Iso viha Suomen venäläinen miehityskausi - 1713-1721

Maailman kulttuurien laitos Helsingin yliopisto Iso viha Suomen venäläinen miehityskausi - 1713-1721 Historian oppikirjojen tapa esittää ajanjakso toisen maailmansodan molemmin puolin Suomen ja Venäjän välisiä sotia koskeva historiankirjoitus rajan molemmin puolin -kurssin esseetehtävä 5.3.2010 Sirkku Pohja Geotieteiden ja maantieteen laitos

2 1. Johdanto Päädyin kirjoittamaan esseen Suomen Ison vihan ajasta, koska tehtävänanto 1 oli mielestäni selkeä ja mielenkiintoinen. Olen kiinnostunut myös kasvatustieteestä ja ajattelin, että tässä tehtävässä pääsen hyvin tutustumaan miten koulujen oppikirjat ovat esittäneet tämän ajanjakson kasvatuksen ja opetuksen kannalta katsottuna. Olen pitäytynyt suhteellisen tiukasti oppikirjojen tätä aikakautta käsittelevissä kappaleissa, jotta teksti ei aiheetta rönsyilisi. Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastossa oli yksittäiskappaleita historian oppikirjoista, ja myös tehtävänannossa annettujen koulukirjojen tekijöiden kirjoittamia teoksia. Joskin ajanjakso ennen ja jälkeen toisen maailmansodan laajenee lähdekirjojen ilmestymisen perusteella vuosien 1925 ja 1967 välille, koska välittömästi ennen ja jälkeen - esimerkiksi kymmenen vuoden säteellä - toisen maailmansodan ei kirjoja ollut tästä kirjastosta saatavilla. Mutta tämä pidempi aikakausi antanee enemmän perspektiiviä aiheeseen. Käyttämistäni teoksista neljä oppikirjaa on ennen toista maailmansotaa ja kahdeksan oppikirjaa toisen maailmansodan jälkeen ilmestyneitä. Pääosa oppikirjoista on kansakouluille kaikki ennen toista maailmansotaa olevat ja kuusi toisen maailmansodan jälkeistä oppikirjaa ja yksi oppikirja on keskikoululle sekä yksi lukiolaisille. Käsittelen oppikirjojen Isoa vihaa esitteleviä tekstejä seuraavista näkökulmista: missä kontekstissa Isoa vihaa käsitellään, keskeiset asiat mitä Isosta vihasta kerrotaan, miten väkivaltaa ja pakolaisuutta käsitellään sekä miten Suomen yhteiskunnan tilasta on kerrottu. Lopuksi vertaan oppikirjojen esitystapaa Y.S. Yrjö-Koskisen Suomen historiaa käsittelevään teokseen 2. 2. Konteksti Ison vihan aikakautta käsitellään Ruotsin mahtavuuden aikaa kuvaavissa yhteyksissä 1930-luvun alkupuolelle asti, Yrjö-Koskinen-Voionmaan 3 ja Mantere-Sarvan 4 oppikirjoissa. Juva-Merikoski- Salmelan 5 vuonna 1938 ilmestyneessä kirjassa konteksti yllättäen muuttuu ja Iso viha käsitellään suoraan Uuden ajan yhteydessä omassa kontekstissaan. Tässä kirjassa on myös Ison vihan väkivalta saanut oman otsikkonsa. Samana vuonna ilmestyneestä Mantere-Sarvan historian oppikirjas- 1 Miten Iso viha esitetään historian oppikirjoissa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan? 2 Yrjö-Koskinen,: Suomen Kansan historia, 1933 ss. 404-454 3 Yrjö-Koskinen, Y.K, Voionmaa, V.: Suomen historia, 1925, ss. 100-133 4 Mantere, O., Sarva, G,: Suomen historia,1932, ss. 74-110 5 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1938, ss

3 ta 6 eteenpäin Iso viha käsitellään pääotsikon Uusi Aika alla, aina vuoteen 1954 ilmestyneeseen Juva-Merikoski-Salmela-Keskisen 7 oppikirjaan saakka. Juva-Merikoski-Salmela-Keskisen 8 1954 ilmestyneessä kirjassa käsiteltävä ajanjakso on omana kontekstinaan, tässä kirjassa Ison vihan näkökulmakin on enemmän kertomustyylinen. Ajanjaksosta kirjassa ei käytetä esimerkiksi vuosilukuja, eikä Uudenkaupungin rauhaa mainita lainkaan. Seuraavalla vuosikymmenellä 1960-luvulla ilmestyneet historian oppikirjat ovat käyttämistäni teoksistani uusimpia ja niissä kaikissa konteksti on erilainen kuin aiemmissa oppikirjoissa sekä myös keskenään erilainen. Santamäki-Heikinheimon 9 oppikirjassa Iso viha on Uuden ajan itsevaltiaiden aikakausi kontekstissa, eikä ajanjakso saa enää omaa väli- tai alaotsikkoa, vaan siitä kerrotaan Venäjän hyökkäysten yhteydessä. Sen sijaan Huttusen 10 historian oppikirjassa otsikon Uskonpuhdistuksen ja Ruotsin suurvallan aika 1523-1721 Ison vihan aikakausi on saanut oman kappaleen siihen yhteyteen, jossa kuvataan Ruotsin suurvallan romahtamista. Viimeinen käyttämistäni oppikirjalähteistä Vehvilä-Castrénin 11 kirja taas käsittelee Suuren Pohjan sodan (1700-1721) yhteydessä venäläistä miehitysaikaa eli Isoa vihaa. Kuvatunlainen kontekstin muuttuminen on ymmärrettävää ajan kehityksen valossa. Ruotsin merkitys historiassamme ei ole unohtunut, mutta Suomen merkitys on kasvanut sitä mukaa kuin suomen kielen merkitys lisääntyi ja valtaistui 1920 luvulta 1960 luvulle. Kontekstin muuttuminen ilmentää lisäksi Suomen itsenäisyyden aikaa ja suomalaisen politiikan kehitystä sekä maailman rauhan järkkymisen vaikutuksia tuoden mukanaan uusia ulottuvuuksia historiaan. Koska koulujen opetussuunnitelmissa ei ole mahdollista joustaa äärettömästi, on luonnollista, että asiamäärän kasvaessa opetettavia asioita on tiivistettävä ja kokonaisuuksia kasvatettava. 3. Isoa vihaa käsittelevät keskeisimmät aihealueet 3.1 Ison vihan määrittely Peruskoulu- ja lukioaikanani Isosta vihasta käytettiin Venäjän miehityskausi ilmausta tätä ajanjaksoa määriteltäessä ja lähdin sitä määritelmää etsimään myös näistä oppikirjoista. Kolmesta historian oppikirjasta löytyi tämän suuntainen määritelmä eli Isoksi vihaksi sanotaan vuosia, jolloin venäläiset olivat pitkän sodan ajaksi miehittäneet Suomen 12. Huttusen 13 ja Vehvilä-Castrénin 14 kirjoissa puhutaan miehitysajasta, itse ajankohtaa sen kummemmin määrittelemättä. 6 Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1938, ss. 186-227 7 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Isänmaan historia, 1954, ss 152-299 8 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E: Kotiseutu ja isänmaa, 1954, ss. 79-81 9 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963, ss. 139-175 10 Huttunen, V.: Vuosisadat vierivät 3, keskikoulun Suomen historia, 1965, ss. 54-101 11 Vehvilä, S., Castrén, M. J.: Suomen historia lukioluokkia varten, 1967, ss. 22-69 12 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E: Kotiseutu ja isänmaa, 1954, s. 79 13 Huttunen, V.: Vuosisadat vierivät 3, keskikoulun Suomen historia, 1965, s 100 14 Vehvilä, S., Castrén, M. J.: Suomen historia lukioluokkia varten, 1967, s 58

4 Määritelmä, jossa ajanjaksosta käytetään nimitystä valloitus ja sen kestosta kirjoitettaessa puhutaan rauhasta tai Uudenkaupungin rauhasta, on Mantere-Sarvan kirjoissa 15 kaikissa sama. Tämän aikakauden ovat määritelleet pitkähkön johdannon kautta Yrjö-Koskinen-Voionmaa 16, Juva- Merikoski-Salmela 17, Juva-Merikoski-Salmela-Keskinen 18 ja Santamäki-Heikinheimo 19. Johdannoissa käsitellään miehitykseen johtaneet Pultavan (1709), Viipurin (1710) ja Napuen (1714) taistelut sekä Kajaanin linnan (1716) valtaaminen. Ainoastaan vuoden 1947 Juva-Merikoski-Salmela 20 oppikirja ei määrittele miehitystä lainkaan. Määritelmien kirjo johtunee koulutuksen ja opetussuunnitelmien suhteellisen nopeasta kehityksestä koska tarkasteluajanjakso on pitkä. Kuitenkin on huomattavissa määritelmien muuttumista kun verrataan tarkastelujakson ensimmäistä kirjaa vuodelta 1925 21, jossa määritelmä muodostuu johdannon kautta ja viimeistä kirjaa, joka on vuodelta 1967 22, jossa puhutaan vain venäläisten miehitysajasta. Historian oppikirjoissa tarvitaan tämänkaltaisen ajanjakson määrittelyä, sillä se helpottaa asian sisäistämistä ja auttaa muistamisessa. Varsinkin kansakoulun kirjoissa olisi Ison vihan merkityksen selvittäminen tärkeää, koska kirjan lukijat ovat nuoria joiden historiatiedon oppiminen on ollut vasta alkumetreillä. He keräävät tämän tiedon päälle uutta, aiempaan perustuvaa tietoa myöhemmillä kouluasteilla. Toisaalta asian tarkka kuvaus olisi auttanut myös niitä, joiden opinnot jäivät kansakouluasteelle. 3.2 Miehitykseen johtaneet taistelut ja Uudenkaupungin rauha Itsestään selvästi keskeisistä Isoon vihaan johtaneista taisteluista mainitaan; Poltava (1709), Viipuri (1710), Napue (1714) ja Kajaanin linnan antautuminen vuonna 1716. Myös 30.8.1721 solmittu Uudenkaupungin rauha mainitaan useimmissa oppikirjoissa joko tätä miehitystä käsittelevissä kappaleissa tai niiden välittömässä läheisyydessä. Ainoastaan Juva-Merikoski-Salmela- Keskinen 23 mainitsee Pultavan taistelun ainoana merkityksellisenä miehitykseen johtavana tapahtumana. Tämä vähäinen taistelujen mainitseminen johtunee siitä, että mainittu kirja liittyy toiseen historian oppikirjaan nimeltään Isänmaan historia sekä muiden kansojen vaiheita, joka liittyy kansakoulun yläluokkien historian oppikirjaan. Minulla ei ollut käytettävissäni mainittua teosta, joten en voinut asiaa tarkistaa. 15 Mantere, O., Sarva, G.: Suomen historia, 1932, s. 107, Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1938, s. 224, Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1952, s. 183 ja Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1954, s. 183 16 Yrjö-Koskinen, Y.K, Voionmaa, V.: Suomen historia, 1925, ss. 130-131 17 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1938, s. 166 18 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Isänmaan historia, 1954, ss. 198-199 19 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963, s. 160 20 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1947, ss. 185-189 21 Yrjö-Koskinen, Y.K, Voionmaa, V.: Suomen historia, 1925, ss. 130-131 22 Vehvilä, S., Castrén, M. J.: Suomen historia lukioluokkia varten, 1967, s 58 23 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Isänmaan historia, 1954, ss 79-80

5 Santamäki-Heikinheimon 24 kirjasta puuttuvat maininnat Viipurin (1710) valloituksesta ja Kajaanin linnan antautumisesta (1716), mikä johtuu tekijöiden tämän aiheen käsittelytavasta, jossa Iso vihaa ei käsitellä lainkaan omana kappaleenaan vaan siihen ainoastaan viitataan sivulauseessa. Historian oppikirjojen kuvauksissa on perusteltua kuitenkin avata kaikki tähän miehitykseen liittyvät taistelut, jotta kokonaisuus tulee hahmotetuksi. Taistelupaikkojen sijoittaminen kartalle auttaisi miehityksen etenemisen ja valloitettujen alueiden pinta-alojen ymmärtämisessä. Käyttämistäni lähteistä ei löytynyt yhtään karttaa, joka olisi kuvannut Suomen valloituksen etenemistä Ison vihan aikana. Ainoastaan Huttusen 25 kirjasta löytyy Suurta Pohjan sotaa kuvaava karttapiirros, josta hahmottuu miehitysaika osittain. Valloitukset on luultavasti esitelty tunneilla isoilta koulukartoilta. 3.3 Keskeiset henkilöt Miehityksen ajan keskeiset henkilöt ovat kuningas Kaarle XII (1682-1718), tsaari Pietari Suuri (1672-1725), Kaarle Armfelt (1666-1725) Suomen armeijan ylipäällikkö vuodesta 1713, ruhtinas M. M. Golitsyn (1675-1730) ja Georg Lybecker (kuollut v. 1718) Suomen armeijan ylipäällikkö vuoteen 1713. He esiintyvät kuitenkin näissä historian oppikirjoissa kaikki ainoastaan Mantere-Sarvan vuosien 1932 26, 1938 27 ja 1954 28 historian kirjoissa. Nämä keskeiset henkilöt ansaitsisivat tulla mainituiksi muissakin teoksissa koska heidän vaikutuksensa miehitykseen ja/tai miehityksen aikana ovat merkittävät, esimerkiksi Georg Lybeckerin 29 vaikutus Venäjän miehityksen nopeaan etenemiseen huonolla sotastrategiallaan, Kaarle Armfeltin 30 kyvyt hyvänä armeijan ylipäällikkönä ja M. M. Golitsyn 31 oikeudenmukaisena venäläisenä sotapäällikkönä. 3.4 Ruotsin luovuttamat alueet Suomen puolelta Kun oppikirjoja tarkastellaan siitä näkökulmasta miten luovutetut alueet niissä ilmoitetaan, kahta kirjaa lukuun ottamatta alueet ilmoitetaan yhteneväisesti. Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti 30.8.1721 Venäjälle Inkerin-, Liivin- ja Vironmaan sekä Suomesta Etelä-Karjalan ja Viipurin. Raja kulki tuolloin lähes samalla kohtaa kuin nykyinen rajamme kulkee. Näistä kirjoista 1960 luvulla kirjoitetut oppikirjat avaavat hieman laajemmin luovutettujen alueiden merkitystä kertomalla rajan sijainnin strategisen merkityksen. Tämä on tarpeellinen lisäys, vrt. esimerkiksi Santamäki- Heikinheimo 32, koska se antaa muunkin syyn sodan jälkeiselle rajanpaikalle kuin vain luovutetut alueet. 24 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963 25 Huttunen, V.: Vuosisadat vierivät, 1965, s. 99 26 Mantere, O., Sarva, G.: Suomen historia, 1932, ss. 103-108 27 Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1938, ss. 224-226 28 Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1954, s.179-184 29 Yrjö-Koskinen, Y.K.: Suomen Kansan historia, 1933 ss.406-429 30 Yrjö-Koskinen, Y. K.: Suomen Kansan historia, 1933 ss. 409-449 31 Yrjö-Koskinen, Y. K.: Suomen Kansan historia, 1933 ss. 434-443 32 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963, s. 161

6 4. Väkivalta ja pakolaisuus Kaikissa sodissa ja miehityksissä esiintyy väkivaltaa ja niistä seuraa pakolaisuutta, tämäkään miehitys ei ole poikkeus. Jokainen käyttämäni historian oppikirja tuo nämä asiat erityisesti esille. Väkivallan kuvaaminen on laimeaa, kun sitä vertaa nykymedioiden olohuoneisiimme joka päivä tuomiin tietoihin ja kuviin 2000-luvun väkivallasta, jota esiintyy nykysodankäynnin yhteydessä. Väkivallan korrekti kuvaaminen oppikirjoissa on ymmärrettävää, koska kirjojen kohderyhmä on nuorisoa. Kirjoissa tuodaan kuitenkin totuudenmukaisen tuntuisesti esille muun muassa naisten ja lasten kohtaloita esimerkiksi Juva-Merikoski-Salmela-Keskinen 33. Raakuutta tuodaan esille Juva- Merikoski-Salmelan teoksessa 34, jossa kuvataan siviileihin kohdistunutta väkivaltaa. Tuhoaminen kohdistui myös maatiloihin, kyliin ja kaupunkeihin, joita ryöstettiin ja poltettiin erityisesti Pohjanmaalla 35 Pakolaisuutta kuvataan kaikissa teoksissa yleisesti ottaen samalla tavalla. Yhteiskunnan virkamiehet lähtivät kuningas Kaarle XII kehotuksesta asiakirjoineen Ruotsiin. 36 Varakkaammat henkilöt pakenivat Ruotsiin oma-aloitteisesti vieden mukanaan osan omaisuudestaan. Vähempiosaiset maanviljelijät ja maatyöläiset pakenivat metsäseuduille, joilla oli väliaikaisia asumuksia, piilopirttejä 37. 5. Suomen yhteiskunnan tila Ruotsi-Suomi ei alun perinkään ollut varakas ja runsasväkinen 38 valtio suurvalta-asemasta huolimatta. Nämä pitkään jatkuneet sodat olivat nyt verottaneet maan väkilukua, pääasiassa miesten määrää, armeijaan kasvattamiseen ja taloudellisia resursseja armeijan varustamiseen ja ylläpitoon. Väestöä verottivat myös ravinnon puute ja taudit. Näistä seurasi Suomen kansalle entistä suurempaa puutetta, kokoaikaista verojen korottamista ja lisäämistä. Ison vihan aikana tosin hallintoa, kirkollista toimintaa ja oikeuslaitosta pystyttiin osittain hoitamaan, koska jonkin verran virkamiehiä oli jäänyt maahan 39. Nähdäkseni tämä oli yksi syy, miksi jälleenrakennus pystyttiin järjestämään niin nopeasti rauhan palauduttua maahan. Toinen syy varmaan oli se, että venäläiset vakiinnuttivat oloja Suomessa miehityksen jatkuessa 40 ja osallistuivat edellä mainittujen yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Kolmantena syynä oli suomalaisten yleinen halu parantaa olojaan ja saattaa maa jälleen elinkelpoiseksi. 33 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Isänmaan historia, 1954, s 199 34 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1938, s. 166 35 Mantere, O., Sarva, G.: Suomen historia, 1932, s. 108 36 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963, s. 160 37 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Isänmaan historia, 1954, s 200 38 Mantere, O., Sarva, G.: Suomen historia, 1932, ss.103-104 39 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963, s. 160 40 Huttunen, V.: Vuosisadat vierivät 3, keskikoulun Suomen historia, 1965, s 100

7 Yhteiskunnan toiminta oli kuitenkin vajavaista osissa Suomea ja näillä alueilla ei ollut saatavilla opetusta, kirkollista toimintaa eikä järjestystoimintaa. Näin ollen lukutaidottomuus lisääntyi samoin alkoholin käyttö ja rikollisuus kasvoi 41. Kaikissa käyttämissäni oppikirjoissa on mainintoja Suomen yhteiskunnan huonosta tilasta ja se antaa realistisen kuvan sodan ja miehityksen vaikutuksista yleisestikin yhteiskunnan toimintaan. 6. Oppikirjojen esitystapa peilattuna Yrjö-Koskisen Suomen historia teokseen Yrjö-Koskisen Suomen historia -teoksessa 42 on hyvin seikkaperäinen kuvaus Ison vihan vaiheista. Teoksessa kuvataan taustoja ja annetaan lisävalaistusta tähän miehityksen aikaan kun verrataan historian oppikirjojen tekstejä tähän teokseen. Yrjö-Koskisen teoksessa on tarkkoja lukuja armeijan koosta ja menetyksistä sekä erittäin paljon vuosilukutietoja tapahtumien yhteydessä. Keskeisistä henkilöistä on oppikirjoissa osittain samanlaisia kuvauksia, mutta tässä teoksessa on ymmärrettävästi laajemmat kuvaukset jokaisesta. Lisäksi Yrjö-Koskisen teoksessa on ajanjakson merkittävistä henkilöistä mainittu muun muassa kreivi Kaarle Nieroth tastrategiksi. Nieroth toimi pääkomentajana ja Suomen kenraalikuvernöörinä. Suomen aseman kannalta oli valitettavaa, että Nieroth ehti olla toimessaan ainoastaan vajaat kaksi vuotta (1710-1712) ennen kuolemaansa. Kaikki historian oppikirjoissa kirjoitetut Isoa vihaa käsittelevät asiat löytyvät Yrjö-Koskisen teoksesta tarkemmin kuvattuina. Muun muassa kuvaukset pakolaisuudesta 44 ja väkivallasta 45 ovat yhteneviä. Sodan ja miehityksen syitä ovat muun muassa kuningas Kaarle XII kyvyttömyys johtaa viisaasti ja tehokkaasti sekä senaatin kuningasta kohtaan tuntema pelko 46 43, joka kuvataan hyväksi so- Se mitä historian kirjoissa olisi voinut mainita sivumäärän vielä paljoa lisääntymättä, olisi säätilojen ja vuodenaikojen vaihtelun vaikutus tähän ajanjaksoon ja tapahtumien kulkuun. Yrjö-Koskinen tuo nämä asiat selkeästi esille teoksessaan 47, ja niillä näyttää olleen suuri merkitys.. 7. Lopuksi Iso viha esitetään johdonmukaisesti yleisellä tasolla historian oppikirjoissa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Asiasisällöissä ei ole havaittavissa mitään selkeää eroa maailman sodan kummallakaan puolella käytetyissä kirjoissa. Painotuseroja voi havaita 1950-luvulta eteenpäin olevissa kirjoissa. Niissä tuodaan esille ainakin kielirajat 48, hallinnon toimivuus miehityksen aikana 49 ja rau- 41 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1938, s. 167 42 Yrjö-Koskinen: Suomen Kansan historia, 1933 ss. 404-454 43 Yrjö-Koskinen: Suomen Kansan historia, 1933 ss. 411-416 44 Yrjö-Koskinen: Suomen Kansan historia, 1933, s. 410, 433 45 Yrjö-Koskinen: Suomen Kansan historia, 1933, s. 433-435 46 Yrjö-Koskinen: Suomen Kansan historia, 1933 s. 406, 419-420, 430-432 4747 Yrjö-Koskinen: Suomen Kansan historia, 1933, ss. 405, 425-428 48 Juva, E. W., Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Kotiseutu ja isänmaa, 1954, s. 81 49 Huttunen, V.: Vuosisadat vierivät 3, keskikoulun Suomen historia, 1965, s. 100

8 han solmimisen jälkeisen Suomen rajan strateginen merkitys 50. Syynä kirjojen samankaltaisuuteen näkisin, että koska ei ole todistettu Ison vihan aikakauden tapahtumissa tulleen esiin mitään uutta tämän tarkastelujakson aikana, aiheita ja sisältöjä ei ole nähty tarpeen muuttaa. Voi toki olla, että joitain asioita on tapahtunut toisin, mutta niitä ei ole tuolloin haluttu poliittisista syistä tai naapurivaltioiden asiallisten suhteiden vaarantumisen vuoksi muuttaa. 50 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963

9 LÄHDELUETTELO Huttunen, V.: Vuosisadat vierivät 3, keskikoulun Suomen historia, 1965 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1938 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela A.; Isänmaan historia, 1947 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E.: Isänmaan historia, 1954 Juva, E. W, Merikoski, K., Salmela, A., Keskinen, E: Kotiseutu ja isänmaa, 1954 Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1938 Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1952 Mantere, O., Sarva, G.: Historian oppikirja kansakouluja varten, 1954 Mantere, O., Sarva, G.: Suomen historia, 1932 Santamäki, L., Heikinheimo I: Auroin, miekoin, miettehin, 1963 Vehvilä, S., Castrén, M. J.: Suomen historia lukioluokkia varten, 1967 Yrjö-Koskinen, Suomen kansan historia, 1933 Yrjö-Koskinen, Y.K., Voionmaa, V.: Suomen historia, 1925