna 21. Hoivapalvelujen kuluuksen myöhenyminen vähenäisi olennaisesi näiden palvelujen määrää jo muuamassa vuosikymmenessä. Esimerkiksi 2 vuoden kuluua hoivapalvelujen volyymi olisi Nykylaskelman mukaan viidenneksen suurempi mua Myöhennyslaskelman mukaan vain kymmeneksen suurempi kuin ny. 3.3 Työllisen lukumäärä Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen henkilökuna lisäänyi arkaselujakson alkuvuodesa 1975 lähien joka vuosi aina vuoeen 1992 saakka yheensä 11 hengellä (kuvio 8). Tuohon aikaan Suomen erveydenhuoloon ja sosiaalioimeen rakenneiin pohjoismaisa hyvinvoinivalioa, jolloin julkisen palvelujen yövoima kasvoi nopeasi. Viime vuosikymmenen alun syvä lama näkyi myös hoivapalveluissa. Laman aikana erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen henkilökuna väheni kymmenesosalla, mua on sen jälkeen kasvanu ennäyssuureksi. Vuonna 21 julkisissa ja yksiyisissä erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluissa oli kansanalouden ilinpidon mukaan yheensä siis 32 yöllisä. Tuoannon määrän avulla voidaan arvioida myös henkilökunnan arvea ulevaisuudessa. Jos yön uoavuus yöllisä kohi jäisi nykyiselleen, niin yöllisen lukumäärä muuuisi äsmälleen samalla vauhdilla kuin uoannon määrä. Ilman yön uoavuuden muuosa hoivapalvelujen henkilökuna kasvaisi Nykylaskelman mukaan 4 vuodessa melkein 4 prosenia. Julkisissa ja yksiyisissä hoivapalveluissa olisi enimmillään henkilökunaa 446 henkeä. Tarkaselujakson lopulla yöllisen lukumäärä hiaasi vähenisi uoannon määrän mukana. Myöhennyslaskelmassa yöllisen lukumäärä olisi suurimmillaan 371 henkeä jo 23-luvun puolessa välissä, mikäli yön uoavuus yöllisä kohi ei lainkaan muuuisi. Silloin yöllisiä olisi 5 henkeä enemmän kuin vuonna 21. Tarkaselujakson pääevuonna 25 hoivapalveluissa yöskenelisi Myöhennyslaskelman mukaan 343 henkeä eli peräi saauhaa vähemmän kuin Nykylaskelmassa, jos yön uoavuus ei lainkaan paranisi kummassakaan vaihoehdossa. Kansanalouden ilinpidon (Tilasokeskus 22) mukaan vuodesa 1975 vuoeen 21 erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uoannon määrä yöllisä kohi nousi keskimäärin,36 prosenia vuodessa. Tällä avoin miaun yön uoavuuden viiden vuoden keskimääräinen kasvuvauhi oli suurin vuodesa 1975 vuoeen 198, jolloin yön uoavuus parani keskimäärin,86 prosenia vuodessa. Työn uoavuuden muuosvauhi oli pienimmillään vuodesa 1996 vuoeen 21, jol-
Hoivapalvelujen määrä ja yöllise 19 loin yön uoavuus huononi hoivapalveluissa keskimäärin,44 prosenia vuodessa. Koko kansanaloudessa yön uoavuus yöllisä kohi kohosi vuodesa 1975 vuoeen 21 keskimäärin 2,63 prosenia vuodessa eli seisemän keraa nopeammin kuin hoivapalveluissa. Vaikka hoivapalveluissa yön uoavuuden paranuminen on hidasa, niin myös näin verkkainen uoavuuden kohoaminen sääsää pikällä aikavälillä unuvasi henkilökunaa, kuen kuvio 7 selkeäsi osoiaa. Jos yön uoavuus hoivapalveluissa kohoaisi ulevaisuudessakin vain,36 prosenia vuodessa, niin vuonna 25 hoivapalveluissa olisi Nykylaskelman mukaan 372 yöllisä eli peräi 7 henkeä vähemmän kuin ilman uoavuuden paranumisa. Tällaisella yön uoavuuden kasvulla Nykylaskelmassa hoivapalvelujen henkilökuna olisi suurimmillaan 39 henkeä jo 23-luvun puolessa välissä. Jos ikäänyvien palvelujen käyö myöhenyisi elinajan pidenymisen mukana, niin hoivapalveluihin arviaisiin ilman yön uoavuuden kasvuakin vähemmän henkilökunaa kuin uoavuuden kasvulla Nykylaskelmassa. Jos Myöhennyslaskelmassakin yön uoavuus kohenee hisoriallisella hiaudella, niin yöllisen lukumäärä lisäänyy vain muuamalla uhannella ja alkaa väheä jo 23-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hoivapalveluihin arviaisiin ässä vaihoehdossa jo nykyisä vähemmän henkilökunaa.
2 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise Kuvio 8 Työllisen lukumäärä hoivapalveluissa vuosina 1975 21 ja vaihoeholaskelmia vuoeen 25, uhaa henkeä 1 henkeä 45 425 Nykylaskelma ilman uoavuua 1 henkeä 45 425 4 Nykylaskelma uoavuuden kasvulla 4 375 375 35 Myöhennyslaskelma ilman uoavuua 35 325 3 Tilasoidu yöllise Myöhennyslaskelma uoavuuden kasvulla 325 3 275 275 25 25 225 225 2 2 175 1975 1985 1995 25 215 225 235 245 175 Pikällä aikavälillä yöllisen määrä hoivapalveluissa riippuu vahvasi sekä hoivapalvelujen määräsä eä yön uoavuuden muuoksesa. Jos näiä palveluja käyeään ulevaisuudessa ikäryhmiäin yhä runsaasi kuin vuonna 21 eikä yön uoavuus lainkaan parane, niin yksiyisiin ja julkisiin erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluihin arviaan neljän vuosikymmenen kuluua henkilökunaa yheensä lähes 45 henkeä eli 4 prosenia nykyisä enemmän. Jos ikäänyvien hoivan arve myöhenyy vuodella jokaisen ulevan vuosikymmenen aikana ja yön uoavuus kohoaa hoivapalveluissa hisoriallisella hiaudella, niin hoivapalveluihin arviaan enimmillään vain 33 yöllisä eli vain muuama uha nykyisä enemmän. Julkisissa erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluissa yöskeneli vuonna 21 kolme neljäsosaa hoivapalvelujen henkilökunnasa eli 241 henkeä. Jos julkisen hoivapalvelujen yöllisen osuus kaikkien hoivapalvelujen yöllisisä ei lainkaan muuuisi, niin Myöhennyslaskelmassa arviaisiin julkisiin hoivapalveluihin enimmillään kolmen vuosikymmenen kuluua vain 25 henkeä, mikäli yön uoavuus paranisi kuen hisoriassa. Nykylaskelmassa ilman uoavuuden kas-
Hoivapalvelujen määrä ja yöllise 21 vua vasaavasi laskeu henkilökunnan enimmäismäärä julkisissa hoivapalveluissa olisi neljän vuosikymmenen kuluua 36 henkeä. Vuonna 1975 julkisen ja yksiyisen hoivapalvelujen yöllisiä oli yheensä 8,1 prosenia kaikisa yöllisisä. Pahimpana yöömyysvuonna 1994 vasaava osuus oli 14 prosenia. Kun kansanaloudessa yöpaika lisäänyivä suuresi laman jälkeen, hoivapalvelujen osuus kaikisa yöllisä aleni unuvasi. Siemmin ämä osuus on kohonnu jo 13,8 proseniin vuonna 21. Mien älle osuudelle käy ulevaisuudessa? Siä voidaan arvioida edellä laadiujen laskelmien ja luvussa 2 rakenneujen alousvaihoehojen avulla, joiden yöllisyysoleuksekin ova erilaise. Perusvaihoehdossa (PERUS) yöllisen kokonaismäärä Suomen kansanaloudessa jää siis nykyiselleen vuoeen 22 saakka ja vähenee sen jälkeen samalla avalla kuin vuoden 199-yöllisyysaseilla laskeu yöllisyys. Nopean alouskasvun vaihoehdossa (NOPEA) yöllisen määrä kasvaa vuoeen 23 saakka, jonka jälkeen yöllisen lukumäärä supisuu samalla avalla kuin vuosien 197 21 suurimmilla vuouisilla ikäryhmiäisillä yöllisyysaseilla laskeuna. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa (HIDAS) yöllisen lukumäärä vähenee kuen vuoden 21 yöllisyysaseilla laskeuna. Vuonna 21 hoivapalvelujen yöllisiä oli siis 13,8 prosenia kansanalouden yöllisisä. Jos yöllisen lukumäärä olisi ulevaisuudessa sama kuin Nykylaskelmassa perineisellä yön uoavuuden kasvulla, niin hoivapalvelujen yöllisen osuus kansanalouden yöllisisä vaihelisi alousvaihoehdosa riippuen hämmäsyävän paljon, kuen kuvion 8 keskimmäise käyrä osoiava. Perusvaihoehdossa hoivapalvelujen yöllisen osuus kaikisa yöllisisä kohoaisi 23-luvun lopulle saakka, jolloin runsas 18 prosenia yöllisä olisi hoivapalveluissa. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa ämä osuus vakiinuisi melkein 2 proseniin ja Nopean alouskasvun vaihoehdossa yli 16 proseniin. Jos yöllisen lukumäärä kehiyisi kuen Nykylaskelmassa ilman uoavuuden paranumisa, niin Hiaan alouskasvun vaihoehdossa hoivapalveluissa yöskenelisi puolen vuosisadan kuluua jo liki neljännes maamme yöllisisä (kuvio 9). Jos hoivapalvelujen kysynä myöhenyisi Myöhennyslaskelman mukaisesi ja uoavuus paranisi hisoriallisella hiaudella, niin Nopean alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen yöllisen osuus alenisi ulevaisuudessa. Vuonna 25 ämä osuus olisi enää runsas 12 prosenia.
22 Hoivapalvelujen määrä ja yöllise Kuvio 9 Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen yöllisen osuus kansanalouden yöllisisä vuosina 1975-21 ja vaihoeholaskelmia vuoeen 25, % % % 24 Nykylaskelma ilman uoavuua ja HIDAS alouskasvu 24 22 2 Nykylaskelma uoavuudella ja HIDAS alouskasvu 22 2 18 18 16 14 Hisoria sekä Nykylaskelma uoavuuden kasvulla kansanalouden PERUSvaihoehdossa Nykylaskelma uoavuudella ja NOPEA alouskasvu 16 14 12 Myöhennyslaskelma uoavuudella ja NOPEA alouskasvu 12 1 1 8 8 6 1975 1985 1995 25 215 225 235 245 6 Tällaisen yöllisyyslaskelmien peruseella on selvää, eä hoiva-aloilla voidaan vuosikymmenen saaossa monella avalla pääyä yövoimapulaan. Jos ikäänyvien hoivan arve ei lainkaan myöhenny elinajan pidenyessä, arviaan hoivaaloille ulevaisuudessa huomaavasi lisää henkilökunaa, ellei yön uoavuua voida paranaa. Jos ikäryhmiäise yöllisyysasee eivä enää Suomessa kohoa, niin silloin hoivapalvelujen osuus kaikisa yöllisisä voi puolessa vuosisadassa kohoa jopa neljännekseen.
Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 23 4 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 Tässä luvussa arkasellaan aluksi hoivapalvelujen reaalihinoja, joilla arkoieaan hoivapalvelujen suheellisia hinoja markkinahinaisen bruokansanuoeen hinoihin verrauna. Näiden reaalihinojen ja hoivapalvelujen määrän avulla määriellään reaalise hoivapalvelumeno, joiden kehiyskuvaa analysoidaan erilaisin vaihoeholaskelmin. 4.1 Hoivapalvelujen reaalihinna Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelu ova siis yövalaisa uoanoa, jossa yön uoavuus on kansanalouden ilinpidon mukaan paranunu hiaasi. Siksi hoivapalvelujen hinna ova noussee unuvasi enemmän kuin yleinen hinaaso, joa ässä ukimuksessa miaaan siis markkinahinaisen bruokansanuoeen hinaindeksillä. Markkinahinaisen bruokansanuoeen hinoihin suheueuja hinoja kusuaan reaalihinnoiksi. Kansanalouden ilinpidon mukaan vuodesa 1975 vuoeen 21 erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen hinna 5,4-keraisuiva ja markkinahinaisen bruokansanuoeen hinna 3,9-keraisuiva. Näin hoivapalvelujen suheellise hinna kohosiva lähes 4 prosenia enemmän kuin yleinen hinaaso. Jos hoivapalvelujen reaalihinna nousisiva ulevaisuudessakin samalla nopeudella, niin vuonna 25 hoivapalvelu olisiva reaalisesi 85 prosenia kalliimpia kuin vuonna 21. Todeakoon verailun vuoksi, eä edellisen luvun mukaan Nykylaskelmassakin hoivapalvelujen määrä olisi suurimmillaankin vain 4 prosenia nykyisä suurempi. Hoivapalvelujen reaalinen kallisuminen lisää näin reaalisia hoivapalvelumenoja, siis hoivapalvelujen määrän ja niiden reaalihinojen uloa huomaavasi enemmän kuin hoivapalvelujen määrän kasvu edes Nykylaskelmassa. Myöhennyslaskelmassa valaosa reaalisen hoivapalvelumenojen kasvusa aiheuuu hoivapalvelujen reaalisesa kallisumisesa. Hoivapalvelujen reaalihinna ova neljännesvuosisadan aikana vaihdellee suuresi. Lamavuonna 1991 hoivapalvelujen suheellinen hinaindeksi nousi arkaseluvälillä enien, peräi seisemän prosenia enemmän kuin bruokansanuoeen hinaindeksi. Vuonna 1988 ämä suheellisen hinojen muuos oli pienin. Silloin bruokansanuoeen hinaindeksi kohosi kaksi prosenia enemmän kuin hoivapalvelujen hinaindeksi. Bruokansanuoeen hinoihin nähden hoivapalvelujen suheellisen hinojen vuosimuuosen vaiheluväli oli sien peräi yhdeksän proseniyksikköä vuosina 1975 21. Kun vasaava laskelma ehdään kaikila viisivuoisila ajanjaksoila 1975 198, 1976 1981,, 1996 21 ämä vaiheluväli supisuu kolmeen proseniyksikköön. Hoivapalvelujen suheellise hinna kohosiva eni-
24 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 en eli 3, prosenia viisivuoisjaksolla 1988 1993. Alimmillaan näiden suheellisen hinojen muuos oli viisivuoisjaksolla 1992 1997. Silloin hoivapalvelu halpeniva bruokansanuoeeseen nähden keskimäärin,6 prosenia vuodessa. Viisivuoisarkaselujen peruseella voidaan rakenaa kaksi äärivaihoehoa hoivapalvelujen reaalisille hinnoille eli suheellisille hinnoille bruokansanuoeen hinoihin nähden. Hinavaihoehdossa KAUHU erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen hinna nouseva joka vuosi kolme prosenia enemmän kuin markkinahinaisen bruokansanuoeen hinna. Hinavaihoehdossa PARATIISI hoivapalvelujen ja bruokansanuoeen nimellishinna nouseva ulevaisuudessa yhä nopeasi, jolloin siis hoivapalvelujen reaalihinna jäävä nykyiselleen. Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen suheellisa hinakehiysä voidaan arvioida myös hoivapalvelujen panosrakeneen avulla. Hoivapalvelujen arvo eli erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uoos on kansanalouden ilinpidossa jaeu palkansaajakorvauksiin ja muihin bruoarvoeriin sekä muila oimialoila hankiujen väliuoeiden arvoon. Väliuoeiden arvo voidaan jakaa uoreimman panos-uoosukimuksen (Tilasokeskus 1999) peruseella niille oimialoille, joka ova uoanee hoivapalveluihin hankiu väliuoee. Tällöin jouduaan luonnollisesi oleamaan, eä hoivapalvelujen väliuoeiden oimialarakenne on säilyny muuumaomana uoreimmasa panos-uoosukimuksesa. Toimialoiaisen väliuoeiden reaalihinojen on oleeu muuuvan ulevaisuudessa samalla nopeudella, millä vasaavan oimialan uooksen reaalihina muuui kansanalouden ilinpidon mukaan vuodesa 1975 vuoeen 21. Koska ällä aikavälillä eollisuus- ja muu avara halpeniva bruokansanuoeeseen nähden keskimäärin 1,4 prosenia vuodessa, oleeaan näin jakuvan myös ulevaisuudessa. Palvelujen hinna nousiva kansanalouden ilinpidon mukaan enemmän kuin bruokansanuoeen hinna. Näin oleeaan apahuvan myös ulevaisuudessa. Koska ulkomaisen väliuoeiden, uoeverojen ja poisojen hinojen on oleeu muuuvan samalla nopeudella kuin bruokansanuoeen hinnan, on niiden reaalihinnan vuosimuuos näin ollen nolla. Kaikkien väliuoeiden reaalihinna nouseva ällaisin oleuksin vähemmän kuin,1 prosenia vuodessa. Taulukkoon 2 on koou hoivapalvelujen panokse vuodela 21 ja niiden reaalihinojen muuosoleus ulevaisuudessa. Palkansaajakorvaushinnoilla arkoieaan palkkoja ja yönanajien sosiaaliurvamaksuja yöllisä kohi. Niiden oleeaan muuuvan hoivapalveluissakin samalla nopeudella, millä yön uoavuus yöllisä kohi paranee koko kansanaloudessa. Aikaisemmin luvussa 2 rakenneujen alousvaihoehojen mukaisesi yön uo-
Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 25 avuuden yöllisä kohi oleeaan nousevan alousvaihoehdosa riippuen yksi, kaksi ai kolme prosenia vuodessa. Näin on rakenneu erilainen reaalihinaoleus hoivapalveluille jokaisessa alousvaihoehdossa. Kun myös palkansaajakorvausen ja muun bruoarvoerän reaalihinna oeaan huomioon vuoden 21 panosen arvon mukaisin painoin, niin koko uooksen reaalihina nousee Perusvaihoehdossa keskimäärin 1,23 prosenia vuodessa. Tässä vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna nouseva ulevaisuudessa samalla nopeudella, jolla ne kohosiva vuodesa 1975 vuoeen 21. Taulukko 2 Hoivapalvelujen panokse vuonna 21 ja niiden reaalihinojen muuosoleus Perusvaihoehdossa Panosen arvo miljardia euroa Reaalihinnan muuos prosenia vuodessa Teollisuus- ja muu avarauoee,9-1,38 Kauppa- ja liikennepalvelu,73,18 Muu yksiyise palvelu,32,62 Yheiskunnallise palvelu 1,3,98 Ulkomaise väliuoee,61 Arvonlisä- ja muu uoevero,6 VÄLITUOTTEET YHTEENSÄ 4,46,8 Palkansaajakorvaukse 8,37 2, Poiso ja muu bruoarvoerä 1,6 TUOTOS YHTEENSÄ 13,88 1,23 Jos vain palkansaajakorvausen reaalihinaoleus noseaan Perusvaihoehdon kahdesa prosenisa kolmeen proseniin vuodessa, pääsään Nopean alouskasvun vaihoehoon. Tässä vaihoehdossa yön uoavuus yöllisä kohi ja palkansaajakorvausen reaalihina nousee ulevaisuudessa kolme prosenia vuodessa. Tässä vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna nouseva ulevaisuudessa 1,83 prosenia vuodessa. Jos vain palkansaajakorvausen reaalihinaoleus alenneaan Perusvaihoehdon kahdesa prosenisa yheen proseniin vuodessa, ullaan Hiaan alouskasvun vaihoehoon. Tässä vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna nouseva vain,63 prosenia vuodessa. Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen reaalihinna nouseva siis Kauhuvaihoehdossa joka vuosi kolme prosenia enemmän kuin Paraiisivaihoehdossa. Täl-
26 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 laisella vauhdilla näiden äärivaihoehojen välinen hinaero paisuisi pikällä aikavälillä valavaksi. Hoivapalvelujen reaalihinna olisiva jo 24-luvun loppuvuosina Kauhuvaihoehdossa nelinkeraise Paraiisivaihoehoon verrauna (kuvio 1). Myös hinavaihoehdossa NOPEA hoivapalvelujen reaalihinna nouseva nopeasi, koska yön reaalihina nousee hoivapalveluissa kolme prosenia vuodessa. Vaikka muu panokse kallisuva huomaavasi vähemmän, ehivä Nopean alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna 2,5-keraisua arkaselujaksolla. Vuonna 25 hoivapalvelujen reaalihinna ova Perusvaihoehdossa 1,8-keraise ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa melkein 1,4-keraise nykyisiin hinoihin nähden. Kuvio 1 Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen reaalihinaindeksi hinavaihoehdoissa vuoeen 25, indeksi(21)=1 42 42 38 38 34 34 3 3 26 KAUHU NOPEA 26 22 22 18 PERUS 18 14 HIDAS 14 1 PARATIISI 1 6 2 21 22 23 24 25 6 4.2 Reaalise hoivapalvelumeno Edellä määrieliin erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen määrää koskeva vaihoeholaskelma eli Nykylaskelma ja Myöhennyslaskelma. Hoivapalvelujen reaa-
Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 27 lihinojen kehiyksesä laadiiin myös vaihoeholaskelmia. Hoivapalvelujen määrän ja niiden reaalihinojen uloa kusuaan reaaliseksi hoivapalvelumenoksi, jos yön uoavuus hoivapalveluissa ei lainkaan muuu. Jos yön uoavuus paranee, niin palkansaajakorvausen määrä on uoavuuden kasvun verran pienempi reaalisissa hoivapalvelumenoissa. Vuonna 21 erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uoos oli Tilasokeskuksen (22) mukaan siis 13,9 miljardia euroa. Vuonna 1975 nämä hoivapalvelumeno oliva vuoden 21 rahassa 4,7 miljardia euroa (kuvio 11), kun edellisessä luvussa esieyin perusein käypähinaise hoivapalvelumeno deflaoidaan vuoden 21 rahaan markkinahinaisen bruokansanuoeen hinaindeksin avulla. Jäljempänä reaalisilla hoivapalvelumenoilla arkoieaan aina vuoden 21 rahassa laskeuja menoja, joen rahanarvoviiausa ei aina oisea. Todeakoon verailun vuoksi, eä vuodesa 1975 reaalise hoivapalvelumeno melkein kolminkeraisuiva. Niiden keskimääräinen vuosikasvu oli 4,1 prosenia, kun bruokansanuoeen määrä kasvoi samaan aikaan keskimäärin 2,6 prosenia vuodessa. Vuonna 25 reaalise hoivapalvelumeno olisiva 31,6 miljardia euroa, jos Nykylaskelma oeuuisi Perusvaihoehdon mukaisena ja yön uoavuus paranisi hisoriallisella nopeudella. Jos uoavuus ei lainkaan paranisi, niin silloin Nykylaskelman mukaan Perusvaihoehdossa reaalise hoivapalvelumeno olisiva puolen vuosisadan kuluua 35 miljardia euroa. Vaikka siis yön uoavuus hoivayössä paranisi vain,36 prosenia vuodessa, niin ämäkin alenaa kymmenesosalla vuoden 25 hoivapalvelumenoja. Kuvioon 11 on piirrey Nykylaskelman mukaise reaalise hoivapalvelumeno Perusvaihoehdossa ja Nopean alouskasvun vaihoehdossa uoavuuden kasvulla sekä Hiaan alouskasvun vaihoehdossa ilman uoavuua. Edellisessä apauksessa reaalise hoivapalvelumeno ova pääevuonna 42 miljardia euroa ja jälkimmäisessä apauksessa 26 miljardia euroa. Reaalise hoivapalvelumeno ova siis siä suuremma, miä nopeammin kansanalous kasvaa. Työn reaalihinnanhan oleeiin kohoavan hoivapalveluissa samalla nopeudella kuin koko kansanaloudessa. Jos siis hoivapalvelujen kysynä ei lainkaan myöhenyisi, niin Perusvaihoehdossa reaalise hoivapalvelumeno olisiva 23-luvulla kaksinkeraise nykyisiin menoihin nähden. Samankalaiseen ulokseen on päädyy Sosiaali- ja erveysalan ukimus- ja kehiämiskeskuksessa aivan erilaisella arvioiniavalla (Vaarama ja Vouilainen 22). He ova rakenanee ulevaisuusarvionsa arkaselemalla erilaisen vanhuspalvelujen arvea ulevaisuudessa. Heidänkin mukaansa vanhusen palvelujen käyökusannukse kaksinkeraisuisiva nykymallissa vuoeen 23 mennessä, mua hoivapalvelumenoja on mahdollisa hilliä muuamalla palvelurakennea ja ehosamalla oiminaa.
28 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 Kuvio 11 Reaalise hoivapalvelumeno vuosina 1975 21 sekä Nykylaskelman mukaan Perusvaihoeho ja Nopean alouskasvun vaihoehdo uoavuudella sekä Hiaan alouskasvun vaihoeho ilman uoavuua vuoeen 25, miljardia euroa vuoden 21 rahassa mrd 4 35 3 Nopea alouskasvu uoavuudella mrd 4 35 3 25 25 2 15 Hidas alouskasvu ilman uoavuua 2 15 1 5 Toeuunu ja Perusvaihoeho uoavuudella 1 5 1975 1985 1995 25 215 225 235 245 Kuvioon 12 on koou lisää reaalisen hoivapalvelumenojen vaihoeholaskelmia. Jos asia menisivä eriäin huonosi, jouduaisiin vaihoehoon KAUHU. Siinä reaalise hoivapalvelumeno melkein kuusinkeraisuisiva vuoeen 25 mennessä. Tässä vaihoehdossahan hoivapalvelujen reaalihinna nouseva joka vuosi kolme prosenia, eikä palvelujen käyö lainkaan myöhenny elinajan pidenyessä eikä hoivayössä uoavuuskaan parane. Toisa ääripäää edusaa vaihoeho PARATIISI, jossa reaalise hoivapalvelumeno olisiva suurimmillaan vain 16 prosenia nykyisä suuremma. Tässä vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna eivä lainkaan nouse, palvelujen käyö myöhenyy elinajan mukana ja uoavuuskin paranee hoivayössä perineisellä nopeudella. Tässä vaihoehdossa reaalise hoivapalvelumeno ova arkaselujakson lopulla vain puole siiä miä Perusvaihoehdossa uoavuudella Nykylaskelman mukaan.
Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 29 Kuvioon 12 on näiden äärivaihoehojen lisäksi piirrey Perusvaihoeho yön uoavuudella niin Nykylaskelman kuin Myöhennyslaskelman mukaan. Reaalise hoivapalvelumeno kasvava vuodesa 21 vuoeen 25 ällaisessa Nykylaskelmassa keskimäärin 1,7 prosenia vuodessa ja Myöhennyslaskelmassa 1,2 prosenia vuodessa. Vuonna 25 reaalise hoivapalvelumeno ova Myöhennyslaskelman mukaan melkein neljänneksen pienemmä kuin Nykylaskelman mukaan. Jos erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen arve myöhenyisi pidenyvän elinajan mukana, niin hoivapalvelumenojen kasvunopeus hidasuisi pikällä aikavälillä unuvasi. Kuvio 12 Reaalise hoivapalvelumeno eräissä vaihoehdoissa vuoeen 25, miljardia euroa vuoden 21 rahassa mrd 8 KAUHU mrd 8 7 7 6 6 5 5 4 3 PERUS&NYKY&uo 4 3 2 PERUS& MYÖH&uo. 2 1 Toeuunu ja Perusvaihoeho Nykylaskelmassa uoavuudella PARATIISI 1975 1985 1995 25 215 225 235 245 1
3 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 4.3 Hoivapalvelumenojen bruokansanuoeosuus Tässä raporissa käypähinaise hoivapalvelumeno on siis muueu vuoden 21 hinaisiksi reaalisiksi hoivapalvelumenoiksi markkinahinaisen bruokansanuoeen hinaindeksin avulla. Hoivapalvelumenojen bruokansanuoeosuus saadaan näin suoraan reaalisen hoivapalvelumenojen ja 21-hinaisen bruokansanuoeen osamäärän avulla. Viime vuosina julkisiin ja yksiyisiin erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluihin on käyey yheensä 1 prosenia markkinahinaisesa bruokansanuoeesa (kuvio 13). Vuonna 1975 ämä osuus oli vielä alle 7 prosenia. Laman aikana, jolloin bruokansanuoe oli alimmillaan, näiden hoivapalvelumenojen bruokansanuoeosuus oli suurimmillaan yli 12 prosenia. Jos reaalise hoivapalvelumeno kehiyisivä Nykylaskelman mukaisesi, niin silloin Perusvaihoehdossa perineisellä uoavuudella laskeuna hoivapalvelumenojen suhde bruokansanuoeeseen olisi suurimmillaan 23-luvun puolessa välissä, jolloin se olisi 1,7 prosenia. Bruokansanuoeella miauisa kansakunnan uloisa kuluisi silloin hoivapalveluihin vain puoli proseniyksikköä enemmän kuin ny, vaikka hoivapalvelujen kysynä ei siis lainkaan myöhenyisi. Tämän jälkeen hoivapalvelumenojen osuus kansakunnan uloisa alenisi sien, eä arkaselujakson pääevuonna 25 erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelumenoihin kuluisi alle 1 prosenia markkinahinaisesa bruokansanuoeesa. Kauhuvaihoehdossa, jossa siis hoivapalvelujen reaalihinna nousisiva joka vuosi kolme prosenia ja aloudellinen kasvu jäisi vain runsaaseen puoleen proseniin vuodessa, räjähäisi hoivapalvelumenopommi (kuvio 13). Kun vuonna 21 yksiyisiin ja julkisiin hoivapalveluihin riii yheensä 1,2 prosenia markkinahinaisesa bruokansanuoeesa, niin kauhuvaihoehdossa ämä proseniluku olisi vuonna 25 peräi 45. Paraiisivaihoehdossa hoivapalvelumenojen rahoiaminen kevenisi suuresi. Vuonna 25 hoivapalveluihin riiäisi 2,6 prosenia bruokansanuoeesa. Tässä vaihoehdossa hoivapalvelujen hinna eivä nousisi yleisä hinaasoa enempää, hoivapalvelujen kysynä myöhenyisi elinajan pidenymisen mukana ja alouskasvu jakuisi kolmen prosenin vuosivauhdilla.
Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 31 Kuvio 13 Hoivapalvelumenojen osuus bruokansanuoeesa vuosina 1975 21 sekä vaihoeholaskelmia vuoeen 25, % % 45 4 KAUHU % 45 4 35 35 3 3 25 25 2 15 1 Perusvaihoeho uoavuudella Nykylaskelmassa 2 15 1 5 Tilasoiu hisoria PARATIISI 1975 1985 1995 25 215 225 235 245 5 Kuviossa 14 arkasellaan hoivapalvelumenojen kansanuoeosuua Nykylaskelman vaihoehdoissa, jolloin siis vielä vuonna 25 hoivapalveluja kulueaan ikäryhmiäin saman verran kuin vuonna 21, vaikka 6-vuoiaankin elinajanodoe on silloin viisi vuoa pidempi kuin ny. Perusvaihoehdossa, jossa siis keskimääräinen alouskasvu on 1,8 prosenia vuodessa, uoavuuden hidaskin kasvu hoivapalveluissa alenaa hoivapalvelumenojen bruokansanuoeosuua proseniyksiköllä vuonna 25. Vaikka uoavuus ei lainkaan paranisi erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluissa, niin hoivapalvelumenojen osuus bruokansanuoeesa ei ulevaisuudessa nouse Nykylaskelman mukaisessa Perusvaihoehdossa yhä suureksi kuin laman aikana. Reaalise hoivapalvelumeno ova edellä olevan mukaan siis siä suuremma miä nopeammin kansanalous kasvaa. Kuienkin hoivapalvelumenojen kansanaloudellinen aakka jää siä kevyemmäksi, miä nopeampaa on alouskasvu. Näin Nopean alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelumenojen osuus bruokansanuoeesa on pienempi kuin Perusvaihoehdossa. Nopean alouskasvun vaihoeh-
32 Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 dossa ämä osuus alenee koko ajan, vaikka palvelujen kysynä ei lainkaan myöhenyisi. Puolen vuosisadan kuluua hoivapalvelumenoihin riiäisi jo kolme proseniyksikköä pienempi osuus bruokansanuoeesa kuin ny, jos yön uoavuus hoivapalveluissa paranisi edes hisoriallisella hiaudella. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka ulee nykyisä painavammaksi. Jos uoavuuskaan ei hoivayössä lainkaan paranisi, niin hoivapalvelumenojen suhde bruokansanuoeeseen nousisi jo 23- luvulla yli 14 proseniin eikä myöhemminkään alenisi. Kuvio 14 Hoivapalvelumenojen osuus bruokansanuoeesa Nykylaskelman mukaan Perusvaihoehdossa uoavuudella ja ilman uoavuua sekä Nopean alouskasvun vaihoehdossa uoavuudella ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa ilman uoavuua vuoeen 25, % % 14 HIDAS ilman uoavuua % 14 12 PERUS ilman uoavuua 12 1 PERUS uoavuudella 1 8 6 Tilasoiu hisoria NOPEA uoavuudella 8 6 4 4 2 2 1975 1985 1995 25 215 225 235 245 Jos kuienkin 5 vuoa äyäneiden hoivapalvelukysynä myöhenyisi yheensä viisi vuoa vuoeen 25 mennessä, niin hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka kevenisi huomaavasi. Näin Myöhennyslaskelman mukaan hoivapalvelumenojen osuus bruokansanuoeesa on Hiaan alouskasvun vaihoehdossakin suurimmillaan vain 11,4 prosenia 3 vuoden kuluua, jos hoivayössä yön uoavuus yöllisä kohi paranee hisoriallisella,36 prosenin vuosivauhdilla (kuvio 15). Puolen vuosisadan kuluua hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka olisi ässäkin vaihoehdossa palauunu nykyiselleen.
Reaalise hoivapalvelumeno vuoeen 25 33 Jos ikäänyvien hoivapalvelujen kysynä myöhenyisi vuodella vuosikymmenessä, niin uoavuudella ehoseussa Perusvaihoehdossa hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka kevenisi ulevaisuudessa jakuvasi. Tarkaselujakson pääevuosina hoivapalvelumenoihin kuluisi enää alle kahdeksan prosenia bruokansanuoeesa. Nopean alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka kevenisi Myöhennyslaskelman mukaan vieläkin enemmän. Tässä vaihoehdossa hoivapalveluihin riiäisi vuonna 25 alle kuusi prosenia markkinahinaisesa bruokansanuoeesa, jos hoivapalveluissa uoavuus paranisi myös ulevaisuudessa hisoriallisella vauhdilla (kuvio 15). Kuvio 15 Hoivapalvelumenojen osuus bruokansanuoeesa uoavuudella laskeuna Nykylaskelman mukaan Perusvaihoehdossa sekä Myöhennyslaskelman mukaan Hiaan alouskasvun, Nopean alouskasvun ja Perusvaihoehdossa vuoeen 25, % % % 12 Hidas alouskasvu Myöhennyslaskelmassa 12 1 PERUS ja MYÖHENNYS 1 8 Tilasoiu hisoria ja Perusvaihoeho Nykylaskelmassa 8 6 Nopea alouskasvu Myöhennyslaskelmassa 6 4 4 2 2 1975 1985 1995 25 215 225 235 245
34 Eläkemeno vuoeen 25 5 Eläkemeno vuoeen 25 Tässä luvussa arkasellaan eläkemenoja vuosina 196 25. Eläkkeisiin käyeään vieläkin suurempi osa kansanuoeesa kuin hoivapalvelumenoihin. Eläkemenolaskelmien peruseia on käsiely jäljempänä olevassa liieessä. 5.1 Eläkemeno vuosina 196-21 Tässä ukimuksessa eläkemenoilla arkoieaan siis Kansaneläkelaioksen vuosikirjan mukaisia kokonaiseläkemenoja, joka vuonna 21 oliva yheensä 15,2 miljardia euroa. TEL- ja muu yksiyise yöeläkkee muodosiva yheensä 45 prosenia, julkisen sekorin yöeläkkee 29 prosenia ja kansaneläkkee 18 prosenia kaikisa eläkemenoisa. Lopu kahdeksan prosenia eläkemenoisa koosui soilasvammakorvauksisa, apaurma- ja liikennevakuuuslain mukaisisa eläkkeisä, maaalouden eriyiseläkkeisä sekä vapaaehoisen eläkevakuuuksen maksamisa yöeläkeurvan niin sanouisa rekiseröimäömisä lisäeläkkeisä. Kun verailukelpoise hoivapalvelumeno ova luvun 2 mukaan saaavissa vain vuodesa 1975 lähien, niin eläkemenosarjaa on voidaan jakaa kauas menneisyyeen. Ennen kuin yksiyisen sekorin yöeläkejärjeselmä uli voimaan, niin silloin vuonna 196 eläkemeno oliva vuoden 21 rahassa vain runsaa miljardi euroa. Eläkemenojen määrä on peräi 13-keraisunu 41 vuodessa (kuvio 16). Tähän vedoen voidaan väiää eläkepommin jo räjähäneen Suomessa. Kuvio 16 Eläkemenojen määrä (miljardia 21-rahassa) ja eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa (%) vuosina 196 21 mrd % 16 Eläkemeno mrd 16 14 14 12 1 8 6 4 2 Eläkemenojen %-osuus bruokansanuoeesa 12 1 8 6 4 2 196 1965 197 1975 198 1985 199 1995 2
Eläkemeno vuoeen 25 35 Vuoden 196 eläkemenoihin riii alle neljä prosenia silloisesa markkinahinaisesa bruokansanuoeesa. Kun siemmin kehieiin yöeläkejärjeselmää ja eläkeikäisen väesön lukumäärä kasvoi, niin eläkemenojen osuus kansakunnan uloisa kohosi nopeasi. Suurimmillaan ämä osuus oli syvimpänä lamavuonna 1993, jolloin eläkemenoihin kului 14,2 prosenia bruokansanuoeesa. Ripeän alouskasvun ansiosa eläkemenojen kansanaloudellinen aakka on laman jälkeen kevenyny unuvasi. Vuonna 21 eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa oli vain 11,2 prosenia. Todeakoon verailun vuoksi, eä silloin hoivapalvelumenojen vasaava osuus oli asan proseniyksikön pienempi. Näin vanhuusmenoihin käyeiin yheensä 21,2 prosenia bruokansanuoeesa. Vuodesa 196 eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa on kolminkeraisunu, vaikka samaan aikaan bruokansanuoeen määrä peräi nelinkeraisui. Omaeläkkeensaajia asui Suomessa vuonna 196 alle puolimiljoonaa, mua ny melkein 1,2 miljoonaa. Keskimääräisen omaeläkkeen reaaliarvo on viisinkeraisunu 41 vuodessa, sillä suomalaisen keskimääräinen omaeläke on ny lähes uha euroa kuukaudessa. Vuonna 21 eläkkeelle uliin keskimäärin alle 6-vuoiaana. Eläkkeelle siirymisikä on alenunu vuodesa 196, vaikka elinaika on huomaavasi pidenyny. Vuonna 21 oli 6-vuoiaalla odoeavissa keskimäärin 21,7 vuoa elinaikaa eli kuusi vuoa enemmän kuin samanikäisellä 41 vuoa aikaisemmin. Huomaavasi pidenyny eläkeaika seliää osan eläkemenojen räjähdysmäisesä kasvusa. Jos Tilasokeskuksen väesöennuse oeuuisi, niin 6-vuoiaan jäljellä oleva elinaika pienisi viisi vuoa vuoeen 25 mennessä. Eläkkeensaajien lukumäärä kasvaisi uohon mennessä lähes 6 hengellä, mikäli eläkkeensaajien ikäryhmiäise väesöosuude eivä lainkaan muuuisi. 5.2 Eläkemeno syksyn 22 eläkelainsäädännöllä Tässä luvussa arvioidaan eläkemenojen kehiyskuvaa syksyllä 22 voimassa olevan eläkelainsäädännön peruseella. Seuraavassa luvussa 5.3 oeaan huomioon yömarkkinajärjesöjen eli Kari Puron yöryhmän syyskuussa 22 eläkelainsäädänöön ehdoamien merkiävien muuosen seuraukse eläkemenoihin. Jos aikaisempina vuosina ehyjen eläkepoliiisen pääösen vuoksi eläkkeelle siiryminen myöhenyisi enää vain vuodella vuodesa 21, niin eläkemeno lisäänyisivä nopeasi myös ulevaisuudessa. Eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa kokoaisi Perusvaihoehdossa 3 vuodessa viidellä proseniyksiköllä. Näin siis kävisi, jos vuoden 22 syksyllä voimassa olevaa eläkelainsäädänöä enää lainkaan muueaisi. Kun vuonna 21 eläkemenojen osuus bruokansan-
36 Eläkemeno vuoeen 25 uoeesa oli siis 11,2 prosenia, niin 23-luvun alussa se olisi 16,3 prosenia bruokansanuoeesa. Tämän jälkeenkään ämä osuus ei olennaisesi alenuisi, koska alouskasvun mukana eläkkee paraneva ja eläkeikäisen elinaika pienee huomaavasi (kuvio 17). Laskelmien pohjana ova Eläkeurvakeskuksessa ja Kansaneläkelaioksessa ehdy ennusee (Eläkeurvakeskus 1999, OECD 2 ja Kansaneläkelaios 1999). Syksyllä 22 voimassa olevan eläkelainsäädännön mukaan alouskasvun nopeus vaikuaa suuresi eläkemenojen kansanuoeosuueen. Nopean kasvun vaihoehdossa eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa on suurimmillaan 13 prosenia 23-luvun alussa mua alkaa sen jälkeen alenua. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa, jossa kokonaisuoano kasvaisi siis vain runsaan puolen prosenin vuosivauhdilla, eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa nousisi aina 24-luvulle saakka. Silloin eläkemenoihin jouduaisiin käyämään ässä vaihoehdossa jo viidennes kansakunnan uloisa. Kuvio 17 Eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa vuodesa 196 sekä ämän osuuden kehiyskuva vuoeen 25 vuoden 22 syksyllä vallinneen eläkelainsäädännön mukaisena Perus-, Nopean ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa, % 2 18 16 14 12 NOPEA HIDAS PERUS 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Toeuunu hisoria 1 8 6 4 2 196 197 198 199 2 21 22 23 24 25
Eläkemeno vuoeen 25 37 5.3 Eläkemeno vuoeen 25 On ilmeisä, eä Suomen eläkelainsäädänöä muueaan olennaisesi jo lähiaikoina niin sanoun Puron yöryhmän syksyllä 22 julkaisemien yksiyisaloja koskevien eläkepoliiisen ehdousen peruseella. Tässä eläkeuudisusehdouksessa pyriään eriyisesi nosamaan yösä eläkkeelle siirymisikää karsimalla varhaiseläkemahdollisuuksia ja paranamalla yössä olevien ikäänyvien eläkekerymää. Lisäksi elinaikakeroimen avulla pienenneään uusia eläkkeiä suheellisesi saman verran, jolla vanhuuseläkkeelle siiryvien elinaika pienee ulevaisuudessa. Jos Puron yöryhmän ehdoukse oeueaan, niin eläkemenojen kehiyskuva muuuu huomaavasi pikällä aikavälillä (Eläkeurvakeskus 22). Tässä luvussa oleeaan, eä yksiyisaloja koskeva Puron yöryhmän eläkelainsäädänöehdoukse oeueaan keskeisilä osin myös julkisen alojen eläkelainsäädännössä. Tällöin siis muun muassa karsiaisiin varhaiseläkejärjeselmää, paranneaisiin ikäänyvien eläkekerymää sekä pienenneäisiin uusia vanhuuseläkkeiä eläkeikäisen elinajanodoeen pidenymisen verran. Kuvio 18 Eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa vuodesa 196 sekä ämän osuuden kehiyskuva vuoeen 25 Perus-, Nopean ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa, mikäli eläkelainsäädänö uudiseaan Puron yöryhmän syksyllä 22 ehdoamalla avalla, % 2 18 HIDAS 2 18 16 14 12 PERUS NOPEA 16 14 12 1 8 6 4 2 Toeuunu hisoria 1 8 6 4 2 196 197 198 199 2 21 22 23 24 25
38 Eläkemeno vuoeen 25 Tällaise muuokse eläkelainsäädänöön alenaisiva pikällä aikavälillä merkiäväsi eläkemenojen osuua bruokansanuoeesa. Perusvaihoehdossa, jossa siis uoavuus yöllisä kohi paranisi kaksi prosenia vuodessa ja ikäryhmiäise yöllisyysasee olisiva vuodesa 22 lähien keskimäärin yhä suure kuin vuonna 199, eläkemenojen bruokansanuoeosuus olisi korkeimmillaan 23 luvun alkuvuosina. Silloin eläkkeisiin käyeäisiin 15 prosenia bruokansanuoeesa eli neljä proseniyksikköä nykyisä enemmän (kuvio 18). Myöhemmin eläkemenojen kansanaloudellinen aakka alkaisi ulla kevyemmäksi niin, eä arkaseluvälin pääevuonna eläkemenoihin riiäisi runsas 14 prosenia markkinahinaisesa bruokansanuoeesa. Nopean alouskasvun vaihoehdossa eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa kohoaisi ensin proseniyksiköllä, mua palauuisi myöhemmin akaisin nykyiselle asolle. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa eläkemenojen kansanaloudellinen aakka olisi suurimmillaan 23-luvun jälkipuoliskolla, jolloin eläkkeisiin piäisi käyää 18½ prosenia bruokansanuoeesa.
Tiiviselmä ja johopääöksiä 39 6 Tiiviselmä ja johopääöksiä Tässä julkaisussa on arkaselu vaihoeholaskelmin hoivapalvelu- ja eläkemenojen kehiysnäkymiä Suomessa vuoeen 25 saakka. Eläkemenoihin on lueu kaikki eläkkee aina soilasvammakorvauksia sekä liikenne- ja apaurmalakien mukaisia eläkkeiä myöen. Hoivapalvelumenoilla arkoieaan kansanalouden ilinpidon mukaisa oimialan N eli erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uoosa. Sien hoivapalvelu käsiävä julkisen palvelujen lisäksi myös yksiyise palvelu. 6.1 Kolme alousvaihoehoa Hoivapalvelu- ja eläkemenojen kehiysarvio perusuu Tilasokeskuksen uoreimpaan väesöennuseeseen sekä vaihoeholaskelmiin. Kansanaloudellisia vaihoehoja on kolme. Ne eroava oisisaan sekä yöllisä kohi laskeun uoavuuden muuosvauhdin eä yöllisen lukumäärän suheen. Nopean alouskasvun vaihoehdossa yön uoavuus yöllisä kohi paranee Suomen kansanaloudessa melkein yhä nopeasi kuin sodan jälkeen keskimäärin eli kolme prosenia vuodessa. Tässä vaihoehdossa yöllisen lukumäärä lisäänyy asaisesi vuoeen 23 saakka. Siiä lähien yöllisä yövoimaa on äsmälleen saman verran kuin kokonaisyövoimaa vuosien 197 21 suurimmilla ikäryhmiäisillä yöllisyysaseilla laskeuna. Vuoden 23 jälkeen yöllisen lukumäärä alkaa väheä niin nopeasi, eä arkaselujakson pääevuonna 25 yöllisiä on enää saman verran kuin ny. Perusvaihoehdossa yön uoavuus paranee vain kaksi prosenia vuodessa eli kolmanneksen hiaammin kuin sodan jälkeen keskimäärin. Tässä vaihoehdossa yöllisen lukumäärä säilyy nykyisellään vuoeen 22 saakka, josa lähien yöllisiä on äsmälleen saman verran kuin kokonaisyövoimaa vuoden 199 yöllisyysasein laskeuna. Työllisen lukumäärä vähenee neljännesmiljoonalla vuodesa 22 vuoeen 25 mennessä. Perusvaihoehoehdossa kaikkien yöllisen lukumäärän suhde yöikäiseen väesöön on suurimmillaan vain 73,2 prosenia. Tämä kokonaisyöllisyysase on ny kaikissa muissa Pohjoismaissa ää korkeampi. Perusvaihoehdossa yöllisen lukumäärän on oleeu jäävän myös pienemmäksi kuin mihin syyskuussa 22 aseeu Sailaksen yöllisyysyöryhmä pyrkii. Tämän yöllisyysyöryhmän ehävänä on esiää alous- ja yövoimapoliiisia linjauksia, joiden urvin yöllisyysase voidaan nosaa 75 proseniin. Hiaan alouskasvun vaihoehdossa yön uoavuus nousee vain prosenilla vuodessa ja vuoden 21 ikäryhmiäise yöllisyysasee säilyvä muuumaomina koko arkaselujakson ajan. Tässä vaihoehdossa yöllisen lukumäärä vähenee
4 Tiiviselmä ja johopääöksiä jakuvasi sien, eä yöllisä yövoimaa on vuosikymmenen kuluua saauhaa vähemmän ja puolen vuosisadan kuluua lähes puoli miljoonaa vähemmän kuin ny. Bruokansanuoeen määräindeksi on rakenneu yöllisen lukumäärän ja yöllisä kohi muodoseun uoavuusindeksin avulla. Nopean alouskasvun vaihoehdossa bruokansanuoeen määrä kasvaa vuoeen 25 saakka keskimäärin 3 prosenia vuodessa, Perusvaihoehdossa 1,8 prosenia vuodessa ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa,6 prosenia vuodessa. Koska Tilasokeskuksen väesöennuseen mukaan väesön määrä vaihelee vuoeen 25 mennessä vain muuamalla prosenilla, niin asukasluvulla jaeu bruokansanuoe kasvaa melkein samalla nopeudella kuin bruokansanuoe. 6.2 Hoivapalvelu kallisuva huomaavasi Työn uoavuuden on oleeu myös ulevaisuudessa nousevan hoivapalveluissa äsmälleen yhä hiaasi kuin menneisyydessä. Tilasokeskuksen kansanalouden ilinpidon mukaan yön uoavuus yöllisä kohi parani erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluissa keskimäärin,36 prosenia vuodesa 1975 vuoeen 21. Koko kansanaloudessa yön uoavuus nousi ällä aikavälillä seisemän keraa nopeammin. Hoivapalveluissa palkkojen ja yönanajan sosiaalikulujen on oleeu kohoavan yöllisä kohi saman verran kuin koko kansanaloudessa keskimäärin, jossa yö kallisuu yön uoavuuden kohoamisen verran. Koska hoivapalveluissa yön uoavuus kohoaa vain,36 prosenia vuodessa, yövalaisen hoivapalvelujen hina nousee yleisä hinaasoa enemmän jokaisessa alousvaihoehdossa. Hoivapalvelujen eli erveydenhuolo- ja sosiaalipalvelujen uooksen hinoihin vaikuava yön hinnan lisäksi myös muiden panosen hinna. Niiden on oleeu muuuvan kansanuoeen hinoihin nähden ulevaisuudessa kaikissa alousvaihoehdoissa samalla nopeudella, millä ne muuuiva vuodesa 1975 vuoeen 21. Sien ulevaisuudessakin hoivapalveluihin väliuoeiksi hankiava avara reaalisesi halpeneva mua palvelu kallisuva. Nopean alouskasvun vaihoehdossa yön reaalihina yöllisä kohi kohoaa siis hoivapalveluissakin kolme prosenia vuodessa, mua hoivayön uoavuus yöllisä kohi vain,36 prosenia vuodessa. Kun hoivapalveluissa käyeyjen muidenkin panosen hinakehiys oeaan huomioon, niin Nopean alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna nouseva 1,8 prosenia vuodessa. Perusvaihoehdossa yö kallisuu hoivapalveluissa reaalisesi kaksi prosenia vuodessa, jolla siis yön uoavuus kohoaa koko kansanaloudessa, mua hoivayön uoavuus paranee vain hisoriallisella nopeudella eli,36 prosenia vuo-
Tiiviselmä ja johopääöksiä 41 dessa. Kun muiden panosen hinakehiys on sama kuin Nopean alouskasvun vaihoehdossa, niin Perusvaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna nouseva 1,2 prosenia vuodessa. Vasaavalla avalla saadaan Hiaan alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinnan kasvuksi,6 prosenia vuodessa. Hoivapalvelujen reaalihinojen kohoaminen seliää suuren osan reaalisen hoivapalvelumenojen kasvusa. Juuri ämän akia hoivapalvelujen reaalihinoja on arkaselu alousvaihoehojen lisäksi kahden äärivaihoehdon avulla. Kauhuvaihoehdossa hoivapalvelujen reaalihinna nouseva kolme prosenia vuodessa, mua Paraiisivaihoehdossa ei lainkaan. 6.3 Hoivapalvelu Nykylaskelmassa ja Myöhennyslaskelmassa Arvioiaessa hoivapalvelujen määrää ulevaisuudessa ova lähökohana hoivapalvelumeno asukasa kohi ikäryhmiäin vuonna 21. Hoivapalvelujen määrä on laskeu ikäryhmiäin väesön ja asukasa kohi laskeujen hoivapalvelumenojen ulona. Nykylaskelmassa oleeaan, eä näiden menojen ikäprofiili on ulevaisuudessa sama kuin vuonna 21. Myöhennyslaskelmassa oleeaan, eä 5 vuoa äyäneiden hoivapalvelujen kuluus myöhenyy asaisesi vuoeen 25 saakka yheensä viisi vuoa. Tämän verran pienee ikäänyvien elinaikakin. Hoivapalvelujen määrä kasvaa Nykylaskelmassa 24-luvun alkuun saakka yheensä lähes 4 prosenia ja alkaa sen jälkeen hiaasi väheä. Jos Myöhennyslaskelman mukaisesi hoivan arve myöhenyy ikäänyvien elinajan pidenymisen vauhdilla, niin hoivapalvelujen arve on suurimmillaan 23-luvun puolessa välissä, jolloin niiden määrä on yli 15 prosenia nykyisä suurempi. Myöhennyslaskelmaa eli hoivapalvelujen kysynnän siirymisä myöhemmäksi elinajan mukana ukee sekä eläkeikäisen väesön oiminakyvyn jakuva paraneminen eä hoivapalvelujen kasauuminen elämän viimeisiin vuosiin. Jos Tilasokeskuksen väesöennuseen mukaisesi miesen elinaika pienisi enemmän kuin naisen elinaika, niin ulevaisuudessa voisi olla suheellisesi nykyisä enemmän pariskunia huolehimassa oisisaan. Myös ämä vähenäisi kodin ulkopuolisen hoivan arvea. 6.4 Hoivapalveluihin arviaan lisää henkilökunaa Vuonna 21 julkisissa ja yksiyisissä hoivapalveluissa yöskeneli 32 henkeä Jos hoivayön uoavuus ei ulevaisuudessa lainkaan paranisi, niin henkilökunnan lukumäärä kasvaisi samalla nopeudella kuin uoannon määrä. Nykylaskelman mukaan henkilökunaa olisi enien 4 vuoden kuluua, jolloin erveydenhuolo- ja sosiaalipalveluissa olisi yössä lähes 45 henkeä. Myöhennyslaskelman mukaan henkilökuna olisi suurimmillaan 37 henkeä 23-luvun alussa.
42 Tiiviselmä ja johopääöksiä Jos hoivayössä yön uoavuus yöllisä kohi paranisi ulevaisuudessa edes perineisellä hiaudella eli,36 prosenia vuodessa, niin ämäkin sääsäisi aikaa myöen huomaavasi yöä. Nykylaskelman mukaan hoivapalveluissa olisi henkilökunaa enimmillään lähes 39 henkeä 23-luvun jälkipuoliskolla, jonka jälkeen henkilökuna alkaisi väheä. Tässä vaihoehdossa hoivapalveluihin arviaisiin enimmillään siis 7 yöllisä lisää. Perineisellä uoavuuden kasvulla Myöhennyslaskelmassa henkilökunnan lukumäärä olisi suurimmillaan 22-luvun lopulla, jolloin hoivapalveluissa yöskenelisi yli 33 henkeä. Tämän jälkeen yöllisen lukumäärä väheni niin, eä 24-luvulla hoivayöhön arviaisiin nykyisä vähemmän väkeä, jos ikäänyvien hoivapalvelujen kysynä odella myöhenyisi elinajan pidenyessä. Tässä vaihoehdossa hoivapalvelujen henkilökuna olisi suurimmillaan siis vain runsas 1 yöllisä nykyisä suurempi. 6.5 Hoivapalvelumenojen kansanuoeosuus ei välämää nousekaan Hoivapalvelujen määrän ja reaalihinojen ulona on laskeu reaalise hoivapalvelumeno. Hoivapalvelumenojen suheella bruokansanuoeeseen on miau hoivapalvelujen kansanaloudellisa aakkaa. Viime vuosina ämä aakka on ollu kymmenen prosenin suuruusluokkaa, kun laman aikana se oli jopa 12 prosenia. Ääripessimisisillä oleuksilla rakenneussa Kauhuvaihoehdossa hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka räjähää puolessa vuosisadassa 45 proseniin, mua ääriopimisisilla oleuksilla rakenneussa Paraiisivaihoehdossa romahaa alle 3 proseniin. Nykylaskelman mukaan Hiaan alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka kohoaisi 24-luvulla lähelle 15 prosenia, ellei yön uoavuus lainkaan paranisi hoivapalveluissa. Toisaala Myöhennyslaskelman mukaan Nopean alouskasvun vaihoehdossa hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka pienenisi 5 vuodessa alle 6 proseniin, mikäli hoivayössä yön uoavuus paranisi perineisellä avalla,36 prosenia vuodessa. Perusvaihoehdossa perineisellä uoavuudella hoivapalvelujen kansanaloudellinen aakka olisi Nykylaskelmassa suurimmillaan 1,7 prosenia 3 vuoden kuluua, mua alenisi sen jälkeen akaisin 1 proseniin. Vasaavassa Perusvaihoehdon Myöhennyslaskelmassa hoivapalvelumenojen bruokansanuoeosuus pienenisi jakuvasi ja olisi pääevuonna jo alle 8 prosenia. 6.6 Eläkemenojen kansanuoeosuus suurimmillaan vasa 23-luvulla Hoivapalvelumeno eivä siis uhkaa kansanalouden asapainoa, mikäli alouskasvu jakuu Perusvaihoehdon mukaisesi keskimäärin 1,8 prosenin vuosivauhdilla. Eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa siä vasoin näyää selväsi
Tiiviselmä ja johopääöksiä 43 nousevan 23-luvulle saakka, vaikka Kari Puron yöryhmän esiämä eläkeuudisukse oeueaisiin myös julkisella sekorilla. Perusvaihoehdossa eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa nousee nimiäin 3 vuodessa lähes neljä proseniyksikköä 15 proseniin, mua alenee 14 proseniin 24-luvulla. Vuonna 25 eläkemenojen osuus bruokansanuoeesa on Nopean alouskasvun vaihoehdossa kolme proseniyksikköä pienempi ja Hiaan alouskasvun vaihoehdossa neljä proseniyksikköä suurempi kuin Perusvaihoehdossa. Talouskasvun nopeus vaikuaa suuresi eläkemenojenkin kansanaloudelliseen aakkaan. Vuonna 21 hoivapalvelu- ja eläkemenojen yheenlaskeu osuus bruokansanuoeesa oli 21,4 prosenia. Tämä osuus oli korkein lamavuonna 1992, jolloin se oli 26, prosenia. Perusvaihoehdossa hoivapalvelujen Nykylaskelman mukaan perineisellä uoavuudella hoivapalvelumenojen ja eläkemenojen yheenlaskeu osuus on suurimmillaan 25,9 vuonna 234. Tuohon aikaan nykyisen väesön suurimma ikäluoka ova eläkkeellä ja arviseva enien hoivaa. Tämän jälkeen ämä osuus alkaa pieneä ja on 24,2 prosenia vuonna 25. 6.7 Eläke- ja hoivapalvelumenoisa osa palauuu julkiselle aloudelle Vuonna 21 eläkemeno oliva yli 15 miljardia euroa. Jos oleeaan, eä eläkemenoisa makseiin uloveron kalaisia väliömiä veroja ja arvonlisäveron kalaisia välillisiä veroja Suomeen yheensä 25 prosenia, niin silloin julkinen alous sai eläkemenoisa akaisin lähes 4 miljardia euroa. Vuonna 234 eläkemeno ova Perusvaihoehdossa vuoden 21 rahassa yheensä 37 miljardia euroa, jolloin 25 prosenin verokannalla siiä palauuisi akaisin yheiskunnalle yli 9 miljardia euroa. Vuonna 21 hoivapalvelumeno oliva yheensä 13,9 miljardia euroa, josa yönanajan sosiaaliurvamaksuja ja palkkoja oli yheensä 8,4 miljardia euroa. Näisä veroaja ja sosiaaliurvarahaso saava suunnilleen puole. Sien näisä menoisa olisi palauunu yheiskunnalle yheensä 4,2 miljardia euroa. Nykylaskelman mukaisessa Perusvaihoehdossa, jossa hoivapalvelujen uoavuus kasvaa perineisellä nopeudella, hoivapalvelumenojen palkansaajakorvaukse ova vuonna 234 viime vuoden rahassa yheensä 18 miljardia euroa. Siiä puole on 9 miljardia euroa. Tällaisin oleuksin eläkkeisä ja hoivapalvelujen yövoimakusannuksisa palauui vuonna 21 yheiskunnalle 8 miljardia euroa ja saman vuoden rahassa vuonna 234 yheensä 18 miljardia euroa. Lisäksi eläkkeillä rahoieaan yksiyisiä hoivapalveluja. Tällaisisa syisä eläkemenojen ja hoivapalvelumenojen summa ei ole lainkaan hyvä kansanaloudellisen aakan miari.
44 Lähee: Aromaa A, Koskinen S, oim. (22): Terveys ja oiminakyky Suomessa. Terveys 2 ukimuksen perusulokse. Kansanerveyslaioksen julkaisuja B3/22. Helsinki. Eläkeurvakeskus (22): Arvioia yömarkkinajärjesöjen sopiman yksiyisalojen eläkeuudisuksen vaikuuksisa. Eläkeurvakeskuksen moniseia 4. Helsinki. European Union (2): Progress repor o he Ecofin Council on he impac of ageing populaion on public pension sysems, EPC/EFIN/581/-EN. Brussels. Kansaneläkelaios (1999): Kansaneläkelaioksen hoiama sosiaaliurva 1998 25. Kansaneläkelaioksen akuaarijulkaisuja 2. Helsinki. Kansaneläkelaios (22): Kansaneläkelaioksen ilasollinen vuosikirja 21. Kansaneläkelaioksen julkaisuja T1:37. Helsinki. Klaavo, Tapio, Janne Salonen, Erkki Tenkula, Reijo Vanne (1999): Eläkemeno, - rahaso ja maksu vuoeen 25. Eläkeurvakeskuksen raporeja 17. Helsinki. Kuns, Anon, Inez Joung, Wilma Nusselder, Caspar Looman, Johan Mackenbach (22): Rising Educaional Levels Conribue o Compression of Morbidiy. A Muli- Sae Life Table Analysis of he Neherlands 1995-215. In Yearbook of Populaion Research in Finland 22. Helsinki. Lassila, Jukka, Valkonen Tarmo (2): Työeläkkeiden indeksoini, elinaikakorjaus ja väesön ikäänyminen. Eläkeurvakeskuksen ukimuksia 2, ETLA sarja B 172. Helsinki. Lassila, Jukka, Valkonen Tarmo (22): Sosiaalimeno ja väesön ikäänyminen. ETLA sarja B 187. Helsinki. Nivalainen, Sau, Raija Volk (22): Väesön ikäänyminen ja hyvinvoinipalvelu: alueellinen arkaselu. Pellervon aloudellisen ukimuslaioksen raporeja n:o 181. Helsinki. OECD (22): Economic Survey Finland, July 2. Paris. Parkkinen, Pekka (21a): Terveydenhuolo- ja sosiaalipalvelumeno vuoeen 23. Valion aloudellinen ukimuskeskus. Keskuselualoieia 246. Helsinki. Parkkinen, Pekka (21b): Väesö, yöllisyys ja uoano vuoeen 23, arikkeli valioneuvoson kanslian julkaisussa 21/1 Väesön ja yöllisyyden kehiysnäkymiä. Helsinki. Parkkinen, Pekka (22a): Suomen ja muiden unionimaiden väesön ikärakenne vuoeen 25, Valion aloudellisen ukimuskeskus. Keskuselualoieia 265, Helsinki. Parkkinen, Pekka (22b): Työmarkkinoille uleva ja yöllisen yövoiman kehiys, Työpoliiinen Aikakauskirja 2/22. Helsinki.
45 Parkkinen, Pekka, Tuomo Mäki, Reijo Vanne (1996): Kehdosa hauaan. Suomalainen hyvinvoiniyheiskunansa hoivassa. Valion aloudellinen ukimuskeskus. Keskuselualoieia 119. Helsinki. Sosiaali- ja erveysminiseriö (22): SOMERA-oimikunnan mieinö. Komieanmieinö 4. Helsinki. Tilasokeskus (1984): Kansanalouden ilinpio, aikasarja vuosila 196-1981. Tilasollisia iedonanoja Nro 75. Helsinki. Tilasokeskus (1999): Panos-uoos 1995. Kansanalous 1999:1. Helsinki. Tilasokeskus (21): Väesöennuse kunniain 21-23. Väesö 21:11. Helsinki. Tilasokeskus (22a): Kansanalouden ilinpio 2-21. Kansanalous 22:4. Helsinki. Tilasokeskus (22b): Työvoimailaso 21. Vuosikasaus. Työmarkkina 22:4. Helsinki. Vaarama, Marja, Päivi Vouilainen (22): Kaksi skenaarioa vanhusen hoivapalvelujen kehiyksesä ja resurssiarpeisa ajalla 1999-23. Sakesin Yheiskunapoliiikka 4/22. Helsinki. Valiovarainminiseriö (22): Kesävä alous, hyvinvoinnin perusa. Taloudellise ja alouspoliiise kasaukse 3. Helsinki.
46 Liie Kehiyspäällikkö Reijo Vanne: Eläkemenojen laskeminen Pääraporissa kiinnieään väesökehiys (Tilasokeskus 21), yöllisyys ja uoavuuden kasvu yöllisä ja vuoa kohi vuosille 22 25. Työllisyydesä ja uoavuuden kasvu-urisa muodoseaan yhdiselmiä vakioidulla väesökehiyksellä. Tuoano vuonna on ieyllä uralla 21 (1) Y = (1 + g) y 21L, = 22,23,,25. missä L on yöllisyys henkilöinä, g ajasa riippumaon uoavuuden kasvuvauhi vuoa ja yöllisä kohi ja y 21 on yön uoavuus vuonna 21. Aiempia eksogeenisilla yöllisyysurilla ja nykyisillä eläkesäännöksillä laskeuja eläkemenoarvioia ova raporoinee Eläkeurvakeskus (1999), OECD (2), Kansaneläkelaios (1999), European Union (2) sekä sosiaali- ja erveysminiseriö (22) ja valiovarainminiseriö (22). Lassila ja Valkonen (2 ja 22) sisälävä yleisellä asapainomallilla laskeuja kehiysuria, joissa väesökehiys ja kokonaisuoavuuden kasvu ova kiinniey, mua yöllisyysura on monen muun suureen lailla endogeeninen. Laskelmien anama kuva eläkemenojen bruokansanuoeosuudesa ulevaisuudessa on yhenäinen. Ero johuva eroisa väesö-, yöllisyys- ja uoavuusoleuksissa. Eläkemenojen bruokansanuoeosuus saadaan määrielmän mukaan keromalla eläkkeensaajien lukumäärä keskieläkkeellä ja jakamalla ulo yöllisen lukumäärän ja yön uoavuuden ulolla. Kun arkaselu alkaa vuodesa 21, eläkemenojen bruokansanuoeosuus vuodelle ( = 22, 23,,25) on (2) p ( P, L, g) P P = + rˆ1 P1 + rˆ1 P1 + r2 + r2 P2 P2 (1 + fˆ ( g, L, P)) b i i i= 1 = 21 L (1 + g) L Fˆ ( g, L, P) z y 21 21. 21 P on vuoden väesö, hajoeuna mariisiksi iän ja sukupuolen mukaan. P on vanhuuseläkkeensaajien lukumäärä ja vanhuuseläkeiän ollessa kiineä lukumäärä saadaan summaamalla osa anneua väesömariisia. Tulo rˆ 1 P1 on varhaiseläkkeensaajien lukumäärä ikäryhmässä 55 64 vuoa. Lukumäärä on väesömariisin lisäksi riippuvainen varhaiseläkelainsäädännösä, yöllisyysilaneesa ja elinajan piuudesa. Viimeksi mainiu yheys johuu erveydenilan yheydesä elinaikaan. Elinaika ulee kiinnieyksi väesöennuseessa ja on ässä eri kuin yllä
47 sanouissa läheissä, joissa on käyey Eurosain ennusea vuodela 1997 ai vuodela 2. Yhälössä (2) kaikki ekijä on heurisisesi sisällyey muuujaan r1 ˆ, joka on eläkkeellä olevien osuus ikäryhmäsä 55-64. Tulo r2 P2 on 55 vuoa nuorempien yökyvyömyyseläkkeensaajien lukumäärä. Tuloermi osoiajassa on keskieläkkeen reaalikasvukerroin vuoeen mennessä vuodesa 21. Koko kulloisellekin eläkeläispopulaaiolle laskeun keskieläkkeen reaalimuuos on riippuvainen moninaisisa alous- ja säännöshisorian apahumisa. Vuouisen muuoskerroinfunkion fˆ argumeneina ova ässä uoavuuden kasvuvauhi, yöllisyyshisoria L ja väesömariisi. Tuoavuuden kasvuvauhi vaikuaa yöeläkeoikeuksien ja -eläkkeiden reaalipalkkaindeksoinnin kaua. Nykysäännöksissä jakuvan yösuheen eläkeoikeus on indeksoiu henkilön omaan palkkakehiykseen, pääyneisä yösuheisa johdeu eläkeoikeude kasvava reaalisesi puolella ja jakuva eläkkee 2 prosenilla yleisesä ansioasoindeksin kasvusa. Alkava eläkkee perusuva yöhisoriaan, josa syysä yöllisyyshisoria on argumenina. Jos uoavuuden ja ansioason kasvu-vauhi sekä yöllisyys heikkenevä, myös alkava eläkkee ova pienempiä. Simuloinimalleissa eläkkee laskeaan alouden sekoreiain ja sukupuolikohoreiain. Työulojen elinkaariprofiili ova sekori- ja sukupuolikohaisia. Keskieläke-esiysavassa olen jääny nämä jao huomioa. Pääraporissa kiinniey ai aiemmisa laskelmisa suoraan saaava muuuja on merkiy yhälössä (2) ilman haumerkkiä. Haulla varuseuin symbolein eroeaan ne muuuja ai funkio, joiden arvo on ässä arvioiu aiempien ulosen peruseella. Nämä ova eläkkeellä olevien osuus ikäryhmässä 55 64 ja korvaussuheen muuoskerroin, joka on uoavuuden, väesön ja yöllisyyden funkio. Jälkimmäisessä esiysmuodossa keskieläkkeen reaalikasvukerroin on jaeu uoavuuden kasvukeroimella. Funkion Fˆ ulos on korvaussuheen muuoskerroin, kun korvaussuhde eli keskieläke yön uoavuua kohi vuonna 21 oli z 21. Korvaussuhde on ässä keskieläkkeen b ja yön uoavuuden y suhde. Korvaussuheen muuoskerroina ei ole mahdollisa riiävällä arkkuudella arvioida muuen kuin simuloimalla eläkejärjeselmän oiminaa kohoreiain. Eläkkeellä olevan kansalaisen eläke alenee normaalivuonna suheessa yön uoavuueen muun muassa siksi, eä ansioasoindeksin paino eläkejärjeselmän eri indekseissä on alle yhden. Toisaala eläkkeelle siiryvien ansiosidonnainen eläke on korkeampi kuin poisuvien yöeläke. Ero on noin 8 prosenia 2 vuoden uoavuuskasvusa, jos poisuvakin olisiva yöskennellee koko ajan yöeläkelakien ollessa voimassa. Oleeulla 2 prosenin vuouisella kasvuvauhdilla alkava eläkkee ova noin 37 prosenia suurempia kuin lakkaava eläkkee, jos laki on ollu sama kummankin yöuran ajan. Keskieläkkeen kasvuvauhi on riip-
48 puvainen muun muassa eläkkeellä olevien ja eläkkeelle siiryvien ikäluokkien kokoeroisa ja elinajoisa. Arvolla g =,15 korvaussuheen muuoskerroin oli likimain 1 koko periodin 1999 25 ajan Eläkeurvan peruslaskelmassa (1999). Samalla väesö- ja yöllisyys- ja eläkeläisymiskehiyksellä kerroin aleni arvoon,95 vuoeen 25 mennessä, kun g =,2. Kun unneaan jokin eläkemenojen bruokansanuoeosuuden ura p ja sen esiys yhälön (2) kuvaamalla avalla, vaihoehoisilla oleuksilla saaava ura p on (3) ),, ( ),, ( g L P p c g L P p =, jossa (4) ), ( ˆ 2 2 1 1 2 2 1 1 g g Z P r P r P P r P r P L L c + + + + =. Yhälössä (4) kahden bruokansanuoeosuusuran ero on separoiu yöllisyysekijään, eläkeläisymisekijään ja korvaussuhdeekijään. Viimeksi mainiu on oleeu riippuvaiseksi vain uoavuusoleuksisa, joen se voidaan nimeä myös uoavuusekijäksi. Korvaussuhdeekijässä on siis yöllisen ja eläkeläisen sisäisen ikärakeneen ero eri urilla oleeu niin vähäiseksi, eä se voidaan sivuuaa ässä. Edellä oleva yheyde on kirjoieu oleaen säännösen pysyvän samana. Meneillään oleva yöeläkkeiden uudisaminen sisälää muun muassa jousavan vanhuuseläkeiän ja elinajan muuokseen sidoksissa oleva alkava eläkkee. Eläkeurvakeskus (22) on arvioinu uudisuksen vaikuusa yksiyisaloilla. Kun vaikuus laajenneaan koko aloueen ja kuvaaan yöllisyys-, eläkeläisymis- ja korvaussuhdeekijän vaikuusa, kun eläkemenojen bruokansanuoeosuusura joillakin arvoilla unneaan, yhälöön (4) sisälyvä ekijä kirjoieaan muooon (5) ), ( ˆ 2 2 1 1 2 2 1 ˆ1 g g X P r P r P r P r P r P r L L c + + + + =. Yhälöön (4) verrauna yhälö (5) sisälää eläkkeellä olevien osuua kuvaavan paramerin myös 65 vuoa äyäneiden ikäryhmässä. Tässä yheydessä ehdyissä laskelmissa on oleeu, eä osuus ei muuu Tilasokeskuksen väesöennuseen elinikäoleuksin verrauna Eurosain väesöennuseeseen sovelleuihin osuuksiin, vaikka Eurosain väesölaskelmassa elinaika pienee vähemmän kuin Tilasokeskuksen laskelmassa. Eläkeurvakeskuksen ja sosiaali- ja erveysminiseriön laskelma perusuva Eurosain väesöennuseeseen.
49 Yhälössä (5) korvaussuhdeekijä on merkiy eri funkioksi kuin nykylainsäädännössä. Valmiseilla olevan uudisuksen jälkeen väesöennuseen oleukse saava elinaikakeroimen käyöönoon akia enemmän painoarvoa korvaussuheessa. Tässä yheydessä on kuienkin sivuueu se ero, joka johuu Tilasokeskuksen ja Eurosain laskelmien kuolevuuseroisa. Elinaikakeroimen vaikuus on ässä siis johdeu Eurosain kuolevuusoleuksisa. Jos eläkelainsäädänö muuuu, muuosa ei yleisesi voi arvioida yksinkeraisin yhälöin, vaan eläkejärjeselmän oimina piää simuloida uusien säännösen valliessa. Tähdellä merkiy suuree, kuen, saadaan unneula urala. Eläkeläisen osuua ikäryhmässä 55 64 vuoa ei ässä saada unneula urala, koska käyeävässä väesöennuseessa elinaika pienee hieman enemmän kuin aiemmin laskeuissa, minkä on oleeu heijasuvan vuodesa 235 alkaen myös eläkkeellä olevien osuuden vähenemisenä ko. ikäryhmässä. Samalla keskimääräinen eläkkeelle siiryminen myöhenyy hieman enemmän kuin aiemmin laskeuilla urilla. Pääraporin nykysäännösen mukaise ura on laskeu edellä sanoulla kolmella ekijällä korjaamalla Eläkeurvakeskuksen julkaisussa (1999) raporoidusa kahdesa urasa. Toisessa uoavuus kasvaa 1,5 prosenia ja oisessa 2 prosenia vuodessa. Näissä kahdessa urassa muu ekijä ova sama. Työllisyys- ja eläkeläisymisekijöiden vaikuus saadaan sijoiamalla Eläkeurvakeskuksen 2 prosenin uran luvu sekä laskeavana olevan raporin uran luvu yhälöön (4). Tässä ilaneessa ähdellä merkiy symboli viiaava Eläkeurvakeskuksen laskeman uran arvoihin. Pääraporin 2 prosenin uralla korvaussuhdeekijä on kaiken aikaa ykkönen. Muu pääraporin ura saadaan oleamalla korvaussuhdeekijä relevanilla alueella (uoavuuden kasvu 1 3 prosenia vuodessa) uoavuuden kasvun suheen lineaariseksi. Uralla, joissa uoavuus kasvaa 3 prosenia vuodessa, korvaussuhdeekijä yhälössä (4) on 2( Z ˆ (2,1.5) 1), jossa Z ˆ (2,1.5) on korvaussuhdeekijä siirryäessä Eläkeurvakeskuksen raporin 1,5 prosenin uoavuusurala 2 prosenin uoavuusuralle. Uralla, joissa uoavuus kasvaa prosenin vuodessa, korvaussuhdeekijä yhälössä (4) on Z ˆ (1.5,2) eli siirryäessä Eläkeurvakeskuksen raporin 2 prosenin uoavuusurala 1,5 prosenin uoavuusuralle. Keroimia sovelleaan ny Eläkeurvakeskuksen (1999) 1,5 prosenin uraan. Lopuksi on arvioiu yömarkkinajärjesöjen sopimuksen mukaisen eläkesäännösön vaikuus lisäämällä yhälöön (4) vielä yksi kerroin, joka kuvaa siirymää ähän uueen säännösöön. Yksiyisaloilla nämä keroime ova laskeavissa Eläkeurvakeskuksen (22) julkaiseman raporin lukujen peruseella, jos oleaa,
5 eä eläkeuudisus vaikuaa yksiyisen ja julkisen alojen yöllisyyeen ja eläkemenoon suheellisesi saman verran. Eläkeurvakeskuksen raporin ura on laskeu 1,75 prosenin uoavuuden kasvuoleuksella. Kun pääraporin 2 prosenin uoavuuskasvun laskeaan eläkeuudisuksen oloissa, korvaussuhdeekijä saadaan, kun siirymäsä 1,5:sa 2:een oeaan puole.
51 Liiekuvio 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Liiekuvio 1: Työllisen odellise väesöosuude vuonna 21 ja suurimma väesöosuude vuodesa 197 lähien, % Suurimma vuosina 197-21 Todellise vuonna 21 15 19 2 24 25 29 3 34 35 39 4 44 45 49 5 54 55 59 6 64 65-74 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1
VATT-TUTKIMUKSIA -SARJASSA ILMESTYNEITÄ PUBLISHED VATT-RESEARCH REPORTS 61. Korkeamäki Ossi: Valion palka yleisiin yömarkkinoihin verrauna: vuode 1989-1997. Helsinki 2. 62. Uusialo Roope: Paikallinen sopiminen ja yriysen yövoiman kysynä. Helsinki 2. 63. Milne David Niskanen Esko Verhoef Erik: Operaionalisaion of Marginal Cos Pricing wihin Urban Transpor. Helsinki 2. 64. Vaiinen Riso: Easern Enlargemen of he European Union. Transiion in applican counries and evaluaion of he economic prospecs wih a dynamic CGE-model. Helsinki 2. 65. Häkkinen Iida: Muuopääös ja aluevalina Suomen sisäisessä muuooliikkeessä. Helsinki 2. 66. Pyy-Marikainen Marjo: Työhön vai eläkkeelle? Ikäänyvien yöömien valinna yömarkkinoilla. Helsinki 2. 67. Kyllönen Lauri - Räy Tarmo: Asunojen hina-laausuhde Joensuussa, semiparamerinen esimoini. Helsinki 2. 68. Kyyrä Tomi: Welfare Differenials and Inequaliy in he Finnish Labour Marke Over he 199s Recession. Helsinki 2. 69. Perrels Adriaan: Selecing Insrumens for a Greenhouse Gas Reducion Policy in Finland. Helsinki 2. 7. Kröger Oui: Osakeyhiöiden verouksen invesoinikannusime. Helsinki 2. 71. Fridsrøm Lasse Minken Harald Moilanen Paavo Shepherd Simon Vold Arild: Economic and Equiy Effecs of Marginal Cos Pricing in Transpor. Helsinki 2. 72. Schade Jens Schlag Bernhard: Accepabiliy of Urban Transpor Pricing. Helsinki 2. 73. Kemppi Heikki Perrels Adriaan Pohjola Johanna: Kasvihuonekaasupääsöjen alenamisen aloudellise vaikuukse Suomessa. Vaiheen 1 Loppurapori. Helsinki 2. 74. Laine Veli Uusialo Roope: Kannusinloukku-uudisuksen vaikuukse yövoiman arjonaan. Helsinki 21. 75. Kemppi Heikki Lehilä Ani Perrels Adriaan: Suomen kansallisen ilmaso-ohjelman aloudellise vaikuukse. Vaiheen 2 loppurapori. Helsinki 21. 76. Milne David Niskanen Esko Verhoef Erik: Legal and Insiuional Framework for Marginal Cos Pricing in Urban Transpor in Europe. Helsinki 21. 77. Ilmakunnas Seija Romppanen Ani Tuomala Juha: Työvoimapoliiisen oimenpieiden vaikuavuudesa ja ennakoinnisa. Helsinki 21.
78. Milne David Niskanen Esko Verhoef Erik: Accepabiliy of Fiscal and Financial Measures and Organisaional Requiremens for Demand Managemen. Helsinki 21. (No ye publiched). 79. Veneoklis Takis: Business Subsidies and Bureaucraic Behaviour. Helsinki 21. 8. Riihelä Marja Sullsröm Riso: Tuloero ja eriarvoisuus suuralueilla pikällä aikavälillä 1971-1998 ja eriyisesi 199-luvulla. Helsinki 21. 81. Ruuskanen Peri: Sosiaalinen pääoma käsiee, suunaukse ja mekanismi. Helsinki 21. 82. Perrels Adriaan Kemppi Heikki Lehilä Ani: Assessmen of he Macro-economic Effecs of Domesic Climae Policies for Finland. Helsinki 21. Tulossa. 83. Veneoklis Takis: Business Subsidies and Bureaucraic Behaviour, A Revised Approach. Helsinki 21. 84. Moisio Ani Kangasharju Aki Ahonen Sanna-Mari: Menesyksen mia? Vaihoehoisia miareia aluealouden kehiykselle. Helsinki 21. 85. Tuomala Juha: Työvoimakouluuksen vaikuus yöömien yöllisymiseen. Helsinki 22. 86. Ruooisenmäki Riikka Babygina Evgenia: The Acors and he Financial Affairs of he Norhern Dimension. Helsinki 22. 87. Kyyrä Tomi: Funkionaalinen ulonjako Suomessa. Helsinki 22. 88. Räy Tarmo Luoma Kalevi Koskinen Ville Järviö Maija-Liisa: Terveyskeskusen uoavuus vuosina 1997 ja 1998 sekä uoavuuseroja seliävä ekijä. Helsinki 22. 89. Hakola Tuulia: Economic Incenives and Labour Marke Transiions of he Aged Finnish Workforce. Helsinki 22. 9. Veneoklis Takis: Public Policy Evaluaion: Inroducion o Quaniaive Mehodologies. Helsinki 22. 91. Berghäll Elina Heikkilä Tuomo Hjerppe Reino Kiander Jaakko Kilponen Juha Lavrac Vladimir Sanovnik Peer: The Role of Science and Technology Policy in Small Economies. Helsinki 22. 92. Räisänen Heikki (oim.): Rakeneellinen yöömyys. Tukimusinvenaari ja poliiikkajohopääökse. Helsinki 22. 93. Moisio Ani: Essays on Finnish Municipal Finance and Inergovernmenal Grans. Helsinki 22.