Jätelainsäädännön nykytila ja sen tavoitteet

Timo Laine Harri Liukkonen Mika Tuukkanen Hans Laihia Kimmo Aaltonen T571SA Jätelainsäädännön nykytila ja sen tavoitteet vuodelle 2016 Jätehuolto ja pilaantuneet maat Raportti Ympäristöteknologia Huhtikuu 2013

KUVAILULEHTI Tehtävän päivämäärä 12.4.2013 Tekijä(t) Timo Laine, Harri Liukkonen, Mika Tuukkanen, Hans Laihia ja Kimmo Aaltonen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Mikkelin ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologia Nimeke Jätelainsäädännön nykytila ja sen tavoitteet vuodelle 2016 Tiivistelmä Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Samaan aikaan tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sekä muutoksia ympäristönsuojelulakiin (647/2011) ja -asetukseen (180/2012). Uusi laki noudattaa EU:n vuonna 2008 uudistaman jätehuollon puitedirektiivin linjoja. Uuden jätelain keskeisimpiä muutoksia on pakkausten tuottajavastuun laajentaminen osittaisesta täydeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteiden pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on jatkossa vastattava myös kotitalouksissa syntyvien pakkausjätteiden talteenotosta, kuljetuksesta ja hyödyntämisestä. Jätteen määritelmä selkeytyi uuden lain myötä. Jäte voi myös lakata olemasta jäte, kun se täyttää tietyt, lakiin kirjatut ehdot ja myöhemmin laadittavat kriteerit. Lisäksi luodaan kriteerit siitä, milloin jätteeksi luokiteltava materiaali voidaan luokitella sivutuotteeksi. Jätteiden käsittelyn hierarkia selkeytyi uuden lain myötä viisiportaiseksi. Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Syntyvä jäte tulee ensisijaisesti käyttää uudelleen, toissijaisesti kierrättää. Jos tämä ei ole mahdollista, on jäte hyödynnettävä energiana ja viimeiseksi loppusijoitettava. Asiasanat (avainsanat) Jätehuolto, jätteet, lainsäädäntö, tuottajavastuu Sivumäärä Kieli URN Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Hanne Soininen Opinnäytetyön toimeksiantaja Mikkelin ammattikorkeakoulu

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 LAINSÄÄDÄNTÖ... 2 2.1 Vanha jätelaki (1072/1993) ja asetus (1390/1993)... 2 2.2 Uusi jätelaki (646/2011) ja asetus (179/2012)... 3 3 TAVOITTEET VUODELLE 2016 (KOHTI KIERRÄTYSYHTEISKUNTAA).. 6 4 YHTEENVETO... 7 LÄHTEET... 8

1 JOHDANTO 1 Jätelain mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätettä syntyy tuotteiden ja materiaalien elinkaaren kaikissa vaiheissa alkaen raakaaineen tuotannosta ja päätyen varsinaisen tuotteen hävittämiseen. Paljon jätettä syntyy itse valmistusprosesseista sekä niiden vaatimasta energiantuotannosta ja kuljetuksista. Jokainen suomalainen kuluttaja tuottaa noin kolmesataa kiloa yhdyskuntajätettä vuodessa. Sitä kertyy noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain reilut 70 miljoonaa tonnia jätettä. Määrään eivät sisälly maataloudessa hyödynnetty lanta eivätkä metsään jätetyt hakkuutähteet. Vuonna 2007 jätettä syntyi noin 74 miljoonaa tonnia, mikä tekee jokaista suomalaista kohden laskettuna 14 000 kiloa jätettä. Määrä on noin seitsemän prosenttia edellisvuotta enemmän. Eniten jätettä syntyy rakentamisen ja mineraalien kaivun toimialoilla. Rakentamisen jätteistä valtaosa on jätemaita. Kaivostoiminnan jätteistä puolestaan pääosa muodostuu sivukivestä, rikastushiekasta ja poistomaista. Hyötykäytön näkökulmasta jäte on oikeastaan vain väärässä paikassa olevaa raakaainetta. Jätteen hyödyntämisellä aineena tai energiana säästetään luonnonvaroja, joista osa on uusiutumattomia. Vuonna 2007 hyödynnettiin jätteitä yli 29 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 40 prosenttia syntyneestä jätemäärästä. Valtaosa materiana hyödynnetyistä jätteistä oli mineraali-, puu- tai metallijätteitä. Energiana hyödynnettiin lähinnä puujätteitä ja lietteitä. Jätteet, joita ei hyödynnetty, sijoitettiin pääasiassa kaatopaikoille tai läjitettiin välivarastoihin. Kaatopaikalle sijoitettujen jätteiden osuus koko jätemäärästä oli lähes 60 prosenttia. Pelkkä jätteiden hyötykäytön lisääminen ei ratkaise jäteongelmaa. Ratkaisun avaimet piilevät siinä, että vähennetään sellaisten hyödykkeiden kulutusta, joiden tuottaminen synnyttää paljon jätettä ja toisaalta tehostetaan tuotannossa materiaalin ja energian käyttöä. Se vie tuotantoa suoraan jätteettömämpään suuntaan. Jätteet voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista ja terveyshaittoja. Tähän vaikuttavat jätteiden vaaraominaisuudet ja jätteen sisältämät haitalliset aineet. Myös jätteiden hyödyntämis- ja käsittelytoiminnasta aiheutuu erilaisia päästöjä.

2 Jätemäärien tilastoinnissa ja seurannassa jätteet jaotellaan eri luokkiin esimerkiksi jätteen syntypaikan, ominaisuuksien, haitallisuuden tai käsittely- ja lajittelumahdollisuuksien mukaan. Suomessa käytettävä luokitus perustuu EY:n jäteluokitukseen. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on yhteistyösopimus Tilastokeskuksen kanssa jätetilastojen laadinnasta ja tietojen raportoinnista kansallisiin ja kansainvälisiin tietotarpeisiin. Sopimuksen mukaisesti Tilastokeskus tuottaa viralliset jätetilastot niin teollisuus-, energiantuotanto-, rakentamis- kuin yhdyskuntajätteistäkin sekä jätevedenpuhdistamolietteistä. Tilastointi tukeutuu suurelta osin ympäristöhallinnon ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (VAHTI). SYKE puolestaan avustaa ympäristöministeriötä EY-direktiivien edellyttämien raporttien toimittamisessa EY:n komissiolle. Suomen jätelainsäädäntö kattaa kaikki jätteet, ei kuitenkaan eräitä erityisjätteitä, esimerkiksi ydinjätteitä. Jätelainsäädäntömme seuraa EU:n jätelainsäädännön kehitystä, mutta joiltakin osin säädöksemme ovat EU:n vastaavia säännöksiä tiukemmat. Joillakin aloilla EU:lla ei ole vastaavia säännöksiä tai ne ovat vielä valmisteilla. Uusi jätelaki hyväksyttiin eduskunnassa 11.3.2011. Uusi lainsäädäntö sekä siihen liittyvät tärkeimmät asetukset tulivat voimaan 1.5.2012. Jätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja sääntelevät keskeisesti myös ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000). Uuden jätelainsäädännön tavoitteet vuodelle 2016 ovat, että Suomen jätehuollon tulee toimia edistyksellisesti, materiaalitehokkaasti ja vastuullisesti. Kokonaisuutena tämä tarkoittaa muutoksia jätteenkuljetukseen, tuottajan vastuisiin ja materiaalien tehokkaampaan kierrätykseen. 2 LAINSÄÄDÄNTÖ 2.1 Vanha jätelaki (1072/1993) ja asetus (1390/1993) Vuoden 1993 jätelaki (1072/1993) tuli voimaan 1. tammikuuta 1994, ja se korvasi aiemman jätehuoltolain vuodelta 1978. Suomen jätelainsäädäntö yhdenmukaistettiin Euroopan unionin lainsäädännön kanssa, ja lain tavoitteena oli tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteis-

3 tä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle. Jätelaki koski tuotannossa ja kulutuksessa syntyviä jätteitä sisältäen ongelmajätteet mutta poislukien räjähtävät tai radioaktiiviset jätteet. Vanha jätelaki oli uusittu lähes parikymmentä kertaa, joten lainsäädännän selkeyttäminen oli tarpeen. Kuluttajien pakkaustuotteista huolehti tämän vanhan lainsäädännön mukaan kunta. Tämä ei toiminut odotetulla tavalla. Yhdyskuntajätteestä huolehtiminen on kunnan vastuulla, mikä olikin osittain toivottavaa myös uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa. Jätehuollosta on tullut osa laajempaa materiaalitaloutta. Kaatopaikkoja koskevat uudet vaatimukset ja niitä seuraava kustannusten jyrkkä nousu ovat vaikuttaneet jätehuollon kehitykseen; tuotannon jätteiden hyödyntämistarpeet ovat lisääntyneet. Teknologinen kehitys on lisännyt jätteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Jätehuoltoon liittyvän liiketoiminnan taloudellinen merkitys on kasvanut huomattavasti. Yksityisten jätehuoltopalvelujen tuottajien keskuudessa on tapahtunut nopeaa ja voimakasta keskittymistä. 2.2 Uusi jätelaki (646/2011) ja asetus (179/2012) Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Samalla tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sekä muutoksia ympäristönsuojelulakiin (647/2011) ja -asetukseen (180/2012). Uuden jätelain myötä tuli teknisiä muutoksia 19 muuhun lakiin. Lähes 30 asetusta ja valtioneuvoston uutta päätöstä tulee voimaan viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä. Myöhäisimmät uuden jätelainsäädännön mukanaan tuomat muutokset astuvat voimaan 1.6.2014. Lisäksi tuottajavastuuta koskevia lain säännöksiä sovelletaan porrastetusti vuoden tai kahden kuluttua lain voimaantulosta. Jätealan lainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena oli ajanmukaistaa alan lainsäädäntö vastaamaan nykyisiä jäte- ja ympäristöpolitiikan painotuksia sekä EUlainsäädännön vaatimuksia.

4 Jätelainsäädäntöä tuli uudistaa, koska jätteen määrä ei ole vähentynyt odotetulla tavalla. Jätteen kierrätys ja muu hyödyntäminen ei ollut myöskään edistynyt asetettujen tavoitteiden mukaisesti. EU:n uusi jätedirektiivi (2008/98/EY) asetti muutospaineita jätelainsäädännön kokonaisuudistukselle. EU:n jätedirektiivillä pyritään edistämään jätteen synnyn ehkäisyä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä sekä yksinkertaistamaan aikaisempaa EU:n jätesääntelyä. Uuden jätelain keskeisen muutos on, että tuotteiden pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on vastattava myös kotitalouksissa syntyvien pakkausjätteiden talteenotosta, kuljetuksesta ja hyödyntämisestä (tuottajavastuu). Jätehuollon etusijajärjestyksen noudattamista tullaan uuden lain myötä tehostamaan. Viisiportainen etusijajärjestys tarkoittaa sitä, että ensisijaisesti tulee vähentää syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jäte, jonka syntymistä ei voi estää, tulee käyttää uudelleen. Jäte, joka ei sovi uudelleenkäyttöön tulee kierrättää. Jos jätettä ei voi kierrättää, tulee jäte hyödyntää energiana. Jätettä, mitä ei voi käyttää energiana, tulee loppukäsitellä. Jätehuollon toimijoiden valvontaa ja seurantaa on tehostettu sekä vastuita täsmennetty. Uusi jätelaki hyväksyttiin kovan kädenväännön jälkeen. Suurin kiistakysymys oli ns. sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen jääminen jätelakiin. Tämä merkitsee sitä, että kuluttaja saa itse päättää, kuka hoitaa jäteastioiden tyhjennyksen ja miten usein. Järjestetyssä jätteenkuljetuksessa kunta päättää, kuka jätehuollosta vastaa. Kunnan kokonaisvaltaisella suunnittelulla voidaan kuljetusten aiheuttamat ympäristöhaitat, kuten melu ja polttoaineesta aiheutuvat päästöt, pitää mahdollisimman vähäisinä. Kunnan järjestämä kuljetus tarjoaa tasapuolisemman kohtelun koko kunnan alueen asukkaille. Jätteen kuljettajalta uusi lainsäädäntö edellyttää noudettujen jätteiden määrien raportointia kiinteistöittäin. Tästä aiheutuu jätteenkuljettajille merkittäviä kustannuksia, koska se vaatii nykyiseen kalustoon muutoksia. Roskaantumisen ehkäisemiseksi uudessa lainsäädännössä on annettu velvoitteita riittävän jätteen keräyksen ja toimivien jätehuollon palvelujen järjestämiseksi. Palvelujen sisällöstä ei ole kuitenkaan mainintaa perusteluissa.

5 Alueellisten jätesuunnitelmien painoarvon kasvamista tulee pitää positiivisena muutoksena. Kunnilla on tärkeä rooli tietojen toimittajana, kun suunnitelmia laaditaan. (Kuitunen 2013.) Jätehuoltorekisteriin hyväksyminen edellyttää jätelain 95 :n mukaan vakuuden asettamista, jollei viranomainen päätä sen olevan tarpeetonta. Tällaisia tulkinnan mahdollisuuksia laissa ei tulisi olla, vaan perusteluissa tulisi tuoda esille ne mahdollisuudet, joilla viranomainen jättää vakuuden vaatimatta. Siirtoasiakirjan laatimisvelvoitetta on laajennettu. Menettelyyn mukaan tulevia jätteitä olisi voinut kuitenkin harkita (esim. rakennusjätteet). Osa jätelain termeistä muuttui. Jätteen yleinen määritelmä kuitenkin säilyi ennallaan (5 ). Jäte voi lakata olemasta jäte, kun se täyttää tietyt, lakiin kirjatut ehdot ja myöhemmin laadittavat kriteerit. Loppukäsittelystä tuli käsittelyä, käsittelytermistä tuli jätteen hyödyntämistä ja käsittelyä ja ongelmajäte muuttui vaarallinen jäte -termiksi. Jätteen kierrätysvaatimuksia tiukennettiin ja kierrätykselle annettiin jäteasetuksessa ja valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa selkeä tavoite, jonka mukaan 50 painoprosenttia yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää vuoteen 2016 mennessä. Lisäksi rakennus- ja purkujätteestä on hyödynnettävä vuoteen 2020 mennessä vähintään 70 %. Jätteen käsittelyä rajoitetaan kaatopaikoilla. Yhä suurempi osa yhdyskuntajätteestä päätyy muualle kuin kaatopaikoille. Kaatopaikkatoimintaa on keskitetty huomattavasti ja joka neljäs kaatopaikka noin kymmenen vuoden aikana on lopettanut toimintansa. Kuntien vastuu jätehuollon järjestämisestä laajeni hiukan entisestä. Yksityisen terveys- ja sosiaalipalvelun sekä opetustoimen kiinteistöjen yhdyskuntajätehuolto siirtyvät uuden lain myötä kuntien vastuulle.

3 TAVOITTEET VUODELLE 2016 (KOHTI KIERRÄTYSYHTEISKUNTAA) 6 Uuden jätelainsäädännön tavoitteena on, että materiaalitehokkuus paranee ja jätteen määrä sekä sen haitallisuus vähenee vuoteen 2016 mennessä. Suomen jätehuollon tulee vastata muiden EU:n edistyksellisten valtioiden tasoa. Vuonna 2016 Suomessa tulee olla käytössä monipuolinen valikoima jätteen käsittelymenetelmiä, joista toimijat voivat valita itselleen sopivan etusijajärjestyksen mukaisesti. Valtakunnallinen jätesuunnitelma (VALTSU) sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet niiden saavuttamiseksi. Valtioneuvosto hyväksyi jätesuunnitelman vuonna 2008. Jätesuunnitelman tavoitteet ovat toteutumassa. Tavoitteena on, että vähintään 50 % yhdyskuntajätteestä kierrätetään tai se käsitellään biologisesti vuoteen 2016 mennessä. Rakennus- ja purkujätteestä on hyödynnettävä materiaalina vuoteen 2020 mennessä 70 %. Yhdyskuntajätteen kierrätysaste on nykyään noin 30 %, talonrakennuksen jätteistä materiaaleina kierrätetään noin kolmannes. Suunnitelmassa esitetään lisäksi, että teollisuuden toimialat asettaisivat toimialakohtaisissa materiaalitehokkuussopimuksissa tavoitteita ominaisjätemääriensä vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi. (Ympäristöministeriö 2008.) Kierrätykseen soveltumaton jäte hyödynnetään energiana. Kaatopaikoille tullaan sijoittamaan entistä vähemmän jätettä. Valtioneuvoston uutta asetusta kaatopaikoista ei ole vielä annettu. Asetus tulee pitämään sisällään orgaanisen jätteen läjityskiellon. Yhdyskuntajäte tulee ensisijaisesti polttaa, koska siitä saatava energiamäärä on huomattava. Tällä energiamäärällä voidaan tuottaa kaukolämpöä ja lämmittää muutama kaupunki vuodessa. Jos tietyt jätteet loppusijoitetaan kaatopaikalle, orgaanisen aineksen määrä tulee kyetä rajoittamaan 10 %:iin. Suomeen ollaan paraillaan suunnittelemassa biotalousstrategiaa. Laadittavan biotalousstrategian tavoitteena on saada aikaan uutta ja kansainvälistä liiketoimintaa sekä parantaa työllisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Biopohjaisten jätteiden jalostuksella säästetään fossiilisia polttoaineita ja vähennetään keinolannoiteiden tarvetta. (Ympäristöyritysten liitto 2013.)

4 YHTEENVETO 7 Voidaan sanoa, että paras jäte on syntymätön jäte. Tähän myös uusi jätelaki tähtää. Jätehuollon ongelmat tulee kuitenkin ratkaista mahdollisimman pian. Jätteen avoin tie kaatopaikoille on loppumassa EU:n tavoitteiden mukaisesti. Suomi on niitä harvoja EU:n maita, joissa jätettä ei vielä juurikaan polteta eikä jätteistä tuotetuille raaka-aineille ole todellista hyötykäyttöä, lukuun ottamatta jätepaperia ja lasipulloja. Uusioraaka-aineille on valtavat markkinat ja mahdollisuudet. Tärkeintä on kuitenkin vaikuttaa jätteiden synnyn ehkäisemiseen mm. pakkauksia kehittämällä ja ihmisten kulutustottumuksia kehittämällä. Uuden jätelain myötä jätemaailmassa on alkanut kiehua. Ala on jakaantunut kahteen kilpailevaan leiriin: jätteen käsittelijöihin ja jätteen kuljettajiin. Kuohunnassa on siis kyse jätteen kuljetuksesta. Uuden jätelain mukaan kuntien pitää päättää tulevaan vappuun mennessä, kilpailutetaanko jätteenkuljetus keskitetysti koko kunnan alueella vai järjestetäänkö kuljetus kiinteistökohtaisesti. Jätelaki ohjaa kunnat vähitellen keskitetyn jätteenkeräyksen malliin. Tuottajavastuu on pistänyt liikkeelle uutta vipinää, sanoo toimitusjohtaja Kyösti Pöyry Paperinkeräyksestä. Hänen mielestään myös biojätettä voisi kierrättää nykyistä järkevämmin ja taloudellisemmin. Tällä hetkellä pidämme yllä kahta rinnakkaista infrastruktuuria, mikä tarkoittaa korkeita kiinteitä kustannuksia. Tuotteen valmistajalle asetetut velvoitteet (kuten tuotteeseen tehtävät merkinnät koskien mm. uudelleenkäyttöä) auttavat lain tavoitteiden saavuttamisessa. Valmistajalle, markkinoille saattajalle ja jakelijalle on lisäksi asetettu aika merkittävästi tuotteen käyttäjään kohdistuvaa tiedotusvastuuta merkinnöistä esimerkiksi myymälässä tiedottamalla. Tiedottaminen tulisi käytännössä saada ohjeistettua siten, ettei sen tarkoitus huku tietotulvaan. (Yli-Kauppila 2013.) Jätehuollossa on käyttämättä iso potentiaali työpaikkoja, tuotekehitystä, vientiä ja raaka-ainejalostusta. Tähän tilaisuuteen olisi syytä tarttua.

8 LÄHTEET Kuitunen, Esa 2013. Haastattelu. 18.3.2013. Ympäristöinsinööri. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus 2011. Jätteet. WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=103&lan=fi. Päivitetty5.11.2011. Luettu 28.3.2013. Yli-Kauppila, Hannele 2013. Haastattelu. 18.3.2013. Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ympäristöministeriö 2008. Kohti kierrätysyhteiskuntaa valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 32/2008. Helsinki 2008: Edita Prima Oy. Ympäristöministeriö 2012. Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta. Verkkojulkaisu. Helsinki 2012. Ympäristöyritysten liitto 2013. Ympäristöhuoltoalan terveiset biotalousstrategiaan. WWW-dokumentti. http://www.ymparistoyritykset.fi/tiedote?id=32301472. Päivitetty 7.2.2013. Luettu 28.3.2013.