Rakennusalan joustavat työajat tarpeet ja mahdollisuudet Kirjoittajat: Luottamuksellisuus: Eeva Rantanen, Kristiina Sulankivi, Liisa Jaakkonen, Eija Kupi Julkinen Tutkimus on toteutettu Työsuojelurahaston tuella
2 (43) Alkusanat Työaikajoustoista on keskusteltu useissa viimeaikaisissa rakennusalan työehtosopimusneuvotteluissa. Kaikissa rakennusalan eri toimialojen työntekijöiden työehtosopimuksissa sovittiin tehtäväksi työaikajoustojen koskevan selvityksen tekeminen. Päätavoitteena oli selvittää sekä työnantajien että työntekijöiden mielipiteitä siitä, halutaanko alalle joustavia työaikoja, millaisia joustoja halutaan ja miten niitä on mahdollista käytännössä toteuttaa. VTT on toteuttanut selvityksen Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliiton yhteisestä toimeksiannosta. Tutkimusryhmään ovat kuuluneet tutkijat Eeva Rantanen (projektipäällikkö), Kristiina Sulankivi ja Eija Kupi sekä atk-suunnittelija Liisa Jaakkonen VTT:ltä Tampereelta. Selvitystyö on toteutettu 10/2008-9/2009 ja sen keskeisiä tehtäviä olivat koko rakentamisen alaa koskevan kyselytutkimuksen toteutus ja siihen saatujen vastausten analysointi. Työn ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto sekä Rakennusliitto ja työnantajaliitot. Selvitystä on ohjannut johtoryhmä, johon ovat kuuluneet Kyösti Suokas, Rakennusliitto ry (puheenjohtaja), Tapio Kari, Rakennusteollisuus RT ry, Anu Huttunen, Rakennustuoteteollisuus RTT ry, Kimmo Laukkanen, Infra ry, Juha Helmijoki, SMML, Kari Lamberg, Rakennusliitto ry, Jyrki Ojanen, Rakennusliitto ry, Riitta-Liisa Lappeteläinen, TSR ja Teuvo Uusitalo, VTT. Kiitokset kaikille selvitystyöhön osallistuneille. Tampereella 30.9.2009 Tekijät
3 (43) Sisällysluettelo Alkusanat...2 1 Johdanto...5 2 Tavoite ja rajaukset...5 3 Työaikajoustojen käyttö aiempien tutkimusten perusteella...6 3.1 Joustojen tuottamat hyödyt...7 3.2 Työaikojen paikallinen sopiminen rakennusalalla...7 3.3 Työaikaan liittyviä määritelmiä...10 4 Tutkimusmenetelmät...11 5 Tulokset...13 5.1 Kyselylle pohjaa henkilöhaastatteluista...13 5.2 Kyselyihin vastanneiden taustat...14 5.2.1 Yrityksiin suunnattuun kyselyyn vastanneet...14 5.2.2 Työntekijäkyselyyn vastanneet...16 5.2.3 Työaikajärjestelyt yrityksissä...18 5.3 Työaikajoustojen esiintyminen...19 5.4 Kokemukset työaikajoustoista...22 5.4.1 Työntekijöiden kokemuksia...22 5.4.2 Työnantajien kokemuksia...23 5.5 Kiinnostus ja suhtautuminen työaikajoustoihin...26 5.5.1 Työntekijät...26 5.5.2 Työnantajien näkemykset...27 5.6 Työaikajoustoja koskevat tarpeet...28 5.6.1 Työntekijöiden tarpeet...28 5.6.2 Työnantajien tarpeet...31 5.7 Edellytykset ja haasteet työaikajoustojen käytölle...33 5.7.1 Työaikajoustojen käytön edellytykset yrityksissä...33 5.7.2 Työajan joustoihin liittyvät riskit tai ongelmat...34
4 (43) 5.7.3 Esteet tai rajoitukset rakennusalalla...36 6 Tulosten yhteenveto...38 Lähdeviitteet...43 Liitteet Liite 1 Työntekijäkyselylomake Liite 2 Työnantajille suunnattu kysely
5 (43) 1 Johdanto Työaikajoustoilla tarkoitetaan normaalista työajasta poikkeamista sopimukseen perustuen. Työajasta voidaan sopia lain ja työehtosopimusten sallimissa raameissa työpaikalla. Tällöin työaika voi joustaa niin yrityksen kuin työntekijänkin tarpeiden mukaan. Työaikajoustojen lisääminen on ollut rakennusalan työnantajapuolen tavoitteena useissa viimeaikaisissa työehtosopimusneuvotteluissa. Työajan joustoja on käytetty eniten infrarakentamisessa ja työnantajapuolella on ollut kiinnostusta laajentaa työaikajoustojen käyttöä rakennusalalla yleisemmin. Työntekijäpuoli on vastustanut joustoja vedoten siihen, että tarvetta joustoille ei ole. Tämän kiistakysymyksen selvittämiseksi kaikissa rakennusalan työntekijöiden työehtosopimuksissa sovittiin tämän selvityksen tekemisestä. Selvityksellä oli tarkoitus hankkia tietoa todellisista tarpeista ja mahdollisuuksista ennen tulevien työehtosopimusneuvottelujen alkamista. Erityisesti haluttiin selvittää kentältä mielipiteet siitä, halutaanko joustoja, ja jos niin millaisia ja miten niitä on mahdollista käytännössä toteuttaa. Rakennusalalle tyypillisiä piirteitä ovat projektityöskentely, lyhytaikaiset työsuhteet sekä korkea aliurakointiaste. Toimintatavat ja työsuhteiden pituudet vaihtelevat kuitenkin rakennusalan sisällä toimialasta riippuen. Tällä hetkellä käytäntönä on ollut sopia tietyn tyyppisistä työaikajoustoista paikallisesti tarpeen mukaan. Työnantajapuolella työaikajoustoja haluttaisiin paitsi lisätä, niin myös luoda niille yleiset käytännöt ja sopia toimintatavat ja säännöt valtakunnallisesti. Tälle ei kuitenkaan työntekijäpuolella ole nähty tarvetta ottaen huomioon työehtosopimukseen jo sisältyvät paikallisen sopimisen mahdollisuudet. 2 Tavoite ja rajaukset Päätavoitteena oli selvittää rakennusalan työnantajien ja työntekijöiden joustavia työaikoja koskevat tarpeet ja mahdollisuudet. Erityisesti pyrittiin selvittämään tarpeita ja mahdollisuuksia, joilla on vaikutusta työn tuottavuuteen ja työssä jaksamiseen sekä työilmapiiriin. Työntekijöille osoitetun kyselyn tavoitteena oli selvittää työntekijöiden mielipiteitä ennen kaikkea siitä, halutaanko alalle joustavia työaikoja, ja mikäli joustoja halutaan, niin millaisia ja miten niitä halutaan käytännössä toteuttaa. Työntekijäpuolelta pyrittiin selvittämään erityisesti onko työaikajoustoihin tarvetta, ja jos on, niin millaisissa tilanteissa. Työnantajille suunnatun kyselyn tavoitteena oli selvittää, minkälaisia työaikajärjestelyjä yrityksillä on tällä hetkellä ja minkälaisia kokemuksia heillä on työajan joustoista. Kyselyllä selvitettiin myös työnantajien tarpeita joustaviin työaikoihin rakentamisen eri toimialoilla ja mitä toimenpiteitä joustavien työaikojen käyttö edellyttäisi yrityksissä. Selvitys kattaa infra-, talonrakennus-, maalaus-, katto-, lattian- ja seinänpäällystys- ja talotekniikka- alan sekä rakennustuoteteollisuuden Suomessa. Selvitykseen osallistuivat sekä työntekijät että työnantajat alan liittojen välityksellä.
6 (43) 3 Työaikajoustojen käyttö aiempien tutkimusten perusteella Työn ja perhe-elämän tarpeiden yhteensovittamiseksi on olemassa monenlaisia käytäntöjä, joita työpaikoilla edelleen kehitetään. Suomalainen työelämä on yksityiselämän ja työn tarpeita yhteen sovittavien työaikajärjestelyjen osalta jo sangen joustavaa: noin neljällä viidestä toimihenkilöistä, kolmanneksella työntekijöistä on käytössään liukuva työaika ja myös työaikapankkijärjestelyt ovat varsin yleisiä [Uhmavaara et al. 2005]. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on joustavien työaikojen käytössä kärkisijoilla Euroopassa [Kandolin 2006]. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin [Ylöstalo, Jukka 2008] mukaan vuonna 2008 selvällä enemmistöllä palkansaajista (64 %) oli mahdollisuus säästää normaalin työajan ylittäneitä työtunteja ja toisaalta mahdollisuus tehdä joskus normaalia työaikaa lyhyempää työpäivää. Heistä suurimmalla osalla (83 %) oli mahdollisuus käyttää säästöön kertyneitä tunteja ainakin yhden kokonaisen työpäivän mittaisena vapaana. Työolobarometrien perusteella tyytyväisyys työaikajoustoihin paranee olennaisesti, jos niihin liittyy mahdollisuus kerätä yksi tai useampi päivä säästöön. Uusien toimintatapojen ja strategioiden keskeisiä piirteitä on joustavuuden tavoittelu ja asiakaslähtöisyys. Vuoden 2008 työolobarometrin [Ylöstalo, Jukka 2008] mukaan yli 1,2 miljoonaa suomalaista palkansaajaa teki vuoden 2008 elo-syyskuussa ainakin jonkinlaisia ylitöitä, ja yli 300 000 palkansaajaa työskenteli ylitöissä ainakin osittain korvauksetta. Mahdollisuus työaikajoustoihin on lisääntynyt kaikilla sektoreilla. Eniten tällaisia joustoja on ollut julkisella sektorilla ja etenkin valtion työpaikoilla. Työaikajoustot ovat lisääntyneet myös teollisuudessa ja yksityisellä palvelusektorilla. Työmarkkinakeskusjärjestöjen työaikatyöryhmä selvitti raportissaan [Työmarkkinakeskusjärjestöjen työaikatyöryhmä 2007] erilaisten työaikamuotojen laajuutta, käyttötapoja ja toimivuutta sekä työaikapankkijärjestelyjen kehitystä ja käyttöönottoa. Raportin mukaan työaikojen joustavuutta on haettu työehtosopimusten ja työpaikoilla tapahtuvan paikallisen sopimisen kautta. Työaikatyöryhmän työaikapankeista tekemän kyselyn mukaan työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen suhtautuminen työaikapankkeihin on jossain määrin erilaista. Enemmistö työnantajajärjestöistä suhtautuu hieman välinpitämättömästi työaikapankkeihin, niitä ei vastusteta, muttei niiden yleistymistä juuri edistetäkään. Palkansaajajärjestöt pyrkivät kyselyn perusteella edistämään niiden yleistymistä työnantajaliittoja useammin. Sekä työnantaja- että palkansaajajärjestöjen vastauksia selittää pitkälti tiedon puute työaikapankeista. Niiden toimivuutta on vaikea kommentoida, koska tietoa toimivuudesta ei ole. Liukuva työaikajärjestely on usein yksinkertainen toteuttaa ja sen koetaan lisäävän huomattavasti henkilöstön mahdollisuuksia sovittaa yhteen yksityiselämän ja työn tarpeita [Kairinen, Uhmavaara 2007]. Työaikapankiksi kutsuttavia järjestelmiä, joissa voidaan säästää ainakin yksi kokonainen työpäivä, on enemmän yksityisellä kuin julkisella sektorilla [Ylöstalo, Jukka 2008]. Yksilölliset työaikajoustot ovat edelleen voimakkaasti sidoksissa työntekijöiden asemaan organisaatiossa: eniten työaikoihinsa pystyivät vaikuttamaan ylemmät miestoimihenkilöt, ja vähiten vaikuttamisen mahdollisuuksia oli työntekijäasemassa olevilla miehillä ja naisilla [Kandolin 2006].
7 (43) Epätyypilliset työsuhteet ovat työelämässä yleistyneet ja työelämän joustovaatimukset kasvaneet. Tähän kehitykseen on pyritty luomaan pelisääntöjä myös paikallisesti sopimalla. [Kairinen, Uhmavaara 2007] 3.1 Joustojen tuottamat hyödyt Työaikakulttuuri on Suomessa muuttunut perinteistä joustavammaksi, mistä ovat parhaimmillaan hyötyneet sekä työnantajat että työntekijät. Työaikajoustojen tavoitteet painottuvat hieman eri tavoin työnantajan ja henkilöstön näkökulmasta, mutta parhaimmillaan järjestelyt tarjoavat joustavuutta kummallekin osapuolelle. [Uhmavaara et al. 2003] Työnantajan näkökulmasta työaikaratkaisuilla edistetään toiminnallista joustavuutta ja kilpailukykyä sekä sovitetaan palvelut vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita, jolloin puhutaan tuotannollisista työaikajoustoista [Kairinen, Uhmavaara 2007]. Käytetyimpiä joustoja ovat tällöin ylityöt sekä erilaiset vuorojärjestelmät [Kandolin 2006]. Työntekijät kokevat tärkeäksi mahdollisuuden sovittaa yhteen työn ja yksityiselämän tarpeet, jolloin joustoja nimitetään yksilöllisiksi joustoiksi. Tutkimuksissa on todettu molempia osapuolia tyydyttävien työaikajoustojärjestelyjen tehostavan työajan käyttöä [Kairinen, Uhmavaara 2007] ja hyödyttävän sekä yritystä että henkilöstöä [Kandolin 2006]. Työn joustavuuden lisääntyminen tuo henkilöstölle usein paremman ansiotason ja myös sisällöllisesti mielekkäämmät ja haasteellisemmat työtehtävät [Uhmavaara et al. 2005]. Työaikaselvityksen [Työmarkkinakeskusjärjestöjen työaikatyöryhmä 2007] perusteella palkansaajille on erittäin tärkeää, että säästöön kertyneet työtunnit voidaan pitää kokonaisina vapaapäivinä. Tämä on palkansaajien näkökulmasta työaikapankkien keskeisimpiä elementtejä ja samalla keskeinen työaikatyytyväisyyttä lisäävä tekijä. Organisaatiotason tekijät, kuten ihmisläheinen organisaatiokulttuuri ja hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön, ovat osoittautuneet tärkeiksi edellytyksiksi työntekijöiden halukkuudelle hyväksyä uusia joustomuotoja, kuten työaikapankin käyttöä. Vaikutusmahdollisuuksien ja vastuullisuuden lisääntyminen merkitsee yleensä myös työmotivaation ja sitoutumisen sekä henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä. Stressioireita ja kotiasioiden laiminlyönnin tuntemuksia on havaittu eniten silloin, kun työaikajoustoa käytetään yksipuolisesti vain tuotannollisiin tarpeisiin. [Kandolin 2006] 3.2 Työaikojen paikallinen sopiminen rakennusalalla Vuoden 1996 uuteen työaikalakiin lisättiin määritelmät paikalliselle sopimiselle, mikä salli aiempaa vapaammat raamit erilaisille työaikaratkaisuille [Kandolin 2006]. Paikallisesti eri aloilla sovitaan useimmiten työaikojen joustojärjestelyistä, kuten liukuvasta työajasta tai säännöllisen työajan alkamisesta ja loppumisesta. Usein sovitaan paikallisesti myös vapaista, lomista, tauoista, vuorotyöstä, työajan pituudesta ja työajan vaihtamisesta vapaaseen. Rakennusalan työehtosopimuksen [Rakennusalan 2008] 3 :ssä paikallisella sopimisella tarkoitetaan työnantajan ja työntekijän tai työnantajan ja luottamusmiehen kesken tehtävää sopimista. Paikallinen sopimus on työehtosopimuksen osa ja sitä sovelletaan senkin jälkeen,
8 (43) kun työehtosopimuksen voimassaolo on lakannut. Sopimus voidaan solmia määräajaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Paikallisesta sopimisesta on määritelty tarkemmin työehtosopimuksen 11 :ssä. Paikallisesti voidaan tietyin rajoituksin sopia mm. säännöllisen työajan tasoittumisesta, työajan alkamis- ja päättymisajoista, työajasta johtuvista lisistä, taukojen sijoittamisesta sekä tasaisesta palkanmaksusta keskimääräistä työaikaa sovellettaessa. Paikallisesti sopimalla säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se tasoittuu enintään kuuden kuukauden aikana keskimäärin enintään 40 tuntiin viikossa (11.1 ). Sopimuksen on aina oltava kirjallinen, ja sopiminen yksilötasolla edellyttää, että sopijana on työkunta tai työryhmä. Paikallinen sopimus ei saa olla ristiriidassa työnantajan ja luottamusmiehen kesken mahdollisesti solmitun työaikoja koskevan raamisopimuksen kanssa. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen [Infra ry:n 2008] 8 ja 9 antavat mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen mm. työaikoihin, ruokatauon pituuteen, taukojen sijoittamiseen ja työajan tasoittumisjärjestelmään liittyen. Työehtosopimukseen on kirjattu erityisesti muista alan työehtosopimuksista poikkeava jaksotyö, jossa työaika voi olla kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia ja kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia ylityöstä maksettavan palkan vaihtamisesta osittain tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan (11 ). Paikalliseen sopimiseen liittyvä pykälä vastaa suurelta osin rakennusalan työehtosopimuksen vastaavaa pykälää. Lisäksi 28 :n mukaan työehtosopimuksessa erikseen mainituista asioista voidaan Infra ry:hyn tai sen jäseninä oleviin piiriyhdistyksiin kuuluvissa maa- ja vesirakennusalan yrityksissä paikallisesti sopia toisinkin työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työnantajan ja työntekijän tai työnantajan ja luottamusmiehen kesken. Maa- ja vesirakennusalalla on lisäksi työajan lyhentämistä koskeva sopimus, jonka mukaan työntekijälle kertyy vapaata 8 tuntia jokaista tehtyä 18 työpäivää kohti. Vapaa annetaan työnantajan määräämänä ajankohtana työvuoro kerrallaan tai lyhentämällä päivittäistä tai viikoittaista työaikaa. Työehtosopimuksessa määritellään erikseen missä rajoissa on mahdollista poiketa muuten sovitusta työajan tasoittumisjärjestelmästä, kun työskennellään ulkomailla tai työskennellään Saksassa ja Pohjoismaissa (24 ja 24 a ). Lisäksi työehtosopimuksen liitteinä ovat omat sopimukset Ruoppaustöiden työajasta sekä Hoidon alueurakoinnin työajasta, joiden mukaan voidaan sopia työajasta paikallisesti. Maa- ja vesirakennusalan yrityksissä poikkeuksellisesti sovituista pidemmistä vuorokautisista tai työviikkoisista työajoista sekä ruoppauksen paikallisesti sovituista työajoista tulee toimittaa sopimukset molemmille liitoille hyväksyttäväksi. Asfalttialan työehtosopimuksen [Asfalttialan 2008] 3 :n mukaan voidaan säännöllinen työaika järjestää tavanomaisesta poikkeavasti paikallisesti sopimalla. Myös ruokailutauon ja virkistystaukojen pituudesta ja sijoituksesta (4 ) sekä vuorokausilevosta (7 ) voidaan sopia paikallisesti. Paikallista sopimista on tarkennettu 26 :ssä. Lisäksi työehtosopimuksen liitteenä on työaikajoustoihin liittyviä kokeiluluontoisia työaikamääräyksiä sekä sopimus työajan lyhennyksestä tienpäällystysalalla. Rakennustuoteteollisuuden työehtosopimuksessa [Rakennustuoteteollisuuden 2008] (6 3. kohta) määritellään tapoja järjestää viikoittainen säännöllinen työaika päivätyössä ja kaksivuorotyössä sekä keskeytyvässä ja keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ja maanalaisessa umpikaivostyössä. Lisäksi 6 5. kohdan perusteella säännöllinen työaika
9 (43) voidaan paikallisesti sopia siten, että vuorokautisen työajan pituus on enintään kymmenen tuntia ja viikoittaisen työajan pituus enintään 50 tuntia. Työajan tulee tällöin tasoittua kahdeksaan tuntiin vuorokaudessa ja 40 tuntiin viikossa enintään vuoden pituisena ajanjaksona. Paikallisesti voidaan sopia myös 12 tunnin pituisesta vuorokautisesta työajasta sellaisissa töissä, joissa sen käyttäminen työn laatu sekä työturvallisuusseikat huomioon ottaen on tuotantoteknisesti perusteltua. Työnantaja voi käyttää työajan seurantaan sitä varten kehitettyjä seurantalaitteita. Säännöllisen työajan alkaminen ja päättyminen sovitaan paikallisesti lain ja työehtosopimuksen rajoissa (7 ), ja työaikojen alkamis- ja päättymisajoista voidaan poiketa paikallisesti sopimalla tai mikäli sen todetaan olevan välttämättömän työn teknisen luonteen takia. Paikallisesti määrätyistä työn alkamis- ja päättymisajoista voidaan poiketa vuodenajan pimeyden, korjaustöiden kiireellisyyden tai muiden sen kaltaisten pakottavien syiden takia, jolloin työtä voidaan paikallisesti sopien tehdä myös yötyönä. Myös lepo- ja virkistystaukojen pituudesta voidaan sopia paikallisesti (7 ) siten, että päivätyössä voidaan noudattaa puolen tunnin pituista lepoaikaa, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta, ja kaksivuorotyössä voidaan sopia siitä, että työntekijällä on tilaisuus aterioida työn lomassa eikä ruokailuun käytettyä aikaa vähennetä työajasta. Työehtosopimuksen 8 antaa mahdollisuuden sopia paikallisesti yli- ja sunnuntaityökorvausten korvaamisesta vastaavalla vapaa-ajalla. Maalausalan työehtosopimuksen [Suomen Maalarimestariliiton 2008] 3 :ssä määritellään paikallisen sopimisen reunaehdoista ja sopimiskäytännöistä vastaavasti kuin Rakennusalan työehtosopimuksessa. Työehtosopimuksen 9 tarkentaa niitä asioita, joista paikallisesti voidaan sopia. Näitä ovat säännöllisen työajan tasoittumisen periaatteet, säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajat sekä työajasta johtuvat lisät, taukojen sijoittaminen sekä tasainen palkanmaksu keskimääräistä työaikaa sovellettaessa. Paikallisesti sopimalla säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se tasoittuu enintään kuuden kuukauden aikana keskimäärin enintään 40 tuntiin viikossa (9.1 ). Lisäksi paikallisesti voidaan sopia myös työvuoroluettelon muuttamisesta (10 ) ja palkan maksamisesta kaksi kertaa kuukaudessa (17 ). LVI-toimialan työehtosopimukseen [LVI-Tekniset Urakoitsijat 2008] sidotuissa järjestäytyneissä yrityksissä on mahdollista sopia paikallisesti asioista, joista työehtosopimukseen on otettu erillinen maininta ja viitattu paikallisen sopimisen pykälään (4 ). Niissä tilanteissa, joissa ei ole viitattu työehtosopimuksen 4 :ään, tarkoittaa työehtosopimukseen kirjoitettu mahdollisuus sopia toisin myös järjestäytymättömiä yrityksiä. Paikallisen sopimisen käytännöt vastaavat myös tällä alalla aiemmin kuvattuja Rakennusalan työehtosopimuksen käytäntöjä. Yksittäistä työntekijää tai työryhmää koskevista asioista sovitaan paikallisesti työnantajan ja asianomaisen työntekijän tai työryhmän kesken. Yksittäisen työntekijän tai työryhmän tekemä sopimus ei kuitenkaan voi olla ristiriidassa luottamusmiehen tekemän samaa asiaa koskevan sopimuksen kanssa, eikä luottamusmiehen tekemä sopimus pääluottamusmiehen tekemän sopimuksen kanssa. Seuraavista asioista voidaan paikallisesti sopia vain pääluottamusmiehen kanssa: 1) muun kuin kirjallisen muodon käyttäminen sovittaessa työajoista paikallisesti ja 2) paikallinen sopiminen lääkärintarkastuksiin liittyvistä menettelytavoista. Paikallisesti voidaan sopia keskimääräisestä työajasta, vapaapäivien sijoittelusta, työajoista (6 ), kehityskeskusteluista
10 (43) (7 liite 1) sekä lomaltapaluurahan maksamisesta viimeksi annettavan lomanosan yhteydessä (14 ). Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen [Lattianpäällystysalan 2008] 3 määrittelee reunaehdot paikalliselle sopimiselle ja 10 paikallisen sopimisen työajoista. Säännöllinen työaika voidaan paikallisesti sopimalla järjestää siten, että se tasoittuu enintään kuuden kuukauden aikana keskimäärin enintään 40 tuntiin viikossa. Sovittaessa säännöllinen työaika keskimääräiseksi on ennakolta määriteltävä tasoittumisjärjestelmä. Paikallisesti voidaan sopia säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajoista sekä työajasta johtuvista lisistä, taukojen sijoittamisesta ja tasaisesta palkanmaksusta (10 ), puolen tunnin ruokailutauon noudattamisesta (8 ), työvuoroluettelon muuttamisesta (11 ), kalenterivuoden käyttämisestä yksinomaisena ylitöiden enimmäismäärän tarkastelujaksona (12 ) sekä palkan maksamisesta kaksi kertaa kuukaudessa (21 ). Rakennusliiton ja Kattoliiton välisessä Vedeneristysalan työehtosopimuksessa [Vedeneristysalan 2008] paikallista sopimista käsitellään 21 :ssä. Työehtosopimuksessa määritellään, että mikäli aloittamis- tai lopettamistöiden, koneiden tehokkaan käytön taikka muuten työn järjestelyn vuoksi on tarpeellista, voidaan säännöllinen työaika järjestää tavanomaisesta poikkeavasti paikallisesti sopimalla (3 ). Paikallisen sopimisen piiriin kuuluvat ruokailutauon pituus ja sijoitus (4 ), vuorokausilevon pituus (6 ), lopputilin maksaminen seuraavan säännöllisen palkanmaksun yhteydessä (Kattoliitto ry:n jäsenyrityksissä) (11 ) sekä paikallisten matkakustannusten maksamisen yksityiskohdat (13 ). Työehtosopimuksen liitteinä on lisäksi työaikajoustokokeilun periaatteita kuvaava kokeiluluontoinen työehtosopimusmääräys vuodelta 1994 sekä sopimus työajan lyhennysperiaatteista vedeneristysalalla vuodelta 1995. 3.3 Työaikaan liittyviä määritelmiä Työaika: Työaikalain mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Työaikalain yleissäännöksen mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksilla on sovittu monista muunlaisista säännöllisistä työajoista eri henkilöstöryhmille. [Uhmavaara et al. 2003] Ylityö: Työnantajan aloitteesta tehtyä työtä, jota tehdään säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan lisäksi. Vuorokautista ylityötä on yleensä työ, jota työntekijä tekee vuorokaudessa kahdeksan tunnin lisäksi. Viikoittaista ylityötä on yleensä työ, jota työntekijä tekee viikossa 40 tunnin lisäksi ylittämättä kuitenkaan vuorokautista säännöllistä enimmäistyöaikaa. Viikoittaista ylityötä on yleensä työviikon kuudentena tai seitsemäntenä päivänä tehty työ. [Uhmavaara et al. 2003] Osa-aikatyö: Työ, jota tehdään vähemmän kuin työ- ja virkaehtosopimuksissa tai lainsäädännössä on sovittu täydeksi työajaksi kyseessä olevalla alalla tai ammatissa. [Uhmavaara et al. 2003] Vuorotyö: Työaikalain mukaan vuorotyö on työtä, jossa vuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennalta sovituin ajanjaksoin. Vuorojärjestelyihin ei työaikalaissa ole otettu kantaa,
11 (43) vaan ne kuuluvat pääosin työnantajan työnjohtovallan piiriin ja voidaan toteuttaa eri tavoin. Vuorotyön muotoja voivat olla esimerkiksi jatkuva yksivuorotyö (työtä tehdään viikon kaikkina päivinä), keskeytyvä kaksivuorotyö (työtä tehdään kahdessa vuorossa yleensä viitenä tai kuutena päivänä viikossa), jatkuva kaksivuorotyö (työtä tehdään kahdessa vuorossa viikon kaikkina päivinä), keskeytyvä kolmivuorotyö (työtä tehdään kolmessa vuorossa yleensä viitenä tai kuutena päivänä viikossa) ja keskeytymätön kolmivuorotyö (työtä tehdään kolmessa vuorossa viikon kaikkina päivinä). [Uhmavaara et al. 2003] Jaksotyö (periodityö): Työ, jota tehdään niillä aloilla, joilla edellytetään ympärivuorokautista työskentelyä kaikkina viikonpäivinä. Säännöllinen työaika voidaan jaksotyössä järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. [Uhmavaara et al. 2003] Liukuva työaika: Työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Liukuma-aika voi olla enintään kolme tuntia ja viikoittainen säännöllinen työaika on keskimäärin enintään 40 tuntia. [Uhmavaara et al. 2003] Etätyö: Työtä tehdään osa- tai kokoaikaisesti varsinaisen työpaikan ulkopuolella, kuten työntekijän kotona, etätyökeskuksessa tai muussa työpaikan ulkopuolisessa tilassa, joka voi olla myös työnantajan omistama. Etätyölle tyypillistä ovat ajasta ja paikasta riippumattomat työjärjestelyt sekä tietotekniikan hyväksikäyttö. [Uhmavaara et al. 2003] Työaikapankki: Työaikapankilla tarkoitetaan yritys- ja työpaikkatasolla käyttöönotettuja ja vapaaehtoisuuteen perustuvia erilaisia pitkäjänteisiä ja yksilöllisiä järjestelmiä, joilla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voi joustavasti säästää, lainata ja pitää vapaana. Työaikaa voidaan tehdä tiettyjen sovittujen tuntirajojen puitteissa sisään ja ottaa myöhemmin ulos yksittäisinä vapaapäivinä, lyhyempänä työaikana tai pitempänä vapaana. [Työmarkkinakeskusjärjestöjen työaikatyöryhmä 2007, Uhmavaara et al. 2003] Tiivistetty työaika: Pitkiä työpäiviä seuraa pidennetty vapaajakso (esimerkiksi viikossa tehdään 12 tunnin työpäiviä ja seuraava viikko on vapaa). Työvuorojen pituudet voivat olla 10, 12 tai 16 tuntia. Tiivistetty työaika voidaan toteuttaa joko säännöllisen työviikon muodossa tai epäsäännöllisesti rytmittäen, jolloin järjestely toimii työaikapankin tavoin. [Uhmavaara et al. 2003] 4 Tutkimusmenetelmät Hankkeessa selvitettiin ensin työajan joustoihin liittyvää nykytilaa. Tutkimusmenetelminä olivat käytännössä kirjallisuustutkimus ja henkilöhaastattelut. Työajan joustoja koskevat aiemmat tutkimukset liittyvät pääosin muihin toimialoihin kuin rakennusala. Näistä kartoitettiin erilaisia käytännössä esiintyviä työajan joustoja sekä niiden merkitystä työnantajille ja työntekijöille. Lisäksi tarkasteltiin rakennusalan työehtosopimuksia työaikojen ja erityisesti paikallisen sopimisen mahdollisuuksien osalta. Kirjallisuustutkimuksen pohjalta laadittiin haastattelurunko Rakennusteollisuus RT:n jäsenyrityksissä suoritettuja henkilöhaastatteluja varten. Haastatteluilla selvitettiin
12 (43) työnantajapuolen näkemyksiä työajan joustoista, nykykäytännöistä, tarpeista eri toimialoilla sekä kokemuksia ja kehittämisajatuksia. Yhteensä 11 (yksitoista) RT:n jäsenyritysten edustajaa haastateltiin puhelinhaastatteluin. Haastatellut edustivat talonrakentamisen, LVI:n, Infran ja maalausurakoinnin toimialoja sekä rakennustuoteteollisuutta. Hankkeen toisessa vaiheessa rakennusalan joustavia työaikoja koskevat tarpeet ja mahdollisuudet selvitettiin laaja-alaisina kirjallisina kyselytutkimuksina. Työntekijöiden näkemyksiä selvitettiin perinteisellä kirjekyselyllä. Työnantajakysely toteutettiin Internetpohjaisena kyselynä. Näillä kyselyillä selvitettiin rakennusalalla nykyisin käytännössä esiintyviä työaikajärjestelyjä, joustavien työaikojen esiintymistä ja näihin liittyviä kokemuksia, työaikajoustoihin liittyviä tarpeita ja mahdollisuuksia, edellytyksiä ja esteitä, sekä muita mielipiteitä ja ehdotuksia. Kysymysten asettelussa hyödynnettiin ensin toteutetun nykytilakartoituksen tuloksia. Kyselyjen sisältö selviää yksityiskohtaisesti raportin liitteenä (liitteet 1 ja 2) löytyvistä kyselylomakkeista. Työnantajille suunnatun kyselyn toteutus tapahtui käytännössä www-pohjaisella Digiumsovelluksella. Kutsu kyselyyn lähetettiin sähköpostiviestillä helmikuussa 2009 kaikkiin niihin jäsenyrityksiin, joilla on liiton jäsentietojen mukaan sähköpostiosoite. Näitä jäsenyritysten yhteysosoitteita oli yhteensä 1232 kattaen kaikki eri toimialat. Vastaukset tallentuivat Digiumiin, josta saatiin perusraportit ja data jatkokäsiteltäväksi ja analysoitavaksi. Vastausaikaa jatkettiin vielä maaliskuun alkupuolelle, jolloin lähetettiin kutsu vielä niille jäsenyrityksille, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn. Työntekijäkyselyn toteutus tapahtui perinteisenä lomakekyselynä niin, että kyselyt toimitettiin työmaille Rakennusliiton paikallisten asiamiesten toimesta, ja kyselyyn vastanneet lähettivät vastauksensa suoraan VTT:n tutkijoille. Työntekijäkyselyjä toimitettiin yhteensä 1000 kpl jaettavaksi alueellisesti Rakennusliiton eri aluetoimistoille siten, että niitä jaettiin Uudenmaan alueelle 400 kpl ja Tampereelle, Jyväskylään, Kuopioon ja Ouluun 150 kpl kullekin alueelle. Työntekijäkyselyn tavoitteena oli saada tietoa eri toimialojen ja ammattien edustajien kokemuksista, tarpeista ja mielipiteistä joustoihin liittyen, joten kyselyä ohjattiin jakamaan mahdollisuuksien mukaan tasaisesti saman verran kaikille ammattiryhmille. Kyselyn jakamisessa pyrittiin siis tasaiseen kiintiöintiin ositetulla otannalla. Lähtökohtana oli kuitenkin jakaa kyselyjä kattavasti koko Suomen alueelle ja pääasiassa työmaiden kautta, jolloin kysely pystyttiin kohdistamaan työssä oleville Rakennusliiton jäsenille. Asfalttityöntekijöille lähetettiin kyselylomake ja vastauskuori kotiosoitteeseen, koska kysely ajoittui talviaikaan, jolloin ei asfalttityömaita ollut käynnissä. Työntekijöille suunnatun kyselyn jakelusta kerättiin Rakennusliitosta tietoja jakelun ajankohdasta ja työmaista, minne niitä toimitettiin. Kyselyiden perusteella saadut tulokset rakennusalan työnantajien ja työntekijöiden työaikajoustoja koskevista näkemyksistä esitetään seuraavissa luvuissa (luvuissa 5-6).
13 (43) 5 Tulokset 5.1 Kyselylle pohjaa henkilöhaastatteluista Laajaa kyselytutkimusta edeltäneiden henkilöhaastattelujen keskeisiä tuloksia Suurimmalla osalla työnantajista on tarvetta työajan joustoille, mutta tarpeet ja taustalla olevat syyt ovat kuitenkin erilaisia eri toimialoilla. Ainoastaan yksi talonrakennusalan edustaja oli sitä mieltä, että heillä ei ole mitään tarvetta sopia työajan joustoista. Osa haastatelluista henkilöistä näki tarpeita myös tällä alalla. Erityisesti vuodenaikavaihtelut tuovat paineita runkotyövaiheen nopeampaan etenemiseen. Työajan joustot mahdollistaisivat myöhemmässä vaiheessa ottaa tehtyä työaikaa vapaana ilman, että sillä olisi vaikutusta kokonaisaikatauluun. Korjausrakentamisessa eletään pitkälti asiakkaan ehdoilla, jolloin asiakkaan toimintaan sovitettavat työt muodostavat tarpeita joustaville työajoille. Työnantajien kommenteista tuli esille myös se, että työajan joustoja toivotaan työntekijöiden taholta ja ne koetaan etuina. Joustojen koetaan myös edistävän työhyvinvointia. Osa haastatelluista yrityksistä käyttää työajan joustoja jo nyt työehtosopimusten puitteissa ja on löytänyt sopimusten mukaisia toimintamalleja erilaisiin työskentelytilanteisiin. Esimerkiksi kotipaikkakunnan ulkopuolelle suuntautuvissa matkatöissä työntekijätkin haluavat tehdä pidempiä työpäiviä kolmen tai neljän työpäivän aikana ja pitää sitten pidennetyn viikonlopun, jolloin he voi matkustaa kotipaikkakunnalle. Muita työtilanteita, joissa joustavaa työaikaa on sovellettu, ovat työt, joissa työn luonteen takia joudutaan tekemään työtä normaalista poikkeavaan ajankohtaan. Käytössä on myös sovittuja järjestelyjä, joissa työviikon aikana tehdään eripituisia työpäiviä niin, että perjantaipäivän työaika on muita lyhyempi ja työntekijät pääsevät näin aikaisemmin viettämään viikonloppua. Haastatteluissa tuli esille myös periodityöksi kutsuttu työ, jolloin voidaan käyttää konekalustoa jatkuvasti ympäri vuorokauden. Tällöin tehdään työtä kahdessa vuorossa ja 12 tunnin työpäivinä viikon ajan, jonka jälkeen seuraava viikko vietetään vapaalla. Tämä on työehtosopimuksen mukainen paikallisesti sovittu työaika, johon on sovellettu ruoppaustyöhön sovittuja ehtoja. Infra-alalla on esimerkkejä myös käytössä olevista työaikapankki-järjestelmistä. Haastatteluissa tuli esille, että työajan joustojen käyttöönoton haasteina ovat mm. työajan seurantajärjestelmien puuttuminen sekä nähdään tarve uusille työvälineille, joilla voidaan paremmin hallita käytettyä työaikaa.
14 (43) 5.2 Kyselyihin vastanneiden taustat 5.2.1 Yrityksiin suunnattuun kyselyyn vastanneet Työnantajakyselyyn vastasi 327 henkilöä ja vastausprosentiksi muodostui näin ollen 27 %. Vastanneet edustavat kaikkia päätoimialoja kattavasti (Kuva 1). Suurin ryhmä on talonrakennusala, josta vastaajia oli 104. Työnantajakyselyyn vastanneiden yritysten päätoimiala Tuoteteollisuus (N=54) yhteensä 327 yritystä Talonrakennus (N=104) Infrarakentaminen (N=47) LVI-urakointi (N=35) Pintaurakointi (N=86) Kuva 1. Työnantajakyselyyn vastanneiden päätoimialajakauma. Vastaajina yrityksissä olivat pääasiassa yritysjohdon edustajat (82 %). 9 % vastanneista oli henkilöstöhallinnon edustajia, 5 % työmaaorganisaation edustajia ja 4 % muita. Yli puolet työnantajakyselyyn vastanneista edustaa pk-sektorin yritystä, jossa on 10-49 työntekijää (Kuva 2). Suuria valtakunnallisia RT:n jäsenyrityksiä pyydettiin vastaamaan kyselyyn niin, että saman yrityksen alueellisista toimistoista sekä rakentamisen eri toimialoja edustavilta osilta saataisiin erilliset vastaukset.
15 (43) Työnantajakyselyyn vastanneiden yritysten koko yhteensä 327 yritystä 50-249 työntekijää (N=48) yli 250 työntekijää (N=31) alle 10 työntekijää (N=79) 10-49 työntekijää (N=167) Kuva 2. Työnantajakyselyyn vastanneet erikokoisista yrityksistä. Työnantajakyselyyn saatiin vastauksia kattavasti koko Suomen alueelta. Hieman yli puolella yrityksistä on toimintaa Etelä-Suomen läänissä, seuraavaksi tulevat Länsi-Suomen lääni (45 %), Itä-Suomen lääni (29 %), Oulun lääni (17 %) ja Lapin lääni (11 %). Kansainvälistä toimintaa oli 8 % yrityksistä. Osa vastanneista oli sellaisista yrityksistä, joilla on toimintaa useilla alueilla, kuitenkin niin, että vastanneista yrityksistä 73 % toimii paikallisesti vain yhden läänin alueella. Työnantajakyselyssä pyrittiin selvittämään sitä, ovatko yrityksen työntekijät tyypillisesti töissä eri työmailla niin, että he kulkevat sinne päivittäin kotoaan vai tekevätkö he komennustöitä eri paikkakunnalla majoittuen tuolloin tyypillisesti työskentelypaikkakunnalle. 67 % kyselyyn vastanneista yrityksistä ilmoittaa toimintansa olevan pääasiassa paikallista. 18%:lla toiminta on vaihtelevasti sekä paikallista että komennustyötä, 10 % edustaa tuotantolaitosta tai muuta kiinteää työpaikkaa, ja 5 %:lla toiminta on pääasiassa komennustöitä eri paikkakunnilla. Eniten komennustyötä tehdään kyselyn kattamista toimialoista infrarakentamisessa. Yli puolella infrarakentamisen työntekijöistä (57 %) on joko pääasiassa tai vaihtelevasti komennustöitä eri paikkakunnalla. Talonrakentamisessa ja LVIurakoinnissa paikallisuus korostuu eli työmaat ovat paikallisia, joille kuljetaan päivittäin kotoa käsin (talonrakennus 88 % ja LVI-urakointi 79 %), mutta komennustyötäkin esiintyy. Pintaurakoinnissa on puolestaan tunnistettu vaihtelevasti komennustöitä paikallisten työmaiden lisäksi edellisiä enemmän (28 %). Tuotantolaitosta tai muuta kiinteää työpaikkaa edustavat luonnollisesti suurin osa tuoteteollisuuden yrityksistä (55 %). Oletettavasti myös tuoteteollisuuden paikallinen toiminta (32 %) edustaa osittain vastaavaa tuotantolaitosta (Kuva 3).
16 (43) Yritysten toimintamalli työntekijän liikkuvuuden suhteen talonrakennus pintaurakointi LVI-urakointi infrarakentaminen tuoteteollisuus 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % % vastanneista yrityksistä pääasiassa paikallista toimintaa vaihtelevasti sekä paikallista että komennustyötä muu toimintamalli pääasiassa komennustöitä eri paikkakunnilla tuotantolaitos tai muu kiinteä työpaikka Kuva 3. Työntekijöiden töiden luonne työpaikalle liikkumisen suhteen työnantajakyselyn perusteella. 5.2.2 Työntekijäkyselyyn vastanneet Työntekijäkyselyyn saatiin yhteensä 308 vastausta ja vastausprosentti oli 31 %. Yksi vastauslomake oli palautettu tyhjänä. Työntekijäkyselyyn vastanneiden (N=307) työntekijöiden työnantajien yritysten päätoimiala on samansuuntainen kuin kyselyyn vastanneiden työnantajaedustajien. Työntekijäkyselyssä kuitenkin vastaajia on edellistä enemmän talonrakennustoimialalta (Kuva 4). Työntekijäkyselyyn vastanneet edustavat kattavasti kaikkia ammattiryhmiä (Kuva 5).
17 (43) Työntekijäkyselyyn vastanneiden työnantajayritysten päätoimiala tuoteteollisuus (N=44) yhteensä 288 vastaajaa infrarakentaminen (N=27) talonrakennus (N=155) LVI-urakointi (N=31) pintaurakointi (N=31) Kuva 4. Työntekijäkyselyyn vastanneiden työnantajan yrityksen päätoimiala. Työntekijäkyselyyn vastanneiden ammattinimike Asfaltti- ja tietyöntekijä Kirvesmies Laattamies Lattianpäällystealan työntekijä LVI-asentaja Maa- ja vesirakennustyöntekijä Maalari Muurari Rakennusmetallityöntekijä Rakennustuoteteollisuuden työntekijä Raudoittaja Talonrakennustyöntekijä Torninosturikuljettaja Vedeneristäjä Ajoneuvonosturin kuljettaja muu 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % % vastanneista työntekijöistä Kuva 5. Työntekijäkyselyyn vastanneiden ammattijakauma.
18 (43) Suurin osa työntekijäkyselyyn vastanneista oli keskisuuren tai suuren yrityksen työntekijä. Mukana oli myös pienten yritysten työntekijöitä (Kuva 6). Työntekijäkyselyyn vastanneiden työnantajayritysten koko yhteensä 305 vastaajaa yli 250 työntekijää (N=95) alle 10 työntekijää (N=23) 11-49 työntekijää (N=84) 50-249 työntekijää (N=103) Kuva 6. Työntekijäkyselyyn vastanneiden työnantajayritysten koko. Työntekijäkyselyssä kysyttiin työntekijöiden kotipaikkakuntaa. Myös työntekijäkyselyyn on vastattu kattavasti koko Suomen alueelta etukäteen suunnitellun jakelua koskevan jaottelun mukaisesti. Suurin osa vastanneista asuu Etelä-Suomen läänissä (47 %), Itä-Suomen läänissä 19 %, Länsi-Suomen läänissä 17 % ja Oulun ja Lapin läänissä 17 %. 5.2.3 Työaikajärjestelyt yrityksissä Kyselyyn vastanneiden yritysten nykyisiä työaikajärjestelyjä selvitettiin käytössä olevien päivittäisten työaikojen osalta. Työnantajista pääosalla, 73 %:lla oli käytössään vain yksi työaikajärjestelmä. 15 %:lla on käytössä kaksi, 6 %:lla kolme ja 6 %:lla neljä tai useampia eri työaikajärjestelymalleja. Talonrakennus-, pintaurakointi- ja LVI-urakoinnin toimialoilla käytetään selkeästi enemmän vain yhtä työaikajärjestelmää kuin infrarakentamisessa ja tuoteteollisuudessa. Yrityksistä 92 %:lla on käytössä normaali työaika yksivuorotyössä niin, että ylitöistä maksetaan ylityökorvaus. Muita työaikajärjestelyjä käytetään selvästi vähemmän. Paikallisesti sovittu työaika on käytössä keskimäärin vain 16 %:lla yrityksistä, mutta infrapuolella näitä on 38 %:lla vastanneista yrityksistä. Lisäksi infrarakentamisessa käytetään jaksotyötä (11 %:lla infrayrityksistä) ja ilta- tai yötyötä (15 %:lla). Kaksivuorotyötä tehdään keskimäärin 12 %:ssa yrityksistä, ja erityisesti tuoteteollisuudessa (35 %) ja infrarakentamisessa (28 %). Tuoteteollisuuden yrityksistä 20 %:lla on käytössä myös kolmivuorotyö ja 7 %:lla osa-
19 (43) aikatyö. Työvoiman vuokrauspalveluja käytetään muilla toimialoilla paitsi LVI-urakoinnissa ja keskimäärin 10 %:ssa kyselyn yrityksistä. Yrityksessä käytössä olevat työaikajärjestelyt Normaali työaika yksivuorotyössä Normaali työaika kaksivuorotyössä Jaksotyö Paikallisesti sovittu työaika Normaali kolmivuorotyö Ilta- tai yötyö Osa-aikatyö työnantajan resurssitarpeeseen perustuen Työvoiman vuokrauspalvelujen käyttö Muu talonrakennus pintaurakointi LVI-urakointi infrarakentaminen tuoteteollisuus 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % % vastanneista yrityksistä Kuva 7. Työaikajärjestelyt kyselyyn osallistuneissa yrityksissä. Työnantajia pyydettiin kertomaan tarkemmin yrityksessä käytössä olevista työaikajärjestelyistä, jolloin poiketaan työehtosopimuksessa määritellystä normaalista 8 tunnin ja 40 viikkotunnin työajasta. Useat vastaajista ovat kertoneet, että yrityksissä tehdään perjantaisin normaalia lyhyempää päivää ja se on tehty viikolla hieman pidennettyinä päivinä. Myös erilaisia vuorotyöhön liittyviä järjestelyjä on tuotu tässä esille. Tasoitusjaksot ovat useissa esimerkeissä yhden tai kahden viikon pituisia. Joissakin tapauksissa on käytetty 6 kuukauden tai vuoden mittaista tasoitusjaksoa Työnantajat ovat tämän kysymyksen yhteydessä tuoneet esille joustavaan työaikajärjestelyyn liittyviä esimerkkejä, joista tyypillisimpiä ovat urakkatyöt ja matkatyöt. Näissä esimerkeissä on kerrottu, että työntekijöillä on mahdollisuus tehdä normaalista poikkeavaa työaikaa. Tällöin tehdään pitkiä päiviä urakan etenemisen mukaan ja pidetään pitkiä viikonloppuvapaita. 5.3 Työaikajoustojen esiintyminen Työnantajista 53 % ilmoitti yrityksessään olleen käytössä työajan joustoja. Työnantajilta saatujen vastausten perusteella eniten työaikajoustoja esiintyy tällä hetkellä infra-alan yrityksissä, joista 70 % kertoi käyttäneensä niitä. Seuraavina tulevat tuoteteollisuus, jossa vastaava osuus on 62 % ja pintaurakointi, jossa osuus on 50 %. Kaikkein vähiten työajan