KIRJALLINEN KYSYMYS 442/2003 vp Oikeus irtisanomisajan palkkaan konkurssitilanteissa Eduskunnan puhemiehelle Konkurssitapauksissa irtisanomisajan palkkamääräykset jäävät kuolleeksi kirjaimeksi. Useimmissa tapauksissa palkkasaatavien maksu siirtyy palkkaturvan maksettavaksi, ja nykyisten säännösten mukaan sieltä maksetaan irtisanomisajan palkkaa enimmillään kahden viikon ajan. Irtisanomisajan palkka on kuitenkin eräänlainen palkkasaatavaan rinnastettava etuus, joka lisääntyy työsuhdevuosien karttuessa. Siksi tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että tämä saavutettu etuus menetetään, jos työpaikka lopetetaan täysin ko. henkilöstä riippumattomista syistä. Ihmetyttää, miksi tällainen täysin kohtuuton heikennys konkurssitilanteessa tapahtuvan irtisanomisen uhriksi joutuvan osalta on voitu pitää hyväksyttävänä oikeudellisena tilana. Mitä pikimmin tulee ryhtyä järjestelmän muuttamiseen siten, että konkurssitilanteissa sopimuksen mittaisen irtisanomisjan palkka maksetaan palkkaturvajärjestelmän kautta tai luodaan erillinen rahasto, josta maksettaisiin konkurssitapausten yhteydessä irtisanotuiksi joutuville heille kuuluva irtisanomisajan palkka. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut sen epäoikeudellisen tilanteen, johon konkurssin yhteydessä irtisanotut työntekijät joutuvat ja aikooko hallitus välittömästi ryhtyä valmistelemaan järjestelmää, jossa konkurssin yhteydessä irtosanotuksi joutuvalle henkilölle taataan tavalla tai toisella oikeus irtisanomisajan palkkaan? Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 2003 Esa Lahtela /sd Tero Rönni /sd Markus Mustajärvi /vas Matti Kangas /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 442/2003 vp: Onko hallitus tiedostanut sen epäoikeudellisen tilanteen, johon konkurssin yhteydessä irtisanotut työntekijät joutuvat ja aikooko hallitus välittömästi ryhtyä valmistelemaan järjestelmää, jossa konkurssin yhteydessä irtisanotuksi joutuvalle henkilölle taataan tavalla tai toisella oikeus irtisanomisajan palkkaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työsopimuksen päättämisestä konkurssitilanteessa säädetään työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 8 :ssä. Säännöksen mukaan työsopimus saadaan molemmin puolin irtisanoa päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta, kun työnantaja asetetaan konkurssiin. Palkan konkurssin ajalta maksaa konkurssipesä. Konkurssi erityisenä irtisanomisperusteena sisältyi jo Suomen itsenäisyydenajan ensimmäiseen, vuonna 1922 annettuun työsopimuslakiin. Säännös kuului tuolloin seuraavasti: "29. Kun työnantaja on joutunut konkurssitilaan, voidaan sopimus molemmin puolin irtisanoa päättymään neljäntoista päivän kuluttua irtisanomisesta lukien, vaikka irtisanomis- tai työsopimusaika olisikin pitempi." Lainvalmistelukunta totesi esityksensä perustelmat-osassa, että työnantajan joutuessa konkurssitilaan muuttuvat ne edellytykset, joilla työsopimus on tehty, niin suuressa määrässä, että asianosaisten on molemmin puolin sallittava irtisanoa työsopimus. Konkurssiperusteinen irtisanominen on siis sisältynyt työsopimuslakiin samansisältöisenä lähes koko Suomen itsenäisyyden ajan. Säännöksen perustelut ovat edelleen ajankohtaiset, vaikka yhteiskunnan ja oikeuselämän kehittyminen ovat lisänneet säännöksen merkitystä ja antaneet sille uutta sisältöä, josta voi todeta seuraavaa: Irtisanomisajan palkat konkurssin ajalta ovat konkurssipesän ns. massavelkaa, joka on maksettava konkurssipesän varoista ennen muita velkoja. Irtisanomisajan palkkojen maksaminen konkurssitilanteessa normaalien irtisanomisaikojen mukaisesti johtaisi lisääntyneiden massavelkojen seurauksena siihen, että muille velkojille kertyisi jako-osuutta entistä harvemmin ja entistä vähemmän. Irtisanomisajan palkkojen maksaminen palkkaturvana ei muuttaisi tilannetta tältä osin, koska palkkaturva peritään työnantajalta, tässä tapauksessa konkurssipesältä, takaisin. Työsuhteet eivät pääty konkurssin vuoksi lain nojalla, vaan irtisanominen edellyttää pesänhoitajalta nimenomaista irtisanomisilmoitusta. Näin ollen työsuhteet voivat jatkua konkurssitilanteessakin, jos pesä tai joku muu jatkaa liiketoimintaa. Liike- tai tuotantotoiminnan lakkaaminen konkurssitilanteessa taas puoltaa sitä, että konkurssipesä voi irtisanoa työsuhteet kohtuullisen lyhyellä irtisanomisajalla. Käytännössä tilanne on usein se, että pesällä ei ole tarjota työtä edes 14 päivän irtisanomisajaksi. Irtisanomisajan palkkojen maksaminen normaalilta, jopa kuuden kuukauden irtisanomisajalta ilman työntekovelvoitetta merkitsisi käytännössä, että entistä useammat konkurssit raukeaisivat varojen puutteessa, mitä ei voida pitää toivottavana. 2
Ministerin vastaus KK 442/2003 vp Esa Lahtela /sd ym. Palkkaturvajärjestelmä turvaa työntekijän palkkasaatavat työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Palkkaturvana voidaan maksaa vain sellaisia työsuhteesta johtuvia saatavia, jotka työnantaja olisi velvollinen työntekijälle maksamaan. Näin ollen työsopimuslain 7 luvun 8 :stä poikkeavien irtisanomisajan palkkojen maksaminen palkkaturvana ei ole mahdollista. Säännöksestä ei voi poiketa myöskään työehtosopimuksella. Vuonna 2001 voimaan tullut työsopimuslaki valmisteltiin laajassa, kolmikantaisessa komiteassa. Valmistelutyössä konkurssiperusteisen irtisanomisperusteen tai irtisanomisajan muuttaminen ei ollut esillä. Soveltamiskäytäntö muutoin oli kyllä valmistelussa esillä, ja hallituksen esityksen perusteluissa tarkennettiin säännöksen soveltamista tietyissä erityistilanteissa. Koska työsopimuslain kokonaisuudistus on juuri tehty yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa, ja työelämän osapuolten kesken on vallinnut yhteisymmärrys myös konkurssin yhteydessä noudatettavasta irtisanomisajasta, hallitus ei pidä ajankohtaisena kyseisten työsopimuslain säännösten muuttamista kysymyksessä ehdotetulla tavalla. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2003 Työministeri Tarja Filatov 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 442/2003 rd: Är regeringen medveten om den ickerättsliga situation som de arbetstagare som blivit uppsagda i samband med konkurs hamnar i och ämnar regeringen omedelbart börja förbereda ett system enligt vilket en person som blir uppsagd i konkurssituation på något sätt garanteras rätt till lön för uppsägningstiden? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Om uppsägning av arbetsavtal vid konkurs föreskrivs i 7 kap. 8 arbetsavtalslagen (55/2001). Enligt bestämmelsen får arbetsavtalet, om arbetsgivaren försätts i konkurs, sägas upp av vardera parten efter en 14 dagar lång uppsägningstid. Lönen för den tid konkursen pågår betalas ur konkursboet. Konkurs som en särskild uppsägningsgrund ingick redan i Finlands självständighetstids första lag om arbetsavtal från 1922. Bestämmelsen lydde då som följer: "29. Då arbetsgivare råkar i konkurstillstånd, kan avtalet å ömse sidor uppsägas att utgå efter fjorton dagar, räknat från uppsägningen, även om uppsägnings- eller avtalstiden vore längre." Lagberedningen konstaterade i propositionens motiveringar att då arbetsgivaren råkar i konkurstillstånd, förändras förutsättningarna för arbetsavtalet till den grad att arbetsavtalet skall kunna sägas upp av vardera parten. Uppsägning på grund av konkurs har således i innehållsmässigt likadan form ingått i lagen om arbetsavtal under så gott som hela självständighetstiden. Bestämmelsens motiveringar är fortfarande aktuella, även om utvecklingen i samhället och rättslivet har gjort att bestämmelsen har ökat i betydelse och fått nytt innehåll, om vilket man kan konstatera följande: Uppsägningstidens löner för den tid konkursen pågår är s.k. massaskuld för konkursboet, vilken skall betalas ur konkursboets medel före övriga skulder. Om uppsägningstidens löner i konkurssituation skulle betalas enligt normala uppsägningstider skulle de ökade massaskulder som blir följden leda till att övriga borgenärer skulle få utdelning allt mer sällan och till allt mindre belopp. Betalning av uppsägningstidens löner enligt lönegarantin skulle inte förändra situationen i detta hänseende, eftersom lönegarantin återkrävs till staten från arbetsgivaren, i detta fall konkursboet. I en konkurssituation upphör anställningsförhållanden inte med stöd av lag, utan det krävs ett uttryckligt meddelande om uppsägning från boförvaltarens sida för uppsägningar. Anställningsförhållandena kan således fortgå även i konkurssituation, om konkursboet eller någon annan fortsätter affärsverksamheten. Att affärs- eller produktionsverksamheten upphör i konkurssituation talar å sin sida för att konkursboet skall kunna säga upp arbetstagarnas arbetsavtal med en skäligt kort uppsägningstid. I praktiken är situationen ofta den att boet inte kan erbjuda arbetstagarna arbete ens för en uppsägningstid på 14 dagar. Om uppsägningstidens löner betalas för en normal, upp till sex månader lång uppsägnings- 4
Ministerns svar KK 442/2003 vp Esa Lahtela /sd ym. tid utan arbetsförpliktelse skulle det i praktiken betyda att allt flera konkurser förfaller i brist på medel, vilket inte kan anses vara önskvärt. Systemet med lönegaranti tryggar betalningen av arbetstagarnas lönefordringar i händelse av arbetsgivarens insolvens. Enligt lönegarantin kan betalas endast sådana fordringar som grundar sig på arbetsförhållande och som arbetsgivaren vore skyldig att betala till arbetstagaren. Således kan sådana löner för uppsägningstid som avviker från 7 kap. 8 arbetsavtalslagen inte betalas i form av lönegaranti. Inte heller med stöd av kollektivavtal är det möjligt att avvika från denna bestämmelse. Arbetsavtalslagen som trädde i kraft 2001 bereddes i en bred trepartssammansatt kommitté. Under beredningsarbetet diskuterades varken uppsägningsgrund som beror på konkurssituation eller förändring av uppsägningstiden. Däremot behandlades tillämpningspraxisen för övrigt, och i motiveringarna till regeringspropositionen preciserades hur bestämmelsen skall tilllämpas i vissa särskilda fall. Då totalrevideringen av arbetsavtalslagen uttryckligen gjordes i samarbete med de centrala arbetsmarknadsorganisationerna och då samförstånd om den uppsägningstid som skall följas i samband med konkurs rådde mellan arbetslivsparterna, anser regeringen det inte vara aktuellt med sådana ändring av de ifrågavarande bestämmelserna i arbetsavtalslagen som föreslagits i spörsmålet. Helsingfors den 7 november 2003 Arbetsminister Tarja Filatov 5