TMK Bryggmanin Sampo Näyttely Sampotalon aulassa 9.2. 31.8.2015 Suunnittelija: Arkkitehti Erik Bryggman 1936, korotus 1951. Laajennus Puolalankadun päätyyn Arkkitehtitoimisto Olavi Laisaari 1961. Rakennusaika: 1936 1938, korotus 1951 1952, laajennusosa 1961 Rakennuttaja: Vakuutusyhtiö Sampo Omistaja: Kiinteistö Oy Turun Sampotalo 1 (Aberdeen Asset Management) Osoite: Yliopistonkatu 27 Pääkäyttäjät: Turun kaupungin konserninhallinto ja Vakuutusyhtiö If Teksti: Turun museokeskus, Kaarin Kurri Sammon funktionalistinen liiketalo rakennettiin vuosina 1937 1938 arkkitehti Erik Bryggmanin laatimien piirustusten mukaan. Talon suunnittelua edelsi vuonna 1936 pidetty kilpailu, jossa Bryggman voitti ehdotuksellaan Sampo jaetun 2. sijan (ensimmäistä palkintoa ei jaettu). Rakennuksen runko on rautabetonia ja julkisuvut keltaista, aaltomaisesti kuvioitua hiekkavärjättyä ja pinnaltaan hiekkapuhallettua keraamista laattaa, jotka valmisti Kupittaan Saviosakeyhtiö. Talon seitsemäs ja osittain myös kuudes kerros olivat alkujaan sisäänvedetyt ja sekä Yliopiston- että Puolalankadun puoleisella sivulla oli kattoterassi. Seitsemännen kerroksen sisäänvedetyssä osassa sijaitsi henkilökunnan virkistyshalli ja sen yläpuolella ruokala.
Turun kaupunginarkisto (TKA) Arkkitehtuurimuseo (MFA) Vakuutusyhtiön konttori- ja asiakaspalvelutilat sijaitsivat Puolalankadun puoleisessa siivessä. Yliopistonkadun puoleiset huoneistot oli varattu ulosvuokrattaville myymälöille. Sisäänkäynti Sammon konttoriin tapahtui keskelle Yliopistonkadun puoleista julkisivua sijoitetun portaalikäytävän kautta. Sen ulkoneva kehys tehtiin mustasta Räntämäen graniitista. Käytävän perälle sijoitettu ulko-ovi avautui tuulikaapin välityksellä avaraan halliin, jonka perällä sijaitsivat hissit, mm. yhä käytössä oleva paternosterhissi. Käytävästä oli käynti lasiseinämän erottamaa kahden kerrokseen korkuiseen toimitussaliin. Lattia oli mosaiikkimarmoria, jota jäsensivät sinkkilistat. Avoimeen käytäväosaan avautuivat viereisten myymälöiden (Lehtisen konditoria ja Lindfors & K:nit) suuret näyteikkunat. Taito Oy:n valmistamien kattovalaisimien sarja jatkui ulkotiloista sisätiloihin. Hallituksen kokoushuone ja henkilökunnan ruokala sijaitsivat kuudennessa kerroksessa ja juhlahuoneisto seitsemännessä kerroksessa. Maanalaisissa kahdessa kerroksessa oli Sammon kirjasto ja arkisto sekä varastotiloja. Kolmessa välikerroksessa ja pihasiivessä oli vuokra-asuntoja.
Sampotalo, näyttely 9.2. 31.8.2015. Turun museokeskus ja Bryggman-seura Elokuva Miehen vankina, 1943, stillkuva. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI). MFA (valokopio TMK) Talon tunnetuimpia liikeyrityksiä oli Lehtisen konditoria, jonka leipomo sijaitsi kellaritiloissa, myymälä katutasossa ja kahvila 2. kerroksessa. Lehtisen konditoria lopetti toimintansa Sampotalossa 1950-luvun lopulla. MFA (valokopio TMK) Erik Bryggman suunnitteli myös julkisten tilojen huonekalut, kiinteän sisustuksen ja valaisimet. Messinkiset ja lasiset valaisimet valmisti Taito Oy, Sammon hallintoneuvoston ja hallituksen kokoushuoneet verhoiltiin paneloinnein. Kahviloiden ja lounastilojen kattoihin Bryggman kehitti akustisen ratkaisun, joka perustuu insuliittilevyihin, joiden pintaan on liimattu samasta materiaalista tehtyjä pyörylöitä. Sittemmin Bryggman käytti sitä mm. Salon elokuvateatteri Kivassa ja Kårenin opiskelija-asuintalossa.
Turun museokeskus (TMK) Sampotalon paternosterhissin lisäksi suomessa on neljä muuta (Eduskuntatalo, Helsingin Stockman, Kansaneläkelaitoksen pääkonttori, Elannon vanha pääkonttori) Sampotaloon on tehty vakuutusyhtiön omistusaikana lukuisia muutoksia. Helmikuussa 1940 talo vaurioitui lievästi kun kattoterassin läpäissyt pommi poltti hallituksen kokoushuoneen. 1940 luvun lopulla lämmitys- ja valaistus uusittiin ja koska talon tasakatto juhlahuoneiston edustan terassi oli alkanut vuotaa, se päätettiin korjata korottamalla talo kauttaaltaan seitsemänkerroksiseksi. Vuosina 1951 1953 Bryggmanin suunnitelmien mukaan laajennettuun seitsemänteen kerrokseen siirrettiin hallintoneuvoston ja hallituksen kokoushuoneet sekä henkilökunnan ruokala, joka liitettiin osaksi vanhaa juhlasalia. Kuudenteen kerrokseen sijoitettiin johtajien työhuoneet. Talon tasakatto muutettiin satulakatoksi ja se katettiin pellillä. Vuonna 1961 taloa laajennettiin Puolalankadun puoleiseen päätyyn tehdyllä lisärakennuksella, jonka suunnitteli Arkkitehtitoimisto Olavi Laisaari. Lisäsiipi jatkaa alkuperäisen rakennuksen muotokieltä, mutta eroaa vanhasta laattojen hienoisella värivaihtelulla. Vuosina 1971 1973 ja 1976 1978 rakennus saneerattiin Arkkitehtitoimisto Aarne Ehojoen ja 2000-luvun vaihteessa sen interiöörejä uudistettiin radikaalisti Arkkitehtitoimisto Jarmo Saarisen laatimien piirustusten mukaan. Rakennuksen julkisivuihin tehdyistä muutoksia huomattavin on 1970-luvun lopulla toteutettu ikkunajaon muutos. Tällöin myös Yliopistonkadun pääsisäänkäynti uusittiin nykyiselle paikalleen ja kahden alimman liikekerroksen tammi-ikkunat uusittiin alumiinipuitteisina. Lehtisen kahvilan huoneiston toinen kerros liitettiin osaksi toimistohuoneita ja kierreportaat purettiin. Katukerroksen pääsisäänkäynnille luonteenomainen tilasarja katkaistiin 2000-luvun vaihteessa toteutetussa muutoksessa. Kesällä 2006 rakennus korjattiin Turun kaupungin virastokäyttöön. Arkkitehtitoimisto Matti Takala Oy:n laatimien muutospiirustusten mukaan palautettiin kadotetun Lehtisen konditorian kohdalle kahvilatoiminta ja avattiin sisäinen yhteys Yliopistonkadun pääsisäänkäynniltä Puolalankadun liikesiipeen. Vuonna 2011 muutettiin Yliopistonkadun ja Puolalankadun kulmassa sijainnut vaatemyymälä ja vanha Sammon konttorihuoneisto silmäasemaksi. Muutospiirustukset laati Arkkitehtitoimisto Interni Oy/Ismo Kimmonen.
Sampotalossa näkyy myös Erik Bryggmanin tyttären, sisutusarkkitehti Carin Bryggmanin kädenjälki. Vakuutusyhtiö Sampo käytti vuodesta 1971 lähtien Carin Bryggmania sisustussuunnittelijana. Rakennus on hyvä esimerkki tavasta, jolla Carin Bryggman on vaalinut isänsä arkkitehtuuriperintöä ottaen huomioon ajankohtaiset tarpeet ja tyylivirtaukset. Erik Bryggmanin suunnittelemasta ovat lähes autenttisina säilyneet mm. paternosterhissi, pääkäytävä- ja aulatilat kiillotettuine pylväineen ja valaisimineen, pääportaikot, seitsemännen kerroksen ravintola-, ruokala- ja kokoustilojen muodostamat tilasarjat valaisimineen, akustiikkalevyineen ja katto- sekä seinäpaneeleineen ja 2. sekä 6. kerroksen lasiseinäkkeet. Hallintoneuvoston jykevä jalopuupöytä, istuimet ym. kalusteet kuuluvat erottamattomasti 1950-luvun alussa toteutettuun kokonaisuuteen, jossa seinäpaneelien pilasterit rytmittivät Sammon aikoina luonnollisella tavalla suurten sampolaisten muotokuvia ja katon palkkeihin integroidut valaisimet loivat tasaisen heijastevalon istuntosaliin. Carin Bryggmanin suunnittelemia ovat mm. hissien ruostumattomasta teräksestä valmistetut seinät, johtajien ja neuvotteluhuoneiden sisustussuunnitelmat ja useat kalusteet. Pääsisäänkäynnin Ekbergin marmorista ja teräksestä 1970-luvun lopulla toteutettu interiööri on tulosta Ehojoen ja Carin Bryggmanin yhteistyöstä. Kuvat TMK 2006 ja 2014
Erik Bryggman (1891 1955) asui suurimman osan elämästään Turussa. Hän syntyi tullimiehen perheen kuopuksena, kävi Katedralskolania ja opiskeli iltaisin Turun piirustuskoulussa. Arkkitehdiksi Erik Bryggman opiskeli Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa 1910 1916, jonka jälkeen hän työskenteli pääkaupungin arkkitehtitoimistoissa. Vuonna 1921 Erik Bryggman palasi Turkuun, jonne hän parin vuoden kuluttua avasi oman arkkitehtitoimiston. Toimisto pysyi tarkoituksellisesti pienenä, työvoimaa oli enimmilläänkin viisi henkeä. Bryggman osallistui ahkerasti ja usein menestyksekkäästi arkkitehtuurikilpailuihin. Toimeksiannot kattoivat isoja ja pieniä kohteita: kesähuviloita, oppilaitoksia, sairaaloita, teollisuusrakennuksia ja kokonaisia asuinkortteleita. Bryggman suunnitteli myös muistomerkkejä ja sankarihautausmaita. Suurin osa Erik Bryggmanin toteutetuista töistä on Turun seudulla. Tunnetuimpia kohteita Turussa ovat Ylösnousemuskappeli, Åbo Akademin kirjatorni, Åbo Akademin ja Turun ylioppilaskuntien asuntolat sekä Laivateollisuuden asuinalue. Yliopistonkadun rakennusrivi, Hospits Betel kellotorneineen, As. Oy Atrium ja Sampotalo muodostavat Erik Bryggmanin Turun keskustan tärkeimmän arkkitehtuurin katunäkymän. Carin Bryggman (1920 1993) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa Helsingissä 1940 1944 ja työskenteli tukholmalaisissa arkkitehtitoimistoissa 1945 1948. Suomeen palattuaan Carin Bryggman perusti oman toimiston 1949. Myös hän teki ammatillisen elämäntyönsä enimmäkseen Turussa, osittain yhteistyössä isänsä kanssa. Carin Bryggmanin pitkäaikaisin työkohde on Turun linna, jonne hän suunnitteli runsaasti irto- ja kiintokalusteita sekä valaisimia. Työ alkoi 1940-luvulla, jolloin Erik Bryggman kiinnitettiin Turun linnan restaurointihankkeeseen, ja jatkui yli 40 vuotta. 1950-luvun alussa hän työskenteli isänsä kanssa mm. Kårenin ja Akatemiantalon rakennus- ja korjaushankkeessa. Carin Bryggmanin tunnettuja töitä ovat mm. Turun Sibelius-museon, Åbo Akademin kauppakorkeakoulun ja arkkipiispan virka-asunnon sisustukset. Julkisten tilojen toimeksiantojen kirjo on laaja: hotelleja, ravintoloita, kahviloita, apteekkeja, myymälöitä, pankkeja, toimistotiloja ja näyttelyitä. Sampotaloa koskevia suunnitelmia on 354 kpl. Näyttelyn tukijat Aberdeen Asset Management Arkkitehtitoimisto Sabelström Arkitektkontor Oy Turun museokeskus (TMK) Esinelainat Vakuutusyhtiö If Turun kaupunki Turun museokeskus Suomen Arkkitehtiliitto, SAFA Näyttelytyöryhmä Pia Sabelström, Helena Soiri-Snellman, Kari Peltonen, Riina Tiainen, Mikko Laaksonen ja Kaarin Kurri