JUJO THERMAL OY:N BISFENOL A SATUNNAISPÄÄSTÖN VAIKUTUKSET EURAJOEN KALATALOUTEEN VUONNA 2011. Heikki Holsti 2011. Kirje nro 879/HH

JUJO THERMAL OY:N BISFENOL A SATUNNAISPÄÄSTÖN VAIKUTUKSET EURAJOEN KALATALOUTEEN VUONNA 2011 Heikki Holsti 2011 Kirje nro 879/HH

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUALUE... 1 3 SÄHKÖKOEKALASTUS... 7 3.1 AINEISTO JA MENETELMÄT... 7 3.2 TULOKSET... 7 3.2.1 KALAKANNAN TIHEYS JA BIOMASSA... 7 3.2.2 KALOJEN PITUUSJAKAUMAT... 9 4 KOERAVUSTUKSET... 11 4.1 AINEISTO JA MENETELMÄT... 11 4.2 TULOKSET... 11 4.2.1 RAPUJEN PITUUS- JA SUKUPUOLIJAKAUMAT... 12 5 YHTEENVETO... 13 LIITTEET... 14 VIITTEET... 14

1 1 JOHDANTO Tämä erillistutkimus selvittää Jujo Thermal Oy:n 20. 21.5.2011 tapahtuneen satunnaispäästön kalataloudellisia vaikutuksia. Teollisuusprosessissa tapahtuneen häiriön seurauksena laitokselta pääsi jätevesiin vesieliöille haitallista bisfenoli A kemikaalia. Jujo Thermal Oy:n jätevedet käsitellään JVP-Euran jätevedenpuhdistamolla, josta puhdistetut jätevedet johdetaan Eurajokeen sen yläosalle. Satunnaispäästöön liittyen 14.6.2011 pidettiin palaveri, jossa selvitettiin satunnaispäästön syntyä sekä arvioitiin sen mahdollisia vaikutuksia Eurajoen kala- ja rapukantaan sekä alueella tapahtuvaan kalasukseen. Kalatalousviranomaisen vaatimuksesta nähtiin tarpeelliseksi selvittää satunnaispäästön vaikutukset erillistutkimuksilla. Eurajoen koski- ja virtapaikoissa on tehty laajamittaisia kalataloudellisia kunnostuksia 2000-luvulla. Samalla on rakennettu kalateitä. Viimeisimmän Pappilankosken kalatien valmistumisen jälkeen (2011) vaelluskaloilla on ollut vapaa nousu mereltä aina Eurakoskelle asti. Kalateiden ja kunnostusten tavoitteena on ollut palauttaa Eurajoki meritaimen- ja lohijoeksi, mikä se ennen vesirakentamista oli ollut. Kalataloudellisten kunnostusten ja kalateiden lisäksi joen kalakannan tilaa on parannettu viimevuosina tehdyillä laajamittaisilla vaelluskala- ja täplärapuistutuksilla. Satunnaispäästöjen vaikutuksia Eurajoen kalastoon oli tarkoitus selvittää sähkökalastuksilla. Sähkökalasukset kohdennettiin koskialueille, joista oli aikaisempaa sähkökalastustietoa. Myös satunnaispäästön vaikutuksia rapuun nähtiin tarpeelliseksi selvittää. Rapu on varsin vaativa vedenlaadun suhteen, minkä takia oli oletettava, että satunnaispäästöllä saattaisi olla vaikutusta myös joen rapukantaan. Eurajoen rapukannan vahvuudesta ja ravun esiintymisestä ei ole tarkempaa viimeaikaista tutkittua tietoa. Alustavien tietojen mukaan joessa kuitenkin esiintyy täplärapua. Täpläravut ovat mahdollisesti peräisin Eurajoen yläpuolella sijaitsevasta Pyhäjärvestä, jossa täplärapukanta on vahva. Eurajoen täplärapukantaa on myös vahvistettu viimeaikoina istutuksilla, joita on kohdennettu mm. Eurakosken, Pappilankosken (Ruskinkoski) sekä Paneliankosken alueille. 2 TARKKAILUALUE Satunnaispäästö tapahtui Eurajoen yläosalla Euran kaupungin alueella, joten on odotettavissa että mahdollinen vaikutusalue kattaa koko jokiuoman. Tämän takia sekä koeravustusaloja (10 alaa) ja sähkökalastusaloja (6 alaa) oli valittu koko jokiuoman pituudelta. Ylin koeravustusala sijaitsi Eurakosken yläpuolella kasvitarhalle johtavan sillan alueella (Kuva 2.1). Tässä kohdassa joen virtausnopeus oli hidas ja pohja oli pehmeää sedimenttiä. Seuraava koeravustusala oli Eurakoskella, jossa rapumertoja oli pyynnissä sekä padon ylä- että alapuolella. Yläpuolella joen pohja oli pehmeää sedimenttiä, kun taas padon alapuolella pohja oli kivikkoa (Kuva 2.2). Eurakosken sähkökalastusalana toimi padon alapuoleinen kapea kivikkoinen uoma. Pappilan koeravustusala oli puolestaan yläosaltaan pehmeää joskin vesi virtasi alueella kohtalaisesti. Pappilan koeravustusalan alaosalla virtaus kiihtyi ja muodosti pienen kosken kävelysillan kohdalla (Kuva 2.3). Köyliönjoen ja Eurajoen yhtymäkohdan alapuolella sijaitseva koeravustusala oli hitaasti virtaavaa jokiuomaa, jonka pohja oli pehmeää (Kuva 2.4). Paneliankoskella sijaitsi kaksi koeravustusalaa. Toinen koeravustusala sijaitsi kunnostetun jokiuoman yläosassa, vanhan kivisillan alueella ja toinen voimalaitoksen alapuolella (Kuva 2.5, oikea kuva). Vanhan kivisillan alueella vesi virtasi kohtalaisesti ja pohja oli ravuille soveltuvaa kivikkoa. Voimalaitoksen alapuolella virtaus oli voimakasta, mikä teki ravustuksesta hankalaa (Kuva 2.6). Paneliankosken sähkökalastusala sijaitsi kunnostetussa jokiuomassa vanhan kivisillan alapuolella (Kuva 2.5, vasen kuva). Kyyrämäen koeravustusalalla sijaitsi aikaisemmin ranta-asukkaiden mukaan koski, joka kuitenkin ihmisen toimesta oli perattu. Nyt paikalla oli pienimuotoinen pohjapato, jossa kuitenkin veden virtaus oli kohtalaisen voimakasta (Kuva 2.7). Rapumertoja oli tällä koealalla asetettu pohjapadon ylä- ja alapuolelle. Saharinkoskella sijaitsi kaksi koeravustusalaa, joista toinen oli padon yläpuolella ja toinen välittömästi padon alapuolella (Kuva 2.8). Saharinkosken sähkökalastusala sijaitsi puolestaan Saharinkosken alaosalla (Kuva 2.9). Irjanteenkoskella rapumertoja oli asetettu kosken niska-alueelle ja maantiesillan alapuolella,

2 jossa veden virtaus oli erittäin voimakasta (Kuva 2.10). Irjanteenkoski oli alin alue, joka koeravustettiin. Irjanteenkosken sähkökalastusala sijaitsi puolestaan koskenniskalla sijaitsevan kävelysillan yläpuolella joen vasemmalla sivulla. Suutalankosken sähkökalastuskoeala sijaitsi Eurajoen alaosalla. Koeala sijaitsi kukkatarhan välittömässä läheisyydessä. Suutalankosken sähkökalastusala sijaitsi kosken alaosalla (Kuva 2.11). Nolponkoski oli alin koskialue, joka sähkökalastettiin. Sähkökalastusala sijaitsi kosken niskalla (Kuva 2.12). Kuva 2.1. Ylin koeravustusala sijaitsi Eurakosken yläpuolella kasvitarhalle vie vieressä sillan alueella. Vasen kuva ylävirtaanpäin katsottuna ja oikea kuva alavirtaanpäin katsottuna. Alueelta ei saatu rapuja. Kuva 2.2. Eurakosken padon yläpuolella (vas. kuva) ja alapuolella (oik. kuva) koeravustettiin kummallakin 15 mertavuorokautta. Sähkökalastusalana toimi kapea uoma padon alapuolella (oik. kuva). Padon yläpuolelta ei saatu rapuja, alapuolelta saatiin 7 rapua.

3 Kuva 2.3. Pappilan (Pappilankoski/Ruskinkoski) koeravustusala sijaitsi kävelysillan yläpuolella. Vasen kuva ylävirtaanpäin katsottuna ja oikea kuva alavirtaanpäin katsottuna. Alueelta saatiin 4 rapua. Kuva 2.4. Koeravustusala Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuolella. Alueelta ei saatu rapuja. Kuva 2.5. Paneliankosken kunnostetun uoman koekalastusala (vas. kuva). Merrat oli sijoitettu koskenniskalta aina vanhalle kivisille asti (oik. kuva). Alueelta saatiin yksi rapu.

4 Kuva 2.6. Paneliankosken voimalaitoksen alapuolen koeravustusala. Alueelta saatiin yksi rapu. Kuva 2.7. Kyyrämäen (Sinimäen) pohjapadon koeravustusala. Mertoja oli sijoitettu pohjapadon ylä- ja alapuolelle. Alueelta saatiin yhteensä 24 rapua.

5 Kuva 2.8. Saharinkoski 2011. Yksi koeravustusala sijaitsi padon yläpuolella (oik. kuva) ja toinen padon alapuolella. Padon yläpuolelta saatiin 2 rapua ja alapuolelta 15 rapua. Kuva 2.9. Saharinkosken alaosan sähkökalastusala. Kuva 2.10. Irjanteenkoski 2011. Irjanteenkoskella sähkökalastettiin joen vasen puoli (vas. kuva). Rapumertoja oli pyynnissä kosken yläosalla molemmilla puolilla (vas. kuva) sekä maantiesillan alapuolella joen oikealla reunassa (oik. kuva). Irjanteenkoskelta saatiin yhteensä 11 rapua.

6 Kuva 2.11. Suutalankosken sähkökalastusala vuonna 2011. Kuva 2.12. Nolponkosken sähkökalastusala vuonna 2011.

7 3 SÄHKÖKOEKALASTUS 3.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Sähkökalastusten tarkoituksena oli selvittää Eurajoen virta-alueiden kalaston rakennetta sekä mahdollisten lohikalojen esiintymistä. Kalakannan tilaa arvioidaan sen tiheyden (kpl/100m 2 ) ja biomassa (g/100m 2 ) perusteella. Toisaalta erityistä huomiota kiinnitetään lohikalojen esiintymiseen koealalla. Mielenkiinnon kohteena ovat edellisenä vuonna (2010) vastakuoriutuneina istutettujen lohen ja meritaimen poikaset. Myös virtavesissä lisääntyvä ja elävä kivennuoliainen sekä kivisimppu kuvaavat hyvin koskialueiden olosuhteita. Sähkökalastuksella on mahdollista saada havaintoja myös ravun esiintymisestä alueella. Satunnaispäästöön liittyen Eurajoella sähkökalastettiin kuusi koealaa. Sähkökalastettavat koskialueet olivat virtaussuunnan mukaisesti: Eurakoski, Paneliankoski, Saharinkoski, Irjanteenkoski, Suutalankoski sekä Nolponkoski (liite 1). Sähkökalastettavien koealojen pinta-alat vaihtelivat välillä 75 450 m 2. Koealat kalastettiin yhden kerran. Sähkökalastukset suoritettiin Eurajoessa 27.6. 30.6.2011 välisenä aikana veden lämpötilan ollessa 18,5 ºC. Sähkökalastukset tehtiin akkukäyttöisellä Hans Grassl 1G-200/2-C sähkökalastuslaitteella. 3.2 TULOKSET 3.2.1 Kalakannan tiheys ja biomassa Eurajoella kesäkuussa tehdyissä sähkökalastuksissa tavattiin 9 kalalajia. Tämän lisäksi sähkökalastamalla saatiin myös täplärapuja saaliiksi. Yhteensä Eurajoen koealoilta saatiin saaliiksi 232 kalaa, jotka painoivat yhteensä 5316 g (Taulukko 3.1). Eurajoen koskialueiden yleisin kalalaji oli särki, jonka muodosti neljäsosan kaikista saaduista yksilöistä (58 kpl) (Taulukko 3.1). Seuraavaksi eniten saatiin kivennuoliaisia (47 kpl) ja ahventa (41 kpl). Biomassaltaan puolestaan runsain saalislaji 41 %:n saalisosuudella oli taimen. Jos tarkastellaan kalaston tiheyttä ja biomassaa koealoittain, niin Eurakosken kalatiheys ja biomassa olivat alueellisesti kaikkien suurimmat (Kuva 3.1 ja Kuva 3.2). Tämä johtuu osittain koealan pienestä koosta (75 m 2 ) ja siitä, että kalaa oli kerääntynyt padon alapuolelle paljon (padon alapuolella olevia monttuja ei kalastettu). Muiden koealojen kalatiheydet olivat hyvin lähellä toisiaan. Sataa neliötä kohden laskettuna kalayksilöitä oli koealalla noin 15 20 kpl. Biomassoissa sen sijaan voidaan havaita suurempia eroja, mikä osaltaan voidaan selittää taimenen esiintymisellä. Taimenia saatiin saaliiksi 4 koealalta yhteensä 20 kpl. Selvästi eniten taimenia saatiin Saharinkoskesta (12 kpl) (Taulukko 3.1). Taimenen runsas esiintyminen Saharinkoskella nosti myös taimenen biomassan selvästi korkeammalle tasolle kuin muilla koealoilla. Irjanteenkosken koealalta saatiin saaliiksi taimenia 4 kpl ja alimmalta koealalta, eli Nolponkoskelta 3 kpl. Eurakoskesta saatiin saaliiksi 1 taimen. Hyvistä lähtökohdista huolimatta Paneliankosken sähkökalastustulos jäi varsin vaatimattomaksi. Tämän sähkökalastusalan kalatiheys ja biomassa olivat alueellisesti kaikkein pienimmät (Kuva 3.1 ja Kuva 3.2). Lisäksi tältä koealalta ei saatu yhtään taimenta saaliiksi. Virtavesissä eläviä kivennuoliaisia ja kivisimppuja saatiin lähes joka sähkökalastusalalta. Näiden lajien tiheydet ja biomassat jäivät kuitenkin varsin vaatimattomalle tasolle.

8 Taulukko 3.1. Eurajoen sähkökalastus saalis koealoittain vuonna 2011. Koealat sähkökalastettiin kertaalleen. Eurakoski (75 m 2 ) Paneliankoski (160 m 2 ) Saharinkoski (200 m 2 ) Irjanteenkoski (240 m 2 ) Laji Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Ahven 16 21,3 38,1 363 484,0 31,6 1 0,6 12,5 35 21,9 13,6 3 1,5 9,4 125 62,5 8,2 2 0,8 6,5 81 33,8 8,2 Särki 1 1,3 2,4 16 21,3 1,4 2 1,3 25,0 30 18,8 11,7 2 1,0 6,3 34 17,0 2,2 1 0,4 3,2 48 20,0 4,8 Salakka 7 3,5 21,9 74 37,0 4,9 Hauki 2 2,7 4,8 146 194,7 12,7 1 0,6 12,5 151 94,4 58,8 5 2,1 16,1 180 75,0 18,1 Kivennuoliainen 15 20,0 35,7 210 280,0 18,3 3 1,9 37,5 31 19,4 12,1 6 3,0 18,8 60,6 30,3 4,0 19 7,9 61,3 226,1 94,2 22,8 Kivisimppu 7 9,3 16,7 42 56,0 3,7 1 0,6 12,5 10 6,3 3,9 2 1,0 6,3 15 7,5 1,0 Kolmipiikki Törö Taimen 1 1,3 2,4 370 493,3 32,3 12 6,0 37,5 1217 608,5 79,8 4 1,7 12,9 458 190,8 46,1 Kaikki yhteensä 42 56,0 100,0 1147 1529,3 100,0 8 5,0 100,0 257 160,6 100,0 32 16,0 100,0 1525,6 762,8 100,0 31 12,9 100,0 993,1 413,8 100,0 Suutalankoski (450 m 2 ) Nolponkoski (300 m 2 ) Eurajoki yhteensä (1425 m 2 ) Laji Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Kpl Kpl/100m 2 % Massa (g) g/100m 2 % Ahven 10 2,2 14,9 133 29,6 21,4 9 3,0 17,3 188 62,7 24,4 41 2,9 17,7 925 64,9 17,4 Särki 28 6,2 41,8 281 62,4 45,2 24 8,0 46,2 279 93,0 36,1 58 4,1 25,0 688 48,3 12,9 Salakka 14 3,1 20,9 149 33,1 24,0 16 5,3 30,8 196 65,3 25,4 37 2,6 15,9 419 29,4 7,9 Hauki 8 0,6 3,4 477 33,5 9,0 Kivennuoliainen 4 0,9 6,0 17 3,8 2,7 47 3,3 20,3 544,7 38,2 10,2 Kivisimppu 10 0,7 4,3 67 4,7 1,3 Kolmipiikki 10 2,2 14,9 34 7,6 5,5 10 0,7 4,3 34 2,4 0,6 Törö 1 0,2 1,5 7 1,6 1,1 1 0,1 0,4 7 0,5 0,1 Taimen 3 1,0 5,8 109 36,3 14,1 20 1,4 8,6 2154 151,2 40,5 Kaikki yhteensä 67 14,9 100,0 621 138,0 100,0 52 17,3 100,0 772 257,3 100,0 232 16,3 100,0 5315,7 373,0 100,0 Kalakannan tiheys (kpl/100 m 2 ) 60 55 50 45 40 kpl/100m 2 35 30 25 20 15 10 5 0 Eurakoski Paneliankoski Saharinkoski Irjanteenkoski Suutalankoski Nolponkoski Eurajoki yhteensä Taimen Törö Kolmipiikki Kivisimppu Kivennuoliainen Hauki Salakka Särki Ahven Kuva 3.1. Eurajoen sähkökalastuskoealojen kalatiheydet (kpl/100m 2 ) vuonna 2011. Kalakannan biomassa (g/100 m 2 ) g/100m 2 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Eurakoski Paneliankoski Saharinkoski Irjanteenkoski Suutalankoski Nolponkoski Eurajoki yhteensä Taimen Törö Kolmipiikki Kivisimppu Kivennuoliainen Hauki Salakka Särki Ahven Kuva 3.2. Eurajoen sähkökalastuskoealojen kalaston biomassat (g/100m 2 ) vuonna 2011.

Eurakoski Paneliankoski Saharinkoski Irjanteenkoski Suutalankoski Nolponkoski Eurajoki Eurakoski Paneliankoski Saharinkoski Irjanteenkoski Suutalankoski Nolponkoski Eurajoki Eurakoski Paneliankoski Saharinkoski Irjanteenkoski Suutalankoski Nolponkoski Eurajoki 9 Eurajoen kivennuoliasen tiheys koealoittain vuonna 2011 Eurajoen kivisimppun tiheys koealoittain vuonna 2011 kpl/100m 2 25 20 15 10 5 0 kpl/100m 2 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Sähkökalastusala Sähkökalastusala Eurajoen taimenen tiheys koealoittain vuonna 2011 7 6 5 kpl/100m 2 4 3 2 1 0 Sähkökalastusala Kuva 3.3. Kivennuoliaisten, kivisimpun ja taimenen tiheydet (kpl/100m 2 ) sähkökalastusaloittain vuonna 2011. 3.2.2 Kalojen pituusjakaumat Pituusmittaukseen valittiin lajit, jotka elintapansa puolesta edustavat virtavesissä lisäntyviä ja eläviä kaloja. Eurajoen sähkökalastuksista pituusmittaukset tehtiin kivennuoliaisesta, kivisimpusta sekä taimenesta. Näiden lajien pituusjakaumat sekä nuorten yksilöiden esiintyminen antavat tietoa lisääntymisolosuhteista Eurajoessa. Yleisesti on tiedossa, että juuri lisääntyminen sekä poikaset ovat kaikkein herkimpiä veden laadussa tapahtuville muutoksille. Koealojen vähäisestä saalismäärästä johtuen, kaikki saadut kivennuoliaiset, kivisimput ja taimenet pyrittiin mitattiin. Koska koealakohtaiset saalismäärä jäivät alhaiseksi, mittausaineistot yhdistettiin koskemaan koko Eurajokea. Kivennuolisten pituusjakauma painottui 100 mm tietämille (Kuva 3.4). Myös suurempia, pituudeltaan yli 200 mm yksilöitä saatiin saaliiksi. Pieniä yksilöitä oli vähän saaliissa. Kivisimppujen mittausaineisto koostui vain 10 yksilöstä. yksilöiden vähäisestä määrästä johtuen pituusjakaumaa ei voida pitää luotettavana. Yksilöiden pituudet vaihtelivat välillä 59 99 mm (Kuva 3.5). Eurajoen sähkökalastuksissa saatiin saaliiksi yhteensä 20 taimenta. Pituuksien perusteella (139 319 mm), nämä kaikki edustavat vaelluspoikasvaihetta. Sähkökalastuksilla ei saatu saaliiksi yhtään ensimmäisellä kasvukaudella (0+) olevaa yksilöä. Keväällä kuoriutuneet yksilöt olisivat olleet pituudeltaan kesäkuussa noin 4 6 cm. Saaliiksi saadut taimenet olivat todennäköisesti iältään 2-vuotiaita, jotka ovat peräisin istutuksista. Tämän kokoluokan kalat edustavat mereen vaeltavia yksilöitä.

kpl kpl kpl 10 Eurajoen kivennuoliasen pituusjakauma 2011 (n=43) 14 12 10 8 6 4 2 0 Kivennuoliainen 59 79 99 119 139 159 179 199 219 239 259 279 299 319 Pituus (mm) Kuva 3.4. Eurajoen kaikkien koealojen kivennuoliaisten pituusjakauma vuonna 2011. Eurajoen kivisimpun pituusjakauma 2011 (n=10) 5 4 3 Kivisimppu 2 1 0 59 79 99 119 139 159 179 199 219 239 259 279 299 319 Pituus (mm) Kuva 3.5. Eurajoen kaikkien koealojen kivisimppujen pituusjakauma vuonna 2011. Eurajoen taimenen pituusjakauma 2011 (n=20) 4 3 2 Taimen 1 0 59 79 99 119 139 159 179 199 219 239 259 279 299 319 Pituus (mm) Kuva 3.6. Eurajoen kaikkien koealojen taimenen pituusjakauma vuonna 2011.

11 4 KOERAVUSTUKSET 4.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Koeravustukset suoritettiin Eurajoella kymmenellä koealalla. Jokaiselle koealalla ravustettiin 30 mertavuorokautta, joten kokonaispyyntiponnistukseksi muodostui 300 mertavuorokautta. Osa merroista (7 kpl) oli Saharinkoskella nostettu pyynnin aikana ylösvedestä, joten tällä koealalla pyyntiponnistus muodostui muita alhaisemmaksi. Merrat olivat kiinnitetty selkäsiimaan, siten että mertojen väli oli noin 5 metriä. Koeravustuksissa käytettiin Evo-mallisia mertoja. Koeravustusalat sijoittuivat Eurakosken yläpuolella olevan kasvitarhan sekä Irjanteenkosken väliselle jokiosuudelle. Koeravustuspaikoiksi valittiin pääasiassa nopeasti virtaavia koskialueita, koska lähtökohtaisesi nämä alueet soveltuvat ravun elinalueiksi. Osaan koskialuista oli suoritettu myös rapuistutuksia, joiden onnistumista pyrittiin selvittää. Rapuistutuksia oli tehty mm. Eurakoskelle ja Paneliankoskelle. Ylin koeravustusala kasvitarhan alue (Kuva 2.1) sekä Köyliönjoen ja Eurajoen yhtymäkohdan alapuoleinen koeala (Kuva 2.4) olivat muista koealoista poiketen pehmeäpohjaisia hitaasti virtaavia jokiosuuksia. Eurajoen koeravustukset tehtiin poikkeukselliseen aikaan 27. 30.6.2011. Yleinen ravustuskausi alkaa 21.7.. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitenkä normaalista varhaisempi ravustusaika vaikuttaa saaliiseen sekä rapujen koko- ja sukupuolijakaumaan. Ravustushetkellä Eurajoen veden lämpötila oli noin 18 ºC. 4.2 TULOKSET Eurajoen koeravustukset tuottivat saaliiksi yhteensä 65 täplärapua. Yksikkösaaliina tämä tarkoittaa 0,22 rapua mertavuorokautta kohden, mikä ilmentää heikkoa rapukantaa. Positiivista oli kuitenkin, että rapuja saatiin melkein kaikilta koealoilta. Vain hitaasti virtaavilta ja pehmeäpohjaisilta koealoilta, kukkatarhan koealalta sekö Köyliönjoen ja Eurajoen yhtymäkohdan alapuolen koealalta, ei saatu yhtään rapua saaliiksi. Eniten rapuja saatiin saaliiksi hieman yllättäen pienialaiselta Kyyrämäen pohjapadolta, missä ravun yksikkösaalis oli 0,8 rapua/mertayö. Seuraavaksi eniten rapuja saatiin Saharinkosken padon alapuolen koealalta (0,5 rapua/mertayö). Alkuasetelista poiketen Paneliankosken luonnonuoman koeravustusalalta saatiin saaliiksi vain yksi rapu. Alueelle kohdistuneesta istutustoiminnasta huolimatta rapukanta oli tällä alueella heikko. Paneliankoskessa sijaitsi myös toinen koeala voimalaitoksen alapuolella. Tältäkin koealalta saatiin saaliiksi vain yksi rapua. On huomioitava, että täplärapuja saatiin saaliiksi myös huomattavan kiivaasti virtaavista koskialueilta, kuten juuri Panelian voimalaitoksen alapuolelta ja Irjanteenkosken maantiesillan alapuolen koskesta. Rapujen esiintymisestä päätellen voidaan todeta, että joko rapu on levittäytynyt itse koko jokiuoman pituudelta tai sitten ravun leviämistä on edesautettu kirjaamattomilla istutuksilla. Vaikka osalle koskialueista on tehty rapuistutuksia, ei näille alueille vielä ole muodostunut vahvaa rapukantaa. Irjanteenkoskea lukuun ottamatta jokaisella koealalla havaittiin täpläravuissa rapuruttoa. Ruttoa kantavien rapujen osuus oli kuitenkin vähäinen saaliissa. Ruton esiintymisen takia täplärapujen siirtäminen tulisi kieltää ja pyydykset tulisi desinfioida käytön jälkeen. Taulukko 4.1. Eurajoen koeravustuksen tulokset koealoittain vuonna 2011. Saalis PAIKKA Mertoja Täplärapu (kpl) Yksikkösaalis (rapu/mertavuorokausi) Kukkatarha, Eurakosken yläpuoli 30 ei rapuja 0,000 Eurakoski 30 7 0,233 Pappilankoski 30 4 0,133 Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuoli 30 ei rapuja 0,000 Paneliankoski, kunnostettu uoma 30 1 0,033 Paneliankoski,voimalaitoksen alapuoli 30 1 0,033 Kyyrämäen pohjapato 30 24 0,800 Saharinkoski, padon yläpuoli 23 2 0,087 Saharinkoski, padon alapuoli 30 15 0,500 Irjanteenkoski 30 11 0,367 Kaikki yhteensä 293 65 0,222

70-74 75-79 80-84 85-89 90-94 95-99 100-104 105-109 110-114 115-119 120-124 135-139 140-144 Lukumäärä 12 4.2.1 Rapujen pituus- ja sukupuolijakaumat Eurajoen rapukanta on pituusjakauman perustella varsin tasaisesti jakaantunut (Kuva 4.1). On selvä, että EVO-mallin merroilla ei tavoiteta kaikkein pienimpiä yksilöitä. Pienimmät saadut yksilöt olivat pituudeltaan yli 7 cm pituisia. Yli 10 cm pituisten yksilöiden osuus rapusaaliista oli 48 %, jota voidaan pitää korkeana (Taulukko 4.2). Kookkaiden yksilöiden suuri osuus ja pienten yksilöiden vähyys voidaan osittain selittää istutushistorialla. Istutuksissa on käytetty pääsääntöisesti suurikokoisia emorapuja. Yleensä vahvassa rapukannassa jota myös ravustetaan, pienten rapujen osuus on suurempi kuin suurien rapujen. Tämä tilanne ei ole vielä Eurajoessa. Kannan vahvistumisen myötä rapujen pituusjakauma tulee painottumaan tulevaisuudessa pienempi kokoisiin rapuihin. Eurajoen rapusaalis oli painottunut koiraisiin. Koiraat muodostivat 63 prosenttia saaliista. Aikainen koeravustuksen aika (kesäkuu) saattoi vaikuttaa sukupuolijakauman epätasaisuuteen. Taulukko 4.2. Rapujen kokojakaumat koealoittain Eurajoella vuonna 2011. PITUUS (mm) Kukkatarha, Eurakosken yläpuoli Eurakoski Pappilankoski Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuoli Paneliankoski, kunnostettu uoma Paneliankoski,voimalaitoksen alapuoli Kyyrämäen pohjapato Saharinkoski, padon yläpuoli Saharinkoski, padon alapuoli Irjanteenkoski Kaikki yhteensä 70-74 1 1 1 3 75-79 2 2 4 80-84 2 1 2 2 7 85-89 1 1 4 4 10 90-94 2 1 1 4 95-99 4 1 1 6 100-104 1 1 6 1 1 10 105-109 1 1 2 2 6 110-114 2 1 3 1 7 115-119 1 2 3 120-124 1 1 1 3 135-139 1 1 140-144 1 1 Kaikki yhteensä 7 4 1 1 24 2 15 11 65 Yli 100 mm osuus % 42,9 100,0 100,0 100,0 54,2 100,0 26,7 27,3 47,7 12 Eurajoen rapusaaliin (n=65) kokojaukauma 2011 10 8 6 4 2 0 Pituus (mm) Kuva 4.1. Eurajoen koeravustuksen saaliin kokojakauma vuonna 2011. Taulukko 4.3. Rapujen sukupuolijakaumat koealoittain Eurajoella vuonna 2011. Sukupuoli Kukkatarha, Eurakosken yläpuoli Eurakoski Pappilankoski Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuoli Paneliankoski, kunnostettu uoma Paneliankoski,voim a-laitoksen alapuoli Kyyrämäen pohjapato Saharinkoski, padon yläpuoli Saharinkoski, padon alapuoli Irjanteenkoski Kaikki yhteensä Koiras 3 4 1 13 2 12 6 41 Naaras 4 1 11 3 5 24 Kaikki yhteensä 7 4 1 1 24 2 15 11 65 Naaraiden osuus % 57,1 0,0 0,0 100,0 45,8 0,0 20,0 45,5 36,9

13 5 YHTEENVETO Jujo Thermali Oy:n bifenoli A satunnaispäästön (20. 21.5.2011) vaikutuksia selvitettiin Eurajoessa 27. 30.6.2011 aikana tehdyillä sähkökalastuksilla ja koeravustuksilla. Tutkimukset tehtiin 37 vuorokautta päästön tapahtumisen jälkeen. Sähkökalastuksia tehtiin yhteensä 6 koskialueella ja koeravustuksia 10 koealalla. Sähkökalastusalat kalastettiin yhteen kertaan ja jokaisella koeravustusalalla ravustettiin 30 mertavuorokautta. Eurajoen ravustuksen kokonaispyyntiponnistukseksi muodostui näin ollen 300 mertavuorokautta. Eurajoen koskialueiden sähkökalastuksissa saatiin saaliiksi yhteensä 9 eri kalalajia. Lukumääräisesti eniten saatiin särkeä. Seuraavaksi eniten saatiin määrällisesti kivennuoliaista ja ahventa. Taimenia saatiin saaliiksi 4 koealalta. Vaikka kappalemääräisesti (20 kpl) taimen oli viidenneksi yleisin saalislaji, se muodosti suurimman osan Eurajoen sähkökalastusaineiston biomassasta (41 %). Taimenten esiintymistä sähkökalastussaaliissa voidaan pitää hyvänä, sillä aikaisemmissa Eurajoen velvoitetarkkailuissa ja erillistutkimuksissa taimenta on sähkökalastuksissa saatu saaliiksi satunnaisesti ja yksilömäärä ovat olleen pieniä. Kokonaisuutta ajatellen Eurajoen koskialueiden kalaston tiheyttä ja biomassaa voidaan pitää varsin pienenä. Kalatiheys vaihteli koealojen välillä 5 56 kpl/100m 2 ja biomassa puolestaan välillä 138 1529 g/100m 2. Sekä kalatiheyksien ja biomassojen vertailu aikaisempien vuosien tulosten kanssa on haastavaa, sillä koealojen kalatiheyksissä ja biomassoissa on voimakasta vaihtelua. Tämä johtuu osittain siitä, että sähkökalastukset on tehty Eurajoessa eri aikoina. Veden lämpötila vaikuttaa voimakkaasti lajikohtaisten saaliiden muodostumiseen. Tästä syystä tarkastelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota niihin kalalajeihin (kivisimppu, kivennuoliainen ja lohikalat), jotka lisääntyvät ja viettävät koko elinaikansa koskialueilla. Kalaston vähäiseen määrään saattaa vaikuttaa osaltaan Eurajoen alaosan koskialueiden kunnostukset. Kenties pohjakasvillisuus, pohjaeliöstö ja kalasto eivät ole ehtinyt saavuttaa luonnollista tilaa vielä. Eurajoen alaosan kosket kunnostettiin vuosina 2004 2005 ja keskiosan koskien kunnostukset saivat ympäristöluvan puolestaan 30.6.2008. Saadut taimenet olivat tasakokoisia, pituuden vaihdellessa pääosin välillä 15 20 cm. Pituusjakaumansa perusteella kaikki yksilöt ovat todennäköisesti istutettuja smolttivaiheen yksilöitä. Jostakin syystä nämä yksilöt olivat vaelluksen lähtemisen sijaan jääneet elämään koskialueille. Saharinkosken alaosa näyttäisi olevan pienten taimenten suosiossa, sillä tältä koealalta saatiin saaliiksi eniten taimenia (12 kpl). On huomioitava, että satunnaispäästön vaikutuksia selvittävissä sähkökalastuksissa ei saatu saaliiksi yhtään 0+ ikäistä taimenen tai lohen poikasta. Myöskään edellisenä vuonna (2010) istutettuja vastakuoriutuneita meritaimenen tai lohen poikasia ei saatu saaliiksi. Pituudeltaan nämä 1+ ikäiset yksilöt olisivat olleet vuonna 2011 noin 10 cm tietämillä. Ei voida tarkkaan sanoa, vaikuttiko satunnaispäästö pienten taimenen ja lohen poikasten puuttumiseen. Tiedossa kuitenkin on, että juuri mäti ja pienet yksilöt ovat kaikkein herkempiä ympäristötekijöissä tapahtuville äkillisille muutoksille. Poikasten puuttumista voidaan pitää näin ollen huonona merkkinä. Vuonna 2010 vastakuoriutuneita meritaimenia istutettiin Eurajokeen 83 000 kpl ja lohen vastakuoriutuneita poikasia 25 440 kpl. Tuloksissa tulee kuitenkin huomioida se, että vastakuoriutuneiden poikasten luonnollinen kuolevuus on luontaisestikin varsin suurta elinkiertonsa alussa, eikä Eurajoen tapauksessa ei ole tarkempaa tietoa siitä, kuinka suuri osa vastakuoriutuneista istukkaista selviää ensimmäisestä elinvuodestaan normaaleissa olosuhteissa. Voidaan kuitenkin todeta, että myöhemmin elokuussa 2011 tehdyissä Eurajoen kalataloudellisissa yhteistarkkailun sähkökalastuksissa saatiin Nolponkosken koealalta yksi 0+ ikäinen taimen saaliiksi. Tämä yksilö saattaa olla luontaisesta lisääntymisestä peräisin, mikäli Nolponkoskelle ei ole vuonna 2011 tehty vastakuoriutuneilla taimenen poikasilla istutuksia. Vuonna 2011 suoritettujen koeravustusten perusteella Eurajoessa esiintyy koko sen pituudelta täplärapua. Alin koeravustusala sijaitsi Irjanteenkoskella, mutta voidaan olettaa, että myös tämän koskialueen alapuolella tavataan täplärapua. Näyttäisi siltä, että täplärapujen esiintyminen keskittyy joen hyvin virtaaville koskialueille. Kahdelta hitaasti virtaavalta ja pehmeäpohjaiselta jokiosuudelta ei saatu yhtään täplärapua saaliiksi. Koeravustuksen yksikkösaaliin perusteella Eurajoen rapukanta on kuitenkin nykyisin heikko. Koko Eurajoen rapusaalis koostui vain 65 yksilöstä, mikä yksikkösaaliina tarkoittaa 0,2 yksilöä mertavuorokautta kohden. Eniten rapuja saatiin Kyyrämäen pohjapadon koealalta (0,8 rapua/mertayö). Rapukanta on pai-

14 nottunut suuriin yksilöihin, mikä voidaan osittain selittää emoravuilla tehdyillä istutushistorialla. Vaikka Paneliankoski on toiminut täplärapujen istutuspaikkana, oli tämän koealan rapusaalis vaatimaton (1 rapua). Huomioitavaa on, että lähes joka koealalta saatiin havaintoa rapurutosta. Koska Eurajoesta ei ole aikaisempaa näin laajaa koeravustusaineistoa käytettävissä satunnaispäästöä edeltävänä ajalta, ei voida kovin luotettavasti arvioida satunnaispäästön vaikutuksia rapukannan tilaan. Nyt kuitenkin voidaan todeta, että alueella esiintyy täplärapua satunnaispäästöstä huolimatta. Jujo Thermali Oy:n satunnaispäästön vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että kenttätyö tehtiin noin kuukausi päästön jälkeen. Virtavedessä päästön kesto on lyhytaikainen, vaikkakin vaikutukset saattavat olla pitkäaikaisia. Tutkimuksen viivästymisestä johtuen koskien kalasto oli saattanut palautua satunnaispäästöstä. Vastaisuudessa satunnaispäästöjen kalataloudellisia vaikutuksia päästöjenlähteestä riippumatta tulisi selvittää nopeammin. Tästä syystä Eurajoelle tulisi tehdä toimintamalli, jossa joella olisi vakioidut tutkimusmenetelmät ja havaintopaikat, joiden kalasto ja rapujen tila selvitettäisiin välittömästi satunnaispäästön tapahtumisen jälkeen. Erillisselvitys tehtäisiin kalatalousviranomaisen vaatimuksista. On selvää, että Eurajoen kalankanta ja rapukanan tilaa vaikuttavat myös muut tekijät kuin Jujo Thermal Oy:n satunnaispäästö. Eurajoki on monikuormitteinen vesistö ja sen tilaan vaikuttavat myös muut tekijät. Kenttätöiden yhteydessä tavattujen ranta-asukkaiden mukaan joella esiintyy usein erilähteistä peräisin olevia satunnaispäästöjä. Nämä satunnaispäästöt vaikuttavat osaltaan Eurajoen kalaston ja rapukannan tilaan ja vaikeuttavat tässä selvitetyn yksittäisen satunnaispäästön arviointia. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Tampere 17.10.2011 Toiminnanjohtaja Jukka Mattila Limnologi Heikki Holsti LIITTEET Liite 1. Tarkat tutkimusalat ja yleiskartta Eurojoesta VIITTEET

Liite 1. Eurajoen sähkökalastus- ja koeravustusalat sekä tarkempi havaintokartta. Kasvitarhan koeravustusala Eurakosken sähkökalastusala ja koeravustusalat

Pappilankosken koeravustusala Köyliöjoen alapuoleinen koeravustusala

Kunnostettu osa A) Kalatie Paneliankosken sähkökalastusala ja koeravustusalat B) Kyyrämäen pohjapadon koeravustusala

Saharinkosken sähkökalastusala ja koeravustus Irjanteenkosken sähkökalastusala ja koeravustus

Nolponkosken sähkökalastusala Suutalankosken sähkökalastusala

Saharinkosken säännöstelypato ja kalatie Tiironkoski Olkiluodon Veden vedenottopaikka Masinikoski Suutalankoski Irjanteenkoski Pappilankosken pato ja kalatie Nolponkoski Saharinkoski Lammisuo Rauman Veden vedenottopaikka Pappilankoski Juvajoki Kyytämäen pohjapato Kahalansuo Panelian säännöstelypato ja kalatie Paneliankoski Köyliönjoki Eurakoski Harolankosken pato Nousueste = KUORMITUKSEN PURKUPAIKKA = VEDENOTTOPAIKKA = KOSKIALUE = NOUSUESTE = ENTINEN NOUSUESTE, EI RAJOITA NYKYISIN KALAN LIIKKUMISTA Turajärvi 0 5 10 kilometriä JVP- Eura Fortum Power and Heat Oy Säkylän kunta ja Lännen Tehtaat Kauttuankoski EURASSUO Kauttuankosken säännöstelypato