SAKSAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnitteluosasto 2010 Jarna Bach-Othman, Hannu Ramberg
Saksan eläkejärjestelmä Päivitetty: kesäkuu 2010 Lisätietoja: Hannu Ramberg puh. 010 751 2325 e-mail: hannu.ramberg@etk.fi kv-tiimi: Hannu Ramberg, Mika Vidlund Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin 010 7511 Faksi (09) 148 1172 Pensionsskyddscentralen 00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn 010 7511 Fax (09) 148 1172 Finnish Centre for Pensions FI-00065 Eläketurvakeskus, Finland Tel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172
Saksan eläkejärjestelmä Eläkejärjestelmän rakenne Saksan lakisääteinen, yleinen eläkejärjestelmä, kattaa sekä työntekijät että toimihenkilöt ja osan ammatinharjoittajista. Ilman vakuuttamisvelvollista työnantajaa ansiotyötä tekevät opettajat, hoitoalan ammattilaiset, käsityöläiset, taiteilijat ja rannikkokalastajat ja muut lailla määritellyt itsenäiset ansiotoiminnan harjoittajat vakuutetaan yrittäjinä. Vakuutukseen voi liittyä myös vapaaehtoisesti. Kaivostyöntekijöihin sovelletaan sosiaalivakuutuslakia, mutta laissa on heitä koskevia erityismääräyksiä. Valtion virkamiesten, tuomareiden, joidenkin julkisen sektorin työntekijöiden, maanviljelijöiden sekä taitelijoiden ja kirjailijoiden eläketurvasta on säädetty erillisillä laeilla. Joillakin ns. vapaiden ammattien harjoittajilla kuten lääkäreillä, apteekkareilla, lakimiehillä ja arkkitehdeillä on omia ammatillisia, pakollisia eläkevakuutuksia omissa eläkelaitoksissaan. Vähimmäisturvana on tarveharkintainen etuus 65 vuotta täyttäneille ja työkyvyttömille 18 vuotta täyttäneille. Lisäeläketurvaa on yli 60 prosentilla työntekijöistä. Yksityisen sektorin työntekijöistä noin puolet kuuluu lisäeläketurvan piiriin. Valtion maksama tuki vapaaehtoiselle, yksilölliselle lisäeläkesäästämiselle, ns. Riester -eläke, on kasvattanut suosiotaan nopeasti viime vuosina. Julkisella sektorilla ja maa- ja metsätaloudessa työskentelevillä on omat lisäeläkejärjestelmät. Hallinto Lakisääteinen eläkevakuutus kuuluu työ- ja sosiaaliministeriön (Bundesministerium für Arbeit und Soziales) hallinnonalaan. Yleisen eläkevakuutuksen toimeenpanosta vastaa liittovaltiotasolla Deutsche Rentenversicherung Bund, jolla on lisäksi useita liittovaltiokohtaisia alueellisia eläkelaitoksia. Merenkulku- ja kaivosalan sekä rautateiden työntekijöiden eläketurvaa hoitaa Deutsche Rentenversicherung Knappschaft-Bahn-See. Maanviljelijöillä on oma vakuutuslaitoksensa, Die Lantwirtschaftlichen Alterskassen. Taiteilijoiden ja toimittajien eläkelaitoksena toimii Künstlersozialkasse. Vakuutusmaksujen keräämisestä huolehtivat sairausvakuutuskassat (Krankenkasse). Työnantaja maksaa vakuutusmaksun työntekijän vakuuttaneelle sairausvakuutuskassalle, joka tilittää maksun eläkelaitokselle. Saksan postilaitos (Deutsche Post AG) maksaa eläkkeet ja hoitaa muutenkin eläkkeen maksuun liittyviä tehtäviä, muun muassa pankkiyhteystietojen ajan tasalla pitämisen. Postin asema eläkepalveluiden toimittajana perustuu eläkelakiin. ELÄKETURVAKESKUS 3
Muutoksenhaku on kaksiasteinen. Ensimmäisenä on lautakunta (Widerspruchsausschuss) ja toisena on sosiaalioikeus (Sozialgericht). Eläkelaitokselta voi kuitenkin ensin pyytää oikaisupäätöstä. Liittovaltiotasolla eläkejärjestelmää valvoo erillinen 550 henkilöä työllistävä vakuutusvalvontaviranomainen (Bundesversicherungsamt, BVA), joka valvoo myös sairausvakuutusta, työtapaturmavakuutusta ja hoitovakuutusta. Valvontaviranomainen tarkkailee eläkejärjestelmän hallintoa laajasti, rahoitusta ja muun muassa palveluiden ulkoistamista. Liittovaltiokohtaisia eläkelaitoksia valvovat liittovaltioiden omat valvontaviranomaiset. Eläkejärjestelmän hallinnon ja hoidon ohjaukseen osallistuvat työnantajien, työntekijöiden, eläkeläisten edustajat. Kahden viimeksi mainitun ryhmän edustajat valitaan joka 6. vuosi pidettävällä vaalilla. Lisäeläketurvaa hoitavien osakeyhtiömuotoisten toimijoiden on lakisääteisesti kuuluttava pakollisen takuujärjestelmän piiriin, jonka tarjoaa tähän nimetty henkivakuutusyhtiö (Protektor Lebensversicherungs-AG). Eläkekassat voivat liittyä takuujärjestelmään omasta päätöksestä. Työnantajan maksukyvyttömyyden varalle lisäeläketurvan takuujärjestelmän tarjoaa lakisääteinen eläkevakuutusyhdistys (Der Pensions- Sicherungs-Verein Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit, PSVaG). Rahoitus Lakisääteisen eläkevakuutuksen rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Eläkkeet rahoitetaan työnantaja- ja työntekijämaksuin sekä valtion tuella. Vakuutusmaksuja voi maksaa myös vapaaehtoisesti. Vuonna 2007 valtion osuus rahoituksesta oli noin 26 %. Valtio maksaa lisäksi vakuutusmaksut lastenhoitoajoilta. Ansionmenetyskorvauksen ajalta (esim. työttömyys- tai sairauspäiväraha) vakuutusmaksut maksaa korvauksen maksava laitos. Omaisen kotihoidon ajalta maksut maksaa julkinen tai yksityinen hoivakassa. Maksutasolle on asetettu yläraja, jota se ei saisi ylittää. Raja on 20 % vuoteen 2020 saakka ja 22 % vuoteen 2030 saakka. Lakisääteisellä eläkejärjestelmällä on pieni puskurirahasto, jonka tulisi olla vähintään 20 % kuukausittaisesta eläkemenosta. Rahastossa on viime vuosina ollut vajetta. Ansiokatto ja maksut vuonna 2010 Työntekijän ja työnantajan maksut peritään ansiokaton alittavasta palkasta. Vuonna 2010 yleisen eläkejärjestelmän ansiokatto on vanhan Länsi-Saksan osavaltioissa 5 500 euroa kuukaudessa ja entisen Itä- 4 ELÄKETURVAKESKUS
Saksan alueella 4 650 e/kk. Kaivostyöntekijöillä ansiokatot ovat korkeammat kuin yleisessä eläkejärjestelmässä. Jos kuukausitulot ovat jatkuvasti enintään 400 kuukaudessa, työnantajan vakuutusmaksu on 15 % palkasta, ja työstä karttuu työntekijälle vanhuuseläkettä. Työntekijä voi maksaa vapaaehtoisesti loput lakisääteisestä maksusta ja saada näin oikeuden kaikkiin eläke-etuuksiin. TAULUKKO 1. Lakisääteiset eläkevakuutusmaksut v. 2010, % palkasta. Työnantaja Työntekijä Yhteensä Yleinen eläkejärjestelmä 9,95 9,95 19,9 Kaivostyöntekijät 16,45 9,95 26,4 Maksu maksetaan valinnan mukaan joko tasamaksuna tai %-maksuna: 508,45 / 431,83 e/kk* Yrittäjät tai 19,9%: enintään 1.054,50 / 925,35 e/kk osavaltion mukaan. *Tasamaksussa on myös muita maksuluokkia. Tasamaksu 212/179 e/kk osavaltion Maanviljelijät mukaan, valtio osallistuu rahoitukseen tiettyyn ylätulorajaan asti Vakuutusmaksuja ei peritä työnantajalta eikä työntekijältä lyhyestä, määräaikaisesta työstä, jos työn kesto on etukäteen sovittu. Työ katsotaan lyhytaikaiseksi, jos se kestää korkeintaan kaksi kuukautta tai 50 päivää vuodessa. Työtulojen suuruudella ei tällöin ole merkitystä. Työntekijä ei tällaisen työn perusteella ole vakuutettu. Useammat lyhytaikaiset työt tai työsuhteet saman vuoden aikana lasketaan kuitenkin yhteen, jolloin vakuuttamisvelvollisuus voi syntyä. Eläkeikä Yleinen eläkeikä on 65 vuotta. Vanhuuseläkeikä nousee asteittain 67 vuoteen vuosien 2012 ja 2029 välillä. Myös varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja nousee. Vuoden 1963 jälkeen syntyneillä eläkeikä tulee olemaan 67 vuotta. Eläkkeen varhennus ja lykkäys Eläkkeen lykkääminen yli 65 vuoden iän korottaa eläkettä 0,5 % /lykkäyskuukausi. Vanhuuseläkkeen voi saada 63 vuoden iässä vähennettynä, jos vakuutusaikaa on vähintään 35 vuotta (Altersrente für langjährig Versicherte). Varhennusvähennys on 0,3 % varhennuskuukautta kohden, enimmillään 7,2 %. Vuonna 1949 ja tämän jälkeen syntyneet, joilla on pitkä vakuutusaika, voivat saada vanhuuseläkkeen vähentämättömänä 65- vuotiaana. Ikäraja nousee asteittain 67 vuoteen. ELÄKETURVAKESKUS 5
Vanhuuseläke Vuodesta 2012 lähtien 65 vuotta täyttänyt vakuutettu, jolla on pakollista vakuutusaikaa vähintään 45 vuotta, voi siirtyä varhennetulle eläkkeelle. Eläkkeeseen ei tehdä varhennusvähennystä. Työeläke Pakollista vakuutusaikaa on työskentelyaika, alle 3-vuotiaan lapsen kasvatusaika (myös ansiotyön ohella), ansionmenetyskorvausaika kuten sairaus- ja työttömyyspäivärahakaudet, varusmies- ja siviilipalveluaika sekä omaishoitoaika. Oikeus eläkkeeseen edellyttää viiden vuoden vakuutusaikaa. Tähän aikaan luetaan vakuutusmaksukausien lisäksi korvaava aika ja puolisoiden eläkeoikeuksien jakamisen perusteella kertynyt vakuutusaika. Eläke määräytyy koko työhistorian aikaisten tulojen ja vakuutusajan pituuden perusteella seuraavasti: kuukausieläke = tulopisteet x eläkelajikerroin x voimassa oleva eläkearvo Tulopisteet lasketaan jakamalla vakuutetun keskimääräiset vuositulot kaikkien vakuutettujen keskimääräisillä tuloilla. Henkilökohtaiset tulopisteet saadaan, kun koko vakuutusajan tulopisteiden summa kerrotaan tulokertoimella, joka määrää mahdollisen varhennusvähennyksen tai lykkäyskorotuksen suuruuden. Kerroin on yksi silloin, kun vähennystä tai korotusta ei tehdä. Eläkelajikerroin vaihtelee eri eläkelajeissa. Vanhuuseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen kerroin on yksi ja osatyökyvyttömyyseläkkeen 0,5. Voimassa oleva eläkearvo on 1.7.2010 lähtien 27,20 euroa (entisen Itä-Saksan puolella eläkearvo on matalampi). Yhden tulopisteen perusteella kertyy eläkearvon suuruinen kuukausieläke. Joillekin pakollisille vakuutusmaksuajoille annetaan tulopisteitä tietty vähimmäismäärä todellisista tuloista riippumatta tai niiden lisäksi. Eläkettä karttuu myös esim. koulu- ja opiskeluvuosilta ja alle 10-vuotiaan lapsen hoitoajalta. Alle 65-vuotias voi eläkkeellä ollessaan ansaita enintään 400 kuukaudessa ilman, että ansioilla on vaikutusta eläkkeen määrään. Jos raja ylittyy, muutetaan eläke osaeläkkeeksi. 6 ELÄKETURVAKESKUS
Eläkeoikeuksien jakaminen aviopuolisoiden kesken Perhe-eläke Avioerotilanteissa avioliiton aikana lakisääteisissä järjestelmissä ja vapaaehtoisissa lisäeläkejärjestelmissä karttuneet eläkeoikeudet jaetaan tasan puolisoiden kesken. Eläkeoikeudet voidaan jakaa myös avioliiton jatkuessa. Jakaminen edellyttää, että molemmilla puolisoilla on eläkeoikeudellista vakuutusaikaa vähintään 25 vuotta. Eläkeoikeuksien jakamisen jälkeen puolisoilla ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen tämän avioliiton perusteella. Jakaminen voidaan tehdä vasta vakuutuksen päättyessä eli kun toinen tai molemmat puolisoista hakevat eläkettä. Perhe-eläke voidaan myöntää nais- tai miesleskelle, rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle ja lapseneläkkeenä lapselle. Eläkettä voidaan maksaa myös entiselle puolisolle, jos edunjättäjä oli maksanut hänelle elatusapua. Eläke voidaan myöntää, jos edunjättäjä sai vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä tai jos hän täytti viiden vuoden vakuutusaikavaatimuksen. Jos avioliitto on solmittu vuoden 2002 jälkeen, edellytetään lisäksi, että avioliitto oli kestänyt vähintään vuoden ennen puolison kuolemaa. Lapseneläkettä maksetaan pääsääntöisesti alle 18-vuotiaalle lapselle. Opiskelevalle tai työkyvyttömälle lapselle eläkettä voidaan maksaa 27- vuotiaaksi asti. Lapseneläke on täysorvolle 20 % ja puoliorvolle 10 % edunjättäjän eläkkeestä. Suuri leskeneläke (Große Witwen-/Witwerrente) voidaan myöntää leskelle, joka on vähintään 45-vuotias tai työkyvytön tai jolla on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi tai vammainen lapsi iästä riippumatta. Ikäraja nousee 47 vuoteen 1.1.2012 lähtien. Eläke myönnetään toistaiseksi ja se on 55 % edunjättäjän täydestä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä. Jos mikään edellä mainituista myöntämisedellytyksistä ei täyty, voidaan maksaa pientä leskeneläkettä (Kleine Witwen-/Witwerrente) enintään kahden vuoden ajan. Eläke on 25 % edunjättäjän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä. Kolmen kuukauden maksuajan jälkeen lesken omat tulot vaikuttavat eläkkeen määrään. Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläke voidaan maksaa täytenä tai osaeläkkeenä. Myöntäminen edellyttää, että pakollista vakuutusaikaa on vähintään kolme vuotta työkyvyttömyyttä edeltäneiden viimeisten viiden vuoden aikana. Eläke myönnetään pääsääntöisesti määräajaksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Tämän jälkeen työkyky arvioidaan uudelleen. Mikäli ELÄKETURVAKESKUS 7
työkyky ei ole parantunut yhdeksän vuoden jälkeen, myönnetään pysyvä eläke. Työkykyä arvioidaan suhteessa kaikkeen työmarkkinoilla tarjolla olevaan työhön. Täysi eläke myönnetään, mikäli vakuutettu pystyy työskentelemään enintään kolme tuntia päivässä. Osatyökyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä on, vakuutettu pystyy työskentelemään enintään kuusi tuntia päivässä. Eläke määräytyy samoin kuin vanhuuseläke. Tulevaa aikaa huomioidaan 60-vuotiaaksi asti. Osatyökyvyttömyyseläke on 50 % täydestä eläkkeestä. Alle 63-vuotiaille myönnettävään eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, joka on 0,3 % varhennuskuukautta kohti. Varhennusvähennystä koskeva ikäraja nousee asteittain 65-vuoteen vuodesta 2012 lähtien. Lisäeläketurva Lisäturvan järjestäminen on perinteisesti ollut työnantajalle vapaaehtoista 1, mutta vuoden 2002 alussa työntekijät saivat oikeuden muuttaa osan palkastaan lisäeläketurvaksi ( Entgeltumwandlung ) ja työnantajalle tuli lakisääteinen velvollisuus tarjota työntekijälle tämä mahdollisuus. Lisäeläkesäästämistä tuetaan myös veroeduin. Eniten lisäeläketurvaa on entisen Länsi-Saksan alueella ja suurten yritysten työntekijöillä. Miehillä lisäeläketurvaa on enemmän kuin naisilla. Eri aloista lisäeläketurva on yleisintä pankki- ja vakuutusalalla sekä teollisuudessa. Tulevaisuudessa lisäeläkkeiden merkitys eläkeaikaisessa toimeentulossa tulee kasvamaan. Työnantaja voi järjestää työntekijöidensä lisäeläketurvan viidellä eri tavalla: yrityksen kirjanpidollisena varauksena (ns. book reserve), eläkekassassa, avustuskassassa, eläkerahastossa tai -vakuutuksella. Vuonna 2006 lisäeläkevaroista suurin osa, 56,2 %, oli yritysten kirjanpidollisissa varauksissa. Varoista 23 % oli eläkekassoissa, 9 % avustuskassoissa, 11,3 % eläkevakuutuksissa ja 0,5 % eläkerahastoissa. Eläkerahastojen perustaminen on ollut mahdollista vuodesta 2002 lähtien. Eläkekassoista eläkerahastot eroavat lähinnä siten, että niitä koskevat vapaammat sijoitussäännökset ja että rahastolla täytyy olla vakuutus maksukyvyttömyyden varalta. Työnantajat rahoittavat valtaosan lisäeläketurvasta, mutta työntekijöiden maksuosuudet ovat yleistyneet viime vuosina. Valtion tukeman vapaaehtoisen yksityisen eläkesäästämisen, ns. Riester -eläkkeiden sopimuksista suurin osa on tehty vakuutusyhtiöissä, mutta sijoitusrahastoissa tehtyjen sopimusten määrä on kas- 1 Kollektiivista lisäeläketurvaa on joillakin aloilla. 8 ELÄKETURVAKESKUS
Indeksiturva Verotus Yleistietoa Saksasta vussa. Vuonna 2010 työntekijän maksaman vähimmäismaksun tulee olla 4 % edellisvuoden tuloista, kuitenkin vähintään 60 euroa. Maksu peritään niistä tuloista, joista maksetaan lakisääteinen eläkevakuutusmaksu. Valtio maksaa Riester -eläkkeeseen kahdenlaista tukea: perustukea, joka vuonna 2010 on 154 euroa vuodessa ja tukea alaikäisistä lapsista, joka on 185 euroa vuodessa/lapsi. Vuonna 2008 ja sen jälkeen syntyneistä lapsista tuki on 300 euroa vuodessa. Verottoman säästön osuus voi olla enintään 2 100 euroa vuodessa. Lisäeläkesäästämistä tuetaan verohelpotusten kautta myös ns. Rürup-eläkkeillä, joilla on pyritty lisäämään erityisesti yrittäjien lisäeläkesäästämistä. Maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan määrittämällä vuosittain heinäkuun alusta lukien uusi eläkearvo. Eläkearvoon vaikuttavat bruttopalkkojen kehitys, eläkemaksutason kehitys sekä ns. kestävyyskerroin. Kestävyyskerroin huomioi vakuutettujen määrän kehityksen suhteessa eläkeläisten määrään. Eläkkeitä korotettiin 1.7.2009 vanhoissa osavaltioissa 2,4 % ja uusissa 3,38 %. Vuosina 2004 2006 eläkkeisiin ei tullut indeksikorotusta kummassakaan osavaltioryhmässä. Lakisääteiset eläkkeet ovat osittain veronalaista tuloa. Vakuutusmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Lisäeläkesäästämistä tuetaan veroeduin. Väestö 2008 82,2 M Eläkkeensaajia 2007 20,2 M BKT markkinahintainen 2007 2 422 Mrd Yleisen järjestelmän maksutulo 179 Mrd Yleisen järjestelmän valtionosuus 56 Mrd Yleisen järjestelmän eläkesuoritukset 203 Mrd Yleisen järjestelmän hallintokulut 3,5 Mrd Puskuri 2008 16,3 Mrd ELÄKETURVAKESKUS 9