Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä Juhlapuhe Saga-Seniorikeskus Kaskenniitty palvelutalon vihkiäisjuhla Ke 11.6.2008 klo 11.00, Saga-Seniorikeskus Kaskenniitty,Vähäheikkiläntie 1, 20700 Turku Hyvät juhlavieraat! Minulle on suuri ilo saada osallistua Saga-Seniorikeskuksen Kaskenniityn palvelutalon vihkiäisjuhlaan täällä Turussa. Asukkaiden kannalta muutto uuteen asuntoon ja kotiin on aina eräänlainen merkkipaalu, uuden elämänvaiheen alku. Taloa ylläpitävältä Ruissalosäätiöltä uuden rakennuksen rakennuttaminen ja palvelutalon toiminnan organisointi ovat vaatineet paljon työtä, ja työn valmistuttua edessä ovat uudet haasteet. On tärkeää, että tehdyn työn tuloksia juhlitaan ja että kaikkia työn tehneitä kiitetään arvokkaasta työstä. Ennen muuta on tärkeää, että asukkaat voivat alusta asti kokea palvelutalon viihtyisäksi ja turvalliseksi paikaksi asua ja elää. Arvoisat juhlavieraat! Ikäihmisten elinolojen ja palvelujen kehittämisessä valtiovallalla on kaksi strategista avainlinjausta: 1) Ikäihmisten terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen sekä 2) omassa tutussa kodissa selviytymisen tukeminen mahdollisimman pitkään. Nämä linjaukset ovat ikäihmisten toiveiden mukaisia ja samalla myös taloudellisesti järkeviä. Näiden linjausten toteuttamisessa tarvitaan hyvää yhteistyötä valtion, kuntien, järjestösektorin ja yritysten kesken. Ikäihmiset ja muut kuntalaiset on otettava aktiivisesti mukaan tavoitteiden toteuttamiseen. On hyvin tärkeää, että toimeen tartutaan jo ennen kuin palvelutarpeita ja ongelmia on syntynyt. Yhteiskunnan, kuntien ja palveluntuottajien on satsattava paljon entistä enemmän erilaisiin ikäihmisten toimintakykyä ylläpitäviin, kuntoutumista edistäviin ja ehkäiseviin palveluihin ja toimiin. Tätä valtiovalta pyrkii osaltaan tukemaan muun muassa koko hallituskauden mittaisella terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla. Sosiaali- ja terveysministeriö on myös asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on pohtia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja ehkäisevien palveluiden vakiinnuttamista kiinteäksi osaksi ikäihmisten palveluvalikoimaa kaikkialla Suomessa. Työryhmän ehdotuksia on luvassa maaliskuun 2009 loppuun mennessä. Kotona asumista voidaan edistää tarjoamalla tarpeen mukaisia kotona asumista mahdollistavia palveluja. Ikäihmisten lakisääteistä oikeutta sosiaalihuollon palvelujen tarpeen arviointiin seitsemän (7) arkipäivän määräajassa yhteydenotosta kuntaan on tarkoitus alentaa nykyisestä 80:stä 75 ikävuoteen. Asiaa koskeva hallituksen esitys annetaan tänä syksynä. Ikäihmiset tarvitsevat myös toimivia ja esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä. Olemassa olevaa asuntokantaa on korjattava esteettömämmäksi ja huolehdittava samalla siitä, että rakennettavat uudet asunnot mahdollistavat mitoituksiltaan ja varustetasoltaan hyvän ikäihmisten asumisen.
2 On monia eri syitä, miksi entinen asunto ei aina sovellu ikääntyvän ihmisen asunnoksi. Asunto tai asuinrakennus voi olla varustetasoltaan riittämätön, asunto voi olla liian suuri tai sen kunnossapitotyöt ovat ikäihmiselle ylivoimaisia. Monet ongelmat aiheutuvat asuntojen ahtaista saniteettitiloista sekä vanhojen kerrostalojen hissittömyydestä. Hissin puuttumisesta aiheutuu merkittäviä liikkumisvaikeuksia tuhansille ja taas tuhansille suomalaisille. Haasteet ovat suuria erityisesti asuntoosakeyhtiötaloissa, joissa omistajien intressit hissin rakentamiseen ovat hyvin vaihtelevat. Asunto voi myös sijaita vaikeiden kulkuyhteyksien päässä tai liian kaukana palveluista. Myös turvallisuuden ja läheisyyden sekä sosiaalisten kontaktien tarve aiheuttaa tarvetta asunnon vaihtamiseen. Muuttaminen voi olla perusteltua myös taloudellisesti. Myymällä omakotitalon tai muun asunnon voi muuttaa palvelujen äärelle ja saada samalla lisää varoja loppuelämänsä laadun parantamiseksi. Kotihoidon painottaminen ei tarkoita sen asian kiistämistä, että kun ikää karttuu ja kunto heikkenee, tavanomainen asunto ei ole enää kaikille mahdollinen tai turvallinen asuinpaikka. Tavallisten asuntojen lisäksi tarvitaan erityisesti ikäihmisille tarkoitettuja asuntoja. Kuntien lisäksi niitä tuottavat säätiöt, järjestöt, yhdistykset ja yksityiset tuottajat. Kuntien roolina on varautua kasvavaan seniori- ja palveluasumisen kysyntään ja toimia ohjaajana ja koordinoijana, jotta lisääntyvään kysyntään olisi tarjolla riittävän monipuolista ja laadukasta tarjontaa. Kuntien erityisenä vastuuna on edelleen tukea niitä ihmisiä, joiden omat resurssit eivät riitä asumisensa ja hyvinvointinsa järjestämiseen. Sosiaali- ja terveystoimen on ohjattava aktiivisesti eri palveluntuottajia, jotta ikäihmisille on tarjolla riittävästi asumista tukevia palveluja. Kuntien tehtävänä on myös ohjata kaavoitusta ja maankäyttöä siten, että ikäihmisten tarpeita tukevia asuntoja ja palveluja voidaan rakentaa niille hyvin soveltuville paikoille. Palveluasumisen tarve kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina, koska väestön ikärakenne vanhenee ja vanhusväestön määrä kasvaa. Dementoivat sairaudet ovat suurin ikäihmisten palveluasumisen tarvetta lisäävä tekijä. Vaikka yhteiskunnan tietoisuus dementian aiheuttamista haasteista on kasvanut, näyttää siltä, että dementoivien sairauksien merkitys palvelutarpeiden kasvussa saa vieläkin kunnissa liian vähän huomiota. Hyvät juhlavieraat Helmikuussa 2008 julkaistiin uudistettu, sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä laadittu Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Suosituksessa korostetaan, että hyvä ikääntyminen ja sitä tukevat palvelut rakentuvat eettisesti kestävälle perustalle. Tietoiset arvovalinnat ovat palveluiden ja elinolojen kehittämisen lähtökohta ja toiminnan arvioinnin perusta. Arvot ja eettiset periaatteet konkretisoituvat kuntien strategioissa, toimintasuunnitelmissa ja talousarvioissa sekä palveluiden määrällisissä ja laadullisissa tavoitteissa ja lopulta siinä, miten ikäihmisiä kohdellaan arjen eri tilanteissa. Keskeinen ihmisarvon ja hyvän kohtelun turvaava eettinen periaate on itsemääräämisoikeus. Sen toteutuminen edellyttää, että ihminen saa päätöksentekoaan varten tietoa ja muuta tukea. Itsemääräämisoikeutta voidaan edistää ihmisten voimavaroja tunnistamalla, käyttämällä ja tukemalla. Oikeudenmukaisuuden periaate puolestaan ilmenee käytännössä esimerkiksi yhtenäisinä palvelujen saantikriteereinä. Myös yksilöllisyyden kunnioittaminen iästä riippumatta ja turvallisuus ovat ikäihmisille kuuluvia oikeuksia. Niiden lisäksi laatusuosituksessa korostetaan osallisuuden merkitystä. Osallisuus ilmenee mahdollisuutena oman elämän ja omien palvelujen suunnitteluun sekä mukanaolona ja toimimisena erilaisissa sosiaalisissa yhteisöissä. Esimerkiksi Ruissalo-Säätiön Seniorikeskusten vapaa-ajantoiminnot, jotka antavat asukkaille mahdollisuuden kuntoilla, pelata, askarrella, opiskella ja retkeillä yhdessä toisten kanssa sekä erilaiset tilaisuudet ja juhlat tukevat tärkeällä tavalla ikäihmisten osallisuutta ja jäljellä olevien monenlaisten voimavarojen käyttöä.
Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa esitetään ikääntyneiden palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi seuraavia kehittämistoimia: 1. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ja ehkäiseviä palveluita 2. Kuntoutumista edistävää, monipuolista kotihoitoa 3. Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon ja -hoivan uudelleen organisointia 4. Henkilöstön määrän, osaamisen, työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden kehittämistä sekä hyvää johtamista 5. Asuin- ja hoitoympäristöjen esteettömyyden, turvallisuuden ja viihtyisyyden parantamista Eliniän pidentyessä myös terveet ja toimintakykyiset elinvuodet ovat lisääntyneet ja nykyiset eläkeläiset ovat edeltäjiään hyväkuntoisempia. Haasteena on myönteisen terveyden ja toimintakyvyn kehityksen vauhdittaminen koko väestössä, mutta erityisesti heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä. Väestön sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot ovat Suomessa tunnetusti suuria. Lisäksi ikääntyneiden joukossa toimintakyvyn kehitys ei ole ollut yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä yhtä hyvä kuin nuoremmilla ikääntyneillä ja tähän haasteeseen pitää nyt tarttua entistä pontevammin. Sekin on otettava huomioon, että nuorempien eläkeikäisten toimintakyvyn paranemisessa saavutettujen tulosten säilyminen ei ole itsestäänselvyys, sillä uhkia riittää: kasvanut päihteiden käyttö, vähäinen liikunta ja ylipaino. Etsivän ja ihmisiä terveyden ylläpitämiseen motivoivan työn on ulotuttava erityisesti erilaisiin riskiryhmiin, joiden erityistarpeita tulisi oppia tunnistamaan nykyistä paremmin. Riskiryhmiä ovat esimerkiksi masentuneet, muistihäiriöiset, leskeytyneet, yksin asuvat, päihdeongelmaiset, yksinäiset, kaltoinkohdellut ja pienituloiset. Olemassa on näyttöä esimerkiksi tapaturmien ehkäisyn, ravitsemusneuvonnan ja erityisesti liikunnan lisäämisen vaikuttavuudesta ja siitä, että varhainen puuttuminen ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymiseen kannattaa. Mielekäs tekeminen, yksinäisyyttä vähentävä mahdollisuus tavata muita ihmisiä ja kuntoutus ovat mitä parhainta ehkäisevää, toimintakykyä ja hyvinvointia ylläpitävää toimintaa. Ikäihmisten kotihoito tarvitsee määrällistä ja laadullista kehittämistä. Moderni kotihoito on asiakkaan tarpeisiin soviteltua, tavoitteellista ja sisällöltään monipuolista, perustuu kuntoutumista edistävään työotteeseen ja tarjoaa myös kotona annettavaa kuntoutusta. Kotihoidosta on kehitettävä ympärivuorokautista palvelua, jotta heikkokuntoisimmatkin voivat kokea kotona asumisen turvalliseksi. Tulevaisuuden kotihoito hyödyntää käyttäjäystävällistä teknologiaa mutta turvaa samalla riittävän mahdollisuuden henkilökohtaiseen tukeen ja ohjauksen. Ikäihmisten päivä- ja toimintakeskukset ovat tärkeä tuki kotihoidolle. 3 Hyvät juhlavieraat Laatusuosituksessa lähdetään siitä, että tehostetun palveluasumisen - se tarkoittaa palveluasumista, jossa henkilökuntaa on paikalla ympäri vuorokauden - määrää ja osuutta on valtakunnan tasolla lisättävä ja laitoshoidon osuutta vähennettävä edelleen. Kuntien järjestämässä tehostetussa palveluasumisessa asui vuoden 2006 lopussa 3,9 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä, mikä tarkoitti lähes 16 000:ta henkilöä. Osuudessa oli huomattavaa kuntien välistä vaihtelua. Tavoitteena on, että osuus nousee valtakunnallisella tasolla 5 6 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Tämä merkitsee noin 7 000 11 000 uuden tehostetun palveluasunnon tarvetta vuoteen 2012 mennessä, kun otetaan huomioon yli 75-vuotiaan väestön määrän kasvu.
4 Laitoshoidon vähentäminen tarkoittaisi suosituksen mukaan ennen muuta terveydenhuollon yksiköissä annettavan pitkäaikaishoidon merkittävää vähentämistä ja korvaamista tehostetulla palveluasumisella ja muilla palveluilla. Sellainen pitkäaikainen hoito terveyskeskusten vuodeosastoilla, joka ei ole lääketieteellisesti perusteltua, on korvattava muulla hoivalla. Tällöin terveyskeskusten vuodeosastot voivat keskittyä joustavasti ja nopeasti tarjolla olevaan akuuttihoitoon ja kuntoutukseen. Pitkäaikainen hoiva on järjestettävä kotona tai turvallisissa, viihtyisissä ja kodinomaisissa ympäristöissä. Laatusuosituksessa kannustetaan kiinnittämään huomiota palveluasumisyksiköiden ja laitosten asuin- ja hoitoympäristöjen viihtyisyyteen ja kodikkuuteen. Tavoitteena ovat toimivat, turvalliset ja asiakkaiden tarpeisiin vastaavat tilat. Pitkäaikaishoivaa tarvitsevilla asukkailla on myös oltava mahdollisuus yhdessäoloon, yhdessä tekemiseen ja ulkoiluun voimien mukaan. Pitkäaikaishoidon konseptin kehittämiseen liittyvä kehittämis-, arviointi ja pilotointityötä on vauhditettu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja muiden asiantuntijoiden kesken. Odotan, että tämän työn tuloksia saadaan laajaan tietoisuuteen ja käyttöön lähivuosina. Hyvät kuulijat! Ammattitaitoinen, osaava ja riittävä henkilöstö ovat tärkeä hyvän laadun edellytys. Vanhuspalveluissa henkilöstökysymykset ja hyvä johtaminen ovat tärkeä osa laadun parantamista. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle ja ikäluokkien pienentyessä vanhuspalvelut kilpailevat entistä tiukemmin muiden alojen kanssa osaavasta ja motivoituneesta henkilökunnasta. Ikäihmisten parissa tehtävän työn vetovoimaisuus kytkeytyy kiinteästi paitsi palkkaukseen myös henkilöstön riittävyyteen, osaamisen käyttämis- ja kehittämismahdollisuuksiin sekä työhyvinvointiin. Vanhuspalveluissa työskentelevillä on tutkimusten mukaan keskimääräistä enemmän sairauspoissaoloja ja työhyvinvointiin liittyviä ongelmia. Näihin ongelmien ratkaisuun on paneuduttava toisissaan kunnissa ja työpaikoilla. Koska gerontologinen ja geriatrinen tieto lisääntyy koko ajan on myös erittäin tärkeää, että vanhustyön ammattilaisten osaamista päivitetään jatkuvasti ja suunnitelmallisesti, jotta palvelujen mahdollisimman hyvä laatu ja vaikuttavuus turvataan. Henkilöstöön määrään, osaamiseen ja johtamiseen liittyvät asiat ovat laajasti esillä uudessa laatusuosituksessa. Laatusuosituksessa annetaan suosituksia vähimmäis- ja hyvästä mitoituksesta ympärivuorokautisessa hoidossa. Uusia mitoitussuosituksia on tulossa ensi vuoden alkuun mennessä myös kotihoitoon. Suosituksessa korostetaan, että henkilöstön mitoittamisen peruslähtökohta on aina asiakkaiden toimintakyky ja avun tarve. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilöstö on ikääntyneiden palveluiden ydinjoukkoa. Laatuositukseen sisällytettiin kuitenkin myös linjaus siitä, että ikäihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua voivat merkittävästi tukea myös muiden alojen, kuten luovan työn ammattilaiset, joiden osaaminen ja työpanos voivat antaa ikäihmisille mielekkään tekemisen ja esteettisistä kokemuksista nauttimisen mahdollisuuksia ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalle mahdollisuuksia oppia sosiokulttuurista työtä. Sosiokulttuuriseen työhön ikääntyneiden parissa kuuluvat esimerkiksi musiikki, teatteri, kuvallinen ilmaisu, kirjallisuus ja kirjoittaminen. Tällaisen työn voimavarojen turvaamiseksi on tärkeää tehdä kunnissa ja palveluyksiköissä yhteistyötä kulttuuritoimen, järjestöjen ja vapaaehtoistyön kanssa. Nyt, kun laatusuositus on annettu ja se on monissa arvioissa hyväksi havaittu, on aika tarttua tositoimin suosituksen toimeenpanoon. Suosituksen toteutuminen edellyttää poliittisten päättäjien sitoutumista, vanhustyön johdon ja työntekijöiden panosta sekä säännöllisen arviointitiedon keräämistä ja hyödyntämistä palvelujen laatua kehitettäessä. Uskon vahvasti siihen, että laatusuositukseen sitoutuminen kannattaa!
Hyvät juhlavieraat! 5 Talon henki syntyy asukkaista, henkilökunnasta, omaisista ja läheisistä. Haluan toivottaa tämän palvelukeskuksen asiakkaille hyvää vointia ja mahdollisimman antoisia eläkepäiviä uudessa kodissa sekä työtekijöille ja johdolle innostusta ja jaksamista tärkeässä työssänne. Omaisia, läheisiä ja naapureita kannustan pitämään yhteyttä talon asukkaisiin. Tässä talossa voi tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja heidän elämäntarinoihinsa samalla kun on antoisaa ihmetellä yhdessä nykypäivän menoa. Ruissalosäätiölle toivotan jatkossakin onnea ja menestystä ikäihmisten asumisen ja hyvinvoinnin edistämisessä!