KIRJALLINEN KYSYMYS 281/2004 vp Espanjassa asuvien henkilöiden eläkkeiden verotus Eduskunnan puhemiehelle Espanjaan muuttaneiden Suomen kansalaisten yksityissektorin palveluksessa hankittuja eläkkeitä ei lähdeveroteta Suomessa, vaan vain Espanjassa. Julkisissa eläkkeissä (valtio, kunta) vain Suomella on verottamisoikeus; lähdevero on 35 % eläkkeen märäästä. Näin ollen yksityisiltä eläkeyhtiöiltä tulevia eläkkeitä verotetaan Espanjan verotuksen ja julkiselta puolelta tulevia eläkkeitä Suomen verotuksen mukaan. Tämä Espanjan ja Suomen väliseen sopimukseen perustuva verotuskäytäntö kohtelee Espanjassa asuvia eläkeläisiä epätasa-arvoisesti, koska Espanjan verotustaso on alhaisempi kuin Suomen. Kuitenkaan tällaisella verotuskäytännöllä ei ole mitään perusteita. Kaikkia eläkeläisiä pitäisi kohdella samalla tavalla. Kaikkia eläkkeitä verotetaan joko Suomen tai sitten Espanjan järjestelmien mukaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä valtioneuvosto aikoo tehdä, että Espanjassa asuvien suomalaisten eläkkeensaajien verotus saadaan tasa-arvoiseksi kaikkien eläkkeensaajien osalta? Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2004 Jukka Gustafsson /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jukka Gustafssonin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 281/2004 vp: Mitä valtioneuvosto aikoo tehdä, että Espanjassa asuvien suomalaisten eläkkeensaajien verotus saadaan tasa-arvoiseksi kaikkien eläkkeensaajien osalta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Verovelvollisuuden laajuus on Suomessa kytketty siihen, asuuko henkilö Suomessa vai ei. Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomessa tuloveroa sekä täältä että ulkomailta saamastaan tulosta, kun taas henkilö, joka ei asu Suomessa (rajoitetusti verovelvollinen), on velvollinen suorittamaan Suomessa tuloveroa vain täältä saamastaan tulosta. Yleisesti verovelvolliselle maksettavasta eläkkeestä peritään tuloverolain mukaan progression mukainen vero. Rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta eläkkeestä peritään rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain mukaan 35 prosentin lopullinen lähdevero. Suomen ja vieraiden valtioiden välisillä sopimuksilla voidaan rajoittaa Suomen sisäisen lainsäädännön mukaista verotusoikeutta. Suomen tekemissä verosopimuksissa on nimenomaisia määräyksiä toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille maksettavien eläkkeiden verotuksesta. Sopimusten mukaan julkisyhteisöjen maksamasta eläkkeestä verotetaan pääsääntöisesti vain maksajavaltiossa. Myös yksityiseen palvelukseen perustuvasta eläkkeestä voidaan sopimusten mukaan pääsääntöisesti verottaa maksajavaltiossa. Merkittävimmät poikkeukset tästä käytännöstä ovat Espanjan (1967), Portugalin (1970) ja Ranskan (1970) kanssa tehdyt verosopimukset, joiden mukaan yksityiseen palvelukseen perustuvasta eläkkeestä verotetaan vain henkilön asuinvaltiossa. Tällainen sopimusmääräys estää Suomea verottamasta yksityiseen palvelukseen perustuvia eläkkeitä. Mainittuihin valtioihin Suomesta maksettuja, yksityiseen palvelukseen perustuvia eläkkeitä siis verotetaan vain näiden valtioiden sisäisten verolakien mukaan. Toisaalta esim. Pohjoismaiden välisen verosopimuksen mukaan kaikkia eläkkeitä, riippumatta siitä, perustuvatko ne julkiseen vai yksityiseen palvelukseeen, kohdellaan samalla tavoin. Pohjoismaisen sopimuksen mukaan eläkkeestä, joka maksetaan sopimusvaltiosta toisessa sopimusvaltiossa asuvalle eläkkeensaajalle, verotetaan vain maksajavaltiossa. Näin ollen eläkkeestä, joka maksetaan Suomesta muussa Pohjoismaassa asuvalle eläkkeensaajalle, verotetaan vain Suomessa. Se, että yksityiseen palvelukseen ja julkiseen palvelukseen perustuvia eläkkeitä koskevat verosopimusmääräykset ovat erilaiset, on yleistä verosopimusoikeudessa. Tämä ero käy ilmi sekä useimmista Suomen tekemistä verosopimuksista että myös muiden valtioiden välillä tehdyistä verosopimuksista. Myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) malliverosopimuksessa, joka on kansainvälisessä verosopimusoikeudessa hallitsevassa asemassa, julkiseen palvelukseen ja yksityiseen palvelukseen perustuvien eläkkeiden verotusoikeuden jako poikkeaa toisistaan samantyyppisellä tavalla. Syynä tähän on lähinnä näkemys, jonka mukaan julkisen eläkkeen liityntä maksajavaltioon on siinä 2
Ministerin vastaus KK 281/2004 vp Jukka Gustafsson /sd määrin vahva, että on perusteltua antaa maksajavaltiolle verotusoikeus eläkkeeseen. Suomen neuvottelupolitiikkana verosopimusneuvotteluissa on edellä mainitusta mallisopimuksesta poiketen jo lähes kolmen vuosikymmenen ollut se, että myös yksityiseen palvelukseen perustuvat eläkkeet (TEL, LEL yms.) verotetaan maksajavaltiossa. Perusteluna tälle kannalle on, että eläketurvaa järjestettäessä vuosittain maksetut eläkevakuutusmaksut on aikanaan saatu vähentää työnantajaa ja nyttemmin myös työntekijää Suomessa verotettaessa. Koska Suomi siten myöntää oikeuden vähentää eläkevakuutusmaksut verotuksessa, mikä siis on alentanut maksun suorittajan verotusta, on kohtuullista, että Suomella on vastaavasti oikeus verottaa ulkomailla asuville Suomesta maksettavia eläkkeitä. Suomi on käynyt neuvotteluja verosopimuksen muuttamisesta myös Espanjan, Portugalin ja Ranskan kanssa. Näitä neuvotteluja, joissa Suomi pyrkii saamaan itselleen oikeuden verottaa myös yksityisestä palveluksesta saatavia, ulkomaille maksettavia eläkkeitä, jatketaan niin pian kuin se on mahdollista, ottaen huomioon molempien valtioiden kokonaisedut sopimuksen muuttamiseksi. Sopimukseen pääsemistä vaikeuttaa suuresti se, että mainittujen valtioiden edut ovat eläkkeiden osalta vastakkaiset kuin Suomen. Näille valtioille on suuri etu, että ne saavat verottaa yksityisiä eläkkeitä. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että myös edellä mainituista verosopimuksista on muutoin merkittävää hyötyä mm. Suomen elinkeinoelämälle, toisessa sopimusvaltiossa työskentelevälle henkilölle tai toiseen sopimusvaltioon sijoituksia tekevälle henkilölle, vaikka sopimus sisältääkin eläkkeiden osalta Suomen kannalta epätyydyttävän sopimusmääräyksen. Perustuslain vaatimus Suomen kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta tai muutkaan perustuslain säännökset eivät vakiintuneesti ole estäneet sitä, että verorasitus kansalaisten kesken voi vaihdella siitä riippuen, mistä lähteistä kansalaisten tulot kertyvät. Koska eri valtioiden verolainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, kansainvälisissä tilanteissa olisi erityisen hankalaa turvata kaikkien tapausten yhtälaista kohtelua. Tämä johtuu siitä, että verosopimusmääräykset ovat keskeiseltä sisällöltään verotusoikeuden jakamista sopimusvaltioiden kesken, ja verovelvollisen kokonaisverorasituksen määrä on usein riippuvainen myös toisen sopimusvaltion verotuksesta. Edellä olevaan viitaten hallitus ei näe syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kansanedustaja Jukka Gustafssonin tarkoittamassa asiassa. Hallitus kuitenkin seuraa valtiovarainministeriön jatkotoimia erityisesti edellä mainittujen verosopimusten muuttamiseksi kysyjän tarkoittamalla tavalla. Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 281/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Jukka Gustafsson /sd: Vad ämnar statsrådet göra för att beskattningen av finländska pensionstagare som bor i Spanien skall bli rättvis för alla pensionstagares del? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skattskyldighetens omfattning är i Finland knuten till om personen bor i Finland eller inte. En person som är bosatt i Finland (allmänt skattskyldig) är skyldig att betala inkomstskatt i Finland både på sin inkomst härifrån och från utlandet, medan en person som inte bor i Finland (begränsat skattskyldig) är skyldig att betala inkomstskatt i Finland endast på den inkomst han eller hon har fått härifrån. Pension som skall betalas till en allmänt skattskyldig beskattas progressivt enligt inkomstskattelagen. På pension som betalas till en begränsat skattskyldig uppbärs en slutgiltig källskatt på 35 procent enligt lagen om beskattning av begränsat skattskyldig för inkomst och förmögenhet. Genom avtal mellan Finland och främmande stater kan beskattningsrätten enligt Finlands interna lagstiftning begränsas. I de skatteavtal Finland har slutit finns det uttryckliga bestämmelser om beskattningen av pensioner som skall betalas till personer som bor i en annan avtalsstat. Enligt avtalen uppbärs skatt på pension som betalas av offentliga samfund i regel endast i den betalande staten. Också pension som grundar sig på privat anställning kan enligt avtalen i regel beskattas i den betalande staten. De viktigaste undantagen från denna praxis utgörs av de skatteavtal som slutits med Spanien (1967), Portugal (1970) och Frankrike (1970), enligt vilka pension som grundar sig på privat anställning beskattas endast i det land där personen är bosatt. En sådan avtalsbestämmelse hindrar Finland att beskatta pensioner som grundar sig på privat anställning. Pensioner som grundar sig på privat anställning och som betalas från Finland till pensionstagare i de ovan nämnda staterna beskattas endast enligt dessa staters interna skattelagar. Å andra sidan behandlas enligt skatteavtalet mellan de nordiska länderna alla pensioner på samma sätt, oberoende om de grundar sig på offentlig eller privat anställning. Enligt det nordiska avtalet beskattas pension som betalas från en avtalsstat till en pensionstagare bosatt i en annan avtalsstat, endast i den betalande staten. Således beskattas en pension som betalas från Finland till en pensionstagare som är bosatt i ett annat nordiskt land endast i Finland. Det faktum att skatteavtalsbestämmelserna om pensioner som grundar sig på privat anställning och offentlig anställning är olika, är vanligt i skatteavtalsrätten. Denna skillnad framgår av de flesta skatteavtal som Finland slutit och också av de skatteavtal som slutits mellan andra stater. Också i den modell för skatteavtal som ges av Organisationen för ekonomiskt samarbete och utveckling (OECD), och som innehar en förhärskande ställning i den internationella skatteavtalsrätten, skiljer sig fördelningen av beskattningsrätten i fråga om pensioner som grundar sig på offentlig anställning och på privat anställning från varandra på ett liknande sätt. Orsaken till detta är närmast uppfattningen att en offentlig pensions anknytning till den betalande staten är så stark att det är motiverat att ge den betalande staten rätt att beskatta pensionen. 4
Ministerns svar KK 281/2004 vp Jukka Gustafsson /sd Finlands förhandlingspolitik i förhandlingar om skatteavtal har, avvikande från det ovan nämnda modellavtalet, redan under nästan trettio års tid varit den, att också pensioner som grundar sig på privat anställning (APL, KAPL o.d.) beskattas i den betalande staten. Detta synsätt motiveras med att de årligen betalda pensionsförsäkringspremierna vid ordnandet av pensionsskyddet en gång i tiden har varit avdragsgilla för arbetsgivaren och numera också arbetstagaren i den finska beskattningen. Eftersom Finland därmed beviljar rätt att dra av pensionsförsäkringspremierna i beskattningen, vilket således har sänkt beskattningen av den som betalar premie, är det rimligt att Finland på motsvarande sätt har rätt att beskatta pensioner som skall betalas från Finland till pensionstagare som är bosatta utomlands. Finland har fört förhandlingar om att ändra skatteavtalet också med Spanien, Portugal och Frankrike. Dessa förhandlingar, där Finland strävar att få rätt att beskatta också pensioner grundade på privat anställning som skall betalas till utlandet, kommer att fortsättas så snart som möjligt med beaktande av båda staternas totala fördelar av att ändra avtalet. Möjligheterna att nå ett avtal påverkas i hög grad av att de nämnda staternas intressen för pensionernas del står i konflikt med Finlands. För dessa stater är det en stor fördel att de får beskatta de privata pensionerna. I detta sammanhang finns det ändå skäl att betona att också de ovan nämnda skatteavtalen i övrigt är till betydande nytta för bl.a. Finlands näringsliv och personer som arbetar eller gör investeringar i en annan avtalsstat, fastän avtalet också innehåller en ur finländsk synvinkel otillfredsställande avtalsbestämmelse för pensionernas del. Grundlagens krav på jämlik behandling av finska medborgare eller några andra bestämmelser i grundlagen har inte varaktigt hindrat att skattebelastningen kan variera mellan medborgarna, beroende på vilka källor medborgarnas inkomster kommer från. Eftersom de olika staternas skattelagstiftning inte har harmoniserats vore det särskilt svårt att trygga en enhetlig behandling av alla fall. Detta beror på att det centrala innehållet i skatteavtalsbestämmelserna är fördelningen av beskattningsrätten mellan avtalsstaterna, och att beloppet på den skattskyldiges totala skattebelastning ofta också är beroende av den andra avtalsstatens beskattning. Med hänvisning till det ovan anförda ser regeringen inte någon orsak att vidta ytterligare åtgärder i den fråga som riksdagsledamot Jukka Gustafsson avser. Regeringen följer ändå finansministeriets fortsatta åtgärder i synnerhet för att ändra de ovan nämnda skatteavtalen på det sätt som spörsmålsställaren avser. Helsingfors den 27 april 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5